Laihdutus ja läskit ovat olleet tarkastelun alla ainakin Ilkan, Markun, Lumin ja tietenkin Kutrin blokeissa. Pohdintaa on sellaisista ikuisuuskysymyksistä, kuten: Saako ihminen olla niin läski kuin haluaa? Pitäisikö läskien maksaa enemmän veroa kattaakseen suuremmat hoitokulunsa? Onko laihtuminen ylipäänsä mahdollista?

Laihtumisessa hankalaa on se, että 95 prosenttinen tai jopa 99 prosenttinenkaan suoritus ei riitä. Jos jossakin urheilulajissa tekee 95 prosenttia harjoitteista, niin voi olla tyytyväinen ahkeruuteensa. Jos laihduttaessa on syömättä 95 prosenttia ajasta, mutta syö 5 prosenttia ajasta kuin sika, niin itsekuriinsa ei voi olla täysin tyytyväinen. Pitäisi pystyä vähintään Jutilan 110 prosentin suoritukseen(Tosin epäilen, pystyykö Juti pääsemään laihdutuksessa aivan tuohon lukemaan).

Laihdutuksessa vastakkain ovat munkin tuoma lyhyen tähtäimen nautinto ja munkittomuuden tuoma pitkän tähtäimen tyytyväisyys. Kun ihmisellä on tsemppi päällä ja motivaatio ladattuna, pitkän tähtäimen suunnitelma voittaa. Kun taas ihminen on allapäin, munkki on ainut lohtu ja pitkät tähtäimet saavat unohtua. Ihmisen elämä on täynnä valintoja lyhyen ja pitkän tähtäimen välillä. Lukeako tenttiin vai katsoako telkkua? Mennäkö lenkille vai löhöilemään? Ihminen joka valitsee aina sen hauskimman vaihtoehdon, on pian ihmisraunio. Ihmiseltä, joka valitsee aina sen tylsemmän vaihtoehdon, puuttuu elämästä hauskuus. Olisi löydettävä sopva kompromissi.

Mitä lihavuuden vähentämiseen tulee, niin suhtaudun epäilevästi ehdotettuihin lihavien pilkkaamismetodeihin. Minä voisin kannattaa vaikkapa cooperin testin perusteella annettavia verohyvityksiä, jolloinka huonokuntoiset joutuisivat maksamaan enemmän. Jokainen kuntalainen saisi käydä vuoden aikana juoksemassa ja sairasvakuutusmaksut määräytyisivät sen mukaan. Tietenkin läskeille pitäisi hyvittää alentunut elinikä eläkemaksujen alentamisella. Aiheuttaako alkoholi, läskit ja tupakointi enemmän kuluja sairastumisten kautta kuin mitä ne säästävät eläkemaksujen kautta?

Kutri manailee sitä, kuinka suuri huomio mediassa annetaan liian suuren laihdutusinnon tuomitsemiseen. No, media antaa muutenkin aina väärät mittasuhteet ongelmien välisen suuruuden vertailussaan. Liiallinen laihdutus ja anokreksia saavat kohtuuttoman suuren huomion verrattuna läskiyden aiheuttamiin markkina-arvo-ongelmiin. Toisaalta kirjat ja artikkelit korostavat aivan liikaa terveyden merkitystä laihdutuksen motiivina. 95 prosenttia laihduttamisen todellisista motiiveista liittyy oman markkina-arvon nostoon. Jos syömisellä olisi vain terveydellisiä haittoja, mutta ei ulkonäöllisiä ja markkina-arvollisia haittoja, niin juuri kukaan ei jaksaisi laihduttaa.
On se syöminen sen verran hauskaa.