Tunne vai järki?

Haahu kirjoittaa kommentissaan, että "tunteet ja järki eivät ole erotettavissa toisistaan." Tuo pitää tavallaan paikkansa, mutta ongelman mallintamisen kannalta on parempi puhua tunteista ja järjestä erillään. Tunne edustaa alitajuista järkeä. Niitä sopeumia ja ratkaisumalleja, jotka ihmiselle on kertynyt evoluution saatossa. Tunneratkaisut toimivat parhaiten siinä ympäristössä, jossa ne ovat ihmismieleen rakentuneet, elikkä varsin alkeellisissa olosuhteissa. Nyky-yhteiskunnassa tunne menee liian usein harhateille, jolloinka avuksi kannattaa ottaa tietoinen järki. Tunne ei osaa päättää ydinvoimasta tai geeniteknologiasta, koska tunnerakenteet eivät ole muodostuneet tuollaisia tilanteita varten.

Tunne ajaa ihmisen harhateille myöskin yltäkylläisen ruuan maailmassa, jossa tunne ajaa ihmisen syömään yhä lisää, vaikka järki sanoo, että pitäisi syödä vähemmän. Innokkainkin tunnepäättämisen puolestapuhuja ymmärtää, että liikaa ei kannata syödä, vaikka kuinka tuntuisi siltä, koska hän tuntee ylensyömisen vaikutukset kouriintuntuvasti. Ydinvoima on useimmille tunnepäättäjille jo ylivoimainen kysymys, koska siitä seuraavia asioita ei voi kokea tai kuvitella niin yksiselitteisesti. Tunne sanoo, että ydinvoima säteilee ja se on vaarallista jne. eikä järki tule apuun missään tilanteessa, koska järjellä ei ole käytettävissään sellaista yksiselitteistä informaatiota kuin mitä sillä on syömistunteen tapauksessa.

Haahu kirjoittaa: "Ja siksi siis mielestäni on sekä vaarallista että typerää tehdä jotain "järjen" mukaan, jos tunteet sanovat toisin. Se vain osoittaa, että asiaa ei ole mietitty kunnolla läpi. Ainakin itse voin sanoa, että jos joskus olen tehnyt jotain "järjen" mukaan, kun tunteet ovat sanoneet toisin, niin metsään on mennyt." Minun mielestäni on päinvastoin vaarallista ja typerää toimia tunteen ohjaamana, jos järki ja faktat puhuvat toista. Mietitäänpä hiukan ihmisten pelkoja: Ihmiset pelkäävät lentämistä, susia, lapsenkaappaajia, ydinvoimaonnettomuuksia, mutta eivät erityisemmin pelkää pyöräilyä, liikenteessä liikkumista, viinanjuontia tms. Ihmiset pelkäävät tunteensa ohjaamina turvallisia asioita, eikä niitä, jotka ovat oikeasti vaarallisia. Ihmisen riskit kuolla ja joutua onnettomuuksiin pienenevät oleellisesti, jos hän luottaa järkeen ja informaatioon tunteidensa sijaan. Tunne on parempi ohjenuora kuin ei mitään, mutta harvoin kuitenkaan hyvinkäytetyn järjen veroinen.

Haahu jatkaa: "Ja huomatka myös: tämä näkökulma _ei_ sulje pois sen paremmin järkeä kuin tunteitakaan. Vaan päin vastoin sen perusteella on aika ilmeistä, että jos tietämys jostain aiheesta muuttuu tai täydentyy, niin tunteetkin voivat muuttua." Tottakai, mutta tunteet muuttuvat valitettavasti nyky-yhteiskunnassa lisätiedon mukana useammin väärään kuin oikeaan suuntaan. Jos lapsi siepataan tai tapahtuu ydin-onnettomuus, niin ihmiset alkavat pelkäämään noita tapahtumia lähes hysteerisesti, vaikka ne eivät olisikaan sen todennäköisempiä tapahtumia kuin ennenkään. Tunne antaa vääriä todennäköisyysarvioita nykymaailman tapahtumista. "Kun taas tunteissa meillä on jo valmis salamannopea kokonaiskuva sen kaiken tiedon pohjalta, mikä meillä on" Tunteen vahvuus on nopeudessa, mutta nopeus ei korvaa tarkkuutta nyky-yhteiskunnan ongelmatilanteita ja todennäköisyyksiä arvioitaessa.