Tommi-patsas kirjahyllyyn

Mitvit tuo esiin humanistisen närkästyksensä kilpiluhenkisyyden esiinmarssista blogistipiireissä. Omien ajatusten pohdiskeleva kirjaaminen on saanut väistyä Blogien top-listasijoitusten hamuamisen tieltä. Minä vanhana kilpailulajien eksperttinä olen tietenkin vain innoissani uudesta kilpailumahdollisuudesta, enkä oikein ymmärrä humanistista kritiikkiä kilpailemista kohtaan. Onko jotenkin hienompaa kirjoittaa omia ajatuksia itselleen raapustaen kuin kirjoittaa niin, että mahdollisimman suuri yleisö on kiinnostunut? Kirjoittamisieni johtoajatuksena on tuottaa yleisöä kiinnostavaa tekstiä. Tiivistän, karsin tylsiä kohtia, lisään huumoria ja provosoin. Yritän kirjoittaa sellaista blogia, jota itsekin lukisin.

Moni blogisti on miettinyt sijoitustaan Pinserin listalla. Kilpaileminen kiinnostaa ihmisiä. Enemmän, useammin ja tasokkaammin. Mitvit kirjoittaa: "Blogeihin kirjoittelu on mennyt viime aikoina aika lailla hassuksi. Alkuperäinen idea jonkinnäköisen oman vaatimattoman ajatusvaraston ylläpitämisestä on jo aikaa sitten hukkunut..." Mitä minä olen blogia pitänyt, niin ei minulla ole koskaan ollut ajatuksena minkään asteinen vaatimattomuus tai minkäänlaisen alkuperäisen blogi-idean vaaliminen. Bloggaaminen on kehittyvä laji ja altis muutoksille. Ei ole mitään alkuperäistä ja ylvästä tapaa blogata kuin ehkäpä vain humanistien ideaalimaailmassa.

Mitvit kirjoittaa: "Henry jakelee muutaman kuukauden kokemuksella suurieleiseen tapaan neuvoja uusille kirjoittajille." En minä jaa neuvoja suurieleisesti. Ja mitä tulee neuvojen antamiseen, niin niitähän saa kuka tahansa antaa millä kokemuksella hyvänsä. Humanisteille on tunnetusti tärkeintä, että neuvojen antajalla on oikea tausta ja tittelinä vähintään blogistiikan dosentti. Neuvojen oikeellisuudella ei ole niin väliä, kunhan vain oikea henkilö on ne antanut.

Mitvit kirjoittaa: "Joku kehittää "Pinseri blog awards" -gaalan, jossa jaetaan lukuisissa sarjoissa palkintoja parhaille päiväkirjoille. Palkintohan voisi olla vaikka ... Tommi-patsas!" Minä olen muistaakseni joskus aikaisemmin ehdottanut vastaavan gaalan perustamista. Mikäpä olisi sen ihanampaa kuin Tommi-patsas kirjahyllyn reunalla törröttämässä? Suuressa maailmassahan vastaavat gaalat ovat arkipäivää. P.S. Mitvitin kirjoitus Pinserin listan kirouksesta on niin mielenkiintoinen ja hyvä, että sijoitus listalla nousee varmasti. Ja sekös humanistia potuttaa.

Rationaalisen valinnan merkitys

Poliittiisesti epäkorrekti kirjoittaa 31.8 rationaalisten valintojen tekemisestä: "1. Valinta perustuu päättäjän päätöshetken tilaan. Tämä käsittää rahan, fyysisen tilan, tunteet jne. 2. Valinta perustuu mahdollisiin seuraamuksiin. 3. Jos seuraamuksia ei voi tietää varmasti, niiden todennäköisyyttä arvioidaan matemaattisesti. 4. Tehty päätös perustuu todennäköisyyksien ja mahdollisen seurausten pohjalta tehtyyn arvioon parhaasta vaihtoehdosta." Rationaalinen valinta pyrkii ottaamaan huomioon kaikki tekijät - tunteet mukaan lukien - siinä missä tunnevalinta ottaa huomioon vain tunteen. Huonolaatuinen rationaalinen valinta voi olla huonompi kuin tunnevalinta, mutta laadukas rationaalinen valinta on aina parempi kuin tunnevalinta.

Poliittisesti epäkorrekti jatkaa: "Käytännössä ihmisten valinnat ovat hyvin usein epärationaalisia. Evoluutio on asentanut meihin tiettyjä tunnereaktioita, jotka vaikuttavat toimintaamme. On ilmeisesti niinkin että monet ihmiset eivät yksinkertaisesti pysty käsittelemään vähänkään monimutkaisempaa valintatilannetta rationaalisesti." Trio Erektus pyrkii tarvittaessa käsittelemään kaikkia tilanteita rationaalisesti kyvyistään huolimatta. Ihmisen ei tarvitse olla tunnereaktioittensa orja ja vaikka olisikin, niin hän voi pohtia tekemiänsä valintoja rationaalisesti. Trio Erektuksen kulmakivi ei ole luonnontiedeuskossa(LTU), vaan rationaalisen valinnan merkityksen ymmärtämisessä.

Nekonau on joutunut konkreettisesti havaitsemaan, kuinka yksilöpyksilöityminen värjäysten ja metallirojun avulla vaikuttaa henkilön saamaan kohteluun: "Tästä syntyneet auton vammat on laitettu ainoastaan minun syykseni,kun minä satuin olemaan se huomiota herättävin. Mihin unohtui ne viisi siistiä yliopisto-opiskelijaa jotka olivat todistamassa kanssa? ...Poliiseilta ei voi kuin odottaa samanlaista suhtautumista minun ulkonäköäni, ikää ja taustoja kohtaan. Kun arvostettu lääkäri käy valittamassa nuorisohuligaanin käytöksestä, ei nyt juurikaan ole itseni eduksi mennä paikalle pää täynnä violettia ja pinkkiä villapidennystä saatikka näiden naamarojujen tai lähes sentin kokoisilla korvarei'illä." Ehkäpä Nekonaunkin kannattaisi kokeilla rationaalisten valintojen ihanuutta?

Seksibudjettialijäämä

Onko suomalaisilla miehillä oikeus vaalia reviiriään ulkomaalaisilta miehiltä? Mennäänpä hetkeksi käymään ulkomailla tai Suomessa asuvien ulkomaalaisten luona. Monille ulkomaalaisille miehille oman maan tai rodun naiset ovat heille kuuluvaa omaisuutta, joihinka muihin rotuihin tai maihin kuulumattomat miehet eivät saa sekaantua. Esimerkkinä voisi mainita mustalaiset. Nuo samaiset miehet, jotka pitävät rotunsa tai maansa naisia omaisuutenaan, harrastavat kuitenkin mahdollisuuksiensa mukaan itse seksiä muihin rotuihin tai maihin kuuluvien naisten kanssa. Tuo kuulostaa noitten miesten näkökulmasta katsottuna loistavalta strategialta.

Suomessa ei ole vastaavaa naisten omistuskulttuuria, mikä antaa naisille mahdollisuuden harrastaa vapaasti seksiä ulkomaalaisten kanssa. Suomalaiset naiset ovat tunnetuista syistä haluttua seuraa ulkomailla. Ulkomaalaisten miesten flaksi on myöskin Suomessa varsin mainio. Lopputulos on se, että ulkomaalaiset miehet pääsevät harrastamaan runsaasti seksiä suomalaisten naisten kanssa, mutta suomalaiset miehet eivät pääse harrastamaan vastaavassa määrin seksiä ulkomaalaisten naisten kanssa, koska monissa maissa miehet pitävät naisensa tiukassa seksuaalikurissa. Suomalaiset miehet joutuvat siis kärsimään seksibudjettialijäämästä.

Jos Suomeen tulee lisää pakolaisperheitä, joissa naiset pidetään tiukassa kontrollissa - siinä missä miehet harrastavat seksiä suomalaisten naisten kanssa sen minkä ehtivät - niin suomalaismiehet joutuvat kärsijän osaan. Onko suomalaismiehen vain nöyrästi alistuttava seksivarannon karkaamiseen ulkomaisten miesten haltuun? Miten seksibudjettialijäämä saadaan tasapainotettua?

Iltalehti tutustuu kolmekymppisten naisten elämään. Haastateltujen naisten ammatit ovat lehtihaastatteluille tyypillisesti epätyypillisiä ja trendikkäitä: Stylisti, kansanedustaja ja suunnittelija. Anni Sinnemäki arvioi miehiä seuraavasti: "Miehissä on hyvää, että he yleensä keksivät paljon tekemistä, eivät väsy kovin helposti, pitävät elokuvista ja naisista. Huonoa on, että miehet eivät välttämättä osaa rentoutua." Vai eivät miehet osaa rentoutua? Eivätkös miehet ole useimmiten liiankin rentoja sohvilla löhötessään ja muutenkin?

Iltalehti kertoo myöskin Tallinnalaisen "seksiorjan" elämästä: "Omistaja ei pakota jäämään, mutta töitä on tehtävä, jos talossa asuu. Sonja voisi lähteä kuukauden irtisanomisajalla. Miksi hän ei lähde? - Kysymys on typerä. Mihin menisin? Ei ole asuntoa, ei passia, ei rahaa...Kaduilla Sonja on kulkenut paljon. Hän on myynyt itseään parikymppisestä saakka, ensin maaseudulla ja sitten Tallinnan ilotaloissa. Niistä hän joutui lähtemään, koska joi liikaa...Sonja kertoo elämästään kotikaupungissaan Viron maaseudulla. Siellä oli ystäviä, joita hän kaipaa.- En voi palata kaiken tämän jälkeen. Häpeän, eikä kukaan ymmärrä kuitenkaan." Minun ymmärtääkseni tuossa tarinassa ei ole mitään orjuuteen viittaavaa. On kurjia ihmiskohtaloita, painostusta ja liian suuri viinanhimo. Tämäkö on olevinaan sitä feministien kovasti mainostamaa seksiorjuutta?

Linda Lampenius Brava

Linda Lampenius Brava tarjoaa äärilaidan vastapainoa alempitasoisille miehille omassa päiväkirjassaan. En tiedä olenko jotenkin poikkeava, mutta minä olisin mieluummin katsellut kuvapäiväkirjaa Lindasta kuin lukenut hänen kirjoituksiaan. Myöskin Rosa Meriläinen on saapunut blogilistoille. Rosasta jäi yllättävän positiivinen mielikuva hänen puolustettuaan naisten asevelvollisuutta televisiossa tasa-arvon nimissä. Puolustelu jäi tosin hiukan anekdootin ja naureskelun asteelle, elikkä mitään konkreettista asian eteen tuskin on tehty. On kuitenkin hienoa havaita, että edes jollakin kansanedustajalla sahanpurut ovat niin kuivia, että hän huomaa miesten asevelvollisuudessa piilevän epätasa-arvoisuuden.

Myöskin Heidi Hautala pitää omaa päiväkirjaansa, jossa merkintöjä on harvemman puoleisesti. Entäs Anneli Jäätteenmäki sitten? Minne hän on kadonnut? Eikö päiväkirjan pitäminen kiinnosta enää? Toivotaan, että Heidi jaksaa puristaa Annelia pidemmälle. Heidillä on kirjoitus Prostituutiota ja ihmiskauppaa vastaan, jossa sanotaan, että "Hollannissa prostituutiosta keskustellaan kuin kampaajan palveluista". Miksei Suomen tilanne sitten koskaan verrata Hollantiin ja oteta esimerkkiä sieltä? Miksi esimerkki pitää ottaa päinvastaista suhtautumista harrastavasta Ruotsista? Miksi koskaan ei puhuta prostituution oikeasta syystä, eli seksinpuutteesta ja sen ehkäisystä. Naisilla olisi täydet keinot miesten seksinpuutteen ehkäisyyn, mutta he eivät käytä tuota mahdollisuutta hyväkseen. Sinä minun terveiseni Brysseliin.

Jukan maailma mietiskelee teoreettista pohjaa menestyneen blogin kirjoittamiselle. Anselista oikealle arvioi osuvasti uusia blogitulokkaita. Tässä tuosta kirjoituksesta, muualta ja omista ajatuksistani poimittuja neuvoja uusille bloggaajille, jotka haaveilevat suurista lukijamääristä ja menestyksestä blogilistalla.

- Kirjoita joko suomeksi tai englanniksi, muuten jomman kumman tai kummankin kielen lukijat kaikkoavat.
- Laita kirjoitustesi sivu etusivuksi.
- Etusivulla pitäisi näkyä useamman kuin yhden päivän kirjoitukset.
- Käytä tulo blogislistalle tehokkaasti hyväksesi. Se on paras aika haalia uusia lukijoita.
- Kirjoita riittävän suurella fontilla ja käytä sivun tila hyväksesi.
- Käsittele blogissa mieluummin selkeitä teemoja kuin että kirjoittaisit sillisalaattia.
- Luettavuus ja käytettävyys ovat tärkeämpiä kuin näyttävyys.
- Personoi blogisi vaikkapa edes vaihtamalla joitain värejä.
- Tarjoa jotain uutta.
- Kirjoita syystä. Älä kirjoita vain, mitä tapahtui, vaan miksi se on tärkeää.
- Etsi hyviä vihollisia. Kaikki pitävät tappeluista

Abortti ja vastuu

Ilkka Kokkarisen blogista löytyy tämä ja tämä linkki Daniel Mocsnyn kirjoituksiin abortista. Daniel ihmettelee, miksi sperma ruiskutettuna spermapankkiin antaa lainsuojan isyyttä ja elatusmaksuja vastaan, mutta sperma ruiskautettuna vaginaan ei tuota suojaa anna? Kummassakin tapauksessa on kyse mahdollisesta raskaaksi tulemisesta. Miksi noita hedelmöitystapoja kohdellaan eri arvoisesti?

Miksi oletetaan, että mies joka suostuu naisen kanssa seksiin, suostuu myöskin automaattisesti isäksi? Jos nainen ottaa mieheltä vastaan tarjotun aterian tai menee miehen kotiin, niin oletetaanko, että nainen suostuu automaattisesti seksiin? Ei tietenkään. Miksei mies saa sanoa "ei" isyydelle? Jos baarimikko tarjoilee asiakkaalle alkoholia ja myöhemmin asiakas jää kiinni rattijuoppoudesta, niin syytetäänkö tuosta rikoksesa myös baarimikkoa? Ei tietenkään. Mies saattaa harrastaa seksiä "hetken mielijohteesta" tietämättä aktin tarkkoja seurauksia, mutta naisen aborttipäätös on viikkojen harkinnan tulos. Koska naisella on suurempi valta ja harkintamahdollisuus aborttipäätöksen teosta, niin hänellä pitäisi olla myöskin suurempi vastuu.

Lopuksi vitsejä:

- Mistä tietää, että on tarvetta siivota talo?
V: Katso housuusi. Jos siellä on pippeli, niin ei ole tarvetta.

- Kuinka korjaat naisen kellon?
V: Et mitenkään. Uunissa on kello.

- Mikä on pahempaa kuin sovinistisika?
V: Nainen, joka ei tottele.

- Miksi naiset eivät ole käyneet kuussa?
V: Sitä ei tarvitse vielä siivota.

Alempitasoisuus on dynaaminen käsite

Tommipommi kirjoittaa dynaamisten käsitteiden vaikeasta käsitettävyydestä. Alempitasoisuus on kuin köyhyys. Noita kahta käsitettä on vaikea määritellä tarkasti, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö niillä olisi merkitystä. Köyhyys ja alempitasoisuus johtavat tilastollisesti huonompaan elämään kuin varakkuus tai ylempitasoisuus.

On aika hyödytöntä väitellä, onko joku tietty ihminen alempitasoinen tai mitkä ovat alempitasoisuuden tarkat määritelmät. Alempitasoisuudesta aiheuttuu monia ongelmia ihmisen elinkaaren aikana: 1) Ongelmat seksin saannissa - seksin tarpeen tyydyttämiseksi vaadittavat suuret ajalliset, vaivalliset tai rahalliset uhraukset tai lähes totaalinen seksittömyys, 2) Vaikeus kokea itsensä seksuaalisesti hyväksytyksi tai halutuksi persoonaksi, 3) Vaikeus päästä kokemaan molemminpuolisen rakastumisen kokemuksia elämänsä aikana. 4) Saatujen pakkien aiheuttamat vammat itsetuntoon ja mielenterveyteen, 5) Parisuhteen puuttuessa vaikeus päästä sosiaalisesti täysin hyväksytyksi yhteisön jäseneksi, 6) Tarpeellisen valinnanvaran puuttuminen kumppaniehdokkaista, 7) Huonosta suhteesta lähtemisen vaikeus parempien vaihtoehtojen puutteessa, 8) Sinkkuus ei ole mikään valinta, vaan pakko.

Jos tunnistat itsesi ja elämäsi suurelta osin noista kahdeksasta kohdasta, olet todennäköisesti alempitasoinen. Elämäsi johtava lanka on haaveilla ja toivoa sellaisesta seksi- ja parisuhde-elämästä, mikä muillakin on. Seksi- ja parisuhde-elämä ja niihin liittyvät sosiaaliset ympyrät eivät pääse nousemaan elämässäsi tärkeään asemaan, vaan joudut kompensoimaan niitä harrastuksilla ja työllä. Alempitasoisuus on sinulle suuri elämänlaatua huonontava tekijä.

Sukupuolten väliset erot puheessa

Iltalehdessä puhuu Suomen kielen tutkija FT Liisa Tainio. Liisa kertoo: "Mars ja Venus -ajattelu tekee naisen ja miehen puhumisesta myytin ja pikemminkin kasvattaa kuin kaventaa kuilua pariskunnan osapuolien välillä...Tainio on tutkinut naisten ja miesten puhetapoja, ja tuloksien mukaan sukupuolten väliset erot eivät olekaan niin dramaattisia kuin on uskottu." Hohhoijaa, kielten tutkija kommentoimassa parisuhteita. Seuraavassa lehdessä kuulemme varmaan hänen kommenttinsa ydinjätteen loppusijoittamisesta. Kenenköhän mielestä sukupuolten erot kielenkäytössä ovat niin dramaattisia kuin on uskottu? Monet ovat sitä mieltä, että ainut ero on miesten ja naisten välillä on jalkojen väli.

Liisa jatkaa: "Miehet ovat muka jo syntymästään asti sellaisia, että he eivät voi muuttaa puhetapaansa. Näin he eivät siis voi parantaa omaa puhetaitoaan, koska se on geneettisesti mahdotonta." Kuka nyt tuollaista on väittänyt? Miesten puhetapaa ei kannata parantaa lähinnä siksi, koska se on lähes täydellistä jo nyt, eikä mitään turhaa höpöttämistä tunteista sun muusta. Liisa kertoo myöskin näin: "Itse asiassa suomalainen mies puhuu siinä missä nainenkin - ja päinvastoin." Liisa tiivistää kielten opintonsa tähän viisauteen: "Mars-Venus -tyyppisten kirjojen tieto on sellaista, jonka kaikki jo tietävät, mutta joka on saanut vain hieman uudenlaisen muodon." Häh, kaikki tietävät jo etukäteen? Tuskinpa vaan.

Liisaa on haastateltu myös Ellien artikkeliin: "Vaikka sukupuolten välisiä eroja löytyisikin, ne eivät sinänsä ole kiinnostavia. Kiinnostavampaa on sen miettiminen, miksi eroista puhutaan." Miten niin sukupuolten väliset erot eivät ole kiinnostavia? Eroista puhutaan muun muassa siksi, että naisten iskeminen tietämättä miesten ja naisten ajattelutapojen eroja olisi lähes mahdotonta. Liisa kertoo: "Tainion kaikki keskustelupuheen analyysit osoittivat kuitenkin, että miehillä ja naisilla on samanlaiset resurssit kielenkäyttöön, ja näin ollen heillä on myös samanlainen kyky ymmärtää toisiaan." Kuulostaa tyypilliseltä humanistiselta analyysiltä.

Lopuksi haastattelen Ihmissuhteet-blogiin paria samantasoista auktoriteettia: Mitä mieltä nosturikoneen kuljettaja Reino e.v.v.k Mönttinen on parisuhdekirjoista? "Joo, olis ne varmaan hyviä jos olis niitä lukenu. Ei olis vaimo varmaan häipynyt sen nigerialaisen ukulelen soittajan matkaan." Entäs miten työtön porari Hannes p.a Koikkalainen kommentoi miesten ja naisten keskustelukulttuurien ja kielenkäytön eroja? "Joo". Kiitos Hannes, huomenna sinua haastallaan Iltalehteen.

Oikeitten alempitasoisten miesten tarinoita

Kuvitelmat alempitasoisille tyypillisistä piirteistä elävät omaa elämäänsä todellisuudesta vieraantuneina monissa blogeissa, kuten näissä Lumikin kirjoituksesta poimituissa palasissa: "Painetaan päälle ja lujaa. Toisella ei ole tilaa hengittää tai tutustua kunnolla, kun heti vähänkin ihmisenoloinen ihminen ahdistetaan nurkkaan avioliittotarjouksilla...Ollaan turhan kärkeviä. On jokin pakottava tarve todistaa oma fiksuutensa ( todellinen tai kuviteltu ) ja sitten omaksutaan puheeseen pilkallinen ja/tai sarkastinen sävy...Sorrutaan vääränlaiseen huumoriin...Odotukset ovat liian korkealla...Yritetään manipuloida toista sopimaan "MINUN ihanteellisen kumppanini" muottiin...Suusta pääsee kaikenlaisia sopimattomia ehdotuksia esim. sukupuoliyhdynnästä...Ulkoisen olemuksen kanssa ei viitsitä olla SIISTEJÄ..." Seuraavassa tyypillisiä oikeitten alempitasoisten miesten tarinoita Ellien keskustelusta poimittuina:

- Tutustuin harrastukseni yhteydessä 27-vuotiaaseen mieheen, rakastuimme ja kävi ilmi, että mies oli neitsyt. Hänellä oli ollut useampia lyhyitä deittailusuhteita naisten kanssa, mutta sänkyyn asti ei ollut päässyt, koska ei ole luonteeltaan mikään vonkaaja pilluhaukka. Miehellä on paljon naispuolisia ystäviä, he pitävät miestä todella ihanana ja lutuisena tyyppinä, mutta mitään intohimoja hän ei yleensä naisissa herätä kiltin ja vähän ujon luonteensa vuoksi. Ulkonäössä ei ole mitään vikaa, ei todellakaan, treenattu kroppa, siistit vaatteet ja muodikkaasti leikattu tukka miellyttävät silmää.

- Itselläni syynä poikuuden säilymiseen oli ujous, joka johti pian 20 ikävuoden jälkeen häpeään ja pelkoon siitä, että kokemattomuuteni paljastuu naisille jossain vaiheessa...Neitsyydestä voi tulla vain itseään ikävuosien karttuessa ruokkiva kierre, eikä sen syynä ole muu kuin kokemuksen puute hankkia kokemuksia.

- Kaikkein vittumaisinta tuollaisen neitsyt miehen kannalta on, kun viimein saa jonkun naisen sänkyyn, eikä sitten onnistu suoriutumaan tehtävästään neitiä tyydyttävällä tavalla. Kenkää tulee armotta. Kokemuksesta voin kertoa, että tilanne ei ainakaan helpotu päänupissa.

- Itse olen 27v poika, enkä todellakaan ylpeä siitä. Omat syyni ja vikani neitsyyteeni ovat just siinä, etten pystyisi olemaan sellainen mies naiselle kun haluaisin, enkä nyt tarkoita mitään julkisuudesta napattua ihmesankarin roolia, vaan ihan tälläiset perusjutut mättää, eli ei kykyä/kunnianhimoa tarpeeksi hyvään duuniin, en tarpeeksi pitkä(178cm) ja hevosenkullikin pitäisi olla, kun 16cm patukalla tulee komplekseja pornoleffoja katellessa ja naisten toiveita lukiessa. Ulkonäköni puolesta minulla ei pitäisi muuten ongelmia olla, mutta kun ei se nyt ihan riitä. En ole edes nynny(tykkään riidellä ja tapella!), mutta kun ei vaan luonne kestä tyrkyttää itseään silloin kun tietää, ettei pysty antamaan tarpeeksi.

- Niin, omalla kohdallani tärkein syy kykenemättömyydelle parisuhteen muodostamiseen on lähes olemattomassa itsearvostuksessa. Eli en ole oikein koskaan elämäni aikana oppinut hyväksymään itseäni sellaisena kuin olen. Niinpä en ole pitänyt itseäni yhdenkään tapaamani naisen arvoisena. Traagiseltahan se tietysti tuntuu silloin, kun kiinnostus olisi molemminpuolista. Ajatus tyttöystävän hankkimisesta tuntuu iän karttuessa aina vain kaukaisemmalta eli niin kuin joku jo totesikin, tästä asiasta tulee lopulta itseään ruokkiva kierre. Taustastani vielä sen verran, että koulutusta on tullut hankittua ja sitä vastaava työpaikkakin on. Huolehdin itsestäni säännöllisellä liikunnalla eikä ulkonäkökään ole rasite. Mutta kun kaikki ominaisuudet ei tunnu riittäviltä, ei suhteita kannata edes vakavasti ajatella.

- Tässä miehinen kommentti aiheeseen. Itse olen 34-vuotias kuvailemasi mies. En ole koskaan seurustellut, en harrastanut seksiä, enkä edes suudellut. Minulla on mies- ja naispuolisia ystäviä - ei paljon, mutta sitäkin parempia. Ulkonäkö alkaa vähän kärsiä iän myötä - tukka harvenee ja vyötärölle on kertynyt ylimääräinen rengas, mikään läski en kuitenkaan ole. Olen korkeasti koulutettu ja johtavassa asemassa. Alaisinani on pääasiallisesti naisia. Olen työskennellyt niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Taloudellisesti pärjään oikein hyvin.

- Niinpä, minä olen mies samassa tilanteessa. Suurin syy lienee juuri se ujous, ja ettei pitempää seurustelusuhdetta, joka varmasti olisi johtanut siihen, ole ikinä syntynyt. Koen olevani ulkonäöltäni ok, fiksu, siisti jne. Kun asia on mennyt jo tähän ikään, tahtoo iskeä pieni paniikki jos joskus sattuu tapaamaan jokun kivan tytön.

- Meikä on jo 37v ja luopunut toivosta seurustelukumppanin löytämiseksi ja varsinkin "saamisen" suhteen. Kun ei niin ei, ollaan sitten ilman. Maksullisiin naisiinkaan en halua mennä ja vaikka menisinkin, niin tuskin mä sielläkään ujouttani ja jännittämistä voittaisin.

- 30 v eikä seurustelua. Voisin yhtyä aika moniin miesten kommentteihin. Mutta miten selvitä kolmikymppiseksi ilman seurustelua tai seksiä ? No se on helpompaa kuin luuleekaan. Ujosta luonteesta johtuen lähestyminen ei ole helppoa, mutta joskus 18 vuotiaana kunnon kännin rohkaisemana tuli muutaman kerran yritettyä. Kun ulkonäkö on tavallinen (=ruma?) niin eihän kukaan ollut kiinnostunut. Muutamien pakkien jälkeen olin oppinut, että naiset eivät kiinnostuneet minusta. Epäonnistumisen tunnetta voisi lähinnä verrata hammaslääkäripelkoon, en ole niin masokisti että haluaisin uusia pakkeja toisten perään. Sen jälkeen opiskelu ja työt ovat vieneet ajan, harrastukset ovat sellaisia, ettei niissä naisia tapaa ja jos tapaakin, niin ne ovat niitä varattuja tai sitten niitä kiertopalkintoja lapsikatraansa kera. Näin jälkeenpäin olen miettinyt, että harmikseni olen saanut "kunnon kotikasvatuksen", renttumainen elämäntyyli olisi varmasti tuottanut paremman tuloksen.

- Älykkyyttä ja älyntaitoja olen kehittänyt parhaani mukaan. Pidän opiskelusta ja uuden oivaltamisesta. Yritykseni lähestyä vastakkaista sukupuolta ovat aina kaatuneet. Olen ihan kiva kaveri, mutta vain kaverina... Muun tyyppiset miehet kiinnostavat enemmän.

Onnellisuus on suhteellista, matematiikka ei.

Tiramisu kirjoittaa:"Minusta tuntuu, että at-miehillä ei ole mitään muuta nurisemista, kuin että ne eivät ole tajunneet ja sisäistäneet sitä omaa tasoaan...Minun on vaikea uskoa, että olisi olemassa mies joka ei yhdellekään naiselle kelpaisi." Kyse on vain osaltaan kelpaamisesta. Eräs tärkeä syy alempitasoisten miesten naisettomuuteen on yksinkertaisessa matematiikassa. Ylempitasoiset miehet sitouttavat itseensä useita naisia. On Tauski Peltosta, jolla on pari naista yhtä aikaa, on avioliitossa eläviä miehiä, joilla on rakastajattaria ja on lyhyitä seksisuhteita päivä päivän jälkeen harrastavia miehiä, joiden naisten sitoutusarvo on suuri, vaikka he olisivatkin vain yhden naisen kanssa kerrallaan. Koska miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon ja ylempitasoisilla miehillä on sitoutettuina paljon enemmän naisia kuin mitä naisilla on miehiä, niin on yksinkertaisesti matemaattisesti mahdotonta, että kaikille alempitasoisille miehille löytyisi nainen.

Minun on vaikea uskoa, että olisi olemassa ambomaalainen joka ei löydä mitään ruokaa. Jos ei Ambomaasta ei löydy syötävää, mars matkaan ja etsikööt purtavaa muualta. Maailma on avoin ja mahdollisuuksia täynnä. Ei tarvitse linnoittautua ambomaalaisiin peräkyliin nälkää hautomaan ja pieniä kiviä imeskelemään.

Kysyn vaan lainaa YLEä: "Tapaturmat uhkaavat erityisesti miehiä korjaustöissä ja naisia ruuanlaitossa. Molemmille ryhmille sattuu paljon haavereita myös ulkona." Kuinka vakavia turmia keittiössä tapahtuu? Tomaatti putoaa varpaille? Pikkusormi jää mikron oven väliin? Teekattilan höyry kuumottaa kyynärvartta? Tällaiseen uutisointiin toivoisi pientä suhteellisuuden tajua. Kannattaisi hiukan miettiä, että tapaturmalla ja tapaturmalla on eroa.

Kysyn vaan tiivistää Economist-lehden artikkelin seuraavaan päätelmään: "On ihan sama, miten rikas ihminen on; jos olo tuntuu köyhemmältä verrattuna muihin ihmisiin, ihminen tulee onnettomaksi." Olen kirjoittanut itsekin aikaisemmin samasta aiheesta: Onnellisuus on suhteellista. Ihmiset tottuvat omaan elämäntilanteeseensa ja alkavat verrata itseään muihin ihmisiin. On onnellisempaa tienata vähemmän, jos tienaa enemmän kuin työtoverinsa ja vertailuryhmänsä.

Sama pätee parisuhdemarkkinoihin. Ihminen ei tule onnellisemmaksi vaihtamalla aina vain tasokkaampaan puolisoon. Ilmiö on selvästi havaittavissa naisten parinhakumarkkinoilla. Naiset asettavat riman yhä korkeammalle miesten suhteen, mutta se tekee naiset vain onnettomammiksi. Nykymaailmassa löytää helposti aina vain tasokkaampia vertailukohtia, jolloinka se oma puoliso ei tunnukaan kovin laadukkaalta. Onnellisuus tulee vertaamisesta oman tasoisiin tai huonompiin. Jos harrastusurheilija vertaisi itseään koko ajan maailman huippuihin, niin hänen olisi vaikea olla mihinkään suoritukseensa tyytyväinen.

Näkemyksiä bloggaamiseen

Bloggaaminen on prosessi, joka muuttaa ihmiset helposti löydettäviksi nettisivuiksi, tällä sivulla kerrotaan. Maailmanlaajuiset keskustelumarkkinat muuttuvat yhä kattavammiksi ja nopeammiksi. Verrattuna tavallisiin nettisivuihin blogeille on ominaista aito ihmisääni. Mikä blogeissa vetää puoleensa? Inhimillisyys ja aidot ihmiset. Bloggaamisessa yhdistyy ideaalisella tavalla yksityinen kontakti julkiseen paikkaan. Bloggaaminen on parhaimmillaan ihmisten välistä keskustelua.

Tällä sivulla sanotaan, että hyvä bloggaaminen vaatii tekijältään selkeän identiteetin. Blogin vetävyys ei tule niinkään blogin tarjoamasta sisällöstä, linkeistä tai tietoarvosta, vaan kirjoittajan auktoriteetista. Kaikilla on pääsy samaan tietoon tai samoihin linkkeihin, mutta ratkaisevaa on, miten bloggaaja kehystää ja suodattaa sisällön näköisekseen.

Teiniblogit ovat usein tylsiä, koska pääpainon saa kertojan ahdistus ilman silmää ympäröivälle maailmalle, sivulla väitetään. Yli parikymppisillä kertojan ja havannoijan osa on usein hyvässä tasapainossa. Monissa yli nelikymppisten naisten blogeissa on samaa ahdistusta kuin teiniblogeissa. Yli nelikymppisten bloggaajien silmä ei näe kotiympäristöä pidemmälle. Keski-ikäisten naisten blogeissa on sama parturiblogisaundi kuin teinibloggaajilla, koska he ovat menettäneet sen voittamattomuuden tunnun, mikä nuorilla aikuisilla on.

Ole hauska, sanotaan tällä sivulla. Kaikki on hauskaa, homona on hauskaa, heterona on hauskaa, suomalaisena on hauskaa. Asioille saa nauraa. Kirjoittajana oleminen on hauskaa. Älä ota itseäsi liian vakavasti. Ole paksunahkainen. Jos sivuasi vastaan hyökätään, ota rennosti. Jos kirjailijat vastaisivat jokaiseen kirjojensa saamaan negatiiviseen arvosteluun, he eivät ehtisi kirjoittaa uusia kirjoja.

Yleisurheilun MM-kisat

Kun katselee eri yleisurheilulajien urheilijoita niin huomaa, että he vaikuttavat ihan eri luonteisilta lajistaan riippuen. Varsinkin miesurheilijat. Sadan metrin juoksijat ovat kuin ylpeitä riikinkukkoja esitellen ylävartaloaan uhmakkaina ja täynnä itseään. He tietävät olevansa vahvoja ja komeita, mikä antaa heille jopa turhankin suuren itseluottamuksen. Kuulantyöntäjät sen sijaan ovat yrmyjä. Heillä on voimaa, mutta ei näköä. Heilläkin on itseluottamusta, mutta flirttiä heistä löydy juuri nimeksikään. Pitkän matkan juoksijat ovat vaatimattomia ja hiljaisia. He ovat pieniä ja laihoja, eikä ylenpalttiseen itseluottamukseen löydy eväitä.

Noista havainnoista herää kysymys: Onko luonne tullut ennen vartaloa vai vartalo ennen luonnetta? Minä arvelen, että sillä millaiseksi mies vartalonsa muokkaa tai millaiseksi se on muokkautunut, on suuri merkitys hänen luonteelleen. Lihas antaa kummasti itseluottamusta. Miettikääpä kaikkia lihaskimppuja joita tunnette. Eivät nuo lihaskimput kyyhöttele nurkissa, vaa he tietävät olevansa vahvoja ja käytös on sen mukaista. Kuvitelkaa tilanne toisinpäin: Maratoonarit ja kuulamörssärit hyörimässä ja pyörimässä yleisön edessä esittelemässä vartaloaan. Mika Halvari ja Janne Holmen täydessä flirtissä. Olisivatko he silloin kuin Maurice Greene?

Usein puhutaan sisäisestä kauneudesta, mutta on huomattava, että sisäisellä ja ulkoisella kauneudella on yhteiset nimittäjänsä. Urheilijamiehistä sisäisesti kauneimpia ovat pitkän matkan juoksijat, koska he ovat vaatimattoman ja vaarattoman näköisiä. Pikajuoksijat tietävät olevansa namuja, mikä ei tee hyvää heidän sisäiselle kauneudellaan. Kuulantyöntäjyyskään ei ole sisäisesti kovin kaunista, koska voima tekee heistä pelottavia. Sisäisesti kauniiksi mieheksi pääsee todennäköisemmin, jos miehellä on kohtuullisesti itseluottamusta, joka ei perustu ulkonäköön tai voimaan.

Arno Kotro ja ulkonäkö

Lumikki päivittelee kirjoitustani suositun blogin kirjoittamisesta tähän tyyliin: "Ilmeisesti mikään ei enää saa eikä voi olla pelkästään hauskaa ja rentoa, jopa blogin kirjoittamisestakin täytyy tehdä elämän ja kuoleman kysymys. Ja täytyy menestyä. Se on oikeastaan aika paradoksaalista. Esimerkiksi Seiska on kiistatta suosittu, menestynyt lehti ja sitä tilaa todella moni. Älyllisesti orientoituneet ihmiset ovat usein valmiita tuomitsemaan tuon massojen rakastaman hupilehden ala-arvoiseksi ja halpamaiseksi tekeleeksi. Miksi sitten "menestys" ( tarkoittaen monen montaa lukijaa ) tekisi blogipäiväkirjasta automaattisesti hyvän ja viisaan?"

Onko Seiska sitten huono vai hyvä lehti? Minusta se on ihan hyvä. Siitä oppii markkina-arvoteoriaa ja ihmisten raadollista tiedonnälkää enemmän kuin kymmenestä "viisaammasta" lehdestä konsanaan. Eikä blogin tarvitse menestyä. Blogia voi kirjoittaa omaksi ilokseen tai pienen lukijamäärän iloksi. Jos menestys on sitä, että ihmisiä kiinnostaa lukea jotakin, niin en näe menestymisen tavoittelussa mitään väärää. Ei menestys ole ristiriidassa viisaan tai hyvän kanssa, vaikka menestystä voi toki saavuttaa muillakin keinoin. Todella "älylliset" blogit tai lehdet eivät menesty koskaan, koska kansa ei keskimäärin ole todella älyllistä. Onko menestyksen tavoittelu taas asetettu suomalaiskansallisen tyypillisesti pannaan?

Iltalehdessä puhuu Arno Kotro. Minusta tuntuu, että tämä "kaupungin tavoitelluin poikamies" elää ihan omassa maailmassaan muiden ylempitasoisten miesten kanssa: "Elämisen ongelmat ovat pitkälle ihmisen ongelmia, eivät spesifisti miesten tai naisten, Kotro miettii...Moni nainen on muusaksi ehkä liian kiltti ja uhrautuvainen luovaa työtä tekevälle miehelle...Mies uneksii paikallisessa päivät pitkät kirjasta, jonka vielä kirjoittaa, tauluista, jotka joskus maalaa ja firmasta, jonka perustaa. Nainen pitää kotia pystyssä ja uskoo monista pettymyksistä huolimatta miehensä onnistumiseen."

Arno kotro jatkaa fiksujen viisauksien pohtimista: "Kotron mielestä naiset huolehtivat ulkonäöstä ihan turhaan, sillä mielenkiinnon sytyttävä svengi löytyy naisen korvien välistä...Ainakin omassa tuttavapiirissäni miehet kommentoivat paljon enemmän tapaamiensa naisten aivopuolta kuin ulkonäköä. Ulkonäkö ei vielä tee kenestäkään hyvää seuraa, Kotro muistuttaa."

Oho, Oriveden opiston kirjoittajalinja on todella tehokas. Sinulle jota en vielä tunne on oppinut kirjoittamaan siellä kuukaudessa kuin humanistiteinityttö konsanaan. Onkohan Falmawen käynyt saman opiston? Pitää varmaan mennä itsekin sinne, jos opetus on noin laadukasta.

Millaisen mielikuvan blogin nimi antaa?

Palataan hetkeksi miettimään bloginimiä. Kun selailin ensi kertoja Pinserin listaa, niin jotkut bloginimet vetivät paremmin puoleensa kuin toiset. Kun bloginimiin tottuu, niin ne eivät ole enää kovin merkityksellisiä. Parhaita arvioijia bloginimien vetävyydelle ovatkin uudet bloggaajat. Dägä dägä, Just sopivasti ja Räpyläpölkky mietiskelevät, millaisia heidän bloginimensä ovat muiden silmin. Minun täytyy tunnustaa, että Dägä dägä oli kuvitelmissani jonkin sortin rokkiblogi ensimmäiset puolivuotta Pinserin listaan tutustumisesta, mutta aina kun kävin siellä kurkistamassa, niin huomasin muistaneeni väärin. Just sopivasti on aika vaatimaton nimivalinta, Räpyläpölkky on taas aika hauska ja hyvä nimi blogille.

Oman blogini nimi Ihmissuhteet on käynyt itselleni sanana niin tutuksi vuosien varrella, että se ei tuo minulle juuri mitään erityistä mieleen. Tarkoitus on kirjoittaa pääasiassa ihmisten välisistä suhteista ja ääreensä venytettynä lähes kaikki asiat ovat kytköksissä niihin - mopon korjauksesta kuuraketteihin. Sain blogini nimestä sellaista lukijapalautetta, että nimi viittasi lukijan mielestä ihmisiin, joilla ei ole parisuhdetta. Tuosta palautteesta tulin sellaisiin aatoksiin, että blogin nimi voi antaa lukijoille aivan eri vaikutelman, kuin mitä itse sen kuvittelisi antavan. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia harhakäsityksiä blogien nimet jättävät eri lukijoiden mieliin blogien sisällöistä?

Sekalaisia kommentteja muista bloginimistä. Pornopolka vetää nimenä puoleensa, mutta sieltä harvemmin tuntuu löytyvän pornoa tai polkkaa, mikä on ollut minulle pieni pettymys. Intter netin leetoin portaali on myöskin nimenä vetovoimainen, mutta en tiedä, onko se oikeasti sieltä leetoimmasta päästä. Gekkologinen tuo mieleen liskot, mutta lieneekö nimellä mitään tekemistä liskojen kanssa? Pnuk kuulostaa eskimon etunimeltä, Herra A taas herra 47:n nettiversiolta. Jos pitäisi valita Pinserin lista epäseksikkäin bloginimi, niin voittaja olisi varmaan /var/log/orava.

Kuinka kirjoittaa menestyvää blogia?

Miten menestyvää blogia kirjoitetaan? Suomen rajallista blogitarjontaa tarkastellessa voisi vastata, että "melkein miten vaan". Suuressa maailmassa menestykseen on satsattava paljon enemmän. Seuraavassa tiivistelmä Steve Bowbrickin artikkelissaan esittämistä neuvoista:

"Parhaat blogit kirjoitetaan keskustelu mielessä. Blogit vaikuttavat monologeilta, mutta kuunnelkaa tarkemmin. Blogit eivät ole saippualaatikoita. Ne ovat kutsu osallistua, vastata ja aloittaa keskustelu. Blogit tuottavat onnistuessaan parhaimman laatuista keskustelua bloggaajan avomielisyyden ja lukijoiden provokaation kautta. Kun tiedätte jonkun, jonka kanssa käydyt keskustelut ovat hyvin antoisia, niin huomaatte, että se ei johdu siitä, että hänen ajatuksensa olisivat välttämättä erityisen laadukkaita, vaan niistä aukoista, jotka hän jättää muiden täytettäväksi.

Suuret bloggaajat jättävät ajatuksiinsa paljon aukkoja, joita lukijat rientävät täyttämään, mikä tuottaa sellaisen synteesin, jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Bloggaajat, jotka hyväksyvät tällaisen osanoton, ovat melko erityistä porukkaa. Heillä täytyy olla itseluottamusta jättää viimeinen sana lukijalle ja myöntää, että heidän ideoissaan ei ole välttämättä mitään valmista."

Kenelle kannattaa nauraa?

Melanie kysyy kommentissaan: "Mitä ihmeen naurettavaa siinä on että naiset suosivat voimakkaita alpha-uroksia?" Ei siinä ole mitään naurettavaa. Sehän täysin järkevää toimintaa. Hihittäminen alkaa siinä vaiheessa, kun naisten tasa-arvokomitea alkaa pohtimaan, miten ihmeessä miehet ansaitsevat naisia enemmän? Onko kyseessä patriarkaalisen järjestelmän naisia alistava juoni? Ensin naiset valinnoillaan pakottavat miehet hakeutumaan alfa-uroksiksi ja sitten naistutkijat raapivat tikkuja sormiinsa miettiessään seminaareissaan, että miten meitä naisia taas sorretaan?

Melanie kirjoittaa: "Aivan aivokuolleitahan naiset olisivat olleet jos he suosisivat niitä uroksia jotka pystyvät heikosti tai ei lainkaan hankkimaan ruokaa ja suojautumaan. Siis todellisia bimboblondeja jotka eivät tajua kummalla puolella leipää voi on ja mitä kannattaa tehdä.." Olen aivan samaa mieltä. Ketkä ovat nyky-yhteiskunnassa samanlaisia bimboblondeja? Aivan oikein - Feministit. Feministit haluavat hankkia ruuan itse vaikeimman mukaan, eivätkä ymmärrä virittää avujaan parhaan alfa-uroksen hankkimiseen tai eivät edes suostu ottamaan parhaita alfauroksia. Voiko bimbompaa edes olla?

Melanie jatkaa: "Eikös täällä ole niin huokailtu kuinka naiset elävät sellaista elämää jota ATM:t haluaisivat elää? On huokailtu, koska sellainen elämä - mitä naiset elävät - olisi yltäkylläisen täydellistä alempitasoisen miehen näkökulmasta katsottuna. "Nyt on joko niin että naiset eivät todellisuudessa eläkään sellaista elämää jota muut haluaisivat elää tai sitten teoriasi on väärä." Naiset elävät yltäkylläisten valintojen elämää. Naisille ei vain riitä mikään, eivätkä he osaa käyttää valintamahdollisuuksia hyödykseen.

Lokori kommentoi: "En minä ole ajatellut näitä juttuja niin että täällä naureskeltaisiin naisille erityisesti, tai kenellekään muulle. Korkeintaan naureskellaan ihmisten tekopyhille jutuille kun sanotaan yhtä ja tehdään toista." Näinhän se asia on. Nauraa voi vain sellaisille asioille, jotka naurattavat. Tekopyhyys ja epäloogisuus ovat hyviä naurunaiheita. Miettikää itse, mikä ihmisryhmä tarjoaa parhaat tekopyys- ja epäloogisuusnaurunaiheet?

Varma konsti päästä vallan syrjään

Kodin kuvalehdessä runoilija Arno Kotro kertoo, että ilman opintojaan hän olisi paljon ohuempi ihminen. Opintoja Arnolla on kahden ja puolen maisterin tutkinnon verran. Olen tietenkin iloinen siitä, että Arno ei ole jäänyt ohueksi persoonaksi, mutta tuollaisten opiskelumäärien takia lompakkoni on paljon ohuempi, mistä en ole niin iloinen. "Kotrosta on huolestuttavaa, että lukioissa taideaineita, kuten musiikkia ja kuvaamataitoa ajatellaan turhina. Tuollainen ihmiskuva on hänen mielestään hirveän kapea-alainen."

Melanie kyselee kommentissaan, miksi naisille aina naureskellaan, mutta ylempitasoiset miehet jätetään pilkan ulkopuolelle? Ylempitasoisissa miehissä on aika vähän naureskelun aihetta. Ylempitasoiset miehet vain nauttivat naisista ja elämästä. Mitä siinä sitten voi pilkata? Ainoana pilkan aiheena tulee mieleen kaksinaismoralistinen perheen tärkeyden korostaminen naisten lehdissä Jani Sievisen ja Teemu Selänteen tapaan, kun kuitenkaan ei olla kotona kuin silloin tällöin kotitöihin osallistumatta ja sivusuhteitakin todennäköisesti piisaa enemmän kuin tarpeeksi.

Melanie kysyy: "Miksette ollenkaan naureskele miesten hierarkiapyrkimyksille ja YTM:ien ahneudelle? Voihan sille naureskella, mutta taitaa oma hymy hyytyä siinä vaiheessa, kun ahne hierarkiapyrkyri tulee vastaan kymmenen blondia kainalossaan. Miesten hierarkiapyrkimykset tulevat siitä, että naiset arvostavat eniten niitä miehiä, jotka pärjäävät hierarkiassa. Miten tuota asetelmaa vastaan voisi taistella muuttamatta naisten preferenssejä tai kamppailun sääntöjä?

Olen esittänyt aiemminkin patenttivarman konstin, jolla naiset saisivat kaiken vallan ja parhaiten palkatut virat Suomessa: Naisten pitäisi päättää yhdessä tuumin, että vastaisuudessa he suosisivat parinvalinnoissaan ja seksipartnerinvalinnoissaan miehiä päinvastoin kuin nyt. Mitä alempana mies on hierarkiassa ja mitä vähemmän hänellä on rahaa, sitä kiinnostuneempia naiset olisivat. Vallassa olevat miehet ja miljonäärit jäisivät kokonaan ilman. Miksi kukaan mies silloin viitsisi kiipiä hierarkiassa, kun siitä ei olisi kuin haittaa naisten saannissa. Kaikki miehet alkaisivat työttömiksi pummeiksi ja naisille jäisivät valta ja rahat. Miksi naiset eivät käytä hyväkseen näin yksinkertaista keinoa päästä kiinni rahaan ja valtaan?

Alempitasoisille miehille löytyy näköjään kilpailijoita muualtakin kuin YTM:n joukosta. "Todettakoon aluksi, että vastakkainasettelu “ISDN / ATM” on osin harhaanjohtava...ATM:ssä on koulun kannalta pari haittapuolta. Hinnat ovat markkinataloudessa loppujen lopuksi aina neuvottelukysymyksiä. ATM:stä menee kuitenkin toistaiseksi suurehko kiinteä kuukausimaksu...Lähitulevaisuudessa ISDN:n ja ATM:n rinnalle noussee uusi ADSL...Kannattaa tarkoin harkita hinta/hyötysuhde ISDN- tai ATM-valintaa tehtäessä." Jaahas, markkina-arvot ne jylläävät noissakin valinnoissa. Kun vain tietäisi, mitä ihmettä nuo ISDN:t ja ADSL:t ovat?

Huumori ja huumorintaju

Ellien artikkelissa kerrotaan miesten ja naisten huumorintajujen eroista seuraavasti: ""Miesten huumori sijoittuu kodin ulkopuolelle ja siihen liittyvät elementit ovat dramaattisempia, naisten huumori taas on kodin piiriin sijoittuvaa ja arkisempaa", Vesa Karvinen referoi amerikkalaistutkimusta. Eri tutkimuksissa on havaittu myös, että naiset harrastavat enemmän spontaaneja sanaleikkejä ja nauravat miehiä helpommin itselleen. Maskuliinisempia huumorin lajeja taas ovat valmiit vitsit. Molemmat sukupuolet kertovat nk. tuhmia juttuja, mutta miesten jutut ovat usein ronskimpia." Olen itsekin huomannut, että naisjoukkiosta kuuluu säännöllinen naurunremakka, vaikka mielestäni mitään hauskaa ei ole sanottu tai tapahtunutkaan. "Sipulit on hillottu - Hahaa, Kahvi on kupissa - Hihii, Painonvartijoiden pointsit on ylitetty - Hohoo." Jos nauru pidentää ikää, niin ei ole ihme, että naiset elävät niin pitkään.

Tällä sivulla selvitetetään, mitä naiset tarkoittavat, kun he sanovat haluavansa huumorintajuisen miehen. Naiset eivät halua miestä, jolla on toinen toistaan hauskempia juttuja, vaan miehen, joka on kuin Hugh Grant. Tutkimuksen mukaan slapstick-huumori(mitä se on suomeksi?) Naurattaa kahta ihmisryhmää: 1) Aivovaurioisia ja 2) Miehiä. Naisten mielestä kyse on yhdestä ja samasta ryhmästä.

Tämä sivu kertoo, että naiset eivät pidä miesten lailla vitseistä, jotka perustuvat ylemmyysasemaan, kuten rasistisissa vitseissä ja Blondivitseissä. Naisten huumori kertoo arkipäivän asioista, kuten ihmisluonnosta, turhamaisuudesta tai ruokahalusta. Esimerkkejä naisten huumorista:

"En ole vielä kuullut miehen kysyvän, miten yhdistää ura ja avioliitto" Gloria Steinem

"Olen loistava taloudenpitäjä. Joka kerta kun jätän miehen, pidän hänen talonsa" Zsa Zsa Gabor

"En loukkaannu blondivitseistä, koska en ole tyhmä...enkä ole blondi" Dolly Parton

Miksi Jeesus oli nainen?
1. Hän onnistui ruokkimaan ihmisjoukkion, hetken varoitusajalla, vaikka ruokaa ei ollut saatavilla.
2. Hän yritti saada miehille viestiä perille, mutta nämä eivät tajunneet.
3.Vaikka hän oli kuollut, hänen oli noustava ylös, koska työtä oli vielä jäljellä.

Päivä miehenä on herrojen herkkua

Kuppi kaakaota ja Tiramisu fantasioivat, miltä tuntuisi olla päivä miehenä. Päivään kuuluisi heidän fantasiassaan paljon seksiä. Kyse on todellakin vain fantasiasta, sillä eivät he tuskin saisivat ketään naista suostumaan seksiin. Ensinnäkin, he olisivat luultavasti metri kuuskymppisiä kääpiömiehiä ja kaikkihan tietävät, miten naiset suhtautuvat lyhyisiin miehiin. Heidän pitäisi tuon päivän aikana ensin tienata milli takataskuun pömpöttämään tai opetella ammattilaisjääkiekkoilijoiksi. Muuten naisten saannista ei olisi toivoa.

Alkupäivä menisi heillä varmaan ihan mukavasti oman pikkunakin kanssa leikkiessä, mutta illan koittaessa tulisi hinku päästä oikeaan asiaan. Ei muuta kuin baariin naisia iskemään. Naiset vain kikattelisivat pikkumiesten säälittäville iskuyityksille, jolloinka kaakaokuppi vaihtuisi isoon kolmoseen. Loppuillan pikkumiehet yrittäisivät iskeä ja hiplata jokaista naista känniääliötyyliin ja lopulta portsari heittäisi heidät pihalle. Miehenä olemista on jännä kokeilla, mutta ikävä jäädä.

Jos minä olisin päivän naisena, niin luultavasti puristelisin tissejäni aamupäivän ja iltapäivän viettäisin feministinä. Jotakin hienoa feministinä olemisessa täytyy olla, jotta sitä jaksaa vuosikausia väittää omien etujensa ajamista tasa-arvoksi. Loppuillasta menisin samaan baariin, missä känniääliökääpiöt Kuppi kaakaota ja Tiramisu yrittäisivät pokata naisia, enkä antaisi kummallekaan.

Valitse blogillesi sopiva nimi

Valkoinen tausta, mustat kirjaimet tuskailee tekotaiteellista nimivalintaansa. Tuossa nimessä on tosiaan ripaus taiteen havinaa. Minua siinä häiritsee hiukan sen istumattomuus suuhun, loppusoinnittomuus ja sisällön kuvaamattomuus, vaikka se ei bloginimenä olekaan huonoimmasta päästä. Tommipommi on tosiaan hiukan lapsellisen kuuloinen nimi, mutta erottuva ja soinnikas.

Omalla nimellään kirjoitettavat blogit ovat parhaimmillaan silloin, kun ne kertovat kirjoittajan elämästä tai siihen liittyvistä asioista. Ilkka Kokkarinen on siinä mielessä hyvä valinta nimeksi, että blogi sisältää kirjoituksia Ilkan elämästä, työstä ja aatteista. Nicklas Koski ei toimi nimenä niin hyvin, koska blogin sisältö ei kerro Nicklaksesta, vaan hakukoneista.

Väärien ajatusten kata-logi on hyvä nimi, koska se kuvaa blogin sisältöä varsin osuvasti. Ikuinen kahvitauko ja Asento! ovat rajalliseen aihepiiriin keskittyneitä, mihin tarkoitukseen nuo nimet sopivat mainiosti.

Kysyn vaan on turhan valju ja epäkuvaava nimi blogille, kuten kirjoittavalle nimimerkillekin. Naiskansalaisen diary on nimenä aika kuvaava, mutta eri kielistä yhdisteltyjä nimiä kannattaa käyttää varoen. Plöki tuo mieleen kapinallisuuden(ja pönttöön plötsähtävän pötkäleen) verrattuna pehmeämpään "blogi"nimeen, mikä on sinällään onnistunut valinta. Maalainen on puoliksi onnistunut nimi. Kyse on yhdensortin maalaiselämästä, mutta ei sellaisesta maalaisuudesta, joka nimestä tulee mieleen. Provokaatio on ihan osuva nimi, vaikka sisältö ei taidakaan provosoida juuri ketään. Murhaajan muotokuva on turhan häiritsevä nimi, paitsi siinä tapauksessa, että blogia tosiaan kirjoittaa itsestään kertova murhaaja sellin nettipäätteeltään.

Aika ja Timo oli ennen nimeltään Timo ja Aika, mutta kun jälkimmäinen oli ilmeisesti itseään korostavan epä-älyllinen, niin se oli vaihdettava nykyiseen nimeen. Nimi sopii ihan hyvin älyllisen leikittelyn otsikoksi. Outoa taigaa kuuluu onnistuneisiin sanaleikittelynimiin, kuten myöskin Suuellen. Selfdestruct on turhan hämäävä antaessaan kuvan vääräkielisestä blogista. Suomenkielisiä blogeja lukevat sivuuttavat turhan helposti vilkaisemattakaan vääräkielisyyteen viittaavat bloginimikkeet. Blogin nimestä olisi hyvä käydä ilmi ainakin epäsuorasti, millä kielellä se on kirjoitettu. Legenda kertoo, että Tiramisu koostuu kahdesta eri kirjoittajasta, mutta minusta tuo nimi kuulostaa lähinnä jäätelöltä.

Kasa ja Näkymä rannalta kirjoittavat monista eri aihepiireistä, jotenka ytimekkään, mutta eriytymättömän nimen käytölle on perusteet. Roklintu sisällyttää kätevästi aihepiirinsä omaperäiseen nimeen. Kobaia tarkoittaa varmaan jotakin(mitä?), mutta on hiukan ylitaiteellinen tuplaii-pisteineen. Sinulle jota en vielä tunne on ihan nätin runollinen nimi, mutta niin seksissäkin kuin bloggaamisessakin - pitkä ei kelpaa naisille.

Yhteenveto: Kuvaava yksinkertainen bloginimi on aina hyvä valinta. Oma nimi käy myöskin blogin nimeksi ihan hyvin ja erityisen hyvin silloin, kun blogi kertoo henkilön omasta elämästä. Tekotaiteellinen blogin nimi sopii tekotaiteellisille kirjoittajille, ei muille. "Sarjamurhaajan blogi"-tyyppiset nimet sopivat vain elämästään raportoiville sarjamurhaajille. Erittelemätön nimi sopii laaja-aiheisille yleisblogeille. Blogissa käytetty kieli tulisi käydä ainakin epäsuorasti ilmi blogin nimestä. Nimen tulisi olla mahdollisimman lyhyt ja mieleenjäävä. Nimi ei saa olla liian pliisu tyyliin "Just joo".

Pettäminen suhteessa on turmiollista

Nyysseissä pohditaan, miksi pettäminen on suhteelle niin turmiollista siinä, missä monta muuta pahaa vikaa ollaan valmiit antamaan anteeksi? Kyse on tietenkin tunnereaktion voimakkuudesta. Siinä missä pettäminen ja uskottomuus saa aikaan hyvin voimakkaan luottamuksen järkkymisen kumppaniin, niin muu kuprukäyttäytyminen - niin haitallista kuin se ehkä onkin - ei saa aikaan samanlaista jälkeä. Järjellä ajatellen satunnaisella seksisivusuhteella ei pitäisi olla suurta vaikutusta parisuhteeseen, mutta parisuhde ei ole järjen, vaan tunteen temmellyskenttä.

Ihmisissä on toki eroja. Joku hajoaa saatuaan tietää kumppaninsa hairahduksesta siinä missä toinen pystyy sivuuttamaan asian miltei olankohautuksella. Pitääkö pettämisen käsitteestä ja säännöistä keskustella etukäteen kumppanin kanssa? Voiko kumppaniaan syyttää pettämisestä, jos rajoista ei ole keskusteltu? Tottakai, sillä jokainen tietää puhumattakin pettämisen rajat. Noihin rajoihin voidaan tietenkin sopia myönnytyksiä, jos niille löytyy tarvetta.

Kannattaako pettämiseen varautua ja jos niin miten siihen kannattaa varautua? Luultavasti kannattaa varautua ainakin silloin, jos kumppanina sattuu olemaan todennäköinen pettäjä: Liikemies, rokkari baarimikko tms. Jos mies sattuu olemaan noissa ammateissa, niin pettäminen on varsin todennäköistä ja sen selviäminen on usein vain ajan kysymys. Olisi aika naiivia vain luottaa noissa ammateissa toimivaan kumppaniin ja ajatella: "Hän nyt sattuu olemaan poikkeustapaus, eikä hän petä koskaan." Pettämiseen voi varautua henkisesti. Asiaa on syytä miettiä jo kumppania valitessaan tyylin: "Hmm, hän on viriili ja komea liikemies, jolla on varmaan nainen joka kaupungissa. Onko suhteeseen ryhtymisessä hänen kanssaan enemmän etuja hänen pettämisistään huolimatta kuin haittoja?"

Voi tietenkin kysyä, pitäisikö suhde rakentaa sen varaan, että kumppani ei tule koskaan pettämään vaiko kyynisemmin pettämismahdollisuuden huomioonottaen? Pitääkö suhteeseen mennä täysillä kaikkensa antaen ja vaatien vaiko kaikkeen ja varsinkin kaikkein pahimpaan varautuen? Tuleeko suhteista ylipäänsä juuri mitään, jos se ei perustu täydelliseen luottamukseen? Ehkäpä nykysuhteissa, kun pettämisistä ei ole seurauksena lapsia niin paljoa kuin entisaikoina, pettämiseen suhteutumisessa pitäisi ottaa enemmän järki käteen. Satunnainen pettäminen ei ole maailmanloppu.

Pettämisestä keskusteluun ja pettämisrajojen asettamiseen etukäteen suhtaudun aika nihkeästi, koska on aivan eri asia keskustella pettämisrajoista aamiaispöydässä kuin sanoa ei stripparille kahden promillen humalassa Bulgarian liikematkallaan.

Parisuhde ja koulutuserot

Koulutuseron vaikutus parisuhteeseen on keskustelupalstojen vakiopuheenaihe, kuten tässä Ellien keskustelussa. Keskustelijat ovat jakaantuneet karkeasti ottaen kahteen leiriin. On niitä akateemisia, jotka eivät koskaan seurustelisi duunarin kanssa ja niitä, jotka katsovat, että koulutus ei kerro ihmisestä paljon mitään. Kummankin leirin mielipide perustuu yleensä jonkin sortin omiin kokemuksiin. Kuinka suuri vaikutus koulutuserolla on parisuhteeseen?

Kuka sitten on duunari? Monien mielissä duunari-sanasta tulee mieleen raksapölkyllä haalareissa istuskeleva mies, joka vetää Norttia ja popsii lenkkimakkaraa lounaakseen tokaisten: "Voi viddu, Kalpa hävis taas ja Kimiltä meni laatikko sököks. Tänään pitää vetää kunnon lärvit." Tuollainen duunarin karikaryyri ei tietenkään miellytä kovin monia akateemisia, mutta entä sitten poliisit, palomiehet ja yrittäjät - ovatko hekin duunareita? Harvemmin minä olen kuullut akateemisten naisten sanovan poliiseja duunareiksi, vaikka heidän juttutasonsa vastaa usein aika hyvin tuota duunarin karikatyyriä. Sitä vastoin akateemiset naiset sanovat, että: "Oi ihanaa, univormuinen poliisi, iiik! Tuollaisen kuin saisi itselleen" Duunarisyrjinnästä ei ole jäljellä jälkeäkään.

Onko oikeasti niin, että sillä ei ole käytännössä mitään väliä, onko mies duunari vai ei, jos miehellä on hyvä asema markkina-arvohierarkiassa, kuten vaikkapa poliiseilla ja palomiehillä on? Mies voi olla täysin sivistymätön ja tyhmä, kunhan hän vain säteilee vallan tunnusmerkistöä. Jos akateeminen nainen sanoo, että hän ei voisi seurustella duunarin kanssa, niin tarkoittaako hän silloin, että hän ei voisi seurustella duunarin karikatyyrin kanssa vai tarkoittaako hän sitä, että hän voisi kyllä seurustella esimerkiksi Markus Pöyhösen oloisen duunarin kanssa?

Entäs sitten taiteilijat ja muusikot, ovatko he duunareita vai sivistyneistöä? Taiteilijathan ovat tavoiteltuja parisuhdekumppaneita, vaikka he eivät tiedä trigonometriasta juuri mitään. Jos joku on lähtenyt taiteilijaksi peruskoulupohjalta, niin häntä haastatellaan lehdissä ja televisiossa maailmanpolitiikan kysymyksistä kuin suurtakin gurua. Jos ihminen on "jotakin", niin hän ei enää ole duunari, vaan varteenotettava aviomiesehdokas akateemiselle naiselle, joka ei ikinä seurustelisi duunarin kanssa.

Naishierarkian kirjoittamattomat lait

Portti naisten maahan kirjoittaa 19.8 naisten paineista pukeutua tyylikkäästi. Kuinkahan paljon naiset käyttävät elämänsä aikana aikaa pukeutumisen miettimiseen, kenkien valintaan, meikkaukseen, tukan laittoon, karvojen poistoon, ihon rasvaukseen ja muuhun ulkonäön ehostukseen? Aika älyttömästi, veikkaisin. Mitä kaikkea naiset saisivatkaan aikaa, jos he käyttäisivät tuon ajan "hyödyllisesti"? Miksi naiset käyttävät puolet valveillaoloajastaan ulkonäkönsä ehostamiseen, ehostamisen suunnitteluun tai ehostamattomuuden murehtimiseen?

Kyse on tietenkin menestymisestä naisten keskinäisessä markkina-arvohierarkiassa, jossa ulkonäkö näyttelee pääroolia. Naisten kannalta valitettavasti markkina-arvohierarkiassa pärjääminen on nollasummapeliä, jossa lisääntyvä ulkonäköön panostaminen ei näy sijoituksen parantumisena, koska muut lisäävät panostamista yhtä lailla. Markkina-arvonsa ja ulkonäkönsä kannalta naiset panostavat aivan liikaa vaatteisiin ja meikkaukseen, vaikka panostamalla liikuntaan ja laihdutukseen saisi paljon paljon suuremman markkina-arvohyödyn käytettyyn aikaan verrattuna. Liikunta ja laihdutus ovat kuitenkin raskaita ja kovaa itsekuria vaativia toimia, jotenka on houkuttelevampaa mennä sieltä missä rima on matalin: Lisää pakkelia naamaan, uudet kengät jalkaan ja muotikolttu päälle. Meikkaukseen ja pukeutumiseen panostaminen on paljon hauskempaa kuin liikunta ja laihdutus, vaikkakin paljon tehottomampaa.

Kun nainen laittaa itsensä ykköskuntoon, niin hänen kuuluu sanoa, että hän ei ole laittautunut miehiä varten, vaan omaksi ilokseen. Nuohan eivät tietenkään ole toisiaan poissulkevia motiiveja. "Oikea" motiivi on tietenkin pärjätä paremmin naisten markkina-arvohierarkiassa ja varmistaa siten pääsy parhaitten miesten pöksyihin. Naisen kokema motiivi on ilo omasta kauneudesta.

Millainen Suomi olisi, jos naisilta kiellettäisiin heidän oman etunsa tähden kaikenlainen ehostaminen ja muotivaatettaminen? Suomi, jossa naiset laittautuisivat yhtä paljon kuin miehet. Mitä naiset tekisivät ylijäämäajan, kun kauneudenhoitoon menisi päivässä 5 minuuttia(suihku) 5 tunnin sijaan? Eikö naisista löydy kapinahenkeä ehostuksesta luopumiseen? Haaste:Kuka bloginaisista pystyy lopettamaan ehostuksen ja muotipukeutumisen puolen vuoden ajaksi? Mihin hintaan suostuisitte lopettamaan ulkonäköön panostamisen?

Uskonto ja luonnontieteet

Palataan hetkeksi Mintun LTU-kirjoitukseen, jossa minutkin on mainittu yhdistettynä luonnontiedeuskovaisiin. En pidä itseäni luonnotiedeuskovaisena, koska tunteeni ovat liiallista luonnontiedekikkailua vastaan. Minut on kuitenkin helppo saada kääntymään luonnontiederatkaisujen puolelle järkiperusteluilla. Olen lähinnä evoluutiopsykologiauskovainen. Se vain tuntuu oikealta ilman sen suurempia perusteluja.

Minttu kirjoittaa LTU-miehistä: "Ääritilanteessa (voimakkaita emootioita herättävissä) kaikkein epävakain, irrationaalisin ja hysteerisin ihmistyyppi on LTU. Häneen voi luottaa vain niin kauan kuin suuria tunteita ei astu näyttämölle. LTU ei ole ihminen, johon kannattaisi nojailla elämän pimeimmissä kohdissa: tueksi hänestä ei ole, sillä hän tarvitsee kaiken tuen, mitä tarjolla on. LTU on pikku rationalisti, joka on suunniteltu kivaan arkipäivään, ei ääritilanteisiin." Minä en tiedä missä tuollaisia ihmisiä on, mutta minuun tuo kuvaus ei sovi ollenkaan. Minä olen tuon kuvauksen vastakohta. Vakaa, epähysteerinen ääritilanteiden mies. Tunnistaako joku Erektuslainen tai luonnontiedeuskovaiseksi arveltu tuosta kuvauksesta itsensä?

Minttu kirjoittaa; "Muutamaankin kertaan olen päässyt näkemään, kuinka hermopaineen alaisena LTU ei todellakaan keskustele järkevästi ja loogisesti, vaan viskelee tavaroita, hakkaa jalasta potkaistulla kengällä pöytää ja kirkuu." Jos muistelen Mintun kanssa käymiäni väittelyitä vaikkapa nyysseissä, niin minulla on sellainen muistikuva, että sen en ollut minä, joka noissa väittelyissä kirkui ja hakkasi pöytää. Joku piirtoheitinvalmistaja sanoisi luultavasti tässä vaiheessa, että kyse on projisoinnista.

Mustafarkkuinen mies mietiskelee, miksi nuori mies lähtee huoriin? 130 euroa paloi rahaa ja ilmeisestikään juuri mitään ei saatu vastineeksi reilunpuoleisesta humalatilasta johtuen. Tähän väliin feministin kommentti tapauksesta: "Tuo nuori mies on naiskaupan uhreja tunnottomasti hyväksikäyttävä sika". Monet miehet ovat impulsiivisia ja varsinkin humalatilassa alttiita toteuttamaan noita impulssejaan ilman asianmukaista kontrollia, vaikka järkevästi ajatellen saavutettu mahdollinen hekuman hetki ei olekaan käytetyn rahamäärän väärti. Seksipuheluihin ja ostettuun seksiin addiktoituu helposti, jolloinka menetetyt rahamäärät voivat olla tuhansia euroja ja selvästi yli talouden sietokyvyn. Annetaanpa feministille viimeinen sana seksipuheluihin addiktoineita ja omaisuutensa niihin menettäneitä miehiä koskien: "Nuo miehet ovat naisia alistavia ja halventavia sikoja, jotka käyttävät siekailematta naisten hädänalaista asemaa hyväkseen."

Kirjoitusten ja puheiden tulkitseminen

Kirjoituksiani ja puheitani tulkitaan pidemmälle kuin mitä olen kirjoittanut tai sanonut. Kun arvioin ydinvoiman vastustajien argumentaation tunnepohjaiseksi, niin Panu tulkitsee asian niin, että olen ydinvoiman kannattaja ja tarkoituksenani on vain halpahintainen pelottelu. Kun kirjoitan, että alempitasoisilla miehilläkin pitäisi olla oikeus seksiin, niin Arawn ja monet muut tulkitsevat, että olen pakottamassa naiset seksiin alempitasoisten miesten kanssa. Kun kirjoitin naisten omasta vastuusta olla valitsematta väkivaltaisia miehiä kumppaneikseen niin esitettiin, että yritän vähätellä väkivallan merkitystä ja kenties jopa oikeuttaa väkivallan. Missä on vika, kun kirjoitusten ajateltu sisältö ja tulkinnat eivät eivät kohtaa?

Minulla on luultavasti yleisestä standardista poikkeava tapa käyttää kieltä - niin puheessa kuin kirjoittamisessakin. Yleisen standardin mukaan ydinvoiman vastustajien argumentoinnin kritisointi tarkoittaa sitä, että sanoja on ydinvoiman kannalla. Minulle sanat tarkoittavat lähinnä vain sitä, mitä on sanottu. Minä saatan aivan hyvin kritisoida ydinvoiman vastustajien argumentointia, vaikka vastustaisinkin ydinvoimaa. Ilmeisestikin minun pitäisi ensin sanoa kantani ydinvoimaan ja vasta sitten esittää argumentaatiokritiikkini tyyliin: "Olen kahden vaiheilla ydinvoiman kannattamisen ja vastustamisen välillä, mutta kritisoisin..." Olen varmaan aika naiivi kun kuvittelen, että ihmiset ottaisivat sanotun vain sanottua asiaa koskien tekemättä siitä jonkin sortin tulkintaa.

Teen itsekin toki aika paljon tulkintoja, mutta tulkinnoistani on valitettu aika vähän. Johtuisiko se siitä, että mietin melko tarkkaan, onko tulkinnalle aihetta ja jos teen tulkinnan, niin en tulkitse asiaa niin kuin piru raamattua. Mielestäni on kohtuutonta esittää ääritulkinta negatiiviseen suuntaan, jos sanojan motiiveista ei ole täyttä selvyyttä.

Miksi monilla ihmisillä on taipumus hakea kaikesta kirjoitetusta ja sanotusta motiiveja ja piilomotiiveja? Onko yleisesti hyväksytyn standardin mukaista olettaa, että sanottuun liittyy joku selkeä päämäärä? Saako yksittäisiä väitteitä esittää ilman mitään mielipidettä asiaan liittyen? Jos minä esitän, että ydinvoiman vastustajien perustelut ovat tunnepohjaisia ja siksi kyseenalaisia, niin a)onko minun vastustettava ydinvoimaa ja b)onko minun oltava sitä mieltä, että ydinvoiman puolustajien perustelut ovat vähemmän kyseenalaisia?

Mitä järkiperusteluihin tulee, niin järkiperustelu voi olla ihan hyvin loistava tai surkea. Tunneperustelu tulee tuntemuksen pohjalta, järkiperustelu tietoisen ajattelun pohjalta. Järkiperustelu on niin hyvä kuin millaiset kyvyt perustelijalla on järjen käyttöön. Voidaan kuitenkin sanoa, että tasokas järkiperustelu on aina tunneperustelua parempi tai vähintäinkin yhtä hyvä.

Tunne vai järki?

Haahu kirjoittaa kommentissaan, että "tunteet ja järki eivät ole erotettavissa toisistaan." Tuo pitää tavallaan paikkansa, mutta ongelman mallintamisen kannalta on parempi puhua tunteista ja järjestä erillään. Tunne edustaa alitajuista järkeä. Niitä sopeumia ja ratkaisumalleja, jotka ihmiselle on kertynyt evoluution saatossa. Tunneratkaisut toimivat parhaiten siinä ympäristössä, jossa ne ovat ihmismieleen rakentuneet, elikkä varsin alkeellisissa olosuhteissa. Nyky-yhteiskunnassa tunne menee liian usein harhateille, jolloinka avuksi kannattaa ottaa tietoinen järki. Tunne ei osaa päättää ydinvoimasta tai geeniteknologiasta, koska tunnerakenteet eivät ole muodostuneet tuollaisia tilanteita varten.

Tunne ajaa ihmisen harhateille myöskin yltäkylläisen ruuan maailmassa, jossa tunne ajaa ihmisen syömään yhä lisää, vaikka järki sanoo, että pitäisi syödä vähemmän. Innokkainkin tunnepäättämisen puolestapuhuja ymmärtää, että liikaa ei kannata syödä, vaikka kuinka tuntuisi siltä, koska hän tuntee ylensyömisen vaikutukset kouriintuntuvasti. Ydinvoima on useimmille tunnepäättäjille jo ylivoimainen kysymys, koska siitä seuraavia asioita ei voi kokea tai kuvitella niin yksiselitteisesti. Tunne sanoo, että ydinvoima säteilee ja se on vaarallista jne. eikä järki tule apuun missään tilanteessa, koska järjellä ei ole käytettävissään sellaista yksiselitteistä informaatiota kuin mitä sillä on syömistunteen tapauksessa.

Haahu kirjoittaa: "Ja siksi siis mielestäni on sekä vaarallista että typerää tehdä jotain "järjen" mukaan, jos tunteet sanovat toisin. Se vain osoittaa, että asiaa ei ole mietitty kunnolla läpi. Ainakin itse voin sanoa, että jos joskus olen tehnyt jotain "järjen" mukaan, kun tunteet ovat sanoneet toisin, niin metsään on mennyt." Minun mielestäni on päinvastoin vaarallista ja typerää toimia tunteen ohjaamana, jos järki ja faktat puhuvat toista. Mietitäänpä hiukan ihmisten pelkoja: Ihmiset pelkäävät lentämistä, susia, lapsenkaappaajia, ydinvoimaonnettomuuksia, mutta eivät erityisemmin pelkää pyöräilyä, liikenteessä liikkumista, viinanjuontia tms. Ihmiset pelkäävät tunteensa ohjaamina turvallisia asioita, eikä niitä, jotka ovat oikeasti vaarallisia. Ihmisen riskit kuolla ja joutua onnettomuuksiin pienenevät oleellisesti, jos hän luottaa järkeen ja informaatioon tunteidensa sijaan. Tunne on parempi ohjenuora kuin ei mitään, mutta harvoin kuitenkaan hyvinkäytetyn järjen veroinen.

Haahu jatkaa: "Ja huomatka myös: tämä näkökulma _ei_ sulje pois sen paremmin järkeä kuin tunteitakaan. Vaan päin vastoin sen perusteella on aika ilmeistä, että jos tietämys jostain aiheesta muuttuu tai täydentyy, niin tunteetkin voivat muuttua." Tottakai, mutta tunteet muuttuvat valitettavasti nyky-yhteiskunnassa lisätiedon mukana useammin väärään kuin oikeaan suuntaan. Jos lapsi siepataan tai tapahtuu ydin-onnettomuus, niin ihmiset alkavat pelkäämään noita tapahtumia lähes hysteerisesti, vaikka ne eivät olisikaan sen todennäköisempiä tapahtumia kuin ennenkään. Tunne antaa vääriä todennäköisyysarvioita nykymaailman tapahtumista. "Kun taas tunteissa meillä on jo valmis salamannopea kokonaiskuva sen kaiken tiedon pohjalta, mikä meillä on" Tunteen vahvuus on nopeudessa, mutta nopeus ei korvaa tarkkuutta nyky-yhteiskunnan ongelmatilanteita ja todennäköisyyksiä arvioitaessa.

Erektuslaisuuden syvin olemus, osa 1

Minttu kirjoitti jonkin aikaa sitten LTU-miehistä seuraavasti: "Luonnontiede&Tekniikka Uskontona -kerholaiset (tästä lähin käytän lyhennettä LTU viitatessani näihin korskeisiin sankareihin) ovat saaneet minut ihmettelemään, miksi he vihaavat (naisten lisäksi) tunteita ja emootioita." Omasta puolestani minun on sanottava, että minä en katso kuuluvani LTU-kerhoon. En tiedä juuri keskivertohenkilöä enempää luonnontieteistä, enkä usko luonnontieteiden suoranaiseen onnellistavaan vaikutukseen tunnetasolla. On erotettava tunnetason suhtautuminen luonnotieteisiin ja järjellinen suhtautuminen luonnontieteisiin. Tunnetasolla olen enemmänkin romantikko. Minusta tuntuu, että ihmisten pitäisi olla sellaisia kuin he ovat, eikä ihmisiä pitäisi muuttaa vaikkapa geeniteknologian keinoin. Vaikka olenkin tunnetason romantikko, niin se ei estä järjellistä ajattelua tunnettani vastaan. Jos osoitetaan, että geeniteknologialla voidaan tehdä ihmiset terveemmiksi tai onnellisemmiksi, niin olen valmis kyseenalaistamaan tunteitteni aseman ylimpänä arvona. Tunne ja järki ovat yhtenään ristiriidassa keskenään. Minusta tunteen tai järjen asettamisella itsearvoisesti ylimmälle paikalle ei saada aikaan aikaan optimaalista järjestelmää. Tunnetta ja järkeä ja niiden antamia suuntaviivoja tulisi kyetä vertailemaan keskenään, vaikka ne ovatkin joissain määrin yhteismitattomia. Ja vaikka ne ovatkin yhteismitattomia, niin niiden aiheuttamat seuraukset ovat yhteismitallisia. Mielestäni tulisi kyetä pohtimaan, mitä seurauksia on tunteellisesta suhtautumisesta vaikkapa ihmisen geenimuuntelun vastustamiseen ja järkiperusteista sen puolustamiseen.

Minttu väittää, että Erektuslaiset vihaavat tunteita. Minä kiistän tuon väitteen. Emme vihaa tunteita, mutta emme toisaalta anna tunteille ylimmän ohjenuoran arvoa. Jos tunne ja järki ovat ristiriidassa, niin Erektuslaiset kallistuvat keskivertoa useammin järjen puolelle. Järjen asettamisella tunteen edelle on tarkoituksena saada ihmisistä tuntumaan paremmalle pitkällä aikavälillä. Voidaan sanoa, että välittömien tunteitten rakastajat ovat usein ihmisten tunteita vastaan pitkällä aikavälillä. Tunteen "vihaaminen" lyhyellä aikavälillä "rakastaa" tunnetta pitkällä aikavälillä.

Minttu kirjoittaa: "Lähtökohtana on se, että LTU haluaa hallita ja kontrolloida. LTU haluaisi maailman ihmisen hallitsemana teknisenä palikkapelinä, missä asiat voitaisiin joko johtaa loogisesti aasta beehen tai ratkaista laskemalla matemaattisen kaavan avulla. LTU ei pidä siitä, että maailma ei ole looginen." Tuossa on sillä tavalla perää, että Erektuslaiset haluvat mahdollisimman tarkan kuvan maailman ristiriitaisuuksista. Tuota mahdollisimman tarkkaa kuvaa on vaikea saada ilman matemaattistyyppistä ajattelua. Erektuslaisuuden eräs perusideoista on siinä, että tunneratkaisut johtavat usein pitkällä aikavälillä epätoivottuihin lopputuloksiin. Erektuslaiset ovat valmiita toimimaan omia ja muitten ihmisten välittömiä tunteita vastaan, jos näköpiirissä on suurempi tunnehyöty myöhemmin. Erektuslaiset ovat tuntevia ihmisiä samalla tavalla kuin muutkin ihmiset, mutta he ovat valmiimpia "säästämään" tunnehyödyn saavuttaakseen tulevaisuudessa vieläkin suuremman onnellisuuden.

Minttu kirjoittaa: "LTU *inhoaa ja pelkää* sitä, että hänen oma inhimillisyytensä tekee hänestä itselleenkin hallitsemattoman." Erektuslaiset "inhoavat" omia tunteitaan silloin, kun ne ohjaavat häntä tekemään pitkällä tähtäimellä tyhmiä päätöksiä. Sitä, kun tunteet ohjaavat häntä mässäilemään itsensä muodottomaksi, ottamaan tarpeettomia loukkaantumisriskejä tai tuhlaamaan rahansa älyttömyyksiin. Erektuslaiset eivät halua olla hallitsemattomia itselleen tai yhteisölle haitallisilla tavoilla. Erektuslaisista on yksinkertaisesti tyhmää tehdä jotain tyhmää vain siksi, että ihmisestä sattuu tuntumaan siltä.

Onnen avaimet ja humanistien juoni

Kysyn vaan suhtautuu kriittisesti onnellisuustutkimukseen, joka kertoo suomalaisten olleen onnellisempia vuonna 1984 kuin nyt. Vaikka tuohon tulokseen tullut tutkimus ei ollutkaan mitään kovin eksaksia tiedettä, niin se voi pitää aivan hyvin paikkansa. Ihmisten onnellisuus on vain osittain riippuvainen siitä, miten heidän asiansa ovat. Onnellisuuteen vaikuttaa oleellisesti myös se, miten heidän asiansa ovat suhteessa naapureihin ja muihin läheisiin vertailukohtiin. Ammattijääkiekkoilijakin voi olla onneton miljoonapalkallaan, jos samantaitoinen seurakaveri saa parempaa palkkaa. Onnellisuutteen vaikuttaa oleellisesti myös se, mihin suuntaan ihminen on menossa. Jos työtön pääsee mäkkärille töihin, niin hän voi olla ihan onnellinen, mutta jos Jorma Ollila saa potkut ja joutuu mäkkärille töihin, niin hän ei välttämättä ole onnellinen. Ihminen on onnellinen, jos hänellä on joku mitä rakastaa, jotain mitä odottaa tulevaisuudelta, jotain mitä tehdä ja hänellä menee elämä ylöspäin ja paremmin kuin vertaisryhmillä. Onnellisuuden kokemus vaatii tiettyjä perusasioita, mutta kaiken kaikkiaan onnellisuus on hyvin suhteellinen käsite.

Lumikki arvuuttelee, mitä blogini uudet värit tarkoittavat: "Uudessa ulkoasussa oranssi ja kirkas keltainen on korvannut pinkin ja haalean kellertävän. Mistä se kertoo? Uudesta, tiukemmasta asenteestako?" En ole vielä toistaiseksi niin syvällinen bloggaaja, että jokainen blogini ulkonäkömuutoskin voitaisiin tulkita syvälliseksi viestiksi. Värien vaihto tarkoittaa, että olin kyllästynyt vanhoihin. Tämä kommenttini saa Lumikille kylmät väreet selkäpiihin: "Kannatan ensisijaisesti sitä, että naiset jaetaan tasaisemmin miesten kesken yksi mies yhtä naista kohden periaatteella." Mikäs vanhassa kunnon yksiavioisuudessa nyt on niin karmivaa. Kiehtovatko haaremit enemmän?

Kysynpä vaan mietiskelee kommentissaan, miksi naisbloggaajat vaikuttavat olevan usein ylempitasoisia, mutta miesbloggaajat alempitasoisia? Minä arvelen, että sekä mies- että naisblogaajat ovat keskimääräistä alempitasoisempia. Bloggaaminen on nörttilaji, kuten shakki, tietokonepelit jne, eikä trimmatuimmilla yksilöillä ole aikaa käytettäväksi markkina-arvon kannalta näin merkityksettömään harrastukseen. Illuusio miesbloggajien huonommasta tasosta johtuu siitä, että on blogimaailmassa on trendikästä julistaa olevansa alempitasoinen mies ja siitä, että naisbloggaajat ovat ikänsä puolesta hyvin usein markkina-arvonsa huipulla ja tuossa iässä naisen on aika vaikea edes tyriä markkina-arvoaan millään tavoin.

Minulla on teoria Amerikan sähkökatkosten syyksi. Minä arvelen, että humanistiterroristit ovat kaiken takana tavoitteenaan katkoa Ilkka Kokkariselta piuhat, missä he tuntuvatkin onnistuneen mainiosti. Humanismi on kaiken takana.

Laadukkaan seksin probleemi

Naiset sanovat, että seksin määrä ei korvaa heille laatua. Tuo pitää varmasti paikkansa, sillä määrä ei korvaa juuri missään asiassa laatua, jos jotakin asiaa on riittävästi. Kasa tyylittömiä ryysyjä ei korvaa muutamaa tyylikästä vaatetta, vaikka ryysykasa kelpaisikin mainiosti jollekin, jolla ei ole vaatteita ollenkaan. Kuinka usein olette kuulleet naisen sanovan: "Minulla ei ole mitään päälle pantavaa", vaikka hänellä olisi kaappi täynnä vaatteita. Mikään noista vaatteista ei tyydytä naisen laadukkuuden vaatimusta, vaikka sinällään monia noista vaatteista voitaisiin pitää laadukkaina. Sama tilanne koskee laadukkaan seksin probleemaa.

Laatuisan seksin käsite on ongelmallinen. Nainen tapaa miehen, rakastuu häneen ja saa hyvin laadukasta seksiä, mutta liiton kestäessä tunteet hiipuvat ja seksi miehen kanssa alkaa tuntua lähinnä ällöttävältä. Mies on sama kuin alussa, seksi on samaa kuin alussa, mutta laatu on kadonnut. Mitä oikein tapahtui? Onko vika laadun katoamiseen miehessä, naisessa itsessään vai yhteiskunnassa? Miten laadukas seksi varmistetaan naisille tuollaisissa tilanteissa tasa-arvopolitiikan keinoin?

Naisille seksin laatu riippuu paljolti siitä, että seksiä tarjoavalla miehellä on valtaa tai varakkuutta tarjottavanaan tai että mies on muuten valmis pitämään huolen naisen emotionaalisista ja taloudellisista tarpeista. Eli mieheltä vaaditaan paljon työtä, jotta hän pystyy täyttämään laadukkaan seksin tarjoamisen edellytykset. Työtön mies, joka ei jaksa nähdä vaivaa naisen emotionaalisten tarpeiden eteen, ei pysty tarjoamaan naiselle laadukasta seksiä.

Mitä naiset tarkoittavat puhuessaan laadukkaasta seksistä? Koetetaanpa selvittää tuo kysymys tarkastelemalla joitakin tilanteita, joissa naisten on todettu saaneen laadukasta seksiä: 1)Seksi idolin kanssa. Ville Valo taisi sanoa jossakin haastattelussa, että joillekin faneille pääsy sekstaamaan hänen kanssaan olisi heille elämän kohokohta. 2) Seksihetket rakastetun kanssa rakkauden kuumimpaan aikaan. 3) Seksi taidokkaan, komean ja hyväkäytöksisen yhden illan suhteen kanssa sopivissa olosuhteissa. 4) Seksi hyvässä parisuhteessa 5) Seksi valtaa ja varakkuutta uhkuvan alfauroksen kanssa, kuten Hjalliksen tai Juhani Palmun kanssa. 6) Sopivasti ajoitettu seksi, kuten seksi etelänmatkalla baarimikon kanssa estoista vapaana. Miten tuollaisia laadukkaan seksin kokemuksia voidaan järjestää naisille lisää niin, että tasa-arvo toteutuu?

Idoleita ja alfauroksia on Suomessa niin rajallisesti, että heillä ei aika riitä laadukkaan seksin tarjoamiseksi kaikille naisille, eikä tuo seksi kaikille naisille kelpaisikaan. Tuollainen seksin tarjoaminen sotii myöskin miesten välistä tasa-arvoa vastaan. Hyviä panomiehiä löytyy yhden illan suhteisiin, mutta tuollaiset suhteet eivät kelpaa kaikille naisille. Seksiä rakkauden kuumimmassa vaiheessa on tarjolla useimmille naisille lyhytaikaisesti jossakin elämän vaiheessa, mutta siitä ei ole ratkaisuksi koko elämänkaaren ajaksi. Etelänmatkaseksiä en voi kannattaa, koska siellä on naiset omastakin takaa. Eikä matkaseksikään tuo pysyvää ratkaisua laadukkaan seksin probleemaan. Jäljelle ei jää tasa-arvomielessä ja pitkällä aikavälillä tarkasteltuna oikeastaan vain seksi hyvässä parisuhteessa. Se ei tarjoa seksin huippukokemuksia, mutta se tarjoaa tasaista laatua seksiin.

Objektiivinen seksin laadukkuus ei riitä naisille, kuten ei riitä objektiivinen vaatteen laadukkuuskaan. Seksin pitää olla subjektiivisesti laadukasta. Tuollaista seksiä on vaikea taata naisille tasa-arvopolitiikan keinoin.

Alisteiset suomalaiset miehet

Tommipommi kirjoittaa Aarno Laitisen kolumnin pohjalta osuvan kirjoituksen äideistä, jotka hemmottelevat poikansa piloille. Iltalehdessä on sattumoisin myöskin israelislais- ja libanonilaisnaisen haastattelu, josta löytää samanmoisia äänenpainoja. Tässä lainaus Iltalehdestä:

"- Meillä isä on perheen pää. Suomessa äiti on pomo. Tasa-arvon puolesta 70-luvulla taistelleet mammat eivät anna poikiensa itsenäistyä, ja siksi pojista on kasvaa äidistään riippuvaisia surkimuksia, naiset väittävät.
- Pohjoismaiset sisaret ovat naisten mielestä hakoteillä. Kovalla työllä ja taistelulla saavutettu tasa-arvo ei tunnu tarjoavan näille naisille muuta kuin murhetta.
- Itsekkyys tekee onnettomaksi, ja lapset maksavat siitä kovan hinnan. Miksi Suomessa muuten olisi niin paljon avioeroja? , naiset kyselevät.
- Luonnonjärjestyksen seuraaminen palauttaisi naisen ja miehenkin raiteilleen.
- Luonto on tarkoittanut miehelle kukon, naiselle kanan roolin. Ja mikä hieno rooli kanan rooli onkaan! Suomessa roolit on käännetty väärinpäin: naiset ovat kukkoja, miehet kanoja.
- Kun ei ole kukkoja, ei tule munia. Mihin niitä toisaalta enää tarvitaan, niitä varten on olemassa tehokanaloita, pilailee Tali.
- Kanamiestä on huono kumarrella.
- Libanonilaisen sanonnan mukaan mies on perheen pää ja nainen niska. Niska pitää päätä pystyssä ja päättää mihin pää katsoo, Maggie sanoo."

Naiset kommentoivat edelleen: " - Laittaisimme suomalaisen miehen flirttailukurssille. Ehkä juuri sen vuoksi suomalaiset naiset pitävät niin kovasti ulkomaisista miehistä, Maggie ja Tali nauravat." Jaahas, eivätkö nuo naiset tiedä, että flirttailusta etelämaalaiseen tyyliin laitetaan täällä telkien taakse syytettynä seksuaalisesta häirinnästä. Naiset sanovat: "? Suomalaisen miehen olisi hyvä muistaa, että erotiikka on kuin tango. Siihen tarvitaan kaksi." Juu, mutta ulkomaalaisen naisenkin olisi hyvä muistaa, että flirttailukin on kuin tango. Jos suomalaiselle yrmeälle feministille flirttailee etelänmaan Carloksen tapaan, niin pian on kaulin ohdassa.

Huru-ukko kyselee kommentissaan "Voisiko joku selittää, miten naisten koulutustason kohoaminen oikeasti vaikuttaa siihen riman korkeuteen miesten suhteen?" Traditionaalinen selityshän lähtee miesten heikosta itsetunnosta. Mies ei kestä itseään menestyneempää naista. Tuossa selityksessä on totuuden jyvänen mukana. Miksi mies ei sitten kestä menestynyttä naista? Pääasiassa siksi, että menestynyt nainen katsoo, että hänelle kuuluu menestyksen myötä suurempi valta parisuhteessa. Menestynyt nainen ei suhtaudu mieheensä yhtä nöyrästi kuin menestymätön nainen. Kun nainen menestyksen myötä pyrkii ottamaan itselleen yhä suuremman vallan parisuhteessa, niin siitä seuraa joko miehen alistuminen tilanteeseen tai valtataistelu. Jos mies alistuu, niin nainen menettää arvostuksensa ja seksuaalisen halunsa epämiehekästä miestään kohtaan. Jos taas mies pitää puolensa, niin suhde kaatuu valtataistelun aiheuttamiin ristiriitoihin.

Naisten rima kohoaa koulutuksen myötä myös siksi, että naiset kuvittelevat kouluttuneisuuden nostavan heidän markkina-arvoaan paljon enemmän kuin mitä se oikeasti nousee miesten mielissä, jolloinka naiset yliarvioivat oman tasonsa. Ja haukkuvat sitten kananaiset ja miehet, jotka heidän perässään juoksevat ja syyttävät miesten heikkoa itsetuntoa, kun se ei riitä vahvan naisen kanssa seurustelemiseen. Miehet, jotka ovat naismaisia ja loistavia kaikissa naisten asioissa eivät myöskään ole naisten mieleen, kuten eivät miesten asioissa pärjäävät naiset ole miesten mieleen. Miehissä vetoaa miehekkyys ja naisissa naisellisuus. Valta ja menestys eivät lisää naisellisuutta.

Seksin laatu tason mittarina

Naiskansalainen on kehitellyt markkina-arvoteoriaan omia lisärakennelmiaan, joissa on ilahduttavan paljon mielenkiintoisten lyhenteiden käyttöä. On ktm, ats, yts, kts, atn jne. Lyhenteet alkavat siis olla hallinnassa. Lisärakennelman ydin on siinä, että naisillakin on eri tasoja ja että naisten tasot määräytyvät sen mukaan, minkä laatuista seksiä he pääsevät harrastamaan. Blogipoikien epävirallisena edustajana velvollisuuteni on esittää muutamia huomautuksia tuohon lisärakennelmaan.

Se, että on jotakin seksiä, voisi verrata siihen, että on jotakin ruokaa tai jonkinlaisia vaatteita. Ei välttämättä hyvää ruokaa tai miellyttäviä vaatteita, mutta jotakin kuitenkin pahimpaan puutteeseen. Hyvä seksiä voisi verrata maistuvaan ruokaan tai tyylikkäisiin vaatteisiin. Se, mikä on hyvää seksiä, makuisaa ruokaa tai tyylikästä pukeutumista on tietenkin jossain määrin yksilöstä riippuvaista. Minulla on ruokaa yllin kyllin. Se, että minulla on mahdollisuus syödä maksalaatikkoa tai kaurapuuroa niin paljon kuin haluan, ei tee minua yhtään onnellisemmaksi. Minä arvosta laadukasta ruokaa. Olisi kuitenkin julmaa, jos minä sanoisin ambomaalaisille, että ei perusruualla ole mitään arvoa ja eikä perusruuan saanti ole mikään ihmisoikeus. Jos ihmisen jokin perustarve on tyytytetty yllin kyllin, niin ei hän osaa arvostaa määrää - hän arvostaa vain laatua. Minullekin kelpaisivat autiolla saarella maksalaatikko ja kaurapuuro aivan hyvin.

En oikein ymmärrä, miten paljon voi löytyä naisia, jotka sinisilmäisesti jaksavat väittää, että naiset eivät saisi seksiä ihan niin paljon kuin lystäävät, vaan sanovat Arawnin tyyliin "nainenhan kuulemma saa seksiä (lähes) aina halutessaan. Tämä ei nyt täysin pidä paikkaansa, mutta on totta, että keskivertonainen saa todennäköisemmin seksiä kuin mies." Häh? Siis todennäköisemmin kuin mies? Kuka tahansa nainen voi laittaa vaikkapa deittinettiin ilmoituksen, jossa hän sanoo olevansa ruma ja paksu ja haluavansa seksiä. Innokkaita seksinhaluisia miehiä riittää tuolle naiselle jonossa niin paljon kuin hän vain jaksaa hoidella.
Kuka tahansa nainen saa seksiä tuolla tavoin niin paljon kuin haluaa.

Ja kuten olen monta kertaa aiemminkin sanonut, niin en kannata minkäänlaista seksinantamispakkoa naisille. Kannatan ensisijaisesti sitä, että naiset jaetaan tasaisemmin miesten kesken yksi mies yhtä naista kohden periaatteella. Ei niin, että yhdellä miehellä on kymmenen naista ja yhdeksän miestä on ilman. Kakkosvaihtoehto on valtion subventoima bordellijärjestelmä, jossa kaikille taataan oikeus kohtuuhintaiseen seksiin. Minun puolestani kansalaisilla voisi olla oikeus valita, mihinkä he käyttäisivät osuutensa verovaroista. Joku käyttäisi osuutensa päivähoitoon, toinen terveydenhuoltoon ja kolmas seksiin. Niillä miehillä, jotka eivät lue kirjoja, voisi olla oikeus käyttää kirjasto-osuutensa seksiin tai vaikkapa pornoon.

Mitä tulee naisten oikeuteen laadukkaaseen seksiin, niin käytännössä kaikille naisille tai edes suurelle osalle naisista on mahdotonta järjestää laadukasta seksiä, jos se tarkoittaa seksiä jonkun tietyn henkilön kanssa. Jos puhutaan vain teknisesti laadukkaasta seksistä, niin sellaisen järjestämiseen löytyisi aivan varmasti riittävästi seksitaitoisia vapaaehtoisia miehiä. Naisen tason määrittämisessä saadun seksin laadun mukaan ei ole mitään tolkkua, koska laatu on osaltaan subjektiivinen kokemus ja varsinkin siksi, että on aika paljon tuurissaan, millaiseen seksiesitykseen napattu mies kykenee.

Uskonnollisuuden karmea vaihtoehto

Portti naisten maahan kirjoittaa uskonnoista ja ateismista. Väittelyt uskonto vastaan ateismi ja kreationismi vastaan evoluutio ovat minusta niin puuduttavia, etten jaksa niissä paljon suutani aukoa. Itse tunnustaudun evoluutiouskovaiseksi. Omien havaintojeni ja lukemisteni valossa pidän evoluutiota niin todennäköisenä, että uskon siihen mitään lisätodisteita kaipaamatta. Tämänkin bloginkin kaikki markkina-arvoteoreettiset ja ihmisten käyttäytymistä koskevat pohdiskelut olisivat pohjaa vailla ilman evoluutiota ja luonnonvalintaa.

Suhteeni uskontoihin on lähinnä pragmaattinen. Mitä uskonnoista seuraa? Onko uskovainen ihminen onnellisempi kuin uskomaton? Jos uskontoja ei olisi, niin mitä tulisi tilalle? Monet ihmiset tulevat uskollaan autuaaksi. Paljon autuaammiksi, kuin mitä he olisivat muuten koskaan tulleet. Onko minulla tai jollakulla muulla oikeus mennä viemään tuo autuus pois totuuden oikeutuksella? Toiset ihmiset eivät pysty uskomaan yliluonnolliseen, vaikka haluaisivatkin. Heidän on tultava autuaiksi ilman uskontoa. Tavallaan voisi ajatella, että jos ihminen pystyy uskomaan ja tulemaan uskollaan hyvin onnelliseksi, niin uskomisen taito on eräänlainen lahjakkuus, joka joiltakin muilta puuttuu.

Mitä tulisi uskontojen ja uskovaisten tilalle, jos heitä ei olisi vaikkapa Suomessa? Ainakin syntyvyys romahtaisi, mikä harmaannuttaisi Vanhasen hiuksia entisestäänkin. Monet uskovaiset alkaisivat vetämään hassista ja ryyppäämään kaljaa kassista. Toiset uskovaiset taas pääsisivät ylös alistetusta uskonnon uhrin asemastaan. Olisiko loppusaldo negatiivinen vai positiivinen? Oli miten oli, uskonnollinen ryhmittymä on vastaavaa uskonnotonta ryhmittymään paljon vahvempi. Uskonnottomat eivät pärjää tappelussa uskonnollisille.

On turha maalata piruja seinälle, mutta uskontojen tilalle voisi tulla jotain vielä kauhistuttavampaa, kuten tämän miehen varoittava kohtalo osoittaa. Nuorena poikana hän oli viaton humanisti, kunnes ylipappi Kokkarisen saarna käännytti hänet Erektuslaisuuteen. Miettäkääpä hetki mielessänne: Kannattaako uskontoja uhrata, jos vaihtoehto on tuo.

Vitsejä ja oikeita sanavalintoja

Sinulle jota en vielä tunne on nuoruuden innossaan mennyt päräyttämään tytölle "totuuksia" parisuhdemarkkina-arvoteoriasta. Tyttö on siihen tokaissut odotetusti, että "tuo ei voi pitää paikkaansa." Sinulle jota en vielä tunne on hahmotellut kaksi reagointitapaa miehelle hoitaa tilanne kotiin markkina-arvosammakon jälkeen, joista kummatkin ovat karkealla tavalla vääriä, koska ne antavat ymmärtää, että mies on joka tapauksessa oikeassa ja kaikki johtuu vain siitä, että tyttö on liian tyhmä. Oikea vastaus kuuluu: "Voi minua hupsua, eihän ma-teoria tietenkään pidä paikkaansa! Aivan unohdin sen! Ihmisethän ovat yössä seilaavia laivoja, jotka kohtalonomaisesti ajautuvat yhteen. Rakkaus on tuntematon mysteeri, joka saattaa toiselleen sopivat puoliskot ikuiseen onneen. Miten minä aina voin mennä möläyttelemään tuollaisia älyttömyyksiä. No, onneksi löytyy sinunlaisiasi fiksuja tyttöjä, jotka kertovat minulle, miten asiat todellisuudessa ovat."

Panu kirjoittaa vitseistä, jotka muuttuvat naisia loukkaaviksi, kun vitseissä esiintyvien henkilöiden sukupuolet vaihdetaan keskenään. Tottahan on, että naiset saavat kertoa miehistä mitä vitsejä vaan ilman, että miehet saavat siitä suuttua. Naisista on kerrottava polittisesti korrekteja vitsejä. Seuraavassa sukupuolimuunneltuja vitsejä tältä sivulta:

- Miksi Jumala loi naisen?
- Koska pumpattava barbara ei osaa pestä pyykkiä.

- Miksi kaikki tosimiesvitsit ovat niin yksinkertaisia?
- Jotta naiset ymmärtäisivät niitä.

- Miksi kutsutaan löysää kudosta vitun ympärillä?
- Naiseksi.

- Miksi naisen vitussa on reikä?
- Täytyyhän aivojen saada ilmaa.

- Miksi naiset arvostavat neitsyitä?
- He eivät siedä arvostelua.

- Miksi naiset eivät käytä partavettä?
- He haisevat ilmankin.

- Miksi naiset kuluttavat niin paljon kaloreita naidessaan?
- Koska panon jälkeen he juoksevat ympäri kaupunkia kehumassa siitä kavereilleen.

- Miksi naiset masturboivat?
- Saa harrastaa seksiä rakkaimpansa kanssa.

- Miksi naiset pitävät kalastuksesta?
- Koska silloin heillä on mahdollisuus kerrankin elämässään kuulla miehen suusta sanat: Vau miten pieni!

- Miksi naiset viheltelevät asioidessaan vessassa?
- Jotta he muistaisivat helpommin, kummasta päästä pitää pyyhkäistä.

- Miksi nainen muuttuu älykkäämmäksi rakastelun ajaksi?
- Se on kytkettynä neroon.

- Miksi kätilöt läpsäyttävät vastasyntyneitä pepulle?
- Älykkäille jää tappi jäljelle.

- Miksi sanotaan naista, joka korjaa auton?
- Maailman kahdeksanneksi ihmeeksi.

- Mikä on naisen ja oluen ero?
- Olut kypsyy vanhetessaan.

- Mikä on naisen ruumiin tyhmin osa?
- Vittu. Sillä ei ole aivoja, sen parhaat ystävät ovat mulkkuja ja se asustelee persreiän naapurissa.

Vanhanpiian vero

Pääministeri Vanhanen patistelee ihmisiä lasten tekoon ja eilen A-studiossa väestöliiton nainen sanoi, että poliitikkojen pitäisi tehdä jotain lasten määrän lisäämiseksi. Kysehän ei ole mistään oikeasta ongelmasta, sillä patenttivarmoja ratkaisuja löytyy säkkikaupalla. Varmoja konsteja lapsimäärän kasvattamiseksi: 1) Kielletään ehkäisy ja abortit, 2) Otetaan riittävästi pakolaisia, joilla on lapsia tai 3) hoidetaan homma vaikkapa säätämällä ikävuosien karttuessa kasvava vanhanpiian vero. Ongelmanhan on ainoastaan siinä, että poliitikot eivät halua tuoda noita vaihtoehtoja esiin, koska ne suututtaisivat äänestäjät. Feministisen diskurssin vastaisista, mutta varmasti toimivista ratkaisuista ei saa edes puhua ääneen.

Onko lapsimäärän kasvattamiseksi olemassa maltillisia ja kaikkien hyväksyttävissä olevia keinoja? On toki, mutta niille yhteistä on se, että ne ovat lähes tehottomia. Lähes ainoa keino, minkä poliitikot uskaltavat esittää, on lapsiperheiden tukeminen, koska se ei suututa äänestäjiä. Tukia ei ole kuitenkaan mahdollista nostaa niin merkittävästi, että sillä olisi oleellista vaikutusta syntyvyyteen. Jäljelle ei jää kuin patistelu, mikä tehoaa vielä huonommin. Naiset esittävät erääksi syyksi lapsettomuuteen, että kelvollisia miehiä ei löydy. Kelvollisella naiset tarkoittavat tasokkaita miehiä, jotka haluaisivat ryhtyä perheenisiksi ja joilla olisi varaa sponsoroida naisen lastentekoa huomattavassa määrin. Sellaisia miehiä ei todellakaan riitä kaikille naisille. Väestöliiton naiselta kysyttiin, että eikö naisilla ole vielä vaikeampaa tulevaisuudessa löytää sovelias mies, kun naiset ovat yhä koulutetumpia suhteessa miehiin. Nainen vastasi, että "kyllä, mutta naisten pitäisi vain sitten laskea rimaa." Miten sitä rimaa lasketaan, jäi arvoitukseksi.

Ongelman ydin on siinä, että lapseton sinkkuus on tehty naisille niin houkuttelevaksi, että mikään porkkana ei saa välttämättä naista luopumaan urastaan ja sinkkuudestaan äitiyden hyväksi. Paitsi tietenkin sponsoriksi löytynyt sikarikas jääkiekkoilija tyyliin Jari Kurri. Jos porkkanat eivät riitä ja lapsia halutaan lisää, niin silloin pitää tarttua keppiin. Naisten asemaa on yksinkertaisesti muutettava sellaiseksi, että lapsellisuus tulee sinkkuutta houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi. Maailmallahan on runsaasti maita, joissa syntyvyys on riittävää ja joista voidaan ottaa mallia. Poliitikkojen pitäisi vain nostaa ongelma pöydälle ja esittää todella tehoavia vaihtoehtoja patistelujen sijaan. Feministinen diskurssi sanoo tietenkin, että naisilla ei ole mitään velvollisuutta hankkia lapsia ja että heillä on täysi oikeus nauttia lapsettomasta sinkkuelämästä ilman, että heitä siitä rangaistaan ja jos joku ehdottaa päinvastaista, niin sitä pidetään lähinnä pyhäinhäväistyksenä. Ratkaisun ydin: Naisten lapseton sinkkuelämä on yksinkertaisesti tehtävä vähemmän houkuttelevaksi verrattuna lapselliseen elämään.

Onko parisuhde vankila?

Vilkaistaanpa hiukan muutamiin uuden blogitarjonnan mielenkiintoisilta vaikuttaviin yksilöihin. Kysyn vaan antaa linkin Laura Kipnisin parisuhteeseen kriittisesti suhtautuvaan kirjoitukseen: "Moderni parisuhde on valvontakoneisto ja vankila, sinun pitää parisuhteessa ollessasi tehdä 50% kotitöistä, et voi lihoa, et voi viettää haluaamasi aikaa tietokoneen ääressä, et voi ryypätä vapaasti jne. Yksityiskohdat eivät ratkaise, mutta oleellista on, että että parisuhteessa et voi tehdä lukemattomia asioita, joita muuten voisit"

Se, että parisuhde asettaa monia rajoituksia eri toiminnoille, ei ole ainakaan useimmille miehille pahasta pitkällä aikavälillä. Yksin olleessaan monet miehet ajautuvat rappiolle valvonnan puutteessa, kun ryyppääminen, liiallinen tietokoneen käyttö ja kotityölaiskuus saavat vallan. Ihminen tarvitsee kuria. Jos itsekuria ei ole, niin kurin on hyvä tulla ulkopuolelta. Tyrannin kurin alla ei ole mukava olla, mutta jos parisuhde toimii itsekurin kasvattamisen kautta, niin ihmisen kasvu edistyy. Sinkkuus ei kasvata ihmistä parisuhteen lailla. Ja mitä syömiseen tulee, niin sitä voi harrastaa parisuhteessa paljon enemmän kuin sinkkuna ollessaan, koska sinkun on pysyttävä timmimmässä kunnossa lihamarkkinoita ajatellen.

Mielenkiintoisempia ja tarkempaa tarkastelua vaativia Kipnisin väittämiä ovat: "Ihmisille on vaikea myöntää, että pitkissä parisuhteissa on asioita, jotka yksinkertaisesti ovat syvältä perseestä" ja ylipäänsä parisuhteen siunauksellisuutta kriittisesti käsittelevät mielipiteet. Epäilen(tarkemmin tutustumatta aiheeseen), että perusvirhe Kipnisin argumenteissa on, että hän keskittyy ylempitasoisten ihmisten aviollisten ongelmien käsittelyyn. Ylempitasoisille ihmisille sinkkuudella on todellakin paljon annettavaa, mutta parisuhdehan on siunauksellisin lähinnä alempitasoisille ihmisille, joittenka valinnanvara parisuhdemarkkinoilla on varsin rajallinen.

Monoblogi viittaa IMDb:n elokuvien katsoja-arvosteluihin. Juu, minäkin luen niitä aina toisinaan ja niistä onkin enemmän hyötyä kuin kriitikoitten sanomisista. Noitten arvostelujen ongelma on siinä, että 50% arvostelijoista sanoo jokaisen elokuvan kohdalla sen olevan joko paras tai huonoin elokuva, mitä he ovat koskaan nähneet. Siitä on sitten yritettävä päätellä rivien välistä, pitäisikö elokuvasta ehkä itse vai ei. Oikeita mielipiteitä vaikuttaa myöskin varsin sisältörikkaalta blogilta.

Haluavatko kaikki miehet vain seksiä?

Piia-Noora Kauppi on Ilta-Sanomissa huolissaan siitä, että pääministeri Vanhasen patistus lasten tekoon loukkaa lapsettomia. "Raskaana oleva Kauppi muistuttaa, että moni ei saa lapsia halustaan huolimatta. - Asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Suomessa on todella paljon ihmisiä, jotka kovasti haluaisivat lapsia, mutta niitä ei vain tule, Kauppi sanoo." Tässä vaiheessa toiveikas lukija odottaa Kaupin puolustavan niitä vähäosaisia, jotka haluaisivat koettaa lapsenteon teknistä osiota, mutta joilla ei ole edes naista. Lopussa paljastuu huolen todellinen kohde: "- Siinä saatetaan loukata pariskuntia, joiden elämässä kaikki olisi valmista lasta varten, mutta kauan jatkuneesta yrittämisestä huolimatta lasta ei tule." Plääh. Tietääköhän Kauppi, kuinka paljon hänen lausuntonsa loukkaa alempitasoisia miehiä. Ensin Vanhanen patistaa alempitasoisia miehiä tekemään lapsia(kas kun ei patista namibialaisia syömään) ja sitten Piia-Noora vääntää puukkoa haavassa puhumalla pariskunnista, kun alempitasoisilla miehillä ei ole edes paria. Tekevätkö ne tämän kaiken tahallaan?

Iltasanomien keskustelussa kysytään: "Haluavatko kaikki miehet vain seksiä?" Kysymyhän on vanha klassikko ja vastaus kuuluu: Ei, miehet haluavat ensin seksiä ja sitten jotain muuta. Nimimerkki "been there" kirjoittaa: "Kerran päätin testata kuinka mies reagoi, kun muutaman tunnin yhdessähengailun jälkeen sanoin ystävällishenkisesti, etten aio ryhtyä petipuuhiin mutta viihdyn hänen seurassaan. Kundi poistui sanomatta mitään. Että se siitä. On henkisesti loukkaavaa kun itseään ehkä kiinnostaisi pidempikin tuttavuus, mutta loppupeleissä huomaa että jätkää kiinnostaa tietää asioita minusta vain pelimies-taktiikkansa takia. Annetaan ymmärtää että välitetään kunnes saa mitä haluaa.." Miehet pakotetaan esittämään persoonasta kiinnostunutta, koska se on ehto sille, että naiselta saa seksiä. Jos mies sanoo haluavansa seksiä, niin hän ei ainakaan saa sitä. On aika naiivia kuvitella, että satunnainen tuttavuus raflassa välittäisi viinanpöllyissään juuri mistään muusta kuin seksin mahdollisuudesta ja että hän kuuntelisi epämääräisiä höpinöitä muussa kuin seksin toivossa.