Inho

Tietyt asiat ovat universaalisti inhottavia. Virtsa, oksennus, rotat ja torakat. Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen. Vauvat eivät inhoa paskaa, joten inho ei siltä osin ole sisäsyntyinen reaktio. Mary Phillips tutki ihmisiä näytämällä heille inhottavia valokuvia ja huomasi, että ihmiset reagoivat kuviin "matelija-aivoillaan", eivätkä uudemmilla tietoiseen ajatteluun, mikä kertoo siitä, että inholle on ainakin osaltaan biologinen alkuperä.

Inhoa selitetään kahdella kilpailevalla teorialla. Antropologinen kulttuurin aiheuttama inhoteoria ja evolutiivinen teoria. Val Curtis on sitä mieltä, että inhon tarkoitus on pitää ihmiset terveinä sitä kautta, että ihmiset välttelevät inhotessaan mahdollisia taudinaiheuttajia, kuten sylkeä, räkää, haavoja, paiseita, pilaantunutta ruokaa ja rottia. Inho on luultavasti perusolemukseltaan käyttäytymispuolustus tauteja vastaan.

Inhon tunne ei ole riippuvainen siitä, miltä miltä jokin maistuu tai haisee, vaan siitä mikä jokin on ja missä se on ollut. Suuri osa ihmisten inhosta kohdistuu eläimiin, eläinten jätöksiin tai objekteihin, jotka muistuttavat niitä. Inho on ehkäpä antanut evolutiivisen edun niille ihmisille, jotka eivät ole altistaneet itseään taudinaiheuttajille.

Perusinho on ruokaan liittyvä tunne, mikä tekee meidät varovaisiksi sen suhteen, mitä laitamme suuhun. Ruuassa ja seksissä keskitie on suosituin valinta. Syötäväksi kelpaavat eläimet eivät saa olla liian lähellä ihmistä(lemmikit), mutta eivät myöskään liian kaukana(käärme). Seksipartneri ei saa olla liian samanlainen(samaa sukupuolta, samasta perheestä), mutta ei myöskään liian erilainen(eläimet, toisen rotuiset ihmiset). Monissa yhteiskunnissa on insestitabu, mutta suosinta serkusten välisille avioliitoille, mikä on osoitus keskitien valinnasta. Inho on ruumiin temppelin suojelemista joko fyysisiä uhkia vastaan tai hienovaraisemmin sielua vastaan.

Testitfriikit voivat testata testata oman inhonsa olemusta.

Tiramisu arvostelee allekirjoittanutta tyypillisen humanistisen tradition mukaan heittelemällä ilmaan perustelemattomia väittämiä, joissa ei mitenkään edes yritetä kumota kirjoitusteni paikkansapitävyyttä, vaan osoitetaan kritiikin kärki tyyliini, mahdolliseen koulutuksen puutteeseen jne. Humanisteja ei kiinnosta, onko joku asia totta, vaan se, kuka sen on sanonut, millä koulututuksella ja onko asia sanottu vakuuttavan ammattimaisesti:

Tiramisu: "Sinänsä ei ole yllätys että Henryn itsensä suhtautuminen asiaan ja sen "perustelut" ovat hyvin amatöörimäisiä. Sama paistaa H:n jutuista kautta linjan, joten en ole sanottavammin yllättynyt... Yksityisetsivä taitaa sekä lähdekirjallisuuden(tai lähdesivustojen, hm) että omien aivojensa käytön, H taas lukee, siis silloin harvoin kun tieteellisestä kirjallisuudesta on kyse, lähteitäänkin kuin piru raamattua. Hmm, taisin hukata pointtini. Yritän kaiketi vain sanoa että ihmettelen mitä ja missä Henry oikein opiskelee/on opiskellut. H:n reaktiot ovat nimenomaan tunneperäisiä, eivät järkeviä saati edes etäisesti tieteellisiä. Mielipiteet eivät ole faktoja, eivät edes tiedemiehen/-naisen mielipiteet. Tieteen tehtävä on tutkia, epäillä ja kyseenalaistaa, ei julistaa valmiita totuuksia. Kieltäydyn uskomasta Henryä yliopiston kasvatiksi. Kenties ammattikorkeakouluista valmistuu tuollaisia..?"

Tiramisu on sentään hoksannut edes jotakin: "Ikinä en olisi uskonut, että Ihmissuhteissa voisi olla jotakin nk. asiallista asiaa. Paitsi kenties kommenttiosastossa."

Hyvä havainto. Vaikka blogissani ei asiaa olisikaan, niin sitäkin enemmän lukemisen arvoista faktaa löytyy kommenttiosastolta. Toinen toistaan laadukkaampia kirjoittajia edustaen mielipiteiden koko sateenkaarta. Tässä muutama esimerkki kommenttiosaston laadusta.