Pitääkö pettämisestä kertoa?

Ilta-Sanomissa teologi Maria Buchert totesi, että partneriaan pettävän ei kannata tunnustaa syntejään rakkaalleen. Julkkikset ovat kuitenkin asiasta eri mieltä. Näyttelijät Hannele Lauri ja Outi Alanen, missit Suvi Hartlin ja Susanna Tervaniemi sekä tangokuningas Kari Hirvonen ovat sitä mieltä, että pettäminen pitää kertoa kumppanille. Ilta-Sanomien nettikysely asiasta antaa tasatuloksen.

Kun puhutaan hyötykäsitteistä, on ensin selvitettävä, kenen hyödystä puhutaan, koska hyödyt ovat eri henkilöille tai tahoille harvoin saman suuruiset. Pettäjän hyöty on eri asia kuin petetyn hyöty. Moraaliselta kannalta voi toki ajatella kokonaishyödyn käsitettä, jolloinka pettämisestä kertomisesta päättämisessä pitäisi ottaa kaikki seuraukset huomioon. Pettämisestä kertomiseen suhtautumisessa on kaksi koulukuntaa: Totuuden koulukunta ja onnellisuuden koulukunta. Totuuden koulukunnalle tärkeitä on totuus, seurasi siitä mitä tahansa ja onnellisuuden koulukunnalle onnellisuus totuudesta välittämättä.

Pettäjän ei kannata kertoa oman hyötynsä tähden pettämisestään, paitsi silloin, jos on ilmeistä pettäminen tulee ilmi haitallisella tavalla. Toinen poikkeustilanne on silloin, kun pettäjällä on niin huono omatunto, että hänen on pakko kertoa pettämisestään. Tosin pettämisestä kertomisen seuraukset ovat silloinkin lähes poikkeuksetta pahemmat pitkällä aikavälillä kuin minkä helpotuksen asiasta kertominen tuo. Pettämisestä kertominen on haitallista myöskin paria ympäröiville ihmisille, koska he joutuvat kärsimään kertomisesta seuraavista riitaisuuksista.

Ihmiset vastaavat usein kysyttäessä, että he haluaisivat tietää, jos heitä petetään. Tuossa on kuitenkin erotettava halu tietää ja tietämisen todelliset vaikutukset. Kun ihminen ajattelee tuota kysymystä mielessään, hän kuvittelee itsensä, niin kuin hän jo tietäisi, mutta ei tietäisi kuitenkaan, mikä on paradoksaalista. Tunne haluaisi tietää, mutta rationaalinen ajattelu kertoo, että ei kannattaisi tietää. Noissa tilanteissa tunne usein voittaa, vaikka se ei olisikaan siunauksellista pitkällä tähtäimellä. Suuri määrä surua voidaan välttää jättämällä pettämisestä kertominen väliin.

Yhteenvetona voisi sanoa, että pettämisestä kertomisesta on todennäköisesti hyvin vähän hyötyä ja todella paljon haittaa. Pettämisestä kertomisen hyödytkin ovat usein teoreettisia tai hetken tunteeseen liittyviä, jolloinka niistä ei seuraa pitkän tähtäimen hyötyä juuri kenellekään. Vastauksena otsikon kysymykseen sanoisin, että teoriassa, moraalisesti ottaen ehkä pitäisi kertoa, mutta herran tähden, älkää tehkö sitä!