Humanistien romanttinen malli

Vihaisimme sitä, jos saisimme selville, että kauniista naisista pidetään enemmän kuin tavallisista naisista – jotenkin se kuulostaa epädemokraattiselta. (Aronson 1969)

Osa ihmisistä, joita nimitän seuraavassa ”humanisteiksi”, on vakaasti sitä mieltä, että markkina-arvoteoria on enemmän tai vähemmän epäonnistunut yritys pariutumisen mallintamiseksi. Heidän mukaansa markkina-arvoteoria antaa väärän kuvan todellisuudesta, ja vaikka se olisikin tietyiltä ulottuvuuksiltaan teoreettisesti tarkastellen oikea, niin ihmisten rakkauselämää ei tulisi kuitenkaan mallintaa markkinataloudellisen viitekehyksen puitteissa, oli se sitten tieteellisesti kuinka perusteltua tahansa. Tutkielma ”Internetin keskusteluryhmät sosiaalisena pelinä” (Härkönen 2001) analysoi netin uutisryhmissä käytyjä suomalaisia väittelyitä markkina-arvoteoriasta, jotka asettuvat akselille humanistit vastaan markkina-arvoteorian kannattajat. Härkösen mukaan markkina-arvoteorian kannattajat todellakin jäsentävät maailmansa sen avulla. Eräskin henkilö mietti: ”Taidanpa lykätä parietsintääni, koska en ole hyvässä duunissa, mistä syystä markkina-arvoni on alhaisempi.” Humanistien mukaan pariutumisessa ei ole kyse toisilleen sopivien markkina-arvojen etsimisestä, vaan siitä, että löydetään itselle sopiva kumppani. Osa ihmisistä sopii kumppaniksi, osa ei, ja sen tulisi ratkaista parinvalinnan lopputulos. Humanistien käsityksen mukaan ihmiset eivät mieti markkina-arvojaan paria etsiessään, koska olisi älytöntä lähteä etsimään kumppania esimerkiksi seuraavaa ajatuskulkua seuraten: ”Minun markkina-arvoni on tämä, nyt pitäisi vain löytää saman markkina-arvoinen partneri. Kyllä tämä olisi helpompaa, jos kaikilla lukisi oma markkina-arvonsa vaikkapa hatussa.” Ei, ihmiset rakastuvat ja ihastuvat ilman, että he ajattelevat markkina-arvojaan tai vaihtoa – ”Mitä minä saan itsestäni vaihdon vastikkeeksi?” – missään määrin. Härkönen antaa esimerkiksi seuraavat netin uutisryhmäkeskusteluista poimitut humanistien kommentit:

– Markkina-arvo-ajattelu tekee pahoinvoivaksi ja vaikeuttaa jo muutenkin hankalaa elämistä – herra paratkoon, eikö tässä maailmassa jo muutenkin karsinoida ja luokitella ja arvoteta ihmisiä ihan tarpeeksi, pitääkö sitä nyt vielä lähisuhteissaankin harjoittaa?

– Markkina-arvo-käsitteen ”ymmärtäminen” edellyttäisi huomattavaa katkeruutta toista sukupuolta ja/tai sukupuolirooleja kohtaan, mutta sellaista sumuverhoa minulle ei (toistaiseksi) ole.

– Pohjimmiltaan ongelmana on se, että vaikka tekniikan tai luonnontieteen ilmiöitä voi näppärästi mallintaa hyvinkin yksinkertaistetuilla malleilla, ihmisen toimintaa mallinnettaessa ne toimivat huonosti ja jokainen tuntee tilanteita ja ihmisiä joiden kohdalla teoria ei päde. Jokaista, jonka sydäntä ei ole korvattu laskentakeskuksella, tuollainen mallinnus myöskin loukkaa, jos ei omasta niin jonkun muun puolesta, varsinkin kun on kyse parisuhteiden kaltaisesta hyvin herkästä ja intiimistä asiasta.

Suomi24-keskustelussa ”Markkina-arvo” (2006) esitetään seuraava kriittinen mielipide markkina-arvoteoriaa kohtaan:

Markkina-arvosta puhuu kaksi ryhmää. a) Ne (yleensä pojat/”miehet”), jotka ei ole nähneet pillua kuin kuvissa. Kova hinku olisi pukille, mutta ollaan mieluummin oikeassa kuin naimassa niin kuin joku vääräleuka on kirjoittanut. – – b) Ne tytöt/naiset, jotka jossain vaiheessa huomaavat, että on tullut hypittyä sänkyyn vähän turhan valikoimatta. – – Eli siis molemmat markkina-arvosta jauhavat ryhmät ovat jollain tapaa onnettomia. Yrittävät selitellä omaa surullista tilaansa keksimällä näitä markkina-arvoja. Ihmissuhteissaan menestyvät ja tasapainoiset ihmiset eivät tuollaisilla asioilla päätään vaivaa vaan keskittyvät arvostamaan muita ja itseään terveellä tavalla.

Ilkka Kokkarinen (2003) analysoi markkina-arvoteorian vastustamisen syitä seuraavasti:

Seksuaalista markkina-arvoteoriaa vastustetaan, koska se särkee omat tiukasti varjellut illuusiot siitä, kuinka ollaan vapaita ja rohkeita ja hetkessä tunteella eläviä yksilöitä, joiden tunteita ja ajatuksia ei ole edes periaatteessa lainkaan mahdollista kuvata tai ennustaa. Tällaiset ihmiset kokevat ajatuksen seksuaalisen markkina-arvon olemassaolon vastenmielisenä ja moraalittomana.

Humanistien suosima romanttinen selitysmalli ja markkina-arvoteoria asetetaan usein tarpeettomasti vastakkain, sillä ne eivät tarkastele ilmiötä samalla selitystasolla. Kumpikin malli voi olla yhtä aikaa tosi oman tarkastelualueensa sisällä. Humanistien malli selittää ilmiöitä psykologisella tasolla: mitä ihmiset aktuaalisesti kokevat ja ajattelevat valitessaan itselleen partnereita. Humanistit saattavat sanoa, että minä valitsin partnerini siksi, koska ”Olin häneen rakastunut” tai että ”Hän oli minulle sopiva”. Nuo ovat tosia psykologisen tason selityksiä. Markkina-arvoajattelijat selittävät pariutumista pikemminkin ulkopuolisen katselijan silmin, tilastoihin ja todennäköisyyksiin viitaten. He eivät ole kovinkaan kiinnostuneita psykologisen tason koetuista motiiveista, vaan siitä, mitkä syvemmät lainalaisuudet säätelevät tapahtumia pariutumismarkkinoilla. Markkina-arvoteoreetikot eivät esitä, että ihmiset ajattelisivat tietoisesti markkina-arvoja, vaan että markkina-arvot vaikuttavat pariutumiseen niiden tiedostamisen asteesta riippumatta. Markkina-arvojen merkitys onkin havaittavissa pariutumisen todellisia lopputuloksia tarkastelemalla. Ihmiset rakastuvat ja valitsevat itselleen sopivia kumppaneita, mutta eivät satunnaisesti, vaan markkina-arvoteorian esittämiä lainalaisuuksia noudattaen.

(Kirjasta Naisten seksuaalinen valta)