Postinjakelun historiaa ja pohdintaa tämän hetken tilanteesta

 Postinjakelu valtionyhtiössä

Menin postiin töihin vuonna 1985. Posti oli silloin valtion suojatyöpaikka - Postipankkeja oli joka lähiössä, kuten Lohikoskella ja Kangaslammella.

Postinjakelun työt olivat tuolloin helppoja. Töihin mentiin n. kello 7 ja työt oli yleensä tehty klo 10-12. Neljän tunnin päiviä 8 tunnin palkalla. Palkka ei tosin ollut kovin kummoinen, mutta olihan se mukava päästä töistä jo silloin, kun muut työntekijät menivät vasta lounaalle.

Kyseessä oli aikaurakka, eli nopean työtahdin sai itselleen aikahyvityksenä.

Jos jossakin piirissä oli jakaja sairaana, se tehtiin ylitöinä muiden toimesta. Usein kävi niin, että oma 8 tunnin työ + 4 tuntia ylitöitä tuli tehty 4-5 tunnissa.

Esimies kävi konttorilla kerran parissa kuukaudessa ja silloin juotiin pullakahvit. Posti jaettiin omaan tahtiin ja omassa valvonnassa.

Jakovauhtikin oli välillä älytön. Edes 5 minuutin kahvitaukoja ei useinkaan viitsitty pitää, kun pois piti päästä mahdollisimman nopeasti. Piiri jaettiin juoksemalla ja portaissa hypättiin vähintään 2 askelmaa kerralla.

Postista tuli osakeyhtiö

Hulvattomat päivät valtion yhtiössä olivat ohitse vuonna 1994, kun postista tehtiin osakeyhtiö.

Piirit alkoivat suurentua ja postikonttorit harventua.

Aikaurakka pysyi edelleen, vaikka postiherrat pohtivat kuumeisesti, kuinka postinjakajien aikaurakkavoitosta päästäsiin eroon ja kohti 8 tunnin täysiä päiviä.

Ongelma postin jakelun tehostamisen  näkökulmasta on siinä, että postin määrä vaihtelee päivittäin jopa viisinkertaisesti. Joskus on valtavasti lähetyksiä mainoksineen, toisinaan vain vähän.

Jos piirejä koko ajan suurentaa, isoina päivänä jakeluajat painuvat älyttömästi ylityön puolelle. Lyhyinä päivinä jakelijoille ei ole mitään tekemistä, joten yhtä hyvin voi lähteä kotiin.

Aikaurakassa työtahti on myös paljon kovempi kuin normaalijoutuisuus. Kun jakaja pitää tunnin mittaiset tauot ja vähentää työtahtiä, samassa työssä meneekin äkkiä se 8 tuntia, mikä aikaurakan aikoihin tehtiin 5 tunnissa ilman taukoja.

Kankisysteemi

Viimeinen muisto postinjakelusta on kankisysteemi, josta postin suunnittelijat kuvittelivat saavansa suuret säästöt.

Postin lajittelu postinumeroalueelle tehtiin ryhmässä yksittäisten piirien sijaan ja aakkojärjestyksestä piti tulla nopeutuksen avain. Homma meni tietenkin reisille ja päivät venyivät 10-tuntiin säännöllisesti.

Kanki ei toiminut, koska yksittäisen piirin jakaja muistitieto katosi liian suuriin kokonaisuuksiin. Kokenut jakaja muistaa kaikki piirillä asuvat ja asuneet henkilöt, mikä nopeuttaa valtavasti lajittelua, puutteellisia osoitteita sisältävien lähetysten oikean paikan löytämistä ja osoitteenmuutosten tekoa.

Postin uuden leikkaussuunnitelmat

PAU kertoo postin uusista leikkaussuunnitelmista mm. seuraavasti:

• Työnantaja haluaa siirtyä jaksotyöaikaan. Jaksotyössä työvuoroluettelo laadittaisiin kahden viikon ajanjaksolle. Kahden viikon jakson säännöllinen työaika voisi olla enintään 88 tuntia ja päivittäinen työvuoro 4-10 tuntia (poikkeuksena kuljetus, jossa työvuoro olisi 4-13 tuntia). Työvuoroluettelosta ilmenisi päivittäisen säännöllisen työajan alkamisajankohta, suunniteltu päättymisajankohta sekä työntekijän vapaapäivät.   

Suunniteltu päättymisajankohta tarkoittaa sitä, että työnantaja voi ilmoittaa työpäivän kuluessa milloin työpäivä päättyy. Jos työvuoroluetteloon on merkitty työpäivän suunnitelluksi päättymisajaksi klo. 14.00, se voikin työnantajan ilmoituksella päättyä vasta klo. 16.00 tai jo klo 12. Työntekijä ei voi enää ennakoida ja olla varma työpäiviensä pituudesta. Muutoksella työnantaja haluaa päästä eroon ylityötunneista.

• Työnantaja tekee työvuoroista epäinhimillisiä poistamalla työehtosopimuksesta seuraavan määräyksen: Postinjakelutyössä muussa kuin autolla suoritettavassa jakelutyössä työvuorot on suunniteltava niin, että suunnitellulla työvuorolla on myös muuta työtä kuin jakelureitillä tehtävää työtä.

Jakajien työvuorot voidaan suunnitella niin, että ne pitävät sisällään pelkkää jakelua. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että polkupyörä- tai kärryreitillä jakajalla tulisi olla valmiuksia jakaa kymmenen tunnin jakeluosuuksia (työvuoron pituus vähintään neljä ja enintään kymmenen tuntia). Taajama-alueella tällainen jakelureitti voisi tarkoittaa noin 200 kappaletta nelikerroksisia ”hikirappuja”, polkupyöräreitillä täyden postitaakan kanssa kymmenien kilometrien jakeluosuuksia. Nykyohjeistuksen mukaan tähän kykenemätön jakaja on alisuoriutuja, joka voidaan jopa irtisanoa.

Täytyy olla melkoinen karpaasi, jos meinaa vetää 200 hikirappua putkeen.

Merkittävänä tavoitteena postilla näyttää olevan jakajien luppoajan karsiminen, eli tavoitteena on maksaminen vain tehdystä työstä. Siihen skenaarioon vuokratyöntekijät sopivat mainiosti.

Pohdintaa

Postin suunnittelemien leikkausten kohteeksi jouvat työntekijät eivät ole saaneet osakseen sellaista sympatiaa, mitä julkisen sektorin naisvaltaisten alojen leikkausaikomukset saivat aikaan, vaikka Postin leikkaukset ovat selvästi suurempia.

Posti on osakeyhtiömuodostaan huolimatta julkinen palvelu, jonka suurimmat tappiot tulevat syrjäseutujen jakeluvelvoitteesta. Kaupungeissa jakaminen on erittäin kannattavaa edelleen, mutta syrjäseudulla todella kallista.

Eihän muissakaan julkisissa palveluissa haittaa mitään, vaikka Suomi kyntää miljardien velkasuossa. Naistutkimukselle ja päivähoidolle löytyy velkarahaa tappiollisuudesta huolimatta. Miksi ihmeessä postin työntekijöiden pitäisi maksaa julkisten palveluiden kannattamattomuus omasta selkänahastaan, kun sitä eivät tee muutkaan julkisten palveluiden tuottajat? Valtiohan voi ottaa lisää velkaa, kuten se tekee julkisen sektorin osalta.

Toinen vaihtoehto on laittaa syrjäseutujen asukkaat maksajiksi. Miksi postin työntekijöiden pitäisi subventoida tappiollinen jakelu omasta selkänahastaan. Maksakoon syrjäseudun varakas omakotitaloasukas palvelun todellisen hinnan.