perjantaina, huhtikuuta 20, 2007

Terho Pursiainen

Miehinen feminismi.
Naisten menestykset ovat järkyttäneet miehen asemaa yhteiskunnassa ja perheessä kautta maailman. Kaikki miehet eivät ole kyenneet tunnustamaan ja hyväksymään muutosta.

Naisen aseman muutos on ollut yksiselitteisesti oikeudenmukainen. Kun kaikki miehet eivät sopeudu oikeudenmukaisuuteen, se ei ole naisten syy. Castellsin mukaan ne eri kulttuurien miehet, jotka eivät ole kyenneet sopeutumaan asemansa järkkymiseen yhteiskunnassa ja perheessä, ovat reagoineet moraalisella oikosululla.

Mies, joka kannattaa parempia etuja naisille, koska ne ovat Pareto-parannuksia, on rationaalinen tasa-arvopolitiikan kannattaja.

Miten mies heikkoine emotionaalisine valmiuksineen kykenisi muuttumaan eksistentiaalisesti, muuttamaan identiteettiään? Luullakseni järjen argumentit eivät auta häntä kovinkaan paljon. Miehen kyettävä eläytymään naisen näkökulmaan.

Naiset täyttävät useimmat teatterit, katsovat useimmat laatuelokuvat, kuuntelevat useimmat konsertit, lukevat useimmat romaanit ja runoteokset, katsovat useimmat taidenäyttelyt. Kuitenkin kaikki tämä tunteiden ala ja syvyys olisivat tärkeitä juuri miehelle, joka tarvitsisi emotionaalisia voimavaroja häneltä vaaditun muutoksen kohtaamiseen.

Miesten kansallinen taideprojekti on suurenmoisin feministinen hanke, minkä voin kuvitella. Se tutustuttaisi miehet omiin tärkeisiin tunteisiinsa. Se tekisi miehelle tutuksi naisen näkökulman. Se avaisi hänen eteensä mahdollisten identiteettien rikkaan kirjon ja osoittaisi, että patriarkaatin hänelle opettama tapa olla mies ei ole lähestulkoonkaan ainoa miehenä olemisen mahdollisuus.

17 kommenttia:

  1. Teletappituokio, teletappituokio.

    Herra varjele mistä sä aina näitä löydät.

    VastaaPoista
  2. En tiedä edes mistä aloittaa.. tuo on väärin niin monella tasolla että sen on pakko olla, jollakin tavalla laitonta.

    VastaaPoista
  3. Googlellahan noita löytää, sopivat hakusanat vaan peliin.

    VastaaPoista
  4. Kas, miehille on tiedossa jälleen lisää vaatimuksia:
    http://www.iltalehti.fi/viihde/200704196005336_vi.shtml

    Tuo Terho Pursiainen teksti on kuin melkein suoraan Tietoisuuden Vapautus -blogista.

    VastaaPoista
  5. Lisää pieniä nelikulmaisia robotteja, jotka toistavat pienillä nelikulmaisilla suillaan pieniä nelikulmaisia kliseitään. Herra varjele, milloin tuosta joukkohypnoosista tulee loppu?

    VastaaPoista
  6. Susanna Sievinen: Kerron kirjassa miehille, miten meitä arkielämän prinsessoja pitäisi käsitellä.

    Ei tarvitse, kyllä me tiedämme sen muutenkin: teidät arkielämän prinsessat pannaan kierrätykseen ja tilalle otetaan selväjärkinen pohjalainen maalaistyttö.

    VastaaPoista
  7. Panu,

    kun sä puhut asiaa, sä puhut painavaa asiaa. Prinsessat kiertoon, veljet.

    VastaaPoista
  8. Naiset täyttävät useimmat teatterit, katsovat useimmat laatuelokuvat, kuuntelevat useimmat konsertit, lukevat useimmat romaanit ja runoteokset, katsovat useimmat taidenäyttelyt.

    Hauskinta tässä on tietenkin se, että useimmat teatterit, laatuelokuvat, musiikkiteokset jne. ovat miesten tuotoksia. Vai kuinka monta naisen kirjoittamaa rakkausromaania tai merkittävää rokkibiisiä tiedätte?

    VastaaPoista
  9. Naisten tuottama kirjallisuus on juuri tuota luokkaa Susanna Sievinen, Susan Kuronen ja Viivi Avéllan.

    VastaaPoista
  10. Feministi tosi paikan edessä

    Feministi

    Jääkaappi

    VastaaPoista
  11. Oikeastaan mitä merkittävää nainen on saanut aikaan taiteen alalla? Ei mitään. Nainen menestyy taiteen alalla vain hinkkejä heiluttamalla. Kumma juttu, kun naisilla piti olla niitä emotionaalisia valmiuksia, joita taide-elämässä tarvitaan.

    VastaaPoista
  12. Jos miehet alkaisivat todellisuudessa kertoa taiteen keinoin, miltä heistä tuntuu, naisten epätoivoisella raivolla ei olisi mitään rajaa. Terveisin nimimerkki Käytännössä kokeillut.

    VastaaPoista
  13. "Naisten tuottama kirjallisuus on juuri tuota luokkaa Susanna Sievinen, Susan Kuronen ja Viivi Avéllan."

    Juu, toisin kuin minun tekeillä oleva kirjani... Kirjaan on muuten tulossa tod. näk. mm. sekä markkina-arvoteoriasta että ATM-YTM luokitteluista melko kattavat selvitykset. Eli jos jollakin lukijalla on kirjoitettuna (esim. blogeissaan) tai päässään jotain mielenkiintoista tai unohtumatonta noista aiheista, niin laittakaa minulle esim. sähköpostissa tulemaan, jos haluatte päästä lähdeluettelon jatkeeksi.

    VastaaPoista
  14. En edes painajaisunissani ole kuvitellut että BIRDY puhuisi muuta kuin paskaa... Mutta kun näitä kommentteja lukee (lähden siitä että ne eivät ole vitsejä), kaipaa jopa pää alaspäin lentäviä lintuja.
    Vittu, että olette %¤%&.

    VastaaPoista
  15. "Vittu, että olette %¤%&."

    Kiitos kohteliaisuudesta.

    En ymmärrä, mistä väite miesten emotionaalisista vaikeuksista johtuu. Minulla on lukuisia tunteita, mutta jos minä niitä alkaisin ilmaisemaan, joutuisin leivättömän pöydän eteen alta aikayksikön.

    Emotionaalisia valmiuksia löytyy siis kyllä. Kun olen vihainen, osaan huutaa, kiroilla ja vittuilla oikein sujuvasti. Jostain syystä näitä tunteepurkauksia ei arvosteta yhtä paljon kuin siirappimaisia ja totaalisen teeskenneltyjä hempeilyjä.

    VastaaPoista
  16. Ano,

    jeah. Jos tässä maailmassa jokin ei kiinnosta sitten yhtään ketään vähääkään, niin miesten tunteet. Huussinalusissakin on enemmän hohtoa ja yhteiskunnallista merkitystä.

    VastaaPoista
  17. Junakohtaus: "Jos tässä maailmassa jokin ei kiinnosta sitten yhtään ketään vähääkään, niin miesten tunteet."

    No nyt on vähän perusteetonta marttyyrin sädekehää havaittavissa kupolin eli pään ympärillä. Katsokaamme vaikkapa 1900-luvun suomalaisen kirjallisuuden kaanonia. Mitä muuta oikeastaan löydämme kuin miehiä, jotka kirjoittavat miehistä, joilla on tunne-elämää maailman tyrskyjen paineessa ja tuiskeessa? Haanpää tunteilee miehen tunne-elämällä ja kokemusmaailmalla, Linna samoin. Ja A. Kivi tunteili jo puoli vuosisataa aiemmin. Ja aivan erityismaininnan ansaitsee Toivo Pekkanen, kaikkien aikojen paras suomalainen kirjailija. "Tehtaan varjossa" kertoo nuoren miehen tunne- ja muustakin elämästä jykevää asiaa, ja vähemmästäkin ansiosta olisi Kotkan kaupungin keskustaan jo ilmestynyt Toivo Pekkasen nimeä kantava puisto.

    Ja nykyisin sitten Hannu Raittila hyvänä esimerkkinä. Finlandia-palkinto ja kaikkea.

    Sitä minä vain, että ei se miehen tunne-elämä nyt niin alistetussa asemassa ole eikä ole koskaan ollutkaan kun täällä annetaan ymmärtää.

    Että tällainen kirjallisuuskatsaus. Ja itse olen siis mies ja minulla on tunteita ja osaan työstää tai olla työstämättä niitä ilman Terho Pursiaisen ohjeistustakin, että kiitos vaan ja tässä suhteessa jaan ärtymyksenne.

    VastaaPoista

Valitse itsellesi joku nimimerkki, jotta keskustelujen seuraamisesta tulisi helpompaa. Älä laita ruksia kohtaan "Anonyymi".