Feministin ja antifeministin kohtaaman sorron ydinero

Kirjoitus Feminismi on kuin persereikä – jokaisella on omansa esittää vastineen feminismiä vihaaville naisille.

PARADOKSI

Kirjoitus sisältää vastakkaiset väitteet:

1. Lukiessani olen pannut merkille, että naiseksi itsensä identifioivalle feminismin kieltäminen on hyvä tapa saada kehuja ja päähäntaputuksia, varsinkin valtaa pitäviltä miehiksi identifioituvilta.
2. Ylen haastattelemat naiset eivät halua nimeään julkisuuteen, koska feminismiä ei kuulemma voi vastustaa omilla kasvoilla.

Feministejä vihaavat naiset nimenomaan sanovat, että he eivät voi puhua antifeminismistään julkisesti. Antifeminismillä ei saa päänsilityksiä, vaan potkut ja ulossulkemisen "hyvien ihmisten" yhteisöstä.

FEMINISTIN JA ANTIFEMINISTIN KOHTAAMAN SORRON YDINERO

Kirjoituksessa todetaan seuraavasti:

Ylen haastattelemat naiset eivät halua nimeään julkisuuteen, koska feminismiä ei kuulemma voi vastustaa omilla kasvoilla. Sattumalta he nostavat haastattelussa esimerkin täysin päinvastaista kertovasta tapahtumasta. Emmi Nuorgam arvosteli blogissaan aivan aiheellisesti Anttilan kuvastoa tympeästä sukupuolinormatiivisuudesta. Tämän kirjoituksen tähden Nuorgam joutui valtaisan paskamyrskyn silmään. Feminismin vastustajat hyökkäsivät blogistin kimppuun sellaisella voimalla, että tapahtuma ylitti uutiskynnyksen ja toi netin vihapuheen jälleen kerran keskustelun aiheeksi. Jopa Anttila itse päätyi puolustamaan Nuorgamia.

On aina vakava asia, jos ihmiset eivät vallitsevan ilmapiirin vuoksi koe olevansa vapaita kertomaan mielipiteitään. Mielestäni tämä esimerkki osoittaa, että feminismin puolesta puhuminen ei sekään ole helppo tie, kuten haastateltavat antavat ymmärtää.

Kirjoittaja ei ymmärrä, että feministien ahdistelijat ovat internetin anonyymejä sotureita, joilla ei ole mitään todellista valtaa vaikuttaa feministin uramahdollisuuksiin. Toki vihainen palaute saattaa ottaa feministiä päähän, mutta siinäpä se.

Lisksi hyökkäyksen kohteeksi joutunut feministi saa ylleen marttyyrin kruunun, runsaasti vaikutusvaltaisia puolustajia, apurahan, kustannussopimuksen ja lukemattomia tunteja positiivista media-aikaa.

Antifeministit kokevat sen sijaan voimakasta institutionaalista syrjintää: apurahat peruutetaan, kutsut tilaisuuksiin loppuvat, töistä tulee potkut ja heistä tulee persona non gratoja.

JOHTOPÄÄTÖS

Feministit eivät suostu myöntämään voimakasta syrjivää vallankäyttöään, johon feminismin valta-asemat tasa-arvoinstituutioissa, hallinnossa ja mediassa antavat mahdollisuuden.

Vallassa olevat feministit rankaisevat armottomasti suunsa aukaisevaa antifeministiä.

Siinä missä hyökkäyksen kohteeksi joutuneen feministin  elämänmahdollisuudet lähtevät eksponentiaaliseen kasvuun, antifeministi joutuu pysyvästi elämän sivuraiteelle.