Bloggauksen kuukausikatsaus: No niin, tällä blogistilla on nyt kuukausi kirjoittelua takanapäin ja reilut pari viikkoa siitä Pinserin listalla. Olen ollut ihan tyytyväinen päätökseeni aloittaa bloggaaminen ja erityisen yllättynyt blogistiyhteisön mukavasta ilmapiiristä: Seinät leveällä ja lattia matalalla.

Oma mielipiteeni bloggaamisesta on se, että jokainen pitäköön sellaista blogia, kuin itse haluaa ja lukekoot niitä blogeja, jotka kiinnostavat. Ihmisillä on erilaisia motiiveja kirjoittamisiinsa ja jokainen tulkoot omilla motiiveillaan autuaaksi. Mielestäni blogistiyhteisön etu on asettaa rima mahdollisimman matalalle aloittamisen suhteen. Lukijat äänestäkööt hiirikäsillään ja lopputoksen voi lukea top-listalta.

Omia bloggausmotiivejani voi hakea nettikirjoitteluhistoriastani: Joskus vuosia sitten aloitin nyyssikirjoittelun ihmissuhderyhmässä ja muistankin Markun kommentoineen ensimmäisiä kirjoituksiani suunnilleen näin: "Kirjoitat ihan asiaa, mutta jätä pilkun jälkeen välilyönti". Sen jälkeen olen aina jättänyt pilkun jälkeen välilyönnin. Markun kanssa olimme innokkaina keskusteluissa mukana - Ilkkalla ja Tommilla oli jo tuolloin kirjoituksissaan bloggausasenne: Vähemmän väittelyä ja enemmän harkittuja viisauksia. Myöskin Birdy oli väittelyissä innokkaana mukana. Voi olla varsin mahdollista, että emme olleet Birdyn kanssa koskaan samaa mieltä mistään asiasta.

Vuosien kuluessa minusta alkoi tuntua, että olin käynyt kaikki väittelyt moneen kertaan lävitse, eikä minulla ollut sillä saralla enää paljon paukkuja jäljellä. Kirjoitteluni keskusteluryhmissä meni enemmänkin julistamiseksi kuin dialogiksi. Ja koska blogi on oikea media "miehille, jotka rakastavat omaa ääntään", niin näin jälkikäteen ajatellen siirtyminen blogistiyhteisöön oli oikea ratkaisu.

Blogi-ideaan sisäänpääsy vei minulta aika kauan. Ensikosketus tuli Tommipommiin tutustumisen kautta. Se tuntui minusta aluksi aika omituiselta. Sitten Ilkka alkoi myöskin pitämään blogiaan. Jossain vaiheessa aloin seuraamaan noita blogeja tiiviimminkin. Tietenkin oman blogin perustamisen idea kävi mielessä, mutta hiukan minua mietitytti, että jaksaisinko kirjoittaa ja se, että riittäisikö minulla sanottavaa, koska en tulisi kirjoittamaan päiväkirjamaisia tekstejä tai esittämään hupsuja linkkejä ja koska minulla on Henri Hansenin sanoin "suppea diskurssi".

Blogien top-listalla olen sijalla 27 ja tilaajia on 40. Sitemeterin kävijämittari näyttää 196:n kävijäkeskiarvoa. Olen aika tyytyväinen noihin lukemiin. En jaksaisi pitää blogia, jos lukijoita ei olisi. Ja sen verran kilpailuhenkeä löytyy, että on jännää seurata kävijämäärän ja listasijoituksen vaihtelua. Merkittävin osa kävijöistä tulee Pinserin ja Ilkan sivuilta, joten kiitokset sinne päin. Tavoitteita tulevalle en viitsi kauheasti asettaa, koska en viitsi ottaa liikaa paineita itselleni. Listalla tavoite voisi olla pysyminen parhaan kymmenen prosentin joukossa, koska joku on sanonut, että 90 prosenttia kaikesta on paskaa. Kävijöitä voisi ehkäpä houkutella lisää kirjoittamalla netin ihmissuhderyhmiin ja harjoittamalla piilomainontaa.

Blogistipiirien historia on vahvasti uusmediassa ja tietokonehemmoissa. Tilanne on edelleenkin samankaltainen. Lisää blogeja tulee koko ajan ja tilaajamäärä kasvaa. Vaikka näin sisältäpäin ehkä näyttääkin, että kaikki blogaavat, niin todellisuus taitaa olla se, että blogitietoisuus on hyvin pientä blogiyhteisön ulkopuolella. Jos bloggaajien määrä jatkaa kasvuaan, niin voi olla, että jossain vaiheessa saavutetaan kriittinen massa, joka levittää ilosanomaa laajemminkin "tuulipukunettikansan" pariin.

Ja tähän väliin laitetaan nimimerkki "epätietoisen" lukijakysymys: Ilkka Kokkarisella on tapana piruilla tekniikasta mitään tietämättömälle, paksulle, öyhöttävälle, valkoiselle roskasakille. Mikset sinä toimi samoin? Vastaus: Itseironiani ei ole vielä kehittynyt sille asteelle.

Mitä tekniseen puoleen tulee, niin kateudella katson muiden hienoja blogeja. Sinulle jota en tunne kehottaa kaikkia hankkiutumaan eroon Bloggerin ikeestä. Hyvä vinkki, mutta teknisesti rajoittuneena henkilönä siihen voi mennä oma aikansa.

Muista kuin suosikkiblogeistani voisin nostaa esiin tietenkin Plökin ja pitäjänsä Panun. Panu, entinen feministinen älykkönössö, nykyinen öyhöttävä nettiapinamies, on transformaatiollaan osoittanut itsensä eläväksi todisteeksi teoriastaan, että mitä huonommin naisia kohtelee, sitä kiinnostuneempia ne ovat. Panu on solvannut naisia ainakin nyysseissä kaikilla nykysuomen sanakirjasta löytyvillä sanoilla ja muutamilla keksityilläkin. Lopputulos on se, että nykyään nyyssien naiset lähes syövät Panun kädestä ja flirttailevat kuin pikkutytöt. Kommentointiosastollani kunnostautunut "kevyesti" on myös vanha ihmissuhdekirjoittelututtavuus, joka ei päästä minua niin helpolla kuin muut - hänellä on taito puristaa minusta sellaisia ajatuksia, joita en edes tiennyt päässäni olevankaan. Naistensarjan ihmissuhdekirjoittajien parhaimmistoa.

Blogauksen suhteen etenen tulevaisuuteen hattu kourassa, parhaani tehden ja katsoen, mihin se riittää. Uhota en viitsi, koska olen lukenut useampaa blogia, joissa alkuinnostus on ollut suuri, mutta vauhti on sittemmin hyytynyt mäessä. Blogistiyhteisön voima on sen elävyydessä. Uusia tulee ja vanhoja lähtee. Sitkeimmät pysyvät. Muutamista jo loppuneista laihdutusblogeista tulee mieleeni laihdutuksen ja bloggauksen yhteneväisyydet. Alussa mennään painonvartijoihin, hankitaan sykemittari ja kuntopyörä, lasketaan kaloreita ja puhkutaan intoa täynnä. Lopussa todetaan, että paino on siinä samassa, mistä aloitettiinkin. Paska reissu, mutta kyllä kannatti.