Devlin kertoo kirjassaan paljastavansa, "mitä todella tapahtuu kun seksi on vapautettu, ja miksi näin tapahtuu." Hän nojaa kirjassaan pariutumisen markkinanäkökulmaiseen tarkasteluun ja evoluutiopsykologiaan. Innoituksensa hän kertoo saaneensa samoista lähtökohdista, mistä internetin manosfääri on syntynyt. Manosfäärin ytimenä on mieskeskeinen tapa tarkastella sukupuolten välisiä suhteita, eli mitä miehet haluavat ja mikä on miesten etu. Se on näkökulma, joka puuttuu tyystin valtamediasta.
Päinvastoin kuin manosfäärissä yleensä, Devlin on sydämeltään konservatiivi, jonka mukaan ennen vanhaan sukupuolijärjestelmä oli nykyistä parempi. Paluuta vanhaan ei Devlinin mukaan kuitenkaan ole: on löydettävä uusi konservatiivinen ratkaisu. Devlinin yritys yhdistellä pariutumismarkkinoiden analyysi konservatiiviseen moraalipuheeseen on kunnianhimoinen, siinä missä manosfääri pitää vanhan sukupuolijärjestyksen palauttamista lähes toivottomana yrityksenä.
Devlinin konservatiivisten sukupuolitapojen hehkutus saattaa aiheuttaa feministeissä typertymistä, mutta "naisellisten paheiden suitsiminen" johtanee väistämättä feministiseen raivoon. Feminismin perusidea on miehisten paheiden tarkastelussa ja suitsimisessa, samalla kun feminiinisyyden negatiivisista puolista vaietaan. Naisten ikiaikainen oikeus uhriuteen on edelleen voimakas imperatiivi, jonka haastamisella on vaikea saada sulkia hattuun, koska herrasmies ei arvostele naiseutta.
Jos teosta tarkastellaan yhteiskunnan jatkuvuuden kannalta, tullaan väistämättä Suomessakin tuttuun syntyvyyden alenemiseen, jonka juurisyyn Devlin löytää feminismistä. Feministinen utopia tarjota naisille kaikki vaihtoehdot aina vapaasta seksistä työuriin johtaa väistämättä äitiyden arvostuksen rapautumiseen. Voidaan sanoa, että Devlin on monella tapaa oikeassa yhteiskunnan kestävyyden kannalta, mutta saako hän kannatusta ideoilleen? Ihmisten enemmistölle demografinen konkurssi ei ole oikea ongelma, eikä siitä saa ainakaan syyttää naisia.
Devlinin kirja pitää sisällään poliittisesti epäkorrektia puhetta, jota on ilo lukea ympäripyöreän hymistelyn tai feministisen miesten syyttelyn sijaan. Kirjan moraalisesta sanomasta ja sen tarjoamasta utopiasta voi pitää tai olla pitämättä, mutta pariutumisen analyysi ja feminiinisyyden vikojen ruodinta pitävät kuitenkin pääosin paikkansa. Kirjan runsas kritiikki feministejä kohtaan toi lähes kyyneleen silmään, etenkin kun feministejä kuvaava lause "naiset, jotka kadehtivat miehen roolia" piirtyi verkkokalvolle.