Pitääkö tasa-arvon kannattajan luopua feminismistä?

Kommenttiosastolta poimittua:

Mikko:

Rikoksia tekevään mutta ei vielä rikolliseksi luokiteltuun moottoripyöräjengiin kuuluvan kannattaa erottaa rikoksia tekevä ryhmästä. Ei riitä, että työskentelee rikollisen aineksen kitkemiseksi. Pitää myös saavuttaa tuloksia kohtuullisessa ajassa. Kun moottoripyöräjengi on luokiteltu rikolliseksi, ei auta kuin erota jengistä.

Jokainen feministi on erityisessä vastuussa jokaisesta feminismin nimissä tehdystä karkeimmastakin tasa-arvon vastaisesta teosta ja rikoksesta. Vastuu onsuora seuraus siitä, että henkilö nimittää itseään feministiksi.

Jos henkilö haluaa kannattaa tasa-arvoa, riittää nimittää itseään tasa-arvon kannattajaksi. Ei ole mitään perusteltua syytä ilmoittautua jäseneksi liikkeeseen, jonka nimissä tehdään pieniäkään tasa-arvon vastaisia tekoja.

aateeämmä:

Jos nyt siis rinnastetaan tuo MP-kerho feminismiin (tai otetaan MP-kerhon tilalle jokin muu yhteisö, jonka toiminnassa ns. suuri yleisö alkaa havaita epäterveitä aineksia siinä määrin, että se leimaa koko yhteisön), niin eikö silloin yksilönkin kannalta ole helpompaa ilmoittaa, ettei enää kuulu kyseiseen jengiin, jos epäterve aines on saanut pilata yhteisön maineen?

Eikö tällöin olisi paitsi helpompaa, myös tehokkaampaa ja toimivampaa jossakin seminaarissa ilmoittaa, että esim: "En enää voi kutsua itseäni feministiksi, koska feminismin nimissä toimii nykyään niin paljon epätasa-arvoa kannattavia aineksia. Jatkossa ilmoitan vain, että en ole feministi ja kannatan tasa-arvoa"?

Esimerkiksi sosiaalidemokraateilla ja taistolaiskommunisteilla on selvä ero. Niinpä ne ovatkin jo kauan sitten järjestyneet omiksi puolueikseen, joilla on toisistaan selkeästi poikkevat nimet.

Vastuun ottaminen tarkoittaisi mielestäni joko sitä, että
a) irtisanoutuu asiasta nimeltä feminismi, tai sitten
b) käynnistää voimakas ja julkinen hyökkäys ja polemiikki feminismin sisällä vaikuttavista epäterveistä aineksista.

Eufemia:

No: feminismi ei ole järjestö. Siihen ei liitytä, sitä tunnustetaan jos halutaan, ja koska sanan merkityksestä on niin monta näkemystä, on syytä kysyä mitä tällä tunnustamisella kulloinkin tarkoitetaan. Kyse ei ole järjestön poliittisen linjan muutoksista vaan siitä, mitä jollain sanalla halutaan tarkoittaa.

Mielestäni siis kuvauksesi ontuu. Minulla on hyvin selvä käsitys siitä, mitä feminismi tarkoittaa. Käsitykseni on enemmän tai vähemmän ristiriidassa monen muun feministiksi julistautuvan käsitysten kanssa. Jos heidän hölmöilyjensä vuoksi lakkaan kutsumasta itseäni feministiksi, annan samalla heille oikeuden määritellä mitä tuolla sanalla tarkoitetaan. Feminismin kunniakkaan historian tähden en tahdo tehdä niin.

Teen toisen rinnastuksen. Silläkin on puutteensa, mutta minusta se on selvästi Mikon esittämää parempi. Oletetaan kristitty, joka rakastaa rauhaa ja jolla on syvä, ketään tuomitsematon kristillinen vakaumus. Pitäisikö hänen mielestäsi lakata kutsumasta itseään kristityksi kaikenlaisten ällösvitsaasäästä-homonvihaaja-polvirukoilijoiden vuoksi? Entä jos jälkimmäiset päätyisivät edustamaan suuren yleisön kuvaa kristillisyydestä?