Naisten seksihalujen ominaispiirteitä

Townsendin mukaan naisten satunnaisen seksin harrastamiseen liittyy sellaisia negatiivisia tunteita, joita miehillä ei ole. Naiset haluavat miehiltä ajan kuluessa huomiota, hellyyttä, aikaa, energiaa, rahaa tai materiaalisia resursseja. Naisten seksuaalisuuden kehittymiselle voidaankin esittää kolmivaiheinen malli. Ennen vakiintuneeseen parisuhteeseen pyrkimistä naiset saattavat käydä lävitse vaiheen, jossa he testaavat satunnaisella seksillä attraktiivisuuttaan esimerkiksi baareissa. Ensimmäisen vaiheen naiset ovat tyypillisesti joko nuoria opiskelijoita tai vastaeronneita naisia, jotka tutkivat miestarjontaa eronsa jälkeen. Tuossa vaiheessa tunteet eivät häiritse naisen seksuaalisia suhteita. Toiseen vaiheeseen edenneet naiset ovat kokeneempia satunnaisen seksin suhteen. He ovat saavuttaneet vaiheen ”tietoisuus ja kieltäminen”. He sanovat, että seksi ilman tunteita on hyväksyttävää, mutta he ovat samaan aikaa huolestuneita miehen reaktioista seksin jälkeen, koska edelliset satunnaiset seksisuhteet eivät ole edenneet seurustelun asteelle. Tuossa vaiheessa naiset saattavat pidätellä tunteitaan, jotka muuten saattaisivat olla esteenä seksille, mutta heidän halunsa välitetyksi tulemisesta ja intiimiydestä sekä tunteet haavoittuvuudesta tulevat lävitse tahtomatta ja häiritsevillä tavoilla. Toisessa vaiheessa naiset yrittävät tyypillisesti peittää alkoholilla mieheltä halutun investoinnin ja todellisuuden välistä eroa. Kolmannessa vaiheessa naiset hylkäävät satunnaisen seksin niiden voimakkaiden negatiivisten tunteiden takia, joita kokevat, kun eivät saa seksipartneriaan investoimaan suhteeseen. Naiset huomaavat, että he eivät kykene kontrolloimaan miehen investoinnin määrää, mikä johtaa negatiivisiin tunteisiin. Miehet käyttäytyvät satunnaisen seksin jälkeen usein kuin partneri olisi tuntematon, kun taas naisille yhdyntä sinällään tuottaa tunteita haavoittuvuudesta ja kumppanuudesta. Townsend kysyi koehenkilöiltä, pitääkö seuraava väite paikkansa: ”Jos harrastan seksiä jonkun kanssa, jonka kanssa en halua emotionaalista suhdetta, tunnen kuitenkin itseni haavoittuvaksi ja haluan, että hän välittää minusta”. Miehistä 50 prosenttia, mutta naisista vain 4 prosenttia oli eri mieltä väitteen kanssa. Townsendin tutkimilla seksuaalisesti aktiivisimmillakin ja vapautuneimmillakin naisilla oli emootioita, jotka häiritsivät satunnaisia seksisuhteita. (1998, 47–51.)

Townsend (1998, 55–56) kertoo, että myös traditionaalisen seksuaalimoraalin hylänneet naiset, jotka olivat kunnianhimoisia ja menestyviä ja jotka eivät hyväksyneet väitteitä biologisista sukupuolieroista, kokivat shokin huomatessaan, kuinka intensiivisiä heidän tunteensa olivat satunnaisissa seksisuhteissa. He uskoivat vilpittömästi kykenevänsä nauttimaan seksistä ilman sitoutumista, joten he eivät odottaneet tuollaisten tunteiden ilmaantumista eivätkä ymmärtäneet niitä ja yllättyivät kyvyttömyydestään hallita niitä. Tuollaiset tunteet eivät olleet osa noiden naisten sukupuolirooli-ideologiaa, mutta silti he olivat kykenemättömiä hallitsemaan niitä.

Entinen bändäri Dawn Eden (Times Online 2007) kertoo, kuinka hänen suhtautumisensa seksiin muuttui iän mukana. Eden oli sisäistänyt seksuaalisen vallankumouksen sanoman siitä, että nainen voi harrastaa seksiä siinä kuin mieskin. Seksistä pitävä feministi-ikoni Germaine Greer oli esittänyt, että bändärit ovat tärkeitä, koska he poistavat seksiin liittyvää mystiikkaa: he hyväksyvät seksin fyysisenä tapahtumana eivätkä ole omistushaluisia valloitustensa suhteen. Edenin mukaan Greerin filosofia ei kuitenkaan toimi, koska nainen ei voi harrastaa seksiä kuten miehet. Naiset eivät ole rakennettuja nauttimaan seksistä vain fyysisenä tapahtumana, vaan kumppanuuden kautta. Vaikka naiset kuinka yrittäisivät vakuuttaa muuta, Edenin mukaan pelkkä seksi jättää heidät tyhjiksi, elleivät he ole varmoja siitä, että heitä rakastetaan ja että seksi on osa suurempaa kokonaisuutta, jossa he ovat rakastettuja muutenkin kuin vartalonsa takia.

Wallenin (1995) mukaan naisilla saattaa olla suurempi motivaatio seksiin ovulaation aikaan ja alhaisempi seksuaalinen motivaatio muuhun aikaan kuusta, kun taas miesten motivaatio seksiin on tasaisempi. Wallen tekee siten eron alhaisen ja ajoittaisen seksuaalisen halun välille. Naisten seksuaalisissa haluissa keskeisemmässä asemassa ovat henkilöiden väliset ja sosiokulttuuriset kontekstit. Naisten seksuaalinen halu näyttäisikin olevan seurausta kulttuurisista ja tilanneriippuvaisista tekijöistä hyvin perustavanlaatuisella tavalla. Sosiaaliset voimat ja ideologiat rakentavat naisten seksuaaliset halut ja ne kontekstit, jossa nuo halut joko tulevat tai eivät tule ilmi. (Tolman & Diamond 2002). Baumeisterin (2000) mukaan naisten seksuaalinen halu onkin plastisempaa, alttiimpaa muokkautumaan miehiä enemmän sosiaalisten, kulttuuristen ja tilannesidonnaisten tekijöiden vaikutuksesta. Yksittäisen naisen seksuaalisuus on alttiimpi muuttumaan naisen elämänkulun aikana, ja sosiokulttuurisilla tekijöillä, kuten koulutuksella, uskonnolla, poliittisella ideologialla ja vertaisryhmän vaikutuksella, on suurempi vaikutus naisen seksuaaliseen haluun kuin miehen seksuaaliseen haluun. Miehen seksuaalisuudessa on siten biologialla suurempi merkitys, kun taas naisilla kulttuuri näyttelee suurempaa osaa. Havainto on sen kulttuurisen stereotyypin vastainen, että mies edustaa sivilisaatiota ja nainen luontoa.

Baumeisterin ja Vohsin (2004) mukaan naisen päätöksenteko seksiin ryhtymisestä voi olla varsin monisyinen prosessi. Kun nainen tapaa miehen, joka haluaa seksiä hänen kanssaan, naisella on tyypillisesti useita ristiriitaisia intressejä: (1) naisen omat seksihalut, (2) mahdolliset edut, joita hän voi saada tarjoamalla seksiä alennushintaan saadakseen haluamansa miehen, (3) halu saada seksin vastikkeeksi mahdollisimman hyvä hinta pidättäytymällä seksistä ja (4) oman maineensa suojeleminen. Mies ei ole samalla lailla altis tuollaisille ristiriitaisille vaikuttimille ja siten mies pystyykin yleensä nopeasti päättämään, haluaako hän seksiä tietyn naisen kanssa. Townsendin (1998, 57) haastattelema lääketiedettä opiskeleva Christine kertoo suhteen aloittamisesta lakimiehen kanssa seuraavasti:

En tiedä, mikä sai minut sanomaan seksille ei. Se on minulle epätavallista, enkä suunnitellut asioiden menevän niin. Olen oppinut, että jos olen kiinnostunut miehestä, ei kannata mennä hänen kanssaan sänkyyn ensimmäisenä iltana. Miehet eivät kunnioita sinua sen jälkeen. Seksi on jotakin, mitä sinulla on ja mitä he haluavat. Mitä vaikeampaa jonkin asian saaminen on, sitä enemmän mies haluaa sitä. Jos nainen antaa seksiä heti, hän on menettänyt pisteen pelissä. Olet luopunut etumatkastasi, etkä luultavasti saa mitä haluat eli sitoutumista suhteeseen.

Christinen kertomus kuvaa naisten useaan suuntaan osoittavia intressejä. Toisaalta on halu seksiin, toisaalta pyrkimys pelata suhde niin, että mies lopulta sitoutuisi suhteeseen. Myös satunnaiset seksisuhteet saattavat kiinnostaa naista, mutta ajan mittaan jälkiseurauksena voivat olla voimakkaat negatiiviset tunteet. Tuollaiset ristiriitaiset motiivit ja tavoitteet saavat naiset usein pidättäytymään seksistä, vaikka halu seksiin olisikin olemassa.

(Kirjasta Naisten seksuaalinen valta)