Markkinointi & mainonta on käynnistänyt melkoisen noitavainon Luohimiehen väitettyjen tekemisten tiimoilta. Vaahtosuisen toimittajajoukon lynkkauslistoille pääsee jo sillä, että on erehtynyt "peukuttamaan" Louhimiehen Facebook-päivitystä. Louhimies itse pitäisi tietysti sulkea elokuva-alalta loppuiäkseen. Vastuullinen media vauhdissa.
En ymmärrä miksi täällä(kin) puolustellaan Louhimiestä. Mieshän on johtajan irvikuva ja työpaikkakiusaaja. Suomen Kuvalehti teki viime vuonna laajan jutun Tuntemattoman Sotilaan surkeista työoloista.
Jokainen joka puhuu "väitetyistä tekemisistä" on päästään sekaisin.
Lisäksi olen huomannut, että aika moni henkilö, jolle netissä kiertävä anonyymi "neekeri katsoi pahalla silmällä"-tarina on pitävää todisteaineistoa ulkomaalaisten ilkeydestä, pitää nyt esitettyjä asioita Louhimiehestä jotenkin epätodennäköisinä "todisteiden puutteen" takia. Vaikka meillä on kymeniä silminnäkijöitä / todistajia / Louhimiehen käytöksestä valittavia, osa vielä aivan Suomen näyttelijöiden ykköskaartia.
(on varmaan aika selvää, miksi viime vuonna teatterikorkeakoulusta valmistautuneita ei paljoa näy näissä valituksisa: ei näy, koska eivät halua vetää uraansa vessanpöntöstä alas)
Laasanen ja kumppanit voisivat rehellisesti kysyä itseltään:
Puolustelisitteko käytöstä, jos Louhimiehen tilalla olisikin naisohjaaja? Entä jos Louhimiehen etunimi olisi Muhammed? On kummallista kun louhimies koko Suomen kulttuuriväkihän oli monelle netin rasisti-persupetteri-osapäivänatsille mädätystä ja nyt yhtäkkiä sieltä nousikin suuri puolustettava sankari.
-------------
Vielä kommentti noihin pariutumisvalituksiin:
Sanoisin että määritelmän mukaan pelkän ihonvärin perusteella tapahtuva rankkaus on syrjintää eli rasismia. Mutta se on sen sortin rasismia, jota ei voi kukaan koskaan missään kitkeä, sillä yksiklön vapaus asettaa parinvalinnan kriteerit täydellisesti vain ja ainoastaan omien mielihalujensa mukaan on länsimaissa aika korkealle arvostettu asia.
Sen kyllä ymmärtää, että ihmisistä tuntuu äärimmäisen epäoikeudenmukaiselta, jos heidät rajataan heti kättelyssä ulkopuolelle. Tälläkin blogilla ollaan itketty sitä, kuinka väärin on, kun jotkut naiset rankkaavat heti kättelyssä alle 185 cm pituiset miehet tai kirjoittavat ilmoitustekstiin "ei kynäniskoille" taikka "ei teekkareita".
- Syltty
PS Sitäpaitsi aika monen miesaktivistin mielestä Meriläinen on yksiselitteisesti väärässä, koska yleisajatus tuntuu eräissä piireissä olevan "suomalaisille naisille ei suomalainen mies kelpaa, vaan ne haluaa vain ulkomaalaisia" ;-)
Rikos tapahtui sunnuntain vastaisena aamuyönä helmikuun alussa. Nainen viilsi kylpyhuoneessa nukkumassa olleen puolisonsa kaulaan mattoveitsellä kaksi poikittaista syvää haavaa ja yhden pienemmän, pinnallisen haavan.
Haavoista alkoi välittömästi vuotamaan runsaasti verta. Mies havahtui tilanteessa ja yritti vastustaa vaimonsa hyökkäystä.
Nainen poistui kylpyhuoneesta, lukitsi oven ja jätti miehensä sisälle verta vuotavana. Mies oli vankina kylpyhuoneessa useita tunteja.
Potentiaalisesti hengenvaarallisista viilloista huolimatta murha ei onnistunut. Miehen nukahdettua nainen poistui asunnosta. Myöhemmin mies onnistui soittamaan itselleen apua.
Tutkimuksessa kartoitettiin kaikkien vuoden 2004 aikana Herttoniemen asuntolassa yöpyneiden miesten tilanne vuoden 2014 lopussa. ... Seurannan aikana yli puolet alkutilanteessa asunnottomana olleista kuoli, ja seurannan lopussa heistä vain kuusi prosenttia asui itsenäisesti.
Metoo-kampanja on vuoden vaarallisin ja tuhoisin kampanja. Ja nimenomaan siltä osin miten sujuvasti ja luonnollisesti se edustaa täydellistä kulttuuristalinismia.
Metoo -kampanja on riistäytynyt käynnistäjiensä käsistä, tai ainakin sen julkilausutusta hyvästä tarkoituksesta.
Siksi on aika käydä taisteluun tätä "oikeamielisten" kollektiivista tuholiikettä vastaan.
Metoo tuottaa heppoisin perustein epäihmisiä, leimallisia konnia ja epäkelpoja bastardeja, jotka suljetaan yhteisön ulkopuolelle, mitättömyyteen ja unohdukseen, vaille vähäisimpiäkään mahdollisuuksia saada asiansa oikeudelliseen käsittelyyn - ja ihan normaaliin kohtuullisuusharkintaan.
Nythän näyttää vakiintuvan aivan hyväksyttäväksi - ja suorastaan hurmioituneen ihailtavaksi menettely, jossa uhriksi ilmoittautunut toimii omassa asiassaan yleisenä syyttäjänä, ja samanhenkiset älyn jättiläiset ja kulttuuri kohokkaat äänekkäänä kuorona julistavat peruuttamattoman tuomionsa, josta ei ole oikaisun eikä armahduksen mahdollisuutta.
Tuomitut, nuo kollektiivisen näytösoikeudenkäynnin uhrit, retusoidaan elokuvista, tajunnasta - ja kohtapitäen kai varsinaisesta elämästäkin..
En tiedä muista Louhimiehen puolustelijoista, mutta ainakin itsellä kyse on enemmänkin tämän prosessin ja vallalla olevan lynkkauskulttuurin väärästä oikeutuksesta verrattuna länsimaiseen oikeusvaltioperinteeseen, kuin Louhimiehen henkilön puolustamisesta. Someoikeudenkäynnit, perättömät ilmoitukset, noitavainot sekä massahysteria on kategorisesti torjuttava, tai niihin vastaamiseen on löydettävä joku laillinen keino. Syyttömyysolettaman kumoaminen on suurin piirtein huonoin asia mitä oikeuslaitokselle voi tehdä.
Missään mediassa en ole nähnyt käsiteltävän naisluonnon kollektiivista ongelmaa paisutella asioita (Samaanaikaan puhjenneesta 1000 uhria vaatineesta pedofiliaringistä Britannian Telfordissa on Suomessa kuitenkin oltu merkitsevästi hiljaa). Nykyään ei mediassa voi riitaa haastamatta edes sanoa naisten olevan sukupuolena herkempiä ja kaipaavan erilaista henkilöohjausta- Tai sitä että ehkäpä nämä kyseiset näyttelijät ovat luonteeltaan yliherkkiä. Näyttelijän on kuitenkin melkeen luonnostaan sellainen oltava. Syytökset ovat epämääräisiä ja niitä on jälkikäteen peruttu, syytöksiä kuitenkaan kunnolla korjaamatta.
Esimerkiksi syytös lasten manipuloimisesta valheella heidän vanhempiensa kuolemasta on todennäköisesti perätön tai vähintäänkin väärinymmärrys. Lasten mielikuvitus on tällaisissa asioissa niin voimakas ja epäluotettava, ettei oikeudessa heidän juttujaan enää oteta mitenkään varmana totuutena. Mutta sillä ei ole enää väliä. Nyt kun todennäköinen valhe on sanottu, se alkaa elämään omaa elämäänsä. Enää sitä ei voi ottaa takaisin ja massat ovat mielessään tuomionsa antaneet, yleensä miestä vastaan.
Lopputulos tästä tullee olemaan se, että naiset onnistuvat vaatimaan itselleen lasikaton matriarkaattiinkin. Jenkeissä on estetty seksuaalisestä häirinnästä valittaneen työntekijän erottaminen lainsäädännöllä ja jotkut naiset ovat sitten alkaneet käyttää vääriä syytöksiä työpaikkansa jatkuvuuden turvaamiseen. Työnantajan on myös pakko erottaa potentiaaliseen häirintään syyllistynyt välttyäkseen oikeusjutulta. Tämä on käytännössä johtanut siihen, että naisten työllistämiselle on luotu tarpeeton este, ilmiselvien miesten oikeusmurhien lisäksi.
Myös eteneminen on naisille nyt hankalampaa, koska vaikutusvaltaiset miehet Amerikassa jättävät itsesuojelun takia palkkaamatta päteviäkin naisia seksuaalisen häirinnän syytösten pelossa. Jo nykyään monet professorit ym. eivät ohjeista oppilaitaan suljetuin ovin ja liikemiehet eivät enää suostu tapaamaan liikeneuvottelussa naista yksin. Naisten mentorointi heidän uransa edistämiseksi on myös lopetettu liian riskialttiina mentorille. On jopa syntynyt omituinen tapa kutsua kahden liikeneuvottelua käyvän puolisot liikelounaalle, jotta mies voisi varmistua, ettei tule hyväksikäytetyksi..
Kaikki häviää tässä, eikä pohjaa olla vielä saavutettu. Kulttuuri ei ole vielä valmis ääneen myöntämään naistenkin valehtelevan tai ylireagoivan, ja se viikate kolahtaa sitten valitettavasti kaikkien naisten, rehellisten ja pätevienkin, "omaan" nilkkaan. Miehiä toki haukutaan mediassa enemmän jatkossakin, mutta hinnan maksavat naiset(ja heidän puolisonsa).
http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252762-suomen-syrjaytetyin-vahemmisto Tämä oli hyvä kirjoitus tapaus Louhimiehestä. Ehkä en sittenkään lue suomalaista mediaa tarpeeksi ja tulin puhuneeksi läpiä päähäni.
KUN Laura Klami tuli seitsemän vuotta sitten Turun telakalle töihin, hän oli suurlohkokoonnissa työporukan ainoa nainen. Suurlohkoista rakennetaan laivan runko.
Turkuun Klami päätyi jouduttuaan lomautetuksi Helsingin telakalta. Laivanrakennus oli kiinnostanut jo pienestä, kun perhe asui telakan vieressä.
”Silloin aloittaessa oli tytöttelyä, ja [miesvaltaisella alalla] joutui tekemään töitä uskottavuuden eteen”, kertoo käyttöönottoinsinöörinä työskentelevä Klami.
”Mutta enää ei tarvitse todistella.”
Nykyään meritestauksista ja laivanvarustelun valvonnasta vastaavan Klamin toimistossa moni työpöydistä kuuluu naisille.
SUOMESSA työmarkkinat ovat yhä jakautuneet vahvasti mies- ja naisvaltaisiin aloihin. Yksi miesvaltaisimmista aloista on meriteollisuus.
Mutta muuttuvat telakatkin. Yhä useampi työntekijöistä on nainen, ja naisten määrä kasvaa, joskin hitaasti. Esimerkiksi Porin telakan Technip Offshore Finlandin henkilöstöstä 14,3 prosenttia on naisia. Kymmenen vuotta sitten vastaava luku oli 12,6 prosenttia.
Helsingin telakalla naisten määrä on kasvanut saman verran puolet lyhyemmässä ajassa. Vuonna 2013 Arctech Helsinki Shipyardin työntekijöistä vain 7 prosenttia oli naisia, nyt 9.
Turun telakalla 14 prosenttia työntekijöistä on naisia.
”Tarkkoja kasvulukuja ei ole antaa, mutta viime vuosina naisten osuus on kasvanut – ja pitkällä aikavälillä selvästi kasvanut”, kertoo Meyer Turun viestintäpäällikkö Tapani Mylly.
”Vielä vuosikymmen sitten ajateltiin, ettei naisia edes voi palkata fyysisesti raskaimpiin töihin, mutta enää tällaisia esteitä ei ole. Taustalla on yleisen yhteiskunnallisen ajattelun muutos, mikä näkyy vähitellen myös perinteisillä aloilla.”
Teräsosajärjestelijät siirtelevät painavia metallilevyjä kauko-ohjattavilla magneettitrukeilla. Kun levyt on saatu oikeille paikoille, ne pudotetaan maahan ja niputetaan.
Täältä levyt lähtevät toiseen halliin. Siellä niistä tehdään t-palkkeja, joita tarvitaan suurlohkoihin.
Kuten Klamin toimistossa myös täällä näkyy useita naisia. Meri Laine on juuri saanut niputukset valmiiksi, ja on paperihommien aika.
Laine oli Rauman telakan onnekkaita. Entinen omistaja STX Finland siirsi hänet tänne, kun telakka lopetettiin viisi vuotta sitten. Kuusisataa telakkalaista sai potkut.
”Naisia on tullut alalle enemmän. Mutta on tämä edelleen kokonaisuutena ukkovaltainen ala”, Laine huomauttaa.
Totta. Vaikka yhdessäkin hallin kaksikymmenpäisessä tiimissä on kuulemma puolet naisia, 14 prosentin kokonaisosuus ei ole häävi.
TEKNOLOGIA-ALOJEN työntekijöistä kaikkiaan vain viidennes on naisia, selviää Teknologiateollisuuden tilastoista.
Teknologiateollisuuden viestinnän ja yhteiskuntasuhteiden johtaja Nora Elers vaatii blogissaan asenteenmuutosta ja sitä, ettei lapsia kasvatettaisi perinteisiin roolimalleihin, toisin sanoen tyttöjä hoitajiksi ja poikia insinööreiksi. Yhdistyksen mukaan ”yritykset tarvitsevat yhä monipuolisempaa osaamista ja ajattelua” ja naiset tulisi nähdä kilpailukykytekijänä.
Innostaakseen naisia alalle yhdistys on perustanut verkoston, johon on liittynyt lähes 50 yritystä. Meyer Turku ei kuulu joukkoon, mutta Mylly allekirjoittaa tavoitteen.
”Olisi toivottava kehitys, että telakka miniyhteiskuntana noudattaisi yleistäkin sukupuolijakaumaa”, hän sanoo.
”Meillä ei silti ole erityistä politiikkaa rekrytä erityisesti naisia. Emme etsi tiettyä sukupuolta vaan osaamista.”
Keskusta-oikeisto ja ruotsidemokraatit jyräsivät keskiviikkona Ruotsin parlamentissa punavihreän hallituksen ja äänestivät "ei" lapsiavioliitoille ja moniavioisuudelle.
Sosiaalidemokraatit (S) ja vihreät (MP), sekä vasemmistopuolue (V) kannattivat lapsiavioliittojen ja moniavioisuuden sallimista.
Asiasta uutisoi Fria Tider.
Maltillinen kokoomus, kristillisdemokraatit, liberaalit, keskustapuolue ja ruotsidemokraatit ovat yhdessä tehneet lakiehdotuksen ruotsalaisen lainsäädännön muuttamisesta ja lapsiavioliittojen täyskiellon selvittämisestä.
Eduskunta äänesti ehdotuksen läpi keskiviikkona.
"Parlamentti ei usko nykyisen ulkomaalaisiin lapsiavioliittoihin liittyvän lainsäädännön olevan riittävä. Siksi parlamentti tiedoksiannossaan on kehottanut hallitusta palaamaan lakiehdotukseen, joka merkitsee sitä, että lapsiavioliittoja ei koskaan tunnusteta Ruotsissa, jos joku osapuolista on Ruotsiin tullessa alle 18-vuotias", lukee eduskunnan verkkosivuilla.
Eduskunnan mukaan ei myöskään nykyinen moniavioliittoihin liittyvä lainsäädäntö ole riittävä. Eduskunta kehottaa hallitusta lisäksi selvittämään, miten asetuksia voidaan muuttaa sen varmistamiseksi, että moniavioisuutta ei hyväksytä Ruotsissa.
Ruotsissa on yli 150 henkilöä, jotka ovat naimisissa useamman kuin yhden henkilön kanssa.
Alaikäisistä vaimoista ja naimisissa useamman kuin yhden naisen kanssa olevista Lähi-idästä saapuneista maahanmuuttajamiehistä on keskusteltu viime aikoina vilkkaasti Ruotsissa.
Fria Tider korostaa, että "tavanomaiset mediat" ovat hädin tuskin kuitenkaan maininneet eduskunnan äänestyksestä lukuun ottamatta Aftonbladetin "erittäin lyhyttä ja mitäänsanomatonta" uutista.
Monet ihmiset ovat olleet järkyttyneitä ja sosiaalisessa mediassa hallituksen kanta on herättänyt voimakkaita tunteita ja raivoa.
"Vaadimme lapsiavioliittojen täydellistä kieltämistä. Häpeällistä, että hallitus haluaa säilyttää erityisiä syitä lapsiavioliitolle. He pettävät tytöt!" kirjoitti Robert Hannah Twitterissä.
"Milloin SVT Nyheter kertoo, että hallitus haluaa sallia lapsiavioliiton?" peräänkuulutti Maltillisen kokoomuksen aktiivi Kim Nilsson.
"Olen iloinen, että puolueet ovat muuttaneet mieltään lapsiavioliittojen täydellisestä kieltämisestä. Sääli, että heillä ei ollut tätä tietoa vuonna 2015, kun ruotsidemokraatit ehdotti lainsäädännöllisiä muutoksia. Jos he olisivat tukeneet meitä tuolloin, meillä voisi olla jo lainsäädäntö voimassa", ruotsidemokraatti, Oikeusvaliokunnan poliittinen sihteeri Felix Byström huomautti.
Aalto-yliopisto, ruotsinkielinen kauppakorkeakoulu Hanken School of Economics sekä yhdysvaltalainen Philadelphian osavaltiossa sijaitseva Temple University ovat tutkineet miesten älykkyyden suhdetta siihen, millä todennäköisyydellä he menevät naimisiin ja kuinka pitkiä heidän liittonsa ovat.
Tutkimusta on johtanut Hankenin markkinoinnin professori Jaakko Aspara. Aineiston tutkimusryhmä on kerännyt Suomen puolustusvoimista, Väestörekisterikeskuksesta sekä veroviranomaisilta.
Älykkyysosamäärän lisäksi tutkimus ottaa huomioon muita muuttujia, kuten tulotason ja yhteiskunnallisen aseman. Älykkyyskin jaettiin kolmeen osaan verbaaliseen, loogiseen päättelyyn ja numeraalisen älykkyyteen.
Verbaalisella älykkyydellä tarkoitetaan kykyä analysoida tietoa ja ratkaista ongelmia kielellistä päättelyä käyttäen. Looginen älykkyys koostuu kyvystä ymmärtää ja ratkaista monitasoisia ongelmia ja numeraalinen tarkoittaa matemaattista päättelykykyä.
Nuoret ja älykkäät miehet tulivat tutkimuksen mukaan todennäköisemmin päätymään naimisiin, erityisesti verbaalisesti lahjakkaat miehet. Älykkyyden laadusta riippumatta älykkäiden miesten avioliitoilla on hyvät mahdollisuudet myös kestää pidempään.
Tutkijat selvittivät myös miehen varallisuuden merkitystä, ja varakkaalla miehellä oli älykköäkin paremmat mahdollisuudet päätyä naimisiin. Älykkään miehen avioliitto kuitenkin kesti todennäköisesti pidempään.
Tutkimuksesta ovat kirjoittaneet muun muassa Men's Health ja Asian Age.
Yhteiskunnan pitäisi osata käsitellä Louhimies-tapauksen kaltaisia kohuja kypsästi, kirjoittaa päätoimittaja Ulla Appelsin. Kerrotaan ensin pieni tarina eräästä tunnetusta taideteoksesta. Vuonna 1924 julkaistiin Kallela-kirja, jossa suurmiehemme Akseli Gallen-Kallela avautui. ”Kova on usein taiteilijan menettelytapa. Tahallani koetin äitiäni siinä maalatessani saada hänen ilmeensä muuttumaan tuskalliseksi viemällä keskustelun niin synkkiin asioihin, että hän, niin lujahermoinen kuin olikin, lopulta purskahti kyyneliin.”
Gallen-Kallela oli innoittunut Kalevalasta ja tavoitteli jotain suurta; sellaista, joka kestäisi satoja vuosia. Hän halusi maalata kuolemaa ja äidinrakkautta – mutta sitä kuvatakseen hän piinasi mallina olleen oman äitinsä Mathilda Gallénin itkemään, jotta sai esiin haluamansa tunnetilat.
Tuon tahallisen itkettämisen seurauksia me olemme ihailleet yli sata vuotta: mykistävän koskettavaa Lemminkäisen äiti -maalausta, jossa tapetun ja silvotun poikansa kasaan kursinut äiti on ruumiin äärellä ja tuskaisena taivaalle katsoen toivoo, että Lemminkäinen heräisi henkiin. Akseli Gallen-Kallelalle, Suomen kansan ehkä eniten ihailemalle kuvataiteilijalle, taide meni oman, rakastetun äidin tunteiden edelle.
Viime aikoina on puhuttu paljon Aku Louhimiehen käytöksestä. Siksi ei puhuta nyt siitä. Käännetään välillä valokeila muuhun: siihen, millä lailla modernin, länsimaisen yhteiskunnan tulisi pystyä tällaisia kohuja käsittelemään. Nyt käsittely ei ole ollut kaikilta osin sivistynyttä. Se on ollut epäkypsää ja paikoin kovaa.
Ei ole ongelma puhua mahdollisista vääristä menettelytavoista ja epäkohdista julkisesti. Ei ole ollut tässäkään tapauksessa. Lienee jokaiselle selvää, että kaikenlaiseen työpaikkakiusaamiseen pitää olla nollatoleranssi. Ongelma on, jos ihmettely muuttuu inkvisitioksi ja keskustelu kiusaamiseksi. Hiljattain ruotsalaiskirjailija Lena Andersson kävi varoittamassa suomalaisia siitä, että me too -kampanjointi on paisunut Ruotsissa sellaiseksi massaliikkeeksi, jossa ihmisten oma ajattelu loppuu.
Kirjailija Kaarina Hazardin mukaan ohjaaja Aku Louhimiehen perjantaina 23. maaliskuuta Jussi-gaalassa pitämä puhe oli osittain hyvin epäselvä.
Maanantaina 26. maaliskuuta Huomenta Suomessa jatkettiin keskustelua perjantain 23. maaliskuuta Jussi-gaalasta, siellä jaetuista palkinnoista paikalla vallinneesta tunnelmasta.
Huomenta Suomen keskustelussa mukana olivat Jussi-ehdokkuuksia sekä palkintoja kahmineen Ikitie-elokuvan tuottaja Ilkka Matila, kirjailija ja näyttelijä Kaarina Hazard sekä elokuvakriitikko Kalle Kinnunen.
Edellisellä viikolla laajaa keskustelua herätti Ylen maanantaina 19. maaliskuuta julkaisema artikkeli, jossa useat naisnäyttelijät syyttivät ohjaaja Aku Louhimiestä nöyryyttävistä ohjausmetodeista. Artikkelissa muun muassa Matleena Kuusniemi, Pihla Viitala sekä Pamela Tola kertovat kokemuksistaan, joiden mukaan Louhimiehen ohjausmetodit ovat olleet pahimmillaan sadistisia ja alistavia.
Keskustelua aiheesta jatkettiin myös Huomenta Suomen sohvilla. Kalle Kinnusen mukaan Louhimiehen Jussi-gaalassa esittämä puhe oli loistavasti kirjoitettu, mutta keskustelu aiheesta tulee vielä jatkumaan.
– Tässä vaiheessa on vaikeaa sanoa, jos asioiden esille tulosta oli siinä vaiheessa neljä päivää, niin eihän tämä neutraalisti sanottuna vielä ohi ole. Kyllähän tässä pitää nyt miettiä, että miten ihmeessä on ollut mahdollista, että näin pitkään tällainen vallan väärinkäyttö on voinut jatkua. Vaikka se puhe luo hyvin sympaattisen kuvan, niin muistetaan kuitenkin, että tässä pitäisi nyt selvittää asioita, Kinnunen summasi.
Kaarina Hazardin mukaan Louhimiehen puhe oli omalla tavallaan ongelmainen, sillä se ei hänen mukaansa vastannut varsinaisesti asian ympärillä velloviin kysymyksiin.
– Hän kovasti pyytää anteeksi, mutta kukaan ei tiedä mitä. Koska hän ei ole myöntänyt mitään. Hän ei muista, muistaa toisin, kiistää, niin on kauhean vaikeaa ylipäätään antaa anteeksi mitään sellaista, kun ei tavallaan tiedä, mitä pitäisi antaa anteeksi. Koska on täysin epäselvää, mitä hän pyytää anteeksi.
Louhimies kertoi puheessaan saaneensa jo apua ongelmiinsa. Kinnunen arvioi, että mikäli kyse on psykologisesta terapiasta, työ tulee kestämään vuosia, eikä ongelmiin saada ratkaisua hetkessä.
– Jos hän on voinut toimia noin vuosien ajan, eikä ole kokenut tehneensä väärin, niin eihän tällaista asiaa yksilötasolla korjata muutamassa päivässä.
Sukupuoliroolit myös komiikan suhteen menevät pääosin edelleen niin, että mies seisoo lavalla ja naurattaa kun taas nainen istuu yleisössä ja nauraa. Totuus on kuitenkin se, että Suomesta löytyy paljon keikkailevia naispuolisia stand up -koomikkoja. Hyvänä esimerkkinä viiden koomikon kollektiivi All Female Panel. Sen muodostavat Saana Peltola, Anna Rimpelä, Kaisa Pylkkänen, Ida Grönlund sekä huhtikuussa uudelleen starttaavan Noin Viikon Studion toisena ankkurina aloittava Eeva Vekki.
Viime syksynä ryhmänä keikkailun aloittanut All Female Panel on naurattanut läpi eteläisen Suomen loppuunmyydyillä saleilla ja saanut osakseen suitsutusta, mutta myös kyräilyä.
Mistä idea vain ja ainoastaan naisista kostuvan koomikkoryhmän perustamiseen lähti? Miksi miehet ovat perinteisesti hyväksytympiä naurattajia kuin naiset? Miten feminismi toimii komiikassa vai onko huumorin sekoittaminen naisten ja miesten tasa-arvon vaalimiseen täysin mahdoton yhtälö? Punchline itsessään. Muun muassa näistä puhuttiin Puheen Aamussa kun Juhani Kenttämaa ja Linda Vettanen saivat vieraakseen huumorin ammattilaiset, All Female Panelin Saana Peltolan ja Anna Rimpelän.
– Ihmiset voivat oikeasti uskoa, että jos lapselle kerrotaan homoudesta, lapsesta tulee homo, sanoo Setan koulutussuunnittelija Marita Karvinen.
Me Naiset kertoi viime viikolla peruskoulussa koulunkäyntiavustajana työskentelevästä Hannasta, joka ei ole voinut puhua työpaikallaan avoimesti homoseksuaalisuudestaan.
Lisäksi koulun johto oli kieltänyt Seksuaalisen suuntautumisen yhdenvertaisuutta ajavan Setan ry:n vierailun koululla. Hanna oli ehtinyt jo lähettää Setalle vierailupyynnön, jonka kuitenkin joutui perumaan.
– Olin sitä jo tilaamassa, mutta johdolta tuli melko nopeasti kieltävä vastaus. Ei, koska se voi järkyttää oppilaiden mieltä, Hanna kertoi Me Naisille.
Aihe aiheutti paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa. Seta jakoi viime viikolla jutun Twitterissä saatesanoilla: ”Kaappiin pakottaminen on syrjintää. Lapsilla ja nuorilla on myös oikeus saada tietoa asioista.”
– Enemmän lapsen pään pistää sekaisin, jos heiltä salataan asioita. Jos lasta halutaan suojella homoudelta, on täysin väärin ymmärretty, mistä homoudessa on kyse, eikä pystytä näkemään sitä ihmissuhteena ja rakkaussuhteena, Setan koulutussuunnittelija Marita Karvinen sanoo.
Karvinen korostaa, että koulun tulee valmentaa lapsia elämää ja yhteiskuntaa varten. Opetussuunnitelman mukaan perusopetuksen yleisiin tehtäviin kuuluu se, että seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta pitää puhua.
– Monessa koulussa tietyllä tavalla pelätään oppilaiden vanhempia tai myönnytään oppilaiden vanhempien arvopohjaan. Ei huomioida opetussuunnitelman arvopohjaa tai koulujen velvotteita, Karvinen kertoo.
– Tulisi muistaa, että opetussuunnitelmia ovat tehneet asiantuntijat, eikä sinne laiteta mitään, mikä olisi vahingollista lapsille.
SEKSUAALISUUS EI OLE YHTÄ KUIN SEKSI Karvisen mukaan on tyypillistä, että seksuaalivähemmistöt seksualisoidaan, eikä nähdä sitä, että kyseessä on sosiaalinen identiteetti.
– Nähdään, että vain jos on hetero, on lupa vastata kysymyksiin esimerkiksi perheestä. Tulisi olla yhtäläinen oikeus kertoa, että ”mä seurustelen ja mulla on tyttöystävä”.
Karvinen on ollut itse kouluissa puhumassa seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta. Hänen kokemuksensa on, että etenkin pienillä paikkakunnilla asioista ei välttämättä uskalleta puhua.
– Epäilen, että tähän liittyy uskonnollinen vakaumus, eli asia voidaan nähdään syntinä. Ihmiset voivat oikeasti uskoa, että jos lapselle kerrotaan homoudesta, lapsesta tulee homo. Jos asia on synti tai tabu, heillä itsellään ei ole asiasta tietoa.
Karvisen mukaan oppilaat tarvitsisivat ikään kuin luvan, että asioista saa puhua. Suurimmalle osalle koululaisista ja vanhemmista homous on arkipäivää.
Karvinen toivoo, että seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus tulisi luonnollisesti esiin kouluissa kaikissa eri oppiaineissa. Esimerkiksi matematiikan opettajan ei tarvitse kertoa mitään homoudesta, mutta laskutehtävässä voisi olla vaikkapa miespari, jonka lomamatkakassaan laskutehtävä liittyy.
– Tietyt asenteet eli ”hiljainen tieto” siirtyy piiloasenteina sukupolvelta toiselle etenkin, kun asioista ei keskustella.
Mikkolan mukaan on tärkeää antaa ääni heille, jotka alalla työskentelevät.
Ina Mikkolan luotsaama Ina <3 Porno -ohjelma on ollut yksi tämän kevään puhutuimmista ohjelmista. Siinä pureudutaan syvälle pornon maailmaan erilaisten ihmisten näkökulmasta.
Sarja otettiin Mikkolan mukaan todella hyvin vastaan ja suoraan tullut palaute on ollut oikeastaan vain ja ainoastaan positiivista. Mikkolan mukaan ohjelma on avannut monen suomalaisen silmät ja moni kokee saaneensa ohjelmasta jotain itselleen.
Silti myös soraääniä on ollut mukana. Niiden syyksi Mikkola veikkaa etenkin häpeää.
- Moni varmasti kokee niin, että näistä asioista ei saisi puhua. Myös häpeä on joillain läsnä. Jos itsellä on epämukava olo, niin on helpompi suuttua kuin kohdata se. Jos palaute kuitenkin jää vain siihen, että näkemättä paskaa, niin siihen on todella vaikea suhtautua. Mikkola pohtii.
Eniten Mikkolaa ärsyttää kuitenkin se, että moni on sitä mieltä, ettei ohjelmassa käsitelty lainkaan pornon negatiivisia puolia, kuten ihmiskauppaa.
- Olen perehtynyt asiaan todella hyvin ja esimerkiksi naisten oikeudet ovat minulle todella tärkeä asia. Minulle on harvinaisen selvää, että pornoalaan liittyy paljon paskaa. Sitä en ole koskaan kieltänyt. Mutta negatiivisuuden sijaan haluan näyttää ratkaisuja.
- Tässä ohjelmassa nähdään ihmisiä, jotka tekevät pornoa intohimoisesti. Heitä kuuntelemalla voidaan löytää ratkaisuja siihen, miten asioita voisi tehdä paremmin. Jos ihminen on aidosti huolestunut pornonäyttelijöiden tilanteesta, suosittelen katsomaan ohjelman, hän jatkaa.
"Rohkeita naisia" Mikkolan mukaan onkin todella ikävää, että alalla toimivien naisten kuvitellaan olevan aina uhreja. Näin ei hänen mukaansa todellakaan ole.
- Jos naispornonäyttelijä sanoo rakastavansa työtään, niin miten ihmeessä joku voi kiistää sen? Monelle se todellakin on työ muiden joukossa. Tietenkin se on monia muita ammatteja intiimimpää, mutta sen mystifiointi voi olla myös todella vahingollista.
Mikkolan kiittääkin naisia, joita hän ohjelmaa varten pääsi haastattelemaan. Heiltä hän kertoo oppineensa paljon.
- Henkilökohtaisesti koen, että nämä naiset, joita itse pääsin tapaamaan, ovat todella voimakkaita ja itsenäisiä naisia. Siksi sellainen ajatus, että kaikki ovat uhreja, on todella harhaanjohtava. Se on väärin heitä kohtaan, jotka ovat tehneet valinnan omasta tahdostaan.
- Sain näistä tapaamisista seksuaalista voimaa ja itsetuntoa. Tuntuu siltä, että olen voittamaton. Minua ei pysäytä kukaan tai mikään, Mikkola nauraa.
Samoja outoja stereotypioita on myös miesten kohdalla. Sekin hämmentää Mikkolaa.
- Usein myös ajatellaan, että miespornonäyttelijät vaan jyystävät. Totuus kuitenkin on, että itse asiassa yksiä älykkäimpiä ajatuksia seksistä ja seksuaalisuudesta, sekä kaunista puhetta naisista, tuli juuri näiltä miehiltä, Mikkola muistuttaa.
Pettymys siihen, kuinka vähän puoliso tukee, ajaa eroon.
Ensimmäinen avioliitto päätyy eroon 39 prosentin todennäköisyydellä. Lukijamme Jani ei ehtinyt naimisiin ex-kihlattunsa kanssa ennen kuin suhde ajautui kriisiin.
"Ex-kihlattuni moitti minua joka asiassa ja aina epäili, olenko tarpeeksi korkeatasoinen sulhanen hänen maailmaansa. Koska en suoriutunut hänen mielestään tarpeeksi hyvin, vaan aloin masentua, hän kertoi, kuinka minua saa hävetä jatkuvasti. Totta kai sitä yritti sitten olla parempi mies, mutta en tajunnut, että vika ei ole minussa.
Sen jälkeen hän alkoi epäillä, että käytän hänen taloudellista asemaansa hyväksi, ja erään kauppareissun jälkeen kun pyysin häntä maksamaan vuorostaan, hän ei enää ostanut ikinä mitään minulle. Siitä lähtien hän kävi vain itselleen kaupassa ja minä vuorostani vain itselleni. Vuokra ja pankkiasiat menivät jatkuvaan kyyläämiseen. Lopulta hän ilmoitti, että ero tulee.
Oikeastaan odotinkin jo tuota ratkaisua, mutta masentuneena ei vain saanut itse tehtyä moista liikettä. Minulle jäi yhteisestä omaisuudesta vain yksi matto ja arvoton sohva. Kaiken muun hän vei, koska hänen mielestään olin aiheuttanut hänelle niin paljon häpeää masennuksellani, että olisin kaiken irtaimiston jaonkin jälkeen ollut hänelle tuhansia euroja velkaa.
Löysin nykyisen vaimoni 2 vuotta myöhemmin ja aloin nopeasti toipumaan masennuksesta. Kaiken kaikkiaan 10 vuotta meni jääkuningattaren käsittelyn jälkeen, ennen kuin opin olemaan ilman jatkuvaa pihalle heittämisen pelkoa. Eksään en ole ollut missään kontaktissa, enkä edes tiedä missä menee ja miten menee. En halua koskaan tavata.
Itse en halunnut olla väkivaltainen edes henkisesti, mutta välillä tuntuu, että olisiko pitänyt olla kovempi. Toisaalta omaan nilkkaan se olisi osunut."
Arvostuksen ja läheisyyden puute
Parisuhteet päättyvät eroon Väestöliiton Perhebarometrin mukaan muun muassa siksi, että kumppaneilla on ollut epärealistiset ja yliromanttiset odotukset suhteelle. Tutkimuksen mukaan ero johtuu harvoin vain yhdestä syystä. Eron syitä ovat usein ainakin rakkauden ja läheisyyden puute, vaikeudet erimielisyyksien selvittämisessä, erilaiset arvot ja elämäntyylit, arvostuksen ja kunnioituksen puute ja se, ettei ihminen saa puolisolta sellaista tukea kuin toivoi.
Naiset nostavat Perhebarometrin mukaan tärkeiksi eron syiksi etenkin kommunikaatio-ongelmat sekä arvostuksen ja kunnioituksen puutteen. Miehet nostavat tärkeäksi eron syyksi naisia useammin läheisyyden puutteen ja ongelmat seksissä. Monet naiset ja miehet eroavat myös siksi, että pettyvät siihen, kuinka vähän puoliso heidän mielestään panostaa parisuhteeseen.
Janin nimi on muutettu yksityisyyden suojelemiseksi.
Kolme Jyväskylän yliopiston ainejärjestöä vietti viime viikon keskiviikkona yhteisiä sitsejä, eli akateemisia pöytäjuhlia.
Sitsiperinteeseen kuulu pukeutuminen jonkin teeman mukaan, ja yksi osaa ottaneista opiskelijoista tuli tilaisuuteen blackface-meikissä. Meikkiä pidetään rasistisena.
Osa sitsiperinnettä ovat myös laulut, jotka voivat olla huumoriltaan hyvinkin roiseja. Lauluihin tehdään jatkuvasti uusia sanoituksia. Tällä kertaa yksi uusista sanoituksista oli myös luonteeltaan rasistinen.
Ylioppilaskunnassa tapaus herätti vilkkaan keskustelun. Osa keskustelijoista syyllisti blackface-meikissä sitseihin tulleen, mutta kuten Jyväskylän ylioppilaslehti Jylkkärin toimittaja , kyse on koko sitsiperinteestä, ei yksittäisistä toimijoista.
Tapauksen toi julki yksi opiskelija, jota on myös syyllistetty. Hän on tapauksen jälkeen saanut lokaa niskaansa muun muassa sosiaalisessa mediassa.
– Eihän tämän näin pitäisi mennä, opiskelija toi asian esiin juuri niin kuin pitääkin. Ei hän ole syypää mihinkään tässä, sanoo JYY:n edustajiston puheenjohtaja Bella Forsgrén (vihr.).
Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta otti tuoreeltaan kantaa asiaan Facebookissa, ja eilen laajemmin .
Samalla ylioppilaskunta pyytää anteeksi sen omilla sitseillä esiintynyttä rasistista kielenkäyttöä.
JYY:n sitseillä on laulettu samaa uusiosäkeistöä kuin kohun aiheuttaneilla sitseillä. Säkeistö ei ole virallisessa laulukirjassa, vaan se on epävirallinen lisäsäkeistö.
Forsgrén ei ollut mukana JYY:n sitseillä. Hän , että viimevuotisilla sitseillä laulettiin myös tätä samaista säkeistöä. Forsgrén kirjoittaa kokeneensa tilanteen ahdistavaksi, ja että hän karttoi tämän vuoden sitsejä kiireen varjolla.
– Maailma on muuttunut nopeammin kuin sitsit. Ehkä nämä parikymmentä vuotta olisivat olleet vielä ihan ok, mutta eivät enää. Pitäisi löytää ne uudet rajat ronskin ja loukkaavan välillä, Forsgrén sanoo.
Roisin luonteensa vuoksi sitseillä kuljetaankin jatkuvasti sillä rajalla, jolta voidaan lipsahtaa
– Vähemmistöryhmiä pitää huumorissakin käsitellä varoen, heitä sorsitaan jo muutenkin. Tämä ei tarkoita, etteikö vähemmistöjä voisi käsitellä huumorin keinoin, mutta siinä täytyy huomioida se, että he ovat jo muutenkin sortorakenteiden kohteena, Forsgrén sanoo.
Ainakin Helsingin yliopisto on laatinut sitsien järjestäjille (pdf). Ohjeet myöntävät suoraan, että laulukirjoihin sisältyy lauluja, jotka ovat rasistisia, naista syrjiviä tai avoimen väkivaltaisia, ja kehottaa välttämään näitä lauluja.
Myös Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta on laatimassa sitsien järjestämiseen ohjeita.
– Laadimme hyvien ja yhdenvertaisten sitsien oppaan, jossa annetaan käytännönläheisiä neuvoja sitsejä järjestäville toastmastereille. Toastmaster on sitsien vetäjä, joka ottaa vastaan laulutoiveet ja ohjaa tilaisuutta eteenpäin, sanoo JYY:n hallituksen puheenjohtaja Aapeli Tourunen.
Opiskelijatapahtumissa on ollut . Myös siellä (Oulun ylioppilaslehti).
Jos haluat nähdä millaisia sitsilaulut ovat, (pdf).
KALIFORNIAN yliopistossa Berkeleyssä pitkän uran tehnyt kielitieteilijä George Lakoff käytti kolmekymmentä vuotta miettien, miten Yhdysvalloissa erottaa konservatiivin liberaalista. Lopulta Lakoff ehdotti, että ero selviää yhdellä kysymyksellä: Hyväksytkö lapsesi ruumiillisen kurittamisen?
Kysymys ei toimi Suomessa, jossa laki kieltää lapsen kurittamisen. Mutta olen silti viime aikoina miettinyt, mikä kysymys toimisi Suomessa. Tutkimme monen yliopiston yhteisessä BIBU-tutkimushankkeessa kansalaisten muutosta ja sitä, onko jako oikeistoon ja vasemmistoon jollakin tapaa muuttumassa.
YHDYSVALLOISSA suuri enemmistö on jo pitkään pitänyt itseään keskiluokkana, jota halkoo jako konservatiiveihin ja liberaaleihin. Euroopassa työväenluokka on ollut keskiluokan kova kilpailija, mutta nyt talouden rakennemuutos murentaa sitä. Onko Amerikka tulevaisuutemme: syntyykö Eurooppaan suuri keskiluokka, jota halkoo jako konservatiiveihin ja liberaaleihin?
Konservatismin synnytti Ranskan vallankumous, jonka säikäyttämänä 1800-luvulla syntyi uusi perinteitä ja auktoriteetteja korostava ideologia. Irlantilaisen Edmund Burken sanoin meidän tulisi pelätä Jumalaa, ihailla kuninkaita, arvostaa parlamenttia ja pappeja ja kunnioittaa aatelia.
Nyt vuoden 2008 finanssikriisistä on seurannut konservatiivinen käänne, jossa haetaan vahvoja johtajia ja perinteisiä arvoja. Ei ehkä ole sattumaa, että tämän ajan ikoninen televisiosarja lienee The Queen ja että näyttelijä Gary Oldman pokkasi Oscarin elokuvasta Synkin hetki. Molemmissa on isossa roolissa 1900-luvun arkkikonservatiivi Winston Churchill, jossa tiivistyvät vahva johtajuus, perinteet ja isänmaa.
KONSERVATIIVIPUOLUEET johtavat läntisiä demokratioita, ja oikeistopopulistiset liikkeet imevät ääniä myös vasemmistolta. Konservatiiveja äänestävät myös monet pienituloiset. Venäjällä Vladimir Putin, Kiinan Xi Jinping ja Intian Narendra Modi ovat hekin hengeltään nationalistisia konservatiiveja.
Lakoff väittää, että Yhdysvalloissa konservatismin ytimessä on politiikkaa syvempi moraalinen käsitys siitä, millainen on hyvä perhe.
Konservatiivien perheessä isät vievät eivätkä äidit vikise. Tiukka isä kasvattaa lapsiaan vastuuseen, itsekuriin ja ahkeruuteen, jotta nämä menestyvät vaarallisessa maailmassa. Yhteiskunnassa se tarkoittaa lain ja järjestyksen ylläpitoa, yksilön vastuun vaatimista, pientä julkista sektoria, tiukkaa suhdetta sosiaalitukiin ja pakolaisiin sekä usein myös uskonnon korostamista.
LIBERAALEILLA miehen ja naisen roolit eivät ole kiveen hakattuja. Vanhemmat ovat sallivia ja lapsia autetaan eteenpäin toteuttamaan itseään maailmassa, joka on mahdollisuuksia täynnä. Liberaalit kannattavat verovaroin rahoitettua julkisia palveluja ja turvaverkkoja, jotka auttavat kaikkia eteenpäin.
Jaot ovat välillä syviä. Konservatiivit pitävät liberaaleja sinisilmäisinä lepsuilijoina, ja liberaalit konservatiiveja itsekeskeisinä tiukkapipoina.
Myös Suomessa nykyhallituksen monet linjaukset ovat sellaisia, että niissä tuntuu kaikuvan klassinen konservatismi. Kotiäitiyttä suositaan kotihoidon tuella eikä isien perhevapaita edistetä. Aktivointimalli patistaa laiskoja töihin. Pakolaisille pidetään tiukkaa seulaa.
KONSERVATIIVEJA näkyy monilla tahoilla Pörssiklubista Hommafoorumiin ja heitä vastaan noustaan liberaalien tunnusten alla. Poliittisesti jako näkyi, kun eduskunta äänesti samaa sukupuolta olevien avioliitosta vuonna 2014. Laki kyseenalaisti perinteisen perhemallin. Oikeisto hajosi konservatiiveihin ja liberaaleihin, kun erityisesti kokoomus halkesi kahtia. Vasemmallakin oli hajontaa. Konservatiivisesti äänestäneitä perussuomalaisia oli vaaleissa äänestänyt moni vanha demari.
Helsingin hovioikeus katsoo maanantaina antamassaan tuomiossa käräjäoikeuden tavoin, että vuonna 1979 syntynyt nainen anasti yhteensä noin 40 000 euroa huoltoaseman käteisvaroja.
Syytetty nainen ilmoitti sosiaalisessa mediassa aikovansa murhata ihmisen. 30-vuotiaalle tamperelaisnaiselle luettiin tiistaina syyte kahdesta murhasta. ... Kyläilytalossa olivat paikalla 83-vuotias isoäiti, 63-vuotias setä sekä isoäidin aviomies. Nainen jäi taloon isoäitinsä ja setänsä kanssa, kun isoäidin aviomies lähti pubivisaan.
Setä meni nukkumaan noin kello 21. Isoäiti ja nainen tupakoivat talon ulkoportaalla. Heidän välillään syntyi riita, eikä isoäiti päästänyt nuorta sukulaista enää sisälle.
Sukulaisnainen meni autotalliin ja sytytti siellä olleita rättejä palamaan. Kun isoäidin aviomies tuli pubivisasta, hän huomasi talonsa olevan liekeissä. Sisällä olleet menehtyivät palossa saamiinsa vammoihin. ... Syyttäjän mukaan teko on erityisen raaka sen vuoksi, että uhrit olivat syytetyn sukulaisia, ja lisäksi molemmat olivat vammaisia: Isoäiti oli pyörätuolissa ja setä kehitysvammainen.
Muutama päivä ennen tekoa nainen oli ilmoittanut kaverilleen Facebookissa: ”Aion murhata ihmisen”. Hän viestitti myös, että elämä vankilassa on parempaa kuin siviilissä.
Nainen teki netissä satoja hakuja, joissa aiheena olivat murha, tappo, surma, tuhotyö, naisvangit, Hämeenlinnan naisvankila ynnä muuta aiheeseen liittyvää.
Hän etsi netistä myös henkirikoksen tekotapoja. ”Voiko puukolla tappaa?”, oli muuan haku.
Syyttäjä Jaana Linna pitää tekoja erityisen raakoina ja julmina isoäidin liikuntarajoitteisuuden ja sedän cp-vamman takia. ... Syyttäjän mukaan nainen meni riidan jälkeen iltakymmenen aikoihin talon autotalliin ja sytytti siellä rättejä tai hanskoja tuleen. Tämän jälkeen nainen palasi omaan asuntoonsa Tampereelle.
”Välillä mä en vaan tunnista, milloin kannattaa yrittää ja milloin pitäisi vaan antaa olla”, itkin väsyneenä nuudelikeittooni.
NÄIN kirjottaa kirjailija ja bloggaaja Henriikka Rönkkönen, 34, teoksessaan Bikinirajatapaus. Kirjan päähenkilö kokee burn outin ja saa paniikkikohtauksia, kun deittailu ja Tinder vievät voimat. Ahdistus muuttuu uupumukseksi ja vie lopulta sairaslomalle.
SINKKUUDESTA bloggaava Rönkkönen ammentaa kirjaan omista kokemuksistaan:
Instagram. Sähköposti. Facebook. Tinder. Näitä kaikkia sovelluksia Rönkkönen käytti taukoamatta. Kun Tinderistä loppuivat miehet, Rönkkönen jatkoi selailua seuraavana päivänä.
Pian kaikesta puhelimeen liittyvästä tuli ahdistavaa.
Tämä on tuttua monille Tinderin ja muiden deittisovellusten käyttäjille: jatkuvat pettymykset nakertavat itsetuntoa. Katoavat Tinder-matchit jättävät taakseen hämmentyneitä deittikumppaneita.
DEITTAILUKULTTUURI on muuttunut nopeasti deittisovellus Tinderin myötä, sanoo Väestöliiton psykoterapeutti Anna Salmi.
Yhtäkkiä treffeillä voi käydä aiempaa useammin tai viestittelyn voi aloittaa yhtä aikaa useamman Tinder-matchin kanssa. Nopeus ja monipuolisuus ovat johtaneet siihen, ettei yksittäisen ihmisen eteen jakseta nähdä erityistä vaivaa.
Keskusteluita saatetaan jättää kesken tai viesteihin ei vastata välttämättä lainkaan. Tätä kutsutaan ghostaamiseksi, katoamiseksi.
”Aluksi viestittely tuntuu jännältä, mutta se saattaa loppua yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Vielä hetki aikaisemmin keskustelukumppani on halunnut tietää, mitä sinulle on kuulunut ja minkälainen olet”, kuvailee Henriikka Rönkkönen.
KÄYTÖSTÄ voi olla vaikea ymmärtää, sillä tosielämässä emme ole tottuneet siihen, että keskustelukumppani katoaa kesken jutun tai on hyvin tyly.
”Silloin se voi aiheuttaa pohdintaa, teinkö tai kirjoitinko jotain väärin. On vaikea ymmärtää, miksi keskustelu loppui ja tilanne jää ikään kuin roikkumaan ilmaan”, Väestöliiton Anna Salmi sanoo.
”Tässä kohtaa myös persoonallisuuksien erot tulevat esille: joku saattaa kohauttaa olkapäitään ja jatkaa pelaamista, toinen voi miettiä pitkäänkin, eikö hän ole riittävän kiinnostava.”
AMERIKKALAINEN psykoterapeutti Esther Perel on sanonut, että keskusteluista katoaminen ja äkkinäinen torjuminen kertovat empatian rapautumisesta ja itsekkyyden noususta. Vastapuolen kokemus häviää omasta mielestä.
”Vastapuolen tunteiden merkitystä voidaan vähätellä: Tässä vain kirjoittelen, sillä se kuuluu tähän hommaan. Eikä haittaa, vaikka katoaisin sanomatta mitään”, Salmi kuvailee.
Salmen mukaan kohteliaisuussäännöt muuttuvat, kun vastapuolta ei tarvitse kohdata kasvokkain.
”Vaikka eihän sen pitäisi niin mennä. Eihän kukaan lähde kahvipöytäkeskustelustakaan kesken lauseen.”
ONKO yksin lonkeroa juova nainen surullinen tapaus?
Tätä pohditaan Saara Turusen mestariteoksessa Sivuhenkilö, jonka päähenkilö on itseellinen lapseton nainen. Hän ei ole perheetön. Sisarukset lapsineen ja kumppaneineen ovat alati läsnä. Silti hänen on toistuvasti asemoiduttava suhteessa lapsiperheissä eläviin naisiin – naisenhan kuuluisi olla kiinnostunut kodista ja perheestä, eikä suinkaan juoda yksin lonkeroa.
Minähän en tiedä sinkkuudesta mitään, koska olen saattaen vaihdettava.
OLEN käytännössä ollut edellisen kerran ilman parisuhdetta 17-vuotiaana.
Lapsiakin on kolme, joten päiviäni ei merkityksettömyyden tunne ja tekemisen puute ehdi vaivaamaan. Nautin perhe-elämän hektisyydestä ja pysyvän parisuhteen emotionaalisesta turvasta.
Jos pitäisin lonkeron mausta, voisin hyvinkin ottaa sellaisen aivan yksinäni, siitä nauttien. Minä en ole yksinäinen nainen, enkä voi tuntea sen leiman raskautta. Käyn siis mielelläni yksin elokuvissa, teatterissa ja konserteissa. Yksin ravintolassa syömässä. Olen matkustellut yksin ulkomailla ja kylpylöissä.
OLEN USEASTI juhlinut yksin jotain elämäni merkkipaalua viemällä itseni hyvään ravintolaan syömään kolmen ruokalajin aterian. Tämä on toki tullut mahdolliseksi vasta keski-iässä. Alle kolmekymppisenä yksinäinen nainen on sellainen urpomagneetti, että on turha haaveilla mahdollisuudesta istua yksin rauhassa julkisessa tilassa.
Ilmeisesti yksinäisestä naisesta tulkitaan, että häneltä puuttuu jotain olennaista: miesseuralainen.
Jos kohteliaasti tästä jalosta seuratarjouksesta kieltäytyy, sitä kuulee olevansa pihtarihuora.
IHMINEN voi elää rikkaan elämän ilman parisuhdetta. Olen joskus miettinyt, että miltä se mahtaisi tuntua, jos ei tarvitsisi joka päivä neuvotella? Kun puuttuisi tarve niihin kompromisseihin, joita arjen jakaminen vaatii? Olisi varmasti hauskaa muiden tarpeita miettimättä vaikka syödä mitä mielii, milloin mielii. Laittaa kotinsa, arkirutiininsa ja aikataulunsa aivan oman päänsä mukaan. Luukuttaa omaa musaa silloin kun huvittaa.
Kaikki eivät kuitenkaan ole vailla parisuhdetta omasta halustaan. On traagista, jos olisi paljon rakkautta annettavanaan, mutta ei löydy ketään joka olisi valmis ottamaan sen vastaan. Parisuhde on kuitenkin aika kätevä rakkauselämän muoto – joskaan ei ainut.
YKSIN JÄÄMISEN kipu tuntuu kaikkialla, missä pariskunnat ja perheet kokoontuvat. Jos juhliin on kutsuttu kolme pariskuntaa ja yksi sinkku, sinkku voi tuntea ulkopuolisuuden tunnetta.
Yksinäinen voi olla yhdessäkin. Seksuaaliterveyden ammattilainen Maureen MacGrath väittää TEDx Talkissaan ”Seksitön avioliitto – masturbointi, yksinäisyys, pettäminen ja häpeä” intiimin yhteyden puuttumisen parisuhteessa aiheuttavan niin lohdutonta yksinäisyyden tunnetta, että se on tappavampaa kuin ylipaino ja juopottelu. Pienten lasten äidillä voi olla yksinäisempää kuin vapaalla naisella, jolla on kiinteä ystäväpiiri, läheiset suhteet lapsuuden perheeseen, mukava työyhteisö ja sosiaalisia harrastuksia.
Ina <3 porno -sarjan viimeisessä jaksossa toimittaja Ina Mikkola palaa reissultaan kotiin Suomeen tutustumaan amatööripornon saloihin. Kolumnissaan Mikkola pohtii amatööripornon suosion salaisuutta.
"Ota kamerakännykkä käteesi ja ota kuva alastomasta kehostasi. Ota lähikuva haarovälistäsi ja sen jälkeen paljaasta pepustasi. Ala hyväilemään itseäsi ja anna kameran käydä. Jos sinulla on kumppani, kuvatkaa kun harrastatte seksiä. Sitten julkaiskaa materiaali.
Miltä tämä ajatus kuulostaisi? Kauhistuttavalta ja kaukaiselta? Kiinnostavalta tai kutkuttavalta, kenties? Jos nakukuvien ottaminen ei tunnu itselle haastavalta, kynnys videon kuvaamiseen saattaa tuntua korkeammalta ja suurimmalle osalle julkaisu viimeistään olisi liikaa. Suorastaan kuumottava ajatus! Mitä siitä sitten seuraisi? Mitä jos joku saisi tietää?
Joitain taas ei muiden mielipiteet kiinnosta ja intimiteetin rajat ovat laveat. He haluavat jakaa omat seksihetkensä myös muille, mahdollisesti kiihottuen ajatuksesta, että joku kiihottuu heitä katsoessaan. He tuuttaavat nettiin amatööripornoa. Tämä pornogenre on viime vuosina noussut yhdeksi suosituimmista. Eikä mikään ihme. Ihmiset nimittäin ovat tottuneet johonkin ihmiskunnan historiaan nähden merkittävään: jakamaan lähes kaikki elämänsä hetket sosiaalisessa mediassa. Potentiaalisen yleisön ollessa pelkän perheen, ystävien ja naapureiden sijaan koko maailma.
"Ota kamerakännykkä käteesi ja ota kuva alastomasta kehostasi. Ota lähikuva haarovälistäsi ja sen jälkeen paljaasta pepustasi. Ala hyväilemään itseäsi ja anna kameran käydä. Jos sinulla on kumppani, kuvatkaa kun harrastatte seksiä. Sitten julkaiskaa materiaali.
Miltä tämä ajatus kuulostaisi? Kauhistuttavalta ja kaukaiselta? Kiinnostavalta tai kutkuttavalta, kenties? Jos nakukuvien ottaminen ei tunnu itselle haastavalta, kynnys videon kuvaamiseen saattaa tuntua korkeammalta ja suurimmalle osalle julkaisu viimeistään olisi liikaa. Suorastaan kuumottava ajatus! Mitä siitä sitten seuraisi? Mitä jos joku saisi tietää?
Joitain taas ei muiden mielipiteet kiinnosta ja intimiteetin rajat ovat laveat. He haluavat jakaa omat seksihetkensä myös muille, mahdollisesti kiihottuen ajatuksesta, että joku kiihottuu heitä katsoessaan. He tuuttaavat nettiin amatööripornoa. Tämä pornogenre on viime vuosina noussut yhdeksi suosituimmista. Eikä mikään ihme. Ihmiset nimittäin ovat tottuneet johonkin ihmiskunnan historiaan nähden merkittävään: jakamaan lähes kaikki elämänsä hetket sosiaalisessa mediassa. Potentiaalisen yleisön ollessa pelkän perheen, ystävien ja naapureiden sijaan koko maailma.
Aitoja ja oikeita kehoja sekä tilanteita
Amatööripornon katsomisessa on taas kyse hieman eri asiasta. Aivan kuten blogit ja someprofiilit ovat nousseet omiksi medioikseen perinteisten medioiden rinnalle niin sanottujen tavisten viehätyksen vuoksi, sama ilmiö näkyy pornossa. Halutaan aitoja ja oikeita kehoja sekä tilanteita. Todellista seksiä ja runkkausta. Rosoisia, elämänmakuisia hetkiä. Autenttisuutta. Prisman kassit eteisessä, hylly rempsallaan korjausta odotellen ja hieman hämärä hehkuvalolamppuvalaistus luo joillekin ymmärrettävästi samaistuttavamman tunnelman kuin Amerikassa isossa kartanossa kuvattu, upeasti valaistu kohtaus, jossa kuuluisat kuvankauniit pornonäyttelijät viettelevät toisensa.
https://www.usnews.com/news/health-care-news/articles/2018-03-19/early-study-of-male-birth-control-pill-finds-its-safe-and-effective Miesten ehkäisypilleri alentaa testosteronia, nostaa kolesterolia ja lihottaa. Eli siis toimii laskemalla sperman laatua niin paljon, ettei hedelmöitys onnistu.
Mitä vielä, Ronja Salmi? -podcastin ensimmäisessä jaksossa jatketaan pohdintaa riittämättömyydestä. Miksi puhutaan vain kympin tytöistä, ei pojista. Ja miksi kympin tytöistä puhutaan negatiivisesti?
Toimittaja Ronja Salmi ja ohjaaja Emilia Valentin pohtivat, miten kympintyttöys on vaikuttanut aikuisiällä. Vieraana bloggaaja Eeva Kolu, niin ikään kympin tyttö, joka on kirjoittanut avoimesti burnoutistaan ja itsekriittisyydestä.
Entinen Suomen naisten maajoukkuejalkapalloilija kertoo, että nuoria tyttöjä painostettiin hänen pitkällä urallaan suhteisiin vanhempien pelaajien kanssa.
– Omina maajoukkue- ja SM-sarja-aikoina oli aika paljon sitä, että kun nuoret tytöt nostettiin naisten mestaruussarjaan, vanhemmat, kokeneemmat, pelaajat muodostivat ja yrittivät muodostaa suhteita nuorempien mimmien kanssa. Kun itsetunto on siinä vaiheessa aika heikko, sitä helposti lähti siihen mukaan. Aika paljon oli tätä, että nuoremmat pelaajat seurustelivat vanhempien pelaajien kanssa, hän avaa.
15 vuotta SM-sarjaa tahkonneen pelaajan mukaan kyse oli paljolti painostuksesta.
– Jos halusit kuulua tiettyihin porukoihin, monesti joukkueen vanhat kokeneet pelaajat olivat sitä mieltä, että se on reitti päästä porukkaan, että ihan fyysisestikin olet suhteessa heidän kanssaan.
Entisen maajoukkuejalkapalloilijan mukaan vanhempien naispelaajien kanssa oli suhteissa monia silloisia nuoria tyttöjä, jotka seurustelevat nykyään miesten kanssa.
– Minun aikanani, mitä itse näin, se oli aika rajua toimintaa. Joskus vanhemmat pelaajat halusivat kämppikseksi hotellihuoneessa nuoren, vasta joukkueeseen tulleen tytön. Tietenkään en tiedä, mitä siellä suljettujen ovien takana on tapahtunut, mutta monet näistä nuorista pelaajista ovat nykyään heterosuhteissa. Silloin he kuitenkin seurustelivat näiden pelaajien kanssa vuosikausiakin.
Seksuaalinen häirintä on noussut viime kuukausina esiin muun muassa elokuva-alalla. Suomessa ilmiöön on törmännyt myös joukko urheilua harrastavia tyttöjä ja naisia.
Tulosruutu on kerännyt yksityiskohtaista tietoa ja esimerkkitapauksia kymmeniltä henkilöiltä, jalkapallon ja jääkiekon parista, jotka vahvistavat ilmiön olevan nykypäivänäkin arkitodellisuutta – joskaan mittakaava ei ole enää yhtä suuri kuin mitä se oli 90-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella. Naisten maajoukkuessa esiintynyt pelaaja avautuu ilmiöstä suorasanaisesti.
– Kyllä sitä seksuaalista ahdistelua oli, sekä henkistä että fyysistä. Itse kun en koskaan lähtenyt siihen mukaan, se kyllä loppui. Mutta pari vuotta sai tehdä selväksi, etten ole lähdössä mukaan siihen, ex-pelaaja sanoo Tulosruudulle.
– Kyllä se on yllättävän iso ongelma. Mitä olen kuullut omilta pelikavereiltanikin, joukkueesta riippumatta tätä tapahtuu paljon. En haluaisi, että kukaan nuori mimmi joutuu sitä kokemaan. Tämä oli ainakin minun urani ajan, ja pelasin siis Mestaruussarjassa 15 vuotta, entinen maajoukkuejalkapalloilija jatkaa.
Yksikin tapaus on liikaa, kun puhutaan seksuaalisesta häirinnästä naisurheilussa, kirjoittaa Tulosruudun tutkiva urheilutoimittaja Timo Innanen.
Kuulin seksuaalista häirintää tapahtuneen pitkään pirkanmaalaisessa naisten jalkapallojoukkueeessa ensimmäisen kerran vuonna 2004 pelatessani jalkapalloa Tampereen Ilveksen A-junioreissa. Tuolloin suhtauduin puheisiin hämmentyneenä. Mutta asia jäi kytemään mieleeni.
Me too -ilmiön ravisteltua maailmaa viime vuoden lopulla, päätin selvittää, onko ilmiötä naisurheilussa Suomessa laajemmin. Keskityin kahteen harrastettuun lajiin: jalkapalloon ja jääkiekkoon.
Kuluvan vuoden aikana olen ollut yllättynyt siitä, miten yleistä seksuaalinen häirintä on ollut vuosien varrella naisten jalkapallossa ja jääkiekkossa - korkeallakin tasolla. Osa naispelaajista on jopa joutunut lopettamaan urheilu-uransa, osalle on jäänyt henkisistä tai fyysisistä kokemuksistaan arvet, jotka ovat sekoittaneet perhesuhteita ja aiheuttaneet syvää masennusta. Häirintä on ollut sanallista ja fyysistä.
On ollut karmaisevaa havaita, että vaikka ilmiöstä on tiedetty lajien kulisseissa, ei sitä ole osattu kitkeä. Vasta viimeisen kahdeksan vuoden aikana Naisten jääkiekkomaajoukkueessa on ollut nollatoleranssi häirinnän ja kiusaamisen suhteen. Muualla tulenarkoihin asioihin ei ole osattu suhtautua asian vaatimalla vakavuudella.
Joukkuelajeissa sosiaalinen paine on kova. Joukkueen ulkopuolelle jääminen on itseään hakevalle nuorelle kova paikka. Osa kykenee paineen alla torjumaan häirintää. Tulosruudun tietojen mukaan herkimmät yksilöt ovat pahimmissa tapauksissa joutuneet taipumaan seksuaalisiin kokeiluihin - tai jopa seksisuhteisiin - vanhempien pelaajien kanssa. Näistä asioista on vaiettui, koska pelko on ollut vahvasti läsnä.
Merkittävintä tulevaisuuden kannalta syyllisten etsimisen sijaan on se, että vakava ja vastenmielinen ilmiö eliminoitaisiin totaalisesti. Yhdenkään tytön tai naisen urheilu-ura ei saa päättyä enää siksi, että he kokevat olonsa turvattomaksi tai epämiellyttäväksi rakkaan harrastuksensa parissa.
Suurin vastuu on – häirintään sortuvien pelaajien lisäksi – valmentajilla ja vanhemmilla. Heidän on puututtava vakaviin tilanteisiin – mikäli epäilyjä ilmenee. Häirinnästä ja kiusaamisesta kertomisen kynnys on saatava matalammaksi ja helpommaksi. Lajiliittojen on ryhdyttävä toimenpiteisiin välittömästi. Heti.
Suomalaisessa naisurheilussa on muhinut pitkään vakava ja arkaluontoinen ilmiö, joka on jättänyt jälkensä useaan entiseen ja nykyiseen pelaajaan. Tähän asti aiheesta on vaiettu. Tulosruudussa ilmiöstä avautuu tänään ensimmäistä kertaa entinen, pitkäaikainen Suomen maajoukkuejalkapalloilija.
Tulosruutu on tutkinut ilmiötä, seksuaalista häirintää, valtalajien, jääkiekon ja jalkapallon keskuudessa. Yksityiskohtaista tietoa ja esimerkkitapauksia on kerätty kymmeniltä henkilöiltä jalkapallon ja jääkiekon parista, jotka vahvistavat ilmiön olevan nykypäivänäkin arkitodellisuutta – joskaan mittakaava ei ole yhtä suuri kuin mitä se oli 90-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella.
– Pelasin pitkän uran naisten SM-sarjassa ja jalkapallomaajoukkueessa, joissa molemmissa kohtasin henkilökohtaisesti seksuaalista häirintää ja todistin sitä itsekin paljon. Se oli fyysistä ja henkistä. Näin jälkikäteen kun olen puhunut aiheesta paljon muidenkin kanssa, niin onhan se ollut uskomattoman laajamittaista, entinen Suomen maajoukkuepelaaja paljastaa.
Tulosruudun tietojen mukaan häirintätapauksia on esiintynyt myös naisten jääkiekkomaajoukkueessa, jossa takavuosina isoimmaksi ongelmaksi kuitenkin muodostui kiusaamiskulttuuri, joka nousi esiin Pyeongchangin olympiakisojen aikana. Kolme nimettömänä pysyttelevää, naisten jääkiekkomaajoukkueessa pelannutta urheilijaa korostaa tilanteen parantuneen vasta vuoden 2010 Vancouverin olympiakisojen jälkeen.
– Jotkut nuoret pelaajat saattoivat sosiaalisen paineen vuoksi miellyttää kokeneempia pelaajia, jotka käyttivät tilannetta hyväkseen. Se saattoi olla fyysistäkin, yksi pelaajista pyörittelee.
– Maajoukkueessa oli rajua kyykyttämistä kokeneiden ja nuorten pelaajien välillä, silkkaa kiusaamista ja tylyttämistä, toinen tiivistää.
– Mielestäni kiusaamiskulttuuri oli kuitenkin vahvempaa kuin seksuaalinen häirintä, kolmas näkee.
#metoo - noitavainoa vai vallankumous? A-studio:Talkissa vieraina professori Esko Valtaoja, kasvatustieteilijä Tuija Huuki, miesaktiivi Pasi Malmi ja näyttelijä Anu Sinisalo. Jan Andersson juontaa. #yleastudio
MTV Sport paljasti torstaina suomalaiseen naisurheiluun pesiytyneen ahdistelukulttuuria.
Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti ryhtyi eilen toimenpiteisiin asian tultua julki.
– Selvitin asioita ja kävi ilmi, että joitain tapauksia on ollut ennen minun aikakauttani, pääsiäislomalta Ranskasta tavoitettu Lahti myöntää MTV Sportille.
– Totta kai tämä on järkyttävää, eikä Palloliitto suvaitse minkäänlaista seksuaalista häirintää, puheenjohtajana tammikuusta lähtien toiminut Lahti jatkaa.
– Seuraavaksi teemme kaikkemme, jotta minkäänlaisia asioita ei tapahdu jatkossa. Maajoukkueen edustaminen on kunnia-asia, eikä kukaan saa pilata sitä, hän lisää.
Lisää aiheesta perjantain Tulosruudussa klo 19.20. Asiaa kommentoi myös Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen entinen valmentaja Marko Saloranta.
Tähän mtv:n uutiseen seksuaalisesta häirinnästä tai oikeastaan hyväksikäytöstä valtamediat vaikenee. Nyt pitäisi kysyä miksi naisille ja miehille on asiassa eri standardit? Miksi nimiä ei ole tuotu julkisuuteen? Nämä rikokset ovat kuitenkin törkeydessään aivan omaa luokkaansa, kun niitä verrataan esimerkiksi Louhimiehen tekoihin ja myös saamaan kohteluun.
NAISTEN asema puhuttaa #metoo-kampanjan aikana alalla kuin alalla.
Esimerkiksi Formula 1 on kertonut, että se luopuu niin sanotuista varikkotytöistä. Entä American Car Show, joka järjestetään nyt 41. kertaa? Onko siellä yhä näytteillä kauniiden autojen ja moottoripyörien lisäksi kauniita naisia?
FINNISH Hot Rod Association eli FHRA järjestää tapahtumaa. Organisaation viestinnästä vastaava Kaisa Lökfors kertoo, että naiset ovat edelleen tapahtumassa esillä.
”Perinteisesti kauniit naiset ja jenkkiautot kuuluvat genreen. Pin-up-kulttuuri liittyy saumattomasti jenkkiautoharrastamiseen”, Lökfors kertoo.
”Järjestämme perinteistä Miss Hot Rod -kisaa. Kisasta on noussut naisia myös ihan Miss Suomi -kisaan asti. Missikisamme on myös hyvin perinteitä kunnioittava iltapukukierroksineen.”
Lisäksi useat näytteilleasettajat käyttävät näyttelyssä promootiohenkilöitä.
”Emme ole lähteneet määräämään heidän pukeutumistaan. Jokainen yritys ja yhdistys vastaa omista työntekijöistään.”
Lökforsin mukaan FHRA on hyvin tasa-arvoinen kerho.
”Kilpailutoimitsijoissa on paljon päteviä naisia tärkeissä tehtävissä. Moottoriurheilu on kovin miehinen ala, mutta onneksemme harrastuksen pariin on hakeutunut timanttisia naisiakin. FHRA:n johtoryhmässä on myös nainen.”
MITÄ Lökfors sanoisi heille, joiden mielestä kauniit naiset esineellistetään tällaisissa tapahtumissa?
”Vastaisin heille, että toivon, että Miss Hot Rod -kisan osallistujat ja yhdistystämme edustavat naiset ovat mukana, koska näkevät siinä hyötyä uralleen juontajina ja edustushenkilöinä. Emme halua edustaa sellaista näkemystä, että naiset ovat vain ulkonäkönsä vuoksi esillä tapahtumissamme.”
Vielä reilu vuosi sitten Vlada Laukkonen oli pyörällä päästään lukiessaan ohjelmistofirmojen työpaikkailmoituksia. Front-end? Full-stack? User interface?
Videolla Huomenta Suomen sohvalla keskustellaan, mistä apua koodaripulaan.
Audiovisuaalista mediakulttuuria opiskellut Laukkonen oli päässyt työharjoittelussa testaamaan pedagogisen tablettitoiminnan kehittämistä varhaiskasvatuksessa. Sittemmin hän ajautui muihin töihin, mutta kipinä sovelluskehittämiseen säilyi.
Töitä ei kuitenkaan tuntunut irtoavan. Yksin koodaamisen opettelu tuntui hurjalta haasteelta – ja johtaisiko se edes mihinkään?
Toivottomana Laukkonen vuodatti ajatuksiaan naisten työelämäverkosto Ompeluseuran Facebook-ryhmässä.
– Aivan älyttömän monella muullakin naisella oli samanlainen olo. Heti seuraavana päivänä saimme idean, että luodaan ryhmä.
Nyt Ompeluseuran Level Up -koodarit järjestävät tapahtumia, koulutuksia, vertaistukea ja verkostoitumistilaisuuksia yhdessä Ohjelmistoyrittäjien kanssa.
Sekä verkosto että Mimmit koodaa -tapahtumat ovat olleet Laukkoselle suuri voimanlähde.
– Oli kuin olisin astunut luolasta päivänvaloon, jossa jopa työpaikkailmoitusten kielessä oli järkeä.
Apuna aiempi kokemus Laukkonen on nyt työssä, jossa hän tekee ohjelmistokehitystä ja verkkosivuja. Hän uskoo, että monipuolinen tekijäkunta on loppukäyttäjien etu.
– Ei ole tarkoitus luoda kilpailua sukupuolien välille vaan tuoda monimuotoisuutta alalle.
Samaa mieltä on Ohjelmistoyrittäjien viestinnästä vastaava Milja Köpsi. Hän huomauttaa, ettei ohjelmistoalalta uuvu pelkästään koodareita, vaan myös esimerkiksi kansainvälistämisen ja skaalaamisen osaavia projektipäälliköitä ja myyjiä.
Se, että naiset eivät välttämättä edes harkitse alaa, heijastelee Köpsin mielestä jumiutuneita käsityksiä.
Kun hänet valittiin 30 vuotta sitten koulussa valinnaiselle atk-kurssille, opettaja ehdotti, että paikka täydellä kurssilla annettaisiin pojalle ja Köpsi menisi konekirjoitustunneille.
– Vielä nykyäänkin parikymppiset kertovan opinto-ohjaajien ihmetelleen, että haluaako tyttö todella ”miesten töihin”.
Köpsi korostaa, että koodarille on usein paljon hyötyä aiemmasta työkokemuksesta, sillä nykyään lähes kaikissa työtehtävissä täytyy osata käyttää ohjelmistoja. Siksi alanvaihtoa ei ole syytä arkailla, jos ajatus houkuttelee.
– Koodari voi luoda työkaluja entiselle ammattikunnalleen ja todella ymmärtää loppukäyttäjiä.
MILTÄ tuntuisi, jos oman parisuhteen jatkuvuutta kyseenalaistettaisiin jatkuvasti? Jos sukulaistäti kyselisi aina kohdattaessa, että onko tyttö- tai poikaystävä edelleen kuvioissa?
Näin kävi naiselle, joka oli aiemmin ollut vakavassa parisuhteessa naisen kanssa ja oli myöhemmin uudessa suhteessa miehen kanssa. Sukulaiset olivat kyseenalaistaneet – outoa kyllä – jälkimmäisen suhteen aitoutta.
”Aikamoinen saavutus, että on tullut ensin hyväksytyksi naissuhteessa, jonka jälkeen ihmiset epäilivät heteromuotoisen suhteen aitoutta”, väitöstutkija Annukka Lahti Jyväskylän yliopistosta kuvailee tutkimushaastateltavansa kokemuksia.
Lahti on perehtynyt biseksuaalisten naisten ja heidän mies- nais- ja transkumppaneidensa parisuhteisiin.
BISEKSUAALISUUS tarkoittaa yleisesti kiinnostusta useampaa kuin yhtä sukupuolta kohtaan. Se on ilmiö, johon liittyy edelleen paljon hämmennystä ja harhaluuloja.
Sellaisia, kuten:
Biseksuaalisuus on väliaikaista – vaihe, joka loppuu kyllä jossain vaiheessa.
Biseksuaalit ovat yliseksuaalisia ihmisiä, joille ”vain yksi ei riitä”. Vaihtuvat kumppanit ovat normi ja uskottomuus on heille arkipäivää.
LAHTI törmäsi biseksuaalisuuteen liittyviin kulttuurisiin olettamuksiin ensin tehdessään pro graduaan biseksuaalisista parisuhteista. Hän tutki seitsemän bi-naisen parisuhteita 2000-luvun puolessa välissä.
Sittemmin hän on palannut aiheen pariin väitöstutkimuksessaan sekä sen jälkeisessä tutkimuksessaan, joka käsittelee sateenkaarisuhteista eroamista. Hän haastatteli tutkimukseen osallistuneita uudestaan kymmenen vuotta pro gradu -tutkimuksen jälkeen.
Haastateltavat olivat ensimmäisen haastattelukierroksen aikaan 20–40-vuotiaita ja seuraavan kierroksen aikaan 30–50-vuotiaita.
Tuloksena saatiin tietoa, jonka kaltaista ei ole aiemmin kerätty Suomessa.
YHTÄ lukuun ottamatta kaikki parisuhteet olivat kariutuneet kymmenen vuoden aikana – kuten suhteille saattaa eri elämänvaiheissa käydä.
Vaikka suhteet olivat vaihtuneet, haastateltavat korostivat olevansa sitoutuneita suhteeseensa ja kumppaniinsa.
”Yhteiskunnassa on paljon ennakkoluuloja ja sinnikkäitä kulttuurisia uskomuksia biseksuaalisuutta kohtaan”, Annukka Lahti sanoo.
Haastateltavat painottivat olevansa hyvin sitoutuneita suhteeseensa ja kumppaniinsa, sanoo Lahti. Pariskunnat korostivat tavallisuuttaan ja vertasivat itseään heteropareihin.
Moni koki olevansa ”ihan samanlainen pariskunta kuin muutkin”.
HAASTATELTAVAT kertoivat olleensa vuosien aikana suhteissa sekä miesten että naisten kanssa. Kumppanin sukupuolen vaihtuminen oli saattanut aiheuttaa hämmennystä bi-naisten lähipiirissä ja jopa katkaissut ystävyys- tai sukulaissuhteita.
Joidenkin haastateltavien lähipiirin oli vaikea ymmärtää, kuinka nainen saattoi eri elämänsä vaiheissa seurustella sekä miesten että naisten kanssa – eihän kyse ole hetero- tai homosuhteesta, jotka saattavat olla helpommin hahmotettavissa.
Yhteiskunnassa onkin usein helpompi olla jompaakumpaa, homo tai hetero, kuin jotain siltä väliltä.
”Yhteiskunnassa biseksuaalisuus jää myös helposti hetero- ja homosuhteiden varjoon. Siitä puhutaan yllättävän vähän”, Lahti sanoo.
ENSIMMÄISTEN haastatteluiden aikaan laki rekisteröidystä parisuhteesta (2002) ja naispareille sekä ”itsellisille naisille” hoidot salliva hedelmöityshoitolaki (2007) olivat julkisessa keskustelussa. Niissä huomioitiin usein vain hetero- ja homoparien asema. Bi-pariskunnat jäivät näkymättömiin.
Ennen vauvakuumetta ei tarvittu, kun halu harrastaa seksiä johti luonnostaan suvun jatkumiseen. Nyt hormonaalinen ehkäisy sekoittaa parinvalinnan ja tietoinen mieli luontaisen lisääntymisvietin.
– Evolutiivisessa historiassa lasten hankkimiseen riitti, että halusi harrastaa seksiä. Nykyään käytetään ehkäisyä ja lisääntyminen aloitetaan myöhemmällä iällä ja se muuttaa kaiken, toteaa evoluutiobiologian dosentti Markus Rantala Turun yliopistosta.
Kun vain niiden geenit siirtyvät eteenpäin, jotka lisääntyvät, vauvakuumeella voi olla yllättäviä seurauksia ihmislajin evoluutiossa. Luonnonvalinta suosii nykyään todennäköisesti erilaista lisääntymisstrategiaa kuin aiemmin.
– Tietoinen halu saada lapsia on nykyään aika voimakkaasti liitoksissa lisääntymismenestykseen. Ja koska tällaiseen haluun liittyvillä piirteillä on geneettistä pohjaa, ne todennäköisesti lisääntyvät populaatiossa, toteaa Rantala.
Kiltti perheenisä saattaakin saada nykyään enemmän jälkeläisiä kuin naistenmies. Hurjimmillaan on heitetty, että nyt on menossa machomiesten viimeinen vuosisata!
Mitä naisellisempi nainen, sitä enemmän hän haluaa lapsia Vauvakuumetta esiintyy sekä miehillä että naisilla, vaikka naisilla kuumeilu on tavallisempaa ja halu saada lapsia on voimakkaampi ja tietoisempi kuin miehillä.
– Naisilla vauvakuume on kaikissa kulttuureissa tavattava ilmiö. Osa naisista tietää jo lapsesta lähtien haluavansa vauvoja. Miehistä alle puolet kertoo kokeneensa vauvakuumetta, Rantala summaa.
Vauvakuumeen biologinen perusta on monen tekijän summa.
– Kaksostutkimuksella on osoitettu, että vauvakuumeen kokemiseen liittyy naisilla voimakas periytyvä piirre, Rantala tietää, ja jatkaa.
– Kaikkihan menee loppujen lopuksi neurovälittäjäaineisiin ja hormoneihin, mutta vauvakuumeeseen vaikuttavat tottakai myös kulttuuri ja ympäristö.
Vauvakuumeen taustalla vaikuttavia hormoneja on ainakin kaksi: oksitosiini tuottaa hoivakäyttäytymistä ja estrogeeni puolestaan liittyy haluun saada lapsia.
Estrogeenin vaikutuksesta on tehty mielenkiintoinen tutkimus Iso-Britanniassa.
– Tutkimuksessa otettiin kasvokuvat naisista ja heiltä kysyttiin, kuinka monta lasta he haluaisivat. Sitten näiden naisten kuvia näytettiin mieskoehenkilöille, joiden tehtävänä oli arvioida kasvojen naisellisuutta. Tutkijat huomasivat selvän yhteyden: naiset, joiden kasvoja miehet arvioivat naisellisemmiksi, toivoivat saavansa enemmän lapsia, Rantala selittää.
– Tutkimuksessa todettiin, että sekä kasvojen naisellisuus että se, kuinka monta lasta nainen haluaisi, ovat yhteydessä estrogeenitasoihin. Naisilla, jotka haluavat saada enemmän lapsia, oli korkeammat estrogeenitasot.
– Toisissa tutkimuksissa on puolestaan havaittu, että naisilla joilla on korkea testosteronitaso, on pienempi halu hankkia lapsia, Rantala lisää.
Ina <3 porno -sarjan viimeisessä jaksossa haastateltiin Alaston Suomi -sivuston perustajaa.
Tänä keväänä Subilla sukellettiin aikuisviihteen maailmaan uudessa Ina <3 Porno -sarjassa. Kauden päätösjaksossa tutustuttiin Suomen aikuisviihdekenttään.
Jaksossa Ina Mikkola haastatteli yli kymmenen vuotta sitten Alaston Suomi -sivuston perustanutta Hermannia. Hermanni muistelee, kuinka koko sivusto sai alkunsa.
– Ajateltiin perustaa sivusto, missä pitää näyttää alastonkuvia, koska IRC-galleriassa ei saanut näyttää bikinikuvia, hän kuvailee.
Miehen mukaan sivustolla on 80 000 käyttäjää. Hermannin sanoo Alastoman Suomen keräävän satoja tuhansia uniikkeja vierailuja kuukausittain.
– Kun laittaa sinne kuvan ja saa kehuja, niin se ruokkii sitä hommaa eteenpäin ja saa lisäämään enemmän kuvia. Kun saat omasta alastomasta kropasta hyvää palautetta, se antaa paljon enemmän, kuin jos olet hyvä tekemään käsillä hommia tai hyvä piirtämään. Siitä saa itsevarmuutta kaikkeen.
– Se on paras masennuslääke, kun laittaa tonne alastonkuvat ja saa kehuja.
Tuhotöille omistautuneille yhteisöille on keksitty uusi lavastesana: autonominen liike.
Suoraa toimintaa on laaja historiikki suomalaisen anarkismin toiminnasta, keskeisistä henkilöistä ja saavutuksista, jotka ovat etupäässä mitattavissa tuhopolttoina, väkivaltana ja kaikenlaisena kiusantekona. Kirjan roisto on poliisi, joka tihutyön tekijäin kannalta edustaa diktatuuria.
Tiedotusvälineet tarjoavat tälle yhteiskunnan vastaiselle vihollisarmeijalle sekä nuhtelijan ja ymmärtäjän kaksijakoisen hyödykkeen. Oli tiedotusväline rähinöinnin puolesta tai sen tuomitsija, se antaa tarpeellisen: julkisuuden. Niinpä tuhotöittensä päätyessä kansalaisten silmien eteen uutisoinnin muodossa, anarkistit iloitsevat.
He ovat toteuttaneet ”mediaspektaakkelin”. Jos taasen sankariteot eivät ole uutisoinnin arvoisia, media on vihamielinen.
Median joukossa mielenkiintoinen tapaus on Helsingin Sanomat, joka kirjan sivuilla tahattomasti paljastuu yhdeksi anarkian ymmärtäjäksi. Samalla, kun pääkirjoituksissa lehti julistaa tihutyöt laittomiksi ja korostaa vaikkapa turkistarhauksen laillisuutta, samalla sivulla lehden oma toimittaja saattaa kolumnissaan avoimesti ymmärtää terroritekijöitä ja tekoja.
Punavihreiden toimittajien sananvapaus turvaa anarkismin romantisoinnin. Lehti valitsi erään vuoden kuvaksi tilanteen, jossa vandalistit rikkovat pyörätelineellä kultakaupan ikkunaa.
Kirjan ehdottomasti mielenkiintoisin hahmo on italialaissyntyinen Anton Monti – kirjan toinen tekijä, joka toimi synnyinmaassaan vallankumousta ajavan Autonomia Operaian riveissä. Tekikö Monti kavereineen itseasiassa palveluksia vihollisilleen? Hänen aktiivitoimistaan kirja ei kerro, mutta Suomessa hän koki herätyksen uudelleen.
Valhemantra paljastuu Autokauppiaana Suomessa toiminut Monti ryhtyi ”aktivistiksi”, kun vuonna 1997 turkistarhaajalta paloi pinna. Tämä ryntäsi turkistarhalle tunkeutuneiden perään ja ampui matkan päästä haulikolla pakenijoita. Ruumiinvammat olivat lieviä, mutta pahinta eläinvapauttajien kannalta oli joutua kiinni. Kuten kommunismistaan Sinikka Sokka on todennut, myös minkkejä luontoon päästäneet eläinten ystävät yhä hehkuttavat: mitään en kadu. Viis luonnosta.
Kiinni joutuneista erottui yksi mielenkiintoinen keskushahmo: Joni Purmonen, joka vuosikaudet oli esiintynyt eläinvapauttajien ymmärtäjänä mutta ”ei ollut osallistunut rikolliseen toimintaan”. Todellisuudessa hän oli organisaattori. Nykyisin hän elää toisessa maassa, toisenlaisissa töissä ja toisenlaisissa ajatuksissa.
Eläinten luontoon päästäminen on kirjassa kuitenkin pienehkö osa ”autonomista” liikehdintää. Demokratia, luonnonsuojelu tai kanssaihmisten kunnioittaminen on tälle ihmiskunnan osalle tyystin tuntematonta. Kun kirjassa tulkitaan mellakoiden, tuhoamisen ja epäjärjestyksen tekijöiden motiiveja, selitykset eivät syvällisyydellään yllätä.
Anarkistiksi ryhtyjä on syrjäytynyt – kuten terrorismiinkin sortuva – joka kaipaa yhteisöllisyyttä. Kirjan tekijät eivät tätä halua nostaa esille tai eritellä, kyse on sairaalloisen oman käden oikeuden pyhittämisestä, yllytetystä toiminnasta muita ihmisiä kohtaan. Kun he puhuvat sorretuista tai vaikkapa työväestöstä, he tietävät asiasta juuri yhtä paljon kuin 1970-luvun eliittiperheiden taistolaiset todellisuudesta. Ero on vain siinä, etteivät nämä talonvaltaajat tai pyromaanit ole eliittiä.
Se tapahtui taas, juuri äsken. Maryan Abdulkarim pysäytti autonsa suojatien eteen. Sen päässä seisoi keski-ikäinen valkoinen mies, joka vilkaisi kuljettajaa ja viittilöi kärsimättömästi ”mene”. Maryan painoi kaasua. Vasta hetkeä myöhemmin hän tajusi odotelleensa toisesta suunnasta tulevia autoja, liikennesääntöjen mukaisesti. Mutta kun mies käski, Maryan toimi. Reaktio tuli selkäytimestä.
– Kuvittelen olevani jo aika valmis feministi, ja sitten käy näin, hän naurahtaa.
Ilmassa leijuu mausteisen teen vahva aromi. Istumme Helsingin Sörnäisissä etiopialaisessa Addis-ravintolassa, jossa Maryan käy usein tapaamassa tuttuja.
Kohtaus suojatiellä liittyy ikuisuuskeskusteluun oven avaamisesta. Kuuluuko miehen avata ovi naiselle? Voiko nainen tehdä niin miehelle? On yhä miehiä, jotka eivät suostu kävelemään ovesta, jota pitelee nainen. Tai menemään ensin, jos nainen antaa tietä. Se ikään kuin vähentää heidän maskuliinisuuttaan.
– Ongelma ei nähdäkseni ole se, kuka oven avaa, vaan mitä symboliikkaa siihen liittyy. Oven avaaminen voi olla ystävällinen ele tai vallankäyttöä.
Keskustelun ohjaaminen ovienavailun kaltaisiin epäolennaisuuksiin taas on Maryanin mukaan kätevä tapa viedä huomio pois oikeasti tärkeitä asioista. Ja saada feminismi kuulostamaan naurettavalta.
Feministin ei tarvitse olla valkoinen, keskiluokkainen ihminen Feminismi syntyi 1800-luvulla, ja jo tuolloin feministien tavoitteena oli murtaa myyttejä. Maryan on kirjoittanut yhdessä Eveliina Talvitien kanssa kirjan Noin kymmenen myyttiä feminismistä, joka julkaistiin Minna Canthin päivänä. Naisasianaisena tunnettu Canth on molempien kirjoittajien suuri esikuva.
Maryan on toiminut tasa-arvon puolesta nuoresta asti, mutta feministiksi hän tunnustautui vasta aikuisiällä. Aiemmin hän ajatteli, että feministit ovat valkoisia, keskiluokkaisia ihmisiä, jotka näkivät mustat naiset pelastusta tarvitsevina uhreina.
Somaliassa syntynyt Maryan muutti Suomeen 7-vuotiaana ja kasvoi Tampereella. Perheessä ei jaoteltu miesten ja naisten töitä: Maryanin kaksi veljeä tekivät samoja kotiaskareita kuin hänen viisi siskoaan. Epätasa-arvoon hän törmäsi koulussa.
– Opettajilla oli sellainen käsitys, että somalitytöt ovat kilttejä ja nöyriä. He ihmettelivät, kun en istunutkaan hiljaa.
Maryan ei usko ideologiaan, jota ajaa viha Parikymppisenä Maryan tutustui intersektionaaliseen feminismiin. Sen johtoajatus on, että samat mekanismit sortavat naisten lisäksi muun muassa vammaisia, maahanmuuttajia ja transihmisiä.
– Haluan olla rakentamassa yhteiskuntaa, jossa ketään ei rajoiteta sen perusteella, millaiseen kehoon, sosiaaliluokkaan tai uskontokuntaan hän on sattunut syntymään.
Niin, uskonto. Mediassa Maryaniin liitetään usein määritelmä muslimifeministi. Hän ei ymmärrä, miksi. Eihän kukaan nimitä Eveliinaakaan kristittyfeministiksi. Maryan ei itse tuo uskontoaan esille, mutta se on luettavissa hänen vaatetuksestaan. Toisin sanoen pään peittävästä huivista.
– Ei ei, pliis ei lähdetä huivikeskusteluun! Eikö se taistelu ole jo käyty, että naiset saavat pukeutua juuri niin kuin haluavat? hän sanoo kyllästyneenä.
Maryanin mielestä huivia – samoin kuin minihametta – pitää voida käyttää ilman, että ne herättävät vihaa tai väkivaltaa tai uhkaavat koskemattomuutta.
– Se, että saan peittää kehoani juuri niin paljon kuin huvittaa yhteiskunnassa, joka rohkaisee riisumaan, on minulle feministinen kannanotto, jos mikä.
Murretaan vielä näytteeksi myytti ”feministit ovat miesvihaajia”. Maryan ei usko ideologiaan, jota ajaa viha.
Channel 4 News’ full, fiery interview with clinical psychologist and professor Jordan B Peterson, whose views on gender have amassed great controversy - and a huge online following. He discusses the pay gap, patriarchy and his new book "12 Rules for Life."
Kun puhutaan deittailusta, ja varsinkin nettideittailusta, Antti Kivimäkeä voi hyvällä omallatunnolla tituleerata kokeneeksi.
Vuosina 2005-2012 mies kertoo käyneensä treffeillä 200 naisen kanssa ja käyneensä läpi tuhansia treffi-ilmoituksia. Intensiivisen tapailun myötä hän alkoi havaita naisten treffi-ilmoituksissa tiettyjä kaavoja.
– En missään nimessä kuitenkaan sano, että naiset olisivat jotenkin stereotyyppisiä. Kuitenkin ihmiset eivät yleensä ole kovin hyviä kuvailemaan itseään ja kuvittelevat kirjoittavansa hirveän omaperäisesti. Tuolloin he päätyvätkin itse asiassa kirjoittamaan aika samalla lailla kuin kaikki muutkin, Kivimäki toteaa.
Kivimäen kategoriat ovat:
Miehen tulee olla mies -nainen
ILMOITUS: Haetaan nallekarhua, äijänkörilästä, Wagnerpossua tai miestä, joka on Mies tai MIES.
TOTUU: Suhteet nojaavat siihen, että Mies ja Nainen eivät ymmärrä toisiaan, mikä tekee parisuhdekriisin loogisesti mahdottomaksi. Seksiä saatavilla. Laatu vaihtelee riippuen siitä, koetaanko naisellisuus luvaksi aistikkuuteen vai passiivisuuteen. Yhteinen yö tulkitaan yksipuolisesti sitoumukseksi.
Naiset jotka tietävät mitä haluavat
ILMOITUS: Korostavat tietävänsä, mitä haluavat. Ihannemies listataan ranskalaisilla viivoilla.
TOTUUS: Vaikka täyttäisit kriteerit, nainen ihastuu toisenlaiseen mieheen. Perusteet dadaistisia: mies ääntelee erityisesti tms.
Kotinaiset
ILMOITUS: Hakevat miestä, jonka juoksut on juostu ja joka arvostaa rauhallisia koti-iltoja.
TOTUUS: Koti-iltoja on yhdeksän kymmenestä. Haluavat lapsia, jotta saavat merkityksen elämälleen ja alibin skipata bileet.
Hippi- / hörhönaiset
ILMOITUS: Hörhöys indikoidaan suoraan tai eteerisillä ilmauksilla: "kuljen kukkakedolla, valon prinssin käsipuolessa, kohti sinisiä vuoria".
TOTUUS: Naisen sekavuus ja seksin kiihkeys korreloivat. Hippeys korreloi negatiivisesti, hörhöys positiivisesti kauppatieteilijään lankeamisen kanssa.
Kaikki hyvin -naiset
ILMOITUS:: Kaikki hyvin ilman miestäkin. Harrastuksia, kissa jne. Kuvassa hilpeä ilme.
TOTUUS: Jos elämä on jo hyvin, miksi jätti ilmoituksen? Keskivakavaa masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Sängyssä potentiaalisia jännittäjiä. Muista liukkari.
Naiset, jotka eivät tiedä, mitä hakevat
ILMOITUS: Eivät tiedä, mitä hakevat tai miksi jättivät ilmoituksen.
TOTUUS: Haluavat suhteen tai seksiä, kuten muutkin, mutta eivät halua vaikuttaa epätoivoisilta. Sama psykopatologia kuin kaikki hyvin -naisilla, mutta matalampi koulutustaso.
Hauskat naiset
ILMOITUS: Valitusta, että miehet eivät pidä hauskoista naisista. Ilmoitus itsessään ei ole hauska.
TOTUUS: Narsistisia ja vuolassanaisia. Eivät ole päässeet sinuiksi oman keskinkertaisuutensa kanssa. Pieni osa oikeasti hauskoja. Pyri treffeille, varmista pakotie. Minäkuvan rempseys indikoi nopeaa valmiutta sänkyyn.
Hörröpörrönaiset
ILMOITUS: Käyttävät sanoja höpsönpöpsö, hörröpörrö, mörökölli, söpöily, höpsötys. Omistavat marsun tai pienen koiran.
TOTUUS: Nainen on voimakas persoona, talloo alleen normaaliegoisen miehen. Usein sitoutumiskammoinen. Saatavilla teknisesti hyvää mutta tunteetonta seksiä. Kohtele naista tylysti, ja hän ihastuu sinuun.
Kolmannessa persoonassa itsestään kertovat naiset
ILMOITUS: Kertovat itsestään kolmannessa persoonassa: tyttö istuu rannalla, katsoo meren kiviä ja miettii, mitä kesä tuo tullessaan…
TOTUUS: Pakkomielteistä itsetarkkailua, käänteistä narsismia: kuvittelevat muiden jatkuvasti miettivän, miksi tuo nainen ei puhu mitään. Parisuhteessa myötäilevät kaksi vuotta. Lopuksi huutavat viikon.
ILMOITUS: Kertovat itsestään vertauskuvan tai faabelin kautta: Mistä löytyisi riuska mies, joka jaksaisi kiskoa tämän merenneidon kuivalle maalle?
TOTUUS: Pääsääntöisesti sama psykopatologia kuin kolmannessa persoonassa itsestään kertovilla naisilla. Jakautuu alakategorioihin valitun vertauskuvan suhteen. Esimerkki: Peikkotytöt – Mahdollisuus hyvään seksiin jo ensi treffeillä. Mahdollisesti OK-variaatio nuoremmilla naisilla. Vältä yli 28-vuotiaita naisia, jotka kutsuvat itseään peikkotytöiksi.
Blanco-naiset (kaatoluokka)
ILMOITUS: Informaatio rajoittuu pakolliseen: ikä, horoskooppi jne. Tekstit lyhyitä tai olemattomia. Poikkeuksellisesti pitkäkin ilmoitus voi kuulua blanco-kategoriaan, mikäli teksti ei sisällä tietoa naisesta itsestään. Huomaa kohdassa ihannekumppani ikähaarukka. Jos siis olet isäni ikäinen, en halua kuulla lapsistasi. Luokitus on tositarkoituksella, joten seksiseuran vonkaajat, säästäkää aikaanne, älkää lähettäkö iljettäviä kuvia itsestänne!! Siis huom! EI seksiseuran etsijöille.»
TOTUUS: Ilmoituksen takana saattaa olla mielenkiintoinen, mutta kirjoitustaidoton nainen. Informaatio kuitenkin on niin vähäistä, että asiaa ei kannata alkaa selvittää. Valitettavasti suurin osa, nuoremmissa ikäluokissa, jopa95 prosenttia, ilmoituksista kuuluu tähän kategoriaan. Jos blanco-nainen kirjoittaa sinulle pitkän viestin, arvioi häntä viestin perusteella. Jos saat blanco-naiselta lyhyen viestin, älä reagoi, jollei nainen kiihota olemalla erityisen nuori, vanha, pitkä, lyhyt, laiha, lihava, keskimääräinen jne.
Ota itse selvää -naiset
ILMOITUS: Yhtä vähäinformatiivinen kuin blanco-naisilla, mutta tyhjä sisältö oikeutetaan vaatimalla miestä ottamaan itse selvää tai kysymään lisää.
TOTUUS: Tylsä ja mielikuvitukseton nainen, joka kuvittelee olevansa erityinen. Treffeillä kyselee mitä ajattelet, miksi vastasit juuri minun ilmoitukseeni jne. Huonompi vaihtoehto kuin puhdas blanco-nainen. Jos jaksat kiinnostua ja kysellä, saat seksiä. Laadusta ei takeita.
ISÄ alkoi pyytää Sonja Timosta kaveriksi autonkorjaukseen, kun tämä oli yläkouluikäinen.
”Silloin syttyi ajatus, että tämä voisi olla oma ala”, pian autonasentajaksi valmistuva Timonen, 19, sanoo.
Hän on luokallaan Oulun seudun ammattiopistossa (Osao) ainoa nainen. Kun opinnot alkoivat, naisia oli kuusi, mutta Timosta lukuun ottamatta kaikki ovat lopettaneet.
Suomessa ammatit jakaantuvat kansainvälisesti vertailtuna erityisen räikeästi naisten ja miesten töihin. Jako on viime vuosina nuorissa ikäluokissa vain vahvistunut. Nuoret naiset valitsevat yhä useammin niin sanotun naisten alan ja nuoret miehet miesten alan.
TASA-AMMATTEJA eli töitä, joissa työskentelee vähintään 40 prosenttia kumpaakin sukupuolta, on yhä vähemmän.
Tilastokeskuksen tuoreimpien lukujen mukaan tasa-ammattien katoamista selittävät joidenkin isojen, suorittavaa työtä tekevien ammattiryhmien muuttuminen miesvaltaisiksi. Näin on käynyt esimerkiksi postinkantajille ja elektroniikkalaitteiden kokoonpanijoille.
Naisten kouluttautuminen miehiä pidemmälle taas on tehnyt monista asiantuntija-ammateista naisvaltaisia. Jo aiemmin lääkärit ja viime vuosina esimerkiksi hallinnon ja talouden asiantuntijat ovat kohdanneet muutoksen.
Ammatti on tilastossa nais- tai miesvaltainen, kun yli 60 mutta korkeintaan 90 prosenttia työntekijöistä edustaa yhtä sukupuolta.
Monella alalla lähtö tasa-ammattien ryhmästä on edessä lähivuosina, jos kehitys jatkaa kulkuaan samaan tahtiin kuin tähän asti. Naisvaltaisia ammattiryhmiä ovat hyvin pian esimerkiksi toimittajat, yliopistojen lehtorit ja yliassistentit sekä vähitellen myös asianajajat.
MIESVALTAISIMMAT alat ovat Suomessa säilyneet miesvaltaisina tai entisestään jopa miesvaltaistuneet.
Esimerkiksi tieto- ja viestintäteknologian erityisasiantuntijoista runsas viidennes on naisia, mutta heidän osuutensa on kutistunut jatkuvasti hieman. Tyttöjä on houkuteltu pitkään tekniikan pariin, mutta se ei ole tuottanut tulosta.
Vastaavasti naisvaltaiset opettajan ja lastentarhanopettajan työt eivät yhäkään houkuttele miehiä. Naisten osuus näillä aloilla on vain kasvanut viime vuosina.
SUOMESSA on myös paljon isoja ammattiryhmiä, jotka lukeutuvat lähes puhtaasti miesten tai naisten töiksi, eli vähintään 90 prosenttia ammatissa työskentelevistä on yhtä sukupuolta.
Selkeimmin niin sanottuja naisten töitä tekevät esimerkiksi lastenhoitajat, kampaajat ja parturit sekä sairaanhoitajat ja sosiaalialan hoitajat
AUTOMAALARIKSI opiskeleva Juuso Rämet, 17, kertoo harkinneensa peruskoulussa parturi-kampaajan ammattia.
”Mietin kuitenkin, että siinä tulisi liikaa paineita, kun asiakas on koko ajan läsnä. Jos tekee virheen, sitä ei voi korjata”, Rämet pohtii.
Miesten ammatteina ovat vahvasti säilyneet kuljettajat, talonrakentajat ja autonasentajat. Esimerkiksi autonasentajista vain neljä prosenttia on naisia.
”Palkkaisin mielelläni meille autonasennuksen opettajaksi naisen. Sillä olisi iso merkitys”, sanoo Osaon autoalan koulutuspäällikkö Marko Hyyryläinen.
EPÄILEVILTÄ asenteilta ei voi välttyä, kun on ammatissaan harvinaisen sukupuolen edustajana. Sonja Timosen mielestä kummastelua eivät harrasta kollegat vaan asiakkaat.
”Joillakin asiakkailla on sellainen asenne, että osaankohan tehdä. Olen huomannut, että poikien kohdalla niin ei kysytä.”
EVERSTILUUTNANTTI EVP. Erkki Heinilä kysyi (HS Mielipide 31.3.), onko naisten ja äitien kouluttaminen asepalveluksessa eettinen valinta. Hän mietti myös feministisen ulkopolitiikan arvovalintoja.
Toisin kuin Heinilä kirjoituksessaan väitti, sukupuolella tai äitimyytin vahvistamisella ei ole tekemistä sen kanssa, onko tappamaan kouluttaminen eettistä vai ei. Näitä kysymyksiä tulee tarkastella yksilötasolla, ei sukupuolitasolla.
Heinilä korosti kirjoituksessaan naisten ja miesten välisiä eroavaisuuksia, jotka todellisuudessa merkitsevästi rajoittuvat lähinnä fysiologiselle ja anatomiselle tasolle.
En kannata feminististä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sen enempää kuin sovinististakaan, vaan lähestymistapani on ennemmin rationaalinen ja realistinen. Asevelvollisuuskeskustelua ei voi kuitenkaan käsitellä enää vuonna 2018 sukupuolikysymyksenä. Sukupuolineutraali, valikoiva asevelvollisuus ratkaisisi tämän ongelman.
Kuten Heinilä kirjoituksessaan muistutti, sota on väkivaltaa pahimmasta päästä. Monille asepalveluksen suorittaneille toteamus ”sota on helvettiä” on erittäin tuttu. Sodan kauheudella ei voi kuitenkaan perustella sitä, että naiset jätettäisiin asevelvollisuuden ulkopuolelle ja kuviteltaisiin sillä suojeltavan naisia ja äitejä.
Juuri tällainen ajattelutapa todellisuudessa huonontaa naisten asemaa ja vähentää tasa-arvoa. Naiset eivät tarvitse mitään suojelua sodan kauheuksilta, koska he kykenevät samoihin asioihin kuin miehetkin – kriisin uhatessa jopa sotimaan ja suojelemaan isänmaataan miesten lailla. Maanpuolustus ei ole vain miehille kuuluva asia, vaan kaikille suomalaisille kuuluva ylpeydenaihe.
Henkilökohtaisella tasolla vapaaehtoisena armeijaan menneenä naisena olen todella pettynyt huomatessani tällaista naisia vähättelevää asenneilmapiiriä jopa upseeritasolla.
HARVA ILMIÖ on yhtä vahvasti sukupuolitettu kuin sota. Näin sanoo sotahistoriaan perehtynyt ruotsalaiskirjailija Anna Larsdotter, jonka tietokirja Naiset sodassa on juuri ilmestynyt myös suomenkielisenä laitoksena. Ruotsissa se julkaistiin puolitoista vuotta sitten.
Militär Historia -aikakauslehden päätoimittajana työskennellyt Anna Larsdotter haluaa muuttaa perinteistä historiankirjoitusta. Hän ei hyväksy vakiintunutta ajatusta, jonka mukaan nainen on sodassa uhri tai kotirintaman sankari eikä aktiivinen toimija rintamalla. Hänen mukaansa me olemme juuttuneet asenteellisesti juoksuhautaan, jonka Italian fasistijohtaja Benito Mussolini kaivoi jo 1930-luvulla. Silloin Il Duce totesi, että ”sota on miehiä varten ja äitiys naisia varten.”
”Väite on harhaanjohtava, mutta se on kuitenkin ohjannut tapaa, jolla sodista on kirjoitettu”, Suomessa vieraillut Anna Larsdotter toteaa.
RUOTSISSA Anna Larsdotterin kirjaan Naiset sodassa on suhtauduttu hämmentyneesti ja osin varautuneestikin. Monet ovat ihmetelleet, miksi nainen ylipäänsä kirjoittaa sodasta. Aihe on saanut jotkut myös epäilemään Anna Larsdotterin feminismin astetta.
”En oikein ymmärrä näitä moitteita. Itse asiassa Naiset sodassa on vahvasti feministinen kirja”, Larsdotter sanoo.
”Olisi käsittämätöntä jättää sotahistoriasta kirjoittaminen vain miesten tehtäväksi – kuten paljolti on tapahtunut. Itse asiassa sellainen vanhakantainen asenne on feminismin vastaista, ei sodasta kirjoittaminen.”
Kirjailijan mukaan naiset ja miehet ovat yhtä lailla vastuussa sotien syttymisestä, käymisestä ja loppumisesta, vaikka miehet ovat yrittäneet omia sodan kokonaan itselleen. Hän haluaa tuoda tasa-arvon sotahistoriaan.
”On syytä myös murtaa sitkeitä myyttejä. Ei ole mitään näyttöä siitä, etteivätkö naisetkin kykene tappamaan rintamaolosuhteissa. Kääntäen voisi sanoa, että usko siihen, että sotasankari on aina mies, on pelkkä myytti”, Larsdotter jatkaa.
KIRJAILIJAN mukaan sukupuolitettu historiankirjoitus näkyy esimerkiksi siinä, miten Normandian maihinnoususta on kirjoitettu. Naiset ovat tuskin päässeet edes historiankirjojen alaviitteisiin, vaikka naissairaanhoitajat nousivat Normandian rannalle päivää D-Dayn jälkeen, 7. kesäkuuta 1944.
”Yksi keskeisistä motiiveistani on ollut halu tietää, miten historia mahdollisesti muuttuu, jos naisia ei tarkastele kasvottomina uhreina vaan nimellä tunnettuina toimijoina”, Larsdotter sanoo. ”Naiset ovat toimineet etulinjassa upseereina, lääkäreinä, lääkintämiehinä, ilmatorjuntapatteriston tykkimiehinä, ambulanssin kuljettajina, lentäjinä, tarkka-ampujina ja koodinmurtajina.”
Naiset eivät olleet etulinjassa poikkeus vaan pikemminkin sääntö. Määrällisesti heitä oli paljon vähemmän kuin miehiä. Silti esimerkiksi Euroopassa II. maailmansodan aikana ilmatorjuntapatteristoissa taisteli miltei 150 000 naissotilasta.
Ilmapommituksessa naiset tekivät samat manööverit kuin miehet. Ainoa ero piili siinä, että itse laukaisu oli miesten vastuulla.
Jo ensimmäisen maailmasodan aikana tsaarin armeijaan Venäjällä perustettiin naisten kuolemanpataljoona, jota johti vääpeli Marija Botškarjova. Hänen rykmenttinsä pukeutui miesten asepukuihin. Osasto otti vangiksi 2 500 saksalaissotilasta maaliskuussa 1916.
TIETYSSÄ mielessä Naiset sodassa on kasapanos. Anna Larsdotter myöntää, että kirjan ärsykkeenä on toiminut kysymys sosiaalisesta, kulttuurisesta ja biologisesta sukupuolesta. Sen hän on tuonut sotahistoriaan, sotaan ja armeijaan.
”Sota kiinnostaa minua, koska se on äärimmäinen esimerkki konfliktien eskaloitumisesta, joka johtaa lopulta muutokseen. Ja muutoksen tutkiminen yhteiskunnallisesta näkökulmasta on aina mielenkiintoista”, Larsdotter toteaa.
Ensin me feministit toistelemme vuosikymmeniä, että miehillä on tämän maailman rahat, valta, etuoikeudet. Puhumme rakenteista, patriarkaatista, sovinismista, seksismistä, epätasa-arvosta. Kertaamme lukuja siitä, miten taloudellis-poliittinen valta ja toisaalta hoitovastuu jakaantuvat. Perustamme lehtiä, somekamppiksia, järjestöjä, puolueen. Tarjoamme tilastoja ja tutkimuksia. Vaadimme muutoksia. Kävelemme miesten mukaan nimetyillä kaduilla, liputamme miehille, teemme töitä miesten johtamissa organisaatioissa, ja jauhamme itsestäänselvyyttä: naisen asema on alisteinen suhteessa miehiin. Nainen on naisjohtaja, naisnäyttelijä, naispresidentti. Mies on lähtökohta, itse ihminen.
Tulee #metoo. Naiset kertovat, mitä heille on tehty.
Ei voi olla totta, ihmiset sanovat. Järkyttävää! Tai: Nyt julkinen salaisuus paljastui. Hyvä!
Reaktio suututtaa, väsyttää, hämmentää.
Kenelle olemme puhuneet kaikki nämä vuodet, jos näin moni on yllättynyt? Ovatko tyypit siis tajunneet vuonna 2018, että toistuva otsikko ”nainen raiskattiin” tarkoittaa, että mies raiskasi naisen.
Entä me, jotka emme yllättyneet #metoo-avautumisista. Mitä olemme saaneet aikaan? Emme paljoakaan. Valta-asemia on käytetty väärin, koko ajan, kaikkialla, vaikka olemme muka vaatineet muutosta ja messunneet.
Onko ”vaikenemisen kulttuurin” loppumisesta hyötyä? Aiommeko viimein kaataa yhdessä patriarkaatin jokaisen linnakkeen? Onko kaikilla jatkossa samat etuoikeudet, velvollisuudet, mahdollisuudet?
Ai ei vai?
Rakenteet ehkä tunnistaa useampi kuin ennen, mutta mitä siitä, jos ne jätetään ennalleen.
Minusta tuli feministi lukemalla. Lapset bordelleissa, naisten kivittäminen, tyttölasten tappaminen, äitiyskuolleisuus, lapsimorsiamet, sukuelinten silpominen, rahan ja vallan jakautuminen globaalisti naisten ja miesten välillä.
Työelämä sinetöi vakaumukseni, mutta feministin työ ei lopu siihen, kun pörssiyhtiön hallitukseen otetaan mukaan rintsikat. Emme ole täällä kinuamassa pääsyä miesten sekaan päättämään strategioista, vaan vaatimassa tasa-arvoista kohtelua. Feminismin kuuluu ajaa kaikkien haavoittuvassa asemassa olevien asiaa, tehdä maailman tytöistä, pojista, lapsista, aikuisista ihmisiä.
Sinäkin kannatat tasa-arvoa mutta et ole feministi… Et halua lokeroida itseäsi? Et mennä näin pitkälle? Kuulepas nyt, kyse ei ole sinusta. Kyse on tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta, jotka ovat globaalisti surkeassa jamassa. Jos et halua leimaantua, kiittele itseäsi ongelmiesi pienuudesta. Olen kyllästynyt houkuttelemaan ihmisiä kutsumaan itseään feministeiksi. Mitä feminismi tekee feministillä, joka joutuu miettimään, onko jokin sana hänelle sopiva?
Kyllästyttää sekin, että aina uudestaan pitää sanoa: yksittäiset miehet eivät ole sortajia tai syyllisiä. #notallmen. Feminismin viesti rakenteista ja patriarkaatista ei ole mennyt lainkaan läpi, kun tätäkin pitää jankuttaa. Miehetkin kärsivät ahtaista malleista. Olen itsekin osa näitä sortavia rakenteita. Emme etsi syyllisiä, vaan vapautta.
Lainaan uutta kirjaa Noin kymmenen myyttiä feminismistä (SKS 2018). Sen ovat kirjoittaneet Eveliina Talvitie ja Maryam Abdulkarim. Abdulkarim kirjoittaa samaistuttavasti: ”Musta kysymys yksilöistä ei ole mitenkään kiinnostavaa. Sen sijaan rakenteet, jotka mahdollistavat joillekin yksilöille tiettyjä asioita mutta toisille ei, ne on loputtoman kiehtovia.”
Talvitie ja Abdulkarim selittävät kärsivällisesti, etteivät vihaa miehiä. Historiaakin kerrataan: Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin Suomessa vuonna 1994.
Viihdesivusto TMZ uutisoi, että Melrose Place -sarjasta tutulta Jamie Lunerilta vaaditaan hurjia 250 miljoonan dollarin eli noin 203 miljoonan euron korvauksia. Anthony Oliver niminen mies väittää, että Luner vietteli hänet seksuaaliseen kanssakäymiseen vuonna 1998, kun Oliver oli vasta 16-vuotias. ... TMZ:n mukaan Luner tarjosi Oliverille huumetta, mutta tämä kieltäytyi. Mies väittää näyttelijän todenneen ”se tekee sinut todella kiimaiseksi”. Huumeen sijaan Oliver pyysi saada särkylääkettä. Miehen mukaan ne oli kuitenkin ”terästetty” huumeella. Oliverin mukaan hänen päässään alkoi pyöriä pian.
Pian tilanne eteni seksuaaliseen kanssakäymiseen. Oliverin mukaan Luner vietteli hänet ja harrasti hänen kanssaan seksiä useita kertoja. Mukaan tilanteeseen tuli myös miespuolinen meikkitaiteilija, jonka kautta Oliver oli alun perin päätynyt Melrose Place -tähden luo.
Oliver väittää tapauksen pilanneen hänen elämänsä. Oikeuden asiakirjoista käy TMZ:n mukaan ilmi, että miehen seksuaalinen identiteetti järkyttyi tapauksen myötä eikä tämä tiennyt oliko kiinnostunut miehistä, naisista vai molemmista. Oliver väittää tapahtumien Lunerin luona tehneen hänestä alkoholistin.
Oliver on nostanut väitetystä seksuaalisesta hyväksikäytöstä oikeuskanteen. TMZ:N mukaan oikeuden papereista selviää, että Oliverin kertoman myötä myös useat muut nuoret miehet ovat ottaneet yhteyttä tapausta tutkivaan Los Angelesin poliisilaitokseen ja kertoneet näyttelijän käyttäneen heitä seksuaalisesti hyväksi ja huumanneen heidät.
Nykyään 46-vuotiaan Jamie Lunerin edustajat kiistävät TMZ:lle kaikki väitteet.
BRITANNIASSA kaikkien yli 250 työntekijän yritysten on nyt pakko raportoida naisten ja miesten välisistä palkkaeroista.
Palkkaeroista tulee samalla julkista tietoa. Niitä voi käydä katsomassa kuka tahansa julkishallinnon ylläpitämillä verkkosivuilla. Palkkatietoja voi hakea helposti ja nopeasti yritys- tai alakohtaisesti sekä yritysten koon mukaan.
Yritysten pitää julkistaa tiedot myös omilla verkkosivuillaan.
YKSITYISTEN yritysten täytyy kertoa palkkatiedot torstain vastaiseen yöhön mennessä. Julkisyhtiöille määräpäivä meni umpeen jo viime viikolla. Raportoimisvelvollisia yrityksiä on ainakin yli 9 000, joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 13 000.
”Olen tavattoman ylpeä siitä, että Britannia ottaa tässä johtoaseman. Olemme maailman ensimmäisiä maita, joka aloittaa tällaisen raportoinnin”, sisäministeri Amber Rudd ilmoitti twiitissään keskiviikkona.
Alustavat tulokset eivät ole varsinainen yllätys: suurin osa eli 78 prosenttia yrityksistä maksaa miehille parempaa palkkaa kuin naisille, kertoo BBC:n tekemä yhteenveto. Ero on suurin finanssi- ja vakuutusalalla. Seuraavaksi suurimmat erot miesten hyväksi ovat energia-alalla sekä koulutuksessa.
Koko Britanniassa naisten ja miesten mediaanituntipalkan ero on alustavien tietojen mukaan 18,4 prosenttia miesten hyväksi.
Seitsemässä prosentissa yrityksistä ei ole palkkaeroja, ja 13 prosenttia yrityksistä maksaa naisille keskimäärin parempaa tuntipalkkaa kuin miehille. BBC:n yhteenvedon mukaan naisten palkat ovat parempia kotipalveluissa sekä – hieman yllättäen – vesi- ja jätehuollossa ja kaivosalalla.
Lukemat voivat vielä muuttua, sillä kaikki yritykset eivät ole vielä ilmoittaneet palkkatietojaan.
PALKKAEROJA ei kuitenkaan mitata täsmälleen samasta työstä. Gender Pay Gap -mittauksen kohteena ovat erot keskimääräisessä ja mediaanituntipalkassa niin, että mukana ovat yhtiön kaikki työntekijät.
”Jos naiset tekevät enimmäkseen yhtiön pienipalkkaisia töitä, on sukupuolitettu palkkaero yleensä suurempi”, brittihallinnon verkkosivut toteavat.
Yhtiöiden pitää laskea ja ilmoittaa naisten ja miesten mediaanituntipalkkojen ero ja tuntipalkkojen keskiarvojen ero. Ilmoitettava on myös erot mediaani- ja keskimääräisissä bonuksissa sekä se, kuinka suuri osuus nais- ja miestyöntekijöistä saa bonuksia.
TIETYILLÄ aloilla laskentatapa näyttää erittäin suuria palkkaeroja miesten ja naisten välillä.
Yksi julkisuudessa ollut esimerkki on lentoyhtiö Ryanair, jossa naisten ja miesten keskimääräisen tuntipalkan ero on 67 prosenttia miesten eduksi. Mediaanituntipalkan kohdalla ero on vieläkin suurempi: 71,8 prosenttia.
Suuret erot selittyvät sillä, että Ryanairin 554 lentäjästä miehiä on 546. Matkustamohenkilökunta sen sijaan on enimmäkseen naisia. Osuuksia voi tarkastella Ryanairin julkistamasta helppolukuisesta infograafista.
Jos yhtiön kovapalkkaiset työt ovat keskittyneet miehille – kuten Ryanairilla lentäjän työt – ovat myös sukupuolten väliset palkkaerot isot.
Esimerkiksi finanssialalla korkein johto on usein miesvaltaista, mikä näkyy tuntipalkkaeroissa. Royal Bank of Scotland -pankissa sekä mediaani- että keskimääräinen tuntipalkkaero miesten hyväksi on noin 37 prosenttia. Samaa kokoluokkaa erot ovat myös Virgin Money -finanssiyhtiössä.
Ammatit jakautuvat Suomessa yhä räikeämmin miesten ja naisten töihin, otsikoi Helsingin Sanomat. Miesten ammatit ovat keskimäärin paremmin palkattuja, ja tämä eri selittää lähes kokonaan miesten ja naisten palkkaerot. Työmarkkinoiden sukupuolittuminen ei kuitenkaan poistu lisäämällä sukupuolten välistä tasa-arvoa ja taistelemalla sukupuolistereotypioita vastaan. Uuden tutkimuksen mukaan ammatit jakautuvat sukupuolten mukaan eniten maissa, joissa naisten asema on kaikkein paras.
Naisten aliedustus luonnontieteissä, teknologiassa, insinööritieteissä sekä matematiikassa on suurinta niiden maiden yliopistoissa, joissa sukupuolten välinen tasa-arvo on kaikkein suurin ja sukupuoliroolit heikoimmat, kävi ilmi Psychological Science -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta.
Artikkeliin viitanneen The Atlantic -lehden jutun mukaan maissa, joissa sukupuolten välinen eriarvoisuus on suurta, naiset hakevat suoraviivaisinta tietä taloudelliseen itsenäisyyteen. Usein se tarkoittaa hyvin palkattuja aloja, joihin vaaditaan tieteen, teknologian ja matematiikan peruskoulutusta.
Nyt julkaistu tutkimus vahvistaa aiempaa tutkimusnäyttöä. Mitä enemmän naisilla on vapauksia valita, sitä useammin he valitsevat stereotyyppisen naisten ammatin. Toronton yliopiston psykologian professori Jordan Peterson selittää tätä persoonallisuuspiirteiden keskimääräisillä eroilla miesten ja naisten välillä.
Petersonin mukaan naiset ovat keskimäärin miehiä enemmän ihmissuuntautuneita, ja miehet keskimäärin naisia enemmän asiasuuntautuneita. Nämä pohjimmiltaan biologiset erot sitten heijastuvat miesten ja naisten uravalinnoissa.
Immonen: asevelvollisuusaikaa ei ole huomioitu palkkavertailussa Myös Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen esitti Facebookissa kommentteja miesten ja naisten välisistä väitetyistä palkkaeroja.
Julkis- ja hyvinvointialojen liiton puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine totesi Demokraatti-lehden artikkelissa (2.4.) nais- ja miesvaltaisten alojen ansiokehityksen eriytyvän ja naisten aseman heikkenevän suomalaisilla työmarkkinoilla entisestään. ”Tulee pätkää, silppua ja sälää”, Niemi-Laine kommentoi. Hänen mielestään syynä työmarkkinoiden eriytymiseen on ”porvarihallituksen törkeät leikkaukset”.
Immosen mukaan tasa-arvo on Suomessa jo toteutunut.
– Suomessa elää edelleen vahvana harhakäsitys siitä, että naiset olisivat työmarkkinoilla lähtökohtaisesti heikommassa asemassa kuin miehet. Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista, ja yhteiskuntamme nojaa vahvasti mahdollisuuksien tasa-arvoon, Immonen totesi Facebook-seinällään.
Naisilla ja miehillä on Immosen mukaan yhdenvertaiset lähtökohdat toimia työmarkkinoilla.
– Naisten euro ei ole tässä mielessä vähemmän kuin miesten euro, kuten usein kuullaan virheellisesti väitettävän
Jos nainen ja mies tekevät samaa työtä samalla koulutuspohjalla, heidän palkkansa on aika tarkalleen sama sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, Immonen muistuttaa.
Eduskunnassa Andersson näyttäytyy vakavana, jopa kiivaana oppositiopoliitikkona. Andersson itse kertoo saavansa kritiikkiä kuivuudesta.
- Vasemmistoliiton kohdalla ei ole vaarana päätyä unelmahöttöjengiin, saan päinvastoin kritiikkiä siitä, että on liikaa kuivaa asiaa (nauraa) tai liikaa euroja, että välillä pitäisi tuoda puheeseen ja tekstiin omia arvoja.
Kymmenen vuotta sitten Andersson kirjoitti näin: "Tietenkään ei ole itsetarkoitus olla vihainen. Mutta nuorena tarvitsen kiukkua, se on osa persoonallisuuttani ja vie minut eteenpäin paikkoihin, missä minulle ei ole tilaa niiden rakenteiden sisällä, joita sedät hallitsevat.”
Vieläkö kiukkusi ajaa sinua eteenpäin ja koetko eläväsi setien hallitsemassa maailmassa?
- En puhu enää sedistä, koska olen ymmärtänyt sen olevan yhtä vähättelevää kuin tytöttely. Koen edelleen, että kiukku ajaa minua eteenpäin, en ole tosin niin kiukkuinen kuin kaksikymppisenä.
Sedättelyssä näkyy Anderssonin mielestä "nykyisen yhteiskunnallisen keskustelun tyypillinen ongelmallinen piirre, pilkkaaminen".
- Näen sitä päivittäin Twitterissä ja Facebookissa ja se tuottaa epämukavan olon itsellenikin.
Eikö keski-ikäinen heteromies ole helppo kohde pilkalle?
- Siinä on kyse tiettyjen valtarakenteiden tekemisestä näkyväksi, kukaan ei kiellä sitä, etteivätkö valtaapitävät olisi Suomessakin keskimääräistä useammin valkoisia keski-ikäisiä miehiä kuin ikäisiäni naisia.
Eikö sukupuolella ole politiikassa myös myönteistä vaikutusta? Kun Jutta Urpilainen tavoitteli SDP:n puheenjohtajan paikkaa, niin sanottiin, että nyt olisi naisen vuoro.
- On tärkeää käsitellä julkisuudessa sitä, minkälaista on olla nuori nainen politiikassa, mutta kysymys esitetään aina naisille, kun miehet saavat kaikessa rauhassa puhua asiaa. Ei kukaan kysy Juha Sipilältä, miltä tuntuu olla ikäisesi mies.
Tytöttelyyn Andersson kertoo törmänneensä eduskunnassakin. Anderssonin "ikimuistoisin" kokemus on eurovaalikentiltä.
- Olin kaksintaistelussa Olli Rehnin kanssa. Toimittaja esitteli Rehnin Suomen vaikutusvaltaisimpana miehenä maailmalla. Minulta kysyttiin, kuinka paljon arvioit ulkonäkösi edistäneen poliittista uraasi.
Andersson kertoi tapauksesta myös kirjassa Punavihreä sinivalkoinen - keskustelukirjeitä (Minerva).
- Silloin ärsytti aivan helvetisti - kaikkien politiikassa toimivien nuorten naisten puolesta, Andersson kuvaili kirjassa tuntojaan.
Maaliskuussa uutisoitiin, että Ruotsin Solnan käräjäoikeus vapautti vaimonsa pahoinpitelystä syytetyn muslimi-miehen. Mies oli lyönyt vaimoaan kasvoihin ja vetänyt tukasta samalla polkien päätä kengällä.
Solnan käräjäoikeus päätti, ettei hakattuun naiseen ole luottamista ja vapautti aviomiehen pahoinpitelysyytteestä, koska mies tulee paremmasta perheestä kuin pahoinpidelty vaimo.
Päätös syntyi äänienemmistöllä ja se nojautui pitkälti muslimien sharia-lakiin. Lautamiehet, jotka antoivat vapauttavan tuomion, olivat Ruotsiin keskustapuolueen jäseniä. Toinen heistä, Ebtisam Aldebe, on sanonut aiemmin, että Ruotsin lakeja tulisi sopeuttaa muslimien käytäntöihin.
”Emme halua taantua tasa-arvossa”
Perussuomalaisten kansanedustaja ja Perussuomalaisten Naisten puheenjohtaja Ritva ”Kike” Elomaa näkee riskin, että sharia-lain mukaiset käytännöt leviävät Suomeen islamilaisista maista tulevan maahanmuuton myötä.
– Sharia-laki on karmea. Sille pitää Suomessa olla nollatoleranssi, Elomaa toteaa.
– Suomessa tasa-arvo naisten ja miesten välillä on suhteellisen hyvällä tasolla. Missään nimessä emme halua maahanmuuton seurauksena taantua siitä.
Silpominen tuomittava
Elomaa huomauttaa, että myös tyttöjen ja poikien rituaaliset sukupuolielinten leikkaukset ja silpomiset on tuomittava jyrkästi.
– Poikien ympärileikkaukset, naisten silpominen ja naisten alistaminen eivät ole tästä maailmasta.
– Ihmisten liikkuminen pois ongelmamaista siirtää ongelmat kohdemaahan. Siinä ei ole mitään järkeä. Omat nurkat on hoidettava kuntoon ensin ja apu annettava lähtömaissa. Se on edullisempaa ja inhimillisesti kestävämpää kuin ihmisten siirtely, Elomaa päättää.
Pakkoavioliitot ovat Suomessa yleisiä. Niitä saatetaan jopa käyttää suitsimaan tyttöjen käytöstä.
Pakkoavioliittoja esiintyy Suomessa eri muodoissaan. Jopa kymmeniä vuodessa. Tämän vahvistavat Ihmisoikeusliiton ja oikeusministeriön selvitykset. Esimerkiksi alaikäisiä tyttöjä saatetaan viedä lomalle tämän vanhempien kotimaahan ja paluumatkalla tytöstä on tullut vaimo.
- Tytölle, tällaiselle 16-17-vuotiaalle, ei ole välttämättä kerrottu mitään ja hänet naitetaan yllättäen tuntemattomalle miehelle matkan aikana. Perhe on asian etukäteen suunnitellut, kertoo Ihmisoikeusliiton sukupuolittuneen väkivallan vastaisen työn päällikkö Johanna Latvala.
Tällaisessa tapauksessa avioliitossa voi olla kyse esimerkiksi tytön suitsimisesta.
- Ei välttämättä voi sanoa, että tyttöä rangaistaan, mutta hänelle asetetaan avioliiton myötä rajat, jos hän on vaikkapa seurustellut tai harrastanut seksiä. Tällä tavalla osoitetaan, että sellainen käytös loppuu, sanoo Latvala.
Latvala sanoo, että tällaisia liittoja tapahtunee Suomessakin, vaikka yleisin muoto on mennä entiseen kotimaahan.
Avioliittoon pakottamisessa voi olla kyse myös esimerkiksi siitä, että sen avulla yritetään saada tuore aviomies Suomeen.
Liitosta ei merkintää viranomaisille
Pakkoavioliitoista ei välttämättä jää mitään merkintää viranomaisrekistereihin.
- Ne ovat usein luonteeltaan uskonnollisia eikä niitä virallisteta missään, sanoo Ihmisoikeusliiton Johanna Latvala.
- Samalla tavalla menettelevät monet muutkin maahanmuuttajat, vaikka kyse ei ole pakkoavioliitosta. Se on yleinen tapa mennä naimisiin.
Murto-osa tulee ilmi
Jos maahanmuuttajilta kysyy, niin tapa on yleinen.
Ihmisoikeusliitto selvitti asiaa vuonna 2016 ja oikeusministeriö viime vuonna.
- Haastattelut maahanmuuttajat tiesivät systemaattisesti jonkun, joka on pakkoavioliitossa, sanoo Johanna Latvala.
Ihmisoikeusliiton Kunniakäsitykset ja väkivalta -selvityksessä haastateltiin maahanmuuttajia ja eri alojen ammattilaisia, jotka ovat mukana maahanmuuttajatyössä.
- Myös nämä ammattilaiset ovat tähän törmänneet työssään.
Tietoja tulee myös maahanmuuttajia auttavilta järjestöiltä.
- Ja aivan varmasti vain murto-osa tulee ilmi, uskoo Latvala.
”Koulutytön vihjaus kuultava”
Johanna Latvala toivoo, että asioihin puututtaisiin heti, kun saadaan vihjekin asiasta.
- Että myös ammattihenkilökunta eri aloilla ymmärtäisi, että tätä ihan oikeasti tapahtuu ja nuori saatetaan viedä pois.
- Esimerkiksi toivon, että koulussa asiaan puututtaisiin, jos oppilas vähänkään vihjaa tähän suuntaan.
Latvala sanoo, että uhrin asema on heikko.
- Jo sen takia pakkoavioliitto pitää kriminalisoida.
Ihmisoikeusliitto sanoo, että haavoittuvassa asemassa olevalle pakkoavioliiton uhrille voi olla mahdotonta käynnistää rikosprosessi, sillä pakottaminen on tällä hetkellä asianomistajarikos.
Järjestön mukaan erityisen huonosti pystytään suojelemaan yhteisöllisen väkivallan kuten kunniaväkivallan uhreja.
Liiton mukaan kynnys ilmoittaa pakkoavioliitosta on korkea myös siksi, ettei väkivallan uhrien suojelu ylipäätään nykyisellään Suomessa toteudu riittävän tehokkaasti, mistä Suomi on saanut huomautuksia kansainvälisiltä elimiltä.
– Hyvin vähän löytyy perusteluja sille, miksi Suomessa pitäisi vuonna 2018 opettaa liikuntaa erikseen tytöille ja pojille, sanoo psykologi ja yliopistonlehtori Marja Kokkonen.
Liikunnan opettaminen erillisryhmissä perustuu hänen mukaansa vanhakantaisiin, stereotyyppisiin käsityksiin tyttöjen ja poikien erilaisesta fyysisyydestä ja jopa luonteen ja persoonallisuuden piirteistä, eikä sille ole mitään tutkimuksellista perustetta.
– Esimerkiksi että pojat tykkäävät nujuta ja ottaa kontaktia eivätkä ole rytmitajuisia.
Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan lehtori Kokkonen aloittaa ryhmineen kolmivuotisen tutkimuksen, joka pureutuu häirintään, syrjintään ja liikunnan sukupuolittuneisuuteen. Kohteena on myös koululiikunta, jonka sukupuolittuneisuuden vaikutuksista ei ole tehty kansallista tutkimusta.
Suomessa on lähinnä tehty yläkoululaisille joitain kyselytutkimuksia siitä, miten tyytyväisiä he ovat erillisryhmiin. Kokkosen mukaan nuoren mielipide on toki tärkeä, mutta ei tässä ratkaiseva.
– Jos mennään seiskaluokkalaisten tyttöjen liikuntatunnille ja kysytään, haluavatko tytöt mennä poikien liikuntaan, on luonnollista, että valtaosa ei halua.
Se johtuu Kokkosen mukaan tilanteeseen kasvamisesta ja oppimisesta. Suomessa valtaosa koululiikunnasta tapahtuu erillisryhmissä jo kolmosluokalta alkaen.
Kokkolassa Hakalahden yläkoulussa tilanne on toinen: 18 luokasta ainakin kuusi liikkuu sekaryhmissä, lisäksi valinnaiset liikuntakurssit toteutetaan yhdessä. Rehtorin, liikunnanopettaja Harri Kangasniemen mukaan ryhmien toimivuudessa sukupuoli ei ole ratkaisevaa, vaan ryhmä kaikkine henkilökemioineen ylipäänsä.
– Ei oppitunti ole sen parempi tai huonompi. Kyse on vain ajatuksen ymmärtämisestä, sanoo Kangasniemi.
Muitakaan ryhmäjakoja ei tehdä stereotypioiden pohjalta Mitä haittaa erillisryhmistä sitten on? Urheilupsykologi Marja Kokkonen sanoo, että ne ruokkivat vanhakantaisia oletuksia pojista aina vahvempina, pidempinä, kontaktihakuisempina, räväkämpinä ja aggressiivisempina. Tytöt taas ovat näissä ajatuksissa aina tanssillisempia, notkeampia, rytmitajuisempia ja esteettisemmin liikkuvia.
Stereotypioita on monia muitakin, mutta niiden pohjalta ei tehdä erillisiä ryhmiä, muistuttaa Marja Kokkonen.
– Kuten että tytöillä olisi parempi kielipää tai että pojat olisivat matemaattisesti lahjakkaampia. Ei matikantunneilla silti jaeta oppilaita tyttöjen ja poikien ryhmiin.
Erillisryhmäopetus ei ota huomioon myöskään muunsukupuolisia, joiden asema on Kokkosen mukaan todella hankala: heidän on pakko valita ryhmistä, joista kumpaankaan ei koe kuuluvansa.
Ovatko pojat riski myös kemian tunneilla? Muutenkaan Kokkonen ei niele perusteluja, joihin erillisryhmät yleensä nojaavat. Yksi yleinen on turvallisuusnäkökulma: huoli siitä, että tytöt jäisivät rämäpäisempien poikien jalkoihin yhteisillä tunneilla.
– Se on jopa vähän säälittävä perustelu: että puolet luokasta olisi turvallisuusriski! Koulun ja opettajan tehtävä on huolehtia siitä, että kaikki ovat turvassa. Jotain on tosi pahasti pielessä, jos jotkut tai jopa toinen sukupuoli on jatkuvassa vaarassa. Samalla logiikalla vaaranpaikkoja olisi vaikka kemian tunnilla, sanoo Kokkonen.
Opettajan pedagogin taitojen varaan jää myös siitä huolehtiminen, ettei tyttöjä esimerkiksi mollata palloilulajeissa, joissa poikien katsotaan perinteisesti olevan vahvempia. Ja, tutkija kysyy: mistä on lähtenyt ajatus, että kukaan tyttö ei halua pelata pallopelejä, mutta kaikki pojat haluavat?
Puolustusministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan Jehovan todistajien asevelvollisuuskysymystä, jonka toinen puoli koskee totaalikieltäytyjiä. Työryhmän tehtävänä on arvioida Jehovan todistajat asevelvollisuudesta vapauttavan poikkeuslain muutostarpeet. Useissa asiantuntijaselvityksissä on päädytty aiemmin siihen, että vapautus on ristiriidassa perustuslain kanssa. Nykytilaa on pidetty ongelmallisena erityisesti yhdenvertaisuuden kannalta. Jehovan todistajien vapauttamista koskeva laki on aikanaan säädetty perustuslain säätämisjärjestyksessä niin sanottuna poikkeuslakina vuonna 1987 ennen nykyisen perustuslain voimaantuloa.
Työryhmän puheenjohtaja, ylijohtaja Teemu Penttilä sanoo, että totaalikieltäytyjien kysymys on toinen puoli asiaa ja se pitää ilman muuta huomioida työryhmän työssä.
–Se puoli tulee varmaan kansainvälisen oikeuden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen, YK:n ihmisoikeusneuvoston kannanottojen kautta ihan samalla lailla esille, Penttilä sanoo Uudelle Suomelle.
Helsingin hovioikeus päätti helmikuussa vapauttaa vankeuteen tuomitun totaalikieltäytyjän rangaistuksesta, mutta päätös ei ole vielä lainvoimainen. Jos ratkaisu säilyy korkeimmassa oikeudessa, totaalikieltäytyjä välttää Suomessa rangaistuksen ensimmäistä kertaa koskaan. Suomen käytäntö vapauttaa vain yhteen uskontokuntaan kuulumisen perusteella ase- ja siviilipalveluksesta on hovioikeuden arvion mukaan syrjivä ja vastoin perustuslain syrjintäkieltoa.
Penttilä huomauttaa, että yleinen asevelvollisuus ei ole muualla kovin yleinen, joten muissa maissa ei juuri törmätä vastaaviin ongelmiin. Hänen mukaansa Suomella ei oikein ole asiassa varteenotettavia länsimaisia verrokkeja. Penttilä ei usko, että työryhmä löytää uusia ratkaisuja: kaikki vaihtoehdot ovat jo tiedossa ja nyt niitä peilataan nykypäivän käytäntöihin ja siviilipalveluksen kehittämiseen.
–Tämähän on ollut vuosikymmeniä, voi sanoa, tämä ongelma tämänkaltainen. Tässä ei oikein siistiä, yksinkertaista ratkaisua ole varmaan olemassakaan.
Penttilä sanoo, että vapautuksen poistaminen Jehovan todistajilta on yksi vaihtoehto. Poistamista vaati maaliskuussa Sinisen tulevaisuuden puheenjohtaja, Eurooppa-, urheilu ja kulttuuriministeri Sampo Terho.
–Tämä on vähän monitahoisempi kysymys. Jos se kumotaan, kysymys on myös siitä, mitä muuta tehdään, Penttilä sanoo.
Helmikuussa puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) sanoi, että ministeriössä selvitetään, onko poikkeuslaista mahdollista luopua ja jos, niin miten.
Työryhmän tulee työssään huomioida, että esityksellä ei vaaranneta yleistä asevelvollisuutta. Ministeri Niinistö on linjannut, ettei pakollisen varusmiespalveluksen heikentäminen ole mahdollinen kehityssuunta Suomessa.
Helmikuussa asiaan otti kantaa myös yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä, jonka mukaan YK:n ihmisoikeuskomitea on kritisoinut tilanteesta Suomen hallitusta vuosikymmeniä. Myös eduskunnan oikeusasiamies ja perustuslakivaliokunta ovat lausunnoissaan pyytäneet hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin jo vuosia sitten.
–Puolustusministeriön asettama toimikunta totesi jo vuonna 2007, että totaalikieltäytyjien kohtelu tulisi saattaa yhdenmukaiseksi perustuslain kanssa. Suomi ei kuitenkaan ole ryhtynyt toimenpiteisiin lainsäädännön muuttamiseksi perustuslakivaliokunnan ja YK:n kritiikistä huolimatta. Odotamme, että hallitus nyt ryhtyy lainsäädäntötoimenpiteisiin asiassa, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä sanoi helmikuussa tiedotteessa.
Aseistakieltäytyjäliitto vaati tuolloin luopumaan totaalikieltäytyjien vapausrangaistuksista ja luonnehti hovioikeuden ratkaisua käänteentekeväksi.
"Jos tyttöjen koulutulokset olisivat yhtä huonoja kuin poikien, sitä pidettäisiin kansallisena skandaalina”, sanoo Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch. Suomeen syntyy yhä vähemmän lapsia. Yksi syy on miesten nopea syrjäytyminen.
Valtiovarainministeriön kokoaman tilaston mukaan 25-34-vuotiaiden miesten työllisyysaste on vuoden 2008 jälkeen pudonnut yli 87 prosentista alle 80 prosenttiin. Romahdus tapahtui kahdessa vaiheessa. Vuosina 2008-2009 työllisyysaste putosi viisi prosenttia. Vuosina 2011-2017 seurasi yli neljän prosentin pudotus.
Syntyvyys seurasi nopeasti perässä. Vuonna 2009 Suomessa syntyi 61 000 lasta. 2017 noin 50 000.
Väestö ei vielä supistu, vaikka tammi-helmikuun aikana syntyi 7 687 lasta, eli 260 vähemmän kuin vastaavana aikana 2017. Väestö kasvoi muuttovoiton vuoksi.
Pientuloisten osuus 25-34-vuotiasta miehistä on kasvanut koko vuosituhannen ajan. Suuri hyppäys alkoi vuoden 2008 laman kynnyksellä. Vuonna 2007 ikäryhmän miehistä noin yhdeksän prosenttia oli pienituloisia. 2015 heitä oli jo yli 18 prosenttia.
Pienituloisuus on tällä vuosituhannella kasvanut myös saman ikäisten naisten keskuudessa mutta huomattavasti hitaammin. Kolmen vuoden jaksolla 2013-2015 pienituloisten osuus ikäryhmän naisista laski yli 12 prosentista alle 10 prosenttiin.
Eikä tässä kaikki. Asiakastiedon tuoreen tilaston mukaan 25-39 -vuotiasta miehistä yli 15 prosentilla on maksuhäiriömerkintä. Naisista noin kymmenellä prosentilla.
Suomalaiset miehet syrjäytyvät siis vauhdilla. Tällä on suuri vaikutus syntyneiden lasten määrään ja siihen, että yhä useampi mies jää kokonaan ilman lapsia.
Väestöliiton mukaan vain perusasteen suorittaneista 40-45 vuotiaisita miehistä 35 prosenttia on lapsettomia. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista heitä on vain 22 prosenttia. Näistä miehistä enää pari prosenttia tulee isäksi. Saman ikäryhmän naisilla koulutus ei juuri korreloi lapsettomuuteen. Ikäryhmän naisista noin 20 prosenttia on lapsettomia.
Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirchin mukaan ongelma merkittävä.
”Miehet syrjäytyvät perheellistymisestä. Tällä hetkellä 20-29 vuotiasta miehistä melkein 87 prosenttia on vailla lasta. Tämä on todella korkea luku. ”, hän sanoo.
Samalla vapaaehtoinen lapsettomuus on kasvanut jonkin verran.
”Käsittelimme tätä vuoden 2015 Perhebarometrissä. Kyse ei ole niinkään koulutetuista naisista, vaan kouluttamattomista miehistä. Tämä kielii siitä, että kysymys on resurssien puutteesta”, sanoo Rotkirch.
Moni mies siis haluaa lapsen, mutta kokee, ettei isyyteen ole mahdollisuutta.
Tyttöjen ja poikien eriytyminen alkaa jo yläasteella. Rotkirch tosin huomauttaa, että poikien sisällä on suurta hajontaa. Jotkut menestyvät erittäin hyvin.
Trendi on kuitenkin selvä.
”Suomessa ei riittävästi pyritä siihen, että pojat menestyvät koulussa. Aiemmin on onnistuttu kasvattamaan lukemisesta ja oppimisesta kiinnostuneita poikia. Jos tyttöjen koulutulokset olisivat yhtä huonoja kuin poikien niin sitä pidettäisiin kansallisena skandaalina”, Rotkirch sanoo.
PERJANTAI-ILLAN Pressiklubissa todettiin yhteen ääneen, että Turun Sanomien toimittaja Rebekka Härkönen on joutunut Suomen oloissa poikkeuksellisen rajun vihakampanjan kohteeksi. Studiossa olivat Härkösen ja juontaja Sanna Ukkolan lisäksi toimittajat Matti Virtanen ja Jussi Pullinen.
Kampanja alkoi viime vuonna, kun Härkönen haastatteli Turun Sanomiin turvapaikanhakijaa, joka kertoi auttaneensa Turun puukotuksen uhreja. Jutun ilmestyttyä samana iltana Härkösen sähköposti tukkeutui vihaviesteistä ja uhkauksista, eikä loppua näy vieläkään.
Hyökkäyksen usuttajana toimi Jussi Halla-aho, joka itse vetäytyi pian taka-alalle, kun kävi ilmi, ettei Härkösen jutussa ollut mitään vikaa.
Matti Virtanen totesi, että Halla-Aho teki silloin pahan virheen.
”Hän ei tajunnut, että hänellä on näitä sokeita seuraajia, jotka alkavat tehdä töitä hänen puolestaan.”
Pullinen epäili, että Halla-aho ei olisi tätä tajunnut. Hän muistutti, että tämänkaltaiset kampanjat noudattavat aina samaa kaavaa.
JUONTAJA Sanna Ukkola kyseli, miksi vihan kohteena on aina naisia, mutta vastaus jäi tässäkin keskustelussa vajaaksi.
”En ole tätä ennen kokenut itseäni toimittajana ensisijaisesti naiseksi, enkä ollut tajunnut, että on olemassa näin järkyttävää naisvihaa ilmiönä. Nyt se on pakko myöntää”, Härkönen sanoi. Hän lisäsi, että joukkoon saattaa joutua myös miehiä, jotka sanovat olevansa feministejä.
Virtanen vertasi Härkösen kokemuksia omiinsa, sillä hän on saanut usein vihaista palautetta ”väärien” ilmastonmuutosnäkemystensä takia.
”Mutta ei niissä viesteissä ole koskaan mitään sukupuolista sävyä!” Virtanen huudahti. Härkösen saamissa vihaviesteissä taas ei juuri muuta olekaan.
”Yleensä vastaan kohteliaasti ja lyhyesti, pysyn asiallisena. Se saattaa yllättää hyökkääjän. Miksi sä Rebekka et vain ilmianna ja blokkaa kuten muut tekee?”, Virtanen kysyi Härköseltä, kaikella ystävyydellä.
”Koska mulla oli se hullu ajatus, että näiden kanssa voisi keskustella, mutta nyt mä olen tajunnut, että näytän lopulta vain kahelilta. Toisaalta kun olin seitsemän kuukautta hiljaa, sama meno jatkui silloinkin”, Härkönen vastasi.
”Mutta nyt olen ajatellut lopettaa. Olen ihan nääntynyt.”
PULLISEN MIELESTÄ keskustelua kannattaa aina käydä, koska olisi huolestuttavaa, jos ei uskallettaisi enää mennä mukaan, tarkoittaen ilmeisesti ennen muuta toimittajia.
”Ei nyt koko ammattikunta uhriuduta”, Virtanen toppuutteli.
Härkönen on halunnut herättää keskustelua lainsäädännön roolista vihakampanjoissa.
”Voiko kampanjoihin puuttua lailla ja jos, niin mihin kohtaan?” hän kysyi.
Pullinen komppasi ja huomautti, että on olemassa ilmiöitä, joille ei ole nimeä laissa. Jos olisi sanoja, myös sosiaalisen median alustat olisi helpompi saada kantamaan vastuutaan siitä, mitä heidän ”tiloissaan” tapahtuu.
Härkönen on muuttanut Helsinkiin, koska elämä Turussa muuttui tukalaksi, ja vihakampanja vaikutti liikaa hänen arkeensa.
”Helsingissä on paljon helpompaa, koska täällä on muitakin, jotka ovat joutuneet tikun nokkaan. Kuten sinä Sanna”, Härkönen sanoi. Ukkola on yksi niistä naistoimittajista, jotka ovat Härkösen tapaan saaneet osansa some-ryöpyistä.
Iltalehden ja Uuden Suomen teettämän kyselyn mukaan vihreillä on edelleen isoin potentiaali kannatuksensa kasvattamiseen, mutta jääkö puolue ikuiseksi lupaukseksi, kysyy Iltalehden Juha Ristamäki.
Iltalehti ja Uusi Suomi ovat teettäneet kuukausittaisen puoluekannatuskyselynsä ohella arvion siitä, mitkä puolueet houkuttelevat äänestäjiä myös oman kannattajakuntansa ulkopuolelta. Tietoykkösen toteuttama kysely mittaa puolueen potentiaalia nostaa omaa kannatustaan.
Suurin kannatuspotentiaali on vihreillä. Kaikista vastanneista 16 prosenttia sanoi, että voisi "oman puolueensa" lisäksi äänestää vihreitä. Vihreät houkuttaa erityisesti niitä, jotka sanovat äänestävänsä tällä hetkellä vasemmistoliittoa. Heistä yli puolet (51%) voisi äänestää myös vihreitä.
Naisten sielut
Kannatusta löytyy reippaasti myös SDP:n (30%) ja kokoomuksen (20%) äänestäjien parista. Tämä tarkoittaa suomeksi, että demarien ja kokoomuksen pitää tehdä hartiavoimin töitä, ettei etenkin koulutettuja naisia valu heidän kannattajistaan vihreiden äänestäjiksi.
Käytännön politiikan tasolla se tarkoittaa muun muassa sitä, että kokoomus rummuttaa jatkuvasti koulutuksen puolesta. Lisäksi kokoomuslaiset esittivät opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen johdolla syvää loukkaantumista, kun keskusta meni kaatamaan perhevapaauudistuksen. Tällä tavalla kokoomus luo itsestään kuvaa tasa-arvon taistelijana.
SDP häärii samoilla tonteilla. Esimerkiksi Tuula Haatainen kävi presidentinvaalikamppailua jo puolueen yleisemmät teemat edellä. Haatainen nosti esiin seksuaalista häirintää sekä naisten asemaa kotona ja globaalisti. Viesti on selvä ja tarkoitettu naisäänestäjille, joita vihreät erityisesti houkuttaa.
Vastustajien onni
Kaupungistuminen, ympäristöasioiden nousu, pehmeät arvot... Kehitys puhuu sen puolesta, että vihreille olisi aukeamassa taivas.
Poliittisten vastustajien onneksi puolue valitsi itselleen puheenjohtajaksi Touko Aallon, joka on luvalla sanoen ollut hieman kohmeessa.
Kukaan ei väitä, etteikö Aalto yrittäisi ja paneutuisi asioihin. Hänen tyylinsä saattaa vain olla tähän aikaan väärä. Hän pohtii pitkään asioita, tömäyttää sitten kannanoton julki ja se on siinä.
Vihreiden äänestäjien esiin kaivaminen vaatii enemmän Ville Niinistön kaltaista ärhäkkää ja aktiivista puheenjohtajaa. Niinistö oli koko ajan esillä ja haastoi hallitusta. Aallosta ei ole hallitukselle ainakaan toistaiseksi ollut juurikaan harmia.
Lisäksi etenkin kokoomus ja SDP yrittävät vihreiden keskeisillä politiikka-alueilla syleillä vihreät kuoliaaksi. Kaupunkimaisesti asuvat suomalaiset jakavat kyllä laajalti vihreiden arvot, mutta eivät he välttämättä sen takia vihreitä äänestä, koska muutkin puolueet näyttävät ajavan samoja asioita.
Erottautuminen kilpailijoista on vihreillekin elinehto. Kuten eräs keskeinen vihreä vaikuttaja sanoi, "vihreät eivät missään tapauksessa saa leimautua kokoomuksen puisto-osastoksi".
Samoja äänestäjiä
Myös kokoomuksella on perinteisen kannattajakuntansa ohella vetovoimaa. Keskustaa nyt kannattavista 31 prosenttia sanoi Iltalehden kyselyssä, että voisi harkita äänestävänsä myös kokoomusta.
Jos taas katsotaan kokoomuksen äänestäjiä, heistä 18 prosenttia voisi harkita äänestävänsä keskustaa.
Nämä kaksi tietoa selittävät olennaisella tavalla sen, miksi keskusta ja kokoomus ovat yhä enemmän tukkanuottasilla keskenään, mitä lähempänä vaalit ovat.
Vaikka ne ovatkin hallituskumppaneita ja sitoutuneet yhteisiin tavoitteisiin, ne tappelevat vaaleissa myös isosta siivusta samoja äänestäjiä. Siksi niille ei ole yhdentekevää, millä tavalla ne asemoivat itsensä julkisuudessa. Sekä keskustalla että kokoomuksella on paljon voitettavaa toisiltaan.
Ajattelin, että olet todella ärsyttävä ja pinnallinen, mutta sähän oletkin älykäs ja teet erinomaisia juttuja”, on lause, jonka olen kuullut usein itsestäni. Kukaan ei ole koskaan arvannut ammattiani ulkonäköni perusteella. Minulle on sanottu useaan otteeseen, etten näytä toimittajalta.
Usein nihkeä ennakkoluulo minua kohtaan aiheutuu nimeomaan pelkästä ulkonäöstäni, siitä millainen tyyli minulla on. Harha kiteytyy siis ajatukseen, että jos nainen panostaa millään lailla näyttävämmin ja persoonallisemmin pukeutumiseensa asusteita ja kampausta myöten, hänen täytyy olla pinnallinen ja pääosin kiinnostunut vain ulkonäöstään. Sen vuoksi hän taitaa olla myös ärsyttävä ja todennäköisesti tyhmäkin. Tai no, ei ainakaan “erityisen välkky”.
En todellakaan ole ainut, joka on saanut osansa ennakkoluuloista. Vielä pidemmän linjan toimittaja, mielipiteitä jakava Maria Veitola saa jatkuvasti ulkonäköönsä kohdistuvia viestejä. Esimerkiksi sellaisia, joissa ikään kuin halveksuen pohditaan, että mitä sukupuolta hän edes edustaa, kun “eihän tuosta ota selvää”! Ihan kuin sillä olisi toimittajan ammattitaidon kannalta merkitystä, mitä sukupuolta olet ja vielä vähemmän sen suhteen, minkä sukupuolen edustajalta näytät.
Joillekin tuntuu olevan lähes mahdotonta päästa ennakkoluuloistaan yli, koska he antavat ulkoisten seikkojen, pinnan, dominoida kokonaiskuvaa. On vaikeaa nähdä ihmisen pukeutumistavan, puhetyylin ja olemuksen yli itse sisältöön ja ajatuksiin. Koska ne vaan ärsyttää niin pirusti. Siksi tässä ei ole kyse nyt vain minusta tai Veitolasta, saati jostain “uhriutumisesta”, vaan mielestäni tämä kaikki kertoo oleellisista ongelmakohdista yhteiskunnassamme. Ensinnäkin hyvin kapeasta naiskuvasta, toiseksi kapeasta kuvasta sen suhteen, miltä älykkyyden, asiantuntevuuden ja amattitaidon oletetaan näyttävän sekä kolmanneksi kapeasta toleranssista sulattaa ihmisten moninaisuutta.
Kärjistetysti todettuna naisena et voi olla sekä hauska, älykäs, ammattitaitoinen, päättäväinen, uskottava, tyylikäs ja kaunis, vaan pitää valita yksi kategoria johon kuulua. Muuten alkaa ärsyttämään, kun ei voikaan niin helposti lokeroida!
Naisena et ole koskaan oikean ikäinen, vaan liian nuori tai vanha. Aina pitäisi olla enemmän tai vähemmän jotain toista. Aina jollain on oikea mielipide ja analyysi sinusta valmiina - tuntematta sinua. Haukut liittyvät usein naiseuteen, naisen ulkonäköön ja nainen mielipiteineen myös seksualisoidaan miestä herkemmin. Sen sijaan, että kritisoitaisiin naista ensisijaisesti ihmisenä, tekijanä ja toimijana, tytöttelyllä ja huorittelulla pyritään mitätöimään vuosien aikana naisen hankkima ammattitaito.
Kun YleX:n radiojuontaja Alma Hätönen julkaisi bikinikuvan Instagramissaan, tuli lauma kiusaajia huutamaan, kuinka “uskottavuus menee” ja “onpa kamalaa humiohuoraamista”. Aivan kuin se olisi kenenkään toisen oikeus määritellä, mitä omalla kehollaan tekee. Aivan kuin omaa kehoaan ei saisi ottaa itse haltuun. Aivan kun olisi joku suurin synti olla ylpeä omasta kehostaan. Aivan kuin yksi bikinikuva yhtäkkiä nollaisi kaiken ammattitaidon. Ja paskat. Tämä kaikki edellä mainittu on vahvasti sidoksissa sekä sukupuoleen että siihen, miten olemme tottuneet vakavasti otettavan ihmisen käyttäytyvän ja näyttävän.
41-vuotias Joni Tähti on tottunut siihen, että grillillä tai pikaruokaravintolassa käynnin jälkeen on suunnattava pesemään parta. Pahimpia sotkijoita ovat hampurilaiset.
– Majoneesit ja kastikkeet tursuavat sieltä välistä väkisinkin parralle. Minun partani ei ole edes kovin pitkä. Voin kuvitella tilanteen sellaisella, jolla parta roikkuu polvissa asti, Tähti sanoo.
Toinen ongelmallinen syötävä on lihapiirakka, joka on täytetty väärässä järjestyksessä. Haminassa asuva Tähti sanoo tietävänsä vain yhden grillin, jossa lihapiirakka osataan täyttää oikein.
– Jos nakit on laitettu ensin ja lisukkeet päälle, ne tulevat rinnuksille. Lisäksi se nakkireuna on aika kuivaa syötävää. On yllättävän tärkeää, missä vaiheessa sen nakin survaisee piirakkaan. Kun mausteet laittaa ensin, ne menevät tasaisesti ympäri lihapiirakkaa.
Samanlaisia kokemuksia on suurella osalla parrakkaista miehistä. Jotkut Suomen Parrakkaat -yhteisön jäsenet kertovat Facebookissa, että grilliruuan syöminen ja hampurilaisravintoloissa käyminen on vähentynyt tai jopa loppunut kokonaan.
"Parran, tai suun yli tulevien viiksien vuoksi olen luopunut julkisilla paikoilla syömisestä enkä kärsi siitä mitenkään."
"Lopetin hampurilaisten syömisen puoli vuotta sitten. Välillä kiroan kuontalon syvimpään helvettiin."
"Grilliruokaa ja hampurilaisia tulee välteltyä yleisillä paikoilla kuten myös huoltoaseman sämpylöitä. Tahtoo majoneesit ja lisukkeet levitä ympäriinsä."
Viiksikarva jumissa Parrakkailla on ongelmia muidenkin ruokien kanssa. Grilliruuan ohella pahimpia sotkijoita ovat keitot, jäätelö, jugurtit ja munkit. Varsinkin viiksiin tarttuu miesten mukaan lähes kaikki. Joskus syöminen tai juominen jopa sattuu.
"Yhden viiksikarvan jääminen tölkin klipsin väliin. Voi ihme, miten se osaa vihlaista selkärankaan asti."
"Joskus kiskoin kurkkuun menemässä olevan karvan, vain huomatakseni että sehän on edelleen ylähuulessa kiinni."
Pulmista huolimatta parta on monelle miehelle niin suuri osa identiteettiä, että he näkevät sen eteen paljon mielellään vaivaa – mutta joutuvat kestämään myös rankkaa arvostelua.
Usein kommentoijat eivät tarkoita pahaa, mutta parran omistajaa kuittailu harmittaa.
"Olen todella loppu jatkuvaan joulupukitteluun, väsyneisiin ISIS-kommentteihin ym. ”hauskoihin” heittoihin. Kun sitä kuuntelee tarpeeksi ja jatkuvasti, se alkaa vituttaa."
"IT-alalla muhkeaa partaa kavahdetaan. Puheet ja vitsit aiheesta viittaavat tähän. Kyllä jonkun ISIS-vitsin sai päivän aikana usein kuulla. Myöskin helvetin perkeleeksi on haukuttu useasti."
"Huutelijat lopettivat töissä huutelut, kun aloin aina töihin tullessa sanomaan kaikille, että salaam aleikum." (Muslimien tervehdys)
"Yhdelle työkaverille jouduin tuossa alkuviikosta lyömään jauhot suuhun, kun joka kerta tavatessa tervehdys oli (ISIS-tyyliin) ”allahu akbar”. Vastasin hänelle, etten minäkään hänen ylipainoaan ole ennen kommentoinut, mutta voisi hänkin aika tavalla laihduttaa."
Miesten mukaan yleistä on myös uskontoon liittyvä herjaaminen ja se, että parrakkaita haukutaan moottoripyöräkerhon tai rikollisjärjestön jäseniksi. Miehet ihmettelevät, miksi parta tuntuu olevan hyväksyttävä syy arvostella toisen ulkonäköä.
“Olen kysynyt huutelijoilta, miksi partaa saa niin vapaasti arvostella ja herjata. Kuulemma sen takia, koska sen on itse kasvattanut ja siihen pystyy itse vaikuttamaan. Ylipainoonkin useimmissa tapauksissa ihminen pystyy itse vaikuttamaan, mutta ei se silti kuulu hyviin käytöstapoihin siitä alkaa ensimmäisenä toiselle ilkkumaan.”
https://artvoice.com/2018/04/05/allison-mack-now-leading-nxivm-branded-sex-slaves-slaves-still-24-hour-readiness-former-smallville-actress/#.Wsl0zIhuaUk Smallville sarjasta tuttu näyttelijä Allison Mack pisti pystyyn seksikultin ja hänellä on seksiorjia sun muuta 24h hälytystilassa minuutin viiveellä vastaamassa. Lisäksi Mack vielä poltatti orjilleen hänen omat nimikirjaimensa ihoon, mutta viranomaisia ei asia tunnu kiinnostavan. Heidän mukaansa Mackin aivopesi hommaan nyt jo vankilaan laitettu jamppa ja Mack on viaton pulmunen. On se kumma kun ei naisilla ole agentuuria sitten enää ollenkaan. Saavat näköjään tehdä ihan mitä lystäävät.
SUOMEN naisten jalkapallomaajoukkueen entinen päävalmentaja Reima Kokko kertoo MTV:lle, että joukkueessa oli laajaa seksuaalista häirintää. Kokon mukaan asiasta tiedettiin, mutta siihen ei uskallettu puuttua.
Kokko oli naisten maajoukkueen päävalmentajana vuosina 1995–2000.
”Jos nuorempi tyttö ei lähtenyt siihen mukaan, niin painostus oli kovaa. Tiedän monta tyttöä –lahjakkaita maajoukkuepelaajia, jotka pelkäsivät ja lopettivat uransa, koska eivät kestäneet sitä touhua”, Kokko kertoo MTV:lle.
Kokon mukaan samanlaista toimintaa oli myös naisten jääkiekko- ja käsipallomaajoukkueissa.
Kokon mukaan asiaan puuttuminen oli vaikeaa.
”Jos joku alkoi laulaa niistä asioista, niin hän ei ollut siinä joukkueessa enää mitään. Monet pelkäsivät”, Kokko sanoo.
KOKKO ei kerro asiasta ensimmäistä kertaa. Jo vuonna 1999 Kokko kertoi HS:lle samasta asiasta jutussa, jossa pääasiassa käsiteltiin naispelaajien lesbosuhteita.
”Se on ongelma, kun joukkueeseen tulee nuoria tyttöjä, jotka eivät ole vielä perillä itsestään. Monella heistä on suht heikko itsetunto ja idoli voi tyrkyttää omia kuvioitaan. Nuoria tyttöjä on manipuloitu ja hyväksikäytetty, mutta selkeätä näyttöä siitä ei ole saatu”, Kokko kertoi tuolloin.
”Nuorten likkojen manipuloinnista pitäisi tehdä loppu. Nyt asia on pidetty lasikaapissa. Tapauksista puhutaan joukkuelajeissa sisäpiirijuttuina. Nuoria likkoja olisi suojeltava tavalla tai toisella.”
HS kertoi, että tyttöjä kasvatetaan varomaan poikia, mutta toisten naisten kanssa voidaan vaikka nukkua samassa sängyssä ajattelematta, että se voisi johtaa seksiin.
”Nuori tyttö voi vahvan ystävyyden kautta ajautua tilanteeseen, jossa ei enää osaa sanoa ei. Tyttö ei välttämättä ole osannut sitä puolta edes ajatella”, salibandyvalmentaja Risto Kauppinen sanoi.
MTV:n mukaan seksuaalinen häirintä jatkui ainakin vuoteen 2008 asti. Tieto perustuu kymmeniin pelaajahaastatteluihin.
Suomen Palloliitto ja Jääkiekkoliitto ovat vahvistaneet asian MTV:lle.
LISÄTTY LAUSE ”Tieto perustuu kymmeniin pelaajahaastatteluihin” kello 16.50.
Valtiovarainministeri Orpon huoli johtuu siitä, että suomalaiset nuoret miehet ja nuoret naiset eivät enää kohtaa toisiaan, mikä näkyy syntyvyystilastoissa lapsikatona. He eivät kohtaa, koska heidän maailmansa eriytyvät: yhä useampi nuori mies syrjäytyy, yhä useampi nuori nainen menestyy ja katoaa nuorten miesten silmistä yliopistoon.
SUOMESSA kuollaan nyt enemmän kuin synnytään, mitä ei ole tapahtunut sitten sotavuosien 1918 ja 1940.
”Ongelma on suuri, niin henkilökohtaisella tasolla kuin yhteiskunnankin kannalta”, Orpo kirjoitti Facebook-sivullaan maanantaina aamupäivällä.
Orpo on kiinnittänyt huomiota siihen, että parhaassa perheenperustamisiässä olevien eli 25–34 -vuotiaiden miesten työllisyysaste on 2000-luvulla heikentynyt samaa tahtia kuin syntyvyys Suomessa.
Ajankohtaisen innoituksensa huoleensa Orpo oli saanut Helsingin Sanomien artikkelista, jonka hän linkitti mukaan kirjoitukseensa. Artikkelissa oli haastateltu Orpon johtaman valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäkeä, jonka tuumailuihin Orpokin kirjoituksessaan viittaa.
”Syrjäytyminen ja yksin jääminen on tragedia, johon on puututtava entistä päättäväisemmin”, Orpo vaatii.
Hän suree poikien oppimisvaikeuksia koulussa, minkä vuoksi moni jää ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Tytöt pärjäävät paremmin, ”eivätkä he siksi edes kohtaa”.
ORPO tarkoittaa, että pojat ja tytöt eivät kohtaa toisiaan, minkä seurauksena he eivät harjoita lisääntymistä.
”Tämä näkyy jo syntyvyystilastoissa, kun lapsia syntyy Suomessa vähemmän kuin 150 vuoteen”, Orpo kirjoittaa ja liitti virkkeen loppuun huutomerkin.
Orpo auttaisi poikia viemällä jo aloitetut koulutuksen uudistukset ”huolella maaliin varhaiskasvatuksesta amisreformiin”.
”Pidetään ne mukana, joilla on suurimpia vaikeuksia”, Orpo kannustaa. Samaan aikaan pitäisi ponnistella jo syrjässä olevien ja yksinäisten auttamisessa mukaan yhteiskuntaan, opiskelemaan tai töihin.
ORPO muistuttaa näiden toimenpiteiden koskevan luonnollisesti kaikkia, myös tyttöjä, sillä kaikilla tytöilläkään mene hyvin, mutta pojilla menee lukumääräisesti huonommin.
”Yksinäisestä, vailla tekemistä ja tulevaisuudenuskoa olevasta nuoresta miehestä ei koskaan ole seurannut mitään hyvää”, Orpo varoittaa.
”Ei hänelle itselleen, kuin muillekaan. Heidän moittimiseen meillä ei ole varaa, auttamiseen pitää olla”, Orpo päättää kirjoituksensa, jonka alussa hän viestittää emojilla olevansa mietteliäs paikassa valtiovarainministeriö.
ORPON linkittämässä Helsingin Sanomien artikkelissa kerrottiin, etteivät suomalaiset enää synnytä entisessä määrin, vaan syntyvyys on romahtanut ja seurauksena on ollut ”lapsikato”.
Tämän vuoksi vanhusten määrä suhteessa työikäisiin kasvaa lähivuosina nopeammin kuin useimmissa muissa maissa. Lapsikato on edennyt Suomessa ennusteita nopeammin, joten niin sanotun huoltosuhteen heikkeneminen ei ehkä pysähdykään 2030-luvulla, kuten oli ennustettu.
HS:n artikkeli hätkäyttää tilastotiedolla, jonka mukaan kahtena viime vuonna kuolleita on ollut enemmän kuin syntyneitä. Edellisen kerran näin kävi vuosina 1918 ja 1940, jotka olivat sotavuosia.
Artikkelissa valtiosihteeri Martti Hetemäki hakee selitystä syntyvyyden heikkenemiselle nuorten miesten ja naisten erilaisella menestyksellä elämässä.
Heidän maailmansa eriytyvät: ”Naiset ovat yliopistossa, ja miehet muualla, eiväthän he edes kohtaa”.
MTV Sportin viime aikoina tekemät paljastukset seksuaalisesta häirinnästä naisten palloilujoukkueissa yllättivät Seta ry:n, joka tukee ja auttaa seksuaalisia vähemmistöjä.
Naisten tekemä seksuaalinen häirintä toisille urheileville naisille on Setan pääsihteerin Kerttu Tarjamon mielestä ehdottoman tuomittavaa.
– Tämä on asia, jolle olisi ehdottomasti pitänyt tehdä jotain, mutta on vuosikaudet mennyt niin, ettei siihen ole puututtu.
Tarjamon mukaan samaa sukupuolta olevien väliseen häirintään joukkueissa on saattanut olla vaikea puuttua sen takia, että seksuaalinen suuntautuminen on edelleen jonkinasteinen tabu Suomessa.
– Harvalla urheilutoimijalla on yhdenvertaisuussuunnitelmassa huomioitu seksuaalista suuntautumista. Ei osata miettiä, miten se näkyy pelaajissa joukkueissa. Silloin, kun ei ole sanoja, niin kaikki siihen liittyvät ilmiöt jäävät pimentoon, Tarjamo sanoo.
Urheilun eettinen keskus selvittää Suomen urheilun eettisen keskuksen tutkimuspäällikölle Nina Laaksolle MTV Sportin selvityksessä ilmenneet paljastukset eivät tulleet yllätyksenä. Pikemminkin yllätti, miksei asioista puhuttu aiemmin.
– Jyväskyläläisenä täällä on palloilulajit vahvoja. Lukioikäisenä tiedostin, että se (häirintä) oli vallitseva tosiasia. Minua vähän ihmetyttää, että miksi vasta nyt puhutaan, Laakso sanoo.
Urheilun eettinen keskus selvittää yhdessä muiden toimijoiden kanssa, millaista häirintää urheilussa on ilmennyt. Keskus myös laatii lajiliitoille työkaluja häirintään puuttumiseen.
Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen entinen pelaaja, Palloliiton nykyinen varapuheenjohtaja Katri Mattsson on ottanut kantaa maajoukkueessa vallinneeseen seksuaaliseen häirintään.
MTV Sport on viime aikoina uutisoinut, että Suomen naisten jalkapallo- ja jääkiekkomaajoukkueissa sekä lajien SM-sarjajoukkueissa on tapahtunut laajamittaista seksuaalista häirintää, joka on jatkunut 1990-luvulta vähintään vuoteen 2008 asti.
Mattsson kertoo, että hän sai pelata maajoukkueessa turvallisessa ympäristössä omana itsenään.
– Surullisin mielin seurasin tänään uutisia todetakseni, että maajoukkueessa on 90-luvulla ollut valmennusjohdon sallima toimintakulttuuri, jossa ei ole taattu kaikille turvallista ympäristöä, Mattsson kirjoitti Twitter-tilillään sunnuntai-iltana.
– Kun menin itse -98 naisten maajoukkueen mukaan ensimmäistä kertaa 15-vuotiaana, oloni oli turvallinen ja sain olla rauhassa ja ihan oma itseni. On äärimmäisen surullista eikä missään tapauksessa hyväksyttävää, jos asia ei kaikille ole ollut näin.
Mattsson pelasi naisten maajoukkueessa kolmena eri vuosikymmenenä, ajanjaksolla 1998–2015. Hän kokee toimintakulttuurin ajan kuluessa muuttoneen.
– Suurempi ammattimaisuus sekä isompi vastuun kantaminen jukkueen asioista ja valmennuksesta tuli 2000-luvulla ja siitä kehitys on jatkunut tähän päivään asti. Onneksi toimintakulttuuri on muuttunut ja tässäkin suhteessa on menty eteenpäin, kuten koko suomifutiksessa.
– Tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja meidän on varmistettava, että vastaavaa ei pääse enää koskaan tapahtumaan. Jalkapallon pitää olla kaikille turvallinen laji, Mattsson korostaa viestinsä lopuksi.
Tulosruutu paljasti viime viikon torstaina suomalaisen naisurheilun huipulla, muun muassa naisten jalkapallo- ja jääkiekkomaajoukkueissa, tapahtuneen pitkään laajamittaista seksuaalista häirintää.
Inserttien jälkeen ihmiset ovat kysyneet allekirjoittaneelta, milloin syyllisten nimet tulevat esiin. Olen tutkiva urheilutoimittaja, en poliisi, joten kysymys ei ole edes relevantti. Osa syyllisistä, jotka ovat luoneet vastenmielistä alakulttuuria, ovat toki tiedossa.
Olennaisempaa sen sijaan on se, että jatkossa kynnys seksuaaliseen häirintään kasvaa naisten joukkueurheilussa. Uskon ja toivon, että pian arkaluontoiseen ilmiöön osataan reagoida – vihdoinkin – asian vaatimalla vakavuudella.
Kenenkään ei pidä sietää hyväksikäyttöä tai painostusta – ei fyysistä eikä henkistä. Häirinnän on loputtava kokonaan. Kokeneemmat pelaajat, nuorten esikuvat, eivät saa käyttää enää valta-asemaansa hyväkseen.
Valmentajien puolestaan on pyrittävä kitkemään ongelmat heti. Heiltä vaaditaan rutkasti pelottomuutta ja rohkeutta. Ilmiö pelottaa yhä monia: siitä vuosien varrella kärsineet ovat mieluummin vaienneet ja päättäneet jopa uransa, kun puhuneet tulenarasta ilmiöstä.
Ja juuri siksi onkin kullanarvoisen merkittävää, että pitkään pinnan alla kytenyt epäkohta, ilmiö, on nostettu nyt julkisesti esille. Häirintäkulttuuri vähenee hiljalleen, koska kulttuuri muuttuu. Hitaasti, mutta varmasti.
Rohkeat ja ennakkoluulottomat ihmiset voivat muuttaa asioita.
”Kukasta kukkaan lentäminen ei enää ole tehokas lisääntymistapa”, sanoo evoluutiobiologi Markus Rantala. Tulevaisuus on pehmomiesten kulta-aikaa, väittää evoluutiobiologian dosentti Markus Rantala Turun yliopistosta. Hänen mukaansa feminiinisemmät pehmomiehet lisääntyvät jo nyt todennäköisemmin kuin maskuliiniset machot, koska lisääntyminen edellyttää yhä useammin päätöstä perheen perustamisesta.
– Kukasta kukkaan lentäminen ei enää ole tehokas lisääntymistapa, koska ihmiset voivat itse päättää lasten hankkimisesta, Rantala toteaa.
Evoluutio ja luonnonvalinta suosivat niitä, jotka siirtävät geeninsä eteenpäin mahdollisimman tehokkaasti. Ennen jälkeläisiä siunaantui, kun harrasti seksiä – erityisesti miesten osalta mahdollisimman monen kumppanin kanssa. Enää seksi ei johda automaattisesti raskauteen, koska moni käyttää ehkäisyä.
Käytännössä lisääntyminen edellyttää nykyään vahvaa halua perheen perustamiseen. Siksi isyydestä haaveilevien pehmomiesten geenit siirtyvät eteenpäin todennäköisemmin kuin yhden illan suhteita harrastavien naistenmiesten. Kun pelkkä seksin harrastaminen ei riitä suvun jatkamiseen, ovat machomiehet vaarassa kuolla vähitellen sukupuuttoon.
Machokin voi pehmetä Merkittävä syy muutokseen on ehkäisypillereiden yleistyminen. Se vaikuttaa lisääntymisen lisäksi myös parinvalintaan.
Rantala kertoo, että tutkimusten mukaan pillereitä käyttävät naiset mieltyvät useammin feminiinisempiin pehmomiehiin kuin hormonaalista ehkäisyä välttelevät kanssasisarensa. He valitsevat siis harvemmin rinnalleen maskuliinista machomiestä.
Korkean testosteronitason tiedetään vähentävän miehen hoivaviettiä ja kiinnostusta lasten hankkimiseen. Pehmomiehillä puolestaan on alhaisempi testosteronitaso, ja he ovat romanttisempia kuin machomiehet.
Iän myötä myös macho usein pehmenee.
– Miesten testosteronitaso alkaa laskea noin kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen. Ei siis ole mahdotonta, etteikö vauvakuume tarttuisi miehiseenkin mieheen, Rantala sanoo.
Miesten syrjäytymistä kouluissa on yritetty nostaa vuosien varrella useampaan kertaan ongelmaksi, mutta aika tyypillisesti silloin feministit esimerkiksi opetushallituksesta ovat voimakkaasti pyrkineet tukahduttamaan tällaisen keskustelun jo heti alkuunsa erilaisin verukkein. Nyt sitten nähdään, että mihin tämä on johtamassa. Tässä on varsin hyvä esimerkki Opettaja-lehdestä poikien heikon aseman vähättelystä:
"Tyttöjen hyvä koulumenestys ei ole uusi asia eikä myöskään erityisen suomalainen. Professori Elina Lahelma Helsingin yliopistosta ei yhdy huolipuheeseen poikien erityistuen tarpeesta. Lahelman mukaan huolipuheessa yleistetään ja esitetään ongelma ikään kuin kaikki tytöt menestyisivät ja kaikki pojat epäonnistuisivat."
Elina Lahelma on ollut myös vahvasti feministishenkisessä Segregaation lieventämistyöryhmässä, jonka opetusministeriä on asettanut. Tämä siitä huolimatta, että Lahelma ajaa poikien ongelmia vähättelevää ja tyttöjen ongelmia korostavaa linjaa, kuten Opettaja-lehden lainauksesta näkee:
"Lahelma myös arvostelee tarkastelun rajaamista kouluun. Näin tehtäessä oletetaan, että huonot kouluarvosanat automaattisesti johtavat epäonnistumiseen jatko-opintoihin hakeuduttaessa, työelämässä ja yhteiskunnassa.
– Koulumenestys ja koulutus on naisille ja miehille erilainen resurssi, ja naisille tärkeämpi kuin miehille. Miesten tie jatkokoulutukseen on helpompaa kuin naisten muun muassa siksi, että naiset kilpailevat keskenään hyvillä arvosanoilla. Koulutuksen ulkopuolelle jääminen on suurempi uhka naiselle."
Tasa-arvovaltuutettu Päivi Romanov: Tasa-arvoa oppilaitoksiin. Voidaan kuitenkin kysyä, onko naisissa opettajina jotain vikaa? Ovatko naiset pärjänneet opettajina huonosti? Suomi komeilee PISA-tutkimusten kärjessä ja ulkomailta asti käydään ihmettelemässä Suomen hyviä oppimistuloksia ja koululaitosta.
Onko yhteiskunnallinen ongelma, että eläinlääkäreistä suurin osa on naisia? Naiset ovat kautta maailman sivun hoitaneet lehmät ja hevoset navetassa. Ja puhuttaessa fyysisestä voimasta, eivät miehetkään lehmiä ja hevosia omilla voimillaan hallitse. On varottava teilaamasta yksipuolisen sukupuolirakenteen aloja jotenkin "huonoiksi" tai "viallisiksi".
Viime aikoina on tuon tuostakin kiinnitetty huomiota naisten alati enenevään määrään yliopistoissa ja akateemisen tutkinnon suorittaneista. Asiasta puhutaan yleensä jokseenkin negatiivisin ilmaisuin: naiset "tulvivat", "ryntäävät", "vyöryvät" yliopistoihin, he "valtaavat" yliopistot ja korkeakoulut. Tyttöjä harvoin tästä kiitetään.
En ole opetustoimen enkä kasvatustieteiden asiantuntija, siksi en halua asettaa kyseenalaiseksi tutkimuksia ja selvityksiä, joiden mukaan pojat voivat huonosti koulussa. Rohkenen kuitenkin toivoa, että alan asiantuntijat ennakkoluulottomasti pohtisivat, ovatko pojat sellaisessa vaaravyöhykkeessä koulunkäynnin ja oppimisen suhteen, kuin julkinen keskustelu antaa ymmärtää. Vain onko sittenkin kysymys pienestä ryhmästä, jonka perusteella ei voida vetää yleispäteviä johtopäätöksiä pojista yleensä?
SYNTYVYYS on romahtanut Suomessa. Jyrkkä lasku on ollut yllätys, ja nyt se on pakko alkaa ottaa tosissaan.
Se on tiedetty pitkään, että Suomessa vanhusten määrä suhteessa työikäisiin kasvaa lähivuodet nopeammin kuin useimmissa muissa maissa. Tähän on jo hyvän aikaa varauduttu.
On tehty eläkeuudistus ja nostettu eläkeikiä. Nyt tehdään sote-uudistusta, jonka yksi tarkoitus on selviytyä räjähtäen kasvavista hoivamenoista.
Se, mihin sen sijaan ei ole vielä varauduttu, on lapsikato. Syntyvyys laskee paljon nopeammin kuin on ennustettu.
Nyt myös valtiovarainministeriö on havahtunut tähän. Kun rahoja vahtaava ministeriö on jostakin huolissaan, voi olla varma, että asia on tuota pikaa myös politiikan asialistalla.
Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki on käyttänyt heikosta syntyvyydestä viime viikkoina niin julkisia kuin taustoittavia puheenvuoroja. Hän on myös yrittänyt purkaa syitä siihen, miksi väestöennuste on mennyt niin dramaattisesti pieleen kuin oheisesta grafiikasta näkee.
Hetemäki on puhunut aiheesta muun muassa maaliskuun puolivälissä Keva-päivässä. Esityksen voi katsoa tästä.
POLIITTISTEN päätösten kannalta syntyvyyden kiihtyvä lasku on ikävä yllätys. Se vetää mattoa alta niiltä vaikeilta toimilta, joita on jo tehty.
Aiemmin on ajateltu, että huoltosuhde eli työvoiman ulkopuolisten suhde työllisten määrään heikkenisi jyrkästi lähivuodet, mutta heikkeneminen pysähtyisi 2030-luvulla. Nykyisen lapsikadon takia näin ei ilmeisesti käykään.
Hälyttävä merkki on myös se, että syntyneitä on kahtena viime vuonna ollut vähemmän kuin kuolleita. Sadan viime vuoden aikana näin on käynyt aiemmin sotavuosina 1940 ja 1918. Käyrä on tullut Hetemäen mukaan yllättävän jyrkästi alaspäin viime vuosina, ja nimenomaan syntyvyyden takia.
Syitä syntyvyyden laskuun on useita, muun muassa se, että ihmiset lykkäävät perheen perustamista yli 30 ikävuoden. Lapsiluku jää matalammaksi kuin aiemmin, ja monelle riittää hyvin yksikin lapsi.
Syntyvyys on heikentynyt samaa tahtia kuin nuorten miesten työllisyys TÄLLAISEEN uuteen sosiaaliseen normiin on vaikea politiikalla vaikuttaa, mutta entäs jos se ei olekaan asian ydin?
Hetemäki nostaa esiin erityisesti 25–34-vuotiaat eli parhaassa perheenperustamisiässä olevat miehet. Heidän työllisyysasteensa on 2000-luvulla heikentynyt samaa tahtia kuin syntyvyyskin.
Nuorten miesten erot samanikäisiin naisiin ovat viime vuosina revenneet suuriksi. Perussyynä on miesten heikompi koulutus, joka johtaa heikompaan työllisyyteen ja sitä kautta edelleen pienituloisuuteen.
Nuoret naiset sen sijaan pärjäävät paremmin. Kyseisen ikäryhmän naisissa on selvästi enemmän sellaisia, jotka ovat suorittaneet ylemmän korkeakoulututkinnon kuin sellaisia, jotka ovat pelkän peruskoulun varassa. Samanikäisissä miehissä tilanne on päinvastainen.
SEURAUKSET näkyvät Tilastokeskuksen tulonjakotilastossa: sen mukaan 25–34-vuotiaista miehistä yli 18 prosenttia on pienituloisia, eli heidän tulonsa ovat alle 60 prosenttia mediaanitulosta. Samanikäisistä naisista pienituloisia on alle 10 prosenttia.
Maailmat eriytyvät. Naiset ovat yliopistoissa ja miehet muualla, eiväthän he edes kohtaa, Martti Hetemäki murehti Keva-päivän esityksessään.
Pienituloisten osuus nuorista miehistä on peräti kolminkertaistunut 2000-luvulla. Naisten pienituloisuus on sen sijaan ollut viime vuodet laskussa.
Tämä saattaa olla yksi syy myös syntyvyyden laskuun: merkittävä joukko suomalaisia syrjäytyy juuri silloin, kun olisi otollinen aika perheen perustamiseen.
Vihreiden kansanedustaja Emma Kari ottaa Facebook-sivullaan kantaa poikien syrjäytymiseen. Kari kirjoittaa:
”Poikiemme syrjäytymisen pitäisi olla kansallinen hätätila. Silti me leikimme edelleen, että ongelmaa ei ole.
Yhä useampi poika syrjäytyy. Kapea mieskuva ei anna pojille liikkumatilaa. Meidän on puhuttava köyhyydestä. Meidän on puhuttava päiväkodeista, kouluista ja harrastuksista. Meidän on puhuttava sukupuolen merkityksestä. Meidän on puhuttava kiusaamisesta, syrjinnästä ja väkivallasta. Meidän on puhuttava tunteiden tärkeydestä. Meidän on pidettävä huolta pojistamme.
Kaksi kolmasosaa syrjäytyneistä nuorista on poikia ja jopa 16 prosentilla pojista ei ole riittävää lukutaitoa peruskoulun päättyessä. Ero Suomen tyttöjen ja poikien lukutaidossa on länsimaiden suurin. Samaan aikaan huono menestys koulussa seuraa poikia. Yhä useampi nuori mies vajoaa köyhyyteen. Vuonna 2007 nuorista miehistä noin yhdeksän prosenttia oli pienituloisia. 2015 heitä oli jo yli 18 prosenttia. Heistä yli 15 prosentilla on maksuhäiriömerkintä.
Meidän on unohdettava “pojat on poikia” -ajattelu ja ymmärrettävä, että pojille pienenä sallittu erivapaus ei ole etuoikeus. Alhaisemmat odotukset johtavat huonompaan koulumenestykseen. Samalla meidän on opetettava poikamme käsittelemään tunteita sekä etsimään tukea ja turvaa vaikeina hetkinä, jotta elämän vastoinkäymiset eivät vie jalkoja alta. Pojat tarvitsevat nyt tasa-arvotyötä.
Poikamme tarvitsevat nyt sitä, että me aikuiset lakkaamme leikkimästä, ettei sukupuolella ole merkitystä. Kyllä on. Jäykistä sukupuolirakenteista eivät kärsi ainoastaan työelämässä lasikattoon törmäävät naiset, vaan pienet poikamme, joita me tungemme kuristavan ahtaaseen miehisyyden muottiin.”
Silja Keränen: "Täällä joku tyttö kysyy varainsiirtoverosta!"
”Hei, täällä joku tyttö kysyy varainsiirtoverosta!” huikkasi Verotoimiston virkailija kollegan avukseen, kun kävin tekniikan ylioppilaana kyselemässä metsätilan sukupolvenvaihdoksen varainsiirtoverosta.
Asia selvisi erinomaisen hyvin, kuten kaikki muutkin metsiin liittynet asiat ovat selvinneet. Siitä huolimatta, että kolmikymppisenä kaupungissa asuvana naisena kuulun auttamattomasti metsänomistajakunnassa vähemmistöön.
Ennakkoluuloja olen taklaillut verotoimistovisiitin jälkeenkin. Kävimme yhdessä mieheni kanssa metsänomistajille suunnatussa tilaisuudessa.
Hänellehän sitä ruvettiin puhumaan, ei suinkaan minulle. Ville korjasi asian välittömästi: ”Älkää minulle puhuko, tämä tässä vieressä minutkin tänne raahasi.”
Eduskuntavaalikiertueella kainuulaisella kylänraitilla keskusteltiin paikallisten vanhempien herrasmiesten kanssa energiantuotannosta. He halusivat tietää näkemykseni siihen, että kivihiiltäkö sitä turpeen sijaan pitää polttaa.
Vastasin, että ei suinkaan ja perustelin näkemykseni pohdinnalla eri kattilatyypeistä. Herrasmiesten silmistä näki ajatuksen: ”Jaa, nyt taitaa tuo tyttö tietää mistä se puhuu.”
Metsänomistajista naisia on lähes puolet. Suuri osa omistaa puolisonsa kanssa metsää yhdessä. Monessa kuolinpesässä tai metsäyhtymässä naiset ovat myös mukana.
Yhteisomistuksissa metsäasioita hoitaa yleensä mies, harvemmin nainen. Hehtaareihin suhteutettuna miehet omistavat naisia enemmän metsää.
Suomalainen työelämä ja yhteiskunta on sukupuolittunut. Tytöille ja pojille puhutaan eri tavalla. Vaatteet, lelut ja jopa ylioppilaskortit ovat selvästi joko pojalle tai tytölle.
Työelämässä jako naisten ja miesten aloihin vahvistui entisestään. Valitettavasti, koska yhteisön erilaisuus parantaa sen tulosta. Esimerkiksi työyhteisö, jossa on eri ikäisiä, eri sukupuolta olevia, eri kansallisuuksia ja eri koulutustaustoista tulevia ihmisiä, menestyy paremmin.
Lisäksi naisten alemman tulotason yksi keskeinen syy on naisvaltaisten alojen alempi palkkataso. Tämä ei ole pelkästään naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys, Minna Canthia mukaellen.
Sukupuolittuneisuutta voi ja kannattaa purkaa. Se lähtee siitä, että tytöille ja pojille puhutaan samalla tavalla ja samoista asioista. Ei oleteta.
Ottamalla tytöt ja tyttäret mukaan metsäkeskusteluihin ja raahaamalla heidätkin metsäkäynneille. Puhumalla, selittämällä, keskustelemalla ja etenkin kuuntelemalla.
Perussuomalaiset Nuoret haluaa nuoret miehet mukaan synnytystalkoisiin. Talouselämän tekemän uutisen mukaan (6.4.2018) nuorten miesten syrjäytyneisyys ja alhainen syntyvyys menevät tilastollisesti käsi kädessä. Järjestö esittääkin, että nuorten miesten syrjäytyneisyyteen aletaan konkreettisesti puuttua julkilausumien sijaan.
– Nuoren syrjäytyminen on tragedia yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Miten mies voi löytää kumppanin ja perustaa perheen, jos elämän peruspilarit eivät ole kasassa? Kannustamme nyt kaikkia pohtimaan, kuinka käännämme nuorten miesten syrjäytymisen laskuun ja siten takaamme tuoreille perheille taloudellisen varmuuden hankkia lapsia. Me miehet emme voi synnyttää, mutta isinä osallistumme mielellämme lasten hoitamiseen ja perheidemme elättämiseen. Se on myös vastuumme miehinä, toteaa Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja Samuli Voutila.
Työtä ja opiskelumahdollisuuksia
Järjestö esittää, että valtiovalta varaa tulevassa kehysriihessä varoja Miesten vuoro -projektiin, jonka avulla erityisesti kunnille ja kolmannelle sektorille taataan riittävästi varallisuutta nuorten miesten auttamiseen ja heidän ongelmiensa ratkomiseen. Painopiste tulee asettaa erityisesti nuorten miesten työllistymiseen ja opintiellä pysymiseen.
– Kansakuntamme kohtalo on vaakalaudalla. Suomalaisten syntyvyys on romahtanut ja kannamme nuorina huolta asiasta. Tasa-arvon aikakautena on ihmeellistä, ettei nuorten miesten hyvinvoinnista puhuta. Haluamme, että myös heitä autetaan ja ongelmaan tartutaan. Kun nuoret miehet voivat hyvin, naiset ja yhteiskunta voivat hyvin, täsmentää Perussuomalaisten Nuorten hallituksen jäsen Auri Siika-aho.
Suomen Jääkiekkoliitto ja Palloliitto ryhtyvät toimiin seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun kitkemiseksi.
MTV Sport on viime aikoina uutisoinut, että Suomen naisten jalkapallo- ja jääkiekkomaajoukkueissa sekä lajien SM-sarjajoukkueissa on tapahtunut laajamittaista seksuaalista häirintää, joka on jatkunut 1990-luvulta vähintään vuoteen 2008 asti.
Palloliitto tuo tiedotteessaan esille uutisoinnin, jonka mukaan nuorempia joukkueen jäseniä oli painostettu suhteisiin vanhempien ja kokeneempien pelaajien kanssa. Osa nuoremmista pelaajista on lisäksi pelännyt ja lopettanut kohtaamansa häirinnän vuoksi uransa.
– Esiin nostettujen syytösten ja epäilysten vuoksi Suomen Palloliitto on yhdessä Suomen Jääkiekkoliiton kanssa pyytänyt asian selvittämisessä apua Suomen urheilun eettiseltä keskukselta (SUEK ry). Osapuolet kokoontuvat keskustelemaan asiasta ja alustavan selvityksen pohjalta tehdään päätöksiä asian etenemisestä, Palloliitto tiedottaa.
– Palloliitto näkee asian vakavan laadun sekä pelaajien ja toimijoiden oikeusturvan varmistumisen kannalta olevan välttämätöntä, että asia tutkitaan ulkopuolisten asiantuntijoiden toimesta.
– Koska minkäänlainen seksuaalinen tai muunlainen häirintä eivät kuulu urheiluun millään tasolla, haluaa Suomen Jääkiekkoliitto varmistaa, ettei häirintää esiinny maajoukkuetoiminnassa tällä hetkellä, Jääkiekkoliitto tiedottaa.
Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti vahvisti jo pääsiäisenä MTV Sportille kuulleensa syytöksistä. Palloliitto muistuttaa Lahden tuoneen julki "liiton yksiselitteisen kannan, jonka mukaan Palloliitto ei hyväksy minkäänlaista seksuaalista tai muutakaan häirintää ja tekee kaikkensa varmistaakseen, että lajia harrastavat välttyvät parin vuosikymmenen takaisilta tapahtumilta".
Sunnuntaina myös Palloliiton ensimmäinen varapuheenjohtaja ja naisten maajoukkuetta vuosina 1998-2015 edustanut Katri Mattsson kommentoi ilmiötä Twitter-tilillään. Hän ei ollut kohdannut omalla urallaan vastaavaa, mutta sanoi seuranneensa uutisointia surullisin mielin.
– Tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja meidän on varmistettava, että vastaavaa ei pääse enää koskaan tapahtumaan. Jalkapallon pitää olla kaikille turvallinen laji, Mattsson kirjoitti.
Poliittinen korrektius sukupuoleen liittyvissä kysymyksissä on saavuttamassa lakipisteensä. On vaikea kuvitella, miten tätä voisi enää ylittää: Britanniassa Derbyshiren poliisien mieskuoroa vaaditaan ottamaan naisia jäsenikseen, Yhdysvalloissa taas Bostonin maratonilla saa kilpailla naisten sarjassa, vaikka olisi mies.
The Times kirjoittaa, miten tasa-arvovaatimukset ovat avanneet entisiä herrakerhoja, kuten golf-klubeja myös naisille. Nyt Derbyshiren poliisien mieskuoro joutuu ottamaan jäsenikseen naisia, tai se menettää 60 vuotta säilyneen kytköksen poliisilaitokseen.
Vaatimuksen taustalla on viime vuonna tehtävässään aloittanut alueen poliisipäällikkö Peter Goodman. Sekakuoron perustaminen kestäisi vuosia, joten kuoro päätti uudelleennimetä itsensä myöhemmin tänä vuonna Derbyshiren mieskuoroksi.
Kuoron puheenjohtaja Kevin Griffiths syytti Goodmania yrityksestä vetää huomio pois poliisilaitoksen miesten ja naisten palkkakuilusta, joka on Derbyshiressä Britannian suurimpia.
– Mieskuorosta eroon pääseminen ei tule tuota ratkaisemaan. Uskon, että olemme poliittisen korrektiuden uhreja, Griffiths sanoi.
Griffiths kertoo, että kuorossa on 30 miestä, bassoja ja baritoneja. Tasapainoinen sekakuoro vaatisi 50 naista, joiden rekrytointi ja harjoittelu kestäisi 10-15 vuotta.
– Ehdotimme, että voisimme perustaa naiskuoron, jonka kutsuisimme esiintymään omissa tilaisuuksissamme. Mutta se ei kelvannut herra Goodmanille, Griffiths sanoi.
Miehet Bostonin maratonin naisten sarjassa Siinä missä naisilla on Brianniassa oikeus päästä laulamaan mieskuoroon, on Yhdysvalloissa miehillä oikeus juosta naisten sarjassa. Bostonin maratonille on osallistumassa viisi miehestä naiseksi -transsukupuolista juoksijaa naisten sarjassa, tv-yhtiö Abc uutisoi.
– Luotamme ihmisten sanaan. Rekisteröimme ihmiset siten kun he haluavat, maratonin järjestävän urheiluseuran Boston Athletic Associationin johtaja Tom Grilk sanoo.
– HLBT-yhteisön jäsenet ovat joutuneet kestämään vuosien varrella paljon, emmekä halua lisätä heidän taakkaansa.
Monet muut isot kaupunkimaratonit harkitsevat transnaisten hyväksymistä naisten sarjaan.
Mahtaa naisurheilijoita nyt vituttaa. Käytännössä jokaisen elanto on nyt vaakalaudalla, koska transut vievät tulevaisuudessa kaikki kärkisijat ja palkintorahat. Jos jonkun lajin opettelemisessa menee esimerkiksi vuosikymmen, niin turha enää edes haaveilla ammattilaisuudesta. Ehkä voi kuitenkin voittaa jatkossa jonkun nais-nainen, sovin-nainen tai puoli-nainen sarjan ja saada palkkioksi vuoden tamppoonit.
Syvässä laskusuunnassa oleva suomalaisten syntyvyys on herättänyt huolta valtiovaltaa myöten. Tilastokeskuksen mukaan syntyvyys on laskenut vuodesta jo 2010 lähtien.
Tuolloin Suomessa syntyi noin 61 000 lasta. Vuonna 2017 luku oli enää 50 000. Yhtä vähän suomalaisia syntyi viimeksi nälkävuonna 1868.
Viime vuonna Suomen väkiluku kasvoi vähiten sitten vuoden 2000 jälkeen.
Viimeisimpänä huolenaiheena on nostettu esille nuorten miesten kasvaneen lapsettomuuden ja syrjäytyneisyyden syy-seuraussuhde, josta valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki on puhunut paljon viime viikkojen aikana.
Syy suomalaisten lapsettomuudelle ei ole kuitenkaan niin yksiselitteinen.
Kaiken on oltava valmista ennen lapsia Väestöliiton viime vuonna julkaiseman perhebarometrin mukaan pääsyy syntyvyyden romahtamiseen on se, että vanhemmuutta lykätään yhä myöhemmäksi.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että otollinen hedelmöitymisikä jää entistä lyhyemmäksi
Maaliskuussa väestöntutkimuslaitoksen johtaja Anna Rotkirch kirjoitti Väestöliiton blogiin, kuinka raskaaksi tulemisen vaikeudet moninkertaistuvat jo ennen 35 ikävuotta.
– Tällaiset tilastot tulevat ilmeisesti ikävänä yllätyksenä. Mediasta kun saa toistuvasti onnellisia kuvauksia äitiyttä lykänneistä naisista, Rotkirch pohtii kirjoituksessaan.
Rotkirchin mukaan syntyvyyden laskun taustalta löytyy edelleen niin sanottuja kovia tekijöitä, kuten puolison puute, opiskelu, työllistyminen, ja puolison tilanne.
Yhä useampi suomalainen lykkää vanhemmuutta kuitenkin sosiaalisiin kulttuurillisiin syihin vedoten. Moni kokee, että elämän on oltava muilta osin valmis ennen lasta.
Väestöliitto puhuu pidentyneen nuoruuden kulttuurista, jossa nuoret aikuiset haluavat nähdä ja kokea asioita sekä luoda uraa ennen lapsia.
– Ennen kaikkea epäröivien osuus joukko on kasvanut, eli ne, jotka pohtivat että ehkä, ehkä ei, ei ainakaan nyt, ehkä sitten myöhemmin. Mikä näkyy siinä, että vanhemmuutta lykätään kaikissa ikäryhmissä aina 35-vuotiaaksi asti, Rotkirch summaa.
Suurperheet häviämässä? Vuonna 2016 ensi-synnyttäjien keski-ikä oli 29,1 vuotta. Isäksi tultiin keskimäärin 31-vuotiaana.
Syntyvyys on laskenut kaikkien lapsilukujen kohdalla. Myös toista ja kolmatta lasta siirretään tuonnemmaksi. Samalla aiempaa useampi on tyytyväinen yhteen lapseen.
Lisäksi lapsiluku on laskenut maantieteellisesti lähes kaikille suomalaisalueilla.
Suurperheiden, eli perheiden, joissa on neljä tai useampi lasta, osuus on ollut Suomessa perinteisesti korkein verrattuna muihin Euroopan unionin maihin.
– Tätä menoa tämä suomalainen erikoispiirre voi olla häviämässä, Rotkirch toteaa.
Nykytilanne pitäisi tunnustaa Rotkirchin mukaan yhteiskunnallinen kehitys on ollut sellaista, että hyvin moni asia suosii lastensaannin lykkäämistä.
– Koko yhteiskunta on todella vahvassa puristuksessa, jossa toisaalta on ihmisten hedelmällisyys ja toisaalta kulttuuriset odotukset esimerkiksi uran luomisesta.
Ratkaisuna Rotkirch pitää sitä, että koko yhteiskunta hyväksyy ja puhuu siitä, kuinka on hyvä perheellistyä silloin kun se on biologisesti mahdollista, eli viimeistään kolmikymppisenä.
– Se, että yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme olisi tilaa saada lapsia ajoissa. Se on tärkein kärki, joka koskettaa todella montaa asiaa.
Aihe ei koske pelkästään Suomea, vaan kyse on pitkään jatkuneesta ja laajasta länsimaisesta murroksesta.
Uliliuli, fiktiivisessä teoksessa on raiskauskohtaus, kauheaa feminismin vastaisuutta. Seuraavaksi varmaan sotaelokuvista pitäisi kieltää tappamisen näyttäminen:
Pääepäillyt ovat kuitenkin pojan 47-vuotias äiti ja tämän 39-vuotias elämänkumppani. Tutkimusten mukaan pari kauppasi lasta raiskattavaksi netissä lukuisia kertoja niin Saksassa kuin ulkomailla asuville miehille rahaa vastaan kahden vuoden ajan.
Miehet maksoivat lapsen hyväksikäytöstä useita tuhansia euroja. He saivat myös pitää lasta hyväksikäytettävänään useita päiviä. ... Viranomaisten tulee myös selittää omaa toimintaansa. Poliisi ilmaisi jo vuosi sitten maaliskuussa huolensa äidin uuden elämänkumppanin aiheuttamasta vaarasta pojalle, mutta kaksi oikeusastetta päätti pitää pojan äidin luona.
Oikeus- ja nuorisoviranomaisia syytetäänkin siitä, etteivät ne suojelleet lasta riittävästi.
SUKUPUOLI Miesten tasa-arvo ry näkee Suomessa paljon korjattavaa.
– Nainen itkee yksin ravintolan pöydässä. Hän saa jokaisen ravintolaan tulevan sympatiat. Ravintolan pöydässä yksinään itkevästä miehestä ajatellaan, että siinä on hullu tai juoppo, kuvailee helsinkiläinen Pasi Vuokko.
Vuokko on 10-vuotisjuhliaan viettävän Miesten tasa-arvo ry:n varapuheenjohtaja. Yhdistys näkee miesten jäävän yhteiskunnassa usein alakynteen.
– Sanotaan, että naisten euro on vain noin 80 senttiä ja naisten palkanmaksu loppuu loka–marraskuun vaihteessa. Tuskin kukaan muistaa, että miesten kuolinpäivä on itsenäisyyspäivän tienoilla, kun naiset elävät vuoden loppuun asti, kommentoi Vuokko.
– Tuosta tosiasiasta huolimatta naisten terveydenhuoltoon uhrataan enemmän rahaa.
Esimerkillään Vuokko haluaa kiinnittää huomiota miesten alhaisempaan eliniänodotteeseen ja terveystilastoihin, joissa miehet pärjäävät naisia huonommin.
Yksi räikeimmistä esimerkeistä miesten syrjimisestä on Vuokon mielestä asevelvollisuus.
–Norjassa ja Ruotsissa asevelvollisuus koskee naisia ja miehiä. Suomessa on neuvostoliittolainen malli. Puhutaan yleisestä asevelvollisuudesta, mutta se koskee vain miehiä.
Asevelvollisuuden hän näkee johtavan jopa syrjäytymiseen. Vuokko kummastelee sitä, että istuva presidentti totesi Ylen vaalikonevastauksessaan: Asevelvollisuuden pitää jatkossakin olla naisille vapaaehtoista, koska pakollinen asevelvollisuus merkitsisi, että vuosittain yli 25 000 nuoren naisen työhön tai opintojen valmistumiseen tulisi palvelusajan viive.
– Missään ei mainita, että asevelvollisuus katkaisee miehen työuran tai opiskelut. Armeija katkaisee yleensä kaksi lukuvuotta.
Miesten tasa-arvo ry haluaa tuoda yhä laajempaan keskusteluun myös poikien huonon koulumenestyksen ja miesten syrjäytymisen.
Julkisessa keskustelussa puhutaan paljon naisten ja lasten suojelusta. Erityisesti nuoret miehet tuntuvat olevan ryhmä, josta ei tarvitse välittää, pohtii Vuokko.
– Miehet ovat pyssyn jatkeita. Naiset ja lapset ovat suojeltavia inhimillisiä olentoja. Sellainen ajattelu on yleistä, kommentoi Vuokko.
Yksi syy ongelmiin on Vuokon mielestä sukupuolentutkimuksen värittyneisyys.
– Tieteenalalla on paljon naistutkijoita. Sukupuolentutkimuksen yksiköitä eri yliopistoissa yhdistää lähtökohtainen miesten kriittinen arviointi ja naisten sekä tyttöjen ”tutkiminen” miesten ja patriarkaattisen järjestelmän uhreina.
Mutta palataan palkka-asioihin. Naisten euro on tutkimusten mukaan vain noin 80 senttiä.
– Naiset valitsevat sellaisia aloja, joilla ansiotaso on heikompi ja tekevät keskimäärin noin 80 prosenttia miesten työajasta. Alakohtaisten palkkojen korjaaminen ei kuulu yhteiskunnalle, vaan ammattiliitoille. Ei siinä ole kysymys mistään tasa-arvoasiasta, vastaa Vuokko.
Ruotsin akatemian pysyvä sihteeri Sara Danius eroaa tehtävästään. Danius ilmoitti asiasta tänään torstaina akatemian kokouksen päätyttyä.
Danius ei kuitenkaan halunnut kertoa, mikä johti eropäätökseen. Hän ei esimerkiksi kertonut, edelsikö eropäätöstä äänestys akatemian kokouksessa. ... Kymmenet naiset kertoivat #metoo-kampanjan yhteydessä Kulttuuriprofiilin häirinneen työntekijöitään, taiteilijoita ja jopa Ruotsin akatemian jäsenten puolisoita ja tyttäriä seksuaalisesti.
Akatemia on koko kohun ajan vaiennut tapahtumista, mutta tapahtumia on selvitellyt asianajotoimisto.
Sara Danius on myös joutunut arvostelun kohteeksi. Entinen akatemian pysyvä sihteeri on lehtikirjoituksessa sanonut, että "Danius on akatemian huonoiten tehtävässään onnistunut sihteeri sitten akatemian perustamisen vuonna 1786".
Hyvässä asemassa olevan miehen on helppo pariutua.
Naisen on helpompi löytää puoliso kuin miehen, uskoo runsas neljännes suomalaisista. Näin vastasi 28 prosenttia Iltalehden tasa-arvoselvityksessä.
Miehistä melkein puolet, 43 prosenttia, arvioi, että naisten on miehiä helpompi löytää puoliso itselleen. Naisista vain 13 prosenttia arvioi, että naisen on miestä helpompi löytää puoliso. Naisista noin kaksi kolmesta, 63 prosenttia, arvioi, että puolison löytäminen on miehille ja naisille yhtä vaikeaa, mutta miehistä tätä mieltä on vain 42 prosenttia.
Miksi melkein puolet miehistä sanoo, että naisten on helpompi löytää puoliso kuin miesten? Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula arvioi, että miesten vastauksiin vaikuttavat miesten omat elämänkokemukset, kaveripiirin kokemukset ja julkinen keskustelu aiheesta.
- Olen kuullut paljon kommentteja siitä, kuinka naiset voivat saada valtavasti vastauksia deitti-ilmoituksiin, mutta miehet eivät saa välttämättä ollenkaan vastauksia.
Pienituloinen nainen löytää puolison, mies ei
Kontulan tekemän FINSEX-tutkimuksen mukaan sinkkumiehet kokevat puolison löytämisen yleisesti selvästi vaikeammaksi kuin sinkkunaiset.
- Edelleen odotetaan, että mies on aktiivinen aloitteentekijä. Miehet arvioivat varmaan senkin takia, että puolison löytäminen on heille vaikeampaa kuin naisille.
Koulutuksella ja tulotasolla on paljon enemmän vaikutusta miesten kuin naisten pariutumiseen FINSEX-tutkimuksen mukaan. Korkeakoulutetuista ja hyvässä asemassa olevista miehistä 90 prosenttia on löytänyt puolison, mutta vähän koulutetuista ja pienituloisista miehistä puolison on löytänyt vain puolet. Tutkimustulos pätee Kontulan mukaan kaikenikäisiin ihmisiin, erityisen vahvasti keski-ikäisiin miehiin.
Naisten pariutumiseen sosiaalinen status ei juuri vaikuta. Vähemmän koulutettu ja pienituloinen nainen löytää puolison siinä missä koulutettu ja hyväpalkkainen nainenkin.
Taloustutkimus haastatteli 1014:ää henkilöä 10.-11. huhtikuuta internetpaneelissaan. Otos edustaa Suomen täysi-ikäistä väestöä, ja vastaukset painotettiin iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan väestötilastoja vastaaviksi. Virhemarginaali on noin 3 prosenttiyksikköä suuntaansa.
Ina Mikkola vieraili Ylen Perjantai-ohjelmassa puhumassa pornosta ja seksuaalisuudesta. Ylen Perjantai-ohjelmassa keskusteltiin perjantai-iltana seksistä, seksuaalisuudesta ja orgasmeista. Rosa Kettumäen ja Sean Ricksin vieraina olivat seksipositiivinen Iris Flinkkilä, toimittaja Ina Mikkolla ja näyttelijä ja ex-pelimies Eero Herranen.
Ina Mikkola on tuttu Subilla tänä talvena nähdystä Ina <3 porno -sarjasta, jossa hän matkusti maailmalla tutustuen eri maiden pornokulttuureihin ja tutkien pornon eri muotoja ja tapoja tehdä aikuisviihdettä.
Mikkola kertoi Perjantai-ohjelmassa, että hän oppi matkoillaan valtavasti ja että myös aikuisviihdetähdet opettivat hänelle paljon.
Mikkolan mukaan aikuisviihde on oiva väline oppia lisää itsestään, omasta seksuaalisuudestaan ja siitä, että ihmiset pitävät eri asioista. Hänen mukaansa on tärkeää tietää, mistä itse pitää ja hyväksyä se, että toiset eivät välttämättä pidä samoista asioista. Mikkolan mukaan aikuisviihde voi myös auttaa saamaan inspiraatiota omaan elämään eikä sitä pitäisi nähdä pahana asiana.
Mikkola kertoi, että tutustuminen aikuisviihteeseen ja sen tekijöihin toi hänelle roimasti lisää itsevarmuutta ja kyvyn hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin hän on.
– Jos mietin itseäni pikkutytöstä tähän muijaleveliin, mitä olen nyt ja sitä, että olen kasvanut sellaisten naistenlehtien ja mainoskuvastojen varassa, niin kuin me kaikki. Se tekee aika huonoa meidän kaikkien kehoille ja itsetunnoille, Mikkola kertoi.
– Olen katsonut pornoa ja tavannut pornonäyttelijöitä, jotka ovat tosi sinut niiden kehojensa kanssa, koska heitä kuvataan, hän jatkoi.
Mikkola tapasi matkoillaan esimerkiksi Ron Jeremyn ja Nina Hartleyn ja kokeili Japanissa sidontaa ja virtuaalipornoa. Hän tapasi myös lukuisia seksityöläisiä, jotka pitivät työstään ja suhtautuivat siihen intohimoisesti. Itsevarmojen aikuisviihdetähtien tapaaminen opetti Mikkolalle sen, että itseään voi katsoa ja kehua rohkeasti.
– Olen saanut heidän tapaamisistaan tosi paljon voimaa ja voin ensimmäistä kertaa elämässäni sanoa, että vit*u mä olen seksikäs. Voin sanoa sen ääneen ja katsoa vaikka itseäni alasti peilistä ja olla silleen, että mä olen hottis ja mussa ei ole mitään vikaa.
– Haluan antaa siitä pornolle suuret respectit.
Mikkolan juontama Ina <3 porno -sarja sai katsojilta helmikuussa innostuneen vastaanoton. Monen mielestä oli hienoa, että tabuna pidetystä aiheesta puhuttiin avoimesti ja arkailematta.
– Musta tuntuu, että Ina <3 porno on just se mitä telkkari on tarvinnut, Twitterissä todettiin ensimmäisen jakson jälkeen.
– Ina <3 porno on yllättävän mielenkiintoinen dokumentti, ainakin avausjakson perusteella. Mahtavaa että tabuja pornoon liittyen alkaa kaatumaan pikkuhiljaa, jatkoi toinen kommentoija.
Mikkola kertoi aiemmin IS:lle, että yksi hänen missioistaan ohjelmaa tehdessä oli rikkoa pornoon liittyviä tabuja: usein ala kuvataan vain siihen liittyvien ongelmien kautta. Dokumenttisarjassa ei nähty riistettyjä seksityöntekijöitä tai sekavia ex-pornotähtiä, vaan ammattiinsa intohimolla suhtautuvia älykkäitä ihmisiä.
Orgastisen tulevaisuuden portit auki, hyvästit yhdyntäkeskeisyydelle! Seksin ilosanomasta puhumassa ex-pelimies, näyttelijä Eero Herranen, seksipositiivinen Iris Flinkkilä ja toimittaja Ina Mikkola.
KEVÄÄLLÄ 2015 Princetonin yliopiston professorit Anne Case ja Angus Deaton julkaisivat tutkimuksen, jonka mukaan valkoisten amerikkalaisten kuolleisuus oli kääntynyt kasvuun. Syyksi tutkijat arvelivat huumeet, alkoholin ja itsemurhat, joiden takaa tutkijat löysivät heikosti koulutettujen valkoisten syrjäytymisen ja epätoivon.
Tutkimustulokset olivat niin hämmästyttäviä, että aluksi tutkijoiden kuviteltiin tehneen pilkkuvirheen. Siitä ei ollut kysymys.
Viime vuonna tutkijapari kokosi tuloksensa kirjaan, joka on hurjaa luettavaa. Vielä vuonna 1999 koulunsa keskeyttäneiden valkoisten kuolleisuusluvut olivat 30 prosenttia alemmat kuin samassa asemassa olevien mustien. Vuonna 2015 ne olivat 30 prosenttia korkeammat.
Tutkijat uskovat muutoksen selittyvän kouluttamattomien valkoisten taloudellisen ja yhteiskunnallisen aseman romahduksella. Ikäluokka ikäluokalta ryhmän työllisyysaste on pudonnut, avioliittojen solmiminen on vähentynyt ja fyysiset ja psyykkiset ongelmat ovat lisääntyneet.
PRINCETONIN yliopiston tutkimus tuli mieleen tilastosta, jossa Suomen valtiovarainministeriö oli pannut rinnakkain 25–34-vuotiaiden miesten työllisyyden ja suomalaisten syntyvyyden 2000-luvun alussa. Molemmat käyrät laskivat jyrkästi, mistä ei voi tietenkään vielä päätellä, että asiat liittyvät yhteen. Voivat kuitenkin hyvinkin liittyä.
Amerikkalaistutkijat ovat arvelleet epätoivon kierteen etenevän niin, että työn muuttuminen epävarmaksi vähentää perheiden perustamista, mikä jättää yksinäiset ihmiset alttiiksi huumeille ja mielenterveyden ongelmille.
Suomessakin on havaittu, että perheen perustaminen ja lasten saaminen ovat yhä selvemmin yhteydessä koulutukseen ja tuloihin – sekä niiden puutteeseen.
Yhdysvalloissa kierteessä on niin miehiä kuin naisiakin, mutta Suomessa kriisi näyttää keskittyvän miehiin. Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan pienituloisten osuus nuorista miehistä on kolminkertaistunut 2000-luvulla, kun taas naisten pienituloisuus on laskussa.
Hyvä merkki ei ole sekään, että viime vuonna suomalaismiesten elinajanodotetta laskettiin ensimmäistä kertaa sitten lamavuoden 1995.
VALKOISTEN amerikkalaisten kuolleisuuden kääntyminen kasvuun oli historiallinen käänne, sillä samanlaista romahdusta ei ole normaalioloissa havaittu missään kehittyneessä maassa.
Ilmiöstä on kuitenkin puhuttu ja kirjoitettu Yhdysvalloissa yllättävän vähän, sillä se sopii huonosti suureen kertomukseen, jossa naiset ja vähemmistöt taistelevat oikeuksistaan valkoisten miesten vallan alla.
Etuoikeutettuna pidetyn ryhmän vaikeuksista voi olla vaikeaa puhua. Sen pelätään vievän tilaa muilta.
Mutta ei tämä ole joko–tai-juttu. Voimme hyvin puhua niin poliisien väkivallasta, naisten ahdistelusta kuin epätoivon kuolemistakin, sillä niillä kaikilla on tärkeä yhteinen piirre. Kysymys on ihmisistä.
HELSINGIN SANOMISSA on otettu käyttöön mittari, joka kertoo naisten osuuden lehden palstoilla. Millaisen tuloksen antaisi mittari, joka kertoisi, miten mediassa kuuluu heikosti koulutettujen ääni?
Jotain voi päätellä siitä, että Helsingin Sanomien toimittajista naisia on 46 prosenttia mutta ei-ylioppilaita pyöreästi nolla prosenttia.
Yhdysvalloissa tilanne on vielä paljon räikeämpi, sillä maan valtalehtien nuoret toimittajat tulevat valtaosin huippuyliopistoista, joiden opiskelijoista useimmat ovat vauraista akateemisista perheistä. He tuntevat Euroopan paremmin kuin Donald Trumpin Amerikan.
Yritin illallisilla kysellä Washington Postin toimittajalta, eikö hän pidä toimittajakunnan yksipuolisuutta ongelmana, mutta kollega ei edes ymmärtänyt, mitä tarkoitin.
Vihreiden kansanedustaja Emma Kari on huolissaan nuorten naisten asemasta työmarkkkinoilla.
Kari kirjoittaa Facebook-sivullaan:
”Samaan aikaan kun ministeri toisensa jälkeen kauhistelee sitä, että miksi nuoret naiset eivät synnytä, hallitus tekee työelämä nuorille yhä epävarmemmaksi. Kuitenkin juuri työelämän epävarmuus on naisille yksi keskeinen syy olla hankkimatta lapsia!
Hallitus on päättänyt helpottaa nuorten ottamista määräaikaisiin pätkätöihin ilman, että määräaikaisuudella on lain mukaista perustetta. Ja keille pätkätyöt jo nykyisinkin kasaantuvat? Nuorille naisille. Nuoret naiset ovat heikossa asemassa työmarkkinoilla, koska heidät nähdään potentiaalisina synnyttäjinä ja kotiinjääjinä. Näin ollen heitä ei nykyisinkään haluta palkata pysyviin työsuhteisiin.
Tämä hallitus lopetti lasten tasa-arvoisen päivähoito-oikeuden, joka osui juuri nuorten naisten työllistymismahdollisuuksiin. Samalla se leikkasi julkisen sektorin naisvaltaisten alojen työntekijöiden palkkoja kikyssä. Samalla se päätti olla tekemättä perhevapaauudistusta, joka olisi merkittävin nuorten naisten työllistymismahdollisuuksiin vaikuttava asia. Nyt Sipilän hallitus lisää pätkätöitä ja ikäperustaista syrjintää tekemällä nuorten työelämän entistä epävarmemmaksi. Samalla myös potkujen antamista helpotetaan pienissä yrityksissä.
Nuorten asemaa ei paranneta heidän oikeuksiaan polkemalla. Nuorten naisten työelämän epävarmuutta ei korjata heidän asemaansa heikentämällä. Ja naiset eivät ala synnyttää poliitikkojen käskystä.”
Perjantain KulttuuriCocktail heittäytyy mukaan valtiovarainministeriönkin huolestuttamaan aiheeseen: syntyvyyden laskuun. Minkälaista kuvaa hedelmällisyydestä ja lisääntymisestä luodaan mediassa, kulttuurissa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa? Keneen paine kohdistuu? Monet lapsettomuuteen vaikuttavat asiat tuntuvat usein unohtuvan: epämääräiset työsuhteet, biologiset syyt, kumppanin puute tai vaikkapa ilmastonmuutosahdistus. Entä puhutaanko aiheesta vapaaehtoisesti lapsettomien tai miesten näkökulmasta? Iida Rauhalammin vieraina kansanedustaja Li Andersson, kertomuksentutkija Tytti Rantanen sekä perheestä haaveileva yrittäjä-muusikko Jarkko Mäkelä.
SUOMESSA on yhä enemmän ihmisiä, jotka toiveistaan huolimatta elävät ilman puolisoa tai omia lapsia. Syntyvyyden laskun takana on ennen kaikkea kehitys, jossa ensimmäisen lapsen saantia lykätään eri syistä yhä myöhemmäksi, tai vanhemmaksi ei tulla lainkaan. Siksi perinteisen perhepolitiikan ohella onkin tärkeää kehittää perheellistymistä edistäviä yhteiskunnallisia tekijöitä.
Lapsettomien osuus Suomessa oli jo ennen nykyistä syntyvyyden laskua maailman kärkiluokkaa. 45–49-vuotiaista noin joka neljäs mies ja joka viides nainen ei ole saanut omaa biologista lasta tai adoptiolasta. Vähemmän koulutetuista miehistä jopa joka kolmas on lapseton. Lapsettomien osuus todennäköisesti kasvaa tulevaisuudessa.
Kuten on korostettu, nuorten miesten perheellistyminen kietoutuu heidän työllistymiseensä ja hyvinvointiinsa. Pienituloisten miesten on muita vaikeampaa löytää puoliso, jonka kanssa perustaa perhe. Yksin elävä mies taas ei käytännössä voi tulla vanhemmaksi, sillä hänen on vaikeaa adoptoida lasta.
Suomessa lastensaanti yhdistetään edelleen helposti yksinomaan naisiin ja äiteihin. Väestöliitto on pitkään korostanut, että Suomen erityisongelma on miesten syrjäytyminen niin ansiotyöstä kuin perheen perustamisestakin. Tasa-arvoa tulee lisätä koulutusrakenteita ja -sisältöjä muokkaamalla siten, että kouluttautuminen motivoisi ja kannustaisi paremmin myös poikia ja nuoria miehiä. Pitää myös huolehtia kaikkien nuorten jatko-opintoihin ja työllistymispolkuihin pääsemisestä.
Tarvitsemme toimenpideohjelman poikien ja nuorten miesten eriarvoistumisen ehkäisemiseksi ja osallisuuden vahvistamiseksi. Tarvitsemme myös lisää tietoa miesten lapsitoiveista ja isyydestä. Muissa Pohjoismaissa tarjotaan valmiiksi tilastoja niin naisten kuin miestenkin hedelmällisyydestä. Miksi ei Suomessa?
Poliittisilta päättäjiltä ja työnantajilta tarvitaan selkeä viesti siitä, että sekä naisten että miesten vanhemmuus on tervetullut asia yleisesti yhteiskunnassamme ja myös työelämässä. Raskaana olevien ja vanhempain- ja hoitovapaata käyttävien syrjintä on saatava kitketyksi työelämästä. Yhteiskunnassa täytyy olla tilaa saada lapsia ja perustaa perhe ajoissa.
TEKSTIILIJÄTTI Finlayson herättää taas keskustelua. Yrityksen toimitusjohtaja Jukka Kurttila on pannut vireille kansalaisaloitteen, jonka tarkoituksena on kriminalisoida tyttöjen ja naisten silpominen eli ympärileikkaaminen erillisellä lailla.
Aloitetta markkinoidaan Finalysonin aloitteena, ja Finlayson kerää nimiä myös myymälöissään.
Aloite herättää kysymyksen, onko tyttöjen silpomisen vastustaminen vain markkinointitempaus, jonka tavoitteena on Finlaysonin brändin kohentaminen.
Jukka Kurttila ei ole epäilyksistä huolissaan.
”Myönnän avoimesti, että markkinoimme omaa brändiämme. Miksi samalla ei voisi tehdä asioita, jotka vievät maailmaa parempaan suuntaan?”
FINLAYSON on viime vuosina tehnyt useita näyttäviä tempauksia. Keskustelua ovat herättäneet legendaarinen Tom of Finland -mallisto, Jeesuksen mukaan nimetty Jesus-pussilakana ja naisille suunnattu alennuskampanja, johon tasa-arvovaltuutettukin joutui puuttumaan.
Tosin Kurttila ei pidä siitä, että Finlaysonin kampanjoita kutsutaan tempauksiksi.
”Tempaus kuulostaa jotenkin harkitsemattomalta. Puhun mieluummin itse teoista”, Kurttila sanoo.
Kurttilan mukaan suomalaiset yritykset ovat turhan varovaisia kannanotoissa. Täällä mietitään liikaa sitä, kuinka asiakkaat pidetään tyytyväisinä. Ei sitä, mikä on tärkeää.
”Eihän kukaan pidä mielistelijöistä. Minä koen, että me olemme oikealla asialla.”
UUSIN teko, kansalaisaloite, pyrkii siis saamaan aikaan lain, joka kieltäisi naisten ympärileikkaamisen.
Suomi on ainut Pohjoismaa, joka ei ole kriminalisoinut silpomista. Täällä silpominen luokitellaan rikoslaissa pahoinpitelyksi tai törkeäksi pahoinpitelyksi. Esimerkiksi Ruotsissa silpomisen kieltävä erillislaki on ollut voimassa vuodesta 1982 asti.
Finlaysonin mukaan erillislaki olisi tärkeä linjaus siitä, että käytäntöä ei hyväksytä Suomessa. Lisäksi lain olisi myös tarkoitus toimia työkaluna ehkäisevää työtä tekeville tahoille.
”2000-luvulla pahuus, turvattomuus ja huono olo ovat lisääntyneet. Nyt on tilausta yritysten vastuullisuudelle”, Kurttila kertoo.
FINLAYSONIN mainoskampanjat ovat Kurttilan mukaan pahoittaneet useasti ”valkoisen heteromiehen” mielen. Kurttilalle on tullut tappouhkauksia ja yöllisiä puheluita, joita hän kuvailee häiriintyneiksi.
”Miehet ovat kyllä jänniä. Tästä silpomiskampanjastakin on tullut sellaista palautetta, että miksi emme aja myös poikien ympärileikkauksen kieltämistä.”
Ensinnäkin: tyttöjen ja poikien ympärileikkausta ei voi edes verrata keskenään. Tyttöjen ympärileikkausta kutsutaan silpomiseksi, sillä väkivaltainen toimenpide voi aiheuttaa elinikäisiäkin terveyshaittoja.
Toiseksi: poikien ympärileikkaamiseen liittyy uskonnollisia seikkoja, joihin Finlayson ei halua ottaa kantaa.
”Olen vastannut kaikkiin palautteisiin, että hienoa kun nostit tärkeän asian esille, mutta muutkin ovat vapaita tekemään. Emme pelkästään me. Tämä tyttöjen silpominen oli rajaus, jonka teimme selkeyden vuoksi.”
Mutta provosoiko Finlayson tarkoituksella valkoista heteromiestä, koska saa siten julkisuutta?
Kurttilan mielestä kaikki julkisuus ei ole hyvää julkisuutta. Hän kertoo kuitenkin hyväksyvänsä sen, että kun puhuu tärkeistä asioista, kaikki eivät ymmärrä.
”Jos joku on oikeasti huolissaan, se on otettava tosissaan. Tähän mennessä negatiivinen palaute on kuitenkin tullut tahoilta, jotka eivät halua muutosta. Pöyristyttävää, että heti aletaan räksyttää, kun kampanjoimme tärkeiden arvojen puolesta.”
Kulttuuriministeri Sampo Terho on asettanut selvityshenkilön selvittämään häirintää ja epäasiallista kohtelua elokuva- ja teatterialalla, tiedotti opetus- ja kulttuuriministeriö eilen.
Selvityshenkilönä toimii työ- ja sosiaalioikeuden dosentti, varatuomari Jaana Paanetoja. Häneltä odotetaan ehdotuksia häirinnän ehkäisemiseksi ja tasa-arvon edistämiseksi, ministeriö kertoo.
Selvityksessä kuvataan alan nykytila ja tehdään katsaus sen olemassa olevista hyvistä käytännöistä. Paanetoja tekee ministeriön mukaan myös suosituksia lakien ja käytäntöjen muuttamiseksi ja ehdottaa mahdollisesti uusia.
Selvityksessä kuullaan Suomen elokuvasäätiön, tuotantoyhtiöiden, tärkeimpien elokuva- ja teatterialan edunvalvontajärjestöjen sekä eri hallinnonalojen viranomaisten näkemykset nykytilanteesta sekä heidän parannusehdotuksensa.
Selvityksen on määrä valmistua 6. elokuuta mennessä.
Ministeri Terho on Keskisuomalaisen mukaan kertonut olevansa valmis asettamaan selvityshenkilön perkaamaan häirintää ja epäasiallista käytöstä myös urheilun saralla.
MTV Sport on viime viikkojen aikana kertonut suomalaisessa naisurheilussa ilmenneestä seksuaalisesta häirinnästä.
MTV Sport paljastaa selvityksiä, joita ovat kertoneet joukko Suomen naisten jalkapallomaajoukkueessa sekä SM-sarjajoukkueissa vuosina 1990-2008 esiintyneitä naisjalkapalloilijoita.
- Kyllä sitä seksuaalista ahdistelua oli, niin henkistä kuin fyysistä. Itse en siihen koskaan lähtenyt mukaan, mutta pari vuotta sain tehdä selväksi, etten ole lähdössä mukaan, 15 vuotta SM-sarjatasolla pelannut ja 2000-luvun puolivälissä uransa päättänyt entinen Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen entinen pelaaja avautui taannoin Tulosruudussa.
- Kyllä se oli yllättävän yleistä ja sitä tapahtui joukkueesta riippumatta - se on käynyt selväksi, kun olen puhunut monien vanhojen pelikavereiden kanssa. Sitä oli ainakin minun urani ajan ja pelasin pitkään.
Ilmiötä avaavat myös monet muut entiset maajoukkuepelaajat, joiden kommentteja on alla.
- Tietyissä liigaseuroissa vallitsi pitkäaikainen ahdistelukulttuuri, joka heijastui väistämättä Suomen naisten A-maajoukkueeseen, jossa kyseisiä pelaajia pelasi isossa roolissa. Osa pelaajista huomasi asian, osa ei. Osa ei joko halunnut tai uskaltanut puuttua, muun muassa SM-kultaa urallaan juhlinut toinen entinen maajoukkuepelaaja sanoo.
- Maajoukkuetapahtumia oli vähän, joten tapauksiakin oli vähemmän. Sen tiedän, että ainakin osa tapauksista vietiin silti Palloliittoon asti. Koin itse ahdistelua - henkistä ja fyysistä - niin muutamissa SM-sarjajoukkueissa kuin maajoukkueessakin. Lopetin jalkapallourani 2000-luvun puolenvälin tienoilla, hän kertoo.
- Eräs naisten pitkäaikainen maajoukkuepelaaja lähetti alaikäiselle tytölle hurjia määriä kirjeitä, joiden avulla hän yritti toistuvasti manipuloida tämän mieltä ja saada hänet kiinnostumaan naisista. Lopulta nuoren tytön vanhemmatkin yrittivät puuttua asiaan. He soittelivat epätoivoisina seuraihmisille ja muille pelaajille asiasta, eräs lukuisia A-maaotteluja pelannut pelaaja sanoo.
- ”Käännyttämistä” harrastettiin paljon. Osa pelaajista naureskeli asialle, osa loukkaantui ja ahdistui. Jokainen koki sen varmasti eri tavalla. Mutta se oli vastenmielistä häirintää. Maajoukkueessa eräs kokenut pelaaja kertoi usein nuoremmille, miksi toisen naisen kanssa kannattaa ryhtyä suhteeseen, muutamia maaotteluita urallaan pelannut jalkapalloilija muistelee.
- Kukaan ei voi tosissaan väittää, etteikö sellaista kulttuuria olisi ollut useassa liigaseurassa, jonka kautta se kulkeutui maajoukkueeseen. Valtaosa pelkää edelleenkin pelaajia, jotka terrorisoivat silloin koko toimintaa julmallakin tavalla. Pelko estää monia puhumasta ja monet ovat halunneet unohtaa. Kaikki valmentajatkaan eivät todellakaan olleet puhtaita pulmusia, hän jatkaa.
- Painostus ja ahdistelu olivat niin henkistä kuin fyysistä. Kokeneemmat maanittelivat seksisuhteisiin ja kokeiluihin nuorempia pelaajia. Vielä tänä päivänäkin asiasta puhuminen on monille mahdotonta, koska se hävettää niin paljon. Moni suostui siihen vain siksi, että halusi kuulua joukkueeseen. Itse ahdistuin eniten saunailloissa ja suihkussa. Lääppiminen ja painostaminen olivat ikäviä kokemuksia, joita kenenkään ei pitäisi kokea, SM-sarjassa turkulaisjoukkuetta pitkään edustanut pelaaja paheksuu.
PUHEET on pidetty. Nyt on aika ryhtyä tosissaan töihin.
Kuten tanskalainen elokuvaohjaaja Christina Rosendahl vastikään totesi Helsingissä: väittely ei muuta mitään, pitää tarttua hommiin. Rosendahl oli kaksi viikkoa sitten puhumassa Women in Film & Television Finlandin seminaarissa, jonka aiheena oli Väkivallan kuvat.
Ja jos puhutaan, puhutaan sitten suoraan.
Ohjaaja Aku Louhimiehen tapauksen jälkeen on käytetty paljon sanaa työilmapiiri, mutta niin tärkeä ja konkreettinen asia kuin se onkin, liikaa hoettuna siitä tulee eufemismi eli kiertoilmaus. Nyt tarkoitetaan naisten kohtelua, naisten vähättelyä, viime kädessä jopa naisvihaa. Älkäämme siis häivyttäkö enää sanaa ”nainen”, kuten suomalaisessa elokuvakeskustelussa on yleensä tehty.
Taannoisessa Jussi-gaalassakin moni mies piti hyviä puheita, mutta n-sana tuntui juuttuvan heillä kurkkuun. Oli helpompi puhua ihmisistä.
JOKO nyt saa sanoa, että vahvat naispääroolit ovat edelleen suomalaisissa elokuvissa harvinaisuuksia? Tämä paljastuu aina viimeistään siinä vaiheessa, kun Jussi-ehdokkuudet julkistetaan. Asiantila todetaan joka vuosi, ja siihen se jää.
Sekään ei ole mitään hämärää mutua, että usein, ei aina, kaavoista poikkeavat naiset nähdään naisten ohjaamissa elokuvissa, kuten viime vuonna Zaida Bergrothin Miami-elokuvassa.
Keskinkertaisellakin päättelykyvyllä voi keksiä, että on tasan kaksi keinoa korjata tilanne: kasvattaa naisohjaajien osuutta mutta myös patistaa miesohjaajia keskittymään naisrooleihin. Suomessa on miesohjaajia, jotka näin ovat jo tehneet, muun muassa Aleksi Salmenperä, Dome Karukoski ja Juho Kuosmanen.
Tilastot ovat naisten ystäviä. Vaikka huonollakin matikkapäällä on aina voinut laskea, että naisten ohjaamia pitkiä elokuvia valmistuu meillä selvästi vähemmän kuin miesten ohjaamia ja että siinä on jotakin pielessä, vasta taannoinen kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen toteuttama tutkimus elokuva-alan tukirahojen jakaantumisesta kelpasi aseeksi epäsuhdan korjaukseen, myös miehille, jotka päättävät rahoista.
KAIKKI on nyt muuttunut, olemme käännekohdassa.
Elokuvasta kirjoittavana toimittajana ja kriitikkona olen itsekin tilanteessa, jossa ihmettelen omaa toimintaani. Miksi en aina pysty kirjoittamaan suoraan, mitä mieltä olen elokuvan naiskuvasta? Tai jos kirjoitan, miksi tunnen jankuttavani tätimäisesti samaa asiaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen?
Ja laajemmin: mikä on saanut naispuoliset elokuvafriikit hyväksymään elokuvan ikiaikaisen kaanonin, jossa naiset ovat joko huoria tai äitejä ja melko varmasti uhreja? Jossa nainen on elokuvan kerronnassa ennen muuta miehen halun ja katseen kohde, kaunis ja houkutteleva. Jos nainen on jo keski-iässä, hänet kuvataan halveksittavana ja jopa naurettavana. Vanhat naiset nostetaan viisauden jalustalle, mutta samalla he menettävät seksuaalisuutensa.
Jos naiselle annetaan elokuvassa seksuaalisia vapauksia, hän melko varmasti saa siitä rangaistuksen elokuvan loppukuvaan mennessä.
Poikkeuksiakin on, on aina ollut, ja niitä elokuviahan me naiset rakastamme. Tätä nykyä naiskuva uudistuu ryminällä erityisesti tv-sarjoissa, jopa Suomessa.
Jos ollaan rehellisiä, emme me niitä naiskuvia hyväksyneet. Me siedimme niitä.
Muun muassa tällaisia kommentteja tubettaja Maiju Voutilainen, joka tunnetaan myös nimellä Mansikkka, sai Instagramiin julkaisemaansa kuvaan.
Kuvassa Voutilainen näyttää kieltä ja pitelee banaaniterttua tatuoidussa kädessään. Kuvassa näkyy myös naisen kainalokarvat.
Ja sekös sai ihmiset raivon partaalle.
Mutta miksi naisten kainalokarvat menevät joidenkin ihmisten tunteisiin? Kuinka jopa tuntematon ihminen jaksaa välittää siitä, mitä toisen kainalossa kasvaa vai kasvaako mitään?
Symppis pehko Naisten kainalokarvat ja myös muu karvoitus tekee särön siihen, mikä liitetään usein normaaliin ja ihanteelliseen naiskuvaan, sanoo sukupuolentutkimuksen väitöskirjatutkija Suvi Pihkala Oulun yliopistosta.
– Se voi ärsyttää etenkin, jos normeja rikkoo tarkoituksellisesti.
Pihkala uskoo myös, että naisten kainalokarvat saatetaan liittää myös esimerkiksi epähygieenisyyteen.
Hygieniakommentteihin törmäsi myös Voutilainen. Hänen julkaisemaansa kuvaan tuli useita kommentteja, joissa kauhisteltiin sitä, kuinka haisevat tai ällöttävät naisen kainalokarvat ovat. Siitä syystä Voutilaista alun perin hieman jännitti kertoa kainalokarvojen kasvatusprojektistaan.
– Tuntui, että kaikki ajattelevat, että se on tosi väärin tai ällöttävää. Jos netissä tai missä tahansa puhutaan tai näytetään naisten kainalokarvoja, se herättää aina vihaa. Kyllä se pelotti, että mitä muut siitä ajattelevat.
Voutilainen aloitti tietoisen kainalokarvojen kasvattamisen viime kesänä. Syy siihen oli yksinkertainen.
– Minua alkoi ärsyttää, etten edes tiedä miltä kainalokarvani näyttävät ja silti joka päivä poistan ne. Minulla ei ollut mitään muuta syytä sheivaamiseen kuin se, että näin on aina ollut ja näin pitää tehdä.
Voutilainen seurasi kainalosta puskevien karvojen kasvamista jännityksellä.
– On tosi kiehtovaa, mitä oma keho tekee, kun sen annetaan vain olla.
Lopputulos on Voutilaisen sanojen mukaan symppis pehko. Väriltään kainalokarvat ovat maantienvaaleat, osa karvoista on suoria ja osa puolestaan kiharia.
– Sanon niitä amisviiksiksi, on ne sen verran epämääräiset.
"Kainalokarvat ovat näkymätön asia arjessa" Suvi Pihkalan mukaan naisten karvoitus on yhteiskunnassamme tabu, vaikka karvat ovat hyvin luonnollinen asia.
– Kainalokarvat ovat näkymätön asia arjessa: emme näe mediassa karvaisia sääriä edes silloin, kun karvoja ajellaan elokuvan kohtauksessa pois. Sääri tai kainalo on jo valmiiksi karvaton.
Mainoskuvia ja -videoita käsitellään rajusti, ja ne ovat tarkkaan valittuja. Niissä eivät juuri karvat vilahda.
– Näemme valtavan määrän ihmiskehoja, mutta mediassa esille tuleva kehonkuva on hyvin yksipuolinen.
Perinteisen median lisäksi sosiaalinen media voi luoda paineita. Pihkala kuitenkin uskoo somen voimaan ja siihen, ettei se ole paikka, joka on tarkoitettu pelkästään sheivatuille kehoille.
– Se varmasti ylläpitää karvattomuuden ihannetta, mutta samalla sosiaalinen media antaa mahdollisuuden tehdä näkyväksi myös vaihtoehtoja. Se on se paikka, missä postataan kuvia kainalokarvoista tai karvaisista jaloista, Pihkala pohtii.
Hän kuitenkin muistuttaa, että kainalokarvakuvan postaamisella voi olla eri vaikutukset riippuen siitä, kuka sen tekee.
– Joku julkisuuden henkilö voi jättää kainalokarvat ajelematta, ja se on voimaantunut teko, mutta jollain toisella ihmisellä se voikin olla huolittelemattomuutta tai epäsiisteyttä.
SYNTYVYYS vähenee Suomessa voimakkaasti. Tämä uhkaa heikentää Suomen huoltosuhdetta eli työikäisten osuutta koko väestöstä.
Valtiontalouden näkökulmasta huolen nosti esiin valtiovarainministeriön kansliapäällikkö, valtiosihteeri Martti Hetemäki. HS kertoi asiasta viime viikon maanantaina.
Hetemäen arvion mukaan lapsikato johtuu osin siitä, että miehet ovat naisia huonommin koulutettuja ja sen takia usein työttömiä – ja köyhiä. Naiset ovat yliopistoissa ja miehet muualla, eiväthän he edes kohtaa, Hetemäki murehti maaliskuun puolivälissä pitämässään esityksessä.
ESIMERKIKSI HELSINGIN yliopiston tilastot kertovat miesten jääneen selvään vähemmistöön.
Siellä suoritetuista tutkinnoista miehet tekivät viime vuonna vain alle kolmasosan. Naiset suorittivat tutkinnoista 68,9 prosenttia.
Ennen miesvaltaisissa oikeustieteellisessä ja lääketieteellisessä tiedekunnassa naisopiskelijat ovat nyt vahva enemmistö.
Lääketieteellisessä naisten suhteellinen osuus kasvaa oikeustieteellistä nopeammin. Kun 2008 miehiä valmistui ylempään tutkintoon 49, naisia valmistui 75. Viime vuonna lääketieteellisestä valmistui yli kaksi kertaa niin paljon naisia kuin miehiä: 72 miestä ja 165 naista.
Humanistisessa, farmasiassa ja kasvatustieteissä naisten ylivoima on näkynyt jo pitkään ja näkyy edelleen, kertoo Helsingin yliopiston opetuksen toimialan kehitysjohtaja Susanna Niinistö-Sivuranta.
Hän kertoo keskustelleensa aiheesta vararehtori Sari Lindblomin kanssa.
”Emme keksineet muuta merkittävää selitystä kuin että se lähtee hirveän varhaisesta vaiheesta, opettajat ovat naisia ja koulutuksen esikuvat ovat naisvaltaisia. Pienet pojat eivät välttämättä näe korkeasti koulutettuja esikuvia kuin omassa perheessään.”
Viime aikoina digitalisaatio on muuttanut tilanteita. Pojat näyttävät esimerkiksi oppivan englantia edellisiä sukupolvia paremmin ja yhdeksi syyksi epäillään pelimaailmaa, Niinistö-Sivuranta kertoo.
”Mutta tytöt ovat lukion jälkeen kypsempiä tekemään koulutusvalintoja ja kehitysvaiheessa poikia edellä.”
Koulutussosiologi, dosentti Elina Kilpi-Jakonen Turun yliopistosta kertoo, että vähemmän koulutetut miehet ja naiset jäävät todennäköisemmin lapsettomiksi.
”Miehillä koulutuksen yhteys lapsettomuuteen on vahvistunut.”
Kilpi-Jakosen mukaan suomalainen keskustelu on viime päivinä rajoittunut 20–29-vuotiaisiin. Tämä antaa helposti väärän kuvan syntyvien lasten määristä, koska nykyään lapsia saadaan myöhemmin. Suomessa on muita Pohjoismaita korkeampi lapsettomien osuus, mutta kokonaishedelmällisyysluku on suhteessa sama, muun muassa suurperheiden ansiosta.
Yksi trendi on sekin, että toiset miehet saavat lapsia monien naisten kanssa. ”Ja sitten on miehiä jotka jäävät kokonaan ilman lapsia eikä heillä ole parisuhdetta.”
KILPI-JAKOSEN mukaan keskenään pariutuvat usein ihmiset joilla on sama koulutustaso.
Naisten osuus ei kasva jokaisella koulutusalalla.
Samalla kuin esimerkiksi oikeustieteellinen ja lääketiede ovat muuttuneet naisvaltaisiksi, naisten osuus esimerkiksi miesvaltaisella tietotekniikka-alalla on vähentynyt.
Miesten osuus on myös lähtenyt nousuun vahvasti naisvaltaisella hoiva-alalla.
Asia on siis monimutkainen, eikä näillä sukupuolieriytymisillä ole välttämättä suoraa yhteyttä lapsettomuuteen, Kilpi-Jaakkonen muistuttaa.
Poikien ja tyttöjen oppimiseroihin vaikuttaa myös kotitausta. Viimeisimmät kansainväliset arvioinnit ovat osoittaneet tyttöjen ja poikien välisten erojen oppimistuloksissa kasvaneen ja etenkin poikien osaamisen heikentyneen. Tyttöjen ja poikien välinen ero oppimistuloksissa on erityisen selvä perusopetuksen päättyessä.
Pojat ovat aliedustettuina niiden nuorten joukossa, jotka jatkavat opintojaan perusopetuksen päätyttyä lukiossa, mutta yliedustettuja niiden noin 15 prosentin joukossa, jotka jäävät ilman toisen asteen tutkintoa
Tutkijat muistuttavat, että oppilaisiin pitää suhtautua aina yksilöinä. Vaikka tytöt menestyvätkin keskimäärin poikia paremmin, useat pojat menestyvät hyvin ja monilla tytöillä on oppimisvaikeuksia. Sukupuolten väliset osaamiserot ovat suurimmat heikoimmin menestyneillä oppilailla.
Tytöt luottavat poikia vähemmän osaamiseensa Tyttöjen ja poikien väliset osaamiserot ovat viime vuosina kasvaneet matematiikassa ja luonnontieteissä sekä lukutaidossa. Lukemisesta on tullut osalle pojista ongelma, mikä haittaa jo heidän oppimistaan. Pojilla on tyttöjä enemmän ongelmia myös taitoaineissa, josta puhutaan vähemmän.
Tutkijoiden mukaan tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta on huolestuttavaa, että poikien koulumenestys ja kouluun kiinnittyminen on heikompaa kuin tyttöjen. Poikien kiinnostus koulunkäyntiin laskee varsin varhaisessa vaiheessa ja selkeästi tyttöjä enemmän.
Tyttöjen luottamus omaan osaamiseensa on puolestaan heikompaa kuin pojilla. Tutkimuksessa havaittiin, että pojat kokevat tyttöjä enemmän kiusaamista.
Lapset kulkevat vanhempiensa jalanjäljissä Oppilaan todennäköisyys hakea ensisijaisena vaihtoehtonaan lukioon oli sitä suurempi, mitä korkeampi hänen vanhempiensa koulutus oli, ja todennäköisyys oli tytöillä suurempi kuin pojilla. Etenkin peruskoulutaustaisten vanhempien lasten on hankala ponnistaa lukioon.
Kotitausta erotti selvästi myös yleis- ja erikoislukioon tai -linjalle hakemisen. Peruskoulun jälkeisiin opintoihin vaikuttavat sekä pojilla että tytöillä vanhempien koulutus. Selvityksessä on verrattu valintoja äidin koulutustaustaan.
Tutkimuksessa todetaan, että ”jatkossa olisikin erittäin tärkeää kohdistaa huomiota myös oppilaan kotitaustaan, kun tutkitaan oppimisessa ilmeneviä sukupuolten välisiä eroja tai yritetään vaikuttaa niiden vähenemiseen”.
Peruskoulun pitäisi taata tasavertainen oppiminen Mitä korkeampi koulutus äidillä on, sitä todennäköisemmin nuori valitsee lukion tai erikoislukion eikä ammatillista koulutusta. Näyttää myös siltä, että (tässä tapauksessa) äitien tausta määrittää poikien valintoja tyttöjä vahvemmin.
Peruskoulun käyneen tai ammatillisen koulutuksen saaneen äidin pojista 30 ja tytöistä 44 prosenttia valitsi lukion. Jos äidillä on ylempi korkeakoulututkinto, valitsi pojista 61 ja tytöistä 62 prosenttia lukion. Tyttöjen ja poikien peruskoulun jälkeisten valintojen erot kaventuvat, mitä korkeampi koulutus on vanhemmilla.
Ero valinnoissa on useampi kymmenen prosenttiyksikköä. Viimeaikaisen tutkimuksen mukaan peruskoulun katkaisema koulutuksen periytyvyys on ehkä lähtenyt uuteen kasvuun.
Tutkijat painottavatkin, että suomalaisen peruskoulun pitäisi edelleen tarjota kaikille oppilaille tasavertainen paikka kasvaa ja tukea kaikkien kasvua ja kehitystä oppilaan taustasta riippumatta.
Mitä tekee opetusministeri? Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) huomautti tiistaina, että ”katse tulee kiinnittää jo varhaisiin vuosiin, varhaiskasvatukseen ja peruskouluun. Peruskoulua on vahvistettava niin, että se tukee niin tyttöjen kuin poikienkin oppimisen motivaatiota ja vahvoja oppimistuloksia”.
Poikien alisuoriutumista selvittäneet tutkijat ehdottavat, että peruskoulun yläasteen voisi halutessaan venyttää kolmen vuoden sijaan neljälle vuodelle. Ehdotus mukailee samaa kaavaa, johon lukio-opetuksessa on jo vuosia sitten siirrytty. Helsingin ja Jyväskylän yliopiston tutkijat ovat selvittäneet poikien tyttöjä heikompaan osaamiseen, koulumenestykseen ja alhaisempaan koulutustasoon johtavia syitä.
Kansainväliset ja kansalliset oppimistulosten arvioinnit, esimerkiksi 15-vuotiaiden Pisa-tutkimus sekä 4.-luokkalaisten TIMSS-tutkimus osoittavat etenkin poikien osaamisen heikentyneen viime vuosina. Poikien koulumenestys ja kouluun kiinnittyminen on heikompaa kuin tyttöjen. Myös poikien kiinnostus koulunkäyntiin laskee varsin varhaisessa vaiheessa ja selvästi tyttöjä enemmän.
Sen sijaan tyttöjen luottamus omaan osaamiseensa on heikompaa kuin pojilla. Yksi tutkimuksen havainto on, että pojat kokevat tyttöjä enemmän kiusaamista.
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselle (kok.) tiistaina luovutetussa tutkimuksessa esitetään selvitettäväksi, voitaisiinko yläluokilla siirtyä lukion jo tarjoamaan mahdollisuuteen jakaa kolmen vuoden opinnot neljälle vuodelle. Kyse ei olisi peruskoulun alkuajan tasokursseista vaan joustavasta mahdollisuudesta jakaa keskeisimpien lukuaineiden opinnot uudella tavalla: niin että oppilas voisi keskittyä samanaikaisesti harvempiin oppiaineisiin tai jonkin oppiaineen kurssien kertaamiseen ilman, että se vaikuttaisi muiden oppiaineiden opiskeluun.
Menettelyllä voitaisiin välttää myös heikompien oppilaiden luokalle jättämiset.
Tutkijat toteavat raportissaan kohdanneet rehtoreilta vastakysymyksiä siitä, miksi pitää korostaa tyttöjen ja poikien välistä eroa puhumalla oppilaista sukupuolittain sen sijaan, että heitä käsiteltäisiin yksilöinä.
–Kysymys on perusteltu, mutta tasa-arvon näkökulmasta yhtä lailla ristiriitainen kuin saman kysymyksen esittäminen olisi työelämästä ja naisten ja miesten välisestä palkkaerosta, he vastaavat.
–On selvä, että koulun ja opettajan tulee suhtautua jokaiseen oppilaaseen yksilönä eikä sukupuolensa edustajana. Siihen, että oppilaiden sukupuoli jätetään kokonaan keskustelun ulkopuolelle, sisältyy sen sijaan vaara. Jos tyttöjen ja poikien väliseen huomattavaan eroon perusopetuksen päättöarvosanoissa ei kiinnitetä huomiota, jokainen heikompia arvosanoja saava oppilas on vain yksilö, jonka arvosanat sattuvat olemaan heikompia kuin joidenkin toisten.
ILTAPÄIVÄN kevätaurinko valuttaa vettä räystäiltä Kaukovainion ostoskeskuksessa Oulussa. Niko Karhun, 19, päivän ostokset mahtuvat taskuihin: energiajuomatölkki housuntaskuun ja leipä takintaskuun.
Armeijan pari kuukautta sitten keskeyttänyt nuori mies on työtön. Aika kuluu tietokoneella istuessa, eikä se oikein riitä. Tuntuu tylsältä.
Sami Herkkola, 28, kastelee tomaatin taimia tukityöllistettäville tarkoitetussa Kestävän kehityksen keskuksessa Oulun Välivainiolla. Puusepän töihin kouluttautunut Herkkola on ollut normaalissa työsuhteessa kerran elämässään. Pätkä kesti kaksi kuukautta.
Nuorten, parhaassa perheenperustamisiässä olevien miesten heikentynyt työllisyys on noussut Suomessa keskeiseksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi.
HS:N sunnuntaisivuilla toimittaja Heini Maksimainen kirjoitti viime viikonloppuna siitä, kuinka keskustelu on julkisuudessa kiertynyt lastentekoa lykkääviin koulutettuihin naisiin, vaikka tyypillinen lapseton onkin usein vähän koulutettu mies.
Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki huomautti vastikään nuorten miesten työllisyysasteen heikentyneen samaa tahtia kuin syntyvyys on romahtanut. Toisin sanoen: jos miehet saataisiin laajemmin töihin, syntyisi vauvojakin enemmän.
Työllisyys on heikentynyt 25–34-vuotiaiden miesten ryhmässä talouskasvusta huolimatta. Saman ikäluokan naisten työllisyys on parantunut, vaikka se onkin perhevapaiden takia kokonaisuudessaan miehiä heikompi.
Tätä nuoremmat miehet ovat viime aikoina työllistyneet aiempaa paremmin, mutta saman ikäluokan nuoret naiset ovat silti yhä selvästi edellä.
ERITYISEN huolestuttava tilanne on Oulun alueella asuvien alle 35-vuotiaiden keskuudessa. Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran alkuvuonna vetämässä hankkeessa alueelle nuijittiin kovat tavoitteet: nuorten työttömyys on saatava puolitettua seuraavan neljän vuoden aikana.
Oulun ongelman karuudesta kertoo se, että nuoria työttömiä on määrällisesti lähes saman verran kuin Helsingissä, vaikka kaupunki jää asukasluvultaan alle kolmannekseen pääkaupungin koosta. Enemmistö työttömistä on miehiä.
Kun Oulussa alle 25-vuotiaista on työttöminä työnhakijoina 17 prosenttia, Helsingissä osuus jää enää alle kahdeksaan prosenttiin.
”Tärkein syy on Uudenmaan palvelupainotteinen elinkeinorakenne. Pikaruokaketjuja ja muita palveluita on joka nurkalla, ja ne ovat luonnostaan nuorten työpaikkoja. Oulun seudulla palveluala ei työllistä samaan tapaan”, pohtii Oulun kaupungin työllisyyspalveluiden päällikkö Seija Mustonen.
Oulussa keskitytään nyt siihen, että jokainen nuori saataisiin palveluiden piiriin. Työnantajia aiotaan lähestyä aiempaa enemmän, ja kaupunki on asettanut selkeät numeeriset tavoitteet sille, kuinka monta nuorta on saatava kiinnittymään työelämään joka vuosi.
Mitä pitää tehdä toisin, että nuoret tavoitetaan ajoissa? AINAKAAN Sami Herkkolaa kukaan ei tavoitellut. Hän sai erakoitua rauhassa asuntoonsa kokonaisen puolentoista vuoden ajan. Tyttöystävän kanssa oli tullut ero, ja kaljaa tuli juotua liikaa.
”Lopulta naapuri vinkkasi, että kaupungista löytyy nuorten ohjaamo, josta saa tukea. Vaati rohkeutta ja voimia, että uskalsin lähteä liikkeelle. Tuntui, että olin alkanut syrjäytyä.”
Oulun mallia yhdessä oululaisten kanssa rakentanut Sitran johtava asiantuntija Jonna Heliskoski sanoo, ettei nuorten tavoittaminen ole Suomessa niinkään kiinni resurssien puutteesta. Palveluita on, mutta useinkaan niistä ei ole hyötyä.
Iida ei tiedä, kumpi kahdesta on hänen vatsassaan kasvavan lapsen isä, mutta hän pitää peukkuja toiselle. ”Järkyttävä lortto”
”Horo äiti”
”Römpsän jakaja”
Muun muassa nämä haukkumanimet helsinkiläinen Iida Åfeldt sai harteilleen sen jälkeen, kun hän kertoi odottavansa lasta, jonka isästä ei ole täyttä varmuutta.
25-vuotias Iida tuli raskaaksi yllättäen ehkäisystä huolimatta viime vuoden joulukuussa. Tuolloin hän tapaili samanaikaisesti kahta eri miestä, kutsuttakoon heitä Napakympin tyyliin nimillä Herra A ja Herra B.
– Ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt kaikki on ohi, enkä tule enää koskaan kelpaamaan kellekään, Iida kertaa viiden kuukauden takaisia tunnelmiaan.
Nuoresta naisesta tuntui, kuin hän olisi raskauden myötä epäonnistunut deittailun kumpareisella tantereella.
– Olin luonut itselleni mielikuvan siitä, että tulen raskaaksi vasta vakaassa parisuhteessa, jossa lapsi on meille molemmille ensimmäinen. En tiedä mistä se ajatus kumpuaa, mutta niin olin aina ajatellut.
”Meillä arvostetaan ydinperheitä” Väestöliiton parisuhdetiimin esimiehen Heli Vaarasen mukaan yksinhuoltajan pelko yksin jäämisestä on jännä, mutta varsin yleinen ajatus.
– Monilla on sellainen käsitys, että elämä ei enää sisällä mahdollisuuksia, kun tulee yksinhuoltajaksi, mutta se ei ole lainkaan näin, Vaaranen sanoo.
Vaarasen mukaan monet yksinhuoltajat pelkäävät nimenomaan statuksensa romahtamista.
– Tämä ajatus kertoo siitä, miten paljon enemmän meillä arvostetaan ydinperheitä verrattuna yksinhuoltajaperheisiin.
– Se on sinänsä hämmästyttävää, sillä me olemme voimakkaasti sotia käynyt maa, jossa yhden aikuisen perheitä on ollut jo kauan, ja ne ovat joskus olleet hyvin arvostettujakin, hän jatkaa.
Lämpimiä viestejä miehiltä Aikansa asiaa sulateltuaan Iida on löytänyt asian positiiviset puolet. Siitä hän voi kiittää kannustavia kommentteja, joita on tullut Iidan yllätykseksi myös miehiltä.
– Monet miehet ovat lohduttaneet, että minulla ei ole mitään hätää ja yksinhuoltajuus on sinkkumarkkinoilla ihan ok. Silloin tajusin, että ehkä tämä ei olekaan maailmanloppu, nainen naurahtaa.
Parisuhdeasiantuntija Vaaranen muistuttaa parinkymmenen vuoden takaisesta tapahtumasta länsirajan takaa, jolloin Norjan kruununprinsessa sai kirjaimellisesti prinssin ja puoli valtakuntaa – yksinhuoltajuudestaan huolimatta.
– Minusta ihmiset eivät usko riittävästi omaan prinsessatarinaansa, Vaaranen kannustaa.
Entäs ne isät sitten?
Se on asia, josta Iida on kertonut koko ajan avoimesti Iidan matkassa -blogissaan. Miesten yksityisyyttä hän sen sijaan suojelee tarkoin.
Isäehdokkailla täysin erilaiset ensireaktiot Sitä, miten vauvalla sattuu olemaan kaksi isäehdokasta, tuskin tarvitsee selittää. Tismalleen tarkkaa hedelmöityspäivää ei voi tässä vaiheessa sanoa, joten isyys selviää varmasti vasta lapsen syntymän jälkeen.
– Molemmat miehet ovat tietoisia asiasta ja olen molempien kanssa yhteydessä raskauden tiimoilta silloin tällöin.
Näin ei kuitenkaan ollut alusta saakka. Raskaudesta kuultuaan Herra A veti liinat kiinni ja totesi tulevalle äidille, ettei halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa. Hän yritti jopa taivutella Iidaa aborttiin.
– Hänen reaktionsa oli todella voimakas ja pelottavakin, mutta se on muuttunut ajan myötä positiivisempaan suuntaan. Hänen lopullinen suhtautumisensa selviää varmaan vasta isyystestin myötä. Ymmärrän, että tilanne on molemmille miehille haastava.
Hei, Hanki helppo pääsy varmistamaan aidot online-rahapalvelut vain 2 prosentin korolla. Hanki seuraava laina. Henkilökohtaiset lainat (suojattu ja vakuudettomat) Yritysten luotot (turvallinen ja vakuus) Konsolidointilaina ja paljon muuta. Olemme sertifioitu, luotettava, luotettava, tehokas, nopea ja dynaaminen. Jos kiinnostunut, ota meihin yhteyttä käyttäen alla mainittuja yksityiskohtia.
We offer personal Business loans services around the world. We strive to provide high quality service and high customer satisfaction, while possible financial services. We pride ourselves on our commitment to our customers; We can give you personal loans, auto loans, business / investment loans, short term loans. You can contact us for an affordable loan now at 2% interest rate. Contact us now via E-mail: abdullahibrahimlender@gmail.com whatspp Number +918929490461
https://www.marmai.fi/uutiskommentti/louhimies-tarjoaa-mahdollisuuden-haukkua-nayttelijoita-joita-han-kohteli-kaltoin-katso-myos-ketka-mainosgurut-peukuttavat-hanta-6707385
VastaaPoistaMarkkinointi & Mainonta: Louhimies ehdolla kolmen Jussin saajaksi - Amerikassa kysyttäisiin, miten tämä on mahdollista
Markkinointi & mainonta on käynnistänyt melkoisen noitavainon Luohimiehen väitettyjen tekemisten tiimoilta. Vaahtosuisen toimittajajoukon lynkkauslistoille pääsee jo sillä, että on erehtynyt "peukuttamaan" Louhimiehen Facebook-päivitystä. Louhimies itse pitäisi tietysti sulkea elokuva-alalta loppuiäkseen. Vastuullinen media vauhdissa.
http://www.breitbart.com/big-government/2018/03/10/canadian-climate-minister-urges-attention-gendered-impacts-climate-change/ http://www.wwtdd.com/2018/03/rose-mcgowan-no-longer-identifies-woman/ http://www.foxnews.com/entertainment/2018/03/09/actor-found-dead-after-sexual-abuse-probe-metoo-allegations.html http://www.dw.com/en/new-virus-strain-behind-hiv-explosion-in-the-philippines/a-42912490?maca=en-RSS_en_Flipboard-9487-xml-media https://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/241567 https://www.dailywire.com/news/28070/huffpo-normalizes-bestiality-posts-friendly-amanda-prestigiacomo
VastaaPoistaEn ymmärrä miksi täällä(kin) puolustellaan Louhimiestä. Mieshän on johtajan irvikuva ja työpaikkakiusaaja. Suomen Kuvalehti teki viime vuonna laajan jutun Tuntemattoman Sotilaan surkeista työoloista.
VastaaPoistaJokainen joka puhuu "väitetyistä tekemisistä" on päästään sekaisin.
Lisäksi olen huomannut, että aika moni henkilö, jolle netissä kiertävä anonyymi "neekeri katsoi pahalla silmällä"-tarina on pitävää todisteaineistoa ulkomaalaisten ilkeydestä, pitää nyt esitettyjä asioita Louhimiehestä jotenkin epätodennäköisinä "todisteiden puutteen" takia. Vaikka meillä on kymeniä silminnäkijöitä / todistajia / Louhimiehen käytöksestä valittavia, osa vielä aivan Suomen näyttelijöiden ykköskaartia.
(on varmaan aika selvää, miksi viime vuonna teatterikorkeakoulusta valmistautuneita ei paljoa näy näissä valituksisa: ei näy, koska eivät halua vetää uraansa vessanpöntöstä alas)
- Syltty
Laasanen ja kumppanit voisivat rehellisesti kysyä itseltään:
VastaaPoistaPuolustelisitteko käytöstä, jos Louhimiehen tilalla olisikin naisohjaaja? Entä jos Louhimiehen etunimi olisi Muhammed? On kummallista kun louhimies koko Suomen kulttuuriväkihän oli monelle netin rasisti-persupetteri-osapäivänatsille mädätystä ja nyt yhtäkkiä sieltä nousikin suuri puolustettava sankari.
-------------
Vielä kommentti noihin pariutumisvalituksiin:
Sanoisin että määritelmän mukaan pelkän ihonvärin perusteella tapahtuva rankkaus on syrjintää eli rasismia. Mutta se on sen sortin rasismia, jota ei voi kukaan koskaan missään kitkeä, sillä yksiklön vapaus asettaa parinvalinnan kriteerit täydellisesti vain ja ainoastaan omien mielihalujensa mukaan on länsimaissa aika korkealle arvostettu asia.
Sen kyllä ymmärtää, että ihmisistä tuntuu äärimmäisen epäoikeudenmukaiselta, jos heidät rajataan heti kättelyssä ulkopuolelle. Tälläkin blogilla ollaan itketty sitä, kuinka väärin on, kun jotkut naiset rankkaavat heti kättelyssä alle 185 cm pituiset miehet tai kirjoittavat ilmoitustekstiin "ei kynäniskoille" taikka "ei teekkareita".
- Syltty
PS Sitäpaitsi aika monen miesaktivistin mielestä Meriläinen on yksiselitteisesti väärässä, koska yleisajatus tuntuu eräissä piireissä olevan "suomalaisille naisille ei suomalainen mies kelpaa, vaan ne haluaa vain ulkomaalaisia" ;-)
Syyte: Vaimo asetteli nukkuvan miehensä sopivaan asentoon, viilsi mattopuukolla kaulaan ja lukitsi kylpyhuoneeseen
VastaaPoistaRikos tapahtui sunnuntain vastaisena aamuyönä helmikuun alussa. Nainen viilsi kylpyhuoneessa nukkumassa olleen puolisonsa kaulaan mattoveitsellä kaksi poikittaista syvää haavaa ja yhden pienemmän, pinnallisen haavan.
Haavoista alkoi välittömästi vuotamaan runsaasti verta. Mies havahtui tilanteessa ja yritti vastustaa vaimonsa hyökkäystä.
Nainen poistui kylpyhuoneesta, lukitsi oven ja jätti miehensä sisälle verta vuotavana. Mies oli vankina kylpyhuoneessa useita tunteja.
Potentiaalisesti hengenvaarallisista viilloista huolimatta murha ei onnistunut. Miehen nukahdettua nainen poistui asunnosta. Myöhemmin mies onnistui soittamaan itselleen apua.
THL: Asunnottomuus jopa viisinkertaistaa miesten kuolemanriskin - Kotimaa - Ilta-Sanomat
Tutkimuksessa kartoitettiin kaikkien vuoden 2004 aikana Herttoniemen asuntolassa yöpyneiden miesten tilanne vuoden 2014 lopussa.
...
Seurannan aikana yli puolet alkutilanteessa asunnottomana olleista kuoli, ja seurannan lopussa heistä vain kuusi prosenttia asui itsenäisesti.
https://www.youtube.com/watch?v=yfQ1QCH_seE
VastaaPoistaIsrael - Where Feminist Women Beat & Harass Men, Legally!
Nyt syltty sinne Soininvaaran blogiin ulisemaan mekkomiesten kanssa.
VastaaPoistaRanskalaisäiti hukutti viisi vastasyntynyttä lastaan ja piilotti ruumiit pakastimeen - tuomittiin 8 vuoden vankeuteen
Erittäin harvinainen rikossyyte: Täysi-ikäinen nainen oli sukupuoliyhteydessä isoisänsä kanssa - Kotimaa - Ilta-Sanomat
VastaaPoistaYhden vanhemman ylivaltaa tukevat käytännöt pitäisi purkaa - Mielipide - Helsingin Sanomat
Twitter on linkkien spämmäämistä varten.
VastaaPoistaTaisteluun #Metoo -stalinismia vastaan
VastaaPoistaMetoo-kampanja on vuoden vaarallisin ja tuhoisin kampanja. Ja nimenomaan siltä osin miten sujuvasti ja luonnollisesti se edustaa täydellistä kulttuuristalinismia.
Metoo -kampanja on riistäytynyt käynnistäjiensä käsistä, tai ainakin sen julkilausutusta hyvästä tarkoituksesta.
Siksi on aika käydä taisteluun tätä "oikeamielisten" kollektiivista tuholiikettä vastaan.
Metoo tuottaa heppoisin perustein epäihmisiä, leimallisia konnia ja epäkelpoja bastardeja, jotka suljetaan yhteisön ulkopuolelle, mitättömyyteen ja unohdukseen, vaille vähäisimpiäkään mahdollisuuksia saada asiansa oikeudelliseen käsittelyyn - ja ihan normaaliin kohtuullisuusharkintaan.
Nythän näyttää vakiintuvan aivan hyväksyttäväksi - ja suorastaan hurmioituneen ihailtavaksi menettely, jossa uhriksi ilmoittautunut toimii omassa asiassaan yleisenä syyttäjänä, ja samanhenkiset älyn jättiläiset ja kulttuuri kohokkaat äänekkäänä kuorona julistavat peruuttamattoman tuomionsa, josta ei ole oikaisun eikä armahduksen mahdollisuutta.
Tuomitut, nuo kollektiivisen näytösoikeudenkäynnin uhrit, retusoidaan elokuvista, tajunnasta - ja kohtapitäen kai varsinaisesta elämästäkin..
Jäljet pelottavat. - Siksi vastaiskun paikka.
En tiedä muista Louhimiehen puolustelijoista, mutta ainakin itsellä kyse on enemmänkin tämän prosessin ja vallalla olevan lynkkauskulttuurin väärästä oikeutuksesta verrattuna länsimaiseen oikeusvaltioperinteeseen, kuin Louhimiehen henkilön puolustamisesta. Someoikeudenkäynnit, perättömät ilmoitukset, noitavainot sekä massahysteria on kategorisesti torjuttava, tai niihin vastaamiseen on löydettävä joku laillinen keino. Syyttömyysolettaman kumoaminen on suurin piirtein huonoin asia mitä oikeuslaitokselle voi tehdä.
VastaaPoistaMissään mediassa en ole nähnyt käsiteltävän naisluonnon kollektiivista ongelmaa paisutella asioita (Samaanaikaan puhjenneesta 1000 uhria vaatineesta pedofiliaringistä Britannian Telfordissa on Suomessa kuitenkin oltu merkitsevästi hiljaa). Nykyään ei mediassa voi riitaa haastamatta edes sanoa naisten olevan sukupuolena herkempiä ja kaipaavan erilaista henkilöohjausta- Tai sitä että ehkäpä nämä kyseiset näyttelijät ovat luonteeltaan yliherkkiä. Näyttelijän on kuitenkin melkeen luonnostaan sellainen oltava. Syytökset ovat epämääräisiä ja niitä on jälkikäteen peruttu, syytöksiä kuitenkaan kunnolla korjaamatta.
Esimerkiksi syytös lasten manipuloimisesta valheella heidän vanhempiensa kuolemasta on todennäköisesti perätön tai vähintäänkin väärinymmärrys. Lasten mielikuvitus on tällaisissa asioissa niin voimakas ja epäluotettava, ettei oikeudessa heidän juttujaan enää oteta mitenkään varmana totuutena. Mutta sillä ei ole enää väliä. Nyt kun todennäköinen valhe on sanottu, se alkaa elämään omaa elämäänsä. Enää sitä ei voi ottaa takaisin ja massat ovat mielessään tuomionsa antaneet, yleensä miestä vastaan.
Lopputulos tästä tullee olemaan se, että naiset onnistuvat vaatimaan itselleen lasikaton matriarkaattiinkin. Jenkeissä on estetty seksuaalisestä häirinnästä valittaneen työntekijän erottaminen lainsäädännöllä ja jotkut naiset ovat sitten alkaneet käyttää vääriä syytöksiä työpaikkansa jatkuvuuden turvaamiseen. Työnantajan on myös pakko erottaa potentiaaliseen häirintään syyllistynyt välttyäkseen oikeusjutulta. Tämä on käytännössä johtanut siihen, että naisten työllistämiselle on luotu tarpeeton este, ilmiselvien miesten oikeusmurhien lisäksi.
Myös eteneminen on naisille nyt hankalampaa, koska vaikutusvaltaiset miehet Amerikassa jättävät itsesuojelun takia palkkaamatta päteviäkin naisia seksuaalisen häirinnän syytösten pelossa. Jo nykyään monet professorit ym. eivät ohjeista oppilaitaan suljetuin ovin ja liikemiehet eivät enää suostu tapaamaan liikeneuvottelussa naista yksin. Naisten mentorointi heidän uransa edistämiseksi on myös lopetettu liian riskialttiina mentorille. On jopa syntynyt omituinen tapa kutsua kahden liikeneuvottelua käyvän puolisot liikelounaalle, jotta mies voisi varmistua, ettei tule hyväksikäytetyksi..
Kaikki häviää tässä, eikä pohjaa olla vielä saavutettu. Kulttuuri ei ole vielä valmis ääneen myöntämään naistenkin valehtelevan tai ylireagoivan, ja se viikate kolahtaa sitten valitettavasti kaikkien naisten, rehellisten ja pätevienkin, "omaan" nilkkaan. Miehiä toki haukutaan mediassa enemmän jatkossakin, mutta hinnan maksavat naiset(ja heidän puolisonsa).
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistahttp://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252762-suomen-syrjaytetyin-vahemmisto Tämä oli hyvä kirjoitus tapaus Louhimiehestä. Ehkä en sittenkään lue suomalaista mediaa tarpeeksi ja tulin puhuneeksi läpiä päähäni.
VastaaPoista”Ei noista tytöistä ole mihinkään”, sanottiin hitsaaja Mira Honkaselle aluksi – HS:n reportaasi telakalta näyttää, ettei meriteollisuus ole enää miesten valtakunta
VastaaPoistaSuomessa työmarkkinat ovat yhä jakautuneet vahvasti mies- ja naisvaltaisiin aloihin. Yksi miesvaltaisimmista aloista on meriteollisuus, mutta naisten määrä kasvaa vähitellen telakoillakin.
KUN Laura Klami tuli seitsemän vuotta sitten Turun telakalle töihin, hän oli suurlohkokoonnissa työporukan ainoa nainen. Suurlohkoista rakennetaan laivan runko.
Turkuun Klami päätyi jouduttuaan lomautetuksi Helsingin telakalta. Laivanrakennus oli kiinnostanut jo pienestä, kun perhe asui telakan vieressä.
”Silloin aloittaessa oli tytöttelyä, ja [miesvaltaisella alalla] joutui tekemään töitä uskottavuuden eteen”, kertoo käyttöönottoinsinöörinä työskentelevä Klami.
”Mutta enää ei tarvitse todistella.”
Nykyään meritestauksista ja laivanvarustelun valvonnasta vastaavan Klamin toimistossa moni työpöydistä kuuluu naisille.
SUOMESSA työmarkkinat ovat yhä jakautuneet vahvasti mies- ja naisvaltaisiin aloihin. Yksi miesvaltaisimmista aloista on meriteollisuus.
Mutta muuttuvat telakatkin. Yhä useampi työntekijöistä on nainen, ja naisten määrä kasvaa, joskin hitaasti. Esimerkiksi Porin telakan Technip Offshore Finlandin henkilöstöstä 14,3 prosenttia on naisia. Kymmenen vuotta sitten vastaava luku oli 12,6 prosenttia.
Helsingin telakalla naisten määrä on kasvanut saman verran puolet lyhyemmässä ajassa. Vuonna 2013 Arctech Helsinki Shipyardin työntekijöistä vain 7 prosenttia oli naisia, nyt 9.
Turun telakalla 14 prosenttia työntekijöistä on naisia.
”Tarkkoja kasvulukuja ei ole antaa, mutta viime vuosina naisten osuus on kasvanut – ja pitkällä aikavälillä selvästi kasvanut”, kertoo Meyer Turun viestintäpäällikkö Tapani Mylly.
”Vielä vuosikymmen sitten ajateltiin, ettei naisia edes voi palkata fyysisesti raskaimpiin töihin, mutta enää tällaisia esteitä ei ole. Taustalla on yleisen yhteiskunnallisen ajattelun muutos, mikä näkyy vähitellen myös perinteisillä aloilla.”
TEHDASHALLISSA nenään pelmahtaa metallin leikkaamisesta syntyvän palavan teräksen haju.
Teräsosajärjestelijät siirtelevät painavia metallilevyjä kauko-ohjattavilla magneettitrukeilla. Kun levyt on saatu oikeille paikoille, ne pudotetaan maahan ja niputetaan.
Täältä levyt lähtevät toiseen halliin. Siellä niistä tehdään t-palkkeja, joita tarvitaan suurlohkoihin.
Kuten Klamin toimistossa myös täällä näkyy useita naisia. Meri Laine on juuri saanut niputukset valmiiksi, ja on paperihommien aika.
Laine oli Rauman telakan onnekkaita. Entinen omistaja STX Finland siirsi hänet tänne, kun telakka lopetettiin viisi vuotta sitten. Kuusisataa telakkalaista sai potkut.
”Naisia on tullut alalle enemmän. Mutta on tämä edelleen kokonaisuutena ukkovaltainen ala”, Laine huomauttaa.
Totta. Vaikka yhdessäkin hallin kaksikymmenpäisessä tiimissä on kuulemma puolet naisia, 14 prosentin kokonaisosuus ei ole häävi.
TEKNOLOGIA-ALOJEN työntekijöistä kaikkiaan vain viidennes on naisia, selviää Teknologiateollisuuden tilastoista.
Teknologiateollisuuden viestinnän ja yhteiskuntasuhteiden johtaja Nora Elers vaatii blogissaan asenteenmuutosta ja sitä, ettei lapsia kasvatettaisi perinteisiin roolimalleihin, toisin sanoen tyttöjä hoitajiksi ja poikia insinööreiksi. Yhdistyksen mukaan ”yritykset tarvitsevat yhä monipuolisempaa osaamista ja ajattelua” ja naiset tulisi nähdä kilpailukykytekijänä.
Innostaakseen naisia alalle yhdistys on perustanut verkoston, johon on liittynyt lähes 50 yritystä. Meyer Turku ei kuulu joukkoon, mutta Mylly allekirjoittaa tavoitteen.
”Olisi toivottava kehitys, että telakka miniyhteiskuntana noudattaisi yleistäkin sukupuolijakaumaa”, hän sanoo.
”Meillä ei silti ole erityistä politiikkaa rekrytä erityisesti naisia. Emme etsi tiettyä sukupuolta vaan osaamista.”
Punavihreälle hallitukselle tappio Ruotsissa - eduskunta äänesti lapsi- ja moniavioliittoja vastaan
VastaaPoistaRuotsin valtamedia ollut hiljaa eduskunnan äänestyksestä
Keskusta-oikeisto ja ruotsidemokraatit jyräsivät keskiviikkona Ruotsin parlamentissa punavihreän hallituksen ja äänestivät "ei" lapsiavioliitoille ja moniavioisuudelle.
Sosiaalidemokraatit (S) ja vihreät (MP), sekä vasemmistopuolue (V) kannattivat lapsiavioliittojen ja moniavioisuuden sallimista.
Asiasta uutisoi Fria Tider.
Maltillinen kokoomus, kristillisdemokraatit, liberaalit, keskustapuolue ja ruotsidemokraatit ovat yhdessä tehneet lakiehdotuksen ruotsalaisen lainsäädännön muuttamisesta ja lapsiavioliittojen täyskiellon selvittämisestä.
Eduskunta äänesti ehdotuksen läpi keskiviikkona.
"Parlamentti ei usko nykyisen ulkomaalaisiin lapsiavioliittoihin liittyvän lainsäädännön olevan riittävä. Siksi parlamentti tiedoksiannossaan on kehottanut hallitusta palaamaan lakiehdotukseen, joka merkitsee sitä, että lapsiavioliittoja ei koskaan tunnusteta Ruotsissa, jos joku osapuolista on Ruotsiin tullessa alle 18-vuotias", lukee eduskunnan verkkosivuilla.
Eduskunnan mukaan ei myöskään nykyinen moniavioliittoihin liittyvä lainsäädäntö ole riittävä. Eduskunta kehottaa hallitusta lisäksi selvittämään, miten asetuksia voidaan muuttaa sen varmistamiseksi, että moniavioisuutta ei hyväksytä Ruotsissa.
Ruotsissa on yli 150 henkilöä, jotka ovat naimisissa useamman kuin yhden henkilön kanssa.
Alaikäisistä vaimoista ja naimisissa useamman kuin yhden naisen kanssa olevista Lähi-idästä saapuneista maahanmuuttajamiehistä on keskusteltu viime aikoina vilkkaasti Ruotsissa.
Fria Tider korostaa, että "tavanomaiset mediat" ovat hädin tuskin kuitenkaan maininneet eduskunnan äänestyksestä lukuun ottamatta Aftonbladetin "erittäin lyhyttä ja mitäänsanomatonta" uutista.
Monet ihmiset ovat olleet järkyttyneitä ja sosiaalisessa mediassa hallituksen kanta on herättänyt voimakkaita tunteita ja raivoa.
"Vaadimme lapsiavioliittojen täydellistä kieltämistä. Häpeällistä, että hallitus haluaa säilyttää erityisiä syitä lapsiavioliitolle. He pettävät tytöt!" kirjoitti Robert Hannah Twitterissä.
"Milloin SVT Nyheter kertoo, että hallitus haluaa sallia lapsiavioliiton?" peräänkuulutti Maltillisen kokoomuksen aktiivi Kim Nilsson.
"Olen iloinen, että puolueet ovat muuttaneet mieltään lapsiavioliittojen täydellisestä kieltämisestä. Sääli, että heillä ei ollut tätä tietoa vuonna 2015, kun ruotsidemokraatit ehdotti lainsäädännöllisiä muutoksia. Jos he olisivat tukeneet meitä tuolloin, meillä voisi olla jo lainsäädäntö voimassa", ruotsidemokraatti, Oikeusvaliokunnan poliittinen sihteeri Felix Byström huomautti.
Suomalaistutkimus: Varakkaat miehet pääsevät naimisiin, mutta älykköjen liitot kestävät todennäköisemmin
VastaaPoistaAalto-yliopisto, ruotsinkielinen kauppakorkeakoulu Hanken School of Economics sekä yhdysvaltalainen Philadelphian osavaltiossa sijaitseva Temple University ovat tutkineet miesten älykkyyden suhdetta siihen, millä todennäköisyydellä he menevät naimisiin ja kuinka pitkiä heidän liittonsa ovat.
Tutkimusta on johtanut Hankenin markkinoinnin professori Jaakko Aspara. Aineiston tutkimusryhmä on kerännyt Suomen puolustusvoimista, Väestörekisterikeskuksesta sekä veroviranomaisilta.
Älykkyysosamäärän lisäksi tutkimus ottaa huomioon muita muuttujia, kuten tulotason ja yhteiskunnallisen aseman. Älykkyyskin jaettiin kolmeen osaan verbaaliseen, loogiseen päättelyyn ja numeraalisen älykkyyteen.
Verbaalisella älykkyydellä tarkoitetaan kykyä analysoida tietoa ja ratkaista ongelmia kielellistä päättelyä käyttäen. Looginen älykkyys koostuu kyvystä ymmärtää ja ratkaista monitasoisia ongelmia ja numeraalinen tarkoittaa matemaattista päättelykykyä.
Nuoret ja älykkäät miehet tulivat tutkimuksen mukaan todennäköisemmin päätymään naimisiin, erityisesti verbaalisesti lahjakkaat miehet. Älykkyyden laadusta riippumatta älykkäiden miesten avioliitoilla on hyvät mahdollisuudet myös kestää pidempään.
Tutkijat selvittivät myös miehen varallisuuden merkitystä, ja varakkaalla miehellä oli älykköäkin paremmat mahdollisuudet päätyä naimisiin. Älykkään miehen avioliitto kuitenkin kesti todennäköisesti pidempään.
Tutkimuksesta ovat kirjoittaneet muun muassa Men's Health ja Asian Age.
Ulla Appelsinin kommentti: Suomen kannattaa kuunnella Lenaa
VastaaPoistaYhteiskunnan pitäisi osata käsitellä Louhimies-tapauksen kaltaisia kohuja kypsästi, kirjoittaa päätoimittaja Ulla Appelsin.
Kerrotaan ensin pieni tarina eräästä tunnetusta taideteoksesta. Vuonna 1924 julkaistiin Kallela-kirja, jossa suurmiehemme Akseli Gallen-Kallela avautui. ”Kova on usein taiteilijan menettelytapa. Tahallani koetin äitiäni siinä maalatessani saada hänen ilmeensä muuttumaan tuskalliseksi viemällä keskustelun niin synkkiin asioihin, että hän, niin lujahermoinen kuin olikin, lopulta purskahti kyyneliin.”
Gallen-Kallela oli innoittunut Kalevalasta ja tavoitteli jotain suurta; sellaista, joka kestäisi satoja vuosia. Hän halusi maalata kuolemaa ja äidinrakkautta – mutta sitä kuvatakseen hän piinasi mallina olleen oman äitinsä Mathilda Gallénin itkemään, jotta sai esiin haluamansa tunnetilat.
Tuon tahallisen itkettämisen seurauksia me olemme ihailleet yli sata vuotta: mykistävän koskettavaa Lemminkäisen äiti -maalausta, jossa tapetun ja silvotun poikansa kasaan kursinut äiti on ruumiin äärellä ja tuskaisena taivaalle katsoen toivoo, että Lemminkäinen heräisi henkiin. Akseli Gallen-Kallelalle, Suomen kansan ehkä eniten ihailemalle kuvataiteilijalle, taide meni oman, rakastetun äidin tunteiden edelle.
Viime aikoina on puhuttu paljon Aku Louhimiehen käytöksestä. Siksi ei puhuta nyt siitä. Käännetään välillä valokeila muuhun: siihen, millä lailla modernin, länsimaisen yhteiskunnan tulisi pystyä tällaisia kohuja käsittelemään. Nyt käsittely ei ole ollut kaikilta osin sivistynyttä. Se on ollut epäkypsää ja paikoin kovaa.
Ei ole ongelma puhua mahdollisista vääristä menettelytavoista ja epäkohdista julkisesti. Ei ole ollut tässäkään tapauksessa. Lienee jokaiselle selvää, että kaikenlaiseen työpaikkakiusaamiseen pitää olla nollatoleranssi. Ongelma on, jos ihmettely muuttuu inkvisitioksi ja keskustelu kiusaamiseksi. Hiljattain ruotsalaiskirjailija Lena Andersson kävi varoittamassa suomalaisia siitä, että me too -kampanjointi on paisunut Ruotsissa sellaiseksi massaliikkeeksi, jossa ihmisten oma ajattelu loppuu.
Kaarina Hazard kommentoi Aku Louhimiehen anteeksipyyntöä: "On täysin epäselvää, mitä hän pyytää anteeksi"
VastaaPoistaKirjailija Kaarina Hazardin mukaan ohjaaja Aku Louhimiehen perjantaina 23. maaliskuuta Jussi-gaalassa pitämä puhe oli osittain hyvin epäselvä.
Maanantaina 26. maaliskuuta Huomenta Suomessa jatkettiin keskustelua perjantain 23. maaliskuuta Jussi-gaalasta, siellä jaetuista palkinnoista paikalla vallinneesta tunnelmasta.
Huomenta Suomen keskustelussa mukana olivat Jussi-ehdokkuuksia sekä palkintoja kahmineen Ikitie-elokuvan tuottaja Ilkka Matila, kirjailija ja näyttelijä Kaarina Hazard sekä elokuvakriitikko Kalle Kinnunen.
Edellisellä viikolla laajaa keskustelua herätti Ylen maanantaina 19. maaliskuuta julkaisema artikkeli, jossa useat naisnäyttelijät syyttivät ohjaaja Aku Louhimiestä nöyryyttävistä ohjausmetodeista. Artikkelissa muun muassa Matleena Kuusniemi, Pihla Viitala sekä Pamela Tola kertovat kokemuksistaan, joiden mukaan Louhimiehen ohjausmetodit ovat olleet pahimmillaan sadistisia ja alistavia.
Keskustelua aiheesta jatkettiin myös Huomenta Suomen sohvilla. Kalle Kinnusen mukaan Louhimiehen Jussi-gaalassa esittämä puhe oli loistavasti kirjoitettu, mutta keskustelu aiheesta tulee vielä jatkumaan.
– Tässä vaiheessa on vaikeaa sanoa, jos asioiden esille tulosta oli siinä vaiheessa neljä päivää, niin eihän tämä neutraalisti sanottuna vielä ohi ole. Kyllähän tässä pitää nyt miettiä, että miten ihmeessä on ollut mahdollista, että näin pitkään tällainen vallan väärinkäyttö on voinut jatkua. Vaikka se puhe luo hyvin sympaattisen kuvan, niin muistetaan kuitenkin, että tässä pitäisi nyt selvittää asioita, Kinnunen summasi.
Kaarina Hazardin mukaan Louhimiehen puhe oli omalla tavallaan ongelmainen, sillä se ei hänen mukaansa vastannut varsinaisesti asian ympärillä velloviin kysymyksiin.
– Hän kovasti pyytää anteeksi, mutta kukaan ei tiedä mitä. Koska hän ei ole myöntänyt mitään. Hän ei muista, muistaa toisin, kiistää, niin on kauhean vaikeaa ylipäätään antaa anteeksi mitään sellaista, kun ei tavallaan tiedä, mitä pitäisi antaa anteeksi. Koska on täysin epäselvää, mitä hän pyytää anteeksi.
Louhimies kertoi puheessaan saaneensa jo apua ongelmiinsa. Kinnunen arvioi, että mikäli kyse on psykologisesta terapiasta, työ tulee kestämään vuosia, eikä ongelmiin saada ratkaisua hetkessä.
– Jos hän on voinut toimia noin vuosien ajan, eikä ole kokenut tehneensä väärin, niin eihän tällaista asiaa yksilötasolla korjata muutamassa päivässä.
Puheen Aamu
VastaaPoistaAll Female Panel: Kova mimmi pissaa miehen päälle ja pöllii auton - naiskoomikoilla on lupa olla roisimpia kuin miehillä
Sukupuoliroolit myös komiikan suhteen menevät pääosin edelleen niin, että mies seisoo lavalla ja naurattaa kun taas nainen istuu yleisössä ja nauraa. Totuus on kuitenkin se, että Suomesta löytyy paljon keikkailevia naispuolisia stand up -koomikkoja. Hyvänä esimerkkinä viiden koomikon kollektiivi All Female Panel. Sen muodostavat Saana Peltola, Anna Rimpelä, Kaisa Pylkkänen, Ida Grönlund sekä huhtikuussa uudelleen starttaavan Noin Viikon Studion toisena ankkurina aloittava Eeva Vekki.
Viime syksynä ryhmänä keikkailun aloittanut All Female Panel on naurattanut läpi eteläisen Suomen loppuunmyydyillä saleilla ja saanut osakseen suitsutusta, mutta myös kyräilyä.
Mistä idea vain ja ainoastaan naisista kostuvan koomikkoryhmän perustamiseen lähti? Miksi miehet ovat perinteisesti hyväksytympiä naurattajia kuin naiset? Miten feminismi toimii komiikassa vai onko huumorin sekoittaminen naisten ja miesten tasa-arvon vaalimiseen täysin mahdoton yhtälö? Punchline itsessään. Muun muassa näistä puhuttiin Puheen Aamussa kun Juhani Kenttämaa ja Linda Vettanen saivat vieraakseen huumorin ammattilaiset, All Female Panelin Saana Peltolan ja Anna Rimpelän.
Kuva: All Female Panel
Setaa ei huolittu koululle puhumaan seksuaalisuudesta: ”On täysin väärin ymmärretty, mistä homoudessa on kyse”
VastaaPoista– Ihmiset voivat oikeasti uskoa, että jos lapselle kerrotaan homoudesta, lapsesta tulee homo, sanoo Setan koulutussuunnittelija Marita Karvinen.
Me Naiset kertoi viime viikolla peruskoulussa koulunkäyntiavustajana työskentelevästä Hannasta, joka ei ole voinut puhua työpaikallaan avoimesti homoseksuaalisuudestaan.
Lisäksi koulun johto oli kieltänyt Seksuaalisen suuntautumisen yhdenvertaisuutta ajavan Setan ry:n vierailun koululla. Hanna oli ehtinyt jo lähettää Setalle vierailupyynnön, jonka kuitenkin joutui perumaan.
– Olin sitä jo tilaamassa, mutta johdolta tuli melko nopeasti kieltävä vastaus. Ei, koska se voi järkyttää oppilaiden mieltä, Hanna kertoi Me Naisille.
Aihe aiheutti paljon keskustelua sosiaalisessa mediassa. Seta jakoi viime viikolla jutun Twitterissä saatesanoilla: ”Kaappiin pakottaminen on syrjintää. Lapsilla ja nuorilla on myös oikeus saada tietoa asioista.”
– Enemmän lapsen pään pistää sekaisin, jos heiltä salataan asioita. Jos lasta halutaan suojella homoudelta, on täysin väärin ymmärretty, mistä homoudessa on kyse, eikä pystytä näkemään sitä ihmissuhteena ja rakkaussuhteena, Setan koulutussuunnittelija Marita Karvinen sanoo.
Karvinen korostaa, että koulun tulee valmentaa lapsia elämää ja yhteiskuntaa varten. Opetussuunnitelman mukaan perusopetuksen yleisiin tehtäviin kuuluu se, että seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta pitää puhua.
– Monessa koulussa tietyllä tavalla pelätään oppilaiden vanhempia tai myönnytään oppilaiden vanhempien arvopohjaan. Ei huomioida opetussuunnitelman arvopohjaa tai koulujen velvotteita, Karvinen kertoo.
– Tulisi muistaa, että opetussuunnitelmia ovat tehneet asiantuntijat, eikä sinne laiteta mitään, mikä olisi vahingollista lapsille.
SEKSUAALISUUS EI OLE YHTÄ KUIN SEKSI
Karvisen mukaan on tyypillistä, että seksuaalivähemmistöt seksualisoidaan, eikä nähdä sitä, että kyseessä on sosiaalinen identiteetti.
– Nähdään, että vain jos on hetero, on lupa vastata kysymyksiin esimerkiksi perheestä. Tulisi olla yhtäläinen oikeus kertoa, että ”mä seurustelen ja mulla on tyttöystävä”.
Karvinen on ollut itse kouluissa puhumassa seksuaalisen suuntautumisen moninaisuudesta. Hänen kokemuksensa on, että etenkin pienillä paikkakunnilla asioista ei välttämättä uskalleta puhua.
– Epäilen, että tähän liittyy uskonnollinen vakaumus, eli asia voidaan nähdään syntinä. Ihmiset voivat oikeasti uskoa, että jos lapselle kerrotaan homoudesta, lapsesta tulee homo. Jos asia on synti tai tabu, heillä itsellään ei ole asiasta tietoa.
Karvisen mukaan oppilaat tarvitsisivat ikään kuin luvan, että asioista saa puhua. Suurimmalle osalle koululaisista ja vanhemmista homous on arkipäivää.
Karvinen toivoo, että seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus tulisi luonnollisesti esiin kouluissa kaikissa eri oppiaineissa. Esimerkiksi matematiikan opettajan ei tarvitse kertoa mitään homoudesta, mutta laskutehtävässä voisi olla vaikkapa miespari, jonka lomamatkakassaan laskutehtävä liittyy.
– Tietyt asenteet eli ”hiljainen tieto” siirtyy piiloasenteina sukupolvelta toiselle etenkin, kun asioista ei keskustella.
Pornosta ohjelman tehnyt Ina Mikkola: Kaikki alalla olevat naiset eivät ole uhreja
VastaaPoistaMikkolan mukaan on tärkeää antaa ääni heille, jotka alalla työskentelevät.
Ina Mikkolan luotsaama Ina <3 Porno -ohjelma on ollut yksi tämän kevään puhutuimmista ohjelmista. Siinä pureudutaan syvälle pornon maailmaan erilaisten ihmisten näkökulmasta.
Sarja otettiin Mikkolan mukaan todella hyvin vastaan ja suoraan tullut palaute on ollut oikeastaan vain ja ainoastaan positiivista. Mikkolan mukaan ohjelma on avannut monen suomalaisen silmät ja moni kokee saaneensa ohjelmasta jotain itselleen.
Silti myös soraääniä on ollut mukana. Niiden syyksi Mikkola veikkaa etenkin häpeää.
- Moni varmasti kokee niin, että näistä asioista ei saisi puhua. Myös häpeä on joillain läsnä. Jos itsellä on epämukava olo, niin on helpompi suuttua kuin kohdata se. Jos palaute kuitenkin jää vain siihen, että näkemättä paskaa, niin siihen on todella vaikea suhtautua. Mikkola pohtii.
Eniten Mikkolaa ärsyttää kuitenkin se, että moni on sitä mieltä, ettei ohjelmassa käsitelty lainkaan pornon negatiivisia puolia, kuten ihmiskauppaa.
- Olen perehtynyt asiaan todella hyvin ja esimerkiksi naisten oikeudet ovat minulle todella tärkeä asia. Minulle on harvinaisen selvää, että pornoalaan liittyy paljon paskaa. Sitä en ole koskaan kieltänyt. Mutta negatiivisuuden sijaan haluan näyttää ratkaisuja.
- Tässä ohjelmassa nähdään ihmisiä, jotka tekevät pornoa intohimoisesti. Heitä kuuntelemalla voidaan löytää ratkaisuja siihen, miten asioita voisi tehdä paremmin. Jos ihminen on aidosti huolestunut pornonäyttelijöiden tilanteesta, suosittelen katsomaan ohjelman, hän jatkaa.
"Rohkeita naisia"
Mikkolan mukaan onkin todella ikävää, että alalla toimivien naisten kuvitellaan olevan aina uhreja. Näin ei hänen mukaansa todellakaan ole.
- Jos naispornonäyttelijä sanoo rakastavansa työtään, niin miten ihmeessä joku voi kiistää sen? Monelle se todellakin on työ muiden joukossa. Tietenkin se on monia muita ammatteja intiimimpää, mutta sen mystifiointi voi olla myös todella vahingollista.
Mikkolan kiittääkin naisia, joita hän ohjelmaa varten pääsi haastattelemaan. Heiltä hän kertoo oppineensa paljon.
- Henkilökohtaisesti koen, että nämä naiset, joita itse pääsin tapaamaan, ovat todella voimakkaita ja itsenäisiä naisia. Siksi sellainen ajatus, että kaikki ovat uhreja, on todella harhaanjohtava. Se on väärin heitä kohtaan, jotka ovat tehneet valinnan omasta tahdostaan.
- Sain näistä tapaamisista seksuaalista voimaa ja itsetuntoa. Tuntuu siltä, että olen voittamaton. Minua ei pysäytä kukaan tai mikään, Mikkola nauraa.
Samoja outoja stereotypioita on myös miesten kohdalla. Sekin hämmentää Mikkolaa.
- Usein myös ajatellaan, että miespornonäyttelijät vaan jyystävät. Totuus kuitenkin on, että itse asiassa yksiä älykkäimpiä ajatuksia seksistä ja seksuaalisuudesta, sekä kaunista puhetta naisista, tuli juuri näiltä miehiltä, Mikkola muistuttaa.
Miesryhmät pahoja ja kiellettävä, naisryhmät hyviä ja edistyksellisyyttä:
VastaaPoistaMiehiltä suljetut sparrausryhmät auttavat naisia etenemään urallaan – ”Se oli kiihdytyskaista henkilökohtaiselle kehitykselle” - Talous - Helsingin Sanomat
Raiskaus vai ihmiskaupan uhrin hyväksikäyttö? Nainen pakotettiin seksiin vastoin tahtoaan, ”asiakkaat” selvisivät sakoilla - Kotimaa - Helsingin Sanomat
”Masennuin, kihlattuni kertoi, kuinka minua saa hävetä jatkuvasti” - eron jälkeen Jani löysi uuden puolison ja toipui nopeasti
VastaaPoistaPettymys siihen, kuinka vähän puoliso tukee, ajaa eroon.
Ensimmäinen avioliitto päätyy eroon 39 prosentin todennäköisyydellä. Lukijamme Jani ei ehtinyt naimisiin ex-kihlattunsa kanssa ennen kuin suhde ajautui kriisiin.
"Ex-kihlattuni moitti minua joka asiassa ja aina epäili, olenko tarpeeksi korkeatasoinen sulhanen hänen maailmaansa. Koska en suoriutunut hänen mielestään tarpeeksi hyvin, vaan aloin masentua, hän kertoi, kuinka minua saa hävetä jatkuvasti. Totta kai sitä yritti sitten olla parempi mies, mutta en tajunnut, että vika ei ole minussa.
Sen jälkeen hän alkoi epäillä, että käytän hänen taloudellista asemaansa hyväksi, ja erään kauppareissun jälkeen kun pyysin häntä maksamaan vuorostaan, hän ei enää ostanut ikinä mitään minulle. Siitä lähtien hän kävi vain itselleen kaupassa ja minä vuorostani vain itselleni. Vuokra ja pankkiasiat menivät jatkuvaan kyyläämiseen. Lopulta hän ilmoitti, että ero tulee.
Oikeastaan odotinkin jo tuota ratkaisua, mutta masentuneena ei vain saanut itse tehtyä moista liikettä. Minulle jäi yhteisestä omaisuudesta vain yksi matto ja arvoton sohva. Kaiken muun hän vei, koska hänen mielestään olin aiheuttanut hänelle niin paljon häpeää masennuksellani, että olisin kaiken irtaimiston jaonkin jälkeen ollut hänelle tuhansia euroja velkaa.
Löysin nykyisen vaimoni 2 vuotta myöhemmin ja aloin nopeasti toipumaan masennuksesta. Kaiken kaikkiaan 10 vuotta meni jääkuningattaren käsittelyn jälkeen, ennen kuin opin olemaan ilman jatkuvaa pihalle heittämisen pelkoa. Eksään en ole ollut missään kontaktissa, enkä edes tiedä missä menee ja miten menee. En halua koskaan tavata.
Itse en halunnut olla väkivaltainen edes henkisesti, mutta välillä tuntuu, että olisiko pitänyt olla kovempi. Toisaalta omaan nilkkaan se olisi osunut."
Arvostuksen ja läheisyyden puute
Parisuhteet päättyvät eroon Väestöliiton Perhebarometrin mukaan muun muassa siksi, että kumppaneilla on ollut epärealistiset ja yliromanttiset odotukset suhteelle. Tutkimuksen mukaan ero johtuu harvoin vain yhdestä syystä. Eron syitä ovat usein ainakin rakkauden ja läheisyyden puute, vaikeudet erimielisyyksien selvittämisessä, erilaiset arvot ja elämäntyylit, arvostuksen ja kunnioituksen puute ja se, ettei ihminen saa puolisolta sellaista tukea kuin toivoi.
Naiset nostavat Perhebarometrin mukaan tärkeiksi eron syiksi etenkin kommunikaatio-ongelmat sekä arvostuksen ja kunnioituksen puutteen. Miehet nostavat tärkeäksi eron syyksi naisia useammin läheisyyden puutteen ja ongelmat seksissä. Monet naiset ja miehet eroavat myös siksi, että pettyvät siihen, kuinka vähän puoliso heidän mielestään panostaa parisuhteeseen.
Janin nimi on muutettu yksityisyyden suojelemiseksi.
Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden sitseistä nousi rasismijupakka
VastaaPoistaJyväskylän yliopiston opiskelijakunta kantaa huolta kaikkia kunnioittavasta ilmapiiristä. Huoli syrjinnästä nousi esiin viime viikolla, kun kolmen ainejärjestön yhteisillä sitseillä ilmeni rasistista käytöstä ja kielenkäyttöä.
Kolme Jyväskylän yliopiston ainejärjestöä vietti viime viikon keskiviikkona yhteisiä sitsejä, eli akateemisia pöytäjuhlia.
Sitsiperinteeseen kuulu pukeutuminen jonkin teeman mukaan, ja yksi osaa ottaneista opiskelijoista tuli tilaisuuteen blackface-meikissä. Meikkiä pidetään rasistisena.
Osa sitsiperinnettä ovat myös laulut, jotka voivat olla huumoriltaan hyvinkin roiseja. Lauluihin tehdään jatkuvasti uusia sanoituksia. Tällä kertaa yksi uusista sanoituksista oli myös luonteeltaan rasistinen.
Ylioppilaskunnassa tapaus herätti vilkkaan keskustelun. Osa keskustelijoista syyllisti blackface-meikissä sitseihin tulleen, mutta kuten Jyväskylän ylioppilaslehti Jylkkärin toimittaja , kyse on koko sitsiperinteestä, ei yksittäisistä toimijoista.
Tapauksen toi julki yksi opiskelija, jota on myös syyllistetty. Hän on tapauksen jälkeen saanut lokaa niskaansa muun muassa sosiaalisessa mediassa.
– Eihän tämän näin pitäisi mennä, opiskelija toi asian esiin juuri niin kuin pitääkin. Ei hän ole syypää mihinkään tässä, sanoo JYY:n edustajiston puheenjohtaja Bella Forsgrén (vihr.).
Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta otti tuoreeltaan kantaa asiaan Facebookissa, ja eilen laajemmin .
Samalla ylioppilaskunta pyytää anteeksi sen omilla sitseillä esiintynyttä rasistista kielenkäyttöä.
JYY:n sitseillä on laulettu samaa uusiosäkeistöä kuin kohun aiheuttaneilla sitseillä. Säkeistö ei ole virallisessa laulukirjassa, vaan se on epävirallinen lisäsäkeistö.
Forsgrén ei ollut mukana JYY:n sitseillä. Hän , että viimevuotisilla sitseillä laulettiin myös tätä samaista säkeistöä. Forsgrén kirjoittaa kokeneensa tilanteen ahdistavaksi, ja että hän karttoi tämän vuoden sitsejä kiireen varjolla.
– Maailma on muuttunut nopeammin kuin sitsit. Ehkä nämä parikymmentä vuotta olisivat olleet vielä ihan ok, mutta eivät enää. Pitäisi löytää ne uudet rajat ronskin ja loukkaavan välillä, Forsgrén sanoo.
Roisin luonteensa vuoksi sitseillä kuljetaankin jatkuvasti sillä rajalla, jolta voidaan lipsahtaa
– Vähemmistöryhmiä pitää huumorissakin käsitellä varoen, heitä sorsitaan jo muutenkin. Tämä ei tarkoita, etteikö vähemmistöjä voisi käsitellä huumorin keinoin, mutta siinä täytyy huomioida se, että he ovat jo muutenkin sortorakenteiden kohteena, Forsgrén sanoo.
Ainakin Helsingin yliopisto on laatinut sitsien järjestäjille (pdf). Ohjeet myöntävät suoraan, että laulukirjoihin sisältyy lauluja, jotka ovat rasistisia, naista syrjiviä tai avoimen väkivaltaisia, ja kehottaa välttämään näitä lauluja.
Myös Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta on laatimassa sitsien järjestämiseen ohjeita.
– Laadimme hyvien ja yhdenvertaisten sitsien oppaan, jossa annetaan käytännönläheisiä neuvoja sitsejä järjestäville toastmastereille. Toastmaster on sitsien vetäjä, joka ottaa vastaan laulutoiveet ja ohjaa tilaisuutta eteenpäin, sanoo JYY:n hallituksen puheenjohtaja Aapeli Tourunen.
Opiskelijatapahtumissa on ollut . Myös siellä (Oulun ylioppilaslehti).
Jos haluat nähdä millaisia sitsilaulut ovat, (pdf).
Konservatiivin erottaa liberaalista vain yksi kysymys
VastaaPoistaYhdysvalloissa konservatismin ytimessä on politiikkaa syvempi moraalinen käsitys siitä, millainen on hyvä perhe.
KALIFORNIAN yliopistossa Berkeleyssä pitkän uran tehnyt kielitieteilijä George Lakoff käytti kolmekymmentä vuotta miettien, miten Yhdysvalloissa erottaa konservatiivin liberaalista. Lopulta Lakoff ehdotti, että ero selviää yhdellä kysymyksellä: Hyväksytkö lapsesi ruumiillisen kurittamisen?
Kysymys ei toimi Suomessa, jossa laki kieltää lapsen kurittamisen. Mutta olen silti viime aikoina miettinyt, mikä kysymys toimisi Suomessa. Tutkimme monen yliopiston yhteisessä BIBU-tutkimushankkeessa kansalaisten muutosta ja sitä, onko jako oikeistoon ja vasemmistoon jollakin tapaa muuttumassa.
YHDYSVALLOISSA suuri enemmistö on jo pitkään pitänyt itseään keskiluokkana, jota halkoo jako konservatiiveihin ja liberaaleihin. Euroopassa työväenluokka on ollut keskiluokan kova kilpailija, mutta nyt talouden rakennemuutos murentaa sitä. Onko Amerikka tulevaisuutemme: syntyykö Eurooppaan suuri keskiluokka, jota halkoo jako konservatiiveihin ja liberaaleihin?
Konservatismin synnytti Ranskan vallankumous, jonka säikäyttämänä 1800-luvulla syntyi uusi perinteitä ja auktoriteetteja korostava ideologia. Irlantilaisen Edmund Burken sanoin meidän tulisi pelätä Jumalaa, ihailla kuninkaita, arvostaa parlamenttia ja pappeja ja kunnioittaa aatelia.
Nyt vuoden 2008 finanssikriisistä on seurannut konservatiivinen käänne, jossa haetaan vahvoja johtajia ja perinteisiä arvoja. Ei ehkä ole sattumaa, että tämän ajan ikoninen televisiosarja lienee The Queen ja että näyttelijä Gary Oldman pokkasi Oscarin elokuvasta Synkin hetki. Molemmissa on isossa roolissa 1900-luvun arkkikonservatiivi Winston Churchill, jossa tiivistyvät vahva johtajuus, perinteet ja isänmaa.
KONSERVATIIVIPUOLUEET johtavat läntisiä demokratioita, ja oikeistopopulistiset liikkeet imevät ääniä myös vasemmistolta. Konservatiiveja äänestävät myös monet pienituloiset. Venäjällä Vladimir Putin, Kiinan Xi Jinping ja Intian Narendra Modi ovat hekin hengeltään nationalistisia konservatiiveja.
Lakoff väittää, että Yhdysvalloissa konservatismin ytimessä on politiikkaa syvempi moraalinen käsitys siitä, millainen on hyvä perhe.
Konservatiivien perheessä isät vievät eivätkä äidit vikise. Tiukka isä kasvattaa lapsiaan vastuuseen, itsekuriin ja ahkeruuteen, jotta nämä menestyvät vaarallisessa maailmassa. Yhteiskunnassa se tarkoittaa lain ja järjestyksen ylläpitoa, yksilön vastuun vaatimista, pientä julkista sektoria, tiukkaa suhdetta sosiaalitukiin ja pakolaisiin sekä usein myös uskonnon korostamista.
LIBERAALEILLA miehen ja naisen roolit eivät ole kiveen hakattuja. Vanhemmat ovat sallivia ja lapsia autetaan eteenpäin toteuttamaan itseään maailmassa, joka on mahdollisuuksia täynnä. Liberaalit kannattavat verovaroin rahoitettua julkisia palveluja ja turvaverkkoja, jotka auttavat kaikkia eteenpäin.
Jaot ovat välillä syviä. Konservatiivit pitävät liberaaleja sinisilmäisinä lepsuilijoina, ja liberaalit konservatiiveja itsekeskeisinä tiukkapipoina.
Myös Suomessa nykyhallituksen monet linjaukset ovat sellaisia, että niissä tuntuu kaikuvan klassinen konservatismi. Kotiäitiyttä suositaan kotihoidon tuella eikä isien perhevapaita edistetä. Aktivointimalli patistaa laiskoja töihin. Pakolaisille pidetään tiukkaa seulaa.
KONSERVATIIVEJA näkyy monilla tahoilla Pörssiklubista Hommafoorumiin ja heitä vastaan noustaan liberaalien tunnusten alla. Poliittisesti jako näkyi, kun eduskunta äänesti samaa sukupuolta olevien avioliitosta vuonna 2014. Laki kyseenalaisti perinteisen perhemallin. Oikeisto hajosi konservatiiveihin ja liberaaleihin, kun erityisesti kokoomus halkesi kahtia. Vasemmallakin oli hajontaa. Konservatiivisesti äänestäneitä perussuomalaisia oli vaaleissa äänestänyt moni vanha demari.
Helsinkiläisen huoltoaseman myyjä varasti kassasta noin 40 000 euroa – kavalluksia jopa 145 päivänä - Kaupunki - Helsingin Sanomat
VastaaPoistaHelsingin hovioikeus katsoo maanantaina antamassaan tuomiossa käräjäoikeuden tavoin, että vuonna 1979 syntynyt nainen anasti yhteensä noin 40 000 euroa huoltoaseman käteisvaroja.
Pubivisasta palannutta miestä odotti palava kotitalo – syyte: 30-vuotias nainen murhasi isoäitinsä ja setänsä Kangasalla
VastaaPoistaSyytetty nainen ilmoitti sosiaalisessa mediassa aikovansa murhata ihmisen.
30-vuotiaalle tamperelaisnaiselle luettiin tiistaina syyte kahdesta murhasta.
...
Kyläilytalossa olivat paikalla 83-vuotias isoäiti, 63-vuotias setä sekä isoäidin aviomies. Nainen jäi taloon isoäitinsä ja setänsä kanssa, kun isoäidin aviomies lähti pubivisaan.
Setä meni nukkumaan noin kello 21. Isoäiti ja nainen tupakoivat talon ulkoportaalla. Heidän välillään syntyi riita, eikä isoäiti päästänyt nuorta sukulaista enää sisälle.
Sukulaisnainen meni autotalliin ja sytytti siellä olleita rättejä palamaan. Kun isoäidin aviomies tuli pubivisasta, hän huomasi talonsa olevan liekeissä. Sisällä olleet menehtyivät palossa saamiinsa vammoihin.
...
Syyttäjän mukaan teko on erityisen raaka sen vuoksi, että uhrit olivat syytetyn sukulaisia, ja lisäksi molemmat olivat vammaisia: Isoäiti oli pyörätuolissa ja setä kehitysvammainen.
Muutama päivä ennen tekoa nainen oli ilmoittanut kaverilleen Facebookissa: ”Aion murhata ihmisen”. Hän viestitti myös, että elämä vankilassa on parempaa kuin siviilissä.
Nainen teki netissä satoja hakuja, joissa aiheena olivat murha, tappo, surma, tuhotyö, naisvangit, Hämeenlinnan naisvankila ynnä muuta aiheeseen liittyvää.
Hän etsi netistä myös henkirikoksen tekotapoja. ”Voiko puukolla tappaa?”, oli muuan haku.
Syyte: Nainen meni autotalliin, sytytti tappavan palon ja lähti naapurikaupunkiin – syyttäjä vaatii elinkautista sukulaisten murhasta
Syyttäjä Jaana Linna pitää tekoja erityisen raakoina ja julmina isoäidin liikuntarajoitteisuuden ja sedän cp-vamman takia.
...
Syyttäjän mukaan nainen meni riidan jälkeen iltakymmenen aikoihin talon autotalliin ja sytytti siellä rättejä tai hanskoja tuleen. Tämän jälkeen nainen palasi omaan asuntoonsa Tampereelle.
”Itkin suihkun lattialla, kun tuntematon mies ei vastannut viestiini” – Deittiuupumus muistuttaa työuupumusta ja pahimmillaan Tinder voi viedä elämänilon
VastaaPoistaJatkuva riittämättömyyden tunne ja pettymykset voivat viedä ilon deittailusta, tietää sinkkubloggaaja Henriikka Rönkkönen. Deittisovelluksia voi opetella käyttämään niin, että ne eivät ahdista tai lannista liikaa.
”Välillä mä en vaan tunnista, milloin kannattaa yrittää ja milloin pitäisi vaan antaa olla”, itkin väsyneenä nuudelikeittooni.
NÄIN kirjottaa kirjailija ja bloggaaja Henriikka Rönkkönen, 34, teoksessaan Bikinirajatapaus. Kirjan päähenkilö kokee burn outin ja saa paniikkikohtauksia, kun deittailu ja Tinder vievät voimat. Ahdistus muuttuu uupumukseksi ja vie lopulta sairaslomalle.
SINKKUUDESTA bloggaava Rönkkönen ammentaa kirjaan omista kokemuksistaan:
Instagram. Sähköposti. Facebook. Tinder. Näitä kaikkia sovelluksia Rönkkönen käytti taukoamatta. Kun Tinderistä loppuivat miehet, Rönkkönen jatkoi selailua seuraavana päivänä.
Pian kaikesta puhelimeen liittyvästä tuli ahdistavaa.
Tämä on tuttua monille Tinderin ja muiden deittisovellusten käyttäjille: jatkuvat pettymykset nakertavat itsetuntoa. Katoavat Tinder-matchit jättävät taakseen hämmentyneitä deittikumppaneita.
DEITTAILUKULTTUURI on muuttunut nopeasti deittisovellus Tinderin myötä, sanoo Väestöliiton psykoterapeutti Anna Salmi.
Yhtäkkiä treffeillä voi käydä aiempaa useammin tai viestittelyn voi aloittaa yhtä aikaa useamman Tinder-matchin kanssa. Nopeus ja monipuolisuus ovat johtaneet siihen, ettei yksittäisen ihmisen eteen jakseta nähdä erityistä vaivaa.
Keskusteluita saatetaan jättää kesken tai viesteihin ei vastata välttämättä lainkaan. Tätä kutsutaan ghostaamiseksi, katoamiseksi.
”Aluksi viestittely tuntuu jännältä, mutta se saattaa loppua yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Vielä hetki aikaisemmin keskustelukumppani on halunnut tietää, mitä sinulle on kuulunut ja minkälainen olet”, kuvailee Henriikka Rönkkönen.
KÄYTÖSTÄ voi olla vaikea ymmärtää, sillä tosielämässä emme ole tottuneet siihen, että keskustelukumppani katoaa kesken jutun tai on hyvin tyly.
”Silloin se voi aiheuttaa pohdintaa, teinkö tai kirjoitinko jotain väärin. On vaikea ymmärtää, miksi keskustelu loppui ja tilanne jää ikään kuin roikkumaan ilmaan”, Väestöliiton Anna Salmi sanoo.
”Tässä kohtaa myös persoonallisuuksien erot tulevat esille: joku saattaa kohauttaa olkapäitään ja jatkaa pelaamista, toinen voi miettiä pitkäänkin, eikö hän ole riittävän kiinnostava.”
AMERIKKALAINEN psykoterapeutti Esther Perel on sanonut, että keskusteluista katoaminen ja äkkinäinen torjuminen kertovat empatian rapautumisesta ja itsekkyyden noususta. Vastapuolen kokemus häviää omasta mielestä.
”Vastapuolen tunteiden merkitystä voidaan vähätellä: Tässä vain kirjoittelen, sillä se kuuluu tähän hommaan. Eikä haittaa, vaikka katoaisin sanomatta mitään”, Salmi kuvailee.
Salmen mukaan kohteliaisuussäännöt muuttuvat, kun vastapuolta ei tarvitse kohdata kasvokkain.
”Vaikka eihän sen pitäisi niin mennä. Eihän kukaan lähde kahvipöytäkeskustelustakaan kesken lauseen.”
Suomen tulee ottaa käyttöön feministinen ulkopolitiikka, joka edistää naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien toteutumista
VastaaPoistaOnko yksin lonkeroa juova nainen surullinen tapaus?
VastaaPoistaOn traagista, jos olisi paljon rakkautta annettavanaan, mutta ei löydy ketään joka olisi valmis ottamaan sen vastaan, kirjoittaa Rosa Meriläinen kolumnissaan.
ONKO yksin lonkeroa juova nainen surullinen tapaus?
Tätä pohditaan Saara Turusen mestariteoksessa Sivuhenkilö, jonka päähenkilö on itseellinen lapseton nainen. Hän ei ole perheetön. Sisarukset lapsineen ja kumppaneineen ovat alati läsnä. Silti hänen on toistuvasti asemoiduttava suhteessa lapsiperheissä eläviin naisiin – naisenhan kuuluisi olla kiinnostunut kodista ja perheestä, eikä suinkaan juoda yksin lonkeroa.
Minähän en tiedä sinkkuudesta mitään, koska olen saattaen vaihdettava.
OLEN käytännössä ollut edellisen kerran ilman parisuhdetta 17-vuotiaana.
Lapsiakin on kolme, joten päiviäni ei merkityksettömyyden tunne ja tekemisen puute ehdi vaivaamaan. Nautin perhe-elämän hektisyydestä ja pysyvän parisuhteen emotionaalisesta turvasta.
Jos pitäisin lonkeron mausta, voisin hyvinkin ottaa sellaisen aivan yksinäni, siitä nauttien. Minä en ole yksinäinen nainen, enkä voi tuntea sen leiman raskautta. Käyn siis mielelläni yksin elokuvissa, teatterissa ja konserteissa. Yksin ravintolassa syömässä. Olen matkustellut yksin ulkomailla ja kylpylöissä.
OLEN USEASTI juhlinut yksin jotain elämäni merkkipaalua viemällä itseni hyvään ravintolaan syömään kolmen ruokalajin aterian. Tämä on toki tullut mahdolliseksi vasta keski-iässä. Alle kolmekymppisenä yksinäinen nainen on sellainen urpomagneetti, että on turha haaveilla mahdollisuudesta istua yksin rauhassa julkisessa tilassa.
Ilmeisesti yksinäisestä naisesta tulkitaan, että häneltä puuttuu jotain olennaista: miesseuralainen.
Jos kohteliaasti tästä jalosta seuratarjouksesta kieltäytyy, sitä kuulee olevansa pihtarihuora.
IHMINEN voi elää rikkaan elämän ilman parisuhdetta. Olen joskus miettinyt, että miltä se mahtaisi tuntua, jos ei tarvitsisi joka päivä neuvotella? Kun puuttuisi tarve niihin kompromisseihin, joita arjen jakaminen vaatii? Olisi varmasti hauskaa muiden tarpeita miettimättä vaikka syödä mitä mielii, milloin mielii. Laittaa kotinsa, arkirutiininsa ja aikataulunsa aivan oman päänsä mukaan. Luukuttaa omaa musaa silloin kun huvittaa.
Kaikki eivät kuitenkaan ole vailla parisuhdetta omasta halustaan. On traagista, jos olisi paljon rakkautta annettavanaan, mutta ei löydy ketään joka olisi valmis ottamaan sen vastaan. Parisuhde on kuitenkin aika kätevä rakkauselämän muoto – joskaan ei ainut.
YKSIN JÄÄMISEN kipu tuntuu kaikkialla, missä pariskunnat ja perheet kokoontuvat. Jos juhliin on kutsuttu kolme pariskuntaa ja yksi sinkku, sinkku voi tuntea ulkopuolisuuden tunnetta.
Yksinäinen voi olla yhdessäkin. Seksuaaliterveyden ammattilainen Maureen MacGrath väittää TEDx Talkissaan ”Seksitön avioliitto – masturbointi, yksinäisyys, pettäminen ja häpeä” intiimin yhteyden puuttumisen parisuhteessa aiheuttavan niin lohdutonta yksinäisyyden tunnetta, että se on tappavampaa kuin ylipaino ja juopottelu. Pienten lasten äidillä voi olla yksinäisempää kuin vapaalla naisella, jolla on kiinteä ystäväpiiri, läheiset suhteet lapsuuden perheeseen, mukava työyhteisö ja sosiaalisia harrastuksia.
Kolumni: Amatööriporno voi auttaa itsetutkiskelussa ja itsetunnon kohottamisessa
VastaaPoistaIna <3 porno -sarjan viimeisessä jaksossa toimittaja Ina Mikkola palaa reissultaan kotiin Suomeen tutustumaan amatööripornon saloihin. Kolumnissaan Mikkola pohtii amatööripornon suosion salaisuutta.
"Ota kamerakännykkä käteesi ja ota kuva alastomasta kehostasi. Ota lähikuva haarovälistäsi ja sen jälkeen paljaasta pepustasi. Ala hyväilemään itseäsi ja anna kameran käydä. Jos sinulla on kumppani, kuvatkaa kun harrastatte seksiä. Sitten julkaiskaa materiaali.
Miltä tämä ajatus kuulostaisi? Kauhistuttavalta ja kaukaiselta? Kiinnostavalta tai kutkuttavalta, kenties? Jos nakukuvien ottaminen ei tunnu itselle haastavalta, kynnys videon kuvaamiseen saattaa tuntua korkeammalta ja suurimmalle osalle julkaisu viimeistään olisi liikaa. Suorastaan kuumottava ajatus! Mitä siitä sitten seuraisi? Mitä jos joku saisi tietää?
Joitain taas ei muiden mielipiteet kiinnosta ja intimiteetin rajat ovat laveat. He haluavat jakaa omat seksihetkensä myös muille, mahdollisesti kiihottuen ajatuksesta, että joku kiihottuu heitä katsoessaan. He tuuttaavat nettiin amatööripornoa. Tämä pornogenre on viime vuosina noussut yhdeksi suosituimmista. Eikä mikään ihme. Ihmiset nimittäin ovat tottuneet johonkin ihmiskunnan historiaan nähden merkittävään: jakamaan lähes kaikki elämänsä hetket sosiaalisessa mediassa. Potentiaalisen yleisön ollessa pelkän perheen, ystävien ja naapureiden sijaan koko maailma.
"Ota kamerakännykkä käteesi ja ota kuva alastomasta kehostasi. Ota lähikuva haarovälistäsi ja sen jälkeen paljaasta pepustasi. Ala hyväilemään itseäsi ja anna kameran käydä. Jos sinulla on kumppani, kuvatkaa kun harrastatte seksiä. Sitten julkaiskaa materiaali.
Miltä tämä ajatus kuulostaisi? Kauhistuttavalta ja kaukaiselta? Kiinnostavalta tai kutkuttavalta, kenties? Jos nakukuvien ottaminen ei tunnu itselle haastavalta, kynnys videon kuvaamiseen saattaa tuntua korkeammalta ja suurimmalle osalle julkaisu viimeistään olisi liikaa. Suorastaan kuumottava ajatus! Mitä siitä sitten seuraisi? Mitä jos joku saisi tietää?
Joitain taas ei muiden mielipiteet kiinnosta ja intimiteetin rajat ovat laveat. He haluavat jakaa omat seksihetkensä myös muille, mahdollisesti kiihottuen ajatuksesta, että joku kiihottuu heitä katsoessaan. He tuuttaavat nettiin amatööripornoa. Tämä pornogenre on viime vuosina noussut yhdeksi suosituimmista. Eikä mikään ihme. Ihmiset nimittäin ovat tottuneet johonkin ihmiskunnan historiaan nähden merkittävään: jakamaan lähes kaikki elämänsä hetket sosiaalisessa mediassa. Potentiaalisen yleisön ollessa pelkän perheen, ystävien ja naapureiden sijaan koko maailma.
Aitoja ja oikeita kehoja sekä tilanteita
Amatööripornon katsomisessa on taas kyse hieman eri asiasta. Aivan kuten blogit ja someprofiilit ovat nousseet omiksi medioikseen perinteisten medioiden rinnalle niin sanottujen tavisten viehätyksen vuoksi, sama ilmiö näkyy pornossa. Halutaan aitoja ja oikeita kehoja sekä tilanteita. Todellista seksiä ja runkkausta. Rosoisia, elämänmakuisia hetkiä. Autenttisuutta. Prisman kassit eteisessä, hylly rempsallaan korjausta odotellen ja hieman hämärä hehkuvalolamppuvalaistus luo joillekin ymmärrettävästi samaistuttavamman tunnelman kuin Amerikassa isossa kartanossa kuvattu, upeasti valaistu kohtaus, jossa kuuluisat kuvankauniit pornonäyttelijät viettelevät toisensa.
Miehiltä suljetus naisryhmät hyvä asia, naisilta suljetut miesryhmät huono asia:
VastaaPoistaTeekkarien Julkku-vappulehden taustalla kerrotaan olevan salaperäinen ”luolamieskilta”, johon ei oteta naisia – Nyt Otaniemessä kuohuu: ”Syrjintä ei ole teekkariperinne” - Kaupunki - Helsingin Sanomat
Arkkitehtuurimuseon johtaja Juulia Kauste sai potkut
VastaaPoistaAmerikkalaisopettajatar harrasti seksiä 13-vuotiaan oppilaan kanssa - aviomies anoi, että pojan vanhemmat eivät kerro poliisille
VastaaPoistahttps://www.usnews.com/news/health-care-news/articles/2018-03-19/early-study-of-male-birth-control-pill-finds-its-safe-and-effective Miesten ehkäisypilleri alentaa testosteronia, nostaa kolesterolia ja lihottaa. Eli siis toimii laskemalla sperman laatua niin paljon, ettei hedelmöitys onnistu.
VastaaPoistaMitä vielä, Ronja Salmi?
VastaaPoistaKympin tytöt
Mitä vielä, Ronja Salmi? -podcastin ensimmäisessä jaksossa jatketaan pohdintaa riittämättömyydestä.
Miksi puhutaan vain kympin tytöistä, ei pojista. Ja miksi kympin tytöistä puhutaan negatiivisesti?
Toimittaja Ronja Salmi ja ohjaaja Emilia Valentin pohtivat, miten kympintyttöys on vaikuttanut aikuisiällä. Vieraana bloggaaja Eeva Kolu, niin ikään kympin tyttö, joka on kirjoittanut avoimesti burnoutistaan ja itsekriittisyydestä.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEx-maajoukkuejalkapalloilija: Nuoria tyttöjä painostettiin suhteisiin vanhempien pelaajien kanssa – "Se oli aika rajua toimintaa"
VastaaPoistaEntinen Suomen naisten maajoukkuejalkapalloilija kertoo, että nuoria tyttöjä painostettiin hänen pitkällä urallaan suhteisiin vanhempien pelaajien kanssa.
– Omina maajoukkue- ja SM-sarja-aikoina oli aika paljon sitä, että kun nuoret tytöt nostettiin naisten mestaruussarjaan, vanhemmat, kokeneemmat, pelaajat muodostivat ja yrittivät muodostaa suhteita nuorempien mimmien kanssa. Kun itsetunto on siinä vaiheessa aika heikko, sitä helposti lähti siihen mukaan. Aika paljon oli tätä, että nuoremmat pelaajat seurustelivat vanhempien pelaajien kanssa, hän avaa.
15 vuotta SM-sarjaa tahkonneen pelaajan mukaan kyse oli paljolti painostuksesta.
– Jos halusit kuulua tiettyihin porukoihin, monesti joukkueen vanhat kokeneet pelaajat olivat sitä mieltä, että se on reitti päästä porukkaan, että ihan fyysisestikin olet suhteessa heidän kanssaan.
Entisen maajoukkuejalkapalloilijan mukaan vanhempien naispelaajien kanssa oli suhteissa monia silloisia nuoria tyttöjä, jotka seurustelevat nykyään miesten kanssa.
– Minun aikanani, mitä itse näin, se oli aika rajua toimintaa. Joskus vanhemmat pelaajat halusivat kämppikseksi hotellihuoneessa nuoren, vasta joukkueeseen tulleen tytön. Tietenkään en tiedä, mitä siellä suljettujen ovien takana on tapahtunut, mutta monet näistä nuorista pelaajista ovat nykyään heterosuhteissa. Silloin he kuitenkin seurustelivat näiden pelaajien kanssa vuosikausiakin.
Ex-maajoukkuejalkapalloilija avautuu seksuaalisesta häirinnästä: "En halua, että kukaan nuori mimmi joutuu sitä kokemaan"
VastaaPoistaSeksuaalinen häirintä on noussut viime kuukausina esiin muun muassa elokuva-alalla. Suomessa ilmiöön on törmännyt myös joukko urheilua harrastavia tyttöjä ja naisia.
Tulosruutu on kerännyt yksityiskohtaista tietoa ja esimerkkitapauksia kymmeniltä henkilöiltä, jalkapallon ja jääkiekon parista, jotka vahvistavat ilmiön olevan nykypäivänäkin arkitodellisuutta – joskaan mittakaava ei ole enää yhtä suuri kuin mitä se oli 90-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella. Naisten maajoukkuessa esiintynyt pelaaja avautuu ilmiöstä suorasanaisesti.
– Kyllä sitä seksuaalista ahdistelua oli, sekä henkistä että fyysistä. Itse kun en koskaan lähtenyt siihen mukaan, se kyllä loppui. Mutta pari vuotta sai tehdä selväksi, etten ole lähdössä mukaan siihen, ex-pelaaja sanoo Tulosruudulle.
– Kyllä se on yllättävän iso ongelma. Mitä olen kuullut omilta pelikavereiltanikin, joukkueesta riippumatta tätä tapahtuu paljon. En haluaisi, että kukaan nuori mimmi joutuu sitä kokemaan. Tämä oli ainakin minun urani ajan, ja pelasin siis Mestaruussarjassa 15 vuotta, entinen maajoukkuejalkapalloilija jatkaa.
Kommentti: Seksuaalinen häirintä voi tuhota urheilu-uran
VastaaPoistaYksikin tapaus on liikaa, kun puhutaan seksuaalisesta häirinnästä naisurheilussa, kirjoittaa Tulosruudun tutkiva urheilutoimittaja Timo Innanen.
Kuulin seksuaalista häirintää tapahtuneen pitkään pirkanmaalaisessa naisten jalkapallojoukkueeessa ensimmäisen kerran vuonna 2004 pelatessani jalkapalloa Tampereen Ilveksen A-junioreissa. Tuolloin suhtauduin puheisiin hämmentyneenä. Mutta asia jäi kytemään mieleeni.
Me too -ilmiön ravisteltua maailmaa viime vuoden lopulla, päätin selvittää, onko ilmiötä naisurheilussa Suomessa laajemmin. Keskityin kahteen harrastettuun lajiin: jalkapalloon ja jääkiekkoon.
Kuluvan vuoden aikana olen ollut yllättynyt siitä, miten yleistä seksuaalinen häirintä on ollut vuosien varrella naisten jalkapallossa ja jääkiekkossa - korkeallakin tasolla. Osa naispelaajista on jopa joutunut lopettamaan urheilu-uransa, osalle on jäänyt henkisistä tai fyysisistä kokemuksistaan arvet, jotka ovat sekoittaneet perhesuhteita ja aiheuttaneet syvää masennusta. Häirintä on ollut sanallista ja fyysistä.
On ollut karmaisevaa havaita, että vaikka ilmiöstä on tiedetty lajien kulisseissa, ei sitä ole osattu kitkeä. Vasta viimeisen kahdeksan vuoden aikana Naisten jääkiekkomaajoukkueessa on ollut nollatoleranssi häirinnän ja kiusaamisen suhteen. Muualla tulenarkoihin asioihin ei ole osattu suhtautua asian vaatimalla vakavuudella.
Joukkuelajeissa sosiaalinen paine on kova. Joukkueen ulkopuolelle jääminen on itseään hakevalle nuorelle kova paikka. Osa kykenee paineen alla torjumaan häirintää. Tulosruudun tietojen mukaan herkimmät yksilöt ovat pahimmissa tapauksissa joutuneet taipumaan seksuaalisiin kokeiluihin - tai jopa seksisuhteisiin - vanhempien pelaajien kanssa. Näistä asioista on vaiettui, koska pelko on ollut vahvasti läsnä.
Merkittävintä tulevaisuuden kannalta syyllisten etsimisen sijaan on se, että vakava ja vastenmielinen ilmiö eliminoitaisiin totaalisesti. Yhdenkään tytön tai naisen urheilu-ura ei saa päättyä enää siksi, että he kokevat olonsa turvattomaksi tai epämiellyttäväksi rakkaan harrastuksensa parissa.
Suurin vastuu on – häirintään sortuvien pelaajien lisäksi – valmentajilla ja vanhemmilla. Heidän on puututtava vakaviin tilanteisiin – mikäli epäilyjä ilmenee. Häirinnästä ja kiusaamisesta kertomisen kynnys on saatava matalammaksi ja helpommaksi. Lajiliittojen on ryhdyttävä toimenpiteisiin välittömästi. Heti.
MTV Sport tutki: Naisurheilun huipulla seksuaalista häirintää
VastaaPoistaSuomalaisessa naisurheilussa on muhinut pitkään vakava ja arkaluontoinen ilmiö, joka on jättänyt jälkensä useaan entiseen ja nykyiseen pelaajaan. Tähän asti aiheesta on vaiettu. Tulosruudussa ilmiöstä avautuu tänään ensimmäistä kertaa entinen, pitkäaikainen Suomen maajoukkuejalkapalloilija.
Tulosruutu on tutkinut ilmiötä, seksuaalista häirintää, valtalajien, jääkiekon ja jalkapallon keskuudessa. Yksityiskohtaista tietoa ja esimerkkitapauksia on kerätty kymmeniltä henkilöiltä jalkapallon ja jääkiekon parista, jotka vahvistavat ilmiön olevan nykypäivänäkin arkitodellisuutta – joskaan mittakaava ei ole yhtä suuri kuin mitä se oli 90-luvulla ja 2000-luvun alkupuolella.
– Pelasin pitkän uran naisten SM-sarjassa ja jalkapallomaajoukkueessa, joissa molemmissa kohtasin henkilökohtaisesti seksuaalista häirintää ja todistin sitä itsekin paljon. Se oli fyysistä ja henkistä. Näin jälkikäteen kun olen puhunut aiheesta paljon muidenkin kanssa, niin onhan se ollut uskomattoman laajamittaista, entinen Suomen maajoukkuepelaaja paljastaa.
Tulosruudun tietojen mukaan häirintätapauksia on esiintynyt myös naisten jääkiekkomaajoukkueessa, jossa takavuosina isoimmaksi ongelmaksi kuitenkin muodostui kiusaamiskulttuuri, joka nousi esiin Pyeongchangin olympiakisojen aikana. Kolme nimettömänä pysyttelevää, naisten jääkiekkomaajoukkueessa pelannutta urheilijaa korostaa tilanteen parantuneen vasta vuoden 2010 Vancouverin olympiakisojen jälkeen.
– Jotkut nuoret pelaajat saattoivat sosiaalisen paineen vuoksi miellyttää kokeneempia pelaajia, jotka käyttivät tilannetta hyväkseen. Se saattoi olla fyysistäkin, yksi pelaajista pyörittelee.
– Maajoukkueessa oli rajua kyykyttämistä kokeneiden ja nuorten pelaajien välillä, silkkaa kiusaamista ja tylyttämistä, toinen tiivistää.
– Mielestäni kiusaamiskulttuuri oli kuitenkin vahvempaa kuin seksuaalinen häirintä, kolmas näkee.
A-studio: Talk
VastaaPoista#metoo - noitavainoa vai vallankumous?
#metoo - noitavainoa vai vallankumous? A-studio:Talkissa vieraina professori Esko Valtaoja, kasvatustieteilijä Tuija Huuki, miesaktiivi Pasi Malmi ja näyttelijä Anu Sinisalo. Jan Andersson juontaa. #yleastudio
Palloliiton pomo reagoi heti MTV Sportin paljastukseen ahdistelusta: "Tapauksia ilmennyt"
VastaaPoistaMTV Sport paljasti torstaina suomalaiseen naisurheiluun pesiytyneen ahdistelukulttuuria.
Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti ryhtyi eilen toimenpiteisiin asian tultua julki.
– Selvitin asioita ja kävi ilmi, että joitain tapauksia on ollut ennen minun aikakauttani, pääsiäislomalta Ranskasta tavoitettu Lahti myöntää MTV Sportille.
– Totta kai tämä on järkyttävää, eikä Palloliitto suvaitse minkäänlaista seksuaalista häirintää, puheenjohtajana tammikuusta lähtien toiminut Lahti jatkaa.
– Seuraavaksi teemme kaikkemme, jotta minkäänlaisia asioita ei tapahdu jatkossa. Maajoukkueen edustaminen on kunnia-asia, eikä kukaan saa pilata sitä, hän lisää.
Lisää aiheesta perjantain Tulosruudussa klo 19.20. Asiaa kommentoi myös Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen entinen valmentaja Marko Saloranta.
Tähän mtv:n uutiseen seksuaalisesta häirinnästä tai oikeastaan hyväksikäytöstä valtamediat vaikenee. Nyt pitäisi kysyä miksi naisille ja miehille on asiassa eri standardit? Miksi nimiä ei ole tuotu julkisuuteen? Nämä rikokset ovat kuitenkin törkeydessään aivan omaa luokkaansa, kun niitä verrataan esimerkiksi Louhimiehen tekoihin ja myös saamaan kohteluun.
VastaaPoistaEsineellistetäänkö naisia autotapahtumissa? Järjestäjä vastaa: ”Emme halua edustaa sellaista näkemystä, että naiset ovat esillä vain ulkonäkönsä vuoksi”
VastaaPoistaAmerican Car Show’ssa on näytteillä autojen ja moottoripyörien lisäksi myös naisia.
NAISTEN asema puhuttaa #metoo-kampanjan aikana alalla kuin alalla.
Esimerkiksi Formula 1 on kertonut, että se luopuu niin sanotuista varikkotytöistä. Entä American Car Show, joka järjestetään nyt 41. kertaa? Onko siellä yhä näytteillä kauniiden autojen ja moottoripyörien lisäksi kauniita naisia?
FINNISH Hot Rod Association eli FHRA järjestää tapahtumaa. Organisaation viestinnästä vastaava Kaisa Lökfors kertoo, että naiset ovat edelleen tapahtumassa esillä.
”Perinteisesti kauniit naiset ja jenkkiautot kuuluvat genreen. Pin-up-kulttuuri liittyy saumattomasti jenkkiautoharrastamiseen”, Lökfors kertoo.
”Järjestämme perinteistä Miss Hot Rod -kisaa. Kisasta on noussut naisia myös ihan Miss Suomi -kisaan asti. Missikisamme on myös hyvin perinteitä kunnioittava iltapukukierroksineen.”
Lisäksi useat näytteilleasettajat käyttävät näyttelyssä promootiohenkilöitä.
”Emme ole lähteneet määräämään heidän pukeutumistaan. Jokainen yritys ja yhdistys vastaa omista työntekijöistään.”
Lökforsin mukaan FHRA on hyvin tasa-arvoinen kerho.
”Kilpailutoimitsijoissa on paljon päteviä naisia tärkeissä tehtävissä. Moottoriurheilu on kovin miehinen ala, mutta onneksemme harrastuksen pariin on hakeutunut timanttisia naisiakin. FHRA:n johtoryhmässä on myös nainen.”
MITÄ Lökfors sanoisi heille, joiden mielestä kauniit naiset esineellistetään tällaisissa tapahtumissa?
”Vastaisin heille, että toivon, että Miss Hot Rod -kisan osallistujat ja yhdistystämme edustavat naiset ovat mukana, koska näkevät siinä hyötyä uralleen juontajina ja edustushenkilöinä. Emme halua edustaa sellaista näkemystä, että naiset ovat vain ulkonäkönsä vuoksi esillä tapahtumissamme.”
Ohjelmistoala huutaa naisia apuun – "Nykyäänkin opinto-ohjaajat ihmettelevät haluaako tyttö miesten töihin"
VastaaPoistaVielä reilu vuosi sitten Vlada Laukkonen oli pyörällä päästään lukiessaan ohjelmistofirmojen työpaikkailmoituksia. Front-end? Full-stack? User interface?
Videolla Huomenta Suomen sohvalla keskustellaan, mistä apua koodaripulaan.
Audiovisuaalista mediakulttuuria opiskellut Laukkonen oli päässyt työharjoittelussa testaamaan pedagogisen tablettitoiminnan kehittämistä varhaiskasvatuksessa. Sittemmin hän ajautui muihin töihin, mutta kipinä sovelluskehittämiseen säilyi.
Töitä ei kuitenkaan tuntunut irtoavan. Yksin koodaamisen opettelu tuntui hurjalta haasteelta – ja johtaisiko se edes mihinkään?
Toivottomana Laukkonen vuodatti ajatuksiaan naisten työelämäverkosto Ompeluseuran Facebook-ryhmässä.
– Aivan älyttömän monella muullakin naisella oli samanlainen olo. Heti seuraavana päivänä saimme idean, että luodaan ryhmä.
Nyt Ompeluseuran Level Up -koodarit järjestävät tapahtumia, koulutuksia, vertaistukea ja verkostoitumistilaisuuksia yhdessä Ohjelmistoyrittäjien kanssa.
Sekä verkosto että Mimmit koodaa -tapahtumat ovat olleet Laukkoselle suuri voimanlähde.
– Oli kuin olisin astunut luolasta päivänvaloon, jossa jopa työpaikkailmoitusten kielessä oli järkeä.
Apuna aiempi kokemus
Laukkonen on nyt työssä, jossa hän tekee ohjelmistokehitystä ja verkkosivuja. Hän uskoo, että monipuolinen tekijäkunta on loppukäyttäjien etu.
– Ei ole tarkoitus luoda kilpailua sukupuolien välille vaan tuoda monimuotoisuutta alalle.
Samaa mieltä on Ohjelmistoyrittäjien viestinnästä vastaava Milja Köpsi. Hän huomauttaa, ettei ohjelmistoalalta uuvu pelkästään koodareita, vaan myös esimerkiksi kansainvälistämisen ja skaalaamisen osaavia projektipäälliköitä ja myyjiä.
Se, että naiset eivät välttämättä edes harkitse alaa, heijastelee Köpsin mielestä jumiutuneita käsityksiä.
Kun hänet valittiin 30 vuotta sitten koulussa valinnaiselle atk-kurssille, opettaja ehdotti, että paikka täydellä kurssilla annettaisiin pojalle ja Köpsi menisi konekirjoitustunneille.
– Vielä nykyäänkin parikymppiset kertovan opinto-ohjaajien ihmetelleen, että haluaako tyttö todella ”miesten töihin”.
Köpsi korostaa, että koodarille on usein paljon hyötyä aiemmasta työkokemuksesta, sillä nykyään lähes kaikissa työtehtävissä täytyy osata käyttää ohjelmistoja. Siksi alanvaihtoa ei ole syytä arkailla, jos ajatus houkuttelee.
– Koodari voi luoda työkaluja entiselle ammattikunnalleen ja todella ymmärtää loppukäyttäjiä.
Yliseksuaalisia, paria vaihtavia ja väliaikaisia – Ennakkoluulot bi-naisten parisuhteista eivät pidä paikkaansa, sanoo suomalaistutkija
VastaaPoistaBiseksuaalisten naisten parisuhteissa on erityispiirteensä, seurustelivatpa he naisen tai miehen kanssa. Biseksuaalisuuteen liitetyt mielikuvat eivät kuitenkaan aina pidä paikkaansa, tutkija sanoo.
MILTÄ tuntuisi, jos oman parisuhteen jatkuvuutta kyseenalaistettaisiin jatkuvasti? Jos sukulaistäti kyselisi aina kohdattaessa, että onko tyttö- tai poikaystävä edelleen kuvioissa?
Näin kävi naiselle, joka oli aiemmin ollut vakavassa parisuhteessa naisen kanssa ja oli myöhemmin uudessa suhteessa miehen kanssa. Sukulaiset olivat kyseenalaistaneet – outoa kyllä – jälkimmäisen suhteen aitoutta.
”Aikamoinen saavutus, että on tullut ensin hyväksytyksi naissuhteessa, jonka jälkeen ihmiset epäilivät heteromuotoisen suhteen aitoutta”, väitöstutkija Annukka Lahti Jyväskylän yliopistosta kuvailee tutkimushaastateltavansa kokemuksia.
Lahti on perehtynyt biseksuaalisten naisten ja heidän mies- nais- ja transkumppaneidensa parisuhteisiin.
BISEKSUAALISUUS tarkoittaa yleisesti kiinnostusta useampaa kuin yhtä sukupuolta kohtaan. Se on ilmiö, johon liittyy edelleen paljon hämmennystä ja harhaluuloja.
Sellaisia, kuten:
Biseksuaalisuus on väliaikaista – vaihe, joka loppuu kyllä jossain vaiheessa.
Biseksuaalit ovat yliseksuaalisia ihmisiä, joille ”vain yksi ei riitä”. Vaihtuvat kumppanit ovat normi ja uskottomuus on heille arkipäivää.
LAHTI törmäsi biseksuaalisuuteen liittyviin kulttuurisiin olettamuksiin ensin tehdessään pro graduaan biseksuaalisista parisuhteista. Hän tutki seitsemän bi-naisen parisuhteita 2000-luvun puolessa välissä.
Sittemmin hän on palannut aiheen pariin väitöstutkimuksessaan sekä sen jälkeisessä tutkimuksessaan, joka käsittelee sateenkaarisuhteista eroamista. Hän haastatteli tutkimukseen osallistuneita uudestaan kymmenen vuotta pro gradu -tutkimuksen jälkeen.
Haastateltavat olivat ensimmäisen haastattelukierroksen aikaan 20–40-vuotiaita ja seuraavan kierroksen aikaan 30–50-vuotiaita.
Tuloksena saatiin tietoa, jonka kaltaista ei ole aiemmin kerätty Suomessa.
YHTÄ lukuun ottamatta kaikki parisuhteet olivat kariutuneet kymmenen vuoden aikana – kuten suhteille saattaa eri elämänvaiheissa käydä.
Vaikka suhteet olivat vaihtuneet, haastateltavat korostivat olevansa sitoutuneita suhteeseensa ja kumppaniinsa.
”Yhteiskunnassa on paljon ennakkoluuloja ja sinnikkäitä kulttuurisia uskomuksia biseksuaalisuutta kohtaan”, Annukka Lahti sanoo.
Haastateltavat painottivat olevansa hyvin sitoutuneita suhteeseensa ja kumppaniinsa, sanoo Lahti. Pariskunnat korostivat tavallisuuttaan ja vertasivat itseään heteropareihin.
Moni koki olevansa ”ihan samanlainen pariskunta kuin muutkin”.
HAASTATELTAVAT kertoivat olleensa vuosien aikana suhteissa sekä miesten että naisten kanssa. Kumppanin sukupuolen vaihtuminen oli saattanut aiheuttaa hämmennystä bi-naisten lähipiirissä ja jopa katkaissut ystävyys- tai sukulaissuhteita.
Joidenkin haastateltavien lähipiirin oli vaikea ymmärtää, kuinka nainen saattoi eri elämänsä vaiheissa seurustella sekä miesten että naisten kanssa – eihän kyse ole hetero- tai homosuhteesta, jotka saattavat olla helpommin hahmotettavissa.
Yhteiskunnassa onkin usein helpompi olla jompaakumpaa, homo tai hetero, kuin jotain siltä väliltä.
”Yhteiskunnassa biseksuaalisuus jää myös helposti hetero- ja homosuhteiden varjoon. Siitä puhutaan yllättävän vähän”, Lahti sanoo.
ENSIMMÄISTEN haastatteluiden aikaan laki rekisteröidystä parisuhteesta (2002) ja naispareille sekä ”itsellisille naisille” hoidot salliva hedelmöityshoitolaki (2007) olivat julkisessa keskustelussa. Niissä huomioitiin usein vain hetero- ja homoparien asema. Bi-pariskunnat jäivät näkymättömiin.
Miksi HS-Pravda edelleen vaikenee asiasta?:
VastaaPoistaEx-maajoukkuejalkapalloilija: Nuoria tyttöjä painostettiin suhteisiin vanhempien pelaajien kanssa – "Se oli aika rajua toimintaa" - Muut lajit - Muut lajit - Sport - MTV.fi
Sairasta: Tytöt ja naiset lähettävät paljon ihailupostia Virginian koulu-ampujalle! | MV!!??
Crazed girls flood Parkland school shooter Nikolas Cruz with fan mail - Orlando Sentinel
"E-pillerit sotkevat parinvalinnan" – evoluutiobiologin mukaan hormonaalinen ehkäisy voi selittää myös osan eroista
VastaaPoistaEnnen vauvakuumetta ei tarvittu, kun halu harrastaa seksiä johti luonnostaan suvun jatkumiseen. Nyt hormonaalinen ehkäisy sekoittaa parinvalinnan ja tietoinen mieli luontaisen lisääntymisvietin.
– Evolutiivisessa historiassa lasten hankkimiseen riitti, että halusi harrastaa seksiä. Nykyään käytetään ehkäisyä ja lisääntyminen aloitetaan myöhemmällä iällä ja se muuttaa kaiken, toteaa evoluutiobiologian dosentti Markus Rantala Turun yliopistosta.
Kun vain niiden geenit siirtyvät eteenpäin, jotka lisääntyvät, vauvakuumeella voi olla yllättäviä seurauksia ihmislajin evoluutiossa. Luonnonvalinta suosii nykyään todennäköisesti erilaista lisääntymisstrategiaa kuin aiemmin.
– Tietoinen halu saada lapsia on nykyään aika voimakkaasti liitoksissa lisääntymismenestykseen. Ja koska tällaiseen haluun liittyvillä piirteillä on geneettistä pohjaa, ne todennäköisesti lisääntyvät populaatiossa, toteaa Rantala.
Kiltti perheenisä saattaakin saada nykyään enemmän jälkeläisiä kuin naistenmies. Hurjimmillaan on heitetty, että nyt on menossa machomiesten viimeinen vuosisata!
Mitä naisellisempi nainen, sitä enemmän hän haluaa lapsia
Vauvakuumetta esiintyy sekä miehillä että naisilla, vaikka naisilla kuumeilu on tavallisempaa ja halu saada lapsia on voimakkaampi ja tietoisempi kuin miehillä.
– Naisilla vauvakuume on kaikissa kulttuureissa tavattava ilmiö. Osa naisista tietää jo lapsesta lähtien haluavansa vauvoja. Miehistä alle puolet kertoo kokeneensa vauvakuumetta, Rantala summaa.
Vauvakuumeen biologinen perusta on monen tekijän summa.
– Kaksostutkimuksella on osoitettu, että vauvakuumeen kokemiseen liittyy naisilla voimakas periytyvä piirre, Rantala tietää, ja jatkaa.
– Kaikkihan menee loppujen lopuksi neurovälittäjäaineisiin ja hormoneihin, mutta vauvakuumeeseen vaikuttavat tottakai myös kulttuuri ja ympäristö.
Vauvakuumeen taustalla vaikuttavia hormoneja on ainakin kaksi: oksitosiini tuottaa hoivakäyttäytymistä ja estrogeeni puolestaan liittyy haluun saada lapsia.
Estrogeenin vaikutuksesta on tehty mielenkiintoinen tutkimus Iso-Britanniassa.
– Tutkimuksessa otettiin kasvokuvat naisista ja heiltä kysyttiin, kuinka monta lasta he haluaisivat. Sitten näiden naisten kuvia näytettiin mieskoehenkilöille, joiden tehtävänä oli arvioida kasvojen naisellisuutta. Tutkijat huomasivat selvän yhteyden: naiset, joiden kasvoja miehet arvioivat naisellisemmiksi, toivoivat saavansa enemmän lapsia, Rantala selittää.
– Tutkimuksessa todettiin, että sekä kasvojen naisellisuus että se, kuinka monta lasta nainen haluaisi, ovat yhteydessä estrogeenitasoihin. Naisilla, jotka haluavat saada enemmän lapsia, oli korkeammat estrogeenitasot.
– Toisissa tutkimuksissa on puolestaan havaittu, että naisilla joilla on korkea testosteronitaso, on pienempi halu hankkia lapsia, Rantala lisää.
Alaston Suomi -sivuston perustaja: ”Se on paras masennuslääke, kun laittaa nettiin alastonkuvat ja saa kehuja”
VastaaPoistaIna <3 porno -sarjan viimeisessä jaksossa haastateltiin Alaston Suomi -sivuston perustajaa.
Tänä keväänä Subilla sukellettiin aikuisviihteen maailmaan uudessa Ina <3 Porno -sarjassa. Kauden päätösjaksossa tutustuttiin Suomen aikuisviihdekenttään.
Jaksossa Ina Mikkola haastatteli yli kymmenen vuotta sitten Alaston Suomi -sivuston perustanutta Hermannia. Hermanni muistelee, kuinka koko sivusto sai alkunsa.
– Ajateltiin perustaa sivusto, missä pitää näyttää alastonkuvia, koska IRC-galleriassa ei saanut näyttää bikinikuvia, hän kuvailee.
Miehen mukaan sivustolla on 80 000 käyttäjää. Hermannin sanoo Alastoman Suomen keräävän satoja tuhansia uniikkeja vierailuja kuukausittain.
– Kun laittaa sinne kuvan ja saa kehuja, niin se ruokkii sitä hommaa eteenpäin ja saa lisäämään enemmän kuvia. Kun saat omasta alastomasta kropasta hyvää palautetta, se antaa paljon enemmän, kuin jos olet hyvä tekemään käsillä hommia tai hyvä piirtämään. Siitä saa itsevarmuutta kaikkeen.
– Se on paras masennuslääke, kun laittaa tonne alastonkuvat ja saa kehuja.
Vandalismin kasvualusta on punavihreä anarkia
VastaaPoistaTuhotöille omistautuneille yhteisöille on keksitty uusi lavastesana: autonominen liike.
Suoraa toimintaa on laaja historiikki suomalaisen anarkismin toiminnasta, keskeisistä henkilöistä ja saavutuksista, jotka ovat etupäässä mitattavissa tuhopolttoina, väkivaltana ja kaikenlaisena kiusantekona. Kirjan roisto on poliisi, joka tihutyön tekijäin kannalta edustaa diktatuuria.
Tiedotusvälineet tarjoavat tälle yhteiskunnan vastaiselle vihollisarmeijalle sekä nuhtelijan ja ymmärtäjän kaksijakoisen hyödykkeen. Oli tiedotusväline rähinöinnin puolesta tai sen tuomitsija, se antaa tarpeellisen: julkisuuden. Niinpä tuhotöittensä päätyessä kansalaisten silmien eteen uutisoinnin muodossa, anarkistit iloitsevat.
He ovat toteuttaneet ”mediaspektaakkelin”. Jos taasen sankariteot eivät ole uutisoinnin arvoisia, media on vihamielinen.
Median joukossa mielenkiintoinen tapaus on Helsingin Sanomat, joka kirjan sivuilla tahattomasti paljastuu yhdeksi anarkian ymmärtäjäksi. Samalla, kun pääkirjoituksissa lehti julistaa tihutyöt laittomiksi ja korostaa vaikkapa turkistarhauksen laillisuutta, samalla sivulla lehden oma toimittaja saattaa kolumnissaan avoimesti ymmärtää terroritekijöitä ja tekoja.
Punavihreiden toimittajien sananvapaus turvaa anarkismin romantisoinnin. Lehti valitsi erään vuoden kuvaksi tilanteen, jossa vandalistit rikkovat pyörätelineellä kultakaupan ikkunaa.
Kirjan ehdottomasti mielenkiintoisin hahmo on italialaissyntyinen Anton Monti – kirjan toinen tekijä, joka toimi synnyinmaassaan vallankumousta ajavan Autonomia Operaian riveissä. Tekikö Monti kavereineen itseasiassa palveluksia vihollisilleen? Hänen aktiivitoimistaan kirja ei kerro, mutta Suomessa hän koki herätyksen uudelleen.
Valhemantra paljastuu
Autokauppiaana Suomessa toiminut Monti ryhtyi ”aktivistiksi”, kun vuonna 1997 turkistarhaajalta paloi pinna. Tämä ryntäsi turkistarhalle tunkeutuneiden perään ja ampui matkan päästä haulikolla pakenijoita.
Ruumiinvammat olivat lieviä, mutta pahinta eläinvapauttajien kannalta oli joutua kiinni. Kuten kommunismistaan Sinikka Sokka on todennut, myös minkkejä luontoon päästäneet eläinten ystävät yhä hehkuttavat: mitään en kadu. Viis luonnosta.
Kiinni joutuneista erottui yksi mielenkiintoinen keskushahmo: Joni Purmonen, joka vuosikaudet oli esiintynyt eläinvapauttajien ymmärtäjänä mutta ”ei ollut osallistunut rikolliseen toimintaan”. Todellisuudessa hän oli organisaattori. Nykyisin hän elää toisessa maassa, toisenlaisissa töissä ja toisenlaisissa ajatuksissa.
Eläinten luontoon päästäminen on kirjassa kuitenkin pienehkö osa ”autonomista” liikehdintää. Demokratia, luonnonsuojelu tai kanssaihmisten kunnioittaminen on tälle ihmiskunnan osalle tyystin tuntematonta. Kun kirjassa tulkitaan mellakoiden, tuhoamisen ja epäjärjestyksen tekijöiden motiiveja, selitykset eivät syvällisyydellään yllätä.
Anarkistiksi ryhtyjä on syrjäytynyt – kuten terrorismiinkin sortuva – joka kaipaa yhteisöllisyyttä. Kirjan tekijät eivät tätä halua nostaa esille tai eritellä, kyse on sairaalloisen oman käden oikeuden pyhittämisestä, yllytetystä toiminnasta muita ihmisiä kohtaan. Kun he puhuvat sorretuista tai vaikkapa työväestöstä, he tietävät asiasta juuri yhtä paljon kuin 1970-luvun eliittiperheiden taistolaiset todellisuudesta. Ero on vain siinä, etteivät nämä talonvaltaajat tai pyromaanit ole eliittiä.
Maryan Abdulkarim muistuttaa, että feministit eivät vihaa miehiä: ”Tasa-arvo palvelee kaikkia sukupuolia”
VastaaPoistaFeministit eivät vihaa miehiä. Sen Maryan Abdulkarim, 35, haluaa tehdä selväksi. Hänelle feminismi merkitsee vapautta toteuttaa itseään sukupuolesta tai etnisestä taustasta riippumatta.
Se tapahtui taas, juuri äsken. Maryan Abdulkarim pysäytti autonsa suojatien eteen. Sen päässä seisoi keski-ikäinen valkoinen mies, joka vilkaisi kuljettajaa ja viittilöi kärsimättömästi ”mene”. Maryan painoi kaasua. Vasta hetkeä myöhemmin hän tajusi odotelleensa toisesta suunnasta tulevia autoja, liikennesääntöjen mukaisesti. Mutta kun mies käski, Maryan toimi. Reaktio tuli selkäytimestä.
– Kuvittelen olevani jo aika valmis feministi, ja sitten käy näin, hän naurahtaa.
Ilmassa leijuu mausteisen teen vahva aromi. Istumme Helsingin Sörnäisissä etiopialaisessa Addis-ravintolassa, jossa Maryan käy usein tapaamassa tuttuja.
Kohtaus suojatiellä liittyy ikuisuuskeskusteluun oven avaamisesta. Kuuluuko miehen avata ovi naiselle? Voiko nainen tehdä niin miehelle? On yhä miehiä, jotka eivät suostu kävelemään ovesta, jota pitelee nainen. Tai menemään ensin, jos nainen antaa tietä. Se ikään kuin vähentää heidän maskuliinisuuttaan.
– Ongelma ei nähdäkseni ole se, kuka oven avaa, vaan mitä symboliikkaa siihen liittyy. Oven avaaminen voi olla ystävällinen ele tai vallankäyttöä.
Keskustelun ohjaaminen ovienavailun kaltaisiin epäolennaisuuksiin taas on Maryanin mukaan kätevä tapa viedä huomio pois oikeasti tärkeitä asioista. Ja saada feminismi kuulostamaan naurettavalta.
Feministin ei tarvitse olla valkoinen, keskiluokkainen ihminen
Feminismi syntyi 1800-luvulla, ja jo tuolloin feministien tavoitteena oli murtaa myyttejä. Maryan on kirjoittanut yhdessä Eveliina Talvitien kanssa kirjan Noin kymmenen myyttiä feminismistä, joka julkaistiin Minna Canthin päivänä. Naisasianaisena tunnettu Canth on molempien kirjoittajien suuri esikuva.
Maryan on toiminut tasa-arvon puolesta nuoresta asti, mutta feministiksi hän tunnustautui vasta aikuisiällä. Aiemmin hän ajatteli, että feministit ovat valkoisia, keskiluokkaisia ihmisiä, jotka näkivät mustat naiset pelastusta tarvitsevina uhreina.
Somaliassa syntynyt Maryan muutti Suomeen 7-vuotiaana ja kasvoi Tampereella. Perheessä ei jaoteltu miesten ja naisten töitä: Maryanin kaksi veljeä tekivät samoja kotiaskareita kuin hänen viisi siskoaan. Epätasa-arvoon hän törmäsi koulussa.
– Opettajilla oli sellainen käsitys, että somalitytöt ovat kilttejä ja nöyriä. He ihmettelivät, kun en istunutkaan hiljaa.
Maryan ei usko ideologiaan, jota ajaa viha
Parikymppisenä Maryan tutustui intersektionaaliseen feminismiin. Sen johtoajatus on, että samat mekanismit sortavat naisten lisäksi muun muassa vammaisia, maahanmuuttajia ja transihmisiä.
– Haluan olla rakentamassa yhteiskuntaa, jossa ketään ei rajoiteta sen perusteella, millaiseen kehoon, sosiaaliluokkaan tai uskontokuntaan hän on sattunut syntymään.
Niin, uskonto. Mediassa Maryaniin liitetään usein määritelmä muslimifeministi. Hän ei ymmärrä, miksi. Eihän kukaan nimitä Eveliinaakaan kristittyfeministiksi. Maryan ei itse tuo uskontoaan esille, mutta se on luettavissa hänen vaatetuksestaan. Toisin sanoen pään peittävästä huivista.
– Ei ei, pliis ei lähdetä huivikeskusteluun! Eikö se taistelu ole jo käyty, että naiset saavat pukeutua juuri niin kuin haluavat? hän sanoo kyllästyneenä.
Maryanin mielestä huivia – samoin kuin minihametta – pitää voida käyttää ilman, että ne herättävät vihaa tai väkivaltaa tai uhkaavat koskemattomuutta.
– Se, että saan peittää kehoani juuri niin paljon kuin huvittaa yhteiskunnassa, joka rohkaisee riisumaan, on minulle feministinen kannanotto, jos mikä.
Murretaan vielä näytteeksi myytti ”feministit ovat miesvihaajia”. Maryan ei usko ideologiaan, jota ajaa viha.
Jordan Peterson debate on the gender pay gap, campus protests and postmodernism
VastaaPoistaChannel 4 News’ full, fiery interview with clinical psychologist and professor Jordan B Peterson, whose views on gender have amassed great controversy - and a huge online following. He discusses the pay gap, patriarchy and his new book "12 Rules for Life."
Helsinkiläinen Antti, 40, kävi treffeillä 200 naisen kanssa ja teki listan: Näin naiset kirjoittavat netissä ja tätä he oikeasti tarkoittavat
VastaaPoistaKun puhutaan deittailusta, ja varsinkin nettideittailusta, Antti Kivimäkeä voi hyvällä omallatunnolla tituleerata kokeneeksi.
Vuosina 2005-2012 mies kertoo käyneensä treffeillä 200 naisen kanssa ja käyneensä läpi tuhansia treffi-ilmoituksia. Intensiivisen tapailun myötä hän alkoi havaita naisten treffi-ilmoituksissa tiettyjä kaavoja.
– En missään nimessä kuitenkaan sano, että naiset olisivat jotenkin stereotyyppisiä. Kuitenkin ihmiset eivät yleensä ole kovin hyviä kuvailemaan itseään ja kuvittelevat kirjoittavansa hirveän omaperäisesti. Tuolloin he päätyvätkin itse asiassa kirjoittamaan aika samalla lailla kuin kaikki muutkin, Kivimäki toteaa.
Kivimäen kategoriat ovat:
Miehen tulee olla mies -nainen
ILMOITUS: Haetaan nallekarhua, äijänkörilästä, Wagnerpossua tai miestä, joka on Mies tai MIES.
TOTUU: Suhteet nojaavat siihen, että Mies ja Nainen eivät ymmärrä toisiaan, mikä tekee parisuhdekriisin loogisesti mahdottomaksi. Seksiä saatavilla. Laatu vaihtelee riippuen siitä, koetaanko naisellisuus luvaksi aistikkuuteen vai passiivisuuteen. Yhteinen yö tulkitaan yksipuolisesti sitoumukseksi.
Naiset jotka tietävät mitä haluavat
ILMOITUS: Korostavat tietävänsä, mitä haluavat. Ihannemies listataan ranskalaisilla viivoilla.
TOTUUS: Vaikka täyttäisit kriteerit, nainen ihastuu toisenlaiseen mieheen. Perusteet dadaistisia: mies ääntelee erityisesti tms.
Kotinaiset
ILMOITUS: Hakevat miestä, jonka juoksut on juostu ja joka arvostaa rauhallisia koti-iltoja.
TOTUUS: Koti-iltoja on yhdeksän kymmenestä. Haluavat lapsia, jotta saavat merkityksen elämälleen ja alibin skipata bileet.
Hippi- / hörhönaiset
ILMOITUS: Hörhöys indikoidaan suoraan tai eteerisillä ilmauksilla: "kuljen kukkakedolla, valon prinssin käsipuolessa, kohti sinisiä vuoria".
TOTUUS: Naisen sekavuus ja seksin kiihkeys korreloivat. Hippeys korreloi negatiivisesti, hörhöys positiivisesti kauppatieteilijään lankeamisen kanssa.
Kaikki hyvin -naiset
ILMOITUS:: Kaikki hyvin ilman miestäkin. Harrastuksia, kissa jne. Kuvassa hilpeä ilme.
TOTUUS: Jos elämä on jo hyvin, miksi jätti ilmoituksen? Keskivakavaa masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Sängyssä potentiaalisia jännittäjiä. Muista liukkari.
Naiset, jotka eivät tiedä, mitä hakevat
ILMOITUS: Eivät tiedä, mitä hakevat tai miksi jättivät ilmoituksen.
TOTUUS: Haluavat suhteen tai seksiä, kuten muutkin, mutta eivät halua vaikuttaa epätoivoisilta. Sama psykopatologia kuin kaikki hyvin -naisilla, mutta matalampi koulutustaso.
Hauskat naiset
ILMOITUS: Valitusta, että miehet eivät pidä hauskoista naisista. Ilmoitus itsessään ei ole hauska.
TOTUUS: Narsistisia ja vuolassanaisia. Eivät ole päässeet sinuiksi oman keskinkertaisuutensa kanssa. Pieni osa oikeasti hauskoja. Pyri treffeille, varmista pakotie. Minäkuvan rempseys indikoi nopeaa valmiutta sänkyyn.
Hörröpörrönaiset
ILMOITUS: Käyttävät sanoja höpsönpöpsö, hörröpörrö, mörökölli, söpöily, höpsötys. Omistavat marsun tai pienen koiran.
TOTUUS: Heikkohermoisia, uuvuttavia höpöttäjiä. Seksiä saatavilla. Laatu vaihtelee. Yhteinen yö tulkitaan yksipuolisesti sitoumukseksi.
Miehessä pitää olla haastetta -naiset
ILMOITUS: Etsivät miestä, jossa on haastetta.
TOTUUS: Nainen on voimakas persoona, talloo alleen normaaliegoisen miehen. Usein sitoutumiskammoinen. Saatavilla teknisesti hyvää mutta tunteetonta seksiä. Kohtele naista tylysti, ja hän ihastuu sinuun.
Kolmannessa persoonassa itsestään kertovat naiset
ILMOITUS: Kertovat itsestään kolmannessa persoonassa: tyttö istuu rannalla, katsoo meren kiviä ja miettii, mitä kesä tuo tullessaan…
TOTUUS: Pakkomielteistä itsetarkkailua, käänteistä narsismia: kuvittelevat muiden jatkuvasti miettivän, miksi tuo nainen ei puhu mitään. Parisuhteessa myötäilevät kaksi vuotta. Lopuksi huutavat viikon.
Vertauskuvin itsestään kertovat naiset
VastaaPoistaILMOITUS: Kertovat itsestään vertauskuvan tai faabelin kautta: Mistä löytyisi riuska mies, joka jaksaisi kiskoa tämän merenneidon kuivalle maalle?
TOTUUS: Pääsääntöisesti sama psykopatologia kuin kolmannessa persoonassa itsestään kertovilla naisilla. Jakautuu alakategorioihin valitun vertauskuvan suhteen. Esimerkki: Peikkotytöt – Mahdollisuus hyvään seksiin jo ensi treffeillä. Mahdollisesti OK-variaatio nuoremmilla naisilla. Vältä yli 28-vuotiaita naisia, jotka kutsuvat itseään peikkotytöiksi.
Blanco-naiset (kaatoluokka)
ILMOITUS: Informaatio rajoittuu pakolliseen: ikä, horoskooppi jne. Tekstit lyhyitä tai olemattomia. Poikkeuksellisesti pitkäkin ilmoitus voi kuulua blanco-kategoriaan, mikäli teksti ei sisällä tietoa naisesta itsestään. Huomaa kohdassa ihannekumppani ikähaarukka. Jos siis olet isäni ikäinen, en halua kuulla lapsistasi. Luokitus on tositarkoituksella, joten seksiseuran vonkaajat, säästäkää aikaanne, älkää lähettäkö iljettäviä kuvia itsestänne!! Siis huom! EI seksiseuran etsijöille.»
TOTUUS: Ilmoituksen takana saattaa olla mielenkiintoinen, mutta kirjoitustaidoton nainen. Informaatio kuitenkin on niin vähäistä, että asiaa ei kannata alkaa selvittää. Valitettavasti suurin osa, nuoremmissa ikäluokissa, jopa95 prosenttia, ilmoituksista kuuluu tähän kategoriaan. Jos blanco-nainen kirjoittaa sinulle pitkän viestin, arvioi häntä viestin perusteella. Jos saat blanco-naiselta lyhyen viestin, älä reagoi, jollei nainen kiihota olemalla erityisen nuori, vanha, pitkä, lyhyt, laiha, lihava, keskimääräinen jne.
Ota itse selvää -naiset
ILMOITUS: Yhtä vähäinformatiivinen kuin blanco-naisilla, mutta tyhjä sisältö oikeutetaan vaatimalla miestä ottamaan itse selvää tai kysymään lisää.
TOTUUS: Tylsä ja mielikuvitukseton nainen, joka kuvittelee olevansa erityinen. Treffeillä kyselee mitä ajattelet, miksi vastasit juuri minun ilmoitukseeni jne. Huonompi vaihtoehto kuin puhdas blanco-nainen. Jos jaksat kiinnostua ja kysellä, saat seksiä. Laadusta ei takeita.
Miksi naisten ja miesten työt jatkavat eriytymistään Suomessa? HS:n hakukone näyttää, paljonko omassa ammatissasi on naisia ja miehiä
VastaaPoistaSuomessa ammatit jakautuvat erityisen räikeästi naisten ja miesten töihin, ja nuorissa ikäluokissa jako vain vahvistuu. Palkkaerot ovat eriytymisen suurin ongelma.
ISÄ alkoi pyytää Sonja Timosta kaveriksi autonkorjaukseen, kun tämä oli yläkouluikäinen.
”Silloin syttyi ajatus, että tämä voisi olla oma ala”, pian autonasentajaksi valmistuva Timonen, 19, sanoo.
Hän on luokallaan Oulun seudun ammattiopistossa (Osao) ainoa nainen. Kun opinnot alkoivat, naisia oli kuusi, mutta Timosta lukuun ottamatta kaikki ovat lopettaneet.
Suomessa ammatit jakaantuvat kansainvälisesti vertailtuna erityisen räikeästi naisten ja miesten töihin. Jako on viime vuosina nuorissa ikäluokissa vain vahvistunut. Nuoret naiset valitsevat yhä useammin niin sanotun naisten alan ja nuoret miehet miesten alan.
TASA-AMMATTEJA eli töitä, joissa työskentelee vähintään 40 prosenttia kumpaakin sukupuolta, on yhä vähemmän.
Tilastokeskuksen tuoreimpien lukujen mukaan tasa-ammattien katoamista selittävät joidenkin isojen, suorittavaa työtä tekevien ammattiryhmien muuttuminen miesvaltaisiksi. Näin on käynyt esimerkiksi postinkantajille ja elektroniikkalaitteiden kokoonpanijoille.
Naisten kouluttautuminen miehiä pidemmälle taas on tehnyt monista asiantuntija-ammateista naisvaltaisia. Jo aiemmin lääkärit ja viime vuosina esimerkiksi hallinnon ja talouden asiantuntijat ovat kohdanneet muutoksen.
Ammatti on tilastossa nais- tai miesvaltainen, kun yli 60 mutta korkeintaan 90 prosenttia työntekijöistä edustaa yhtä sukupuolta.
Monella alalla lähtö tasa-ammattien ryhmästä on edessä lähivuosina, jos kehitys jatkaa kulkuaan samaan tahtiin kuin tähän asti. Naisvaltaisia ammattiryhmiä ovat hyvin pian esimerkiksi toimittajat, yliopistojen lehtorit ja yliassistentit sekä vähitellen myös asianajajat.
MIESVALTAISIMMAT alat ovat Suomessa säilyneet miesvaltaisina tai entisestään jopa miesvaltaistuneet.
Esimerkiksi tieto- ja viestintäteknologian erityisasiantuntijoista runsas viidennes on naisia, mutta heidän osuutensa on kutistunut jatkuvasti hieman. Tyttöjä on houkuteltu pitkään tekniikan pariin, mutta se ei ole tuottanut tulosta.
Vastaavasti naisvaltaiset opettajan ja lastentarhanopettajan työt eivät yhäkään houkuttele miehiä. Naisten osuus näillä aloilla on vain kasvanut viime vuosina.
SUOMESSA on myös paljon isoja ammattiryhmiä, jotka lukeutuvat lähes puhtaasti miesten tai naisten töiksi, eli vähintään 90 prosenttia ammatissa työskentelevistä on yhtä sukupuolta.
Selkeimmin niin sanottuja naisten töitä tekevät esimerkiksi lastenhoitajat, kampaajat ja parturit sekä sairaanhoitajat ja sosiaalialan hoitajat
AUTOMAALARIKSI opiskeleva Juuso Rämet, 17, kertoo harkinneensa peruskoulussa parturi-kampaajan ammattia.
”Mietin kuitenkin, että siinä tulisi liikaa paineita, kun asiakas on koko ajan läsnä. Jos tekee virheen, sitä ei voi korjata”, Rämet pohtii.
Miesten ammatteina ovat vahvasti säilyneet kuljettajat, talonrakentajat ja autonasentajat. Esimerkiksi autonasentajista vain neljä prosenttia on naisia.
”Palkkaisin mielelläni meille autonasennuksen opettajaksi naisen. Sillä olisi iso merkitys”, sanoo Osaon autoalan koulutuspäällikkö Marko Hyyryläinen.
EPÄILEVILTÄ asenteilta ei voi välttyä, kun on ammatissaan harvinaisen sukupuolen edustajana. Sonja Timosen mielestä kummastelua eivät harrasta kollegat vaan asiakkaat.
”Joillakin asiakkailla on sellainen asenne, että osaankohan tehdä. Olen huomannut, että poikien kohdalla niin ei kysytä.”
Tappaminen ei ole sukupuolikysymys
VastaaPoistaSodan kauheudella ei voi perustella sitä, että jätettäisiin naiset asevelvollisuuden ulkopuolelle ja kuviteltaisiin sillä suojeltavan naisia ja äitejä.
EVERSTILUUTNANTTI EVP. Erkki Heinilä kysyi (HS Mielipide 31.3.), onko naisten ja äitien kouluttaminen asepalveluksessa eettinen valinta. Hän mietti myös feministisen ulkopolitiikan arvovalintoja.
Toisin kuin Heinilä kirjoituksessaan väitti, sukupuolella tai äitimyytin vahvistamisella ei ole tekemistä sen kanssa, onko tappamaan kouluttaminen eettistä vai ei. Näitä kysymyksiä tulee tarkastella yksilötasolla, ei sukupuolitasolla.
Heinilä korosti kirjoituksessaan naisten ja miesten välisiä eroavaisuuksia, jotka todellisuudessa merkitsevästi rajoittuvat lähinnä fysiologiselle ja anatomiselle tasolle.
En kannata feminististä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sen enempää kuin sovinististakaan, vaan lähestymistapani on ennemmin rationaalinen ja realistinen. Asevelvollisuuskeskustelua ei voi kuitenkaan käsitellä enää vuonna 2018 sukupuolikysymyksenä. Sukupuolineutraali, valikoiva asevelvollisuus ratkaisisi tämän ongelman.
Kuten Heinilä kirjoituksessaan muistutti, sota on väkivaltaa pahimmasta päästä. Monille asepalveluksen suorittaneille toteamus ”sota on helvettiä” on erittäin tuttu. Sodan kauheudella ei voi kuitenkaan perustella sitä, että naiset jätettäisiin asevelvollisuuden ulkopuolelle ja kuviteltaisiin sillä suojeltavan naisia ja äitejä.
Juuri tällainen ajattelutapa todellisuudessa huonontaa naisten asemaa ja vähentää tasa-arvoa. Naiset eivät tarvitse mitään suojelua sodan kauheuksilta, koska he kykenevät samoihin asioihin kuin miehetkin – kriisin uhatessa jopa sotimaan ja suojelemaan isänmaataan miesten lailla. Maanpuolustus ei ole vain miehille kuuluva asia, vaan kaikille suomalaisille kuuluva ylpeydenaihe.
Henkilökohtaisella tasolla vapaaehtoisena armeijaan menneenä naisena olen todella pettynyt huomatessani tällaista naisia vähättelevää asenneilmapiiriä jopa upseeritasolla.
Iina Palonen
reservin alikersantti, Hyvinkää
Naiset ja miehet ovat yhtä lailla vastuussa sotien syttymisestä, käymisestä ja loppumisesta, sanoo ruotsalaiskirjailija
VastaaPoistaNaiset sodassa -kirjan kirjoittanut Anna Larsdotter haluaa tuoda sotahistoriaan tasa-arvoa. Ensiksi pitää romuttaa käsitys siitä, että nainen on sodassa uhri.
HARVA ILMIÖ on yhtä vahvasti sukupuolitettu kuin sota. Näin sanoo sotahistoriaan perehtynyt ruotsalaiskirjailija Anna Larsdotter, jonka tietokirja Naiset sodassa on juuri ilmestynyt myös suomenkielisenä laitoksena. Ruotsissa se julkaistiin puolitoista vuotta sitten.
Militär Historia -aikakauslehden päätoimittajana työskennellyt Anna Larsdotter haluaa muuttaa perinteistä historiankirjoitusta. Hän ei hyväksy vakiintunutta ajatusta, jonka mukaan nainen on sodassa uhri tai kotirintaman sankari eikä aktiivinen toimija rintamalla. Hänen mukaansa me olemme juuttuneet asenteellisesti juoksuhautaan, jonka Italian fasistijohtaja Benito Mussolini kaivoi jo 1930-luvulla. Silloin Il Duce totesi, että ”sota on miehiä varten ja äitiys naisia varten.”
”Väite on harhaanjohtava, mutta se on kuitenkin ohjannut tapaa, jolla sodista on kirjoitettu”, Suomessa vieraillut Anna Larsdotter toteaa.
RUOTSISSA Anna Larsdotterin kirjaan Naiset sodassa on suhtauduttu hämmentyneesti ja osin varautuneestikin. Monet ovat ihmetelleet, miksi nainen ylipäänsä kirjoittaa sodasta. Aihe on saanut jotkut myös epäilemään Anna Larsdotterin feminismin astetta.
”En oikein ymmärrä näitä moitteita. Itse asiassa Naiset sodassa on vahvasti feministinen kirja”, Larsdotter sanoo.
”Olisi käsittämätöntä jättää sotahistoriasta kirjoittaminen vain miesten tehtäväksi – kuten paljolti on tapahtunut. Itse asiassa sellainen vanhakantainen asenne on feminismin vastaista, ei sodasta kirjoittaminen.”
Kirjailijan mukaan naiset ja miehet ovat yhtä lailla vastuussa sotien syttymisestä, käymisestä ja loppumisesta, vaikka miehet ovat yrittäneet omia sodan kokonaan itselleen. Hän haluaa tuoda tasa-arvon sotahistoriaan.
”On syytä myös murtaa sitkeitä myyttejä. Ei ole mitään näyttöä siitä, etteivätkö naisetkin kykene tappamaan rintamaolosuhteissa. Kääntäen voisi sanoa, että usko siihen, että sotasankari on aina mies, on pelkkä myytti”, Larsdotter jatkaa.
KIRJAILIJAN mukaan sukupuolitettu historiankirjoitus näkyy esimerkiksi siinä, miten Normandian maihinnoususta on kirjoitettu. Naiset ovat tuskin päässeet edes historiankirjojen alaviitteisiin, vaikka naissairaanhoitajat nousivat Normandian rannalle päivää D-Dayn jälkeen, 7. kesäkuuta 1944.
”Yksi keskeisistä motiiveistani on ollut halu tietää, miten historia mahdollisesti muuttuu, jos naisia ei tarkastele kasvottomina uhreina vaan nimellä tunnettuina toimijoina”, Larsdotter sanoo. ”Naiset ovat toimineet etulinjassa upseereina, lääkäreinä, lääkintämiehinä, ilmatorjuntapatteriston tykkimiehinä, ambulanssin kuljettajina, lentäjinä, tarkka-ampujina ja koodinmurtajina.”
Naiset eivät olleet etulinjassa poikkeus vaan pikemminkin sääntö. Määrällisesti heitä oli paljon vähemmän kuin miehiä. Silti esimerkiksi Euroopassa II. maailmansodan aikana ilmatorjuntapatteristoissa taisteli miltei 150 000 naissotilasta.
Ilmapommituksessa naiset tekivät samat manööverit kuin miehet. Ainoa ero piili siinä, että itse laukaisu oli miesten vastuulla.
Jo ensimmäisen maailmasodan aikana tsaarin armeijaan Venäjällä perustettiin naisten kuolemanpataljoona, jota johti vääpeli Marija Botškarjova. Hänen rykmenttinsä pukeutui miesten asepukuihin. Osasto otti vangiksi 2 500 saksalaissotilasta maaliskuussa 1916.
TIETYSSÄ mielessä Naiset sodassa on kasapanos. Anna Larsdotter myöntää, että kirjan ärsykkeenä on toiminut kysymys sosiaalisesta, kulttuurisesta ja biologisesta sukupuolesta. Sen hän on tuonut sotahistoriaan, sotaan ja armeijaan.
”Sota kiinnostaa minua, koska se on äärimmäinen esimerkki konfliktien eskaloitumisesta, joka johtaa lopulta muutokseen. Ja muutoksen tutkiminen yhteiskunnallisesta näkökulmasta on aina mielenkiintoista”, Larsdotter toteaa.
Reetta Rätyn kolumni: Feministi täällä moi, oon vähän väsynyt
VastaaPoistaMitä hyötyä on sortoa aiheuttavien rakenteiden paljastamisesta, jos niitä ei aiota kaataa, kysyy Reetta Räty.
Ensin me feministit toistelemme vuosikymmeniä, että miehillä on tämän maailman rahat, valta, etuoikeudet. Puhumme rakenteista, patriarkaatista, sovinismista, seksismistä, epätasa-arvosta. Kertaamme lukuja siitä, miten taloudellis-poliittinen valta ja toisaalta hoitovastuu jakaantuvat. Perustamme lehtiä, somekamppiksia, järjestöjä, puolueen. Tarjoamme tilastoja ja tutkimuksia. Vaadimme muutoksia. Kävelemme miesten mukaan nimetyillä kaduilla, liputamme miehille, teemme töitä miesten johtamissa organisaatioissa, ja jauhamme itsestäänselvyyttä: naisen asema on alisteinen suhteessa miehiin. Nainen on naisjohtaja, naisnäyttelijä, naispresidentti. Mies on lähtökohta, itse ihminen.
Tulee #metoo. Naiset kertovat, mitä heille on tehty.
Ei voi olla totta, ihmiset sanovat. Järkyttävää! Tai: Nyt julkinen salaisuus paljastui. Hyvä!
Reaktio suututtaa, väsyttää, hämmentää.
Kenelle olemme puhuneet kaikki nämä vuodet, jos näin moni on yllättynyt? Ovatko tyypit siis tajunneet vuonna 2018, että toistuva otsikko ”nainen raiskattiin” tarkoittaa, että mies raiskasi naisen.
Entä me, jotka emme yllättyneet #metoo-avautumisista. Mitä olemme saaneet aikaan? Emme paljoakaan. Valta-asemia on käytetty väärin, koko ajan, kaikkialla, vaikka olemme muka vaatineet muutosta ja messunneet.
Onko ”vaikenemisen kulttuurin” loppumisesta hyötyä? Aiommeko viimein kaataa yhdessä patriarkaatin jokaisen linnakkeen? Onko kaikilla jatkossa samat etuoikeudet, velvollisuudet, mahdollisuudet?
Ai ei vai?
Rakenteet ehkä tunnistaa useampi kuin ennen, mutta mitä siitä, jos ne jätetään ennalleen.
Minusta tuli feministi lukemalla. Lapset bordelleissa, naisten kivittäminen, tyttölasten tappaminen, äitiyskuolleisuus, lapsimorsiamet, sukuelinten silpominen, rahan ja vallan jakautuminen globaalisti naisten ja miesten välillä.
Työelämä sinetöi vakaumukseni, mutta feministin työ ei lopu siihen, kun pörssiyhtiön hallitukseen otetaan mukaan rintsikat. Emme ole täällä kinuamassa pääsyä miesten sekaan päättämään strategioista, vaan vaatimassa tasa-arvoista kohtelua. Feminismin kuuluu ajaa kaikkien haavoittuvassa asemassa olevien asiaa, tehdä maailman tytöistä, pojista, lapsista, aikuisista ihmisiä.
Sinäkin kannatat tasa-arvoa mutta et ole feministi… Et halua lokeroida itseäsi? Et mennä näin pitkälle? Kuulepas nyt, kyse ei ole sinusta. Kyse on tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta, jotka ovat globaalisti surkeassa jamassa. Jos et halua leimaantua, kiittele itseäsi ongelmiesi pienuudesta. Olen kyllästynyt houkuttelemaan ihmisiä kutsumaan itseään feministeiksi. Mitä feminismi tekee feministillä, joka joutuu miettimään, onko jokin sana hänelle sopiva?
Kyllästyttää sekin, että aina uudestaan pitää sanoa: yksittäiset miehet eivät ole sortajia tai syyllisiä. #notallmen. Feminismin viesti rakenteista ja patriarkaatista ei ole mennyt lainkaan läpi, kun tätäkin pitää jankuttaa. Miehetkin kärsivät ahtaista malleista. Olen itsekin osa näitä sortavia rakenteita. Emme etsi syyllisiä, vaan vapautta.
Lainaan uutta kirjaa Noin kymmenen myyttiä feminismistä (SKS 2018). Sen ovat kirjoittaneet Eveliina Talvitie ja Maryam Abdulkarim. Abdulkarim kirjoittaa samaistuttavasti: ”Musta kysymys yksilöistä ei ole mitenkään kiinnostavaa. Sen sijaan rakenteet, jotka mahdollistavat joillekin yksilöille tiettyjä asioita mutta toisille ei, ne on loputtoman kiehtovia.”
Talvitie ja Abdulkarim selittävät kärsivällisesti, etteivät vihaa miehiä. Historiaakin kerrataan: Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin Suomessa vuonna 1994.
Melrose Place -tähdeltä vaaditaan yli 200 miljoonan korvauksia – syytetään 16-vuotiaan pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä - Viihde - Ilta-Sanomat
VastaaPoistaViihdesivusto TMZ uutisoi, että Melrose Place -sarjasta tutulta Jamie Lunerilta vaaditaan hurjia 250 miljoonan dollarin eli noin 203 miljoonan euron korvauksia. Anthony Oliver niminen mies väittää, että Luner vietteli hänet seksuaaliseen kanssakäymiseen vuonna 1998, kun Oliver oli vasta 16-vuotias.
...
TMZ:n mukaan Luner tarjosi Oliverille huumetta, mutta tämä kieltäytyi. Mies väittää näyttelijän todenneen ”se tekee sinut todella kiimaiseksi”. Huumeen sijaan Oliver pyysi saada särkylääkettä. Miehen mukaan ne oli kuitenkin ”terästetty” huumeella. Oliverin mukaan hänen päässään alkoi pyöriä pian.
Pian tilanne eteni seksuaaliseen kanssakäymiseen. Oliverin mukaan Luner vietteli hänet ja harrasti hänen kanssaan seksiä useita kertoja. Mukaan tilanteeseen tuli myös miespuolinen meikkitaiteilija, jonka kautta Oliver oli alun perin päätynyt Melrose Place -tähden luo.
Oliver väittää tapauksen pilanneen hänen elämänsä. Oikeuden asiakirjoista käy TMZ:n mukaan ilmi, että miehen seksuaalinen identiteetti järkyttyi tapauksen myötä eikä tämä tiennyt oliko kiinnostunut miehistä, naisista vai molemmista. Oliver väittää tapahtumien Lunerin luona tehneen hänestä alkoholistin.
Oliver on nostanut väitetystä seksuaalisesta hyväksikäytöstä oikeuskanteen. TMZ:N mukaan oikeuden papereista selviää, että Oliverin kertoman myötä myös useat muut nuoret miehet ovat ottaneet yhteyttä tapausta tutkivaan Los Angelesin poliisilaitokseen ja kertoneet näyttelijän käyttäneen heitä seksuaalisesti hyväksi ja huumanneen heidät.
Nykyään 46-vuotiaan Jamie Lunerin edustajat kiistävät TMZ:lle kaikki väitteet.
MURHA.INFO • katso viestiketjua - Naispari teki laajennetun itsemurhan Kaliforniassa? 8 kuoli
VastaaPoistaÄlykello nousemassa tärkeäksi todisteeksi murhaoikeudenkäynnissä – Kellon tallentamat tiedot saattavat vahvistaa miniän huijauksen ja osallisuuden anoppinsa murhaan
VastaaPoistaNaisten ja miesten palkkaeroista tuli julkista tietoa Britanniassa – nyt kuka tahansa voi nähdä tasa-arvon tilan yli 250 työntekijän yrityksissä
VastaaPoistaYli 9 000 yritystä on jo raportoinut miesten ja naisten palkoista. Määräaika menee umpeen torstain vastaisena yönä. Suurin osa yrityksistä maksaa miehille keskimäärin paremmin kuin naisille. Palkkaero miesten eduksi on suurin finanssialalla.
BRITANNIASSA kaikkien yli 250 työntekijän yritysten on nyt pakko raportoida naisten ja miesten välisistä palkkaeroista.
Palkkaeroista tulee samalla julkista tietoa. Niitä voi käydä katsomassa kuka tahansa julkishallinnon ylläpitämillä verkkosivuilla. Palkkatietoja voi hakea helposti ja nopeasti yritys- tai alakohtaisesti sekä yritysten koon mukaan.
Yritysten pitää julkistaa tiedot myös omilla verkkosivuillaan.
YKSITYISTEN yritysten täytyy kertoa palkkatiedot torstain vastaiseen yöhön mennessä. Julkisyhtiöille määräpäivä meni umpeen jo viime viikolla. Raportoimisvelvollisia yrityksiä on ainakin yli 9 000, joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 13 000.
”Olen tavattoman ylpeä siitä, että Britannia ottaa tässä johtoaseman. Olemme maailman ensimmäisiä maita, joka aloittaa tällaisen raportoinnin”, sisäministeri Amber Rudd ilmoitti twiitissään keskiviikkona.
Alustavat tulokset eivät ole varsinainen yllätys: suurin osa eli 78 prosenttia yrityksistä maksaa miehille parempaa palkkaa kuin naisille, kertoo BBC:n tekemä yhteenveto. Ero on suurin finanssi- ja vakuutusalalla. Seuraavaksi suurimmat erot miesten hyväksi ovat energia-alalla sekä koulutuksessa.
Koko Britanniassa naisten ja miesten mediaanituntipalkan ero on alustavien tietojen mukaan 18,4 prosenttia miesten hyväksi.
Seitsemässä prosentissa yrityksistä ei ole palkkaeroja, ja 13 prosenttia yrityksistä maksaa naisille keskimäärin parempaa tuntipalkkaa kuin miehille. BBC:n yhteenvedon mukaan naisten palkat ovat parempia kotipalveluissa sekä – hieman yllättäen – vesi- ja jätehuollossa ja kaivosalalla.
Lukemat voivat vielä muuttua, sillä kaikki yritykset eivät ole vielä ilmoittaneet palkkatietojaan.
PALKKAEROJA ei kuitenkaan mitata täsmälleen samasta työstä. Gender Pay Gap -mittauksen kohteena ovat erot keskimääräisessä ja mediaanituntipalkassa niin, että mukana ovat yhtiön kaikki työntekijät.
”Jos naiset tekevät enimmäkseen yhtiön pienipalkkaisia töitä, on sukupuolitettu palkkaero yleensä suurempi”, brittihallinnon verkkosivut toteavat.
Yhtiöiden pitää laskea ja ilmoittaa naisten ja miesten mediaanituntipalkkojen ero ja tuntipalkkojen keskiarvojen ero. Ilmoitettava on myös erot mediaani- ja keskimääräisissä bonuksissa sekä se, kuinka suuri osuus nais- ja miestyöntekijöistä saa bonuksia.
TIETYILLÄ aloilla laskentatapa näyttää erittäin suuria palkkaeroja miesten ja naisten välillä.
Yksi julkisuudessa ollut esimerkki on lentoyhtiö Ryanair, jossa naisten ja miesten keskimääräisen tuntipalkan ero on 67 prosenttia miesten eduksi. Mediaanituntipalkan kohdalla ero on vieläkin suurempi: 71,8 prosenttia.
Suuret erot selittyvät sillä, että Ryanairin 554 lentäjästä miehiä on 546. Matkustamohenkilökunta sen sijaan on enimmäkseen naisia. Osuuksia voi tarkastella Ryanairin julkistamasta helppolukuisesta infograafista.
Jos yhtiön kovapalkkaiset työt ovat keskittyneet miehille – kuten Ryanairilla lentäjän työt – ovat myös sukupuolten väliset palkkaerot isot.
Esimerkiksi finanssialalla korkein johto on usein miesvaltaista, mikä näkyy tuntipalkkaeroissa. Royal Bank of Scotland -pankissa sekä mediaani- että keskimääräinen tuntipalkkaero miesten hyväksi on noin 37 prosenttia. Samaa kokoluokkaa erot ovat myös Virgin Money -finanssiyhtiössä.
Mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta, sitä eriytyneemmät työmarkkinat
VastaaPoistaAmmatit jakautuvat Suomessa yhä räikeämmin miesten ja naisten töihin, otsikoi Helsingin Sanomat. Miesten ammatit ovat keskimäärin paremmin palkattuja, ja tämä eri selittää lähes kokonaan miesten ja naisten palkkaerot. Työmarkkinoiden sukupuolittuminen ei kuitenkaan poistu lisäämällä sukupuolten välistä tasa-arvoa ja taistelemalla sukupuolistereotypioita vastaan. Uuden tutkimuksen mukaan ammatit jakautuvat sukupuolten mukaan eniten maissa, joissa naisten asema on kaikkein paras.
Naisten aliedustus luonnontieteissä, teknologiassa, insinööritieteissä sekä matematiikassa on suurinta niiden maiden yliopistoissa, joissa sukupuolten välinen tasa-arvo on kaikkein suurin ja sukupuoliroolit heikoimmat, kävi ilmi Psychological Science -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta.
Artikkeliin viitanneen The Atlantic -lehden jutun mukaan maissa, joissa sukupuolten välinen eriarvoisuus on suurta, naiset hakevat suoraviivaisinta tietä taloudelliseen itsenäisyyteen. Usein se tarkoittaa hyvin palkattuja aloja, joihin vaaditaan tieteen, teknologian ja matematiikan peruskoulutusta.
Nyt julkaistu tutkimus vahvistaa aiempaa tutkimusnäyttöä. Mitä enemmän naisilla on vapauksia valita, sitä useammin he valitsevat stereotyyppisen naisten ammatin. Toronton yliopiston psykologian professori Jordan Peterson selittää tätä persoonallisuuspiirteiden keskimääräisillä eroilla miesten ja naisten välillä.
Petersonin mukaan naiset ovat keskimäärin miehiä enemmän ihmissuuntautuneita, ja miehet keskimäärin naisia enemmän asiasuuntautuneita. Nämä pohjimmiltaan biologiset erot sitten heijastuvat miesten ja naisten uravalinnoissa.
Immonen: asevelvollisuusaikaa ei ole huomioitu palkkavertailussa
Myös Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen esitti Facebookissa kommentteja miesten ja naisten välisistä väitetyistä palkkaeroja.
Julkis- ja hyvinvointialojen liiton puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine totesi Demokraatti-lehden artikkelissa (2.4.) nais- ja miesvaltaisten alojen ansiokehityksen eriytyvän ja naisten aseman heikkenevän suomalaisilla työmarkkinoilla entisestään. ”Tulee pätkää, silppua ja sälää”, Niemi-Laine kommentoi. Hänen mielestään syynä työmarkkinoiden eriytymiseen on ”porvarihallituksen törkeät leikkaukset”.
Immosen mukaan tasa-arvo on Suomessa jo toteutunut.
– Suomessa elää edelleen vahvana harhakäsitys siitä, että naiset olisivat työmarkkinoilla lähtökohtaisesti heikommassa asemassa kuin miehet. Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista, ja yhteiskuntamme nojaa vahvasti mahdollisuuksien tasa-arvoon, Immonen totesi Facebook-seinällään.
Naisilla ja miehillä on Immosen mukaan yhdenvertaiset lähtökohdat toimia työmarkkinoilla.
– Naisten euro ei ole tässä mielessä vähemmän kuin miesten euro, kuten usein kuullaan virheellisesti väitettävän
Jos nainen ja mies tekevät samaa työtä samalla koulutuspohjalla, heidän palkkansa on aika tarkalleen sama sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, Immonen muistuttaa.
Eduskuntavaalivoitosta haaveileva Li Andersson: ”Kiukku ajaa minua edelleen eteenpäin”
VastaaPoista"En puhu enää sedistä"
Eduskunnassa Andersson näyttäytyy vakavana, jopa kiivaana oppositiopoliitikkona. Andersson itse kertoo saavansa kritiikkiä kuivuudesta.
- Vasemmistoliiton kohdalla ei ole vaarana päätyä unelmahöttöjengiin, saan päinvastoin kritiikkiä siitä, että on liikaa kuivaa asiaa (nauraa) tai liikaa euroja, että välillä pitäisi tuoda puheeseen ja tekstiin omia arvoja.
Kymmenen vuotta sitten Andersson kirjoitti näin: "Tietenkään ei ole itsetarkoitus olla vihainen. Mutta nuorena tarvitsen kiukkua, se on osa persoonallisuuttani ja vie minut eteenpäin paikkoihin, missä minulle ei ole tilaa niiden rakenteiden sisällä, joita sedät hallitsevat.”
Vieläkö kiukkusi ajaa sinua eteenpäin ja koetko eläväsi setien hallitsemassa maailmassa?
- En puhu enää sedistä, koska olen ymmärtänyt sen olevan yhtä vähättelevää kuin tytöttely. Koen edelleen, että kiukku ajaa minua eteenpäin, en ole tosin niin kiukkuinen kuin kaksikymppisenä.
Sedättelyssä näkyy Anderssonin mielestä "nykyisen yhteiskunnallisen keskustelun tyypillinen ongelmallinen piirre, pilkkaaminen".
- Näen sitä päivittäin Twitterissä ja Facebookissa ja se tuottaa epämukavan olon itsellenikin.
Eikö keski-ikäinen heteromies ole helppo kohde pilkalle?
- Siinä on kyse tiettyjen valtarakenteiden tekemisestä näkyväksi, kukaan ei kiellä sitä, etteivätkö valtaapitävät olisi Suomessakin keskimääräistä useammin valkoisia keski-ikäisiä miehiä kuin ikäisiäni naisia.
Eikö sukupuolella ole politiikassa myös myönteistä vaikutusta? Kun Jutta Urpilainen tavoitteli SDP:n puheenjohtajan paikkaa, niin sanottiin, että nyt olisi naisen vuoro.
- On tärkeää käsitellä julkisuudessa sitä, minkälaista on olla nuori nainen politiikassa, mutta kysymys esitetään aina naisille, kun miehet saavat kaikessa rauhassa puhua asiaa. Ei kukaan kysy Juha Sipilältä, miltä tuntuu olla ikäisesi mies.
Tytöttelyyn Andersson kertoo törmänneensä eduskunnassakin. Anderssonin "ikimuistoisin" kokemus on eurovaalikentiltä.
- Olin kaksintaistelussa Olli Rehnin kanssa. Toimittaja esitteli Rehnin Suomen vaikutusvaltaisimpana miehenä maailmalla. Minulta kysyttiin, kuinka paljon arvioit ulkonäkösi edistäneen poliittista uraasi.
Andersson kertoi tapauksesta myös kirjassa Punavihreä sinivalkoinen - keskustelukirjeitä (Minerva).
- Silloin ärsytti aivan helvetisti - kaikkien politiikassa toimivien nuorten naisten puolesta, Andersson kuvaili kirjassa tuntojaan.
Elomaa: Sharia-laille nollatoleranssi Suomessa
VastaaPoistaMaaliskuussa uutisoitiin, että Ruotsin Solnan käräjäoikeus vapautti vaimonsa pahoinpitelystä syytetyn muslimi-miehen. Mies oli lyönyt vaimoaan kasvoihin ja vetänyt tukasta samalla polkien päätä kengällä.
Solnan käräjäoikeus päätti, ettei hakattuun naiseen ole luottamista ja vapautti aviomiehen pahoinpitelysyytteestä, koska mies tulee paremmasta perheestä kuin pahoinpidelty vaimo.
Päätös syntyi äänienemmistöllä ja se nojautui pitkälti muslimien sharia-lakiin. Lautamiehet, jotka antoivat vapauttavan tuomion, olivat Ruotsiin keskustapuolueen jäseniä. Toinen heistä, Ebtisam Aldebe, on sanonut aiemmin, että Ruotsin lakeja tulisi sopeuttaa muslimien käytäntöihin.
”Emme halua taantua tasa-arvossa”
Perussuomalaisten kansanedustaja ja Perussuomalaisten Naisten puheenjohtaja Ritva ”Kike” Elomaa näkee riskin, että sharia-lain mukaiset käytännöt leviävät Suomeen islamilaisista maista tulevan maahanmuuton myötä.
– Sharia-laki on karmea. Sille pitää Suomessa olla nollatoleranssi, Elomaa toteaa.
– Suomessa tasa-arvo naisten ja miesten välillä on suhteellisen hyvällä tasolla. Missään nimessä emme halua maahanmuuton seurauksena taantua siitä.
Silpominen tuomittava
Elomaa huomauttaa, että myös tyttöjen ja poikien rituaaliset sukupuolielinten leikkaukset ja silpomiset on tuomittava jyrkästi.
– Poikien ympärileikkaukset, naisten silpominen ja naisten alistaminen eivät ole tästä maailmasta.
– Ihmisten liikkuminen pois ongelmamaista siirtää ongelmat kohdemaahan. Siinä ei ole mitään järkeä. Omat nurkat on hoidettava kuntoon ensin ja apu annettava lähtömaissa. Se on edullisempaa ja inhimillisesti kestävämpää kuin ihmisten siirtely, Elomaa päättää.
SUOMEN UUTISET
Äiti tuomittiin pikkuvauvan toistuvista pahoinpitelyistä - sama nainen rääkkäsi myös kissaansa
VastaaPoistaTyttöjä viedään Suomesta lomamatkalle, jossa odottaa yllätysavioliitto - ”Maahanmuuttajat tiesivät systemaattisesti jonkun, joka on pakkoavioliitossa”
VastaaPoistaPakkoavioliitot ovat Suomessa yleisiä. Niitä saatetaan jopa käyttää suitsimaan tyttöjen käytöstä.
Pakkoavioliittoja esiintyy Suomessa eri muodoissaan. Jopa kymmeniä vuodessa. Tämän vahvistavat Ihmisoikeusliiton ja oikeusministeriön selvitykset. Esimerkiksi alaikäisiä tyttöjä saatetaan viedä lomalle tämän vanhempien kotimaahan ja paluumatkalla tytöstä on tullut vaimo.
- Tytölle, tällaiselle 16-17-vuotiaalle, ei ole välttämättä kerrottu mitään ja hänet naitetaan yllättäen tuntemattomalle miehelle matkan aikana. Perhe on asian etukäteen suunnitellut, kertoo Ihmisoikeusliiton sukupuolittuneen väkivallan vastaisen työn päällikkö Johanna Latvala.
Tällaisessa tapauksessa avioliitossa voi olla kyse esimerkiksi tytön suitsimisesta.
- Ei välttämättä voi sanoa, että tyttöä rangaistaan, mutta hänelle asetetaan avioliiton myötä rajat, jos hän on vaikkapa seurustellut tai harrastanut seksiä. Tällä tavalla osoitetaan, että sellainen käytös loppuu, sanoo Latvala.
Latvala sanoo, että tällaisia liittoja tapahtunee Suomessakin, vaikka yleisin muoto on mennä entiseen kotimaahan.
Avioliittoon pakottamisessa voi olla kyse myös esimerkiksi siitä, että sen avulla yritetään saada tuore aviomies Suomeen.
Liitosta ei merkintää viranomaisille
Pakkoavioliitoista ei välttämättä jää mitään merkintää viranomaisrekistereihin.
- Ne ovat usein luonteeltaan uskonnollisia eikä niitä virallisteta missään, sanoo Ihmisoikeusliiton Johanna Latvala.
- Samalla tavalla menettelevät monet muutkin maahanmuuttajat, vaikka kyse ei ole pakkoavioliitosta. Se on yleinen tapa mennä naimisiin.
Murto-osa tulee ilmi
Jos maahanmuuttajilta kysyy, niin tapa on yleinen.
Ihmisoikeusliitto selvitti asiaa vuonna 2016 ja oikeusministeriö viime vuonna.
- Haastattelut maahanmuuttajat tiesivät systemaattisesti jonkun, joka on pakkoavioliitossa, sanoo Johanna Latvala.
Ihmisoikeusliiton Kunniakäsitykset ja väkivalta -selvityksessä haastateltiin maahanmuuttajia ja eri alojen ammattilaisia, jotka ovat mukana maahanmuuttajatyössä.
- Myös nämä ammattilaiset ovat tähän törmänneet työssään.
Tietoja tulee myös maahanmuuttajia auttavilta järjestöiltä.
- Ja aivan varmasti vain murto-osa tulee ilmi, uskoo Latvala.
”Koulutytön vihjaus kuultava”
Johanna Latvala toivoo, että asioihin puututtaisiin heti, kun saadaan vihjekin asiasta.
- Että myös ammattihenkilökunta eri aloilla ymmärtäisi, että tätä ihan oikeasti tapahtuu ja nuori saatetaan viedä pois.
- Esimerkiksi toivon, että koulussa asiaan puututtaisiin, jos oppilas vähänkään vihjaa tähän suuntaan.
Latvala sanoo, että uhrin asema on heikko.
- Jo sen takia pakkoavioliitto pitää kriminalisoida.
Ihmisoikeusliitto sanoo, että haavoittuvassa asemassa olevalle pakkoavioliiton uhrille voi olla mahdotonta käynnistää rikosprosessi, sillä pakottaminen on tällä hetkellä asianomistajarikos.
Järjestön mukaan erityisen huonosti pystytään suojelemaan yhteisöllisen väkivallan kuten kunniaväkivallan uhreja.
Liiton mukaan kynnys ilmoittaa pakkoavioliitosta on korkea myös siksi, ettei väkivallan uhrien suojelu ylipäätään nykyisellään Suomessa toteudu riittävän tehokkaasti, mistä Suomi on saanut huomautuksia kansainvälisiltä elimiltä.
Tyttöjen ja poikien erilliset liikuntatunnit ovat jäänne, jota mikään tutkimus ei tue – tutkijan mielestä osa perusteluista on jopa säälittäviä
VastaaPoistaKolmivuotinen tutkimushanke haastaa miettimään, miten urheilussa ja liikunnassa tapahtuvaa häirintää ja syrjintää saataisiin vähennettyä. Katse kääntyy myös koululiikuntaan.
– Hyvin vähän löytyy perusteluja sille, miksi Suomessa pitäisi vuonna 2018 opettaa liikuntaa erikseen tytöille ja pojille, sanoo psykologi ja yliopistonlehtori Marja Kokkonen.
Liikunnan opettaminen erillisryhmissä perustuu hänen mukaansa vanhakantaisiin, stereotyyppisiin käsityksiin tyttöjen ja poikien erilaisesta fyysisyydestä ja jopa luonteen ja persoonallisuuden piirteistä, eikä sille ole mitään tutkimuksellista perustetta.
– Esimerkiksi että pojat tykkäävät nujuta ja ottaa kontaktia eivätkä ole rytmitajuisia.
Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan lehtori Kokkonen aloittaa ryhmineen kolmivuotisen tutkimuksen, joka pureutuu häirintään, syrjintään ja liikunnan sukupuolittuneisuuteen. Kohteena on myös koululiikunta, jonka sukupuolittuneisuuden vaikutuksista ei ole tehty kansallista tutkimusta.
Suomessa on lähinnä tehty yläkoululaisille joitain kyselytutkimuksia siitä, miten tyytyväisiä he ovat erillisryhmiin. Kokkosen mukaan nuoren mielipide on toki tärkeä, mutta ei tässä ratkaiseva.
– Jos mennään seiskaluokkalaisten tyttöjen liikuntatunnille ja kysytään, haluavatko tytöt mennä poikien liikuntaan, on luonnollista, että valtaosa ei halua.
Se johtuu Kokkosen mukaan tilanteeseen kasvamisesta ja oppimisesta. Suomessa valtaosa koululiikunnasta tapahtuu erillisryhmissä jo kolmosluokalta alkaen.
Kokkolassa Hakalahden yläkoulussa tilanne on toinen: 18 luokasta ainakin kuusi liikkuu sekaryhmissä, lisäksi valinnaiset liikuntakurssit toteutetaan yhdessä. Rehtorin, liikunnanopettaja Harri Kangasniemen mukaan ryhmien toimivuudessa sukupuoli ei ole ratkaisevaa, vaan ryhmä kaikkine henkilökemioineen ylipäänsä.
– Ei oppitunti ole sen parempi tai huonompi. Kyse on vain ajatuksen ymmärtämisestä, sanoo Kangasniemi.
Muitakaan ryhmäjakoja ei tehdä stereotypioiden pohjalta
Mitä haittaa erillisryhmistä sitten on? Urheilupsykologi Marja Kokkonen sanoo, että ne ruokkivat vanhakantaisia oletuksia pojista aina vahvempina, pidempinä, kontaktihakuisempina, räväkämpinä ja aggressiivisempina. Tytöt taas ovat näissä ajatuksissa aina tanssillisempia, notkeampia, rytmitajuisempia ja esteettisemmin liikkuvia.
Stereotypioita on monia muitakin, mutta niiden pohjalta ei tehdä erillisiä ryhmiä, muistuttaa Marja Kokkonen.
– Kuten että tytöillä olisi parempi kielipää tai että pojat olisivat matemaattisesti lahjakkaampia. Ei matikantunneilla silti jaeta oppilaita tyttöjen ja poikien ryhmiin.
Erillisryhmäopetus ei ota huomioon myöskään muunsukupuolisia, joiden asema on Kokkosen mukaan todella hankala: heidän on pakko valita ryhmistä, joista kumpaankaan ei koe kuuluvansa.
Ovatko pojat riski myös kemian tunneilla?
Muutenkaan Kokkonen ei niele perusteluja, joihin erillisryhmät yleensä nojaavat. Yksi yleinen on turvallisuusnäkökulma: huoli siitä, että tytöt jäisivät rämäpäisempien poikien jalkoihin yhteisillä tunneilla.
– Se on jopa vähän säälittävä perustelu: että puolet luokasta olisi turvallisuusriski! Koulun ja opettajan tehtävä on huolehtia siitä, että kaikki ovat turvassa. Jotain on tosi pahasti pielessä, jos jotkut tai jopa toinen sukupuoli on jatkuvassa vaarassa. Samalla logiikalla vaaranpaikkoja olisi vaikka kemian tunnilla, sanoo Kokkonen.
Opettajan pedagogin taitojen varaan jää myös siitä huolehtiminen, ettei tyttöjä esimerkiksi mollata palloilulajeissa, joissa poikien katsotaan perinteisesti olevan vahvempia. Ja, tutkija kysyy: mistä on lähtenyt ajatus, että kukaan tyttö ei halua pelata pallopelejä, mutta kaikki pojat haluavat?
Totaalikieltäytyjien asema syyniin: Kumotaanko Jehovan todistajien vapautus? – ”Siistiä ratkaisua ei ole”
VastaaPoistaPuolustusministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan Jehovan todistajien asevelvollisuuskysymystä, jonka toinen puoli koskee totaalikieltäytyjiä. Työryhmän tehtävänä on arvioida Jehovan todistajat asevelvollisuudesta vapauttavan poikkeuslain muutostarpeet.
Useissa asiantuntijaselvityksissä on päädytty aiemmin siihen, että vapautus on ristiriidassa perustuslain kanssa. Nykytilaa on pidetty ongelmallisena erityisesti yhdenvertaisuuden kannalta. Jehovan todistajien vapauttamista koskeva laki on aikanaan säädetty perustuslain säätämisjärjestyksessä niin sanottuna poikkeuslakina vuonna 1987 ennen nykyisen perustuslain voimaantuloa.
Työryhmän puheenjohtaja, ylijohtaja Teemu Penttilä sanoo, että totaalikieltäytyjien kysymys on toinen puoli asiaa ja se pitää ilman muuta huomioida työryhmän työssä.
–Se puoli tulee varmaan kansainvälisen oikeuden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen, YK:n ihmisoikeusneuvoston kannanottojen kautta ihan samalla lailla esille, Penttilä sanoo Uudelle Suomelle.
Helsingin hovioikeus päätti helmikuussa vapauttaa vankeuteen tuomitun totaalikieltäytyjän rangaistuksesta, mutta päätös ei ole vielä lainvoimainen. Jos ratkaisu säilyy korkeimmassa oikeudessa, totaalikieltäytyjä välttää Suomessa rangaistuksen ensimmäistä kertaa koskaan. Suomen käytäntö vapauttaa vain yhteen uskontokuntaan kuulumisen perusteella ase- ja siviilipalveluksesta on hovioikeuden arvion mukaan syrjivä ja vastoin perustuslain syrjintäkieltoa.
Penttilä huomauttaa, että yleinen asevelvollisuus ei ole muualla kovin yleinen, joten muissa maissa ei juuri törmätä vastaaviin ongelmiin. Hänen mukaansa Suomella ei oikein ole asiassa varteenotettavia länsimaisia verrokkeja. Penttilä ei usko, että työryhmä löytää uusia ratkaisuja: kaikki vaihtoehdot ovat jo tiedossa ja nyt niitä peilataan nykypäivän käytäntöihin ja siviilipalveluksen kehittämiseen.
–Tämähän on ollut vuosikymmeniä, voi sanoa, tämä ongelma tämänkaltainen. Tässä ei oikein siistiä, yksinkertaista ratkaisua ole varmaan olemassakaan.
Penttilä sanoo, että vapautuksen poistaminen Jehovan todistajilta on yksi vaihtoehto. Poistamista vaati maaliskuussa Sinisen tulevaisuuden puheenjohtaja, Eurooppa-, urheilu ja kulttuuriministeri Sampo Terho.
–Tämä on vähän monitahoisempi kysymys. Jos se kumotaan, kysymys on myös siitä, mitä muuta tehdään, Penttilä sanoo.
Helmikuussa puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) sanoi, että ministeriössä selvitetään, onko poikkeuslaista mahdollista luopua ja jos, niin miten.
Työryhmän tulee työssään huomioida, että esityksellä ei vaaranneta yleistä asevelvollisuutta. Ministeri Niinistö on linjannut, ettei pakollisen varusmiespalveluksen heikentäminen ole mahdollinen kehityssuunta Suomessa.
Helmikuussa asiaan otti kantaa myös yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä, jonka mukaan YK:n ihmisoikeuskomitea on kritisoinut tilanteesta Suomen hallitusta vuosikymmeniä. Myös eduskunnan oikeusasiamies ja perustuslakivaliokunta ovat lausunnoissaan pyytäneet hallitusta ryhtymään toimenpiteisiin jo vuosia sitten.
–Puolustusministeriön asettama toimikunta totesi jo vuonna 2007, että totaalikieltäytyjien kohtelu tulisi saattaa yhdenmukaiseksi perustuslain kanssa. Suomi ei kuitenkaan ole ryhtynyt toimenpiteisiin lainsäädännön muuttamiseksi perustuslakivaliokunnan ja YK:n kritiikistä huolimatta. Odotamme, että hallitus nyt ryhtyy lainsäädäntötoimenpiteisiin asiassa, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä sanoi helmikuussa tiedotteessa.
Aseistakieltäytyjäliitto vaati tuolloin luopumaan totaalikieltäytyjien vapausrangaistuksista ja luonnehti hovioikeuden ratkaisua käänteentekeväksi.
Työryhmän määräaika päättyy 29. kesäkuuta.
Syntyvyys putoaa kuin kivi, tärkeänä syynä miesten syrjäytyminen
VastaaPoista"Jos tyttöjen koulutulokset olisivat yhtä huonoja kuin poikien, sitä pidettäisiin kansallisena skandaalina”, sanoo Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch.
Suomeen syntyy yhä vähemmän lapsia. Yksi syy on miesten nopea syrjäytyminen.
Valtiovarainministeriön kokoaman tilaston mukaan 25-34-vuotiaiden miesten työllisyysaste on vuoden 2008 jälkeen pudonnut yli 87 prosentista alle 80 prosenttiin. Romahdus tapahtui kahdessa vaiheessa. Vuosina 2008-2009 työllisyysaste putosi viisi prosenttia. Vuosina 2011-2017 seurasi yli neljän prosentin pudotus.
Syntyvyys seurasi nopeasti perässä. Vuonna 2009 Suomessa syntyi 61 000 lasta. 2017 noin 50 000.
Väestö ei vielä supistu, vaikka tammi-helmikuun aikana syntyi 7 687 lasta, eli 260 vähemmän kuin vastaavana aikana 2017. Väestö kasvoi muuttovoiton vuoksi.
Pientuloisten osuus 25-34-vuotiasta miehistä on kasvanut koko vuosituhannen ajan. Suuri hyppäys alkoi vuoden 2008 laman kynnyksellä. Vuonna 2007 ikäryhmän miehistä noin yhdeksän prosenttia oli pienituloisia. 2015 heitä oli jo yli 18 prosenttia.
Pienituloisuus on tällä vuosituhannella kasvanut myös saman ikäisten naisten keskuudessa mutta huomattavasti hitaammin. Kolmen vuoden jaksolla 2013-2015 pienituloisten osuus ikäryhmän naisista laski yli 12 prosentista alle 10 prosenttiin.
Eikä tässä kaikki. Asiakastiedon tuoreen tilaston mukaan 25-39 -vuotiasta miehistä yli 15 prosentilla on maksuhäiriömerkintä. Naisista noin kymmenellä prosentilla.
Suomalaiset miehet syrjäytyvät siis vauhdilla. Tällä on suuri vaikutus syntyneiden lasten määrään ja siihen, että yhä useampi mies jää kokonaan ilman lapsia.
Väestöliiton mukaan vain perusasteen suorittaneista 40-45 vuotiaisita miehistä 35 prosenttia on lapsettomia. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista heitä on vain 22 prosenttia. Näistä miehistä enää pari prosenttia tulee isäksi. Saman ikäryhmän naisilla koulutus ei juuri korreloi lapsettomuuteen. Ikäryhmän naisista noin 20 prosenttia on lapsettomia.
Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirchin mukaan ongelma merkittävä.
”Miehet syrjäytyvät perheellistymisestä. Tällä hetkellä 20-29 vuotiasta miehistä melkein 87 prosenttia on vailla lasta. Tämä on todella korkea luku. ”, hän sanoo.
Samalla vapaaehtoinen lapsettomuus on kasvanut jonkin verran.
”Käsittelimme tätä vuoden 2015 Perhebarometrissä. Kyse ei ole niinkään koulutetuista naisista, vaan kouluttamattomista miehistä. Tämä kielii siitä, että kysymys on resurssien puutteesta”, sanoo Rotkirch.
Moni mies siis haluaa lapsen, mutta kokee, ettei isyyteen ole mahdollisuutta.
Tyttöjen ja poikien eriytyminen alkaa jo yläasteella. Rotkirch tosin huomauttaa, että poikien sisällä on suurta hajontaa. Jotkut menestyvät erittäin hyvin.
Trendi on kuitenkin selvä.
”Suomessa ei riittävästi pyritä siihen, että pojat menestyvät koulussa. Aiemmin on onnistuttu kasvattamaan lukemisesta ja oppimisesta kiinnostuneita poikia. Jos tyttöjen koulutulokset olisivat yhtä huonoja kuin poikien niin sitä pidettäisiin kansallisena skandaalina”, Rotkirch sanoo.
”En ollut tajunnut, että näin järkyttävää naisvihaa voi olla” – Vihakampanjan kohteeksi joutunut toimittaja Rebekka Härkönen ilmoitti Pressiklubissa, ettei jaksa enää keskustella kiusaajiensa kanssa
VastaaPoistaHärkönen on muuttanut Helsinkiin, koska elämä Turussa muuttui tukalaksi, ja vihakampanja vaikutti liikaa hänen arkeensa.
PERJANTAI-ILLAN Pressiklubissa todettiin yhteen ääneen, että Turun Sanomien toimittaja Rebekka Härkönen on joutunut Suomen oloissa poikkeuksellisen rajun vihakampanjan kohteeksi. Studiossa olivat Härkösen ja juontaja Sanna Ukkolan lisäksi toimittajat Matti Virtanen ja Jussi Pullinen.
Kampanja alkoi viime vuonna, kun Härkönen haastatteli Turun Sanomiin turvapaikanhakijaa, joka kertoi auttaneensa Turun puukotuksen uhreja. Jutun ilmestyttyä samana iltana Härkösen sähköposti tukkeutui vihaviesteistä ja uhkauksista, eikä loppua näy vieläkään.
Hyökkäyksen usuttajana toimi Jussi Halla-aho, joka itse vetäytyi pian taka-alalle, kun kävi ilmi, ettei Härkösen jutussa ollut mitään vikaa.
Matti Virtanen totesi, että Halla-Aho teki silloin pahan virheen.
”Hän ei tajunnut, että hänellä on näitä sokeita seuraajia, jotka alkavat tehdä töitä hänen puolestaan.”
Pullinen epäili, että Halla-aho ei olisi tätä tajunnut. Hän muistutti, että tämänkaltaiset kampanjat noudattavat aina samaa kaavaa.
JUONTAJA Sanna Ukkola kyseli, miksi vihan kohteena on aina naisia, mutta vastaus jäi tässäkin keskustelussa vajaaksi.
”En ole tätä ennen kokenut itseäni toimittajana ensisijaisesti naiseksi, enkä ollut tajunnut, että on olemassa näin järkyttävää naisvihaa ilmiönä. Nyt se on pakko myöntää”, Härkönen sanoi. Hän lisäsi, että joukkoon saattaa joutua myös miehiä, jotka sanovat olevansa feministejä.
Virtanen vertasi Härkösen kokemuksia omiinsa, sillä hän on saanut usein vihaista palautetta ”väärien” ilmastonmuutosnäkemystensä takia.
”Mutta ei niissä viesteissä ole koskaan mitään sukupuolista sävyä!” Virtanen huudahti. Härkösen saamissa vihaviesteissä taas ei juuri muuta olekaan.
”Yleensä vastaan kohteliaasti ja lyhyesti, pysyn asiallisena. Se saattaa yllättää hyökkääjän. Miksi sä Rebekka et vain ilmianna ja blokkaa kuten muut tekee?”, Virtanen kysyi Härköseltä, kaikella ystävyydellä.
”Koska mulla oli se hullu ajatus, että näiden kanssa voisi keskustella, mutta nyt mä olen tajunnut, että näytän lopulta vain kahelilta. Toisaalta kun olin seitsemän kuukautta hiljaa, sama meno jatkui silloinkin”, Härkönen vastasi.
”Mutta nyt olen ajatellut lopettaa. Olen ihan nääntynyt.”
PULLISEN MIELESTÄ keskustelua kannattaa aina käydä, koska olisi huolestuttavaa, jos ei uskallettaisi enää mennä mukaan, tarkoittaen ilmeisesti ennen muuta toimittajia.
”Ei nyt koko ammattikunta uhriuduta”, Virtanen toppuutteli.
Härkönen on halunnut herättää keskustelua lainsäädännön roolista vihakampanjoissa.
”Voiko kampanjoihin puuttua lailla ja jos, niin mihin kohtaan?” hän kysyi.
Pullinen komppasi ja huomautti, että on olemassa ilmiöitä, joille ei ole nimeä laissa. Jos olisi sanoja, myös sosiaalisen median alustat olisi helpompi saada kantamaan vastuutaan siitä, mitä heidän ”tiloissaan” tapahtuu.
Härkönen on muuttanut Helsinkiin, koska elämä Turussa muuttui tukalaksi, ja vihakampanja vaikutti liikaa hänen arkeensa.
”Helsingissä on paljon helpompaa, koska täällä on muitakin, jotka ovat joutuneet tikun nokkaan. Kuten sinä Sanna”, Härkönen sanoi. Ukkola on yksi niistä naistoimittajista, jotka ovat Härkösen tapaan saaneet osansa some-ryöpyistä.
IL-ANALYYSI
VastaaPoistaVihreillä paras potentiaali kasvattaa kannatusta, kokoomus ja keskusta taistelevat samoista äänestäjistä
Iltalehden ja Uuden Suomen teettämän kyselyn mukaan vihreillä on edelleen isoin potentiaali kannatuksensa kasvattamiseen, mutta jääkö puolue ikuiseksi lupaukseksi, kysyy Iltalehden Juha Ristamäki.
Iltalehti ja Uusi Suomi ovat teettäneet kuukausittaisen puoluekannatuskyselynsä ohella arvion siitä, mitkä puolueet houkuttelevat äänestäjiä myös oman kannattajakuntansa ulkopuolelta. Tietoykkösen toteuttama kysely mittaa puolueen potentiaalia nostaa omaa kannatustaan.
Suurin kannatuspotentiaali on vihreillä. Kaikista vastanneista 16 prosenttia sanoi, että voisi "oman puolueensa" lisäksi äänestää vihreitä. Vihreät houkuttaa erityisesti niitä, jotka sanovat äänestävänsä tällä hetkellä vasemmistoliittoa. Heistä yli puolet (51%) voisi äänestää myös vihreitä.
Naisten sielut
Kannatusta löytyy reippaasti myös SDP:n (30%) ja kokoomuksen (20%) äänestäjien parista. Tämä tarkoittaa suomeksi, että demarien ja kokoomuksen pitää tehdä hartiavoimin töitä, ettei etenkin koulutettuja naisia valu heidän kannattajistaan vihreiden äänestäjiksi.
Käytännön politiikan tasolla se tarkoittaa muun muassa sitä, että kokoomus rummuttaa jatkuvasti koulutuksen puolesta. Lisäksi kokoomuslaiset esittivät opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen johdolla syvää loukkaantumista, kun keskusta meni kaatamaan perhevapaauudistuksen. Tällä tavalla kokoomus luo itsestään kuvaa tasa-arvon taistelijana.
SDP häärii samoilla tonteilla. Esimerkiksi Tuula Haatainen kävi presidentinvaalikamppailua jo puolueen yleisemmät teemat edellä. Haatainen nosti esiin seksuaalista häirintää sekä naisten asemaa kotona ja globaalisti. Viesti on selvä ja tarkoitettu naisäänestäjille, joita vihreät erityisesti houkuttaa.
Vastustajien onni
Kaupungistuminen, ympäristöasioiden nousu, pehmeät arvot... Kehitys puhuu sen puolesta, että vihreille olisi aukeamassa taivas.
Poliittisten vastustajien onneksi puolue valitsi itselleen puheenjohtajaksi Touko Aallon, joka on luvalla sanoen ollut hieman kohmeessa.
Kukaan ei väitä, etteikö Aalto yrittäisi ja paneutuisi asioihin. Hänen tyylinsä saattaa vain olla tähän aikaan väärä. Hän pohtii pitkään asioita, tömäyttää sitten kannanoton julki ja se on siinä.
Vihreiden äänestäjien esiin kaivaminen vaatii enemmän Ville Niinistön kaltaista ärhäkkää ja aktiivista puheenjohtajaa. Niinistö oli koko ajan esillä ja haastoi hallitusta. Aallosta ei ole hallitukselle ainakaan toistaiseksi ollut juurikaan harmia.
Lisäksi etenkin kokoomus ja SDP yrittävät vihreiden keskeisillä politiikka-alueilla syleillä vihreät kuoliaaksi. Kaupunkimaisesti asuvat suomalaiset jakavat kyllä laajalti vihreiden arvot, mutta eivät he välttämättä sen takia vihreitä äänestä, koska muutkin puolueet näyttävät ajavan samoja asioita.
Erottautuminen kilpailijoista on vihreillekin elinehto. Kuten eräs keskeinen vihreä vaikuttaja sanoi, "vihreät eivät missään tapauksessa saa leimautua kokoomuksen puisto-osastoksi".
Samoja äänestäjiä
Myös kokoomuksella on perinteisen kannattajakuntansa ohella vetovoimaa. Keskustaa nyt kannattavista 31 prosenttia sanoi Iltalehden kyselyssä, että voisi harkita äänestävänsä myös kokoomusta.
Jos taas katsotaan kokoomuksen äänestäjiä, heistä 18 prosenttia voisi harkita äänestävänsä keskustaa.
Nämä kaksi tietoa selittävät olennaisella tavalla sen, miksi keskusta ja kokoomus ovat yhä enemmän tukkanuottasilla keskenään, mitä lähempänä vaalit ovat.
Vaikka ne ovatkin hallituskumppaneita ja sitoutuneet yhteisiin tavoitteisiin, ne tappelevat vaaleissa myös isosta siivusta samoja äänestäjiä. Siksi niille ei ole yhdentekevää, millä tavalla ne asemoivat itsensä julkisuudessa. Sekä keskustalla että kokoomuksella on paljon voitettavaa toisiltaan.
Ina Mikkolan kolumni: Miltä uskottavuus näyttää? Ei ainakaan naiselta
VastaaPoistaNaisten on vaikea raivata tilaa asiantuntijamaailmassa. Nainen saa huomautuksia ulkonäöstään ja vaatteistaan helposti. Tällaista tylsää ja väärää sterotyyppistä naiskuvaa pitää laajentaa, kirjoittaa Ina Mikkola.
Ajattelin, että olet todella ärsyttävä ja pinnallinen, mutta sähän oletkin älykäs ja teet erinomaisia juttuja”, on lause, jonka olen kuullut usein itsestäni. Kukaan ei ole koskaan arvannut ammattiani ulkonäköni perusteella. Minulle on sanottu useaan otteeseen, etten näytä toimittajalta.
Usein nihkeä ennakkoluulo minua kohtaan aiheutuu nimeomaan pelkästä ulkonäöstäni, siitä millainen tyyli minulla on. Harha kiteytyy siis ajatukseen, että jos nainen panostaa millään lailla näyttävämmin ja persoonallisemmin pukeutumiseensa asusteita ja kampausta myöten, hänen täytyy olla pinnallinen ja pääosin kiinnostunut vain ulkonäöstään. Sen vuoksi hän taitaa olla myös ärsyttävä ja todennäköisesti tyhmäkin. Tai no, ei ainakaan “erityisen välkky”.
En todellakaan ole ainut, joka on saanut osansa ennakkoluuloista. Vielä pidemmän linjan toimittaja, mielipiteitä jakava Maria Veitola saa jatkuvasti ulkonäköönsä kohdistuvia viestejä. Esimerkiksi sellaisia, joissa ikään kuin halveksuen pohditaan, että mitä sukupuolta hän edes edustaa, kun “eihän tuosta ota selvää”! Ihan kuin sillä olisi toimittajan ammattitaidon kannalta merkitystä, mitä sukupuolta olet ja vielä vähemmän sen suhteen, minkä sukupuolen edustajalta näytät.
Joillekin tuntuu olevan lähes mahdotonta päästa ennakkoluuloistaan yli, koska he antavat ulkoisten seikkojen, pinnan, dominoida kokonaiskuvaa. On vaikeaa nähdä ihmisen pukeutumistavan, puhetyylin ja olemuksen yli itse sisältöön ja ajatuksiin. Koska ne vaan ärsyttää niin pirusti. Siksi tässä ei ole kyse nyt vain minusta tai Veitolasta, saati jostain “uhriutumisesta”, vaan mielestäni tämä kaikki kertoo oleellisista ongelmakohdista yhteiskunnassamme. Ensinnäkin hyvin kapeasta naiskuvasta, toiseksi kapeasta kuvasta sen suhteen, miltä älykkyyden, asiantuntevuuden ja amattitaidon oletetaan näyttävän sekä kolmanneksi kapeasta toleranssista sulattaa ihmisten moninaisuutta.
Kärjistetysti todettuna naisena et voi olla sekä hauska, älykäs, ammattitaitoinen, päättäväinen, uskottava, tyylikäs ja kaunis, vaan pitää valita yksi kategoria johon kuulua. Muuten alkaa ärsyttämään, kun ei voikaan niin helposti lokeroida!
Naisena et ole koskaan oikean ikäinen, vaan liian nuori tai vanha. Aina pitäisi olla enemmän tai vähemmän jotain toista. Aina jollain on oikea mielipide ja analyysi sinusta valmiina - tuntematta sinua. Haukut liittyvät usein naiseuteen, naisen ulkonäköön ja nainen mielipiteineen myös seksualisoidaan miestä herkemmin. Sen sijaan, että kritisoitaisiin naista ensisijaisesti ihmisenä, tekijanä ja toimijana, tytöttelyllä ja huorittelulla pyritään mitätöimään vuosien aikana naisen hankkima ammattitaito.
Kun YleX:n radiojuontaja Alma Hätönen julkaisi bikinikuvan Instagramissaan, tuli lauma kiusaajia huutamaan, kuinka “uskottavuus menee” ja “onpa kamalaa humiohuoraamista”. Aivan kuin se olisi kenenkään toisen oikeus määritellä, mitä omalla kehollaan tekee. Aivan kuin omaa kehoaan ei saisi ottaa itse haltuun. Aivan kun olisi joku suurin synti olla ylpeä omasta kehostaan. Aivan kuin yksi bikinikuva yhtäkkiä nollaisi kaiken ammattitaidon. Ja paskat. Tämä kaikki edellä mainittu on vahvasti sidoksissa sekä sukupuoleen että siihen, miten olemme tottuneet vakavasti otettavan ihmisen käyttäytyvän ja näyttävän.
Parrakkaat miehet joutuvat kestämään ikävää piikittelyä töissä: "Tervehdys oli joka kerta ISIS-tyyliin allahu akbar"
VastaaPoistaSyöminen parran kanssa on usein sotkuista, se jää paikkoihin kiinni ja työkavereilta tulee rajua kuittailua. Silti moni mies luopuisi parrasta vain pakon edessä.
41-vuotias Joni Tähti on tottunut siihen, että grillillä tai pikaruokaravintolassa käynnin jälkeen on suunnattava pesemään parta. Pahimpia sotkijoita ovat hampurilaiset.
– Majoneesit ja kastikkeet tursuavat sieltä välistä väkisinkin parralle. Minun partani ei ole edes kovin pitkä. Voin kuvitella tilanteen sellaisella, jolla parta roikkuu polvissa asti, Tähti sanoo.
Toinen ongelmallinen syötävä on lihapiirakka, joka on täytetty väärässä järjestyksessä. Haminassa asuva Tähti sanoo tietävänsä vain yhden grillin, jossa lihapiirakka osataan täyttää oikein.
– Jos nakit on laitettu ensin ja lisukkeet päälle, ne tulevat rinnuksille. Lisäksi se nakkireuna on aika kuivaa syötävää. On yllättävän tärkeää, missä vaiheessa sen nakin survaisee piirakkaan. Kun mausteet laittaa ensin, ne menevät tasaisesti ympäri lihapiirakkaa.
Samanlaisia kokemuksia on suurella osalla parrakkaista miehistä. Jotkut Suomen Parrakkaat -yhteisön jäsenet kertovat Facebookissa, että grilliruuan syöminen ja hampurilaisravintoloissa käyminen on vähentynyt tai jopa loppunut kokonaan.
"Parran, tai suun yli tulevien viiksien vuoksi olen luopunut julkisilla paikoilla syömisestä enkä kärsi siitä mitenkään."
"Lopetin hampurilaisten syömisen puoli vuotta sitten. Välillä kiroan kuontalon syvimpään helvettiin."
"Grilliruokaa ja hampurilaisia tulee välteltyä yleisillä paikoilla kuten myös huoltoaseman sämpylöitä. Tahtoo majoneesit ja lisukkeet levitä ympäriinsä."
Viiksikarva jumissa
Parrakkailla on ongelmia muidenkin ruokien kanssa. Grilliruuan ohella pahimpia sotkijoita ovat keitot, jäätelö, jugurtit ja munkit. Varsinkin viiksiin tarttuu miesten mukaan lähes kaikki. Joskus syöminen tai juominen jopa sattuu.
"Yhden viiksikarvan jääminen tölkin klipsin väliin. Voi ihme, miten se osaa vihlaista selkärankaan asti."
"Joskus kiskoin kurkkuun menemässä olevan karvan, vain huomatakseni että sehän on edelleen ylähuulessa kiinni."
Pulmista huolimatta parta on monelle miehelle niin suuri osa identiteettiä, että he näkevät sen eteen paljon mielellään vaivaa – mutta joutuvat kestämään myös rankkaa arvostelua.
Usein kommentoijat eivät tarkoita pahaa, mutta parran omistajaa kuittailu harmittaa.
"Olen todella loppu jatkuvaan joulupukitteluun, väsyneisiin ISIS-kommentteihin ym. ”hauskoihin” heittoihin. Kun sitä kuuntelee tarpeeksi ja jatkuvasti, se alkaa vituttaa."
"IT-alalla muhkeaa partaa kavahdetaan. Puheet ja vitsit aiheesta viittaavat tähän. Kyllä jonkun ISIS-vitsin sai päivän aikana usein kuulla. Myöskin helvetin perkeleeksi on haukuttu useasti."
"Huutelijat lopettivat töissä huutelut, kun aloin aina töihin tullessa sanomaan kaikille, että salaam aleikum." (Muslimien tervehdys)
"Yhdelle työkaverille jouduin tuossa alkuviikosta lyömään jauhot suuhun, kun joka kerta tavatessa tervehdys oli (ISIS-tyyliin) ”allahu akbar”. Vastasin hänelle, etten minäkään hänen ylipainoaan ole ennen kommentoinut, mutta voisi hänkin aika tavalla laihduttaa."
Miesten mukaan yleistä on myös uskontoon liittyvä herjaaminen ja se, että parrakkaita haukutaan moottoripyöräkerhon tai rikollisjärjestön jäseniksi. Miehet ihmettelevät, miksi parta tuntuu olevan hyväksyttävä syy arvostella toisen ulkonäköä.
“Olen kysynyt huutelijoilta, miksi partaa saa niin vapaasti arvostella ja herjata. Kuulemma sen takia, koska sen on itse kasvattanut ja siihen pystyy itse vaikuttamaan. Ylipainoonkin useimmissa tapauksissa ihminen pystyy itse vaikuttamaan, mutta ei se silti kuulu hyviin käytöstapoihin siitä alkaa ensimmäisenä toiselle ilkkumaan.”
Karut kuvat: Näyttelijättären kasvot mätänevät, poskipää puuttuu – taustalla vuosien huumekoukku - Viihde - Ilta-Sanomat
VastaaPoistahttps://artvoice.com/2018/04/05/allison-mack-now-leading-nxivm-branded-sex-slaves-slaves-still-24-hour-readiness-former-smallville-actress/#.Wsl0zIhuaUk Smallville sarjasta tuttu näyttelijä Allison Mack pisti pystyyn seksikultin ja hänellä on seksiorjia sun muuta 24h hälytystilassa minuutin viiveellä vastaamassa. Lisäksi Mack vielä poltatti orjilleen hänen omat nimikirjaimensa ihoon, mutta viranomaisia ei asia tunnu kiinnostavan. Heidän mukaansa Mackin aivopesi hommaan nyt jo vankilaan laitettu jamppa ja Mack on viaton pulmunen. On se kumma kun ei naisilla ole agentuuria sitten enää ollenkaan. Saavat näköjään tehdä ihan mitä lystäävät.
VastaaPoistaMTV: Naisten jalkapallomaajoukkueen entinen päävalmentaja myöntää, että joukkueessa oli laajaa seksuaalista häirintää – Reima Kokko puhui asiasta HS:lle jo vuonna 1999
VastaaPoistaReima Kokon mukaan samanlaista toimintaa oli myös naisten jääkiekko- ja käsipallomaajoukkueissa.
SUOMEN naisten jalkapallomaajoukkueen entinen päävalmentaja Reima Kokko kertoo MTV:lle, että joukkueessa oli laajaa seksuaalista häirintää. Kokon mukaan asiasta tiedettiin, mutta siihen ei uskallettu puuttua.
Kokko oli naisten maajoukkueen päävalmentajana vuosina 1995–2000.
”Jos nuorempi tyttö ei lähtenyt siihen mukaan, niin painostus oli kovaa. Tiedän monta tyttöä –lahjakkaita maajoukkuepelaajia, jotka pelkäsivät ja lopettivat uransa, koska eivät kestäneet sitä touhua”, Kokko kertoo MTV:lle.
Kokon mukaan samanlaista toimintaa oli myös naisten jääkiekko- ja käsipallomaajoukkueissa.
Kokon mukaan asiaan puuttuminen oli vaikeaa.
”Jos joku alkoi laulaa niistä asioista, niin hän ei ollut siinä joukkueessa enää mitään. Monet pelkäsivät”, Kokko sanoo.
KOKKO ei kerro asiasta ensimmäistä kertaa. Jo vuonna 1999 Kokko kertoi HS:lle samasta asiasta jutussa, jossa pääasiassa käsiteltiin naispelaajien lesbosuhteita.
”Se on ongelma, kun joukkueeseen tulee nuoria tyttöjä, jotka eivät ole vielä perillä itsestään. Monella heistä on suht heikko itsetunto ja idoli voi tyrkyttää omia kuvioitaan. Nuoria tyttöjä on manipuloitu ja hyväksikäytetty, mutta selkeätä näyttöä siitä ei ole saatu”, Kokko kertoi tuolloin.
”Nuorten likkojen manipuloinnista pitäisi tehdä loppu. Nyt asia on pidetty lasikaapissa. Tapauksista puhutaan joukkuelajeissa sisäpiirijuttuina. Nuoria likkoja olisi suojeltava tavalla tai toisella.”
HS kertoi, että tyttöjä kasvatetaan varomaan poikia, mutta toisten naisten kanssa voidaan vaikka nukkua samassa sängyssä ajattelematta, että se voisi johtaa seksiin.
”Nuori tyttö voi vahvan ystävyyden kautta ajautua tilanteeseen, jossa ei enää osaa sanoa ei. Tyttö ei välttämättä ole osannut sitä puolta edes ajatella”, salibandyvalmentaja Risto Kauppinen sanoi.
MTV:n mukaan seksuaalinen häirintä jatkui ainakin vuoteen 2008 asti. Tieto perustuu kymmeniin pelaajahaastatteluihin.
Suomen Palloliitto ja Jääkiekkoliitto ovat vahvistaneet asian MTV:lle.
LISÄTTY LAUSE ”Tieto perustuu kymmeniin pelaajahaastatteluihin” kello 16.50.
Nuoret miehet ja naiset saavat lapsia ennätysvähän – Petteri Orpo huolestui: ”Eiväthän he edes kohtaa”
VastaaPoistaValtiovarainministeri Orpon huoli johtuu siitä, että suomalaiset nuoret miehet ja nuoret naiset eivät enää kohtaa toisiaan, mikä näkyy syntyvyystilastoissa lapsikatona. He eivät kohtaa, koska heidän maailmansa eriytyvät: yhä useampi nuori mies syrjäytyy, yhä useampi nuori nainen menestyy ja katoaa nuorten miesten silmistä yliopistoon.
SUOMESSA kuollaan nyt enemmän kuin synnytään, mitä ei ole tapahtunut sitten sotavuosien 1918 ja 1940.
”Ongelma on suuri, niin henkilökohtaisella tasolla kuin yhteiskunnankin kannalta”, Orpo kirjoitti Facebook-sivullaan maanantaina aamupäivällä.
Orpo on kiinnittänyt huomiota siihen, että parhaassa perheenperustamisiässä olevien eli 25–34 -vuotiaiden miesten työllisyysaste on 2000-luvulla heikentynyt samaa tahtia kuin syntyvyys Suomessa.
Ajankohtaisen innoituksensa huoleensa Orpo oli saanut Helsingin Sanomien artikkelista, jonka hän linkitti mukaan kirjoitukseensa. Artikkelissa oli haastateltu Orpon johtaman valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäkeä, jonka tuumailuihin Orpokin kirjoituksessaan viittaa.
”Syrjäytyminen ja yksin jääminen on tragedia, johon on puututtava entistä päättäväisemmin”, Orpo vaatii.
Hän suree poikien oppimisvaikeuksia koulussa, minkä vuoksi moni jää ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Tytöt pärjäävät paremmin, ”eivätkä he siksi edes kohtaa”.
ORPO tarkoittaa, että pojat ja tytöt eivät kohtaa toisiaan, minkä seurauksena he eivät harjoita lisääntymistä.
”Tämä näkyy jo syntyvyystilastoissa, kun lapsia syntyy Suomessa vähemmän kuin 150 vuoteen”, Orpo kirjoittaa ja liitti virkkeen loppuun huutomerkin.
Orpo auttaisi poikia viemällä jo aloitetut koulutuksen uudistukset ”huolella maaliin varhaiskasvatuksesta amisreformiin”.
”Pidetään ne mukana, joilla on suurimpia vaikeuksia”, Orpo kannustaa. Samaan aikaan pitäisi ponnistella jo syrjässä olevien ja yksinäisten auttamisessa mukaan yhteiskuntaan, opiskelemaan tai töihin.
ORPO muistuttaa näiden toimenpiteiden koskevan luonnollisesti kaikkia, myös tyttöjä, sillä kaikilla tytöilläkään mene hyvin, mutta pojilla menee lukumääräisesti huonommin.
”Yksinäisestä, vailla tekemistä ja tulevaisuudenuskoa olevasta nuoresta miehestä ei koskaan ole seurannut mitään hyvää”, Orpo varoittaa.
”Ei hänelle itselleen, kuin muillekaan. Heidän moittimiseen meillä ei ole varaa, auttamiseen pitää olla”, Orpo päättää kirjoituksensa, jonka alussa hän viestittää emojilla olevansa mietteliäs paikassa valtiovarainministeriö.
ORPON linkittämässä Helsingin Sanomien artikkelissa kerrottiin, etteivät suomalaiset enää synnytä entisessä määrin, vaan syntyvyys on romahtanut ja seurauksena on ollut ”lapsikato”.
Tämän vuoksi vanhusten määrä suhteessa työikäisiin kasvaa lähivuosina nopeammin kuin useimmissa muissa maissa. Lapsikato on edennyt Suomessa ennusteita nopeammin, joten niin sanotun huoltosuhteen heikkeneminen ei ehkä pysähdykään 2030-luvulla, kuten oli ennustettu.
HS:n artikkeli hätkäyttää tilastotiedolla, jonka mukaan kahtena viime vuonna kuolleita on ollut enemmän kuin syntyneitä. Edellisen kerran näin kävi vuosina 1918 ja 1940, jotka olivat sotavuosia.
Artikkelissa valtiosihteeri Martti Hetemäki hakee selitystä syntyvyyden heikkenemiselle nuorten miesten ja naisten erilaisella menestyksellä elämässä.
Heidän maailmansa eriytyvät: ”Naiset ovat yliopistossa, ja miehet muualla, eiväthän he edes kohtaa”.
Seta järkyttyi seksuaalisesta häirinnästä naisten palloilussa: "Olisi ehdottomasti pitänyt tehdä jotain"
VastaaPoistaMTV Sportin viime aikoina tekemät paljastukset seksuaalisesta häirinnästä naisten palloilujoukkueissa yllättivät Seta ry:n, joka tukee ja auttaa seksuaalisia vähemmistöjä.
Naisten tekemä seksuaalinen häirintä toisille urheileville naisille on Setan pääsihteerin Kerttu Tarjamon mielestä ehdottoman tuomittavaa.
– Tämä on asia, jolle olisi ehdottomasti pitänyt tehdä jotain, mutta on vuosikaudet mennyt niin, ettei siihen ole puututtu.
Tarjamon mukaan samaa sukupuolta olevien väliseen häirintään joukkueissa on saattanut olla vaikea puuttua sen takia, että seksuaalinen suuntautuminen on edelleen jonkinasteinen tabu Suomessa.
– Harvalla urheilutoimijalla on yhdenvertaisuussuunnitelmassa huomioitu seksuaalista suuntautumista. Ei osata miettiä, miten se näkyy pelaajissa joukkueissa. Silloin, kun ei ole sanoja, niin kaikki siihen liittyvät ilmiöt jäävät pimentoon, Tarjamo sanoo.
Urheilun eettinen keskus selvittää
Suomen urheilun eettisen keskuksen tutkimuspäällikölle Nina Laaksolle MTV Sportin selvityksessä ilmenneet paljastukset eivät tulleet yllätyksenä. Pikemminkin yllätti, miksei asioista puhuttu aiemmin.
– Jyväskyläläisenä täällä on palloilulajit vahvoja. Lukioikäisenä tiedostin, että se (häirintä) oli vallitseva tosiasia. Minua vähän ihmetyttää, että miksi vasta nyt puhutaan, Laakso sanoo.
Urheilun eettinen keskus selvittää yhdessä muiden toimijoiden kanssa, millaista häirintää urheilussa on ilmennyt. Keskus myös laatii lajiliitoille työkaluja häirintään puuttumiseen.
Maajoukkueen ex-pelaaja kommentoi seksuaalista häirintää: "Tehtyä ei saa tekemättömäksi"
VastaaPoistaSuomen naisten jalkapallomaajoukkueen entinen pelaaja, Palloliiton nykyinen varapuheenjohtaja Katri Mattsson on ottanut kantaa maajoukkueessa vallinneeseen seksuaaliseen häirintään.
MTV Sport on viime aikoina uutisoinut, että Suomen naisten jalkapallo- ja jääkiekkomaajoukkueissa sekä lajien SM-sarjajoukkueissa on tapahtunut laajamittaista seksuaalista häirintää, joka on jatkunut 1990-luvulta vähintään vuoteen 2008 asti.
Mattsson kertoo, että hän sai pelata maajoukkueessa turvallisessa ympäristössä omana itsenään.
– Surullisin mielin seurasin tänään uutisia todetakseni, että maajoukkueessa on 90-luvulla ollut valmennusjohdon sallima toimintakulttuuri, jossa ei ole taattu kaikille turvallista ympäristöä, Mattsson kirjoitti Twitter-tilillään sunnuntai-iltana.
– Kun menin itse -98 naisten maajoukkueen mukaan ensimmäistä kertaa 15-vuotiaana, oloni oli turvallinen ja sain olla rauhassa ja ihan oma itseni. On äärimmäisen surullista eikä missään tapauksessa hyväksyttävää, jos asia ei kaikille ole ollut näin.
Mattsson pelasi naisten maajoukkueessa kolmena eri vuosikymmenenä, ajanjaksolla 1998–2015. Hän kokee toimintakulttuurin ajan kuluessa muuttoneen.
– Suurempi ammattimaisuus sekä isompi vastuun kantaminen jukkueen asioista ja valmennuksesta tuli 2000-luvulla ja siitä kehitys on jatkunut tähän päivään asti. Onneksi toimintakulttuuri on muuttunut ja tässäkin suhteessa on menty eteenpäin, kuten koko suomifutiksessa.
– Tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja meidän on varmistettava, että vastaavaa ei pääse enää koskaan tapahtumaan. Jalkapallon pitää olla kaikille turvallinen laji, Mattsson korostaa viestinsä lopuksi.
Timo Innasen kommentti: Kynnys seksuaaliseen häirintään nousee naisurheilussa
VastaaPoistaTulosruutu paljasti viime viikon torstaina suomalaisen naisurheilun huipulla, muun muassa naisten jalkapallo- ja jääkiekkomaajoukkueissa, tapahtuneen pitkään laajamittaista seksuaalista häirintää.
Inserttien jälkeen ihmiset ovat kysyneet allekirjoittaneelta, milloin syyllisten nimet tulevat esiin. Olen tutkiva urheilutoimittaja, en poliisi, joten kysymys ei ole edes relevantti. Osa syyllisistä, jotka ovat luoneet vastenmielistä alakulttuuria, ovat toki tiedossa.
Olennaisempaa sen sijaan on se, että jatkossa kynnys seksuaaliseen häirintään kasvaa naisten joukkueurheilussa. Uskon ja toivon, että pian arkaluontoiseen ilmiöön osataan reagoida – vihdoinkin – asian vaatimalla vakavuudella.
Kenenkään ei pidä sietää hyväksikäyttöä tai painostusta – ei fyysistä eikä henkistä. Häirinnän on loputtava kokonaan. Kokeneemmat pelaajat, nuorten esikuvat, eivät saa käyttää enää valta-asemaansa hyväkseen.
Valmentajien puolestaan on pyrittävä kitkemään ongelmat heti. Heiltä vaaditaan rutkasti pelottomuutta ja rohkeutta. Ilmiö pelottaa yhä monia: siitä vuosien varrella kärsineet ovat mieluummin vaienneet ja päättäneet jopa uransa, kun puhuneet tulenarasta ilmiöstä.
Ja juuri siksi onkin kullanarvoisen merkittävää, että pitkään pinnan alla kytenyt epäkohta, ilmiö, on nostettu nyt julkisesti esille. Häirintäkulttuuri vähenee hiljalleen, koska kulttuuri muuttuu. Hitaasti, mutta varmasti.
Rohkeat ja ennakkoluulottomat ihmiset voivat muuttaa asioita.
VastaaPoistaPehmeä isimies on nyt evoluution huippu! Yllättävä syy uhkaa johtaa machoäijien sukupuuttoon
”Kukasta kukkaan lentäminen ei enää ole tehokas lisääntymistapa”, sanoo evoluutiobiologi Markus Rantala.
Tulevaisuus on pehmomiesten kulta-aikaa, väittää evoluutiobiologian dosentti Markus Rantala Turun yliopistosta. Hänen mukaansa feminiinisemmät pehmomiehet lisääntyvät jo nyt todennäköisemmin kuin maskuliiniset machot, koska lisääntyminen edellyttää yhä useammin päätöstä perheen perustamisesta.
– Kukasta kukkaan lentäminen ei enää ole tehokas lisääntymistapa, koska ihmiset voivat itse päättää lasten hankkimisesta, Rantala toteaa.
Evoluutio ja luonnonvalinta suosivat niitä, jotka siirtävät geeninsä eteenpäin mahdollisimman tehokkaasti. Ennen jälkeläisiä siunaantui, kun harrasti seksiä – erityisesti miesten osalta mahdollisimman monen kumppanin kanssa. Enää seksi ei johda automaattisesti raskauteen, koska moni käyttää ehkäisyä.
Käytännössä lisääntyminen edellyttää nykyään vahvaa halua perheen perustamiseen. Siksi isyydestä haaveilevien pehmomiesten geenit siirtyvät eteenpäin todennäköisemmin kuin yhden illan suhteita harrastavien naistenmiesten. Kun pelkkä seksin harrastaminen ei riitä suvun jatkamiseen, ovat machomiehet vaarassa kuolla vähitellen sukupuuttoon.
Machokin voi pehmetä
Merkittävä syy muutokseen on ehkäisypillereiden yleistyminen. Se vaikuttaa lisääntymisen lisäksi myös parinvalintaan.
Rantala kertoo, että tutkimusten mukaan pillereitä käyttävät naiset mieltyvät useammin feminiinisempiin pehmomiehiin kuin hormonaalista ehkäisyä välttelevät kanssasisarensa. He valitsevat siis harvemmin rinnalleen maskuliinista machomiestä.
Korkean testosteronitason tiedetään vähentävän miehen hoivaviettiä ja kiinnostusta lasten hankkimiseen. Pehmomiehillä puolestaan on alhaisempi testosteronitaso, ja he ovat romanttisempia kuin machomiehet.
Iän myötä myös macho usein pehmenee.
– Miesten testosteronitaso alkaa laskea noin kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen. Ei siis ole mahdotonta, etteikö vauvakuume tarttuisi miehiseenkin mieheen, Rantala sanoo.
Liki yhdeksän kymmenestä nuoresta miehestä jää ilman lasta - nyt ministeriössäkin huolestuttiin siitä, ettei suomalaisia enää synny
VastaaPoistaMiesten syrjäytymistä kouluissa on yritetty nostaa vuosien varrella useampaan kertaan ongelmaksi, mutta aika tyypillisesti silloin feministit esimerkiksi opetushallituksesta ovat voimakkaasti pyrkineet tukahduttamaan tällaisen keskustelun jo heti alkuunsa erilaisin verukkein. Nyt sitten nähdään, että mihin tämä on johtamassa. Tässä on varsin hyvä esimerkki Opettaja-lehdestä poikien heikon aseman vähättelystä:
VastaaPoista"Tyttöjen hyvä koulumenestys ei ole uusi asia eikä myöskään erityisen suomalainen. Professori Elina Lahelma Helsingin yliopistosta ei yhdy huolipuheeseen poikien erityistuen tarpeesta. Lahelman mukaan huolipuheessa yleistetään ja esitetään ongelma ikään kuin kaikki tytöt menestyisivät ja kaikki pojat epäonnistuisivat."
Elina Lahelma on ollut myös vahvasti feministishenkisessä Segregaation lieventämistyöryhmässä, jonka opetusministeriä on asettanut. Tämä siitä huolimatta, että Lahelma ajaa poikien ongelmia vähättelevää ja tyttöjen ongelmia korostavaa linjaa, kuten Opettaja-lehden lainauksesta näkee:
"Lahelma myös arvostelee tarkastelun rajaamista kouluun. Näin tehtäessä oletetaan, että huonot kouluarvosanat automaattisesti johtavat epäonnistumiseen jatko-opintoihin hakeuduttaessa, työelämässä ja yhteiskunnassa.
– Koulumenestys ja koulutus on naisille ja miehille erilainen resurssi, ja naisille tärkeämpi kuin miehille. Miesten tie jatkokoulutukseen on helpompaa kuin naisten muun muassa siksi, että naiset kilpailevat keskenään hyvillä arvosanoilla. Koulutuksen ulkopuolelle jääminen on suurempi uhka naiselle."
Toinen poiminta arkistosta:
VastaaPoistaIhmissuhteet ja tasa-arvo: Tasa-arvovaltuutetun horinoita
Tasa-arvovaltuutettu Päivi Romanov: Tasa-arvoa oppilaitoksiin.
Voidaan kuitenkin kysyä, onko naisissa opettajina jotain vikaa? Ovatko naiset pärjänneet opettajina huonosti? Suomi komeilee PISA-tutkimusten kärjessä ja ulkomailta asti käydään ihmettelemässä Suomen hyviä oppimistuloksia ja koululaitosta.
Onko yhteiskunnallinen ongelma, että eläinlääkäreistä suurin osa on naisia? Naiset ovat kautta maailman sivun hoitaneet lehmät ja hevoset navetassa. Ja puhuttaessa fyysisestä voimasta, eivät miehetkään lehmiä ja hevosia omilla voimillaan hallitse. On varottava teilaamasta yksipuolisen sukupuolirakenteen aloja jotenkin "huonoiksi" tai "viallisiksi".
Viime aikoina on tuon tuostakin kiinnitetty huomiota naisten alati enenevään määrään yliopistoissa ja akateemisen tutkinnon suorittaneista. Asiasta puhutaan yleensä jokseenkin negatiivisin ilmaisuin: naiset "tulvivat", "ryntäävät", "vyöryvät" yliopistoihin, he "valtaavat" yliopistot ja korkeakoulut. Tyttöjä harvoin tästä kiitetään.
En ole opetustoimen enkä kasvatustieteiden asiantuntija, siksi en halua asettaa kyseenalaiseksi tutkimuksia ja selvityksiä, joiden mukaan pojat voivat huonosti koulussa. Rohkenen kuitenkin toivoa, että alan asiantuntijat ennakkoluulottomasti pohtisivat, ovatko pojat sellaisessa vaaravyöhykkeessä koulunkäynnin ja oppimisen suhteen, kuin julkinen keskustelu antaa ymmärtää. Vain onko sittenkin kysymys pienestä ryhmästä, jonka perusteella ei voida vetää yleispäteviä johtopäätöksiä pojista yleensä?
Suomalaiset eivät enää synnytä, ja nyt valtiovarainministeriö kiinnostui asiasta – Se tarkoittaa, että on tosi kyseessä
VastaaPoistaValtionvarainministeriö yllättyi syntyvyyden jyrkästä laskusta. Tämä kertoo, että asia otetaan nyt tosissaan.
SYNTYVYYS on romahtanut Suomessa. Jyrkkä lasku on ollut yllätys, ja nyt se on pakko alkaa ottaa tosissaan.
Se on tiedetty pitkään, että Suomessa vanhusten määrä suhteessa työikäisiin kasvaa lähivuodet nopeammin kuin useimmissa muissa maissa. Tähän on jo hyvän aikaa varauduttu.
On tehty eläkeuudistus ja nostettu eläkeikiä. Nyt tehdään sote-uudistusta, jonka yksi tarkoitus on selviytyä räjähtäen kasvavista hoivamenoista.
Se, mihin sen sijaan ei ole vielä varauduttu, on lapsikato. Syntyvyys laskee paljon nopeammin kuin on ennustettu.
Nyt myös valtiovarainministeriö on havahtunut tähän. Kun rahoja vahtaava ministeriö on jostakin huolissaan, voi olla varma, että asia on tuota pikaa myös politiikan asialistalla.
Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki on käyttänyt heikosta syntyvyydestä viime viikkoina niin julkisia kuin taustoittavia puheenvuoroja. Hän on myös yrittänyt purkaa syitä siihen, miksi väestöennuste on mennyt niin dramaattisesti pieleen kuin oheisesta grafiikasta näkee.
Hetemäki on puhunut aiheesta muun muassa maaliskuun puolivälissä Keva-päivässä. Esityksen voi katsoa tästä.
POLIITTISTEN päätösten kannalta syntyvyyden kiihtyvä lasku on ikävä yllätys. Se vetää mattoa alta niiltä vaikeilta toimilta, joita on jo tehty.
Aiemmin on ajateltu, että huoltosuhde eli työvoiman ulkopuolisten suhde työllisten määrään heikkenisi jyrkästi lähivuodet, mutta heikkeneminen pysähtyisi 2030-luvulla. Nykyisen lapsikadon takia näin ei ilmeisesti käykään.
Hälyttävä merkki on myös se, että syntyneitä on kahtena viime vuonna ollut vähemmän kuin kuolleita. Sadan viime vuoden aikana näin on käynyt aiemmin sotavuosina 1940 ja 1918. Käyrä on tullut Hetemäen mukaan yllättävän jyrkästi alaspäin viime vuosina, ja nimenomaan syntyvyyden takia.
Syitä syntyvyyden laskuun on useita, muun muassa se, että ihmiset lykkäävät perheen perustamista yli 30 ikävuoden. Lapsiluku jää matalammaksi kuin aiemmin, ja monelle riittää hyvin yksikin lapsi.
Syntyvyys on heikentynyt samaa tahtia kuin nuorten miesten työllisyys
TÄLLAISEEN uuteen sosiaaliseen normiin on vaikea politiikalla vaikuttaa, mutta entäs jos se ei olekaan asian ydin?
Hetemäki nostaa esiin erityisesti 25–34-vuotiaat eli parhaassa perheenperustamisiässä olevat miehet. Heidän työllisyysasteensa on 2000-luvulla heikentynyt samaa tahtia kuin syntyvyyskin.
Nuorten miesten erot samanikäisiin naisiin ovat viime vuosina revenneet suuriksi. Perussyynä on miesten heikompi koulutus, joka johtaa heikompaan työllisyyteen ja sitä kautta edelleen pienituloisuuteen.
Nuoret naiset sen sijaan pärjäävät paremmin. Kyseisen ikäryhmän naisissa on selvästi enemmän sellaisia, jotka ovat suorittaneet ylemmän korkeakoulututkinnon kuin sellaisia, jotka ovat pelkän peruskoulun varassa. Samanikäisissä miehissä tilanne on päinvastainen.
SEURAUKSET näkyvät Tilastokeskuksen tulonjakotilastossa: sen mukaan 25–34-vuotiaista miehistä yli 18 prosenttia on pienituloisia, eli heidän tulonsa ovat alle 60 prosenttia mediaanitulosta. Samanikäisistä naisista pienituloisia on alle 10 prosenttia.
Maailmat eriytyvät. Naiset ovat yliopistoissa ja miehet muualla, eiväthän he edes kohtaa, Martti Hetemäki murehti Keva-päivän esityksessään.
Pienituloisten osuus nuorista miehistä on peräti kolminkertaistunut 2000-luvulla. Naisten pienituloisuus on sen sijaan ollut viime vuodet laskussa.
Tämä saattaa olla yksi syy myös syntyvyyden laskuun: merkittävä joukko suomalaisia syrjäytyy juuri silloin, kun olisi otollinen aika perheen perustamiseen.
Emma Kari: Poikiemme syrjäytymisen pitäisi olla kansallinen hätätila
VastaaPoistaVihreiden kansanedustaja Emma Kari ottaa Facebook-sivullaan kantaa poikien syrjäytymiseen.
Kari kirjoittaa:
”Poikiemme syrjäytymisen pitäisi olla kansallinen hätätila. Silti me leikimme edelleen, että ongelmaa ei ole.
Yhä useampi poika syrjäytyy. Kapea mieskuva ei anna pojille liikkumatilaa. Meidän on puhuttava köyhyydestä. Meidän on puhuttava päiväkodeista, kouluista ja harrastuksista. Meidän on puhuttava sukupuolen merkityksestä. Meidän on puhuttava kiusaamisesta, syrjinnästä ja väkivallasta. Meidän on puhuttava tunteiden tärkeydestä. Meidän on pidettävä huolta pojistamme.
Kaksi kolmasosaa syrjäytyneistä nuorista on poikia ja jopa 16 prosentilla pojista ei ole riittävää lukutaitoa peruskoulun päättyessä. Ero Suomen tyttöjen ja poikien lukutaidossa on länsimaiden suurin. Samaan aikaan huono menestys koulussa seuraa poikia. Yhä useampi nuori mies vajoaa köyhyyteen. Vuonna 2007 nuorista miehistä noin yhdeksän prosenttia oli pienituloisia. 2015 heitä oli jo yli 18 prosenttia. Heistä yli 15 prosentilla on maksuhäiriömerkintä.
Meidän on unohdettava “pojat on poikia” -ajattelu ja ymmärrettävä, että pojille pienenä sallittu erivapaus ei ole etuoikeus. Alhaisemmat odotukset johtavat huonompaan koulumenestykseen. Samalla meidän on opetettava poikamme käsittelemään tunteita sekä etsimään tukea ja turvaa vaikeina hetkinä, jotta elämän vastoinkäymiset eivät vie jalkoja alta. Pojat tarvitsevat nyt tasa-arvotyötä.
Poikamme tarvitsevat nyt sitä, että me aikuiset lakkaamme leikkimästä, ettei sukupuolella ole merkitystä. Kyllä on. Jäykistä sukupuolirakenteista eivät kärsi ainoastaan työelämässä lasikattoon törmäävät naiset, vaan pienet poikamme, joita me tungemme kuristavan ahtaaseen miehisyyden muottiin.”
Lähde: Facebook
Naiset mukaan päättämään metsäasioista
VastaaPoistaSilja Keränen: "Täällä joku tyttö kysyy varainsiirtoverosta!"
”Hei, täällä joku tyttö kysyy varainsiirtoverosta!” huikkasi Verotoimiston virkailija kollegan avukseen, kun kävin tekniikan ylioppilaana kyselemässä metsätilan sukupolvenvaihdoksen varainsiirtoverosta.
Asia selvisi erinomaisen hyvin, kuten kaikki muutkin metsiin liittynet asiat ovat selvinneet. Siitä huolimatta, että kolmikymppisenä kaupungissa asuvana naisena kuulun auttamattomasti metsänomistajakunnassa vähemmistöön.
Ennakkoluuloja olen taklaillut verotoimistovisiitin jälkeenkin. Kävimme yhdessä mieheni kanssa metsänomistajille suunnatussa tilaisuudessa.
Hänellehän sitä ruvettiin puhumaan, ei suinkaan minulle. Ville korjasi asian välittömästi: ”Älkää minulle puhuko, tämä tässä vieressä minutkin tänne raahasi.”
Eduskuntavaalikiertueella kainuulaisella kylänraitilla keskusteltiin paikallisten vanhempien herrasmiesten kanssa energiantuotannosta. He halusivat tietää näkemykseni siihen, että kivihiiltäkö sitä turpeen sijaan pitää polttaa.
Vastasin, että ei suinkaan ja perustelin näkemykseni pohdinnalla eri kattilatyypeistä. Herrasmiesten silmistä näki ajatuksen: ”Jaa, nyt taitaa tuo tyttö tietää mistä se puhuu.”
Metsänomistajista naisia on lähes puolet. Suuri osa omistaa puolisonsa kanssa metsää yhdessä. Monessa kuolinpesässä tai metsäyhtymässä naiset ovat myös mukana.
Yhteisomistuksissa metsäasioita hoitaa yleensä mies, harvemmin nainen. Hehtaareihin suhteutettuna miehet omistavat naisia enemmän metsää.
Suomalainen työelämä ja yhteiskunta on sukupuolittunut. Tytöille ja pojille puhutaan eri tavalla. Vaatteet, lelut ja jopa ylioppilaskortit ovat selvästi joko pojalle tai tytölle.
Työelämässä jako naisten ja miesten aloihin vahvistui entisestään. Valitettavasti, koska yhteisön erilaisuus parantaa sen tulosta. Esimerkiksi työyhteisö, jossa on eri ikäisiä, eri sukupuolta olevia, eri kansallisuuksia ja eri koulutustaustoista tulevia ihmisiä, menestyy paremmin.
Lisäksi naisten alemman tulotason yksi keskeinen syy on naisvaltaisten alojen alempi palkkataso. Tämä ei ole pelkästään naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys, Minna Canthia mukaellen.
Sukupuolittuneisuutta voi ja kannattaa purkaa. Se lähtee siitä, että tytöille ja pojille puhutaan samalla tavalla ja samoista asioista. Ei oleteta.
Ottamalla tytöt ja tyttäret mukaan metsäkeskusteluihin ja raahaamalla heidätkin metsäkäynneille. Puhumalla, selittämällä, keskustelemalla ja etenkin kuuntelemalla.
PS-Nuoret: Nuoret miehet mukaan synnytystalkoisiin!
VastaaPoistaPerussuomalaiset Nuoret haluaa nuoret miehet mukaan synnytystalkoisiin. Talouselämän tekemän uutisen mukaan (6.4.2018) nuorten miesten syrjäytyneisyys ja alhainen syntyvyys menevät tilastollisesti käsi kädessä. Järjestö esittääkin, että nuorten miesten syrjäytyneisyyteen aletaan konkreettisesti puuttua julkilausumien sijaan.
– Nuoren syrjäytyminen on tragedia yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Miten mies voi löytää kumppanin ja perustaa perheen, jos elämän peruspilarit eivät ole kasassa? Kannustamme nyt kaikkia pohtimaan, kuinka käännämme nuorten miesten syrjäytymisen laskuun ja siten takaamme tuoreille perheille taloudellisen varmuuden hankkia lapsia. Me miehet emme voi synnyttää, mutta isinä osallistumme mielellämme lasten hoitamiseen ja perheidemme elättämiseen. Se on myös vastuumme miehinä, toteaa Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja Samuli Voutila.
Työtä ja opiskelumahdollisuuksia
Järjestö esittää, että valtiovalta varaa tulevassa kehysriihessä varoja Miesten vuoro -projektiin, jonka avulla erityisesti kunnille ja kolmannelle sektorille taataan riittävästi varallisuutta nuorten miesten auttamiseen ja heidän ongelmiensa ratkomiseen. Painopiste tulee asettaa erityisesti nuorten miesten työllistymiseen ja opintiellä pysymiseen.
– Kansakuntamme kohtalo on vaakalaudalla. Suomalaisten syntyvyys on romahtanut ja kannamme nuorina huolta asiasta. Tasa-arvon aikakautena on ihmeellistä, ettei nuorten miesten hyvinvoinnista puhuta. Haluamme, että myös heitä autetaan ja ongelmaan tartutaan. Kun nuoret miehet voivat hyvin, naiset ja yhteiskunta voivat hyvin, täsmentää Perussuomalaisten Nuorten hallituksen jäsen Auri Siika-aho.
SUOMEN UUTISET
Jääkiekkoliitto ja Palloliitto ryhtyvät toimiin seksuaalisen häirinnän kitkemiseksi
VastaaPoistaSuomen Jääkiekkoliitto ja Palloliitto ryhtyvät toimiin seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun kitkemiseksi.
MTV Sport on viime aikoina uutisoinut, että Suomen naisten jalkapallo- ja jääkiekkomaajoukkueissa sekä lajien SM-sarjajoukkueissa on tapahtunut laajamittaista seksuaalista häirintää, joka on jatkunut 1990-luvulta vähintään vuoteen 2008 asti.
Palloliitto tuo tiedotteessaan esille uutisoinnin, jonka mukaan nuorempia joukkueen jäseniä oli painostettu suhteisiin vanhempien ja kokeneempien pelaajien kanssa. Osa nuoremmista pelaajista on lisäksi pelännyt ja lopettanut kohtaamansa häirinnän vuoksi uransa.
– Esiin nostettujen syytösten ja epäilysten vuoksi Suomen Palloliitto on yhdessä Suomen Jääkiekkoliiton kanssa pyytänyt asian selvittämisessä apua Suomen urheilun eettiseltä keskukselta (SUEK ry). Osapuolet kokoontuvat keskustelemaan asiasta ja alustavan selvityksen pohjalta tehdään päätöksiä asian etenemisestä, Palloliitto tiedottaa.
– Palloliitto näkee asian vakavan laadun sekä pelaajien ja toimijoiden oikeusturvan varmistumisen kannalta olevan välttämätöntä, että asia tutkitaan ulkopuolisten asiantuntijoiden toimesta.
Jääkiekkoliitto kommentoi tapausta samansuuntaisesti.
– Koska minkäänlainen seksuaalinen tai muunlainen häirintä eivät kuulu urheiluun millään tasolla, haluaa Suomen Jääkiekkoliitto varmistaa, ettei häirintää esiinny maajoukkuetoiminnassa tällä hetkellä, Jääkiekkoliitto tiedottaa.
Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti vahvisti jo pääsiäisenä MTV Sportille kuulleensa syytöksistä. Palloliitto muistuttaa Lahden tuoneen julki "liiton yksiselitteisen kannan, jonka mukaan Palloliitto ei hyväksy minkäänlaista seksuaalista tai muutakaan häirintää ja tekee kaikkensa varmistaakseen, että lajia harrastavat välttyvät parin vuosikymmenen takaisilta tapahtumilta".
Sunnuntaina myös Palloliiton ensimmäinen varapuheenjohtaja ja naisten maajoukkuetta vuosina 1998-2015 edustanut Katri Mattsson kommentoi ilmiötä Twitter-tilillään. Hän ei ollut kohdannut omalla urallaan vastaavaa, mutta sanoi seuranneensa uutisointia surullisin mielin.
– Tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja meidän on varmistettava, että vastaavaa ei pääse enää koskaan tapahtumaan. Jalkapallon pitää olla kaikille turvallinen laji, Mattsson kirjoitti.
Sukupuolet sekaisin: Britanniassa poliisien mieskuoron pitää hyväksyä naisia jäsenikseen, Bostonin maratonilla miehet pääsevät naisten sarjaan
VastaaPoistaPoliittinen korrektius sukupuoleen liittyvissä kysymyksissä on saavuttamassa lakipisteensä. On vaikea kuvitella, miten tätä voisi enää ylittää: Britanniassa Derbyshiren poliisien mieskuoroa vaaditaan ottamaan naisia jäsenikseen, Yhdysvalloissa taas Bostonin maratonilla saa kilpailla naisten sarjassa, vaikka olisi mies.
The Times kirjoittaa, miten tasa-arvovaatimukset ovat avanneet entisiä herrakerhoja, kuten golf-klubeja myös naisille. Nyt Derbyshiren poliisien mieskuoro joutuu ottamaan jäsenikseen naisia, tai se menettää 60 vuotta säilyneen kytköksen poliisilaitokseen.
Vaatimuksen taustalla on viime vuonna tehtävässään aloittanut alueen poliisipäällikkö Peter Goodman. Sekakuoron perustaminen kestäisi vuosia, joten kuoro päätti uudelleennimetä itsensä myöhemmin tänä vuonna Derbyshiren mieskuoroksi.
Kuoron puheenjohtaja Kevin Griffiths syytti Goodmania yrityksestä vetää huomio pois poliisilaitoksen miesten ja naisten palkkakuilusta, joka on Derbyshiressä Britannian suurimpia.
– Mieskuorosta eroon pääseminen ei tule tuota ratkaisemaan. Uskon, että olemme poliittisen korrektiuden uhreja, Griffiths sanoi.
Griffiths kertoo, että kuorossa on 30 miestä, bassoja ja baritoneja. Tasapainoinen sekakuoro vaatisi 50 naista, joiden rekrytointi ja harjoittelu kestäisi 10-15 vuotta.
– Ehdotimme, että voisimme perustaa naiskuoron, jonka kutsuisimme esiintymään omissa tilaisuuksissamme. Mutta se ei kelvannut herra Goodmanille, Griffiths sanoi.
Miehet Bostonin maratonin naisten sarjassa
Siinä missä naisilla on Brianniassa oikeus päästä laulamaan mieskuoroon, on Yhdysvalloissa miehillä oikeus juosta naisten sarjassa. Bostonin maratonille on osallistumassa viisi miehestä naiseksi -transsukupuolista juoksijaa naisten sarjassa, tv-yhtiö Abc uutisoi.
– Luotamme ihmisten sanaan. Rekisteröimme ihmiset siten kun he haluavat, maratonin järjestävän urheiluseuran Boston Athletic Associationin johtaja Tom Grilk sanoo.
– HLBT-yhteisön jäsenet ovat joutuneet kestämään vuosien varrella paljon, emmekä halua lisätä heidän taakkaansa.
Monet muut isot kaupunkimaratonit harkitsevat transnaisten hyväksymistä naisten sarjaan.
SUOMEN UUTISET
Mahtaa naisurheilijoita nyt vituttaa. Käytännössä jokaisen elanto on nyt vaakalaudalla, koska transut vievät tulevaisuudessa kaikki kärkisijat ja palkintorahat. Jos jonkun lajin opettelemisessa menee esimerkiksi vuosikymmen, niin turha enää edes haaveilla ammattilaisuudesta. Ehkä voi kuitenkin voittaa jatkossa jonkun nais-nainen, sovin-nainen tai puoli-nainen sarjan ja saada palkkioksi vuoden tamppoonit.
VastaaPoistaTutkijan mukaan Suomessa pitäisi puhua siitä, että perhe olisi hyvä perustaa viimeistään kolmikymppisenä – "Yhteiskunnassa tulisi olla tilaa saada lapset ajoissa"
VastaaPoistaSyvässä laskusuunnassa oleva suomalaisten syntyvyys on herättänyt huolta valtiovaltaa myöten. Tilastokeskuksen mukaan syntyvyys on laskenut vuodesta jo 2010 lähtien.
Tuolloin Suomessa syntyi noin 61 000 lasta. Vuonna 2017 luku oli enää 50 000. Yhtä vähän suomalaisia syntyi viimeksi nälkävuonna 1868.
Viime vuonna Suomen väkiluku kasvoi vähiten sitten vuoden 2000 jälkeen.
Viimeisimpänä huolenaiheena on nostettu esille nuorten miesten kasvaneen lapsettomuuden ja syrjäytyneisyyden syy-seuraussuhde, josta valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki on puhunut paljon viime viikkojen aikana.
Syy suomalaisten lapsettomuudelle ei ole kuitenkaan niin yksiselitteinen.
Kaiken on oltava valmista ennen lapsia
Väestöliiton viime vuonna julkaiseman perhebarometrin mukaan pääsyy syntyvyyden romahtamiseen on se, että vanhemmuutta lykätään yhä myöhemmäksi.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että otollinen hedelmöitymisikä jää entistä lyhyemmäksi
Maaliskuussa väestöntutkimuslaitoksen johtaja Anna Rotkirch kirjoitti Väestöliiton blogiin, kuinka raskaaksi tulemisen vaikeudet moninkertaistuvat jo ennen 35 ikävuotta.
– Tällaiset tilastot tulevat ilmeisesti ikävänä yllätyksenä. Mediasta kun saa toistuvasti onnellisia kuvauksia äitiyttä lykänneistä naisista, Rotkirch pohtii kirjoituksessaan.
Rotkirchin mukaan syntyvyyden laskun taustalta löytyy edelleen niin sanottuja kovia tekijöitä, kuten puolison puute, opiskelu, työllistyminen, ja puolison tilanne.
Yhä useampi suomalainen lykkää vanhemmuutta kuitenkin sosiaalisiin kulttuurillisiin syihin vedoten. Moni kokee, että elämän on oltava muilta osin valmis ennen lasta.
Väestöliitto puhuu pidentyneen nuoruuden kulttuurista, jossa nuoret aikuiset haluavat nähdä ja kokea asioita sekä luoda uraa ennen lapsia.
– Ennen kaikkea epäröivien osuus joukko on kasvanut, eli ne, jotka pohtivat että ehkä, ehkä ei, ei ainakaan nyt, ehkä sitten myöhemmin. Mikä näkyy siinä, että vanhemmuutta lykätään kaikissa ikäryhmissä aina 35-vuotiaaksi asti, Rotkirch summaa.
Suurperheet häviämässä?
Vuonna 2016 ensi-synnyttäjien keski-ikä oli 29,1 vuotta. Isäksi tultiin keskimäärin 31-vuotiaana.
Syntyvyys on laskenut kaikkien lapsilukujen kohdalla. Myös toista ja kolmatta lasta siirretään tuonnemmaksi. Samalla aiempaa useampi on tyytyväinen yhteen lapseen.
Lisäksi lapsiluku on laskenut maantieteellisesti lähes kaikille suomalaisalueilla.
Suurperheiden, eli perheiden, joissa on neljä tai useampi lasta, osuus on ollut Suomessa perinteisesti korkein verrattuna muihin Euroopan unionin maihin.
– Tätä menoa tämä suomalainen erikoispiirre voi olla häviämässä, Rotkirch toteaa.
Nykytilanne pitäisi tunnustaa
Rotkirchin mukaan yhteiskunnallinen kehitys on ollut sellaista, että hyvin moni asia suosii lastensaannin lykkäämistä.
– Koko yhteiskunta on todella vahvassa puristuksessa, jossa toisaalta on ihmisten hedelmällisyys ja toisaalta kulttuuriset odotukset esimerkiksi uran luomisesta.
Ratkaisuna Rotkirch pitää sitä, että koko yhteiskunta hyväksyy ja puhuu siitä, kuinka on hyvä perheellistyä silloin kun se on biologisesti mahdollista, eli viimeistään kolmikymppisenä.
– Se, että yhteiskunnassamme ja kulttuurissamme olisi tilaa saada lapsia ajoissa. Se on tärkein kärki, joka koskettaa todella montaa asiaa.
Aihe ei koske pelkästään Suomea, vaan kyse on pitkään jatkuneesta ja laajasta länsimaisesta murroksesta.
”Muija toi lahjaksi satiaiset, jätin välittömästi” - lukijat kertovat, miksi erosivat
VastaaPoistaMiehet kertovat, kuinka tulivat isäksi tahtomattaan: ”Palkkaa saan 1 400 euroa käteen kuussa ja 835 euroa menee elatusmaksuihin”
Tyttöystävän päätöksellä nuoruus jäi elämättä - Joonaksesta tuli isä 20-vuotiaana
Uliliuli, fiktiivisessä teoksessa on raiskauskohtaus, kauheaa feminismin vastaisuutta. Seuraavaksi varmaan sotaelokuvista pitäisi kieltää tappamisen näyttäminen:
VastaaPoistaKansallisoopperan yleisö näki lauantaina nuoren naisen joukkoraiskauksen – Ja se osoittaa, että vuosikymmenen tärkein keskustelu on jäänyt valtion taidelaitoksessa kuulematta - Kulttuuri | HS.fi
Saksalaisäiti myi 9-vuotiasta poikaansa pedofiileille netissä - hirvittävän tapauksen ensimmäinen syytetty tänään oikeuden edessä
VastaaPoistaPääepäillyt ovat kuitenkin pojan 47-vuotias äiti ja tämän 39-vuotias elämänkumppani. Tutkimusten mukaan pari kauppasi lasta raiskattavaksi netissä lukuisia kertoja niin Saksassa kuin ulkomailla asuville miehille rahaa vastaan kahden vuoden ajan.
Miehet maksoivat lapsen hyväksikäytöstä useita tuhansia euroja. He saivat myös pitää lasta hyväksikäytettävänään useita päiviä.
...
Viranomaisten tulee myös selittää omaa toimintaansa. Poliisi ilmaisi jo vuosi sitten maaliskuussa huolensa äidin uuden elämänkumppanin aiheuttamasta vaarasta pojalle, mutta kaksi oikeusastetta päätti pitää pojan äidin luona.
Oikeus- ja nuorisoviranomaisia syytetäänkin siitä, etteivät ne suojelleet lasta riittävästi.
"Miehet ovat pyssyn jatkeita" – Miesliike haluaa pelastaa nuoret miehet, presidentti Niinistön kommenteille kipakkaa kritiikkiä
VastaaPoistaSUKUPUOLI Miesten tasa-arvo ry näkee Suomessa paljon korjattavaa.
– Nainen itkee yksin ravintolan pöydässä. Hän saa jokaisen ravintolaan tulevan sympatiat. Ravintolan pöydässä yksinään itkevästä miehestä ajatellaan, että siinä on hullu tai juoppo, kuvailee helsinkiläinen Pasi Vuokko.
Vuokko on 10-vuotisjuhliaan viettävän Miesten tasa-arvo ry:n varapuheenjohtaja. Yhdistys näkee miesten jäävän yhteiskunnassa usein alakynteen.
– Sanotaan, että naisten euro on vain noin 80 senttiä ja naisten palkanmaksu loppuu loka–marraskuun vaihteessa. Tuskin kukaan muistaa, että miesten kuolinpäivä on itsenäisyyspäivän tienoilla, kun naiset elävät vuoden loppuun asti, kommentoi Vuokko.
– Tuosta tosiasiasta huolimatta naisten terveydenhuoltoon uhrataan enemmän rahaa.
Esimerkillään Vuokko haluaa kiinnittää huomiota miesten alhaisempaan eliniänodotteeseen ja terveystilastoihin, joissa miehet pärjäävät naisia huonommin.
Yksi räikeimmistä esimerkeistä miesten syrjimisestä on Vuokon mielestä asevelvollisuus.
–Norjassa ja Ruotsissa asevelvollisuus koskee naisia ja miehiä. Suomessa on neuvostoliittolainen malli. Puhutaan yleisestä asevelvollisuudesta, mutta se koskee vain miehiä.
Asevelvollisuuden hän näkee johtavan jopa syrjäytymiseen. Vuokko kummastelee sitä, että istuva presidentti totesi Ylen vaalikonevastauksessaan: Asevelvollisuuden pitää jatkossakin olla naisille vapaaehtoista, koska pakollinen asevelvollisuus merkitsisi, että vuosittain yli 25 000 nuoren naisen työhön tai opintojen valmistumiseen tulisi palvelusajan viive.
– Missään ei mainita, että asevelvollisuus katkaisee miehen työuran tai opiskelut. Armeija katkaisee yleensä kaksi lukuvuotta.
Miesten tasa-arvo ry haluaa tuoda yhä laajempaan keskusteluun myös poikien huonon koulumenestyksen ja miesten syrjäytymisen.
Julkisessa keskustelussa puhutaan paljon naisten ja lasten suojelusta. Erityisesti nuoret miehet tuntuvat olevan ryhmä, josta ei tarvitse välittää, pohtii Vuokko.
– Miehet ovat pyssyn jatkeita. Naiset ja lapset ovat suojeltavia inhimillisiä olentoja. Sellainen ajattelu on yleistä, kommentoi Vuokko.
Yksi syy ongelmiin on Vuokon mielestä sukupuolentutkimuksen värittyneisyys.
– Tieteenalalla on paljon naistutkijoita. Sukupuolentutkimuksen yksiköitä eri yliopistoissa yhdistää lähtökohtainen miesten kriittinen arviointi ja naisten sekä tyttöjen ”tutkiminen” miesten ja patriarkaattisen järjestelmän uhreina.
Mutta palataan palkka-asioihin. Naisten euro on tutkimusten mukaan vain noin 80 senttiä.
– Naiset valitsevat sellaisia aloja, joilla ansiotaso on heikompi ja tekevät keskimäärin noin 80 prosenttia miesten työajasta. Alakohtaisten palkkojen korjaaminen ei kuulu yhteiskunnalle, vaan ammattiliitoille. Ei siinä ole kysymys mistään tasa-arvoasiasta, vastaa Vuokko.
Ruotsin akatemian salamyhkäinen skandaali sai jatkoa – Nobelin kirjallisuuspalkinnon julistaja joutui eroamaan | Yle Uutiset | yle.fi
VastaaPoistaRuotsin akatemian pysyvä sihteeri Sara Danius eroaa tehtävästään. Danius ilmoitti asiasta tänään torstaina akatemian kokouksen päätyttyä.
Danius ei kuitenkaan halunnut kertoa, mikä johti eropäätökseen. Hän ei esimerkiksi kertonut, edelsikö eropäätöstä äänestys akatemian kokouksessa.
...
Kymmenet naiset kertoivat #metoo-kampanjan yhteydessä Kulttuuriprofiilin häirinneen työntekijöitään, taiteilijoita ja jopa Ruotsin akatemian jäsenten puolisoita ja tyttäriä seksuaalisesti.
Akatemia on koko kohun ajan vaiennut tapahtumista, mutta tapahtumia on selvitellyt asianajotoimisto.
Sara Danius on myös joutunut arvostelun kohteeksi. Entinen akatemian pysyvä sihteeri on lehtikirjoituksessa sanonut, että "Danius on akatemian huonoiten tehtävässään onnistunut sihteeri sitten akatemian perustamisen vuonna 1786".
Asepalveluksessa vammautuneet haluavat parempaa hoitoa – 20 vuotta sitten kalliolta pudonnut mies kärsii yhä päivittäin kovista kivuista | Yle Uutiset | yle.fi
Australialaisnainen huijasi, että hänellä on syöpä - sai ystäviltä rahaa, jotka hupenivat juhlimiseen
VastaaPoistaSauli Niinistö palasi Kroatiasta Suomeen Norwegianin reittilennolla - ”Presidentti on luonnollisesti tarkka rahankäytöstä”
IL: Tarja Halonen teki 480 000 euron lennon verorahoilla - Kotimaa - Ilta-Sanomat
”Sugar maman” elättämä Joni, 22, deittailee miehiä maksua vastaan – kertoi poikkeuksellisesta elämäntavastaan MTV:llä: katsojat ällistyivät - Viihde - Ilta-Sanomat
VastaaPoistaJoni, 22, liittyi seuranhakupalveluun – nyt salaperäinen ”sugar mama” maksaa hänelle miesten tapailusta: ”Se on ilmaista rahaa” - Viihde - Ilta-Sanomat
IL:n suuri tasa-arvokysely: Lähes puolet suomalaisista miehistä uskoo, että naisten on miestä helpompi löytää puoliso
VastaaPoistaHyvässä asemassa olevan miehen on helppo pariutua.
Naisen on helpompi löytää puoliso kuin miehen, uskoo runsas neljännes suomalaisista. Näin vastasi 28 prosenttia Iltalehden tasa-arvoselvityksessä.
Miehistä melkein puolet, 43 prosenttia, arvioi, että naisten on miehiä helpompi löytää puoliso itselleen. Naisista vain 13 prosenttia arvioi, että naisen on miestä helpompi löytää puoliso. Naisista noin kaksi kolmesta, 63 prosenttia, arvioi, että puolison löytäminen on miehille ja naisille yhtä vaikeaa, mutta miehistä tätä mieltä on vain 42 prosenttia.
Miksi melkein puolet miehistä sanoo, että naisten on helpompi löytää puoliso kuin miesten? Väestöliiton tutkimusprofessori Osmo Kontula arvioi, että miesten vastauksiin vaikuttavat miesten omat elämänkokemukset, kaveripiirin kokemukset ja julkinen keskustelu aiheesta.
- Olen kuullut paljon kommentteja siitä, kuinka naiset voivat saada valtavasti vastauksia deitti-ilmoituksiin, mutta miehet eivät saa välttämättä ollenkaan vastauksia.
Pienituloinen nainen löytää puolison, mies ei
Kontulan tekemän FINSEX-tutkimuksen mukaan sinkkumiehet kokevat puolison löytämisen yleisesti selvästi vaikeammaksi kuin sinkkunaiset.
- Edelleen odotetaan, että mies on aktiivinen aloitteentekijä. Miehet arvioivat varmaan senkin takia, että puolison löytäminen on heille vaikeampaa kuin naisille.
Koulutuksella ja tulotasolla on paljon enemmän vaikutusta miesten kuin naisten pariutumiseen FINSEX-tutkimuksen mukaan. Korkeakoulutetuista ja hyvässä asemassa olevista miehistä 90 prosenttia on löytänyt puolison, mutta vähän koulutetuista ja pienituloisista miehistä puolison on löytänyt vain puolet. Tutkimustulos pätee Kontulan mukaan kaikenikäisiin ihmisiin, erityisen vahvasti keski-ikäisiin miehiin.
Naisten pariutumiseen sosiaalinen status ei juuri vaikuta. Vähemmän koulutettu ja pienituloinen nainen löytää puolison siinä missä koulutettu ja hyväpalkkainen nainenkin.
Taloustutkimus haastatteli 1014:ää henkilöä 10.-11. huhtikuuta internetpaneelissaan. Otos edustaa Suomen täysi-ikäistä väestöä, ja vastaukset painotettiin iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan väestötilastoja vastaaviksi. Virhemarginaali on noin 3 prosenttiyksikköä suuntaansa.
Porno-ohjelman tehnyt Ina Mikkola avoimena kokemuksistaan Ylellä – oppi aikuisviihdetähdiltä tärkeän läksyn: ”Voin sanoa sen ääneen”
VastaaPoistaIna Mikkola vieraili Ylen Perjantai-ohjelmassa puhumassa pornosta ja seksuaalisuudesta.
Ylen Perjantai-ohjelmassa keskusteltiin perjantai-iltana seksistä, seksuaalisuudesta ja orgasmeista. Rosa Kettumäen ja Sean Ricksin vieraina olivat seksipositiivinen Iris Flinkkilä, toimittaja Ina Mikkolla ja näyttelijä ja ex-pelimies Eero Herranen.
Ina Mikkola on tuttu Subilla tänä talvena nähdystä Ina <3 porno -sarjasta, jossa hän matkusti maailmalla tutustuen eri maiden pornokulttuureihin ja tutkien pornon eri muotoja ja tapoja tehdä aikuisviihdettä.
Mikkola kertoi Perjantai-ohjelmassa, että hän oppi matkoillaan valtavasti ja että myös aikuisviihdetähdet opettivat hänelle paljon.
Mikkolan mukaan aikuisviihde on oiva väline oppia lisää itsestään, omasta seksuaalisuudestaan ja siitä, että ihmiset pitävät eri asioista. Hänen mukaansa on tärkeää tietää, mistä itse pitää ja hyväksyä se, että toiset eivät välttämättä pidä samoista asioista. Mikkolan mukaan aikuisviihde voi myös auttaa saamaan inspiraatiota omaan elämään eikä sitä pitäisi nähdä pahana asiana.
Mikkola kertoi, että tutustuminen aikuisviihteeseen ja sen tekijöihin toi hänelle roimasti lisää itsevarmuutta ja kyvyn hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin hän on.
– Jos mietin itseäni pikkutytöstä tähän muijaleveliin, mitä olen nyt ja sitä, että olen kasvanut sellaisten naistenlehtien ja mainoskuvastojen varassa, niin kuin me kaikki. Se tekee aika huonoa meidän kaikkien kehoille ja itsetunnoille, Mikkola kertoi.
– Olen katsonut pornoa ja tavannut pornonäyttelijöitä, jotka ovat tosi sinut niiden kehojensa kanssa, koska heitä kuvataan, hän jatkoi.
Mikkola tapasi matkoillaan esimerkiksi Ron Jeremyn ja Nina Hartleyn ja kokeili Japanissa sidontaa ja virtuaalipornoa. Hän tapasi myös lukuisia seksityöläisiä, jotka pitivät työstään ja suhtautuivat siihen intohimoisesti. Itsevarmojen aikuisviihdetähtien tapaaminen opetti Mikkolalle sen, että itseään voi katsoa ja kehua rohkeasti.
– Olen saanut heidän tapaamisistaan tosi paljon voimaa ja voin ensimmäistä kertaa elämässäni sanoa, että vit*u mä olen seksikäs. Voin sanoa sen ääneen ja katsoa vaikka itseäni alasti peilistä ja olla silleen, että mä olen hottis ja mussa ei ole mitään vikaa.
– Haluan antaa siitä pornolle suuret respectit.
Mikkolan juontama Ina <3 porno -sarja sai katsojilta helmikuussa innostuneen vastaanoton. Monen mielestä oli hienoa, että tabuna pidetystä aiheesta puhuttiin avoimesti ja arkailematta.
– Musta tuntuu, että Ina <3 porno on just se mitä telkkari on tarvinnut, Twitterissä todettiin ensimmäisen jakson jälkeen.
– Ina <3 porno on yllättävän mielenkiintoinen dokumentti, ainakin avausjakson perusteella. Mahtavaa että tabuja pornoon liittyen alkaa kaatumaan pikkuhiljaa, jatkoi toinen kommentoija.
Mikkola kertoi aiemmin IS:lle, että yksi hänen missioistaan ohjelmaa tehdessä oli rikkoa pornoon liittyviä tabuja: usein ala kuvataan vain siihen liittyvien ongelmien kautta. Dokumenttisarjassa ei nähty riistettyjä seksityöntekijöitä tai sekavia ex-pornotähtiä, vaan ammattiinsa intohimolla suhtautuvia älykkäitä ihmisiä.
Perjantai
VastaaPoistaOrgasmi
Orgastisen tulevaisuuden portit auki, hyvästit yhdyntäkeskeisyydelle! Seksin ilosanomasta puhumassa ex-pelimies, näyttelijä Eero Herranen, seksipositiivinen Iris Flinkkilä ja toimittaja Ina Mikkola.
Naisten ääni voimistuu vihdoin mediassa, mutta kuka kuuntelisi myös huonosti koulutettuja miehiä?
VastaaPoistaJos muut eivät kuuntele, vihaiset ajautuvat helppoheikkien syliin.
KEVÄÄLLÄ 2015 Princetonin yliopiston professorit Anne Case ja Angus Deaton julkaisivat tutkimuksen, jonka mukaan valkoisten amerikkalaisten kuolleisuus oli kääntynyt kasvuun. Syyksi tutkijat arvelivat huumeet, alkoholin ja itsemurhat, joiden takaa tutkijat löysivät heikosti koulutettujen valkoisten syrjäytymisen ja epätoivon.
Tutkimustulokset olivat niin hämmästyttäviä, että aluksi tutkijoiden kuviteltiin tehneen pilkkuvirheen. Siitä ei ollut kysymys.
Viime vuonna tutkijapari kokosi tuloksensa kirjaan, joka on hurjaa luettavaa. Vielä vuonna 1999 koulunsa keskeyttäneiden valkoisten kuolleisuusluvut olivat 30 prosenttia alemmat kuin samassa asemassa olevien mustien. Vuonna 2015 ne olivat 30 prosenttia korkeammat.
Tutkijat uskovat muutoksen selittyvän kouluttamattomien valkoisten taloudellisen ja yhteiskunnallisen aseman romahduksella. Ikäluokka ikäluokalta ryhmän työllisyysaste on pudonnut, avioliittojen solmiminen on vähentynyt ja fyysiset ja psyykkiset ongelmat ovat lisääntyneet.
PRINCETONIN yliopiston tutkimus tuli mieleen tilastosta, jossa Suomen valtiovarainministeriö oli pannut rinnakkain 25–34-vuotiaiden miesten työllisyyden ja suomalaisten syntyvyyden 2000-luvun alussa. Molemmat käyrät laskivat jyrkästi, mistä ei voi tietenkään vielä päätellä, että asiat liittyvät yhteen. Voivat kuitenkin hyvinkin liittyä.
Amerikkalaistutkijat ovat arvelleet epätoivon kierteen etenevän niin, että työn muuttuminen epävarmaksi vähentää perheiden perustamista, mikä jättää yksinäiset ihmiset alttiiksi huumeille ja mielenterveyden ongelmille.
Suomessakin on havaittu, että perheen perustaminen ja lasten saaminen ovat yhä selvemmin yhteydessä koulutukseen ja tuloihin – sekä niiden puutteeseen.
Yhdysvalloissa kierteessä on niin miehiä kuin naisiakin, mutta Suomessa kriisi näyttää keskittyvän miehiin. Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan pienituloisten osuus nuorista miehistä on kolminkertaistunut 2000-luvulla, kun taas naisten pienituloisuus on laskussa.
Hyvä merkki ei ole sekään, että viime vuonna suomalaismiesten elinajanodotetta laskettiin ensimmäistä kertaa sitten lamavuoden 1995.
VALKOISTEN amerikkalaisten kuolleisuuden kääntyminen kasvuun oli historiallinen käänne, sillä samanlaista romahdusta ei ole normaalioloissa havaittu missään kehittyneessä maassa.
Ilmiöstä on kuitenkin puhuttu ja kirjoitettu Yhdysvalloissa yllättävän vähän, sillä se sopii huonosti suureen kertomukseen, jossa naiset ja vähemmistöt taistelevat oikeuksistaan valkoisten miesten vallan alla.
Etuoikeutettuna pidetyn ryhmän vaikeuksista voi olla vaikeaa puhua. Sen pelätään vievän tilaa muilta.
Mutta ei tämä ole joko–tai-juttu. Voimme hyvin puhua niin poliisien väkivallasta, naisten ahdistelusta kuin epätoivon kuolemistakin, sillä niillä kaikilla on tärkeä yhteinen piirre. Kysymys on ihmisistä.
HELSINGIN SANOMISSA on otettu käyttöön mittari, joka kertoo naisten osuuden lehden palstoilla. Millaisen tuloksen antaisi mittari, joka kertoisi, miten mediassa kuuluu heikosti koulutettujen ääni?
Jotain voi päätellä siitä, että Helsingin Sanomien toimittajista naisia on 46 prosenttia mutta ei-ylioppilaita pyöreästi nolla prosenttia.
Yhdysvalloissa tilanne on vielä paljon räikeämpi, sillä maan valtalehtien nuoret toimittajat tulevat valtaosin huippuyliopistoista, joiden opiskelijoista useimmat ovat vauraista akateemisista perheistä. He tuntevat Euroopan paremmin kuin Donald Trumpin Amerikan.
Yritin illallisilla kysellä Washington Postin toimittajalta, eikö hän pidä toimittajakunnan yksipuolisuutta ongelmana, mutta kollega ei edes ymmärtänyt, mitä tarkoitin.
Emma Kari: Naiset eivät ala synnyttää poliitikkojen käskystä
VastaaPoistaVihreiden kansanedustaja Emma Kari on huolissaan nuorten naisten asemasta työmarkkkinoilla.
Kari kirjoittaa Facebook-sivullaan:
”Samaan aikaan kun ministeri toisensa jälkeen kauhistelee sitä, että miksi nuoret naiset eivät synnytä, hallitus tekee työelämä nuorille yhä epävarmemmaksi. Kuitenkin juuri työelämän epävarmuus on naisille yksi keskeinen syy olla hankkimatta lapsia!
Hallitus on päättänyt helpottaa nuorten ottamista määräaikaisiin pätkätöihin ilman, että määräaikaisuudella on lain mukaista perustetta. Ja keille pätkätyöt jo nykyisinkin kasaantuvat? Nuorille naisille. Nuoret naiset ovat heikossa asemassa työmarkkinoilla, koska heidät nähdään potentiaalisina synnyttäjinä ja kotiinjääjinä. Näin ollen heitä ei nykyisinkään haluta palkata pysyviin työsuhteisiin.
Tämä hallitus lopetti lasten tasa-arvoisen päivähoito-oikeuden, joka osui juuri nuorten naisten työllistymismahdollisuuksiin. Samalla se leikkasi julkisen sektorin naisvaltaisten alojen työntekijöiden palkkoja kikyssä. Samalla se päätti olla tekemättä perhevapaauudistusta, joka olisi merkittävin nuorten naisten työllistymismahdollisuuksiin vaikuttava asia. Nyt Sipilän hallitus lisää pätkätöitä ja ikäperustaista syrjintää tekemällä nuorten työelämän entistä epävarmemmaksi. Samalla myös potkujen antamista helpotetaan pienissä yrityksissä.
Nuorten asemaa ei paranneta heidän oikeuksiaan polkemalla. Nuorten naisten työelämän epävarmuutta ei korjata heidän asemaansa heikentämällä. Ja naiset eivät ala synnyttää poliitikkojen käskystä.”
Lähde: Facebook
KulttuuriCocktail
VastaaPoistaPakko tehdä lisää vauvoja!
Pakko tehdä lisää vauvoja!
Perjantain KulttuuriCocktail heittäytyy mukaan valtiovarainministeriönkin huolestuttamaan aiheeseen: syntyvyyden laskuun. Minkälaista kuvaa hedelmällisyydestä ja lisääntymisestä luodaan mediassa, kulttuurissa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa? Keneen paine kohdistuu? Monet lapsettomuuteen vaikuttavat asiat tuntuvat usein unohtuvan: epämääräiset työsuhteet, biologiset syyt, kumppanin puute tai vaikkapa ilmastonmuutosahdistus. Entä puhutaanko aiheesta vapaaehtoisesti lapsettomien tai miesten näkökulmasta? Iida Rauhalammin vieraina kansanedustaja Li Andersson, kertomuksentutkija Tytti Rantanen sekä perheestä haaveileva yrittäjä-muusikko Jarkko Mäkelä.
Tuotanto: Yle Kulttuuri
Lastensaanti yhdistetään helposti naisiin, vaikka juuri pienituloisten miesten on vaikeinta perustaa perhe
VastaaPoistaTarvitsemme toimenpideohjelman poikien ja nuorten miesten eriarvoistumisen ehkäisemiseksi ja osallisuuden vahvistamiseksi.
SUOMESSA on yhä enemmän ihmisiä, jotka toiveistaan huolimatta elävät ilman puolisoa tai omia lapsia. Syntyvyyden laskun takana on ennen kaikkea kehitys, jossa ensimmäisen lapsen saantia lykätään eri syistä yhä myöhemmäksi, tai vanhemmaksi ei tulla lainkaan. Siksi perinteisen perhepolitiikan ohella onkin tärkeää kehittää perheellistymistä edistäviä yhteiskunnallisia tekijöitä.
Lapsettomien osuus Suomessa oli jo ennen nykyistä syntyvyyden laskua maailman kärkiluokkaa. 45–49-vuotiaista noin joka neljäs mies ja joka viides nainen ei ole saanut omaa biologista lasta tai adoptiolasta. Vähemmän koulutetuista miehistä jopa joka kolmas on lapseton. Lapsettomien osuus todennäköisesti kasvaa tulevaisuudessa.
Kuten on korostettu, nuorten miesten perheellistyminen kietoutuu heidän työllistymiseensä ja hyvinvointiinsa. Pienituloisten miesten on muita vaikeampaa löytää puoliso, jonka kanssa perustaa perhe. Yksin elävä mies taas ei käytännössä voi tulla vanhemmaksi, sillä hänen on vaikeaa adoptoida lasta.
Suomessa lastensaanti yhdistetään edelleen helposti yksinomaan naisiin ja äiteihin. Väestöliitto on pitkään korostanut, että Suomen erityisongelma on miesten syrjäytyminen niin ansiotyöstä kuin perheen perustamisestakin. Tasa-arvoa tulee lisätä koulutusrakenteita ja -sisältöjä muokkaamalla siten, että kouluttautuminen motivoisi ja kannustaisi paremmin myös poikia ja nuoria miehiä. Pitää myös huolehtia kaikkien nuorten jatko-opintoihin ja työllistymispolkuihin pääsemisestä.
Tarvitsemme toimenpideohjelman poikien ja nuorten miesten eriarvoistumisen ehkäisemiseksi ja osallisuuden vahvistamiseksi. Tarvitsemme myös lisää tietoa miesten lapsitoiveista ja isyydestä. Muissa Pohjoismaissa tarjotaan valmiiksi tilastoja niin naisten kuin miestenkin hedelmällisyydestä. Miksi ei Suomessa?
Poliittisilta päättäjiltä ja työnantajilta tarvitaan selkeä viesti siitä, että sekä naisten että miesten vanhemmuus on tervetullut asia yleisesti yhteiskunnassamme ja myös työelämässä. Raskaana olevien ja vanhempain- ja hoitovapaata käyttävien syrjintä on saatava kitketyksi työelämästä. Yhteiskunnassa täytyy olla tilaa saada lapsia ja perustaa perhe ajoissa.
Eija Koivuranta
toimitusjohtaja
Anna Rotkirch
tutkimusjohtaja
Väestöliitto
Finlayson provosoi taas: Nyt firma ajaa kansalaisaloitetta, joka haluaa kieltää tyttöjen ympärileikkaamisen
VastaaPoistaAloitteen pani vireille toimitusjohtaja Jukka Kurttila, jonka mukaan yrityksen kampanjat ovat usein harmittaneet ”valkoista heteromiestä”.
TEKSTIILIJÄTTI Finlayson herättää taas keskustelua. Yrityksen toimitusjohtaja Jukka Kurttila on pannut vireille kansalaisaloitteen, jonka tarkoituksena on kriminalisoida tyttöjen ja naisten silpominen eli ympärileikkaaminen erillisellä lailla.
Aloitetta markkinoidaan Finalysonin aloitteena, ja Finlayson kerää nimiä myös myymälöissään.
Aloite herättää kysymyksen, onko tyttöjen silpomisen vastustaminen vain markkinointitempaus, jonka tavoitteena on Finlaysonin brändin kohentaminen.
Jukka Kurttila ei ole epäilyksistä huolissaan.
”Myönnän avoimesti, että markkinoimme omaa brändiämme. Miksi samalla ei voisi tehdä asioita, jotka vievät maailmaa parempaan suuntaan?”
FINLAYSON on viime vuosina tehnyt useita näyttäviä tempauksia. Keskustelua ovat herättäneet legendaarinen Tom of Finland -mallisto, Jeesuksen mukaan nimetty Jesus-pussilakana ja naisille suunnattu alennuskampanja, johon tasa-arvovaltuutettukin joutui puuttumaan.
Tosin Kurttila ei pidä siitä, että Finlaysonin kampanjoita kutsutaan tempauksiksi.
”Tempaus kuulostaa jotenkin harkitsemattomalta. Puhun mieluummin itse teoista”, Kurttila sanoo.
Kurttilan mukaan suomalaiset yritykset ovat turhan varovaisia kannanotoissa. Täällä mietitään liikaa sitä, kuinka asiakkaat pidetään tyytyväisinä. Ei sitä, mikä on tärkeää.
”Eihän kukaan pidä mielistelijöistä. Minä koen, että me olemme oikealla asialla.”
UUSIN teko, kansalaisaloite, pyrkii siis saamaan aikaan lain, joka kieltäisi naisten ympärileikkaamisen.
Suomi on ainut Pohjoismaa, joka ei ole kriminalisoinut silpomista. Täällä silpominen luokitellaan rikoslaissa pahoinpitelyksi tai törkeäksi pahoinpitelyksi. Esimerkiksi Ruotsissa silpomisen kieltävä erillislaki on ollut voimassa vuodesta 1982 asti.
Finlaysonin mukaan erillislaki olisi tärkeä linjaus siitä, että käytäntöä ei hyväksytä Suomessa. Lisäksi lain olisi myös tarkoitus toimia työkaluna ehkäisevää työtä tekeville tahoille.
”2000-luvulla pahuus, turvattomuus ja huono olo ovat lisääntyneet. Nyt on tilausta yritysten vastuullisuudelle”, Kurttila kertoo.
FINLAYSONIN mainoskampanjat ovat Kurttilan mukaan pahoittaneet useasti ”valkoisen heteromiehen” mielen. Kurttilalle on tullut tappouhkauksia ja yöllisiä puheluita, joita hän kuvailee häiriintyneiksi.
”Miehet ovat kyllä jänniä. Tästä silpomiskampanjastakin on tullut sellaista palautetta, että miksi emme aja myös poikien ympärileikkauksen kieltämistä.”
Ensinnäkin: tyttöjen ja poikien ympärileikkausta ei voi edes verrata keskenään. Tyttöjen ympärileikkausta kutsutaan silpomiseksi, sillä väkivaltainen toimenpide voi aiheuttaa elinikäisiäkin terveyshaittoja.
Toiseksi: poikien ympärileikkaamiseen liittyy uskonnollisia seikkoja, joihin Finlayson ei halua ottaa kantaa.
”Olen vastannut kaikkiin palautteisiin, että hienoa kun nostit tärkeän asian esille, mutta muutkin ovat vapaita tekemään. Emme pelkästään me. Tämä tyttöjen silpominen oli rajaus, jonka teimme selkeyden vuoksi.”
Mutta provosoiko Finlayson tarkoituksella valkoista heteromiestä, koska saa siten julkisuutta?
Kurttilan mielestä kaikki julkisuus ei ole hyvää julkisuutta. Hän kertoo kuitenkin hyväksyvänsä sen, että kun puhuu tärkeistä asioista, kaikki eivät ymmärrä.
”Jos joku on oikeasti huolissaan, se on otettava tosissaan. Tähän mennessä negatiivinen palaute on kuitenkin tullut tahoilta, jotka eivät halua muutosta. Pöyristyttävää, että heti aletaan räksyttää, kun kampanjoimme tärkeiden arvojen puolesta.”
https://www.theburningplatform.com/2018/04/15/the-four-terrible-things-that-are-destroying-boys-in-our-culture/
VastaaPoistaMinisteri Terho asetti selvityshenkilön elokuva- ja teatterialalle – häirintää perataan pian myös urheilun saralla?
VastaaPoistaKulttuuriministeri Sampo Terho on asettanut selvityshenkilön selvittämään häirintää ja epäasiallista kohtelua elokuva- ja teatterialalla, tiedotti opetus- ja kulttuuriministeriö eilen.
Selvityshenkilönä toimii työ- ja sosiaalioikeuden dosentti, varatuomari Jaana Paanetoja. Häneltä odotetaan ehdotuksia häirinnän ehkäisemiseksi ja tasa-arvon edistämiseksi, ministeriö kertoo.
Selvityksessä kuvataan alan nykytila ja tehdään katsaus sen olemassa olevista hyvistä käytännöistä. Paanetoja tekee ministeriön mukaan myös suosituksia lakien ja käytäntöjen muuttamiseksi ja ehdottaa mahdollisesti uusia.
Selvityksessä kuullaan Suomen elokuvasäätiön, tuotantoyhtiöiden, tärkeimpien elokuva- ja teatterialan edunvalvontajärjestöjen sekä eri hallinnonalojen viranomaisten näkemykset nykytilanteesta sekä heidän parannusehdotuksensa.
Selvityksen on määrä valmistua 6. elokuuta mennessä.
Ministeri Terho on Keskisuomalaisen mukaan kertonut olevansa valmis asettamaan selvityshenkilön perkaamaan häirintää ja epäasiallista käytöstä myös urheilun saralla.
MTV Sport on viime viikkojen aikana kertonut suomalaisessa naisurheilussa ilmenneestä seksuaalisesta häirinnästä.
Painostusta ja ahdistelua – entiset Suomen jalkapallomaajoukkueen pelaajat kertovat
VastaaPoistaMTV Sport paljastaa selvityksiä, joita ovat kertoneet joukko Suomen naisten jalkapallomaajoukkueessa sekä SM-sarjajoukkueissa vuosina 1990-2008 esiintyneitä naisjalkapalloilijoita.
- Kyllä sitä seksuaalista ahdistelua oli, niin henkistä kuin fyysistä. Itse en siihen koskaan lähtenyt mukaan, mutta pari vuotta sain tehdä selväksi, etten ole lähdössä mukaan, 15 vuotta SM-sarjatasolla pelannut ja 2000-luvun puolivälissä uransa päättänyt entinen Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen entinen pelaaja avautui taannoin Tulosruudussa.
- Kyllä se oli yllättävän yleistä ja sitä tapahtui joukkueesta riippumatta - se on käynyt selväksi, kun olen puhunut monien vanhojen pelikavereiden kanssa. Sitä oli ainakin minun urani ajan ja pelasin pitkään.
Ilmiötä avaavat myös monet muut entiset maajoukkuepelaajat, joiden kommentteja on alla.
- Tietyissä liigaseuroissa vallitsi pitkäaikainen ahdistelukulttuuri, joka heijastui väistämättä Suomen naisten A-maajoukkueeseen, jossa kyseisiä pelaajia pelasi isossa roolissa. Osa pelaajista huomasi asian, osa ei. Osa ei joko halunnut tai uskaltanut puuttua, muun muassa SM-kultaa urallaan juhlinut toinen entinen maajoukkuepelaaja sanoo.
- Maajoukkuetapahtumia oli vähän, joten tapauksiakin oli vähemmän. Sen tiedän, että ainakin osa tapauksista vietiin silti Palloliittoon asti. Koin itse ahdistelua - henkistä ja fyysistä - niin muutamissa SM-sarjajoukkueissa kuin maajoukkueessakin. Lopetin jalkapallourani 2000-luvun puolenvälin tienoilla, hän kertoo.
- Eräs naisten pitkäaikainen maajoukkuepelaaja lähetti alaikäiselle tytölle hurjia määriä kirjeitä, joiden avulla hän yritti toistuvasti manipuloida tämän mieltä ja saada hänet kiinnostumaan naisista. Lopulta nuoren tytön vanhemmatkin yrittivät puuttua asiaan. He soittelivat epätoivoisina seuraihmisille ja muille pelaajille asiasta, eräs lukuisia A-maaotteluja pelannut pelaaja sanoo.
- ”Käännyttämistä” harrastettiin paljon. Osa pelaajista naureskeli asialle, osa loukkaantui ja ahdistui. Jokainen koki sen varmasti eri tavalla. Mutta se oli vastenmielistä häirintää. Maajoukkueessa eräs kokenut pelaaja kertoi usein nuoremmille, miksi toisen naisen kanssa kannattaa ryhtyä suhteeseen, muutamia maaotteluita urallaan pelannut jalkapalloilija muistelee.
- Kukaan ei voi tosissaan väittää, etteikö sellaista kulttuuria olisi ollut useassa liigaseurassa, jonka kautta se kulkeutui maajoukkueeseen. Valtaosa pelkää edelleenkin pelaajia, jotka terrorisoivat silloin koko toimintaa julmallakin tavalla. Pelko estää monia puhumasta ja monet ovat halunneet unohtaa. Kaikki valmentajatkaan eivät todellakaan olleet puhtaita pulmusia, hän jatkaa.
- Painostus ja ahdistelu olivat niin henkistä kuin fyysistä. Kokeneemmat maanittelivat seksisuhteisiin ja kokeiluihin nuorempia pelaajia. Vielä tänä päivänäkin asiasta puhuminen on monille mahdotonta, koska se hävettää niin paljon. Moni suostui siihen vain siksi, että halusi kuulua joukkueeseen. Itse ahdistuin eniten saunailloissa ja suihkussa. Lääppiminen ja painostaminen olivat ikäviä kokemuksia, joita kenenkään ei pitäisi kokea, SM-sarjassa turkulaisjoukkuetta pitkään edustanut pelaaja paheksuu.
Vahvat naispääroolit ovat suomalaisissa elokuvissa edelleen harvinaisia, ja alalla on naisvihaa – nyt kiertelyn ja tekosyiden etsimisen on syytä loppua
VastaaPoistaElokuvan perinteinen naiskuva uudistuu, ja vastuu siitä kuuluu kaikille, kirjoittaa Leena Virtanen.
PUHEET on pidetty. Nyt on aika ryhtyä tosissaan töihin.
Kuten tanskalainen elokuvaohjaaja Christina Rosendahl vastikään totesi Helsingissä: väittely ei muuta mitään, pitää tarttua hommiin. Rosendahl oli kaksi viikkoa sitten puhumassa Women in Film & Television Finlandin seminaarissa, jonka aiheena oli Väkivallan kuvat.
Ja jos puhutaan, puhutaan sitten suoraan.
Ohjaaja Aku Louhimiehen tapauksen jälkeen on käytetty paljon sanaa työilmapiiri, mutta niin tärkeä ja konkreettinen asia kuin se onkin, liikaa hoettuna siitä tulee eufemismi eli kiertoilmaus. Nyt tarkoitetaan naisten kohtelua, naisten vähättelyä, viime kädessä jopa naisvihaa. Älkäämme siis häivyttäkö enää sanaa ”nainen”, kuten suomalaisessa elokuvakeskustelussa on yleensä tehty.
Taannoisessa Jussi-gaalassakin moni mies piti hyviä puheita, mutta n-sana tuntui juuttuvan heillä kurkkuun. Oli helpompi puhua ihmisistä.
JOKO nyt saa sanoa, että vahvat naispääroolit ovat edelleen suomalaisissa elokuvissa harvinaisuuksia? Tämä paljastuu aina viimeistään siinä vaiheessa, kun Jussi-ehdokkuudet julkistetaan. Asiantila todetaan joka vuosi, ja siihen se jää.
Sekään ei ole mitään hämärää mutua, että usein, ei aina, kaavoista poikkeavat naiset nähdään naisten ohjaamissa elokuvissa, kuten viime vuonna Zaida Bergrothin Miami-elokuvassa.
Keskinkertaisellakin päättelykyvyllä voi keksiä, että on tasan kaksi keinoa korjata tilanne: kasvattaa naisohjaajien osuutta mutta myös patistaa miesohjaajia keskittymään naisrooleihin. Suomessa on miesohjaajia, jotka näin ovat jo tehneet, muun muassa Aleksi Salmenperä, Dome Karukoski ja Juho Kuosmanen.
Tilastot ovat naisten ystäviä. Vaikka huonollakin matikkapäällä on aina voinut laskea, että naisten ohjaamia pitkiä elokuvia valmistuu meillä selvästi vähemmän kuin miesten ohjaamia ja että siinä on jotakin pielessä, vasta taannoinen kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen toteuttama tutkimus elokuva-alan tukirahojen jakaantumisesta kelpasi aseeksi epäsuhdan korjaukseen, myös miehille, jotka päättävät rahoista.
KAIKKI on nyt muuttunut, olemme käännekohdassa.
Elokuvasta kirjoittavana toimittajana ja kriitikkona olen itsekin tilanteessa, jossa ihmettelen omaa toimintaani. Miksi en aina pysty kirjoittamaan suoraan, mitä mieltä olen elokuvan naiskuvasta? Tai jos kirjoitan, miksi tunnen jankuttavani tätimäisesti samaa asiaa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen?
Ja laajemmin: mikä on saanut naispuoliset elokuvafriikit hyväksymään elokuvan ikiaikaisen kaanonin, jossa naiset ovat joko huoria tai äitejä ja melko varmasti uhreja? Jossa nainen on elokuvan kerronnassa ennen muuta miehen halun ja katseen kohde, kaunis ja houkutteleva. Jos nainen on jo keski-iässä, hänet kuvataan halveksittavana ja jopa naurettavana. Vanhat naiset nostetaan viisauden jalustalle, mutta samalla he menettävät seksuaalisuutensa.
Jos naiselle annetaan elokuvassa seksuaalisia vapauksia, hän melko varmasti saa siitä rangaistuksen elokuvan loppukuvaan mennessä.
Poikkeuksiakin on, on aina ollut, ja niitä elokuviahan me naiset rakastamme. Tätä nykyä naiskuva uudistuu ryminällä erityisesti tv-sarjoissa, jopa Suomessa.
Jos ollaan rehellisiä, emme me niitä naiskuvia hyväksyneet. Me siedimme niitä.
Miksi naisten karvoitus aiheuttaa jopa vihaa? Nuori nainen kasvatti kainalokarvat ja sai vastaansa someraivon
VastaaPoistaNaisten kainalokarvat tekevät särön perinteiseen kauneusihanteeseen, minkä vuoksi niiden julkinen esittely voi ärsyttää monia. Maailmalla kainalokarvojaan esitelleet julkkikset ovat saaneet vihaista palautetta ja jopa tappouhkauksia.
"Sheivaa kainalokarvas"
"No on aika oksettavaa"
"Hakee huomioo esittelemällä niitä"
Muun muassa tällaisia kommentteja tubettaja Maiju Voutilainen, joka tunnetaan myös nimellä Mansikkka, sai Instagramiin julkaisemaansa kuvaan.
Kuvassa Voutilainen näyttää kieltä ja pitelee banaaniterttua tatuoidussa kädessään. Kuvassa näkyy myös naisen kainalokarvat.
Ja sekös sai ihmiset raivon partaalle.
Mutta miksi naisten kainalokarvat menevät joidenkin ihmisten tunteisiin? Kuinka jopa tuntematon ihminen jaksaa välittää siitä, mitä toisen kainalossa kasvaa vai kasvaako mitään?
Symppis pehko
Naisten kainalokarvat ja myös muu karvoitus tekee särön siihen, mikä liitetään usein normaaliin ja ihanteelliseen naiskuvaan, sanoo sukupuolentutkimuksen väitöskirjatutkija Suvi Pihkala Oulun yliopistosta.
– Se voi ärsyttää etenkin, jos normeja rikkoo tarkoituksellisesti.
Pihkala uskoo myös, että naisten kainalokarvat saatetaan liittää myös esimerkiksi epähygieenisyyteen.
Hygieniakommentteihin törmäsi myös Voutilainen. Hänen julkaisemaansa kuvaan tuli useita kommentteja, joissa kauhisteltiin sitä, kuinka haisevat tai ällöttävät naisen kainalokarvat ovat. Siitä syystä Voutilaista alun perin hieman jännitti kertoa kainalokarvojen kasvatusprojektistaan.
– Tuntui, että kaikki ajattelevat, että se on tosi väärin tai ällöttävää. Jos netissä tai missä tahansa puhutaan tai näytetään naisten kainalokarvoja, se herättää aina vihaa. Kyllä se pelotti, että mitä muut siitä ajattelevat.
Voutilainen aloitti tietoisen kainalokarvojen kasvattamisen viime kesänä. Syy siihen oli yksinkertainen.
– Minua alkoi ärsyttää, etten edes tiedä miltä kainalokarvani näyttävät ja silti joka päivä poistan ne. Minulla ei ollut mitään muuta syytä sheivaamiseen kuin se, että näin on aina ollut ja näin pitää tehdä.
Voutilainen seurasi kainalosta puskevien karvojen kasvamista jännityksellä.
– On tosi kiehtovaa, mitä oma keho tekee, kun sen annetaan vain olla.
Lopputulos on Voutilaisen sanojen mukaan symppis pehko. Väriltään kainalokarvat ovat maantienvaaleat, osa karvoista on suoria ja osa puolestaan kiharia.
– Sanon niitä amisviiksiksi, on ne sen verran epämääräiset.
"Kainalokarvat ovat näkymätön asia arjessa"
Suvi Pihkalan mukaan naisten karvoitus on yhteiskunnassamme tabu, vaikka karvat ovat hyvin luonnollinen asia.
– Kainalokarvat ovat näkymätön asia arjessa: emme näe mediassa karvaisia sääriä edes silloin, kun karvoja ajellaan elokuvan kohtauksessa pois. Sääri tai kainalo on jo valmiiksi karvaton.
Mainoskuvia ja -videoita käsitellään rajusti, ja ne ovat tarkkaan valittuja. Niissä eivät juuri karvat vilahda.
– Näemme valtavan määrän ihmiskehoja, mutta mediassa esille tuleva kehonkuva on hyvin yksipuolinen.
Perinteisen median lisäksi sosiaalinen media voi luoda paineita. Pihkala kuitenkin uskoo somen voimaan ja siihen, ettei se ole paikka, joka on tarkoitettu pelkästään sheivatuille kehoille.
– Se varmasti ylläpitää karvattomuuden ihannetta, mutta samalla sosiaalinen media antaa mahdollisuuden tehdä näkyväksi myös vaihtoehtoja. Se on se paikka, missä postataan kuvia kainalokarvoista tai karvaisista jaloista, Pihkala pohtii.
Hän kuitenkin muistuttaa, että kainalokarvakuvan postaamisella voi olla eri vaikutukset riippuen siitä, kuka sen tekee.
– Joku julkisuuden henkilö voi jättää kainalokarvat ajelematta, ja se on voimaantunut teko, mutta jollain toisella ihmisellä se voikin olla huolittelemattomuutta tai epäsiisteyttä.
Nuorten miesten koulutus- ja tulotaso jää naisia heikommaksi – Helsingin yliopistosta valmistuvista enää joka kolmas on mies
VastaaPoistaOikeustieteellisestä ja lääketieteellisestä tiedekunnasta valmistuvien naisten suhteellinen määrä miehiin verrattuna kasvaa Helsingin yliopistossa. ”Se lähtee hirveän varhaisesta vaiheesta, koulutuksen esikuvat ovat naisvaltaisia.”
SYNTYVYYS vähenee Suomessa voimakkaasti. Tämä uhkaa heikentää Suomen huoltosuhdetta eli työikäisten osuutta koko väestöstä.
Valtiontalouden näkökulmasta huolen nosti esiin valtiovarainministeriön kansliapäällikkö, valtiosihteeri Martti Hetemäki. HS kertoi asiasta viime viikon maanantaina.
Hetemäen arvion mukaan lapsikato johtuu osin siitä, että miehet ovat naisia huonommin koulutettuja ja sen takia usein työttömiä – ja köyhiä. Naiset ovat yliopistoissa ja miehet muualla, eiväthän he edes kohtaa, Hetemäki murehti maaliskuun puolivälissä pitämässään esityksessä.
ESIMERKIKSI HELSINGIN yliopiston tilastot kertovat miesten jääneen selvään vähemmistöön.
Siellä suoritetuista tutkinnoista miehet tekivät viime vuonna vain alle kolmasosan. Naiset suorittivat tutkinnoista 68,9 prosenttia.
Ennen miesvaltaisissa oikeustieteellisessä ja lääketieteellisessä tiedekunnassa naisopiskelijat ovat nyt vahva enemmistö.
Lääketieteellisessä naisten suhteellinen osuus kasvaa oikeustieteellistä nopeammin. Kun 2008 miehiä valmistui ylempään tutkintoon 49, naisia valmistui 75. Viime vuonna lääketieteellisestä valmistui yli kaksi kertaa niin paljon naisia kuin miehiä: 72 miestä ja 165 naista.
Humanistisessa, farmasiassa ja kasvatustieteissä naisten ylivoima on näkynyt jo pitkään ja näkyy edelleen, kertoo Helsingin yliopiston opetuksen toimialan kehitysjohtaja Susanna Niinistö-Sivuranta.
Hän kertoo keskustelleensa aiheesta vararehtori Sari Lindblomin kanssa.
”Emme keksineet muuta merkittävää selitystä kuin että se lähtee hirveän varhaisesta vaiheesta, opettajat ovat naisia ja koulutuksen esikuvat ovat naisvaltaisia. Pienet pojat eivät välttämättä näe korkeasti koulutettuja esikuvia kuin omassa perheessään.”
Viime aikoina digitalisaatio on muuttanut tilanteita. Pojat näyttävät esimerkiksi oppivan englantia edellisiä sukupolvia paremmin ja yhdeksi syyksi epäillään pelimaailmaa, Niinistö-Sivuranta kertoo.
”Mutta tytöt ovat lukion jälkeen kypsempiä tekemään koulutusvalintoja ja kehitysvaiheessa poikia edellä.”
Koulutussosiologi, dosentti Elina Kilpi-Jakonen Turun yliopistosta kertoo, että vähemmän koulutetut miehet ja naiset jäävät todennäköisemmin lapsettomiksi.
”Miehillä koulutuksen yhteys lapsettomuuteen on vahvistunut.”
Kilpi-Jakosen mukaan suomalainen keskustelu on viime päivinä rajoittunut 20–29-vuotiaisiin. Tämä antaa helposti väärän kuvan syntyvien lasten määristä, koska nykyään lapsia saadaan myöhemmin. Suomessa on muita Pohjoismaita korkeampi lapsettomien osuus, mutta kokonaishedelmällisyysluku on suhteessa sama, muun muassa suurperheiden ansiosta.
Yksi trendi on sekin, että toiset miehet saavat lapsia monien naisten kanssa. ”Ja sitten on miehiä jotka jäävät kokonaan ilman lapsia eikä heillä ole parisuhdetta.”
KILPI-JAKOSEN mukaan keskenään pariutuvat usein ihmiset joilla on sama koulutustaso.
Naisten osuus ei kasva jokaisella koulutusalalla.
Samalla kuin esimerkiksi oikeustieteellinen ja lääketiede ovat muuttuneet naisvaltaisiksi, naisten osuus esimerkiksi miesvaltaisella tietotekniikka-alalla on vähentynyt.
Miesten osuus on myös lähtenyt nousuun vahvasti naisvaltaisella hoiva-alalla.
Asia on siis monimutkainen, eikä näillä sukupuolieriytymisillä ole välttämättä suoraa yhteyttä lapsettomuuteen, Kilpi-Jaakkonen muistuttaa.
POIKIEN JA TYTTÖJEN EROT OPPIMISESSA: JATKOSSA OLISI ERITTÄIN TÄRKEÄÄ KOHDISTAA HUOMIOTA MYÖS OPPILAAN KOTITAUSTAAN
VastaaPoistaPoikien ja tyttöjen oppimiseroihin vaikuttaa myös kotitausta.
Viimeisimmät kansainväliset arvioinnit ovat osoittaneet tyttöjen ja poikien välisten erojen oppimistuloksissa kasvaneen ja etenkin poikien osaamisen heikentyneen. Tyttöjen ja poikien välinen ero oppimistuloksissa on erityisen selvä perusopetuksen päättyessä.
Pojat ovat aliedustettuina niiden nuorten joukossa, jotka jatkavat opintojaan perusopetuksen päätyttyä lukiossa, mutta yliedustettuja niiden noin 15 prosentin joukossa, jotka jäävät ilman toisen asteen tutkintoa
Tutkijat muistuttavat, että oppilaisiin pitää suhtautua aina yksilöinä. Vaikka tytöt menestyvätkin keskimäärin poikia paremmin, useat pojat menestyvät hyvin ja monilla tytöillä on oppimisvaikeuksia. Sukupuolten väliset osaamiserot ovat suurimmat heikoimmin menestyneillä oppilailla.
Tytöt luottavat poikia vähemmän osaamiseensa
Tyttöjen ja poikien väliset osaamiserot ovat viime vuosina kasvaneet matematiikassa ja luonnontieteissä sekä lukutaidossa. Lukemisesta on tullut osalle pojista ongelma, mikä haittaa jo heidän oppimistaan. Pojilla on tyttöjä enemmän ongelmia myös taitoaineissa, josta puhutaan vähemmän.
Tutkijoiden mukaan tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta on huolestuttavaa, että poikien koulumenestys ja kouluun kiinnittyminen on heikompaa kuin tyttöjen. Poikien kiinnostus koulunkäyntiin laskee varsin varhaisessa vaiheessa ja selkeästi tyttöjä enemmän.
Tyttöjen luottamus omaan osaamiseensa on puolestaan heikompaa kuin pojilla. Tutkimuksessa havaittiin, että pojat kokevat tyttöjä enemmän kiusaamista.
Lapset kulkevat vanhempiensa jalanjäljissä
Oppilaan todennäköisyys hakea ensisijaisena vaihtoehtonaan lukioon oli sitä suurempi, mitä korkeampi hänen vanhempiensa koulutus oli, ja todennäköisyys oli tytöillä suurempi kuin pojilla. Etenkin peruskoulutaustaisten vanhempien lasten on hankala ponnistaa lukioon.
Kotitausta erotti selvästi myös yleis- ja erikoislukioon tai -linjalle hakemisen. Peruskoulun jälkeisiin opintoihin vaikuttavat sekä pojilla että tytöillä vanhempien koulutus. Selvityksessä on verrattu valintoja äidin koulutustaustaan.
Tutkimuksessa todetaan, että ”jatkossa olisikin erittäin tärkeää kohdistaa huomiota myös oppilaan kotitaustaan, kun tutkitaan oppimisessa ilmeneviä sukupuolten välisiä eroja tai yritetään vaikuttaa niiden vähenemiseen”.
Peruskoulun pitäisi taata tasavertainen oppiminen
Mitä korkeampi koulutus äidillä on, sitä todennäköisemmin nuori valitsee lukion tai erikoislukion eikä ammatillista koulutusta. Näyttää myös siltä, että (tässä tapauksessa) äitien tausta määrittää poikien valintoja tyttöjä vahvemmin.
Peruskoulun käyneen tai ammatillisen koulutuksen saaneen äidin pojista 30 ja tytöistä 44 prosenttia valitsi lukion. Jos äidillä on ylempi korkeakoulututkinto, valitsi pojista 61 ja tytöistä 62 prosenttia lukion. Tyttöjen ja poikien peruskoulun jälkeisten valintojen erot kaventuvat, mitä korkeampi koulutus on vanhemmilla.
Ero valinnoissa on useampi kymmenen prosenttiyksikköä. Viimeaikaisen tutkimuksen mukaan peruskoulun katkaisema koulutuksen periytyvyys on ehkä lähtenyt uuteen kasvuun.
Tutkijat painottavatkin, että suomalaisen peruskoulun pitäisi edelleen tarjota kaikille oppilaille tasavertainen paikka kasvaa ja tukea kaikkien kasvua ja kehitystä oppilaan taustasta riippumatta.
Mitä tekee opetusministeri?
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) huomautti tiistaina, että ”katse tulee kiinnittää jo varhaisiin vuosiin, varhaiskasvatukseen ja peruskouluun. Peruskoulua on vahvistettava niin, että se tukee niin tyttöjen kuin poikienkin oppimisen motivaatiota ja vahvoja oppimistuloksia”.
Pojat alisuoriutuvat koulussa: ”Huomattava ero päättöarvosanoissa” – Tutkijoilta ehdotus
VastaaPoistaPoikien alisuoriutumista selvittäneet tutkijat ehdottavat, että peruskoulun yläasteen voisi halutessaan venyttää kolmen vuoden sijaan neljälle vuodelle. Ehdotus mukailee samaa kaavaa, johon lukio-opetuksessa on jo vuosia sitten siirrytty.
Helsingin ja Jyväskylän yliopiston tutkijat ovat selvittäneet poikien tyttöjä heikompaan osaamiseen, koulumenestykseen ja alhaisempaan koulutustasoon johtavia syitä.
Kansainväliset ja kansalliset oppimistulosten arvioinnit, esimerkiksi 15-vuotiaiden Pisa-tutkimus sekä 4.-luokkalaisten TIMSS-tutkimus osoittavat etenkin poikien osaamisen heikentyneen viime vuosina. Poikien koulumenestys ja kouluun kiinnittyminen on heikompaa kuin tyttöjen. Myös poikien kiinnostus koulunkäyntiin laskee varsin varhaisessa vaiheessa ja selvästi tyttöjä enemmän.
Sen sijaan tyttöjen luottamus omaan osaamiseensa on heikompaa kuin pojilla. Yksi tutkimuksen havainto on, että pojat kokevat tyttöjä enemmän kiusaamista.
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselle (kok.) tiistaina luovutetussa tutkimuksessa esitetään selvitettäväksi, voitaisiinko yläluokilla siirtyä lukion jo tarjoamaan mahdollisuuteen jakaa kolmen vuoden opinnot neljälle vuodelle. Kyse ei olisi peruskoulun alkuajan tasokursseista vaan joustavasta mahdollisuudesta jakaa keskeisimpien lukuaineiden opinnot uudella tavalla: niin että oppilas voisi keskittyä samanaikaisesti harvempiin oppiaineisiin tai jonkin oppiaineen kurssien kertaamiseen ilman, että se vaikuttaisi muiden oppiaineiden opiskeluun.
Menettelyllä voitaisiin välttää myös heikompien oppilaiden luokalle jättämiset.
Tutkijat toteavat raportissaan kohdanneet rehtoreilta vastakysymyksiä siitä, miksi pitää korostaa tyttöjen ja poikien välistä eroa puhumalla oppilaista sukupuolittain sen sijaan, että heitä käsiteltäisiin yksilöinä.
–Kysymys on perusteltu, mutta tasa-arvon näkökulmasta yhtä lailla ristiriitainen kuin saman kysymyksen esittäminen olisi työelämästä ja naisten ja miesten välisestä palkkaerosta, he vastaavat.
–On selvä, että koulun ja opettajan tulee suhtautua jokaiseen oppilaaseen yksilönä eikä sukupuolensa edustajana. Siihen, että oppilaiden sukupuoli jätetään kokonaan keskustelun ulkopuolelle, sisältyy sen sijaan vaara. Jos tyttöjen ja poikien väliseen huomattavaan eroon perusopetuksen päättöarvosanoissa ei kiinnitetä huomiota, jokainen heikompia arvosanoja saava oppilas on vain yksilö, jonka arvosanat sattuvat olemaan heikompia kuin joidenkin toisten.
Kukaan ei kysellyt perään, vaikka Sami Herkkola erakoitui ja tunsi alkaneensa syrjäytyä – nuorten miesten näköalattomuus vaikuttaa jo syntyvyyteen
VastaaPoistaNuorten miesten työllisyys on heikentynyt talouskasvusta huolimatta. Asiantuntijan mukaan työllisyyspalveluita kyllä on, mutta ne ovat nuorille liian virkamiesmäisiä. Oulussa aiotaan nyt puolittaa työttömyys uusin keinoin.
ILTAPÄIVÄN kevätaurinko valuttaa vettä räystäiltä Kaukovainion ostoskeskuksessa Oulussa. Niko Karhun, 19, päivän ostokset mahtuvat taskuihin: energiajuomatölkki housuntaskuun ja leipä takintaskuun.
Armeijan pari kuukautta sitten keskeyttänyt nuori mies on työtön. Aika kuluu tietokoneella istuessa, eikä se oikein riitä. Tuntuu tylsältä.
Sami Herkkola, 28, kastelee tomaatin taimia tukityöllistettäville tarkoitetussa Kestävän kehityksen keskuksessa Oulun Välivainiolla. Puusepän töihin kouluttautunut Herkkola on ollut normaalissa työsuhteessa kerran elämässään. Pätkä kesti kaksi kuukautta.
Nuorten, parhaassa perheenperustamisiässä olevien miesten heikentynyt työllisyys on noussut Suomessa keskeiseksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi.
HS:N sunnuntaisivuilla toimittaja Heini Maksimainen kirjoitti viime viikonloppuna siitä, kuinka keskustelu on julkisuudessa kiertynyt lastentekoa lykkääviin koulutettuihin naisiin, vaikka tyypillinen lapseton onkin usein vähän koulutettu mies.
Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki huomautti vastikään nuorten miesten työllisyysasteen heikentyneen samaa tahtia kuin syntyvyys on romahtanut. Toisin sanoen: jos miehet saataisiin laajemmin töihin, syntyisi vauvojakin enemmän.
Työllisyys on heikentynyt 25–34-vuotiaiden miesten ryhmässä talouskasvusta huolimatta. Saman ikäluokan naisten työllisyys on parantunut, vaikka se onkin perhevapaiden takia kokonaisuudessaan miehiä heikompi.
Tätä nuoremmat miehet ovat viime aikoina työllistyneet aiempaa paremmin, mutta saman ikäluokan nuoret naiset ovat silti yhä selvästi edellä.
ERITYISEN huolestuttava tilanne on Oulun alueella asuvien alle 35-vuotiaiden keskuudessa. Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran alkuvuonna vetämässä hankkeessa alueelle nuijittiin kovat tavoitteet: nuorten työttömyys on saatava puolitettua seuraavan neljän vuoden aikana.
Oulun ongelman karuudesta kertoo se, että nuoria työttömiä on määrällisesti lähes saman verran kuin Helsingissä, vaikka kaupunki jää asukasluvultaan alle kolmannekseen pääkaupungin koosta. Enemmistö työttömistä on miehiä.
Kun Oulussa alle 25-vuotiaista on työttöminä työnhakijoina 17 prosenttia, Helsingissä osuus jää enää alle kahdeksaan prosenttiin.
”Tärkein syy on Uudenmaan palvelupainotteinen elinkeinorakenne. Pikaruokaketjuja ja muita palveluita on joka nurkalla, ja ne ovat luonnostaan nuorten työpaikkoja. Oulun seudulla palveluala ei työllistä samaan tapaan”, pohtii Oulun kaupungin työllisyyspalveluiden päällikkö Seija Mustonen.
Oulussa keskitytään nyt siihen, että jokainen nuori saataisiin palveluiden piiriin. Työnantajia aiotaan lähestyä aiempaa enemmän, ja kaupunki on asettanut selkeät numeeriset tavoitteet sille, kuinka monta nuorta on saatava kiinnittymään työelämään joka vuosi.
Mitä pitää tehdä toisin, että nuoret tavoitetaan ajoissa?
AINAKAAN Sami Herkkolaa kukaan ei tavoitellut. Hän sai erakoitua rauhassa asuntoonsa kokonaisen puolentoista vuoden ajan. Tyttöystävän kanssa oli tullut ero, ja kaljaa tuli juotua liikaa.
”Lopulta naapuri vinkkasi, että kaupungista löytyy nuorten ohjaamo, josta saa tukea. Vaati rohkeutta ja voimia, että uskalsin lähteä liikkeelle. Tuntui, että olin alkanut syrjäytyä.”
Oulun mallia yhdessä oululaisten kanssa rakentanut Sitran johtava asiantuntija Jonna Heliskoski sanoo, ettei nuorten tavoittaminen ole Suomessa niinkään kiinni resurssien puutteesta. Palveluita on, mutta useinkaan niistä ei ole hyötyä.
Iida Åfeldt, 25, ei ole varma syntymättömän lapsensa isästä ja kertoi sen julkisesti – sai niskaansa järkyttävän vihaviestien tulvan
VastaaPoistaIida ei tiedä, kumpi kahdesta on hänen vatsassaan kasvavan lapsen isä, mutta hän pitää peukkuja toiselle.
”Järkyttävä lortto”
”Horo äiti”
”Römpsän jakaja”
Muun muassa nämä haukkumanimet helsinkiläinen Iida Åfeldt sai harteilleen sen jälkeen, kun hän kertoi odottavansa lasta, jonka isästä ei ole täyttä varmuutta.
25-vuotias Iida tuli raskaaksi yllättäen ehkäisystä huolimatta viime vuoden joulukuussa. Tuolloin hän tapaili samanaikaisesti kahta eri miestä, kutsuttakoon heitä Napakympin tyyliin nimillä Herra A ja Herra B.
– Ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt kaikki on ohi, enkä tule enää koskaan kelpaamaan kellekään, Iida kertaa viiden kuukauden takaisia tunnelmiaan.
Nuoresta naisesta tuntui, kuin hän olisi raskauden myötä epäonnistunut deittailun kumpareisella tantereella.
– Olin luonut itselleni mielikuvan siitä, että tulen raskaaksi vasta vakaassa parisuhteessa, jossa lapsi on meille molemmille ensimmäinen. En tiedä mistä se ajatus kumpuaa, mutta niin olin aina ajatellut.
”Meillä arvostetaan ydinperheitä”
Väestöliiton parisuhdetiimin esimiehen Heli Vaarasen mukaan yksinhuoltajan pelko yksin jäämisestä on jännä, mutta varsin yleinen ajatus.
– Monilla on sellainen käsitys, että elämä ei enää sisällä mahdollisuuksia, kun tulee yksinhuoltajaksi, mutta se ei ole lainkaan näin, Vaaranen sanoo.
Vaarasen mukaan monet yksinhuoltajat pelkäävät nimenomaan statuksensa romahtamista.
– Tämä ajatus kertoo siitä, miten paljon enemmän meillä arvostetaan ydinperheitä verrattuna yksinhuoltajaperheisiin.
– Se on sinänsä hämmästyttävää, sillä me olemme voimakkaasti sotia käynyt maa, jossa yhden aikuisen perheitä on ollut jo kauan, ja ne ovat joskus olleet hyvin arvostettujakin, hän jatkaa.
Lämpimiä viestejä miehiltä
Aikansa asiaa sulateltuaan Iida on löytänyt asian positiiviset puolet. Siitä hän voi kiittää kannustavia kommentteja, joita on tullut Iidan yllätykseksi myös miehiltä.
– Monet miehet ovat lohduttaneet, että minulla ei ole mitään hätää ja yksinhuoltajuus on sinkkumarkkinoilla ihan ok. Silloin tajusin, että ehkä tämä ei olekaan maailmanloppu, nainen naurahtaa.
Parisuhdeasiantuntija Vaaranen muistuttaa parinkymmenen vuoden takaisesta tapahtumasta länsirajan takaa, jolloin Norjan kruununprinsessa sai kirjaimellisesti prinssin ja puoli valtakuntaa – yksinhuoltajuudestaan huolimatta.
– Minusta ihmiset eivät usko riittävästi omaan prinsessatarinaansa, Vaaranen kannustaa.
Entäs ne isät sitten?
Se on asia, josta Iida on kertonut koko ajan avoimesti Iidan matkassa -blogissaan. Miesten yksityisyyttä hän sen sijaan suojelee tarkoin.
Isäehdokkailla täysin erilaiset ensireaktiot
Sitä, miten vauvalla sattuu olemaan kaksi isäehdokasta, tuskin tarvitsee selittää. Tismalleen tarkkaa hedelmöityspäivää ei voi tässä vaiheessa sanoa, joten isyys selviää varmasti vasta lapsen syntymän jälkeen.
– Molemmat miehet ovat tietoisia asiasta ja olen molempien kanssa yhteydessä raskauden tiimoilta silloin tällöin.
Näin ei kuitenkaan ollut alusta saakka. Raskaudesta kuultuaan Herra A veti liinat kiinni ja totesi tulevalle äidille, ettei halua olla missään tekemisissä lapsen kanssa. Hän yritti jopa taivutella Iidaa aborttiin.
– Hänen reaktionsa oli todella voimakas ja pelottavakin, mutta se on muuttunut ajan myötä positiivisempaan suuntaan. Hänen lopullinen suhtautumisensa selviää varmaan vasta isyystestin myötä. Ymmärrän, että tilanne on molemmille miehille haastava.
Play now: Block the Pig
VastaaPoistabest actions game
best action games for pc
Hei, Hanki helppo pääsy varmistamaan aidot online-rahapalvelut vain 2 prosentin korolla. Hanki seuraava laina.
VastaaPoistaHenkilökohtaiset lainat (suojattu ja vakuudettomat)
Yritysten luotot (turvallinen ja vakuus)
Konsolidointilaina ja paljon muuta. Olemme sertifioitu, luotettava, luotettava, tehokas, nopea ja dynaaminen. Jos kiinnostunut, ota meihin yhteyttä käyttäen alla mainittuja yksityiskohtia.
Sähköposti: progresiveloan@yahoo.com
Soita / WhatsApp: +16626183756
Verkkosivusto: https://progresivefunding.wordpress.com
We offer personal Business loans services around the world. We strive to provide high quality service and high customer satisfaction, while possible financial services. We pride ourselves on our commitment to our customers; We can give you personal loans, auto loans, business / investment loans, short term loans. You can contact us for an affordable loan now at 2% interest rate. Contact us now via E-mail: abdullahibrahimlender@gmail.com whatspp Number +918929490461
VastaaPoistahermes outlet
VastaaPoistaoff white
hermes outlet
jordan retro
hermes sale online
off-white
kyrie 8
hermes outlet
off white
palm angels hoodie
I truly appreciate this post. You have made my day! Thankyou so much
VastaaPoistaYour writing style has been amazed me. Thank you, quite great article.
VastaaPoistaThanks for your personal marvelous posting! I truly enjoyed reading it
VastaaPoistaAppreciate providing these details, youre doing a great job with the site
VastaaPoista