Lääkärikirjaefekti

Elleissä manaillaan "pahaa tietoa": "Tarpeeksi kauan kun luin juttuja pettämisestä ym niin aloin jo kuvittelemaan että omalla avomiehelläni on suhde, tai ainakin että ei tämä voi kestää kun näköjään kaikki pettävät...nyt kyllä taidan siirtyä Koti tai Kunto ja terveys juttuja lukemaan. Niistä ei ehkä tule näin epäluuloiseksi."

"Lueskelin kerran kirjaa mielisairauksista ja kun olin päässyt sivulle nro 15 niin olin todennut itsessäni jo ainakin neljä erilaista mielisairautta."

"Yhteen aikaan lueskelin, kuinka kaikilla on niin ihana mies, että tekee kotityöt ja kaikki ja hemmottelee jne. Arvaa rupesko tuntumaan, että mulla on maailman laiskin mies. Nyt ärsyttää sitten koko ajan."

Itsekin olen todenut tuon "lääkärikirjaefektin" olemassaolon. Oireita löytyy miltei jokaisen sairaiden diagnosoimiseksi. Ihmissuhdekeskusteluille olen tullut jo niin(liian?) immuuniksi, että en ala kuvittelemaan tai vertailemaan olemattomia. Jotkut ovat varmaan kykenemättömiä katsomaan myöskin television paritusohjelmia, koska ihmiset löytävät niistä itselleen ihania kumpaneita, mikä saa aikaan kateusreaktion. No, onneksi tässä blogissa seikkailevat lähinnä vain alempitasoiset miehet, joista lukeminen tekee hyvää lukijoitten itsetunnolle.

Toisessa Ellien viestiketjussa nainen pohtii kronkeliuttaan: "Minusta on hyvää vauhtia tulossa vanhapiika. olen eronnut jo vuosia sitten ja elellyt sen jälkeen yh:na. Miehistä ei ole kyllä pulaa. Joskus peräti ihastun ja alan pikkuhiljaa seurustella, mutta pian huomaan, ettemme ole samalla aaltopituudella. En hulluna syynää ulkoista olemusta yms. ulkoisia seikkoja. mutta siisti ja jonkinlainen yleissivistys on oltava. MUTTA aika pian huomaan, että toinen on henkisesti aivan erilainen kuin minä. Elämänarvot voivat olla tyyliin rahanperässäjuokseminen, tai salatut elämät on tosi hyvä tv-ohjelma tai yleissivistys on alle arvostelun... olen alamaissa.. olenko turhan kranttu? Pidän itseäni kuitenkin mukavana ja huumoritajuisena tyyppinä. Otannassa (kylmästi sanottu) huumorintajuisia, sivistyneitä ja henkisesti vikkeliä miehiä on TOSI HARVASSA!"

Miesten ongelmat ovat muualla aivan toisenlaiset: "Olen 21v. poika ja vielä poikuus tallella. Tuntuu että olen täysi friikki... Et ole ainut joka painii saman ongelman kanssa. Tosin kukaan kysele ulos.. saati sitten edes vilkaisekkaan...Minun mieheni oli 27-vuotias, kun menetti poikuutensa minulle...älä huoli, ikää 32v. ja vielä poikuus tallella...älä sinäkään huoli. mä juuri pääsin poikuudesta ja ikää sentään 37v."