Annan blogissa iski sensuuri ja kommenttiloota hävisi välittömästi, kun tuli esiin naisten ikävä puoli, hekin hakkaavat, puukottavat ja tappavat kumppaneitaan, puolisoitaan sekä lapsiaan.
Mitäköhän tästä toimittajan kommentista pitäisi ajatella?
Kolikolla on aina kaksi puolta, mutta juttu on rajattava tiettyyn näkökulmaan.
Toimittaja myöntää että naisetkin ovat väkivaltaisia, mutta heistä ei missään tapauksessa puhuta tai kirjoiteta, koska juttu on rajattava. Paskat, laiskutta ja haluttomuutta ottaa selvää ja käsitellä kokonaisuutta, koska se näyttää liian ikävältä tuossa pinkissä pumpulimaailmassa. Mieluummin piehtaroidaan noissa samoissa kyseenalaisissa luvuissa.
Jos lähetän esim. Anna-lehteen jutun lapsiaan tappavista äideistä, kuinka todennäköisesti se julkaistaan? Olihan se toki rajattava tiettyyn näkökulmaan. Varmaa ei ole että siihen edes toimitus kommentoisi saati julkaisisi.
Jos niin kuitenkin kävisi, varmaa on, että kommentteja tulisi joissa mainitaan miestenkin tappavan lapsiaan. Eikä silloin sensuroida ja laiteta kommentteja kiinni, vaan heitellään kilpaa lukuja miesten väkivaltaisuudesta. Ja sille joka kehtaa heittää suurimman luvun piti se paikkansa eli ei, annetaan munanleikkuri palkinnoksi.
Vai vielä huumoria kaivattaisiin väkivaltakeskusteluun... No, minusta on tavattoman ironista, että Women`s Aid -järjestön kampanjassa kuvan naisia ei ole oikeasti lyöty, vaan heidät on vain meikattu lyödyn näköisiksi.
Sehän kuvaa hauskasti sitä, mihin jamaan feministit ovat faktoja vääristelemällä asiat saaneet. Heh heh vaan.
Otin yhteyttä tuohon artikkelin kirjoittajaan, Henna Helneen, ja valitin sensuurista. Ei vastannut. Sain kuitenkin kiinni toimitussihteerin, joka syytti "yli-innokasta" spämmifiltteriä. Sitten valitteli, että heillä on ohjelmiston kanssa ongelmia, kun sanoin, ettei spämmifiltteri vienyt kaikkia viestejä (olivat hetken blogikommenttina näkyvissä) -> moderaattori deletoi.
Myöhemmin samainen toimitussihteeri ilmoitti, että nyt täytyy hiukan rauhoitella tilannetta, ja poisti kommentointi mahdollisuuden, koska miesten kanta oli tullut jo selväksi, eikä keskustelu muka edennyt mihinkään.
Tämä voi pitää joissain tilanteissa paikkansa. Ymmärtääkseni esim. saman lähettäjän liian tiuhaan tarjoamat ja varsinkin pitkät kommentit voidaan tulkita spämmiksi vaikka ne eivät sitä tosiasiassa olekaan.
"Annan blogissa iski sensuuri ja kommenttiloota hävisi välittömästi, kun tuli esiin naisten ikävä puoli, hekin hakkaavat, puukottavat ja tappavat kumppaneitaan, puolisoitaan sekä lapsiaan."
Niin kävi täälläkin, Miksi jotkut miehet raiskaavat-keskustelussa, kun halusin kysyä Ellilältä mitä hän pitää raiskauksena, jos ei kerran (sammuneen tai kaatokännisen) raiskausta.
"Miksi jotkut miehet raiskaavat-keskustelussa, kun halusin kysyä Ellilältä mitä hän pitää raiskauksena, jos ei kerran (sammuneen tai kaatokännisen) raiskausta."
Jaa, täällä näköjään joku rikkoo nettietikettiä vastailemalla väärään viestiketjuun. "Et pidä sammuneen raiskausta raiskauksena" on tietysti olkinukke. En viitsinyt alkuperäisessä raiskauskeskustelussa edes alentua vastaamaan noin tyhmään repliikkiin. Näköjään kuitenkin aiot pistellä neuloja tuohon olkinukkeesi niin kauan kunnes sinulle huomautetaan typeryydestäsi.
""Miksi jotkut miehet raiskaavat-keskustelussa, kun halusin kysyä Ellilältä mitä hän pitää raiskauksena, jos ei kerran (sammuneen tai kaatokännisen) raiskausta."
Jaa, täällä näköjään joku rikkoo nettietikettiä vastailemalla väärään viestiketjuun. "Et pidä sammuneen raiskausta raiskauksena" on tietysti olkinukke. En viitsinyt alkuperäisessä raiskauskeskustelussa edes alentua vastaamaan noin tyhmään repliikkiin. Näköjään kuitenkin aiot pistellä neuloja tuohon olkinukkeesi niin kauan kunnes sinulle huomautetaan typeryydestäsi."
Aion kysyä kysymystä ihan niin kauan kuin minua huvittaa, tai kunnes vastaat siihen. Toistaiseksi et ole vielä vastannut. Ehkä se on liikaa vaadittu sinulta, ethän sinä keskustella osaa, pelkästään haukkua muita.
Ihan turha sinun on urputtaa muiden argumentaatiovirheistä, lukisisit omia juttujasi kerrankin.
Ei tunnu hyväksyvän kommenttiani tuo Anna-lehden keskustelupalsta, joten tallentukoon se edes tänne. Tämän saa vapaasti siirtää myös Anna-lehden palstalle, joka sen tarpeelliseksi näkee.
Toimittajan esiin tuomassa aiheessa ei ole mitään vikaa. Väkivaltaa pitää vastustaa, kohdistuu se keneen tahansa ja kenen tahansa toimesta. Kritiikki on niin voimakasta kun se on sen takia, että blogimerkinnässä tuotiin jälleen kerran kritiikittä esiin nuo hurjan suuret luvut. Kommenttien sävy olisi varmasti ollut pehmeämpi, jos toimittaja olisi vaivautunut ottamaan näiden lukujen rinnalle esimerkiksi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Turvallinen Suomi –tutkimuksen tulokset. Se olisi antanut kuvan, että otetaan huomioon useammasta lähteestä löydetyt luvut ja kunnioitetaan lukijaa sen verran että tarjotaan nämä useammat luvut, eikä tuputeta ainoana totuutena vain tiettyjä lukuja.
Jostain syystä toimittaja kuitenkin tyytyi valitsemaan nämä suurimmat mahdolliset luvut. Oliko edes mitään valintaa? Hakiko toimittaja muista lähteistä tietoa samasta aiheesta? Vai käytettiinkö hyväuskoista toimittajaa hyväksi syöttämällä tarkoituksella valmis ”infopaketti” julkaistavaksi ja vapaasti käytettäväksi?
Jos toimittaja on seurannut aihetta, josta blogimerkinnän kirjoitti, hän ei ole voinut huomaamatta ohittaa Marja Vuentoa. Elias mainitsikin hänet blogin puolella. Yhdessä Hesarissa julkistetussa kirjoituksessaan hän kritisoi voimakkaasti Amnestyn pääsihteerin kommentteja koskien naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja UTH:n uhrilukuja ja sen antamaa kyseenalaista kuvaa suomalaiseta väkivallasta. Alla lainauksia:
”Tutkimuksessa kysymyksenasettelu on tarkoitushakuisesti sellainen, että sillä on varmistettu mahdollisimman suuret uhriluvut. Osaan [UTH:n] kysymyksistä vastausten olisi pitänyt olla sata prosenttia.” ”... seksuaalinen häirintä pitää sisällään myös epäasialliset huomautukset vartalosta ja pukeutumisesta...” ”Amnestylle ei kelvannut tuoreempi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Suomalainen turvallisuus –tutkimus, joka tehdään kolmen vuoden välein. Vuoden 2003 tutkimustulosten mukaan naisiin kohdistunut väkivalta parisuhteessa, pienryhmissä ja kaduilla on ilahduttavasti vähentynyt vuodesta 1980. Esimerkiksi jonkinasteisen fyysisen jäljen aiheuttanut parisuhdeväkivalta oli vähentynyt 28 000 tapauksesta 8 000:een.”
Mitäköhän tästä toimittajan kommentista pitäisi ajatella, tuolta blogin puolelta?
Kolikolla on aina kaksi puolta, mutta juttu on rajattava tiettyyn näkökulmaan.
Jos lähetän Anna-lehteen jutun lapsiaan tappavista äideistä tai miehiään puukottavista naisista julkaistavaksi paperilehdessä tai netissä, kuinka todennäköisesti se julkaistaan? Julkaisetteko myös kuvat äitiensä pahoinpitelemistä vauvoista ja lapsista – ilman meikin hitustakaan? Olihan juttu toki rajattava tiettyyn näkökulmaan. Varmaa ei ole että toimitus sanallakaan kommentoisi tai jutun julkaisisi.
Jos se kuitenkin julkaistaisiin, varmaa on, että kommentteja tulisi solkenaan, joissa mainitaan isienkin tappavan lapsiaan ja miesten puukottavan naisiaan. Eikä silloin poistella kommentteja tai selitellä ja sensuroida ja laiteta kommentteja kiinni, vaan heitellään kilpaa lukuja miesten väkivaltaisuudesta siskojen hurratessa näppäimistöjensä takana. Ja sille joka kehtaa heittää suurimman luvun piti se paikkansa eli mahdollisesti ei, lähetetään munanleikkuri palkinnoksi. Tältä kantilta katsottuna sensuuri ja kommenttien sulkeminen oli jokseenkin tekopyhää.
Blogimerkinnässä puhuttiin myös massiivisesta kampanjasta. Yleisellä tasolla voisi sanoa, että mitä massiivisemmin ja huomiota herättävämmin yritetään kiinnittää huomiota johonkin, sitä varmemmin sillä peitetään tai yritetään peittää jotain. Niin taitaa olla tässäkin tapauksessa.
Kampanjan tarpeellisuutta en kiistä. Blogimerkinnässä käytetyt luvut kyseenalaistan, kuten myös mm. UTH-tutkimuksissa käytetyt väkivallan määritelmät ja kysymysten asettelut. Perustelut löytyy myöhemmin Marja Vuennon lainauksesta.
On hieman outoa ja kysymyksiä herättävää, että UTH:n tulosta – 43% prosenttia naisista kokenut väkivaltaa – käytetään totuuna sellaisenaan myös silloin, kun puhutaan vakavasta väkivallasta. Tosiasiassa tuloksesta pieni osa on vakavaa väkivaltaa. Tämä sopii tarkoitushakuiseen tutkimustulosten tulkintaan ja leimakampanjointiin tietysti hyvin, koska niissä ei vaivauduta tulosta selittelemään, vaan tyydytään käsiä yhteen hieroen siihen mielikuvaan, minkä yleinen käsitys väkivallasta – lyöminen, potkiminen, puukotus jne. – ja UTH:n tulos kaikki siinä määritellyt väkivallan muodot yhteen niputettuna tuottavat ja ihmisten mieliin jättävät.
Outoa ja ehkä huolestuttavaakin on kun Joku Raja! –kampanjaan tehdystä PMMP:n nimikkokappaleesta annetaan seuraavanlaisia kommentteja: ” Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut!” Pieni feministi minussa hurraa ja taputtaa käsiään!” –Minna Auvinen, Desibeli.net
Feministi Minna Auvinen siis avoimesti kannattaa väkivaltaa ja ihmisen tappamista. Sairasta. Taputtaisitteko Veera, mihh ja outi käsiänne ja hurraisitte samalla, jos mies sanoisi jonkun artistin suulla samaa häntä ja/tai heidän lastaan pahoinpitelevästä naisesta?
***
Mm. Veera, mihh ja outi:
Kyse on enemmänkin yksipuolisen kampanjoinnin ja kaikkien miesten kollektiivisen syyllistämisen vastustamisesta. Varmasti tekin jotenkin reagoisitte, jos kampanjoitaisiin kansainvälisesti yhtä laajasti, näkyvästi ja kuuluvasti joiltain osin vain arvioihin perustuvien lukujen perusteella naisten väkivallasta tai äitien tekemistä lapsenmurhista.
Henna Helne mainitsee blogimerkinnässään 'Kun ukko lyö: ...' 200 000 lapsen elävän väkivaltaperheessä. Heräisikö teissä mitään tuntoja jos kampanjoitaisiin äitien lapsiin kohdistamaa väkivaltaa vastaan väittäen, että näistä 200 000 n. 65-70% eli jos oikein laskin n. 140 000 lasta on vaarassa kuolla äitinsä ja naisen tekemään väkivaltaan? Luku 65-70% on faktaa ei arvio, tämän viestin lopusta löytyy lähde. Samalla järjettömyydellä on pitkään väitetty, että 90% lähisuhde- ja perheväkivallasta on miesten tekemää, jt taisi tästä mainita jo aiemmin. Liian helppo väittää kun ei ole muuta tutkittukaan ja valitettavasti eräät ovat tähän liian helppoon sortuneet ja jättäneet tarkoituksella väliin sen ikävän puolen tutkimisen, joka ei omaan tarkoitushakuiseen julistukseen sovi.
Kyse ei ole naisiin kohdistuvan väkivallan väheksymisestä tai sen tutkimisen estämisestä. Kyse ei ole kampanjoinnin estämisestä. Kyse on esimerkiksi Amnestyn Joku Raja! –kampanjan syksyyn 2006 asti esittämän suoran vääristelyn ja valheen – Euroopan neuvosto on todennut, että lähisuhdeväkivalta on merkittävin syy 16-44 vuotiaiden naisten kuolemiin tai vammautumisiin Euroopassa – ja muiden vastaavien vääristelyn ja valheiden vastustamisesta.
Yhdessäkään Euroopan maassa ko. ryhmän merkittävin kuolinsyy ei ole lähisuhdeväkivalta. Väkivalta yleensä ei myöskään ole merkittävin kuolinsyy tässä ryhmässä. Yksinään syöpiin kuolee moninkertainen määrä tämän ryhmän naisia, samoin liikenneonnettomuuksiin. Järkyttävintä on, että myös itsemurhiin kuolleita on moninkertainen määrä verrattuna (lähisuhde)väkivaltaan, mutta näiden viimeiseen valintaan päätyneiden naisten kohtalon estämiseksi ole kampanjoita näkynyt. Amnestyn aikansa eläneet ja dokumentoidut vääristelyt ja valheet voitte varmistaa seuraavan linkin takaa http://docs.google.com/Doc?id=dcrh5c6s_6fbck4z.
Ilmeisesti priorisointia on tehty ja mikäs sen sopivampaa kuin jättää esim. moninkertainen määrä itsemurhan uhreja sivuun (vai katsotteko että naisten itsemurhistakin mies olisi vastuussa ja että se on siksi sama asia kuin lähisuhdeväkivalta?) ja keskittyä näkyvästi väkivaltaan. Yhdellä kampanjalla kun saadaan sivutuotteena lyötyä osin perusteetta koko miessukupuolta kollektiivisesti. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavassa kampanjassa ei itsessään ole mitään vikaa, mutta yksipuolisuus kyllästyttää – sekä pikkuisen ärsyttääkin kuten huomattua – ja ehkä saataisiin enemmän miehiä mukaan, jos kampanja vastustaisi myös naisten miehiin kohdistamaa väkivaltaa. Nyt miehiä ei oikeastaan edes tunnusteta naisen väkivallan uhreiksi. Siltä ainakin vaikuttaa ja tuntuu.
Herää kysymys, miksi pitäisi uskoa ja luottaa enää mihinkään Amnestyn Joku Raja! -kampanjassa esittettyyn lukuun, kun vääristely ja valehtelu on tätä luokkaa? Tai ylipäätään mihinkään mitä Amnesty sanoo ja tekee? Kun uskottavuus heikkenee vääristelyn ja suoranaisen valehtelun vuoksi, onko ihme jos ei oteta vakavasti ja kritiikki on kovaa. Valitettavasti juuri mitään ei näytetä oppineen ja omista virheistä syytellään muita.
Kyse on tasapuolisen tutkimuksen vaatimisesta, vrt. naisuhritutkimus on tehty kaksi kertaa, lapsiuhritutkmuksia on nolla ja miesuhritutkimuksia samoin nolla. Eikö teistä ole täysin perusteltua vaatia Jotain Rajaa! yksipuoliselle tutkimukselle? Olisitteko hiljaa jos naisuhritutkimuksia olisi nolla ja miesuhritutkimuksia kaksi?
Kun nyt UTH:sta on tullut jonkinlainen vakio joka tultaneen tekemään yhä uudestaan, niin lapsiuhritutkimus ja miesuhritutkimus pitää ehdottomasti aloittaa ja perustaa samoihin kysymyksiin ja niiden asetteluihin sekä samaan väkivallan määritelmään – joka on niin huikean laaja, että se pakottaa kysymään miksi se on aluperinkin haluttu niin laajaksi. Näin on toimittava, jotta vertailtavuus säilyy sekä jo tehtyihin että vielä tehtäviin tutkimuksiin.
On täysin käsittämätöntä ettei näitä tutkimuksia ole saatu tehdyksi. Kymmenen vuotta on ensimmäisen UTH:n julkistamisesta – joita on siis tähän mennessä valmistunut jo kaksi – ja vielä enemmän kun huomioidaan suunnittelu, mutta vastaavia ei ole lapsille ja miehille tehty. Syy ei varmasti ole siinä etteikö niitä tarvita tai olisi mahdollista tehdä. Ainoa syy on ettei niitä haluta tehdä.
Kovasti aina sanotaan ettei se ja se poista huomiota tästä ja tuosta, mutta kuitenkin sitä on enemmän, joten vain se saa huomiota. Viimeksi näin sanoi (muttei noilla sanoilla) Amnestyn Joku Raja! –kampanjan vetäjä Niina Laajapuro Hesarissa 15.3.2007. Näyttää siltä, ettei huomiota saa kiinnittää mihinkään muuhun kuin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Tämän on käytäntö selkeästi osoittanut. Niin tuo Hesarin juttukin. Siinä Laajapuro sanoo Amnestyn vaativan uudelta hallitukselta naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista toimintaohjelmaa – siis todellakin VAIN naisiin. Kovasti puhutaan ihmissoikeuksien puolesta, mutta toiminnan perusteella ne tuntuvat olevan vain naisilla. Positiivista Hesarin jutussa oli, että myös tekijä halutaan ohjata avun piiriin. En muista aiemmin huomanneeni tällaista vaadittavan julkisesti. Toisaalta, ymmärtääkseni joissain kunnissa nyt ehdotettu tekijänkin auttaminen on jo käytäntö.
Tässä olisi aiheen kimpussa toimivilla erinomainen tilaisuus puuttua kokonaisvaltaisesti lähisuhdeväkvaltaongelmaan, ottamalla rohkeasti mukaan sekä naiset että miehet uhreina ja tekijöinä.
Hesarin jutussa mainittiin naistenpäivän olevan hyvä ajankohta muistuttaa naisiin kohdistuvasta väkivallasta. ”Naistenpäivänä tämänkin puolen naisen elämästä voi hyvin tuoda esiin”, sanoi Laajapuro.Vaikka ymmärrän tarkoituksen, olen eri mieltä. Miksi muistuttaa ikävästä asiasta päivänä, jolloin juhlitaan naisia? Muistutetaan naisille että he ovat uhreja. Ei mielellään näin. Vuodessa on 364 päivää tehdä niin, jos todella halutaan muistuttaa naisille heidän olevan uhreja. En haluaisi naisena kuulla tai lukea tuollaista naistenpäivänä. Samanlaista muistuttelua – mutta sillä kertaa mies tekijänä ja syyllistämistarkoituksessa – saatiin eräänä isänpäivänä, kun televisiossa näytettiin ohjelma, jonka nimi oli muistaakseni Miksi isä lyö? Tästä ovat monet muutkin kirjoittaneet aiemmin. Onpa miehenä mukava syödä perheen parissa lounasta tai päivällistä tai muuten vaan viettää isänpäivää, kun televisiosta tulee näinkin iloista ohjelmaa. Myöskään ei mielellään näin.
Ylivoimaisesti suurin ryhmä joka väkivallasta kärsii (myönnän suoraan: sekä tekijöinä että uhreina) on miehet. Mutta miten voi järkisyillä ja tosiasioihin vedoten perustella, että naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen toiminta tarvitsee oman ohjelmansa? Kuten Jone 22.03.2007 09:05 kysyi, hieman muokattuna: ”Onko naisen kokema väkivalta tai kärsimys ylipäätään tärkeämpi asia kuin miehen kokema samanlainen väkivalta tai kärsimys?” Lisäisin vielä että jos niin miksi? Amnestyn mielestä on, koska se vaatii erillistä toimintaohjelmaa. Sama kysymys on aiheellinen lasten kohdalla. Lapset – miehistä puhumattakaan – uhreina eivät Amnestyä juurikaan tunnu kiinnostavan.
Kun ensin suoritetaan lapsi- ja miesuhritutkimukset, vasta sen jälkeen voidaan puhua lähisuhde- ja perheväkivallasta kokonaisuutena ja verrata tutkimuksia keskenään. Kahden vain naisille tehdyn uhritutkimuksen perusteella ei voi antaa kokonaisuudesta kuin heikon arvauksen. Silti näiden kahden vain naisille tehdyn UTH:n tuloksia pidetään valtakunnantotuutena, jonka perusteella tehdään politiikkaa, kehitetään ohjelmia ja myönnetään sekä kulutetaan varoja, joka on mielestäni lähes edesvastuutonta ja härskiä järjestelmän hyväksikäyttöä, siinä samalla kun on unohdettu yli puolet väestöstä vastaavan tutkimuksen ulkopuolelle.
Kuten Eeka 22.03.2007 08:38 jo mainitsi, RAY:n naisten väkivaltaa tutkivaan ja kartoittavaan projektiin myöntämät rahatkin olisi puolueiden (siis muidenkin kuin Eekan mainitseman Vihreiden) naissiipien mielestä pitänyt antaa ehdottomasti vain naisille. Tätä voisi sanoa poliittiseksi, taloudelliseksi ja henkiseksi väkivallaksi väkivaltaisen naisen uhreja ja tätä itseään kohtaan. Olisi voinut kuvitella että naiset olisivat halunneet auttaa väkivaltaongelmaisia naisia mutta ei. Ennemmin nämä väkivaltaongelmansa kanssa kamppailevat naiset ja heidän uhrinsa jätetään oman onnensa nojaan nuolemaan haavojaan ja parantelemaan katkenneita luitaan. Näinkö valtaan päässeet naiset auttavat väkivaltaista naista sekä lapsia, naisia ja miehiä heidän uhreinaan? Tämäkö on feminististä tasa-arvoa? Näköjään.
***
Lopuksi muutama niitä teidän niin syvästi vihaamianne linkkejä, vaikka voinkin jo nähdä vastauksenne verkkokalvoillani: "Niin mutta nämä ovat ”vain marginaalinen” ongelma" tai muuta vastaavaa. Miettikää kuitenkin ensin vaikka sitä, mitä tuollainen vastaus kertoo suhtautumisestanne nämä väkivallanteot tehneisiin naisiin ja heidän uhreihinsa? Miltä naisen väkivallan uhriksi joutuneesta mahtaa tuntua, hän voi olla myös nainen? Miltä mahtaa väkivaltaisesta naisesta tuntua, kun kampanjoissanne, kommenteillanne jne. annatte ymmärtää, ettei hän voi olla väkivaltainen, koska hän on nainen ja että aiheesta ei saa puhua? Miltä mahtaa väkivaltaisen naisen uhrista tuntua, kun kampanjoissanne, kommenteillanne jne. annatte ymmärtää, ettei hän voi olla kokenut väkivaltaa, koska tekijä oli nainen ja että naisen väkivallasta ja heidän uhreistaan ei saa puhua? Entä miltä tuntuu siitä nuoresta tai lapsesta, joka on äitinsä väkivallan uhri? En voi lainkaan käsittää miten kehtaatte kieltää heidän kokemansa?
Tavallaan ymmärrän avoimen vihanne meitä miehiä kohtaan, jotka näitä asioita tuomme yhä useampien tietoisuuteen, Syy vihaanne on lopulta hyvin yksinkertainen. Vihaatte ja vastustatte meitä, koska julki tuomamme asiat ja faktat poikkeuksetta ja kiistatta paljastavat totuuden, jota ette suostu helpolla myöntämään, saati julkisesti keskustelemaan tai laajasti kampanjoiden tuomaan ihmisten tietoisuuteen. Koska se tarkoittaa FEMINISTISEN VALTA-ASEMAN murenemista ja YKSINOIKEUDEN loppumista ja MONOPOLIN alasajoa, mitä tulee keskusteluun ja politikointiin mm. lähisuhde- ja perheväkivallasta. Koska se kolmen äsken mainitun johdosta tarkoittaa väistämättä rahoituksen suuntaamisesta toisaalle, jossa aiheen tutkimusta tehdään ilman aatteen ja ideologian tuomaa velvoitetta ja odotusta. Raha ja varsinkin apuraha se feminististä tutkimustakin pyörittää ja sen menetyksen pelossa vastustus totuuden julkistamiseksi naisten väkivaltaisuudesta miehiä ja lapsia kohtaan on hurja. Vastustus on täysin ymmärrettävää ja odotettu, kuka nyt valta-asemastaan vapaaehtoisesti luopuisi. Valta on valtaa, oli sitä miehellä tai naisella tai naisjärjestöllä.
Vallasta tulikin mieleen. Väite siitä, että esimerkiksi tänne kriittisesti kirjoittavilla miehillä olisi jonkinlainen valta-asema jollain tasolla tässä asiassa, on yhtä harhainen kuin luulo, että kaikki naiset ovat näiden olematonta valta-asemaa hyväkseen käyttävien miesten sortamia uhreja. Ehdottomalla enemmistöllä kaikista miehistä tai naisista ei ole minkäänlaista valtaa toisiinsa. Häikäilemätöntä ja lähes diktatuuriin verrattavaa valtaa mm. lähisuhdeväkivaltatutkimuksessa ja sen kommentoinnissa käyttää naistutkimus ja naisjärjestöt.
Jokainen kerta, kun yritetään ja aletaan väistellä, peitellä ja torjua esiin tuotuja faktoja tai pyristellä niistä irti, todistaa ihmisille vain sen tosiasian, että tarkoituksena on ainoastaan yksipuolisesti katsoa väkivallan ongelmaa ja tehdä sen pohjalta syytöskampanjoita, välittämättä mistään muusta. Näkisin, että vaihtoehtoina on joko katsoa totuutta silmiin ja myöntää avoimesti ja julkisesti sen olemassa olo ja toimia sen mukaan tai loppuun asti kiistää koko ilmiö.
Seuraavaksi pieni lista tavoista, joilla naisen väkivaltaa vähätellään, selitetään pois tai syy ja vastuu yritetään vierittää toisille tai se kuvataan huumoriksi. Moniin niistä voi törmätä yhä uudestaan aina kun jokin naisen väkivallanteko päätyy julkisuuteen. Kyseessä on siis tavallisten kansalaisten, useimmiten naisten, näkemys naisten tekemästä väkivallasta. Olkaa hyvät: - Tuli tässä mieleeni luettuani näistä läpsäyttelevistä ja provosoivista naisystävistänne, että onko teillä tietoa ovatko he popsineet mahdollisesti ehkäisypillereitä tuohon aikaan? - Eihän se voi sattua, kun nainen miestä lyö. - Nainen kiukuspäissään hieman läpsäyttää miestä. - Naisen pieni "läpsäys" ei tuota ruumiillisia vaurioita miehelle. - Sitten ne luvut mitkä ovat vauvojen kohdalla joilla on mustelmia tai vielä pahempaa, kertoo varmaan siitä väsymyksestä. (Oikeasti, voitteko rehellisesti katsoa itseänne peilistä ja sanoa itseänne silmiin katsoen: löin, heitin, pudotin tai tapoin lapseni, koska olin väsynyt?) - Kun nainen käyttäytyy parisuhteessa väkivaltaisesti, kyse voi olla itsepuolustuksesta, miehen harjoittaman jatkuvan fyysisen tai henkisen väkivallan vastustamisesta, naisen mustasukkaisuudesta, kostosta tai vain turhautumisesta siihen, että mies ei kuuntele. - Mun raivo on aina aiheellista, sitä ei tarvitse hillitä, eikä hävetä. - Hän vain päästi hieman höyryjä pihalle. Normaalisti aivan ihana ihminen. - Ollut jo pidempään vaikeuksia, masennusta sunmuuta. - Äiti ei hakannut poikaa henkihieveriin, vaan vammat todettiin vähäisiksi. - Selkäsauna = äiti eli naikkonen repi poikaa hiuksista, niin, että päästä vuoti verta, sai pojan kaatumaan maahan ja potki maassa makaavaa poikaa raivon vallassa. Potkiessaan hän huusi kirosanoja (omasta alapäästään) ja uhkasi tappaa pojan? (Tämä oikeuteen asti edennyt tapaus sai monet äidit kehumaan ja ylistämään pahoinpitelyyn syyllistynyttä äitiä. ”Hän teki oikein.” Samat hellyyttä ja hoivaa tarjoavat äidit vannoivat toimivansa samoin, ts. pahoinpitelevänsä lapsen, jos joutuisivat vastaavaan tilanteeseen. Entä jos kyseessä olisi ollut isä ja kohteena tyttö? Pahoinpitelyn avointa hyväksyntää, kehuja, ylistystä ja sankarimaista palvontaa?) - On vain oltu humalassa ja nainen on kilahtanut jostain. - Tappoja ei yleensä ole edeltänyt naisen väkivaltahistoria vaan se on ensimmäinen purskahdus. - Naisen antamia avokämmeniä ei lasketa. - En sitten osannut hillitä omaa nuppiani ja aloin huutamaan ja lämäsin muutaman kerran häntä ohimoon. (vaikka pitempi oonkin, ei meil sen kummosemmin S&M. harrasteta Smile) - Viimeinen on tarkoituksella jätetty tyhjäksi. Siihen voitte lisätä oman parhaaksi luulemanne tekosyyn. Samalla voi miettiä mikä ja kuka on saanut aikaan ilmapiirin joka hyväksyy tällaisen laajamittaisen selittelyn ja vastuun siirtämisen naisen ollessa väkivaltainen. Miesten kohdalla vastaavaa ei koskaan ole hyväksytty tai tulla hyväksymään. Sama vastuuttaminen pitää ulottaa myös naisiin.
Emme ole niin tyhmiä kuin meitä pidätte. Ja tällä tarkoitan sekä naisia että miehiä.
Takaisin linkkiasiaan. Näistä voi toimittajakin koota itselleen lähdemateriaalia, jos koskaan tulee tekemään artikkelia tai blogimerkintää naisten ja äitien tekemästä lapsiin ja miehiin kohdistuvasta väkivallasta. Suotavaa se on myös nimimerkeille Veera, mihh ja outi.
- Henkirikoskatsaus 2002 - 2005: "Ajanjaksolla surmattiin 25 alle 15-vuotiasta lasta, 14 poikaa ja 11 tyttöä. Heistä 15 (60%) oli joutunut äitinsä ja 9 (36%) isänsä surmaamaksi, 1 (4%) sai surmansa Myyrmannin pommi-iskussa." - http://www.optula.om.fi/uploads/ldhpbb7.pdf
- Seuraavan linkin takana on aakkosellinen lista julkaisuista (useampi sata), joissa käsitellään naisten tekemää väkivaltaa, jonka kohteena on avo- ja aviomies tai mieskumppani. Listalla on hieman vanhempia sekä aivan tuoreita julkaisuja ja se on päivitetty viimeksi tammikuussa 2007. Tuloksista mainitaan yleensä lyhyesti. - http://www.csulb.edu/%7Emfiebert/assault.htm
Lopuksi linkkejä aiheeseen joka on todellinen tabu, naisten seksirikokset ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö.
"Kwanin Mariko on myös tukemassa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja seksuaalista häirintää."
VastaaPoistaJa tällaisille sitten hurrataan ;-)
Annan blogissa iski sensuuri ja kommenttiloota hävisi välittömästi, kun tuli esiin naisten ikävä puoli, hekin hakkaavat, puukottavat ja tappavat kumppaneitaan, puolisoitaan sekä lapsiaan.
VastaaPoistaMitäköhän tästä toimittajan kommentista pitäisi ajatella?
Kolikolla on aina kaksi puolta, mutta juttu on rajattava tiettyyn näkökulmaan.
Toimittaja myöntää että naisetkin ovat väkivaltaisia, mutta heistä ei missään tapauksessa puhuta tai kirjoiteta, koska juttu on rajattava. Paskat, laiskutta ja haluttomuutta ottaa selvää ja käsitellä kokonaisuutta, koska se näyttää liian ikävältä tuossa pinkissä pumpulimaailmassa. Mieluummin piehtaroidaan noissa samoissa kyseenalaisissa luvuissa.
Jos lähetän esim. Anna-lehteen jutun lapsiaan tappavista äideistä, kuinka todennäköisesti se julkaistaan? Olihan se toki rajattava tiettyyn näkökulmaan. Varmaa ei ole että siihen edes toimitus kommentoisi saati julkaisisi.
Jos niin kuitenkin kävisi, varmaa on, että kommentteja tulisi joissa mainitaan miestenkin tappavan lapsiaan. Eikä silloin sensuroida ja laiteta kommentteja kiinni, vaan heitellään kilpaa lukuja miesten väkivaltaisuudesta. Ja sille joka kehtaa heittää suurimman luvun piti se paikkansa eli ei, annetaan munanleikkuri palkinnoksi.
Vai vielä huumoria kaivattaisiin väkivaltakeskusteluun... No, minusta on tavattoman ironista, että Women`s Aid -järjestön kampanjassa kuvan naisia ei ole oikeasti lyöty, vaan heidät on vain meikattu lyödyn näköisiksi.
VastaaPoistaSehän kuvaa hauskasti sitä, mihin jamaan feministit ovat faktoja vääristelemällä asiat saaneet. Heh heh vaan.
Otin yhteyttä tuohon artikkelin kirjoittajaan, Henna Helneen, ja valitin sensuurista. Ei vastannut.
VastaaPoistaSain kuitenkin kiinni toimitussihteerin, joka syytti "yli-innokasta" spämmifiltteriä. Sitten valitteli, että heillä on ohjelmiston kanssa ongelmia, kun sanoin, ettei spämmifiltteri vienyt kaikkia viestejä (olivat hetken blogikommenttina näkyvissä) -> moderaattori deletoi.
Myöhemmin samainen toimitussihteeri ilmoitti, että nyt täytyy hiukan rauhoitella tilannetta, ja poisti kommentointi mahdollisuuden, koska miesten kanta oli tullut jo selväksi, eikä keskustelu muka edennyt mihinkään.
Avasin tuosta blogikirjoituksesta keskustelun Anna-lehden keskustelufoorumille:
http://portal.kuvalehdet.fi/portal/page?_pageid=425,825263&_dad=portal&_schema=PORTAL&sivunumero=1&keskustelun_tunnus=911&viestin_tunnus=-1&palstan_tunnus=42
Osan otto ei ole ollut kovinkaan vilkasta...toistaiseksi
Noh, ei näyttänyt tuo linkki mahtuvan kokonaan.
VastaaPoistawww.anna.fi
-> keskustelut
-> lehdestä
->Aihe: Toimittajan moraali
""Kwanin Mariko on myös tukemassa naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja seksuaalista häirintää."
VastaaPoistaJa tällaisille sitten hurrataan ;-)"
Monikultturellina Hyvänä Ihmisenä (vihreät) Mariko antaa tukensa Oulun yössä seikkaileville mustille panttereille.
"Noh, ei näyttänyt tuo linkki mahtuvan kokonaan."
VastaaPoistaKyllä se mahtui, sivun asettelu vaan ei näytä sitä kokonaan.
Alla suora linkki.
Anna-lehden keskustelu - Toimittajan moraali
Vielä tarkennuksena.
VastaaPoista""yli-innokasta" spämmifiltteriä"
Tämä voi pitää joissain tilanteissa paikkansa. Ymmärtääkseni esim. saman lähettäjän liian tiuhaan tarjoamat ja varsinkin pitkät kommentit voidaan tulkita spämmiksi vaikka ne eivät sitä tosiasiassa olekaan.
Saa korjata / tarkentaa.
"Annan blogissa iski sensuuri ja kommenttiloota hävisi välittömästi, kun tuli esiin naisten ikävä puoli, hekin hakkaavat, puukottavat ja tappavat kumppaneitaan, puolisoitaan sekä lapsiaan."
VastaaPoistaNiin kävi täälläkin, Miksi jotkut miehet raiskaavat-keskustelussa, kun halusin kysyä Ellilältä mitä hän pitää raiskauksena, jos ei kerran (sammuneen tai kaatokännisen) raiskausta.
"Miksi jotkut miehet raiskaavat-keskustelussa, kun halusin kysyä Ellilältä mitä hän pitää raiskauksena, jos ei kerran (sammuneen tai kaatokännisen) raiskausta."
VastaaPoistaJaa, täällä näköjään joku rikkoo nettietikettiä vastailemalla väärään viestiketjuun. "Et pidä sammuneen raiskausta raiskauksena" on tietysti olkinukke. En viitsinyt alkuperäisessä raiskauskeskustelussa edes alentua vastaamaan noin tyhmään repliikkiin. Näköjään kuitenkin aiot pistellä neuloja tuohon olkinukkeesi niin kauan kunnes sinulle huomautetaan typeryydestäsi.
""Miksi jotkut miehet raiskaavat-keskustelussa, kun halusin kysyä Ellilältä mitä hän pitää raiskauksena, jos ei kerran (sammuneen tai kaatokännisen) raiskausta."
VastaaPoistaJaa, täällä näköjään joku rikkoo nettietikettiä vastailemalla väärään viestiketjuun. "Et pidä sammuneen raiskausta raiskauksena" on tietysti olkinukke. En viitsinyt alkuperäisessä raiskauskeskustelussa edes alentua vastaamaan noin tyhmään repliikkiin. Näköjään kuitenkin aiot pistellä neuloja tuohon olkinukkeesi niin kauan kunnes sinulle huomautetaan typeryydestäsi."
Aion kysyä kysymystä ihan niin kauan kuin minua huvittaa, tai kunnes vastaat siihen. Toistaiseksi et ole vielä vastannut. Ehkä se on liikaa vaadittu sinulta, ethän sinä keskustella osaa, pelkästään haukkua muita.
Ihan turha sinun on urputtaa muiden argumentaatiovirheistä, lukisisit omia juttujasi kerrankin.
Ei tunnu hyväksyvän kommenttiani tuo Anna-lehden keskustelupalsta, joten tallentukoon se edes tänne. Tämän saa vapaasti siirtää myös Anna-lehden palstalle, joka sen tarpeelliseksi näkee.
VastaaPoistaToimittajan esiin tuomassa aiheessa ei ole mitään vikaa. Väkivaltaa pitää vastustaa, kohdistuu se keneen tahansa ja kenen tahansa toimesta. Kritiikki on niin voimakasta kun se on sen takia, että blogimerkinnässä tuotiin jälleen kerran kritiikittä esiin nuo hurjan suuret luvut. Kommenttien sävy olisi varmasti ollut pehmeämpi, jos toimittaja olisi vaivautunut ottamaan näiden lukujen rinnalle esimerkiksi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Turvallinen Suomi –tutkimuksen tulokset. Se olisi antanut kuvan, että otetaan huomioon useammasta lähteestä löydetyt luvut ja kunnioitetaan lukijaa sen verran että tarjotaan nämä useammat luvut, eikä tuputeta ainoana totuutena vain tiettyjä lukuja.
Jostain syystä toimittaja kuitenkin tyytyi valitsemaan nämä suurimmat mahdolliset luvut. Oliko edes mitään valintaa? Hakiko toimittaja muista lähteistä tietoa samasta aiheesta? Vai käytettiinkö hyväuskoista toimittajaa hyväksi syöttämällä tarkoituksella valmis ”infopaketti” julkaistavaksi ja vapaasti käytettäväksi?
Jos toimittaja on seurannut aihetta, josta blogimerkinnän kirjoitti, hän ei ole voinut huomaamatta ohittaa Marja Vuentoa. Elias mainitsikin hänet blogin puolella. Yhdessä Hesarissa julkistetussa kirjoituksessaan hän kritisoi voimakkaasti Amnestyn pääsihteerin kommentteja koskien naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja UTH:n uhrilukuja ja sen antamaa kyseenalaista kuvaa suomalaiseta väkivallasta. Alla lainauksia:
”Tutkimuksessa kysymyksenasettelu on tarkoitushakuisesti sellainen, että sillä on varmistettu mahdollisimman suuret uhriluvut. Osaan [UTH:n] kysymyksistä vastausten olisi pitänyt olla sata prosenttia.”
”... seksuaalinen häirintä pitää sisällään myös epäasialliset huomautukset vartalosta ja pukeutumisesta...”
”Amnestylle ei kelvannut tuoreempi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Suomalainen turvallisuus –tutkimus, joka tehdään kolmen vuoden välein. Vuoden 2003 tutkimustulosten mukaan naisiin kohdistunut väkivalta parisuhteessa, pienryhmissä ja kaduilla on ilahduttavasti vähentynyt vuodesta 1980.
Esimerkiksi jonkinasteisen fyysisen jäljen aiheuttanut parisuhdeväkivalta oli vähentynyt 28 000 tapauksesta 8 000:een.”
Mitäköhän tästä toimittajan kommentista pitäisi ajatella, tuolta blogin puolelta?
Kolikolla on aina kaksi puolta, mutta juttu on rajattava tiettyyn näkökulmaan.
Jos lähetän Anna-lehteen jutun lapsiaan tappavista äideistä tai miehiään puukottavista naisista julkaistavaksi paperilehdessä tai netissä, kuinka todennäköisesti se julkaistaan? Julkaisetteko myös kuvat äitiensä pahoinpitelemistä vauvoista ja lapsista – ilman meikin hitustakaan? Olihan juttu toki rajattava tiettyyn näkökulmaan. Varmaa ei ole että toimitus sanallakaan kommentoisi tai jutun julkaisisi.
Jos se kuitenkin julkaistaisiin, varmaa on, että kommentteja tulisi solkenaan, joissa mainitaan isienkin tappavan lapsiaan ja miesten puukottavan naisiaan. Eikä silloin poistella kommentteja tai selitellä ja sensuroida ja laiteta kommentteja kiinni, vaan heitellään kilpaa lukuja miesten väkivaltaisuudesta siskojen hurratessa näppäimistöjensä takana. Ja sille joka kehtaa heittää suurimman luvun piti se paikkansa eli mahdollisesti ei, lähetetään munanleikkuri palkinnoksi. Tältä kantilta katsottuna sensuuri ja kommenttien sulkeminen oli jokseenkin tekopyhää.
Blogimerkinnässä puhuttiin myös massiivisesta kampanjasta. Yleisellä tasolla voisi sanoa, että mitä massiivisemmin ja huomiota herättävämmin yritetään kiinnittää huomiota johonkin, sitä varmemmin sillä peitetään tai yritetään peittää jotain. Niin taitaa olla tässäkin tapauksessa.
Kampanjan tarpeellisuutta en kiistä. Blogimerkinnässä käytetyt luvut kyseenalaistan, kuten myös mm. UTH-tutkimuksissa käytetyt väkivallan määritelmät ja kysymysten asettelut. Perustelut löytyy myöhemmin Marja Vuennon lainauksesta.
On hieman outoa ja kysymyksiä herättävää, että UTH:n tulosta – 43% prosenttia naisista kokenut väkivaltaa – käytetään totuuna sellaisenaan myös silloin, kun puhutaan vakavasta väkivallasta. Tosiasiassa tuloksesta pieni osa on vakavaa väkivaltaa. Tämä sopii tarkoitushakuiseen tutkimustulosten tulkintaan ja leimakampanjointiin tietysti hyvin, koska niissä ei vaivauduta tulosta selittelemään, vaan tyydytään käsiä yhteen hieroen siihen mielikuvaan, minkä yleinen käsitys väkivallasta – lyöminen, potkiminen, puukotus jne. – ja UTH:n tulos kaikki siinä määritellyt väkivallan muodot yhteen niputettuna tuottavat ja ihmisten mieliin jättävät.
Outoa ja ehkä huolestuttavaakin on kun Joku Raja! –kampanjaan tehdystä PMMP:n nimikkokappaleesta annetaan seuraavanlaisia kommentteja: ” Jos lyöt vielä kerran, niin minä tapan sut!” Pieni feministi minussa hurraa ja taputtaa käsiään!” –Minna Auvinen, Desibeli.net
Feministi Minna Auvinen siis avoimesti kannattaa väkivaltaa ja ihmisen tappamista. Sairasta. Taputtaisitteko Veera, mihh ja outi käsiänne ja hurraisitte samalla, jos mies sanoisi jonkun artistin suulla samaa häntä ja/tai heidän lastaan pahoinpitelevästä naisesta?
***
Mm. Veera, mihh ja outi:
Kyse on enemmänkin yksipuolisen kampanjoinnin ja kaikkien miesten kollektiivisen syyllistämisen vastustamisesta. Varmasti tekin jotenkin reagoisitte, jos kampanjoitaisiin kansainvälisesti yhtä laajasti, näkyvästi ja kuuluvasti joiltain osin vain arvioihin perustuvien lukujen perusteella naisten väkivallasta tai äitien tekemistä lapsenmurhista.
Henna Helne mainitsee blogimerkinnässään 'Kun ukko lyö: ...' 200 000 lapsen elävän väkivaltaperheessä. Heräisikö teissä mitään tuntoja jos kampanjoitaisiin äitien lapsiin kohdistamaa väkivaltaa vastaan väittäen, että näistä 200 000 n. 65-70% eli jos oikein laskin n. 140 000 lasta on vaarassa kuolla äitinsä ja naisen tekemään väkivaltaan? Luku 65-70% on faktaa ei arvio, tämän viestin lopusta löytyy lähde. Samalla järjettömyydellä on pitkään väitetty, että 90% lähisuhde- ja perheväkivallasta on miesten tekemää, jt taisi tästä mainita jo aiemmin. Liian helppo väittää kun ei ole muuta tutkittukaan ja valitettavasti eräät ovat tähän liian helppoon sortuneet ja jättäneet tarkoituksella väliin sen ikävän puolen tutkimisen, joka ei omaan tarkoitushakuiseen julistukseen sovi.
Kyse ei ole naisiin kohdistuvan väkivallan väheksymisestä tai sen tutkimisen estämisestä. Kyse ei ole kampanjoinnin estämisestä. Kyse on esimerkiksi Amnestyn Joku Raja! –kampanjan syksyyn 2006 asti esittämän suoran vääristelyn ja valheen – Euroopan neuvosto on todennut, että lähisuhdeväkivalta on merkittävin syy 16-44 vuotiaiden naisten kuolemiin tai vammautumisiin Euroopassa – ja muiden vastaavien vääristelyn ja valheiden vastustamisesta.
Yhdessäkään Euroopan maassa ko. ryhmän merkittävin kuolinsyy ei ole lähisuhdeväkivalta. Väkivalta yleensä ei myöskään ole merkittävin kuolinsyy tässä ryhmässä. Yksinään syöpiin kuolee moninkertainen määrä tämän ryhmän naisia, samoin liikenneonnettomuuksiin. Järkyttävintä on, että myös itsemurhiin kuolleita on moninkertainen määrä verrattuna (lähisuhde)väkivaltaan, mutta näiden viimeiseen valintaan päätyneiden naisten kohtalon estämiseksi ole kampanjoita näkynyt. Amnestyn aikansa eläneet ja dokumentoidut vääristelyt ja valheet voitte varmistaa seuraavan linkin takaa http://docs.google.com/Doc?id=dcrh5c6s_6fbck4z.
Ilmeisesti priorisointia on tehty ja mikäs sen sopivampaa kuin jättää esim. moninkertainen määrä itsemurhan uhreja sivuun (vai katsotteko että naisten itsemurhistakin mies olisi vastuussa ja että se on siksi sama asia kuin lähisuhdeväkivalta?) ja keskittyä näkyvästi väkivaltaan. Yhdellä kampanjalla kun saadaan sivutuotteena lyötyä osin perusteetta koko miessukupuolta kollektiivisesti. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavassa kampanjassa ei itsessään ole mitään vikaa, mutta yksipuolisuus kyllästyttää – sekä pikkuisen ärsyttääkin kuten huomattua – ja ehkä saataisiin enemmän miehiä mukaan, jos kampanja vastustaisi myös naisten miehiin kohdistamaa väkivaltaa. Nyt miehiä ei oikeastaan edes tunnusteta naisen väkivallan uhreiksi. Siltä ainakin vaikuttaa ja tuntuu.
Herää kysymys, miksi pitäisi uskoa ja luottaa enää mihinkään Amnestyn Joku Raja! -kampanjassa esittettyyn lukuun, kun vääristely ja valehtelu on tätä luokkaa? Tai ylipäätään mihinkään mitä Amnesty sanoo ja tekee? Kun uskottavuus heikkenee vääristelyn ja suoranaisen valehtelun vuoksi, onko ihme jos ei oteta vakavasti ja kritiikki on kovaa. Valitettavasti juuri mitään ei näytetä oppineen ja omista virheistä syytellään muita.
Kyse on tasapuolisen tutkimuksen vaatimisesta, vrt. naisuhritutkimus on tehty kaksi kertaa, lapsiuhritutkmuksia on nolla ja miesuhritutkimuksia samoin nolla. Eikö teistä ole täysin perusteltua vaatia Jotain Rajaa! yksipuoliselle tutkimukselle? Olisitteko hiljaa jos naisuhritutkimuksia olisi nolla ja miesuhritutkimuksia kaksi?
Kun nyt UTH:sta on tullut jonkinlainen vakio joka tultaneen tekemään yhä uudestaan, niin lapsiuhritutkimus ja miesuhritutkimus pitää ehdottomasti aloittaa ja perustaa samoihin kysymyksiin ja niiden asetteluihin sekä samaan väkivallan määritelmään – joka on niin huikean laaja, että se pakottaa kysymään miksi se on aluperinkin haluttu niin laajaksi. Näin on toimittava, jotta vertailtavuus säilyy sekä jo tehtyihin että vielä tehtäviin tutkimuksiin.
On täysin käsittämätöntä ettei näitä tutkimuksia ole saatu tehdyksi. Kymmenen vuotta on ensimmäisen UTH:n julkistamisesta – joita on siis tähän mennessä valmistunut jo kaksi – ja vielä enemmän kun huomioidaan suunnittelu, mutta vastaavia ei ole lapsille ja miehille tehty. Syy ei varmasti ole siinä etteikö niitä tarvita tai olisi mahdollista tehdä. Ainoa syy on ettei niitä haluta tehdä.
Kovasti aina sanotaan ettei se ja se poista huomiota tästä ja tuosta, mutta kuitenkin sitä on enemmän, joten vain se saa huomiota. Viimeksi näin sanoi (muttei noilla sanoilla) Amnestyn Joku Raja! –kampanjan vetäjä Niina Laajapuro Hesarissa 15.3.2007. Näyttää siltä, ettei huomiota saa kiinnittää mihinkään muuhun kuin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Tämän on käytäntö selkeästi osoittanut. Niin tuo Hesarin juttukin. Siinä Laajapuro sanoo Amnestyn vaativan uudelta hallitukselta naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista toimintaohjelmaa – siis todellakin VAIN naisiin. Kovasti puhutaan ihmissoikeuksien puolesta, mutta toiminnan perusteella ne tuntuvat olevan vain naisilla. Positiivista Hesarin jutussa oli, että myös tekijä halutaan ohjata avun piiriin. En muista aiemmin huomanneeni tällaista vaadittavan julkisesti. Toisaalta, ymmärtääkseni joissain kunnissa nyt ehdotettu tekijänkin auttaminen on jo käytäntö.
Tässä olisi aiheen kimpussa toimivilla erinomainen tilaisuus puuttua kokonaisvaltaisesti lähisuhdeväkvaltaongelmaan, ottamalla rohkeasti mukaan sekä naiset että miehet uhreina ja tekijöinä.
Hesarin jutussa mainittiin naistenpäivän olevan hyvä ajankohta muistuttaa naisiin kohdistuvasta väkivallasta. ”Naistenpäivänä tämänkin puolen naisen elämästä voi hyvin tuoda esiin”, sanoi Laajapuro.Vaikka ymmärrän tarkoituksen, olen eri mieltä. Miksi muistuttaa ikävästä asiasta päivänä, jolloin juhlitaan naisia? Muistutetaan naisille että he ovat uhreja. Ei mielellään näin. Vuodessa on 364 päivää tehdä niin, jos todella halutaan muistuttaa naisille heidän olevan uhreja. En haluaisi naisena kuulla tai lukea tuollaista naistenpäivänä. Samanlaista muistuttelua – mutta sillä kertaa mies tekijänä ja syyllistämistarkoituksessa – saatiin eräänä isänpäivänä, kun televisiossa näytettiin ohjelma, jonka nimi oli muistaakseni Miksi isä lyö? Tästä ovat monet muutkin kirjoittaneet aiemmin. Onpa miehenä mukava syödä perheen parissa lounasta tai päivällistä tai muuten vaan viettää isänpäivää, kun televisiosta tulee näinkin iloista ohjelmaa. Myöskään ei mielellään näin.
Ylivoimaisesti suurin ryhmä joka väkivallasta kärsii (myönnän suoraan: sekä tekijöinä että uhreina) on miehet. Mutta miten voi järkisyillä ja tosiasioihin vedoten perustella, että naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen toiminta tarvitsee oman ohjelmansa? Kuten Jone 22.03.2007 09:05 kysyi, hieman muokattuna: ”Onko naisen kokema väkivalta tai kärsimys ylipäätään tärkeämpi asia kuin miehen kokema samanlainen väkivalta tai kärsimys?” Lisäisin vielä että jos niin miksi? Amnestyn mielestä on, koska se vaatii erillistä toimintaohjelmaa. Sama kysymys on aiheellinen lasten kohdalla. Lapset – miehistä puhumattakaan – uhreina eivät Amnestyä juurikaan tunnu kiinnostavan.
Kun ensin suoritetaan lapsi- ja miesuhritutkimukset, vasta sen jälkeen voidaan puhua lähisuhde- ja perheväkivallasta kokonaisuutena ja verrata tutkimuksia keskenään. Kahden vain naisille tehdyn uhritutkimuksen perusteella ei voi antaa kokonaisuudesta kuin heikon arvauksen. Silti näiden kahden vain naisille tehdyn UTH:n tuloksia pidetään valtakunnantotuutena, jonka perusteella tehdään politiikkaa, kehitetään ohjelmia ja myönnetään sekä kulutetaan varoja, joka on mielestäni lähes edesvastuutonta ja härskiä järjestelmän hyväksikäyttöä, siinä samalla kun on unohdettu yli puolet väestöstä vastaavan tutkimuksen ulkopuolelle.
Kuten Eeka 22.03.2007 08:38 jo mainitsi, RAY:n naisten väkivaltaa tutkivaan ja kartoittavaan projektiin myöntämät rahatkin olisi puolueiden (siis muidenkin kuin Eekan mainitseman Vihreiden) naissiipien mielestä pitänyt antaa ehdottomasti vain naisille. Tätä voisi sanoa poliittiseksi, taloudelliseksi ja henkiseksi väkivallaksi väkivaltaisen naisen uhreja ja tätä itseään kohtaan. Olisi voinut kuvitella että naiset olisivat halunneet auttaa väkivaltaongelmaisia naisia mutta ei. Ennemmin nämä väkivaltaongelmansa kanssa kamppailevat naiset ja heidän uhrinsa jätetään oman onnensa nojaan nuolemaan haavojaan ja parantelemaan katkenneita luitaan. Näinkö valtaan päässeet naiset auttavat väkivaltaista naista sekä lapsia, naisia ja miehiä heidän uhreinaan? Tämäkö on feminististä tasa-arvoa? Näköjään.
***
Lopuksi muutama niitä teidän niin syvästi vihaamianne linkkejä, vaikka voinkin jo nähdä vastauksenne verkkokalvoillani: "Niin mutta nämä ovat ”vain marginaalinen” ongelma" tai muuta vastaavaa. Miettikää kuitenkin ensin vaikka sitä, mitä tuollainen vastaus kertoo suhtautumisestanne nämä väkivallanteot tehneisiin naisiin ja heidän uhreihinsa? Miltä naisen väkivallan uhriksi joutuneesta mahtaa tuntua, hän voi olla myös nainen? Miltä mahtaa väkivaltaisesta naisesta tuntua, kun kampanjoissanne, kommenteillanne jne. annatte ymmärtää, ettei hän voi olla väkivaltainen, koska hän on nainen ja että aiheesta ei saa puhua? Miltä mahtaa väkivaltaisen naisen uhrista tuntua, kun kampanjoissanne, kommenteillanne jne. annatte ymmärtää, ettei hän voi olla kokenut väkivaltaa, koska tekijä oli nainen ja että naisen väkivallasta ja heidän uhreistaan ei saa puhua? Entä miltä tuntuu siitä nuoresta tai lapsesta, joka on äitinsä väkivallan uhri? En voi lainkaan käsittää miten kehtaatte kieltää heidän kokemansa?
Tavallaan ymmärrän avoimen vihanne meitä miehiä kohtaan, jotka näitä asioita tuomme yhä useampien tietoisuuteen, Syy vihaanne on lopulta hyvin yksinkertainen. Vihaatte ja vastustatte meitä, koska julki tuomamme asiat ja faktat poikkeuksetta ja kiistatta paljastavat totuuden, jota ette suostu helpolla myöntämään, saati julkisesti keskustelemaan tai laajasti kampanjoiden tuomaan ihmisten tietoisuuteen. Koska se tarkoittaa FEMINISTISEN VALTA-ASEMAN murenemista ja YKSINOIKEUDEN loppumista ja MONOPOLIN alasajoa, mitä tulee keskusteluun ja politikointiin mm. lähisuhde- ja perheväkivallasta. Koska se kolmen äsken mainitun johdosta tarkoittaa väistämättä rahoituksen suuntaamisesta toisaalle, jossa aiheen tutkimusta tehdään ilman aatteen ja ideologian tuomaa velvoitetta ja odotusta. Raha ja varsinkin apuraha se feminististä tutkimustakin pyörittää ja sen menetyksen pelossa vastustus totuuden julkistamiseksi naisten väkivaltaisuudesta miehiä ja lapsia kohtaan on hurja. Vastustus on täysin ymmärrettävää ja odotettu, kuka nyt valta-asemastaan vapaaehtoisesti luopuisi. Valta on valtaa, oli sitä miehellä tai naisella tai naisjärjestöllä.
Vallasta tulikin mieleen. Väite siitä, että esimerkiksi tänne kriittisesti kirjoittavilla miehillä olisi jonkinlainen valta-asema jollain tasolla tässä asiassa, on yhtä harhainen kuin luulo, että kaikki naiset ovat näiden olematonta valta-asemaa hyväkseen käyttävien miesten sortamia uhreja. Ehdottomalla enemmistöllä kaikista miehistä tai naisista ei ole minkäänlaista valtaa toisiinsa. Häikäilemätöntä ja lähes diktatuuriin verrattavaa valtaa mm. lähisuhdeväkivaltatutkimuksessa ja sen kommentoinnissa käyttää naistutkimus ja naisjärjestöt.
Jokainen kerta, kun yritetään ja aletaan väistellä, peitellä ja torjua esiin tuotuja faktoja tai pyristellä niistä irti, todistaa ihmisille vain sen tosiasian, että tarkoituksena on ainoastaan yksipuolisesti katsoa väkivallan ongelmaa ja tehdä sen pohjalta syytöskampanjoita, välittämättä mistään muusta. Näkisin, että vaihtoehtoina on joko katsoa totuutta silmiin ja myöntää avoimesti ja julkisesti sen olemassa olo ja toimia sen mukaan tai loppuun asti kiistää koko ilmiö.
Seuraavaksi pieni lista tavoista, joilla naisen väkivaltaa vähätellään, selitetään pois tai syy ja vastuu yritetään vierittää toisille tai se kuvataan huumoriksi. Moniin niistä voi törmätä yhä uudestaan aina kun jokin naisen väkivallanteko päätyy julkisuuteen. Kyseessä on siis tavallisten kansalaisten, useimmiten naisten, näkemys naisten tekemästä väkivallasta. Olkaa hyvät:
- Tuli tässä mieleeni luettuani näistä läpsäyttelevistä ja provosoivista naisystävistänne, että onko teillä tietoa ovatko he popsineet mahdollisesti ehkäisypillereitä tuohon aikaan?
- Eihän se voi sattua, kun nainen miestä lyö.
- Nainen kiukuspäissään hieman läpsäyttää miestä.
- Naisen pieni "läpsäys" ei tuota ruumiillisia vaurioita miehelle.
- Sitten ne luvut mitkä ovat vauvojen kohdalla joilla on mustelmia tai vielä pahempaa, kertoo varmaan siitä väsymyksestä. (Oikeasti, voitteko rehellisesti katsoa itseänne peilistä ja sanoa itseänne silmiin katsoen: löin, heitin, pudotin tai tapoin lapseni, koska olin väsynyt?)
- Kun nainen käyttäytyy parisuhteessa väkivaltaisesti, kyse voi olla itsepuolustuksesta, miehen harjoittaman jatkuvan fyysisen tai henkisen väkivallan vastustamisesta, naisen mustasukkaisuudesta, kostosta tai vain turhautumisesta siihen, että mies ei kuuntele.
- Mun raivo on aina aiheellista, sitä ei tarvitse hillitä, eikä hävetä.
- Hän vain päästi hieman höyryjä pihalle. Normaalisti aivan ihana ihminen.
- Ollut jo pidempään vaikeuksia, masennusta sunmuuta.
- Äiti ei hakannut poikaa henkihieveriin, vaan vammat todettiin vähäisiksi.
- Selkäsauna = äiti eli naikkonen repi poikaa hiuksista, niin, että päästä vuoti verta, sai pojan kaatumaan maahan ja potki maassa makaavaa poikaa raivon vallassa. Potkiessaan hän huusi kirosanoja (omasta alapäästään) ja uhkasi tappaa pojan? (Tämä oikeuteen asti edennyt tapaus sai monet äidit kehumaan ja ylistämään pahoinpitelyyn syyllistynyttä äitiä. ”Hän teki oikein.” Samat hellyyttä ja hoivaa tarjoavat äidit vannoivat toimivansa samoin, ts. pahoinpitelevänsä lapsen, jos joutuisivat vastaavaan tilanteeseen. Entä jos kyseessä olisi ollut isä ja kohteena tyttö? Pahoinpitelyn avointa hyväksyntää, kehuja, ylistystä ja sankarimaista palvontaa?)
- On vain oltu humalassa ja nainen on kilahtanut jostain.
- Tappoja ei yleensä ole edeltänyt naisen väkivaltahistoria vaan se on ensimmäinen purskahdus.
- Naisen antamia avokämmeniä ei lasketa.
- En sitten osannut hillitä omaa nuppiani ja aloin huutamaan ja lämäsin muutaman kerran häntä ohimoon. (vaikka pitempi oonkin, ei meil sen kummosemmin S&M. harrasteta Smile)
-
Viimeinen on tarkoituksella jätetty tyhjäksi. Siihen voitte lisätä oman parhaaksi luulemanne tekosyyn. Samalla voi miettiä mikä ja kuka on saanut aikaan ilmapiirin joka hyväksyy tällaisen laajamittaisen selittelyn ja vastuun siirtämisen naisen ollessa väkivaltainen. Miesten kohdalla vastaavaa ei koskaan ole hyväksytty tai tulla hyväksymään. Sama vastuuttaminen pitää ulottaa myös naisiin.
Emme ole niin tyhmiä kuin meitä pidätte. Ja tällä tarkoitan sekä naisia että miehiä.
Takaisin linkkiasiaan. Näistä voi toimittajakin koota itselleen lähdemateriaalia, jos koskaan tulee tekemään artikkelia tai blogimerkintää naisten ja äitien tekemästä lapsiin ja miehiin kohdistuvasta väkivallasta. Suotavaa se on myös nimimerkeille Veera, mihh ja outi.
- Lapsen kaltoinkohtelu - tekijä 39% äiti ja nainen yksin - http://www.acf.hhs.gov/programs/cb/pubs/cm04/figure3_6.htm
- Henkirikoskatsaus 2002 - 2005: "Ajanjaksolla surmattiin 25 alle 15-vuotiasta lasta, 14 poikaa ja 11 tyttöä. Heistä 15 (60%) oli joutunut äitinsä ja 9 (36%) isänsä surmaamaksi, 1 (4%) sai surmansa Myyrmannin pommi-iskussa." - http://www.optula.om.fi/uploads/ldhpbb7.pdf
- Lapsen kuolemaan johtanut väkivalta - http://www.suomenlastenlaakariyhdistys.fi/luennot/llp_2002/karkola_llp02.pdf (google löytää jos linkki ei toimi)
alle 1 v. - 113 lasta - tekijä 73% äiti ja nainen
1-4 v. - 62 lasta - tekijä 63% äiti ja nainen
- Naiset yhtä väkivaltaisia kuin miehet parisuhteissa - http://www.vaiettunaiseus.net/?content=detail&id=2704
- Noin tuhat lasta saa vamman päihteiden takia - http://www.vaiettunaiseus.net/index.php?content=detail&id=2865
- Seuraavan linkin takana on aakkosellinen lista julkaisuista (useampi sata), joissa käsitellään naisten tekemää väkivaltaa, jonka kohteena on avo- ja aviomies tai mieskumppani. Listalla on hieman vanhempia sekä aivan tuoreita julkaisuja ja se on päivitetty viimeksi tammikuussa 2007. Tuloksista mainitaan yleensä lyhyesti. - http://www.csulb.edu/%7Emfiebert/assault.htm
Lopuksi linkkejä aiheeseen joka on todellinen tabu, naisten seksirikokset ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö.
- Breaking the last taboo: Child sexual abuse by female perpetrators - http://www.secasa.com.au/index.php/workers/25/37
- Sexual assault of children by females - http://www.canadiancrc.com/female_sexual_predators_awareness.htm
- The big list: Female teachers with students - http://www.worldnetdaily.com/news/article.asp?ARTICLE_ID=53859
- U.S. teacher sexpidemic spreading across planet - http://www.worldnetdaily.com/news/article.asp?ARTICLE_ID=47895
- Dirty old women - http://nymag.com/news/features/17064/
Marja Vuento on kirjoittanut asiaa ja hänen artikkelinsa kannattaa myös lukea ja jättää ne omat asenteet vähäksi aikaa jäähylle - http://www.marjavuento.fi/index.php?contentid=4
Kiitos ja näkemiin.
Unohtakaa edellisen viestin alussa esitetty toive.
VastaaPoista