Syyllisyys, nolous, ujous

Häpeän sukulaiset: "Häpeän ja syyllisyyden ero on selkeä -- ainakin teoriassa. Tunnemme syyllisyyttä siitä miten käyttäydymme puhumme tai asennoidumme. Häpeää tunnemme siitä, mitä olemme. Syyllisyys tulee siitä, että uskoo tehneensä pahaa, häpeä taas siitä, että uskoo olevansa paha. Voin tuntea syyllisyyttä siitä, että valehtelin vaimolleni, mutta häpeä tulee siitä, että en koe olevani se mies jota vaimoni tarvitsee."

"Syyllisyydestä voit pyristellä irti sanomalla: "Kyllä minä tein sen, mutta en ollut oma itseni. En tarkoittanut mitä tein." Häpeän kanssa on vaikea väitellä. Se kouraisee koko minuuttamme liian vastustamattomalla tavalla."

"Nolous on sosiaalista hämmennystä. Ehkä tärkein ero häpeän ja nolouden välillä on kokemuksen vahvuudessa. Joskus nolous voi myös olla kohtalokasta. Miehelle, joka on opetettu sisulla pärjäämään missä myrskyssä tahansa, avunpyytäminen voi olla nolo juttu."

"Ujous on arkuutta sosiaalisessa tilanteessa, epämukavaa oloa vieraiden seurassa. Se on epämääräisen pelon ja yhtä epämääräisen kiinnostuksen jännitteessä elämistä. Toisaalta on halua yhteyteen ja toisaalta epävarmuutta kyvystä solmia sellaista."

Ujous eri persoonallisuusteorioiden valossa: "Persoonallisuuspsykologia: ”Ujous on peritty ominaisuus, samoin kuin älykkyys ja pituus.” Ujous on näkemyksen mukaan siis synnynnäistä ja johtuu yksilön herkkähermoisuudesta.
Behavioristit: ”Ujolla ei ole ihmissuhteiden solmimiseen ja vaalimiseen tarvittavia sosiaalisia valmiuksia.”
Psykoanalyytikot: ”Ujous on oire, tapa jolla sielussa riehuvat tiedostamattomat ristiriidat tulevat näkyviin.” Ujous on epätasapaino egon ja viettikerrostuman välillä. Toisaalta ujolla saattaa olla narsistisia piirteitä, mm. suuruudenkuvitelmia itsestä.
Sosiologia: ”Yhteiskunta ohjelmoi ihmisen ujoksi.” Olosuhteet pakottavat toiset ihmiset alistumaan toisten vallan alle.
Sosiaalipsykologia: ”Ujous saa alkunsa, kun joku muu –tai ihminen itse ”kiinnittää selkäänsä” nimilapun ujo. Jotkut ihmiset siis leimautuvat tai leimaavat itsensä ujoiksi.

Helena Tornberg vakuuttaa, että ujous on voitettavissa: "Nynny jää seinäkukkaseksi niin tanssilavoilla kuin diskoissa, eikä kukaan muista kuulleensa, että ujo olisi napannut työpaikan lukuisten yrittäjien nenän edestä. Eli ajatus, että ”rohkea rokan syö” elää ja voi hyvin."

"Yksi pahimmista arjen peikoista on etukäteen murehtiminen. Ujon on helppo heittäytyä itsesääliin: en kuitenkaan hurmaa, puhe menee joka tapauksessa änkytykseksi, punastun taatusti...Helena Tornbergin mielestä valittamisen kuilusta pääsee vasta kun uskaltaa laittaa itsensä selkä seinää vasten ja kysyä, mitä pelkojen takaa löytyy."