Väitteet ja todellisuus

Tulvan väite:

Tyypillistä miesasiamiesten häiriköintiä on jatkuva ja massiivinen kirjoittelu erilaisille sähköpostilistoille ja netin keskustelufoorumeille. Tähän eivät riitä miesaktivistien omat foorumit: esimerkiksi Malmi ja Laasanen terrorisoivat kuluvana keväänä valtakunnallista Naistutkimus-sähköpostilistaa, jolle kuuluu tuhat ihmistä. Henry Laasanen tuuttasi listalle herkeämättä kirjansa Naisten seksuaalinen valta ufo-teorioita.

Olen seurannut naistutkimuksen sähköpostilistaa jo vuosia. Listalle olen lähettänyt yhteensä 12 viestiä, jotka kaikki tänä keväänä (aikavälillä 16.2.2008-6.4.2008). Omat viestini ovat olleet pieni osa listalla käydystä keskusteluista. Pääasiassa viestit ovat vastauksia minulle listalla esitettyihin kysymyksiin. Kaikki lähettämäni viestit löytyvät kokonaisuudessaan kommenttiosastolta.

Mielestäni viestini eivät edusta laadultaan "häiriköintiä" tai "terrorisointia", eivätkä määrältään "massiivista" tai "herkeämätöntä tuuttaamista".

Tulvan muita virheitä:

1. Tulva väittää, että miesasiamiesten mukaan miesten tasa-arvottomuuden syy on naisissa.

Väite on virheellinen. Miesten ongelmiin voi olla monenlaisia syitä, mutta miesasiamiesten pääväite on se, että miesten ongelmia ei huomioida tasa-arvopolitiikassa. Se on suurelta osin feministisen ideologian dominoivan aseman syy. Feministisen ideologian kannattajilla (miehillä tai naisilla) on hegemoninen asema tasa-arvotutkimuksessa ja tasa-arvoinstituutioissa. Silloin miesten ongelmat jäävät tasa-arvon ulkopuolelle.

2. Tulva nimittää Miessakit ry:tä taantumuksellisten miesaktivistien käsissä olevaksi yhdistykseksi.

Väite on virheellinen. Miessakit ei edes ole miesten intressejä ajava järjestö, vaan lähinnä miesten ongelmien ratkaisemiseen keskittynyt järjestö (esim. lyömätön linja, maahanmuuttajamiesten auttaminen) ja osaamisensa alueella miesasiantuntemusta edustava järjestö. Miessakkien henkilökunnassa ei edes ole mukana kovinkaan tasa-arvohenkisesti orientoituneita henkilöitä.

3. Tulva kirjoittaa, että ”Monet yhteisöt ovat haavoittuvaisia sellaiselle, että Hannu T. Sepposen, Pasi Malmin ja Henry Laasasen kaltaiset, enemmistön karsastamat kiihkeät miesaktivistit tunkevat väkisin mukaan toimintaan ja pilaavat koko porukan maineen.”

Minä en ainakaan ole pyrkinyt mihinkään yhteisön toimintaan mukaan. Toiseksi, en ole juuri koskaan elämässäni ollut kiihkeä.

4. Anders Ahlback on huolestunut siitä, että melkein kuka tahansa pääsee esiintymään mediassa miestutkijana olemattomin tieteellisin meriitein, vaikka ei edustaisikaan miestutkimuksen valtavirtaa.

Miestutkimuksen valtavirralla Ahlback tarkoittaa ilmeisesti kriittistä miestutkimusta, jonka parissa ei tutkita juuri ollenkaan miesten ongelmia. Siten minä ja Pasi Malmi edustamme todellakin marginaalia, koska tutkimme – vastoin valtavirtaa – miesten ongelmia. Koska olemme Malmin kanssa ilmeisesti ainoat miesten ongelmia tutkivat henkilöt Suomessa, on varsin luonnollista, että meidän tutkimuksistamme ollaan kiinnostuneita mediassa. Ajatus siitä, että median pitäisi kuunnella nimenomaan valtavirran miestutkijoita kuulostaa oudolta. Sellainen jättäisi jo muutenkin vähälle huomiolle jäävät miesten ongelmat kokonaan käsittelemättä.

5. Osmo Tammisaloa ja Jussi Niemelää käsitellään jutussa kuin he olisivat miesaktivisteja tai miesasiamiehiä.

Kumpikaan herroista ei käsitykseni mukaan ole miesaktivisti, ellei sellaiseksi tulemiseksi riitä naistutkimuksen epätieteellisyyden arvostelu.

6. ”Osa miesaktivisteista, kuten Henry Laasanen ja Pasi Malmi esiintyvät myös kernaasti tutkijoina, vaikka he ovat tiedemaailmassa täysin marginaalissa.”

Minä ja Malmi teemme väitöskirjoja miesten ongelmista. Esiinnymme kernaasti tutkijoina, koska tutkimme asiaa. Millä nimikkeellä meidän pitäisi oikein esiintyä? Totta kai olemme marginaalissa, koska kukaan muu ei tutki miesten ongelmia. Eikö yhteiskuntatieteen tehtävä ole juuri ole tutkia vähälle huomiolle jääneitä elämänalueita, eikä sitä, mitä kaikki muutkin tutkivat?

7. Arto Jokinen sanoo, että ”Oudointa miesaktivistien väitteissä on, että olisi naisten tai feministien syytä, että jotkut miehet syrjäytyvät”.

Väite on väärä. Miesaktivistien mukaan tasa-arvopolitiikka ei huomioi riittävällä painoarvolla syrjäytyneiden miesten asemaa. Eivätkä miesaktivistit väitä, että syrjäytyminen sinällään olisi triviaalisti redusoitavissa feminismin tai naisten syyksi. Miesten syrjäytymisen puutteellisesta huomioimisesta voidaan kuitenkin syyttää feminismin dominoivaa asemaa tasa-arvoinstituutioissa.

8. ”Onkin rasittavaa, että monet mieshäiriköt pyrkivät vuorovaikutukseen feministien kanssa”.

Tasa-arvopolitiikassa vallitsee feministinen hegemonia. Jos miesten ongelmia haluaa saada kuulluksi tasa-arvopolitiikassa, on väistämättä pyrittävä vuorovaikutukseen feministien kanssa.

9. ”Miesaktivistit eivät itse tee mitään syrjäytyneiden miesten puolesta”.

Suomessa on tasa-arvopolitiikka, jonka tehtävänä on auttaa miehiä niillä elämänalueilla, jossa miesten asema on huonompi. Miesaktivistit toimivat siten, että miesten syrjäytyminen huomioitaisiin asianmukaisesti tasa-arvopolitiikassa.

10. Suomalaisella miesaktivistien masinoimalla feminismin vastaisella keskustelulla ei välttämättä ole mitään yhteyttä siihen, mitä tasa-arvopolitiikassa faktisesti tapahtuu. Mediakeskustelu ja tasa-arvopolitiikka ovat - onneksi - eri asioita.

On aivan totta, että tasa-arvopolitiikassa ei huomioida niitä miesten ongelmia juuri lainkaan, joiden puolesta miesaktivistit puhuvat mediassa. Vain feministisen ideologian hegemonista asemaa kannattava kirjoittaja voi pitää sitä ”onnekkaana” asioiden tilana.

11. "Tässä on kyseessä vanhakantaisen sukupuolikäsityksen viimeinen kuolinkouristus”, sanoo Arto Jokinen.

Miesten tasa-arvo-ongelmien huomioimisen puolustaminen on aivan uusi ajatus. Vanhakantainen maskuliinisuus perustuu naisten suojelemisen ja herramiesmäisyyden odotukselle. Miesten tasa-arvo-ongelmista puhuminen on - päinvastoin kuin Jokinen esittää - irrottautumista maskuliinisesta rooliodotuksesta.