Yliopistolehti

Simpanssifilosofi kirjoittaa...

Nimetön kommentoija neuvoi jokin aika sitten lukemaan Yliopisto -lehteä 2/2011. Kiitos vinkistä, sieltä löytyikin mielenkiintoinen Pauliina Suden kirjoittama artikkeli, jossa kolme tutkijanaista paljasti suhteensa tissiliivinpolttajiin. Keskustelemassa olivat sosiaalipsykologi ja antropologi Katriina Järvinen, sosiaaliantropologi Tuulikki Pietilä sekä EU:n naisjärjestölobbari ja naistutkija Anna Elomäki. Järvinen ei ole feministi, Pietilä ja Elomäki ovat, jälkimmäinen vaan näyttää polttavan nuotiotaan suuremmalla liekillä.

Naisilta kysyttiin, minkä asian he haluaisivat polttaa roviolla. Pietilä polttaisi masennuslääkkeet vastaluseeksi suoritus- ja kasvukeskeiselle arvomaailmalle, joka puristaa yhtä lailla naisia ja miehiä. -Tämähän oli viisaasti sanottu. Lobbari Elomäki ei tällaiseen moniarvoisuuteen pystynyt, sillä hän poltti keittiöpyyhkeen vastalauseena naisten harteille sälytetystä palkattomasta työstä ja hoivaamisesta. -Se oli jo sitä telaketjumeininkiä, josta puuttuu ymmärrys ihmisyydestä. Järvinen olisi polttanut Simone de Beauvoirin kirjan Toinen sukupuoli, koska nainen on nykyään monessa asiassa ensimmäinen sukupuoli. -Modernia!

Tässä muutama lainaus kultakin naaraalta.

Järvinen:

* Feministit ovat pilanneet oman asiansa.
* Minusta on aika pehmeää olla lasten kanssa, hoivata ja huolehtia, rakastaa kauneutta ja kotoista ruoantuoksua. Sosiologian peruskurssilla hämmästyin kuullessani, että sitä kutsuttiin reproduktioksi ja pidettiin tuottamattomana. Olin luullut, että se on hienointa mitä on.
* 1960-70 -luvulla suomalaisessa feminismissä tehtiin vääriä valintoja, kun kovat arvot voittivat.
* Feminismiin liittyy kotirouvapelkoa.
* On huolestuttavaa, ettei meillä kasvateta tyttöjä myös äideiksi ja naisiksi Venäjän tapaan.
* Ilmankos en ymmärtänyt yhtään mitään, kun yritin lukea Naistutkimus -lehteä.
* Olen huolissani. Huomaan sensuroivani itseäni, sillä olen kuullut tarpeeksi monta kertaa, että olen aina väärässä.
* Ikinä ei tiedä, milloin pitäisi olla sukupuolisensitiivinen ja milloin sukupuolineutraali.
* Pitäisi saada pähkinänkuoressa ohjeet siitä, miten puhua niin, ettei kukaan tarttuisi kurkkuun.
* Naistutkimuksen piti purkaa valtarakenteita, mutta sen alalla ne tuntuvat olevan korkeammat kuin millään muulla tieteenalalla.
* Lisa Keltikangas-Järvinenon puhunut siitä, että sukupuolentutkijat ottavat tiukasti kantaa naisille epäedullisiin tutkimustuloksiin, mutta miehiä selvästikin saa kritisoida.
* Feministit keräävät nyt kiviä, joita ovat viime vuosikymmenet itse heitelleet.
* Kysyin tytöiltäni, kokevatko he joskus tulleensa kohdelluksi huonosti siksi, että ovat tyttöjä. Molemmat olivat heti, että ei tod! Opettajat pikemminkin syrjivät poikia.

Pietilä:

* Feministi -sanalla on tosiaan paha kaiku. En silti ajattele, että feministit olisivat itse pilanneet asiansa.
* Jokaisen lauseen kohdalla on nykyään tasapainoteltava: voiko edes puhua naisista ja miehistä.
* Voisihan sitä suhtautua lähtökohtaisesti yhtä lailla kriittisesti niin naisiin kuin miehiin eikä tutkia vain abstrakteja ideoita.
* Feminismi -sanasta on tullut kirosana.

Elomäki:

* Jos he (ihmiset) haluavat olla kotona, niin totta kai – mutta jos joku ystäväni haluaa jäädä kolmeksi vuodeksi kotihoidontuelle ja samalla hukkaa oman uransa, saatan kysyä miksi!
* Samasta työstä pitää maksaa sama palkka.
* Eikö tuo ole paluuta menneeseen (kommentti Järvisen äidiksi kasvattamiseen).
* Yli puolet alle kolmevuotiaitten lasten äideistä on kotona. Feministinen malli hoitovastuun jakamisesta ei ole mitenkään yleisesti omaksuttu.
* Korostamalla työtä ja uraa feminismi pelaa uusliberalismin pussiin.
* Näen itseni vasemmistolaisena feministinä.
* Sukupuolentutkimuksen oppiaineessa tutkitaan paljon Judith Butleriin liittyvää postmodernia strukturaalista teoriaa, mutta myös queer -feminismiä. Uskotaan sukupuolen sosiaaliseen rakentumiseen.
* Postmodernit feministit ovat lukeneet Foucaultia ja Derridaa, jopa Lacania. Nyt uusi feministisen ajattelun puolue on ottanut esikuvakseen Gilles Deleuzen.
* Monet teoreettisen akateemisen naistutkimuksen keskustelut ovat sellaisia, joita ulkopuolisen on vaikea ymmärtää.
* Kyllä minä identifioidun naiseksi, vaikka se ehkä joidenkin mielestä on vanhanaikaista.
* Itse kirjoitan naisten välisestä solidaarisuudesta, tosin erittäin abstraktilla tasolla. Tutkin tapoja, joilla feministiteoreetikot ovat viime aikoina näitä suhteita pohtineet.
* Sääli, ettei feminismi ole kyennyt tarjoamaan keskustelukanavaa miehille.