Erektuslaisuuden syvin olemus, osa 1

Minttu kirjoitti jonkin aikaa sitten LTU-miehistä seuraavasti: "Luonnontiede&Tekniikka Uskontona -kerholaiset (tästä lähin käytän lyhennettä LTU viitatessani näihin korskeisiin sankareihin) ovat saaneet minut ihmettelemään, miksi he vihaavat (naisten lisäksi) tunteita ja emootioita." Omasta puolestani minun on sanottava, että minä en katso kuuluvani LTU-kerhoon. En tiedä juuri keskivertohenkilöä enempää luonnontieteistä, enkä usko luonnontieteiden suoranaiseen onnellistavaan vaikutukseen tunnetasolla. On erotettava tunnetason suhtautuminen luonnotieteisiin ja järjellinen suhtautuminen luonnontieteisiin. Tunnetasolla olen enemmänkin romantikko. Minusta tuntuu, että ihmisten pitäisi olla sellaisia kuin he ovat, eikä ihmisiä pitäisi muuttaa vaikkapa geeniteknologian keinoin. Vaikka olenkin tunnetason romantikko, niin se ei estä järjellistä ajattelua tunnettani vastaan. Jos osoitetaan, että geeniteknologialla voidaan tehdä ihmiset terveemmiksi tai onnellisemmiksi, niin olen valmis kyseenalaistamaan tunteitteni aseman ylimpänä arvona. Tunne ja järki ovat yhtenään ristiriidassa keskenään. Minusta tunteen tai järjen asettamisella itsearvoisesti ylimmälle paikalle ei saada aikaan aikaan optimaalista järjestelmää. Tunnetta ja järkeä ja niiden antamia suuntaviivoja tulisi kyetä vertailemaan keskenään, vaikka ne ovatkin joissain määrin yhteismitattomia. Ja vaikka ne ovatkin yhteismitattomia, niin niiden aiheuttamat seuraukset ovat yhteismitallisia. Mielestäni tulisi kyetä pohtimaan, mitä seurauksia on tunteellisesta suhtautumisesta vaikkapa ihmisen geenimuuntelun vastustamiseen ja järkiperusteista sen puolustamiseen.

Minttu väittää, että Erektuslaiset vihaavat tunteita. Minä kiistän tuon väitteen. Emme vihaa tunteita, mutta emme toisaalta anna tunteille ylimmän ohjenuoran arvoa. Jos tunne ja järki ovat ristiriidassa, niin Erektuslaiset kallistuvat keskivertoa useammin järjen puolelle. Järjen asettamisella tunteen edelle on tarkoituksena saada ihmisistä tuntumaan paremmalle pitkällä aikavälillä. Voidaan sanoa, että välittömien tunteitten rakastajat ovat usein ihmisten tunteita vastaan pitkällä aikavälillä. Tunteen "vihaaminen" lyhyellä aikavälillä "rakastaa" tunnetta pitkällä aikavälillä.

Minttu kirjoittaa: "Lähtökohtana on se, että LTU haluaa hallita ja kontrolloida. LTU haluaisi maailman ihmisen hallitsemana teknisenä palikkapelinä, missä asiat voitaisiin joko johtaa loogisesti aasta beehen tai ratkaista laskemalla matemaattisen kaavan avulla. LTU ei pidä siitä, että maailma ei ole looginen." Tuossa on sillä tavalla perää, että Erektuslaiset haluvat mahdollisimman tarkan kuvan maailman ristiriitaisuuksista. Tuota mahdollisimman tarkkaa kuvaa on vaikea saada ilman matemaattistyyppistä ajattelua. Erektuslaisuuden eräs perusideoista on siinä, että tunneratkaisut johtavat usein pitkällä aikavälillä epätoivottuihin lopputuloksiin. Erektuslaiset ovat valmiita toimimaan omia ja muitten ihmisten välittömiä tunteita vastaan, jos näköpiirissä on suurempi tunnehyöty myöhemmin. Erektuslaiset ovat tuntevia ihmisiä samalla tavalla kuin muutkin ihmiset, mutta he ovat valmiimpia "säästämään" tunnehyödyn saavuttaakseen tulevaisuudessa vieläkin suuremman onnellisuuden.

Minttu kirjoittaa: "LTU *inhoaa ja pelkää* sitä, että hänen oma inhimillisyytensä tekee hänestä itselleenkin hallitsemattoman." Erektuslaiset "inhoavat" omia tunteitaan silloin, kun ne ohjaavat häntä tekemään pitkällä tähtäimellä tyhmiä päätöksiä. Sitä, kun tunteet ohjaavat häntä mässäilemään itsensä muodottomaksi, ottamaan tarpeettomia loukkaantumisriskejä tai tuhlaamaan rahansa älyttömyyksiin. Erektuslaiset eivät halua olla hallitsemattomia itselleen tai yhteisölle haitallisilla tavoilla. Erektuslaisista on yksinkertaisesti tyhmää tehdä jotain tyhmää vain siksi, että ihmisestä sattuu tuntumaan siltä.