Elämme matriarkaatissa, emme patriarkaatissa

Patriarkaatti tarkoittaa miesjohtoista yhteiskuntamallia, jossa sananmukaisesti vallitsee isänvalta.

Patriarkaattiteoria on feministien lempilapsi, mutta jopa viimeaikaiset feministien kirjoitukset todistavat väkevästi teoriaa vastaan.

Feministien mukaan vaimo kantaa perheen organisaatiovastuun ja "metatyöt". Feministit eivät näytä ymmärtävän, että organisaatiovastuu tarkoittaa samaa kuin valta parisuhteessa.

Heikki Soini kirjoittaa:

Annan vaimoni päättää suuren osan perheemme asioista, koska ajattelen pääseväni näin itse helpommalla ja voin siten keskittyä asioihin, jotka koen tärkeämmäksi.

Heikki kuvaa tyypillistä tilannetta suurimmassa osassa parisuhteita. Kyseessä on matriarkaatti, jossa valta on naisella.

Anna Paju kirjoittaa otsikolla Kun tasa-arvo tuntuu syrjinnältä.

Vaarasen mukaan miehiä väheksytään ”liitoissa ja sinkkuelämässä”.

Nainen muuttuu parisuhteessa hänen mielestään kenraaliksi, ja mies tämän apuriksi.

Tuota noin. Jos nyt puhumme oikeustoimikelpoisista aikuisista, niin parisuhteesta on kaksi vastuussa. Miehellä on vastuu omasta käytöksestään siinä missä naisellakin.

Etenkään lapsiperheen arki ei pyöri, ellei sen näkyvän tiskikoneen täyttämisen, pukemisen, ruoan laittamisen, pyykin lajittelun, pesemisen, ripustamisen ja kaappiin viikkaamisen, nenän niistämisen ja lelujen lattialta korjaamisen lisäksi tehdä paljon näkymätöntä kotityötä.

Organisointia, suunnittelua ja ennakointia.

Pajunkin päättelystä huokuu matrirkaatin tunnustaminen vallitsevaksi asiantilaksi.

YLE X lainaa Feministien vuoron kirjoitusta:

Feministien vuorossa tutkijat ovat listanneet tutkimuksia, joiden mukaan vastuu kotitöistä jakautuu edelleen epätasa-arvoisesti sukupuolten kesken. Ongelmana eivät kuitenkaan ole pelkästään kotityöt, koska naisille yleensä sälytetään parisuhteessa myös kotitöiden organisointi ja vastuu siitä, että hommat tulevat tehdyksi – niin kutsuttu metatyö.

"Usein puhutaan naisten nalkuttamisesta. Silloin asia kehystetään vähän niin, että naiset tässä nalkuttaa ikään kuin ei olisi mitään syytä."

– Tiina Sihto

Tilanteen saattamiseksi tasapainoon ei siis riitä, että miehet tekevät yhtä paljon kotitöitä kuin naiset. Miesten pitäisi myös osallistua metatyöhön. Muuten toinen on työnjohtaja ja toinen työntekijä.

Nalkuttaminen on eräs vallankäytön muoto, jolla kodin matriarkaattia pidetään yllä.

Feministien vuoro yrittää väittää, että valta sälytetään väkisin naisille, ihan kuin naiset eivät voisi antaa vapaaehtoisesti vaastuuta miehelle.

Tarja Hurme kirjoittaa otsikolla Nainen on kodin työnjohtaja – menikö mieheltä ääni?

Nainen johtaa vauhdilla kotityömaata, koska osaa pitää monta palloa ilmassa yhtä aikaa. Miehen mielipidettä ei välttämättä tarvita.Tunnustan, että näin kävi ruuhkavuosinani. Naisvalitukseenkin olen langennut.

”Kun nainen työpäivän jälkeen astuu sekaiseen eteiseen, hän saattaa äityä nalkuttamaan huomaamatta, että muu huusholli on kunnossa, ruoka odottamassa, tiskikone tyhjennetty. Hän keskittyy siis siihen, mikä on huonosti, ei siihen mikä on hyvin.” Näin vastasi kysymykseeni arvostuksesta nelikymppinen mies työpaikkalounaalla. Kolmikymppinen ja viisvitonen täydensivät: ”Eivät kotityöt harmita, mutta se, että nainen aikatauluttaa ne usein perustelemattomasti. Kaikki on tehtävä ”nyt”, vaikka juuri olisi lätkämatsi alkamassa.”

Tarja myöntää sortuneensa matriarkaatin ylläpitoon.

Yhteenveto

Heli Vaarasen kirjoituksesta kimmonneet vastineet osoittavat kaikki samaan suuntaan: naiset käyttävät valtaa perheessä.

Feministit yrittävät vastineissan kääntää matriarkaatin miesten syyksi: miesten pitäisi väkisin ottaa puolet vallasta naisilta. Feministit eivät tietenkään käske naisia luopumaan vallastaan.

Heikki Soini sanoo kuitenkin viisaat sanat: "Annan vaimoni päättää suuren osan perheemme asioista, koska ajattelen pääseväni näin itse helpommalla". Heikki on oikeassa: naisvalituksen kanssa ei voi eikä kannata kilpailla.