Naistutkimuksen loputon valheellisuus

Tämä kirjoitus käsittelee amerikkalaista naistutkimusta. Perehtyisin mieluummin suomalaisen naistutkimuksen maailmaan, mutta sitä käsitteleviä kirjoituksia on vaikeampi löytää. Epäilevät Tuomaat pääsevät taas sanomaan, että "tuo on sitä pahaa ja väärää amerikkalaista naistutkimusta ja feminismiä, meillä Suomessa naistutkimus on hyvää, oikeaa ja täysin erilaista."

Sosiologian oppikirja "Gender Roles: A Sociological Perspective" vuodelta 1999 kertoo, että 25-50% college-naisista on seksuaalisesti "uhriutuneita". Kirjan mukaan yksi neljästä college-naisesta on joutunut raiskatuksi tai seksuaalisen hyökkäyksen kohteeksi.

Christina Hoff Sommers kirjoittaa: "Yksi neljästä" on muodostunut viralliseksi luvuksi naistutkimuksessa, raiskauskriisikeskuksissa ja naistenlehdissä. Naomi Wolf viittaa siihen kirjassaan The Beauty Myth, jossa hän kertoo yhteyksien raiskaukseen olevan yleisempiä kuin alkoholismin, vasenkätisyyden ja sydänkohtaukset. "Yksi neljästä" lukua esitellään deitti-raiskausesitteissä college-tulokkaille ympäri maan.

Oklaholman yliopiston naistutkimusjohtaja Betty Harris ei halua, että naistutkimuksen opiskelijat kuuntelevat Sommersin mielipiteitä, eikä häntä kutsuta kampukselle, vaikka Sommers pitääkin itseään feministinä. Sommerssin ja Katie Roiphen kriittisesti raiskauslukuihin suhtautuvat kirjat eivät ole naistutkimusosaston suositeltavien kirjojen listalla. Sen sijaan listalla on Susan Brownmillerin kirja, jossa sanotaan: "Se ei ole muuta kuin tietoinen prosessi uhkailua, jossa kaikki miehet pitävät kaikki naiset pelon vallassa."

Lesbojen, homojen ja radikaalifeministien parissa suosittu on pseudoälyllinen "queer theory". Eräs sen perusolettamista on, että "jokainen on syntymästään biseksuaali ja ne jotka ovat heteroita, ovat sitä yhteiskunnan paineesta." Miesten heterous on heidän mukaansa vain sosiaalinen rooli, josta voi vapautua luonnolliseen biseksuaalisuuteen.

Christina Hoff Sommers: "Erään feministiteoreetikon mukaan sukupuolisysteemi on prosessi, jossa biseksuaaleista vastasyntyneistä muokataan naisia ja miehiä." Raiskauspelottelukampanja perustuu pohjimmiltaan hyökkäykseen heteroutta vastaan. Lesbolehdessä Christina Wildlake sanoo, että "lesbot ovat perustavanlaatuisessa osassa raiskaus-kriisikampanjaa." Lillian Faderman kiittää lesboja naistutkimuksen kehittämisen johtamisesta. Tämä selittää sen, miksi lesbo- tai homoraiskauksista puhutaan hyvin vähän raiskauskampanjoiden yhteydessä.

The Journal of Sex Research tutki 101 homo- ja lesbo-opiskelijaa. Lehti kertoi että 11 kolmenstakymmenestäkuudesta(30.6%) lesbosta oli pakotettu lesboseksiin heidän tahtonsa vastaisesti.

1109 lesboa osallistui musiikkifestivaaleihin Michiganissa. Lesboilta kysyttiin, olivatko heidän lesbopartnerinsa pahoinpidelleet heitä. Seksuaalista pahoinpitelyä oli 9.4%:lla, fyysistä pahoinpitelyä 22.8%:lla. Yhteensä 32.2% oli kokenut seksuaalista tai fyysistä pahoinpitelyä. Miksei missään ei ole kampanjoita, joissa kerrotaan, että yksi kolmesta lesbosta pahoinpitelee kumppaniaan?