perjantaina, syyskuuta 05, 2003

Norsu nailoneissa

Psykoterapeutti Irvin Yalomin reaktio lihavien naisten syömiseen: "Kun näen lihavan naisen syömässä, putoan pari pienaa alaspäin inhimillisen ymmärryksen tikkailta. Haluan tempaista ruuan pois, tyrkätä naisen kasvot jäätelöön. "Lakkaa ahmimasta ruokaa sisääsi! Etkö ole saanut tarpeeksi, taivas varjele!" Tahtoisin kuroa hänen leukansa rautalangalla kiinni."

Anna Johansson kirjoittaa lihavista naisista kirjassaan Norsu nailoneissa. Eräässä tutkimuksessa haastatellut naiset kertoivat, että he laihtuisivat mieluummin kymmenen kiloa kuin onnistuisivat rakkaudessa tai työelämässä. Toisessa amerikkalaisessa tutkimuksessa 38% vastanneista kertoi, että he pelkäävät eniten lihomista. "

"Porvariston naisihanne oli hento, kalpea ja eteerinen - aineeton ja aivan liian heiveröinen tekemään työtä. Nämä ominaisuudet symboloivat etuoikeutettujen luokkaa, valittuja ja hienostuneita. Vastakohtana pidettiin työväenluokan naisia, jotka olivat tukevia ja karkeita lihaksikkaine käsivarsineen ja punaisine käsineen."

"Nykyisin hoikkuutta voi tuskin pitää vapauttavana, sillä nykyisin vallitsee hoikkuuden hirmuvalta. Vaatimukset elää vallitsevan ihanteen mukaan eivät ole yhtä kovia kaikille: ne ovat kovempia naisille kuin miehille, kovempia nuorille naisille kuin iäkkäille."

Kirjaan haastateltu lihava Lisbet ei usko, että miehet voisivat ihastua häneen: "Varmaan on miehiä, jotka voisivat olla kiinnostuneita hänestä, mutta hän ei ole tavannut heitä...on vain harvoja miehiä, jotka ihastuisivat silmittömästi häneen. Hän ei ole sitä tyyppiä, johon rakastutaan..." Vaikka Lisbet olisi kaunis ihmisenä, niin se ei riitä: "Lisbetin miespuoliset ystävät ovat nähneet hänen sisimpäänsä, mutta kukaan ei ole rakastunut häneen...Minusta puuttuu se, mikä saa miehen ihastumaan."

Lisbet kertoo nuoruudestaan: "Olin rakastunut yhteen luokan poikaan, joka oli tietenkin rakastunut mielettömän nättiin ja hoikkaan kaveriini...Muistan, kun istuin juhlien ajan vessassa ja itkin. Silloin opin, miten asiat ovat." Lisbet pohtii, kumpi oli ennemmin, lihavuus vai luuserius? "Tuliko minusta häviäjä siksi, että olin lihava? En usko, että söin siksi, että tulisin lihavaksi. Söin, koska tarvitsin lohtua ja sivuvaikutus oli, että tulin lihavaksi. Silloin tällöin olen tehnyt lihavuudelle jotain ja...ei , en todellakaan toivo olevani lihava."

"Lihavuus merkitsee monille naisille samaa kuin epäonnistuminen sekä naisena että ihmisenä" Ana Martinez ilmaisee vihansa läskejä kohtaan selvästi ja karkeasti: "Rakas paksukainen, tiedätkö, miksi vihaan läskejä? Lihavilla ei ole tahdonvoimaa. Se on ihan selvä asia. Kukaan ei rakasta lihavia, ja tiedätkö miksi, koska lihavat ovat konkreettinen todiste ihmisrodun rappiosta."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Valitse itsellesi joku nimimerkki, jotta keskustelujen seuraamisesta tulisi helpompaa. Älä laita ruksia kohtaan "Anonyymi".