Kolmekymppisellä sinkkutytöllä on vaikeaa

Olen pudonnut uusien (lue: vuoden 2004 jälkeen perustettujen) blogien kelkasta täysin, vilkaistaanpa vaikkapa Hurinan blogia:

Hetken siinä istuttuani ja tanssijoita tuijotettuani illan miellyttävin mies lähestyi minua. Hän oli suomenruotsalainen ja myyntialalla. Juttelimme jonkin aikaa niitä näitä. Mielenkiintoista on, että kun selitin näitä elämäntilanteitani hänelle, niin hän kommentoi, että vaikutan aika harmoniselta. Hmm...tai siis vaikutin hänestä ihan tasapainoiselta, vaikka olinkin lukenut filosofiaa, valmistunut, haahuillut työelämässä (opettajana), vaihtanut opiskelualaa ja jälleen lukemassa pääsykokeisiin. No, ehkä se voi kuulostaa vähän epäilyttävältä... Tilitin miehelle tietysti myös tervasnapsitraumaani ja aloin pikaisesti syödä purkkaa. Hän lohdutti minua sillä, että hiukseni kuulemma tuoksuivat hyvälle ja sanoi, että ko. mies ei varmaan huomannut sitä. (Thanks.) Hinku ilmaantui paikalle ja halusi mennä vessaan. Mies kysyi, että haluaisinko vielä joskus tavata, mihin vastasin jotain älykästä tyyliin: "Ööö..." (kirjaimellisesti) ja sitten hän sanoikin, että mene sinne vessaan. Toivotin hänelle hyvää illan jatkoa ja lähdin jatkamaan matkaa.

Mutta ne miehet, huh hoijaa... Suunnilleen koko baarissa ei ollut oikein ketään, josta olisi voinut edes puolivakavissaan kiinnostua tai sitten sellaisia ei vain osunut kohdalle. Kaikki meitä lähestyneet miehet olivat ihan sekaisin ja käyttäytyivät ihan kummallisesti.

Nämä kolmen viime viikonlopun baarireissut eivät kyllä ole olleet erityisen antoisia. Ennemminkin on tuntunut siltä, että kuinka olen ikinä voinut löytää baarista ketään mielenkiintoisia ihmisiä. Nähtävästi kaikki mielenkiintoiset (edes jollain tapaa) miehet ovat tämän seurusteluyritykseni aikana kadonneet baareista.

Kuinkahan suuri baarin pitää olla tai montakohan baarireissua hänen pitää tehdä, jotta hän kykenisi löytämään mielenkiintoisen miehen? Onko nykynaisilla minkäänlaista todellisuudentajua?