Katso-lehdessä Ricky Martin kertoo, että hänen naisihanteensa on voimakas ja vakaumuksellinen nainen: "Olen feministi. Tarvitsen rinnalleni naisen, joka osaa tehdä päätöksiä omillaan. Tietysti naisellani olisi parasta olla myös kauniit sääret." No, täällä Suomessahan noita voimakkaita ja vakaumuksellisia naisia piisaa, tervetuloa vaan hakemaan. Ota niin monta kuin tarvitset(heh heh). Muista sitten vaihdossa jättää vastaava määrä puertoricolaisia naisia.
Hesarin mielipidepalstalla puhutaan nopeusrajoitusten puolesta: "Liikennesuunnittelijoiden kaavailua nopeusrajoitusten alentamiseksi useilla väylillä 50:stä 40:een kilometriin tunnissa pidetään yliampuvana. Tämä suunnitelma merkitsee sitä, että matka-aika Munkkiniemestä Kolmen sepän patsaalle pitenee maksimissaan (öisin) valtavat minuutin ja 12 sekuntia. Aamuruuhkassa korkeammat nopeusrajoitukset eivät auta sekuntiakaan. Kuitenkin 1990-luvun alussa yleisrajoituksen alentaminen 40 km:iin tunnissa taajamissa vähensi heti jalankulkijoiden kuolemat pysyvästi puoleen aiemmasta. Kun ottaa huomioon suurten väylien liikennemäärät, ei ole mahdotonta ajatella, että uusien rajoitusten jälkeen päästäisiin joinakin vuosina nollaan liikennekuolemaan vuodessa. Olisiko se tuon minuutin ja kahdentoista sekunnin arvoista?"
Tuollaisia mielipiteitä kuulee usein. Keskustelu olisi kuitenkin paljon selkeämpää, jos keskustelijat esittäisivät tunnepitoisten lobbaustensa sijaan selkeitä lukuja siitä, minkä suuruisen liikennekuolleisuuden he ovat valmiiit hyväksymään. Jos enemmistö kannattaisi nollatoleranssia, niin kiellettäisiin liikenne sitten kokonaan. Kirjoittaja sanoo, että matka Munkkiniemestä Kolmen sepän patsaalle pitenee 72 sekunnilla. Juu varmaan, mutta liikenteessä on enemmänkin kuin yksi auto ja muitakin kuviteltavia reittejä on olemassa. Tässä kaikessä pännii se, että vaikka kuolemat ja matka-ajat eivät ole yhteismitallisia ja niin ollen suoraan verrannollisia, niin siltikin olisi paljon selkeämpää esittää numerovertailuja siitä, montako kuolemaa ollaan valmiit sietämään, kuin tunteisiin vetoavaa propagandaa.
Anneli Jäätteenmäen ero nostaa esiin aatoksia naisen asemasta politiikan huipulla. Jotta nainen voisi menestyä, on hänen käveltävä hyvin kapeaa polkua. Nainen ei voi olla liian naisellinen, koska liian naisellinen nainen on tunteittensa vietävissä. Nainen ei voi myöskään olla liian asiakeskeinen ja tunteeton, koska hän ei olisi silloin enää nainen. Jäätteenmäen uhkapeli oli yhdistää naisellisuus ja asiallisuus täydelliseksi kokonaisuudeksi, mikä taas keräsi vastustajiksi suuren kateellisten ja vihamiesten joukon. Siinä missä politiikka sallii miehille suuren luonteiden ja persoonallisuuksien kirjon, on naisten tie rajoitetumpi. Politiikan huipulle päästäkseen naisen tulee olla todella taitava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti