Höyrypää vai hissukka?

Miesasiakeskustelussa on tuotu esiin kaksi retorista suuntausta, joita kumpaakin on kritisoitu. Miesasiamiehet näyttävät jakautuvan karkeasti sanottuna höyrypäihin ja hissukoihin. Muun muassa Miessakit ry:tä on arvosteltu liiallisesta hissukkuudesta: mitään ei saada aikaiseksi.

Kritiikin mukaan höyrypäät karkottavat potentiaaliset miesasian kannattajat pois, koska kukaan ei halua samaistua heidän porukkaansa. Heitä ei kutsuta minnekään ja heidän huutelunsa jää kaikumaan yksinäisenä korvessa. Tomi Timperi näkee ryhmän seuraavasti

Miehet barrikadeille oikeuksiensa puolesta! Tämän usein melko radikaalinkin suuntauksen paras puoli on mielestäni se, että sen avulla saadaan herätettyä keskustelua ja oleelliset epäkohdat tuodaan selkeästi esiin. Suuntauksella on kuitenkin ongelmana hyökkäävyys, joskus jopa vastakkaisen sukupuolen vihaamiselta kuulostava ylireagointi. Suuntauksen edustajat pääsevät harvoin mukaan sellaisiin yhteiskunnallisiin organisaatioihin, joilla olisi mahdollisuus muutoksen aikaansaamiseen. Tyypillistä tälle suuntaukselle tuntuu myös olevan olemassaolon oikeutuksen etsiminen syyllistämällä vastakkaista sukupuolta.

Hissukat ovat puolestaan poliittisesti korrekti miesasamiesten ryhmä, jotka eivät korota ääntään. Kritiikin mukaan he ovat "hyödyllisiä idiootteja", jotka ylläpitävät feminismin valtaa. He pitävät vaisun puheenvuoronsa, mutta mitään ei kuitenkaan lopulta tapahdu. Timperi kuvaa Miessakkien hissukampaa näkökulmaa seuraavasti:

Miehet edustavat puolta kansakuntaa! Tämä on se omahyväinen ihannenäkökulma, jota haluaisin suurimman osan miesnäkökulman tuottajista edustavan – suurin osa luuleekin kuuluvansa tähän kategoriaan. Lähtökohtana kategorialla on, että voidaksemme tuoda esiin miesnäkökulmaa, on tiedettävä mitä miehet oikeasti ajattelevat. Eli näkökulmat löytyvät miesten keskinäisistä keskusteluista koostuvasta materiaalista. Näkökulmaa perustava tutkimuspoliittinen lähtökohta on mies/miehet, ei esimerkiksi naistutkimuksen alainen kriittinen miestutkimus. Tämänkään näkökulman edustajat eivät kuitenkaan kovin helposti pääse – vielä toistaiseksi – mukaan rakentamaan yhteiskuntaa. Monille näkökulman huono puoli on hitaus ja aikaansaamaton kiltteys, hyvänä puolena taas voidaan pitää oman sukupuolen todellista osaamista, jonka jakaminen muille mahdollistaa epäkeinotekoisen yhteiskunnallisen tasa-arvon sukupuolten välille.

Miessakkien lähtökohtana ei ole toimia miesten asemaa parantavana intressijärjestönä:

Miessakit ry:n tarkoituksena ei siis ole ajaa jäsenkuntansa eli miesten etuja eikä se siten ole intressijärjestö kuten valtaosa nykyisistä järjestöistä. Tyypillisiä intressijärjestöjä ovat työmarkkinaorganisaatiot, mutta niihin kuuluvat myös esimerkiksi erilaiset vammais- ja potilas- tai sairausalajärjestöt, opiskelijajärjestöt sekä eläkeläisjärjestöt. Eron korostaminen tähän järjestöryhmään nähden on erityisen tärkeää, koska tällä laajalla alueella syntyneet asenteet muodostuvat helposti uutta järjestöä kahlehtiviksi.