Sukupuolisensitiivisesti valistuneita lapsia

Ruotsalaislapset valittivat lelukuvaston sukupuolisyrjinnästä

HS: Sukupuolineutraali koulu on ajatuksena kestämätön

"Toisen sukupuolen kunnioittaminen on aivan eri asia kuin lasten samankaltaistaminen naisten feminiinisen sivistyskäsityksen ehdoilla."

Opetusministeri Henna Virkkusen esitys "sukupuolten välistä erottelua vastaan" on valitettavaa jatkumoa feministiselle koulukulttuurin hallinnoimiselle.

Virkkusen vision takana on feministeille tyypillinen huoli vain tyttöjen sijoittumisesta työelämään. Poikien ja miesten hurjasta syrjäytymisongelmista ei ole merkkiäkään.

Todellisuudessa naisten ihmiskuva on kaapannut koulutussysteemin määrittelemisen, joka on muokattu vain tyttöjen kognitiivisen kehitysprosessin mukaiseksi.

Pojat on hylätty jo heti alkuun pohdinnoissa ja muutosehdotuksissa.

Virkkunen kaipaa "sukupuolineutraalia koulua". Mahdotonta. Feministiseen ihmiskuvaan perustuva haave on olla välittämättä kymmenistä sosiologisista käyttäytymistieteen tutkimuksista, joiden mukaan pojat ja tytöt tarvitsisivat ehdottomasti erilaista opetusta.

Pojat kaipaavat toiminta-, ongelma-, tarina- ja roolikeskeistä sekä monitahoisesti kisailevaa opetusta. Miesten ohjaamana.

Elämyksellinen pedagogiikka pojille ei tarkoita suomalaisten koulukiusaaja-urheiluopettajien idioottimaista kilpailuterroria ja vahvuuskeskeistä ihmiskuvaa vaan sitä, että pojilla olisi leikinomaisia, dramaattisia, sosiodraamanomaisia, osallistuvia ja seikkailullisia ongelmia ja tehtäviä ratkaistavina, joissa myös yhteistyön merkitys korostuisi, samoin yksilöiden erilaiset kyvyt eri tehtävissä.

Pojat ovat varsinkin ala-asteella biologisesti ja psykodynaamisesti hyvin erilaisia ja eri vaiheessa kuin tytöt. Tytöt tuntevat tyydytystä alistuessaan hiljaa äitimäisen naisopettajan ohjaksiin, pojat taas haluavat kehityksessään itse toimia, koetella ja kokea.

Poikien tasa-arvoinen oikeus hyvään oppimisympäristöön on tässä unohdettu, ja opettajankoulutussysteemissä valitaankin juuri näitä mielipiteettömiä tyttöhikareita opettajiksi – vastoin poikien perustarpeita.

Toisen sukupuolen kunnioittaminen on aivan eri asia kuin lasten samankaltaistaminen naisten feminiinisen sivistyskäsityksen ehdoilla.

Pojista saisi niin paljon sivistyneempiä kansalaisia, jos he oppisivat dramaturgisesti eettisiä ratkaisuja ja soveltavien valintojen seuraamuksia.

Sosiaalinen tiedostaminen ja avartuminen on jopa halveksuttua kouluelämässä. Kouluissa korostetaan yksilön ainoaksi arvoksi mitattavaa koulumenestystä; selkeän statussysteemin taustalla on vankka kapitalistisen yhteiskuntajärjestyksen näkemys. Pysy lestissäsi, rikkaat rikkaitten ja köyhät köyhien jengissä.

Moni poika on elämässään käytännössä ilman esikuvaa isästä, ja koulu on ainoa mahdollisuus saada sellainen. Alaasteen aikana mahdollisuus kokea merkittävää miehistä turvaa olisi vain lyhyen aikaa mahdollista.

Kouluopetuksen painopiste on vääristynyt. Elämänhallinta on jätetty täysin sivuun. Mitäänsanomaton ja nopeasti unohdettava "tieto", opettajille helppo ja pakkomielteisen jatkuva testisysteemi – systeemi itse, on tärkeintä "kouluna".

Pedagogisesti täysin testaamaton ja salainen Pisa-testi on vain kaupallisen järjestön kallis pseudotesti hyväuskoisille virkamiehille, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa nuorison tarpeille.

Voi poikia. Voi voitettuja. He ovat itseinhoon valmistettavaa karjaa kilttien tyttöjen rinnalla. Pedagogiikka on Suomessa aivan hukassa poliittisen säästömanian takia.

ARHI KUITTINEN, mediakouluttaja, teologian ylioppilas

HS: Sukupuolierottelu kitkettävä kasvatuksesta

Olen iloinen siitä, että opetusministeri Henna Virkkunen haluaa kitkeä sukupuolierottelun kouluissa. Hyvä niin, mutta tasapuoliseen asennekasvatukseen pitää ryhtyä jo paljon ennen kouluikää.

Äskettäisessä Newsweek-lehden artikkelissa kerrottiin siitä, kuinka vastasyntyneiden tyttöjen ja poikien aivot ovat samanlaisia, mutta vanhempien, perheen muiden lasten ja kaikkien lasten kanssa tekemisissä olevien sukupuolierottelun takia jo vuoden ikäisten poikien ja tyttöjen käyttäytymisessä on huomattavia eroja.

Tietoisesti ja tiedottomasti me kohtelemme tyttöjä ja poikia erilaisten stereotyyppien ohjaamina. Näin tekevät myös neuvolahenkilöstö, lääkärit ja päiväkodeissa ja seurakunnissa työskentelevät. Emme vain sitä itse edes huomaa.

Tämä sokeutuminen näkyy sitten arkipäivän kielenkäytössä. Kuinkahan monta kertaa olen tullut pahoinvoivaksi, kun suomalaiset naisetkin puhuvat esi-, luottamus-, asia-, palo- ja sotamiehistä, vaikka kyseessä olisi naispuolinen henkilö? Kirkko kunnostautuu naispuolisilla lakimiesasessoreilla ja kirkkoherroilla. Nämä termithän sisältävät loogisen mahdottomuuden.

Kun olen tästä maininnut esimerkiksi kunnallisella tai seurakunnallisella tasolla, vastauksena on yleensä ollut: "Nehän ovat vain nimiä!"

Tiedämme, että juuri kieli muokkaa maailmaa ja että kielellä ylläpidetään sukupuolista eriarvoisuutta. Suomen naiset, ellette te nouse tässä asiassa barrikadeille, te pysytte ikuisesti miesten varjossa ja toisen luokan kansalaisina.

MARKKU SUOKONAUTIO

Miksi oikeus avioeroon on huono idea