"Suurin osa eli 85 prosenttia kaatumisvammojen hoitokuluista tulee naisten kaatumisista. Tyypillinen tapaus on yli viisikymppinen nainen, joka kupsahtaa kadulla"Aikaisemmin selvisi, että naiset eivät osaa ajaa autoa, mikä ei varmaan tullut kellekään yllätyksenä. Puun takaa yllätti kuitenkin tieto, että naiset eivät osaa myöskään kävellä.
Onko katujen hiekoituskin saatu sukupuolitettua naisia syrjiväksi?! Vai eivätkö miehet enää kävele vaan ajavat autoilla, siat!?
VastaaPoistaKatuhiekoitus tarttuu vain miesten kenkien pohjakuvioihin, mikä on törkeää naisten turvallisuuden vaarantamista. Toivottavasti Isosisko tarttuu seuraavassa blogikirjoituksessaan tähän huutavaan vääryyteen.
VastaaPoistaHeh, Henryhän on liekeissä!
VastaaPoistaMinä harrastan judoa. Kaatumistekniikat kyllä toimivat.
VastaaPoistaÄlkääs nyt. Näiden lukujen taustalla on tietenkin se, että yhtä neljäsosaa naisista piestään ja ruimitaan kotona päivittäin, ja sitten terveyskeskuksessa he sanovat "kaatuneensa". Oikeasti kyse on systemaattisesta naisiin kohdistuvasta väkivallasta.
VastaaPoistaMiehet hakkaavat naisia erityisesti talvisin, kun terassit ja oluthanat ovat kiinni. Siksi kaatumisia tapahtuu erityisesti talvikuukausina. Jään liukkaus on sitä paitsi pelkkä sosiaalinen konstruktio.
Olkaas ny..
VastaaPoistaTämähän vain todistaa sen, että naiset joutuvat juoksemaan perheen asioilla mm. kaupassa, joten luonnollisesti kaatumisiakin tapahtuu heille enemmän ;)
VastaaPoista- Syltty
naisten kengät on suunniteltu miellyttämään miesten silmää, jolloin ne eivät voi olla rumia, traktorinrengaspohjaisia, leveälestisiä kolhoja. tehkääpä huviksenne kierros miesten ja naisten kenkäosastoille ja verratkaa, kuinka monissa miesten kengissä on syvä pohjakuviointi (parempi pito) verrattuna naisten kenkiin.
VastaaPoistaTua noi nii, aika iso osa tuosta erosta selittyy sillä, että eniten kaatumisvammoja saavat hyvin vanhat naiset, joiden luut ovat hauraat. Lonkkamurtumia sun muita, joiden hoito on kallista.
VastaaPoistaMiesten luut eivät ikääntyessä haurastu yhtä paljon ja kuolevat muutenkin aikaisemmin pois kadulta kuleksimasta.
Toki emme voi jättää huomiotta sitäkään seikkaa, että naisten eniten käyttämiä väyliä hiekoitetaan vähemmän kuin miesten suosimia väyliä.
Tämä käy ilmi Helsingin yliopiston
naistutkimuksen laitoksella tehdystä väitöskirjasta Helsingin kaupungin liikenneväylien kunnossapito naisia sortavana rakenteena.
Väitöstutkimuksen teki Helinä-Terttu Vaittinen-Ngebe, jonka alana on sukupuolimaantiede.
Suolihuuhtelu, olet varmasti oikeassa. Itse en ole aikoihin käynyt tatamilla kuin muutaman kerran vuodessa kumartamassa, mutta hermotus on joskus oppinut pelaamaan niin, että vauhdikkaaminkaan mukatessa ei ole käynyt hassusti. Mutta en oikeastaan usko muutaman päivän tai muutaman viikon "kaatumiskursseista" olevan kovin suurta hyötyä käytännössä. Jonkinlaisen rutiinin saaminen edellyttää useamman vuoden treenausta, joissa lentää myös aivan odottamattomissa tilanteissa (kuten matsissa, jossa joutuu yllättäen heitetyksi ponnekkaista pyrkimyksistään huolimatta). Toki lyhytkin kurssi on varmasti tyhjää parempi.
VastaaPoistaTämän blogin pääaihepiireihin liittyen olen muuten sitä mieltä, että kaikille tekisi hyvää harjoittaa jossakin identiteettinsä kehitysvaiheessa lajia, jossa ollaan fyysisesti hyvin lähellä toista ihmistä. Uskon, että se karkottaa monenlaisia pelkoja ja samalla auttaa hahmottamaan omaa asemaa suhteessa toisten muodostamaan fyysiseen ympäristöön. Monet tytöt kyllä taitavat tykätä halaillakin keskenään, mutta monille pojille taas painiminen voi olla helpompaa. Vaikutus pitkällä tähtäimellä lienee sama. On varmasti muitakin mielipiteitä.
Toiseen asiaan: Anonymouksen kanssa olen osittain samaa mieltä. Jotkut naisten kengät - jopa talvi-sellaiset - näyttävät melkoisilta itsemurhavehkeiltä. Mutta ihmettelen, miten sellaiset voivat kenenkään miehen silmää miellyttää. Käytännöllisyys se vasta kaunista on. Kymmenkunta(?) vuotta sitten vaikuttanut maiharimuoti oli varsin asiallinen meidän oloissamme. Ja kai niitä vähän kevyempiäkin kunnollisia kenkiä on naisillekin.