Tiede huonon käytöksen oikeutuksena

Tässä kommenttiosastolta löytynyt linkki evoluutiopsykologiseen tutkimukseen, joka osoittaa, että miehet haluavat seksiä enemmän kuin naiset. Minä olisin voinut toki kertoa tuon tutkimattakin. Sinällään kyselytutkimukset ovat lähes hyödyttömiä tutkittaessa ihmisten seksi- ja partnerinvalintakäyttäytymistä. Ihmiset vastaavat toista ja tekevät toista. Olisi tutkittava ihmisten käyttäytymistä todellisissa tilanteissa. Tutkijat olivat itsekin huomanneet, että naiset vastasivat seksihalujaan koskeviin kysymyksiin erilailla riippuen vastaustilanteesta. Käytännön testit antaisivat toisaalta aivan toisenlaiset tulokset.

Olen hiukan hämmentynyt tuossa artikkelissa esiintyneestä suuresta huolesta tutkimuksen tuloksia kohtaan. Pelkona on, että miesten suurempi taipumus uskottomuuteen johtaa sen käyttöön tekosyynä: "En voinut itselleni mitään, koska me miehet vain olemme tällaisia." Pitääkö "vääriä" tutkimustuloksia pelätä? Eikö suurempi vääryys tapahdu silloin, jos miehiltä tai naisilta vaaditaan sellaista, mihin heidän biologiset ominaisuutensa eivät sovellu? Toki naisilta voidaan vaatia samanlaisten raskaiden taakkojen nostelua kuin miehiltä ja kyllähän he siihen pystyisivätkin, jos he viitsisivät harjoitella tarpeeksi. Samalla tavalla miehiltä voitaisiin vaatia uskollisuutta, johon hekin varmaan kykenisivät, jos he viitsisivät harjoitella tarpeeksi. Pitäisi sukupuolten väliset erot ottaa huomioon heille esitetyissä vaatimuksissa? Olisiko se tutkimustulosten väärinkäyttöä, niin kuin artikkelissa väitetään?

Kyselytutkimus miesten ja naisten seksihaluista ja -fantasioista johtaa harhaan ainakin kahdella tavalla: 1) Naisilla on haluja ja fantasioita, mutta ne ovat vain fantasioita, joita he eivät yleensä toteuttaisi tositilanteissa. 2) Miehillä ei useinkaan edes ole oikeaa käsitystä siitä, kuinka paljon he harrastaisivat seksiä, jos sitä olisi tarjolla rajattomasti ja laadukkaasti. Tuollaisessa tilanteessa miehen testosteronikäyrä luultavasti nousisi ja tekisi hänet seksihulluksi kaniksi. Toisaalta, jossakin vaiheessa tulisi varmaan kyllästyminen ja aikalisän paikka.

Pamela Regan sanoo, että samankaltaisen kasvatuksen saaneena naisten ja miesten seksuaalikäyttäytyminen lähenee toisiaan. Tavallisesti kasvatuksessa poikia kannustetaan löyhempään seksuaalimoraaliin kuin tyttöjä. Tuo pitää varmaan paikkansa, mutta suurin vaikutus on markkinoiden rajallisuudella. Pojilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuuksia harrastaa seksiä niin paljon kuin he haluavat. Olisi hyödyllisempää tutkia niitä miehiä ja naisia, joille on tarjolla riittävästi laadukasta seksiä. Minä arvelen, että tuollainen tutkimus antaa tulokseksi miesten paljon naisia suuremman seksihalukkuuden.

Artikkelissa viitataan myöskin tutkimukseen, jota taisin kommentoida jo aikaisemminkin ja jossa sanottiin, että ihmiset eivät etsi yleisen luulon mukaan mahdollisimman rikkaita ja kauniita partnereita, vaan itsensä kaltaisia partnereita. Tottakai on järkevämpää etsiä omaa markkina-arvoa vastaavia partnereita kuin itselleen liian tasokkaita partnereita, jotka eivät ole sinuun tyytyväisiä.

Lopuksi artikkelissa sanotaan: "On selvää, että geenit eivät lopulta päätä, mitä ihmiset tekevät." Tuo on tietenkin ylevää uskoa ihmisen rationaalisuuteen, mutta vailla perustumattomuutta todellisuuteen. Kannattaa mieluummin katsella ympärilleen ja päätellä, päättävätkö ihmiset omista asioistaan ja missä suhteessa geeniensä määräämisiin kuin esitellä yleviä päätelmiä. Eikö tiedettä saisi käyttää huonon käytöksen oikeutuksena?