TV-kriitikot ja Poliisiopisto

Miksi ei ole olemassa TV-kriitikoita keskivertokatsojia varten? Kaikki kriitikot ymmärtävät vinkuintialaisten taide-elokuvien päälle, mutta tavallinen katsoja kaipaisi tietoa siitä, mille kohderyhmälle mikin ohjelma soveltuu. Minä olen huumoriohjelmien ystävä. Mitä enemmän piereskelyhuumoria, sitä parempi. "Soo, soo, väärin naurettu", sanovat kriitikot. Kriitikoiden mielestä Poliisiopistot, Nuija ja tosinuija sekä Ace Venturat ovat roskaviihdettä. Miksi huumori on roskaviihdettä ja "syvälliset" taidenautinnot korkeaa viihdettä? Onko humanisteilla taas sormensa pelissä? Hienot taiteelliset elokuvat - joista ollaan varmoja, että rahvas ei niistä pidä - yläluokkaistetaan. Siten voidaan vanhaa aateliskikkaa käyttäen jakaa kansa "meihin" korkeakulttuuria ymmärtäviin ja "heihin", ymmärtämättömään rahvaaseen.

Oletteko lukeneet Tekniikan maailmaa? Sielläkin on arvosteluja eri tuotteista. Noissa arvosteluissa pyritään selvittämään tuotteiden ominaisuudet ja kertomaan, kenelle tuote sopii. Volvo sopii lapsiperheille, Ferrari ei sovi lapsiperheille ja Skoda ei sovi kenellekään. Eri ominaisuuksille, kuten kiihtyvyydelle, tilavuudelle varustelulle tms. pyritään antamaan objektiivisia pisteitä subjektiivisten kokemusten sijaan. Ei siis näin: "Ei tämä Ferrari tunnu kiihtyvän mielestäni mihinkään(koska en halua kuulua hurjastelua harrastavaan rahvaaseen)". Tekniikan maailman arvostelut ovat varsin hyödyllisiä, koska ne eivät sisällä subjektiivisen epäinformatiivista yläluokkaista jaarittelua.

Voisiko TV-kriitikko olla sellainen, että hän ensin selvittäisi eri kansan osien mieltymykset ja sitten suosittelisi ohjelmia eri kansanosille tyyliin: "Poliisiopisto on loistavaa työväenluokkaista huumoria" tai "Vinkuintialainen taide-elokuva sopii yläluokkaan pyrkiville wannabe humanisteille." Eri ikäryhmät ja eri kansanosat pitävät eri ohjelmista. Kriitikot tuntuvat olevan liiankin usein keski-ikäisiä miehiä, jotka eivät ymmärrä ainakaan teinien mieltymysten päälle. Eikö kriitikon tehtävä ole tuottaa hyödyllisiä arvosteluja? En näe siinä mitään hyödyllistä, että taide-elokuville annetaan rutiininomaisesti viisi tähteä ja Poliisiopistolle yksi tähti. Miksi huumoria ei arvosteta? Minun mielestäni elokuva on sitä parempi, mitä hauskempi se on. Miksi huumorielokuvat eivät voita Oscareita?

Minä epäilen, että taide-elokuvien ylistäminen on muka-älyllisyyttä pahimmillaan, samalla tavalla kuin muunkin korkeataiteen ylistäminen. Minä myönnän, että en ymmärrä taiteen päälle juuri mitään. Pitäisikö minun opetella ymmärtämään taidetta? Pitäisikö minun katsoa tuhansia taide-elokuvia, että minä ymmärtäisin niitten päälle? Voi olla hyvinkin, että jos katsoisin kaiket päivät elokuvia, niin kyllästyisin yksinkertaiseen huumoriin ja alkaisin arvostaa taidetta. Olisiko minusta sitten hyötyä kriitikkona? Tuskin. Ei keskivertokansalainen katso kaikkia päiviä elokuvia niin, että ehtii kyllästyä tavanomaiseen - nuorista vähän nähneistä puhumattakaan. Pitäisikö liikaa televisiota katsoneet kriitikot siirtää telakalle kuivumaan?