Vihapuhe miehistä sallittua

Vintage vihapuhe – Suomenkuvalehti.fi

Vihapuheesta ollaan huolissaan ministeri- ja valtakunnansyyttäjätasoilla saakka. Sen levittämisestä epäiltyjä henkilöitä, kuten Jussi Halla-ahoa, paheksutaan. Entä jos vihanjulistus kohdistuu noin puoleen maapallon väestöstä, miehiin?

Valerie Solanaksen 1968 julkaistu SCUM(Society for Cutting Up Men)-manifesti on puhdasta vihapuhetta. Siinä määritellään vihollinen, miehet: heidät kuvaillaan täysin vihattaviksi tunteettomiksi sioiksi, jotka ovat pilanneet maailman. Naiset ovat täydellisempiä, jalompia olentoja joiden olisi parasta tappaa miehet ja ottaa maailma käsiinsä.

SCUM-manifesti on tänä vuonna julkaistu suomeksi Akuliina Saarikosken suomentamana. Feministisen Tulva-lehden haastattelussa Saarikoski sanoo sen olevan ”feministisistä teksteistä ehkä tärkeimpiä”. Se on hänestä ”mahtavalla tavalla” hullu.

Akuliina Saarikoski ei itse kannata silmitöntä väkivallan käyttöä, mutta ihailee sitä kuinka SCUM-manifesti ”uskaltaa tehdä just sen, mitä mä en uskalla, eli iskeä suoraan kohti sitä mitä vihaa.”

Siis mitä kohti? Solanaksen teksti ei vihaa vain joitain miehisiä instituutioita, vaan miehiä ylipäätään, sellaisina millaisiksi he ovat syntyneet. Tarkoittaako edellämainittu, että myös Saarikoski vihaa kaikkia miehiä ihmisinä? Tuskin.

Mutta jos hän ihastuu siihen kuinka joku iskee suoraan jotain vihaamaansa kohti, riippumatta siitä mitä se on, eikö hän siis innostuisi yhtälailla Breivikin manifestista?

Miksi yksi murhanhimoinen vihapuhe on vastenmielistä mutta toinen inspiroivaa ja tärkeää luettavaa? Siksikö, että Anders Breivik onnistui tappamaan kymmeniä, mutta Solanas epäonnistui täpärästi yrityksessään tappaa Andy Warhol?

Tuskin, miettikää jos Breivik ei olisi onnistunut kuin haavoittamaan yhtä nuorta sosiaalidemokraattia lähes kuolettavasti. En usko että hänen manifestiaan siltikään julkaistaisiin meillä kirjana ja kehuttaisiin missään aikakauslehdessä ”tärkeäksi”, kehuen kuinka ”se antaa itsevarmuutta liikkua maailmassa olematta kiltti. Vihollisille ei pidä olla kiltti”. Ainakaan ilman valtavaa älänmölöä ja eduskuntakyselyä.

Jos jollekulle nyt tulee mieleen, että Suomessa mies on hieman enemmän tapettavaksi sopiva kuin toisen kulttuurin edustaja, en oikeastaan ihmettele. Tällaisesta niitä katkeria muukalais- ja naisvihaisia äijiä syntyy.

Blogit - Feminiininen ajattelu Osa II

Matti Sarmela jatkaa nyt. Ja tässä tulee lisää “argumentteja” ja agentteja, joilla ratsastaen tähän jäykistymiseen – kiintiöihin ajautumiseen koko yhteisöä on ohjattu.

“....Keskitetyissä kulttuureissa vahvin valta on ideologista hallintaa, hegemonia-aseman valtaamista politiikassa ja julkisessa keskustelussa. Länsimaat ovat kuitenkin ainoa kulttuuri, johon ollaan luomassa sukupuoleen perustuvaa ideologista vallanjakoa, sukupuolten välistä peruuttamatonta ristiriitaa. Se on ollut postlokaalisten feministien: naispuolisten tutkijoiden, poliitikkojen ja toimittajien tulevaisuuden agenda.”

“Feministisen naistutkimuksen mukana tutkimuseetokseksi tuli mieskulttuurin kritiikki, naisten epätasa-arvon esilletuominen niin menneisyydessä kuin nykyisyydessäkin. Kulttuureita alettiin tarkastella yhä enemmän ihmisoikeuksien näkökulmasta ja oikeudet määriteltiin aina suhteessa miesten valtaan, patriarkaattiin. Patriarkaatti on tieteen taikasana, aina kun naistutkija pääsee esittämään termin patriarkaatti, hänen koko tutkimuksensa on ikään kuin argumentoitu ja syys-seuraus -suhde, totuus paljastunut…

Erityisesti kommunistisessa ”keskustelussa” proletariaatista tehtiin kapitalistien uhri, jonka vapauttaminen oikeutti tekemään vallankumouksen. Naistutkimuksen reflektiiviseen metodiin kuuluu gendre, vaikuttava tarina patriarkaatin uhrista, joka oikeuttaa naiset tekemään vallankumouksen ja tuhoamaan vastustajansa…

…Naisliike on toiminut yliopistolla samalla tavalla kuin taistolaiset kommunistit muutama vuosikymmen aikaisemmin. He hankkivat julkisuushegemonian ja mus-
tamaalasivat häikäilemättömästi ne, jotka uskalsivat epäillä heidän tutkimuksiaan tai argumentointiaan. Naistutkimus on tuottanut enemmän manifesteja ja näkyviä seminaareja kuin todellista tutkimusta. Aktiivisten feministitaistelijoiden toimesta naistutkimusta vaadittiin kaikkiin yliopistoihin ja kaikkien oppiaineiden kurssivaatimuksiin, samalla tavalla menettelivät taistolaiset. Feministeillä on, niin kuin oli taistolaisillakin, intomielisiä tukijoita valtamedioissa…. Vuosikymmeniä lasten vanhempien, äitien ja isien, syyllistäminen on ollut maailman laajinta psykobisnestä ja tutkimusvallan käyttöä, nyt historian suurimmaksi syylliseksi on noussut miessukupuoli.”