Syrjivät ideologiat: rasismi ja feminismi

Naiset jotka vihaavat miehiä

Sevillalaisen kirurgin miesasiapuheenvuoro arvostelee kovin sanoin kotimaansa feministiliikettä. Diego de los Santos näkee feminismin muuttuneen omia etuja ajavaksi valtarakenteeksi. Viitaten Espanjan perinteiseen mieskulttuuriin De los Santos kutsuu radikaalifeminismiä "uusmacholaisuudeksi", joka ei aja todellista sukupuolten tasa-arvoa. Tuore kirja on ennen muuta kriittinen kannanotto Espanjassa säädettyyn erillislakiin, joka määrää parisuhdeväkivallasta miehille tuntuvasti kovempia rangaistuksia kuin naisille.

Espanja muistetaan vanhana mieskulttuurin machomaana, mutta tämän päivän modernissa Espanjassa miehiä syrjitään. Näin sanoo sevillalainen kirurgi ja aluepoliitikko Diego de los Santos, tuoreessa miesasiakirjassaan Las mujeres que no amaban a los hombres - suomeksi nimi on tässä tapauksessa käännettävä: Naiset, jotka vihaavat miehiä.

Ja ainakin sikäli Espanjassa miehiä todella syrjitään, että maassa on nykyisin kohuttu laki, jota voivat rikkoa vain miehet. Tämä viitisen vuotta voimassa ollut laki sukupuolten välistä väkivaltaa vastaan on kuin kouluesimerkki ns. positiivisesta syrjinnästä -. Lain perustavoite on kitkeä maasta nimenomaan miesten harjoittama väkivalta parisuhteissa.

De los Santosin mielestä lain taustalla on siis radikaalin feminismin vaikutusvalta poliittisissa puolueissa. Hän katsoo, että radikaalifeminismi ei pyri sukupuolten tasa-arvoon - vaan on seksistinen, syrjivä ideologia.

"Syrjivät ideologiat, kuten rasismi, määrittävät jäykän rajan kahden ihmisryhmän välille - käyttäen harvoja kriteereitä, tai vain yhtä ainoaa, esimerkiksi ihonväriä.

Toinen ryhmä yhtenäistetään, ja kaikilta sen jäseniltä kielletään samanarvoisen ihmisen asema. Nämä ´toiset´ ovat huonompia kuin me. He ovat vähempiarvoisia ihmisiä, mikä tekee syrjinnästä ´moraalisesti´ oikeutettua. Radikaalifeminismille mies on huonompi kuin nainen, ja huonompia ovat lähtökohtaisesti kaikki miehet.

"Feminismi on, vanhan macho-ajattelun tapaan, seksistinen ideologia. Jo tästä syystä se sotii yhtäläisten perusoikeuksien käsitettä vastaan.
Mutta se menee pelkkää sukupuolten erottelua pitemmälle, kun se toimii miessukupuolta syrjivästi. Tämä tekee radikaalifeminismistä syrjivän ideologian.

(...)
"Syrjivät ideologiat kohdistavat kaikki ongelmat suhteisiin ´toisen´ryhmän kanssa. Ne syyttävät viime kädessä ´toista´ - ei vain kaikesta pahasta, joka meille tapahtuu tai voi tapahtua, vaan myös siitä, ettei meillä ole niin hyvin kuin pitäisi olla.

Etsitään syyllinen, ja vaaditaan parannuksia syyllisen kustannuksella.
Mutta historia osoittaa, että pelkkä ´toisen´ syrjiminen ei riitä, vaan syrjivät ideologiat johtavat aina, väistämättä, myös vainoamiseen.
Monia näitä piirteitä kuuluu radikaalifeminismin ideologiaan.Mutta feministi-ideologiaan liittyy myös erityispiirteitä, jotka tekevät siitä ainutlaatuisen.

Ensinnäkin, feministi-ideologia jakaa koko ihmiskunnan jyrkästi vain kahteen ´ryhmään´ - naisiin ja miehiin.
Toiseksi, feministi-ideologia luo uusia sukupuoleen liittyviä ennakkoluuloja, luokittelee ihmiskunnan moraalisesti sukupuolen perusteella - toinen on paha ja toinen hyvä. - Mikä taas oikeuttaa syrjinnän tämän yhden ainoan erityispiirteen pohjalta.

Kolmas erityispiirre on, että feminismi on valmis syrjimään hyvin läheistä kanssaihmistä. Syrjitty ei ole musta tai juutalainen, vaan se mies, jonka kanssa asutaan yhdessä joka päivä - yleensä tiiviissä lähisuhteessa.

Vanha klishee ´miehet eivät itke´ on vahingollinen macho-ajattelun ennakkoluulo, joka tällä vuosisadalla on edelleen voimissaan, - vaikka sen juuret ulottuvat esidemokraattisen yhteiskunnan pimeyteen.
Sen vuoksi miehet ovat hyväksyneet vaieten ne loukkaukset ja vääryydet, joita heidän osakseen on tuonut ensin machokulttuuri, ja sitten feminismi.

Feminismi ei tavoittele tasa-arvoa, koska sen tarkoitus ei ole poistaa yhteiskunnan macho-ajatteluun nojaavia suhteita. Feminismi tavoittelee vain machokulttuurin osittaista konkurssia - joka yhtaikaa sekä katkaisee perinteen että jatkaa sitä. Feminismi haluaa säilyttää machokulttuurin naisille tuomat edut, ja poistaa haitat. Miehille tämä merkitsee juuri päinvastaista.

Feminismi pyrkii säilyttämään naisten oikeuden heidän sukupuolensa ylisuojeluun. Se on machoyhteiskunnan periaate, joka meidän päiviimme asti tuo naisille monenlaista positiivista syrjintää kaikilla julkisen ja yksityiselämän alueilla. - Mistä taas seuraa miehelle negatiivista syrjintää, vain siksi että hän on mies.

Siten tämä feminismi on uusi machokulttuurin ilmentymä, - uusmacholaisuutta, tai postmodernia macho-ajattelua - puhtaasti syrjivää.

Espanjan tasa-arvoministeriön kampanjassa naisten pahoinpitelyjä vastaan käytettiin äskettäin slogania, joka sanoi: ´Kun lyöt naista, et enää ole mies´. Tämäkin osoittaa miten feministinen strategia pyrkii säilyttämään macho-ajattelun, joka on välttämätön feminismin omalle säilymiselle.

´Kun lyöt ihmistä, et enää ole ihminen´, olisi sopiva iskulause tälle vuosisadalle, mutta sitkeästi vain jatketaan vanhaa macho-ajattelua."

Tuomarikunnasta on tuotu esiin huoli, että on naisia, jotka hyväksikäyttävät lakia, tekevät vääriä ilmiantoja hankkiakseen etua itselleen - tai vahinkoa miehelle. Vääristä ilmiannoista ei ole rangaistusseurauksia.

Laki sukupuolten välistä väkivaltaa vastaan saattaa luoda Espanjassa väkivaltaa, tuskaa ja kärsimystä, jollaista ei ennen ole tunnettu parisuhteissa. Pohjimmiltaan miehelle, mutta myös naiselle.

On karkotettava maasta se klishee, että ´miehet eivät itke´. Sillä se, ettei itketä, - eikä nousta vastustamaan kaikkea vääryyttä selvästi ja kovalla äänellä, - (se) johtaa meidät umpikujaan."

De los Santosin mukaan jokainen puolue haluaa esiintyä naisten etujen ajajana, jotta ei menettäisi naisäänestäjiä. Ja jotta puolue tässä erottuisi, on oltava näkyvästi naisasian puolesta.

Espanjan pääministeri, sosialistipuolueen Jose Luis Rodriguez Zapatero ajoi lakia henkilökohtaisesti. Kun lakia valmisteltiin, pääministeri Zapatero sanoi New York Times -lehden haastattelussa, että hän on itse radikaali feministi.

"Radikaalifeminismistä on tullut avain vaalimenestykseen. Sitä mukaa kun kaikki poliittiset puolueet ovat omaksuneet tavallisen feminismin, on teesien radikalisoituminen muuttunut siksi ´oikeaksi´ feminismiksi - todelliseksi ideologiseksi erottuvuudeksi puolueiden välillä.

Se vanha feminismi, jonka kaikki puolueet ovat omaksuneet Espanjan demokratian aikana, ei tuo kenellekään lisä-ääniä, koska se on yleinen ja yhteinen ideologia.