Cosmopolitan, sikamiehet ja porno

Uusin Cosmo kertoo tarinoita Hollywoodin sikamaisista hurmureista. Cosmon logiikalla miehet ovat sikoja, eikä naisten käytöksessä ole mitään oudoksuttavaa. Tässä lyhennelmä muutamasta tarinasta: 1) "Ystävättäreni alkoi tapailemaan kuuluisaa muusikkoa, joka ensin esittää olevansa lääpällään ja jättää sitten...Pari päivää pöksyihin pääsyn jälkeen tuli kohteliaisuusoitto, jossa mies kertoi, että hän kyllä rakasti, mutta ei voinut alkaa suhteeseen. Parin viikon päästä naiselle selvisi, että hän oli saanut herpeksen!" 2) "Olin kuullut tuttavaltani, että tunnettu komediatähti ei tiennyt kenellekään hyvää. Mies särki kaikkien vastanäyttelijänaistensa sydämet. En ottanut juttuja tosissani...olin siinä uskossa, että olimme sieluntovereita...tililtäni oli kadonnut yli 50 000 dollaria!" Ehkäpä Cosmo on itseironisempi lehti kuin luulinkaan, kun se kertoo otsikossaan: "Cosmo otti selvää Hollywoodin sinkkusonnien karmivan kieroista tempuista ja naispoloista, jotka ovat jääneet heidän jalkoihinsa."

Cosmossa on lista asioista, joilla ei kannata koskaan kehuskella: 1) Isoilla rinnoilla tai pienellä pepulla, 2) Saat paljon palkkaa, 3) Älykkyytesi on mensa-tasoa, 4) Voit syödä mitä haluat lihomatta. Eli tärkeimmillä luontaisilla tai vaikeasti saavutettavilla markkina-arvoon oleellisesti vaikuttavilla ominaisuuksilla ei saa kehuskella. Yhdentekevillä asioilla saa ilmeisestikin kehuskella, mutta miksipä niitä kukaan kehuisi?

Oikeus pornon katseluun parisuhteessa on ihmissuhdekeskustelujen vakioriidanaihe. Aihe jakaa mielipiteet kahtia: Toisista pornon katselu on pettämiseen verrattava loukkaus ja toisten mielestä taas harmitonta hupia. Miltei kaikki miehet pitävät pornon katselua harmittomana hupina. Johtuneeko se sitten suurimmalta osin siitä, että he ovat pornon kuluttajia ja naiset katselun kärsijöitä. Kuinkahan monet naiset katsovat pornoa ja kuinka moni mies pitää tuota pornon katselua pahana asiana? Tuollaisia asetelmiakin varmaan on, mutta miehet eivät varmaan kehtaa nostaa siitä suurta meteliä.

Eräs naisten argumenteista pornon katselua vastaan on, että miehen pitäisi olla kiinnostunut seksuaalisesti vain omasta naisestaan, eikä megatissisistä pyllypommeista. Miesten kiinnostus muitten naisten tisseihin ei tietenkään katoa pornon katselua kieltämällä, mutta naisille ilmeisesti riittää, että asia on siivottu pois heidän tietoisuudestaan. Jos mies katsoo suhteessa ollessaan pornoa, niin pitääkö sitä katsoa salassa vai avoimesti? Pitääkö miehen kertoa katsovansa pornoa vai pitääkö hänen vaieta koko asiasta? Kumpi on pahempi, se että mies katselee pornoa vai se, että hän valehtelee, että ei katso pornoa?

Bloggauksen neljännesvuosihöpinää

Olisiko minun kannattanut alunperin alkaa kirjoittamaan fiksun miehen blogia? Blogia, josta kaikki pitäisivät? Pystyisinkö minä edes kirjoittamaan sellaista, vaikka yrittäisin? Minun ärsykekynnykseni on niin korkea, että tekstin täytyy olla provosoivaa ja vääriä ajatuksia sisältävää, että se saa minut inostumaan. Onko blogi enää blogi, jos se sisältää vain yleisöä kosiskelevia kirjoituksia?

Olen miettinyt monesti, mitä se humanismi oikein on? Nyt olen keksinyt sille määritelmän: "Humanismi on sitä, että luetaan sellaisia kirjoituksia, joista ei tulla pahalle mielelle. Totuudella ei ole niin väliä." Minä myönnän, että tätä blogia lukemalla voi tulla pahalle mielelle varsinkin silloin, jos joutuu kyseenalaistamaan omia huoneentauluun raapustettuja ikuisia totuuksia. Markkina-arvoteoriakin saa monet pahalle mielelle. Siksi humanistit eivät pidä markkina-arvoteoriasta.

Valkoinen tausta, mustat kirjaimet kirjoittaa blogien välisestä kommunikaatiosta ja valittelee sen kankeutta. Keskusteluryhmissä kommunikointi sujuisi paremmin. Minä en pyri käymään väittelyä blogien välillä, mutta haen kyllä aineistoa muista blogeista omiin kirjoituksiini. En käy varsinaista väittelyä myöskään kommenttiosastollani, vaan pyrin lähinnä asioiden pohdiskeluun, koska en halua tehdä kommenttiosastostani omien väittelyjeni pelikenttää. Muut väitelkööt siellä jos haluavat. Kommenttiosastoni käytettävyyttä pidän varsin hyvänä, silloin kun se sattuu toimimaan(mikä on valitettavan harvoin).

Millaista blogin pitäminen olisi ilman kommenttiosastoa, ilman mailiyhteyttä ja ilman muitten blogien seuraamista? Aika orpoa puuhaa, luulen mä. Minulle on tärkeää, että kirjoittamiseen liittyy elämisen maku ja virtuaaliset ihmiskontaktit. Kommenttiosaston kävijöistä ja muista samoja asioita käsittelevistä blogien kirjoittajista koostuu virtuaaliyhteisö, joka antaa oman elämänsisältönsä live-elämän ohessa. Toiset pitävät vaikkapa chateista, joissa kontaktit ovat hiukan eri tyyppisiä. Itse haluan käsitellä mielenkiintoisia asioita ehkä syvällisestikin sosiaalisten kontaktien ohessa.

Sosialisointi ja perustavanlaatuinen onnellisuus

Kevyesti kyselee: "Voidaanko mitään yhteisön resursseista sosialisoida ilman, että ihmiset menettävät kamppailun tuoman vastuullisuuden?" Riippuu siitä, ollaanko sosialisoimassa "rajattomasti" kasvava asia, kuten tuottavuus vai rajallinen hyödyke, kuten naiset. Kommunismin kokeilut ovat osoittaneet, että taloudellisten resurssien sosialisoimisessa on ongelmia liittyen ihmisten motivointiin. Naisten sosialisointi yksiavioisuusperiaatteella ei ole tietääkseni historian valossa johtanut vastuuttomuuteen vaan päinvastoin, paljon vastuullisempaan yhteiskuntaan. Vaikka kamppailu naisten määrästä lopetettaisiin, jäisi jäljelle kamppailu naisten laadusta.

Kuvitelkaa seuraavanlainen tilanne: Suomeen määrättäisiin sellainen laki, että uusia asuntoja ei saisi enää rakentaa ja asuntoja olisi noin yksi perhettä kohti. Rikkaat haluaisivat tietenkin ainakin pari asuntoa lomanviettoa varten ellei enemmänkin, jolloinka osa perheitä jäisi kokonaan ilman asuntoa. Lopulta 30% perheistä olisi ilman omaa asuntoa. Arvaatteko, mitä naiset sanoisivat tuolloin? "Ei asuminen asunnossa ole mikään perusoikeus. Jos ei asuntoa pysty hankkimaan, niin olkoon sitten ilman. Ja voihan sitä kyhätä laudanpätkistä ja risuista itselleen jonkinlaisen tekoasunnon. Asuntojen sosialisointi olisi täysi mahdottomuus. Ihmisten pitäisi vain siistiä itseään ja hakea niin hyvä työpaikka, että heillä on varaa ostaa asunto. Ei asunnottomuuteen kuole. Aina on kilpailtu asunnoista ja parhaat ihmiset ovat saaneet asunnot, ei siinä ole mitään väärää. Jonkun on aina oltava pohjalla."

John Grayn Mars ja Venus kirvoittaa monilta kommentoijilta sen suuntaisia ajatuksia, että hän on patistelemassa naisia takaisia hellan ääreen. Siinä voi olla perää. Väitetään myöskin, että John antaa ohjeita lähinnä naisille, siinä missä miehet voivat vain olla omia itseään. Siinäkin voi olla perää, mutta kyllä John antaa paljon ohjeita miehille naisten tunteiden huomioimiseen. Ja miettikääpä hiukan lähipiiriänne ja tuon piirin tietämiänne onnellisen oloisia naisia. "Perustavasti" seesteisemmästi onnellisimmat tietämäni naiset ovat perheenäitejä. Tunne paljon moderneja sinkkunaisia, mutta en tiedä yhtään seesteisesti onnellista sinkkunaista. Nuo onnelliset perheenäidit voivat olla työssä tai kotona, mutta kodin ulkopuolinen työ ei ole heidän elämänsä sisältö, vaan perhe. Keitä "perustavanlaatuisesti" onnellisia naisia tiedätte ja millaisessa elämäntilanteessa he ovat?

Naiskansalaisella on oikea ihmissuhdeongelma. Aluksi poikaystäväkandidaatit ovat hyvin innostuneita, mutta viikon perästä heistä ei kuulu mitään. Tilanne on todennäköisesti seuraavanlainen: Miesten on iskutilanteissa ja muutamana seuraavana päivänä satsattava naisen huomion voittamiseen kybällä joka tapauksessa riippumatta siitä, pitävätkö he naisesta todella. Motivaattorina toimii joka tapauksessa seksin mahdollisuus. Kun pahin alkuhässäkkä on ohi, seksiä on saatu ja nainen on saatu kiinnostumaan, niin sitten miehelle jää aikaa pohtia, haluaako hän enemmän, onko seksisuhteen jatkaminen vaivatonta vai onko parasta vaan jättää suhde hiipumaan. Miehelle helpoin tapa tuolloin suhteen päättämiseksi on vain lopettaa soittelu.

Ongelman ydin on tietenkin siinä, että poikaystäväkandidaattien käsitys omasta markkina-arvostaan on niin korkea, että naiskansalainen ei kelpaa heille tyttöystäväksi. Naiskansalaisen markkina-arvon riittämättömyys voi johtua vaikkapa vain liiallisesta "vahvuudesta", mikä karkoittaa helposti monet miehet, jotka eivät kestä tasa-arvoista suhdetta vahvan naisen kanssa. Sellaisiakin miehiä varmasti löytyisi, jotka "palvosivat" naiskansalaista, mutta ilmeisesti hän ei ole kiinnostunut heistä. Jos pitää riman korkealla, niin on varauduttava siitä seuraaviin sivuoireisiin.

Uskottomuus ja pettämisen rajat

Uskottomuus on ihmissuhdepalstojen ja -keskustelujen ehkäpä yleisin yksittäinen aihe. Nyky-yhteiskunta on ummistanut silmänsä uskottomuuden seurauksilta. Selvitelkööt ihmiset ongelmansa itsekseen. Ilmapiiri on tuomitseva, mutta rangaistuksista ei ole tietoa. Uskottomuus on petosluonteisista "rikoksista" ehkäpä eniten kärsimystä aiheuttava. Uskottomuuden rankaisemattomuus on ihmisluonnon vastaista. Uskottomuuden uhri jätetään omien kostoviritelmiensä varaan ja jos hän syyllistyy johonkin laittomaan, kuten vaikkapa läpsäisyyn, niin hänet laitetaan telkien taakse, vaikka uskottoman kumppanin aiheuttama kärsimys olisi ollut kymmeniä kertoja suurempi.

En oikein tiedä tarkasti, miksi uskottomuus on sallittua ilman seuraamuksia. Johtuuko se siitä, että laeista ovat päättäneet tuolta osin lähinnä ylempitasoiset miehet, jotka eivät halua säätää sellaisia lakeja, joita he itse kuitenkin rikkoisivat? Vai johtuuko se siitä, että uskottomuus on vaikea todistaa ja on vaikeaa vetää rajoja sille, mikä on uskottomuutta?

Eräs vaihtoehto olisi tietenkin toimia ihmisluonnon vastaisesti ja päättää, että kaikenlainen seksuaalinen uskottomuus olisi sallittua. Ketään ei saisi vaatia suhteessa yksiavioiseksi. Silloin koko uskottomuuden käsite katoaisi. Olisiko sellainen maailma parempi? Ainakaan samanlaisia uskottomuuskriisejä ei olisi, koska seksi olisi täysin sallittua suhdetilanteesta riippumatta. Ehkäpä uskottomuuteen suhtautumiselle pitäisi tehdä joka tapauksessa jotakin. Joko hyväksyä se tai kieltää kokonaan. Kieltäminen ankarin rangaistuksin olisi tietenkin parasta alempitasoisten miesten kannalta.

Mikä sitten on pettämistä ja uskottomuutta? Ihastuminen toiseen, platoninen suhde, nettiseksisuhde vaiko vasta oikea seksisuhde? Harvat pariskunnat ovat sopineet tarkasti, mikä on pettämistä ja mikä ei. Ihmisten mustasukkaisuusasteet vaihtelevat. Yksi pitää jo keskustelua vieraiden vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa pettämisenä, kun toisesta se ei ole vielä mitään. Entäs sitten pettämisaikeet? Jos joku suunnittelee pettämistä, mutta ei petä, koska ei löydä pettämiskumppania, niin onko se pettämistä? Kumpi on parempi: 1) Henkilö, jolla on paljon pettämistilaisuuksia, mutta joka pettää harvoin vai 2) henkilö, jolla ei ole pettämistilaisuuksia ollenkaan, mutta joka pettäisi aina tilaisuuden tullen? No joo, ehkäpä olisi vain parasta sopia, että seksi ei ole koskaan pettämistä, niin pettäminen vähenisi maailmasta oleellisesti.

Mars ja Venus ikuisesti yhdessä

Kurkistetaanpa hiukan John Grayn ohjeisiin kestävän parisuhteen muodostamiseksi: "Miehet eivät ymmärrä naisten tarpeita eivätkä naiset ymmärrä, mitä miehet todella haluavat. Parisuhde ei ole milloinkaan historiassa ollut miehelle yhtä vaikea kuin nykyisin. Mieheltä on viety vahva minäkuva, jonka perheen ainoana elättäjänä toimiminen hänelle antoi. Kun nykypäivän mies palaa kotiin, häntä kohtaa yleensä voiton asemasta tappio. Hänen partnerinsa tyytymättömyys viestii, että hän on epäonnistunut."

"Mikä tekee naiset onnelliseksi? Kun naiset olivat kokopäiväisiä perheenäitejä, he nauttivat muitten naisten tuesta ilman kilpailua. Naisten ei odotettu kantavan kaksinkertaista ihmissuhteiden vaalimisen ja perheen elättämisen taakkaa. Miehet hoitivat elatuspuolen tyytyväisinä jättäen partnerilleen vapauden hoitaa omat tehtävänsä sekä samalla luoda ja ylläpitää ihmissuhteita. Naisten on tultava ensimmäistä kertaa historiassa toimeen ilman hoivaavan ja feminiinisen ympäristön tukea. Työmaailma ei millään tavalla ruoki naisellisuutta ja vaikuttaa voimakkaasti naisten lähimpien ihmissuhteiden laatuun"

"Työpaikalla naista motivoi yrittämään tietoinen pärjäämisen tarve, mutta kotona häntä ajavat vaistot. Miehelle koti on perinteisesti ollut lepopaikka. Naisille se on toiminnan tärkeä keskipiste. Naisilla loppuunpalamisen ja tyytyväisyyden välinen ero ei johdu työmäärästä, vaan ihmissuhteiden laadusta ja tuen määrästä."

Johnin huomiot vaikuttavat minusta varsin osuvilta. Naiset kaipaavat toisten naisten emotionaalista tukea. Naisen liian vähäiset kontaktit naisystäviin saavat naisen hakemaan tukea mieheltään, joka kokee tilanteen niin, että häneen ei olla tyytyväisiä, vaikka hän olisi paiskinut töitä koko päivän. Mies ei ymmärrä naisen emotionaalisen tuen tarvetta, vaan alkaa miettimään, eikö hän tee tarpeeksi työtä naisen eteen. Mies puhuu vain tekojensa kautta ja jos teot eivät riitä tekemään naista onnelliseksi, niin mies tuntee itsensä riittämättömäksi.

Nykymaailman roolitus ei vastaa eri sukupuolten perustavanlaatuisiin tarpeisiin. Naiset joutuvat käyttäytymään yhä miehisemmin ja miehet naisellisemmin, eikä kumpikaan saa parisuhteessa sitä, mitä tarvitsee. John kirjoittaa: "Miesten tulisi muistaa, että ettei nainen puhu ongelmistaan ratkaistakseen niitä, vaan hoitaakseen sielunsa naisellista puolta. Kun nainen on onneton, mies saattaa tuntea olevansa epäonnistunut ja luopuu ehkä lopulta yrittämästäkään tehdä häntä onnelliseksi."

Tasa-arvo ja helpot nakit

Panu ja Portti naisten maahan keskustelevat ihmisten jakamisista eri ryhmiin. Eräs selkeimmistä ja merkityksellisimmistä tavoista jakaa ihmiset ylempi- ja alempitasoisiin on tehdä ns. baaritesti. Jos baariin menneessäsi sinä olet se, jota isketään, olet ylempitasoinen ja jos taas sinä olet se, joka yrittää iskeä, olet alempitasoinen. Alempitasoinen joutuu ottamaan pakkien ja nöyryytyksen riskin siinä missä ylempitasoinen on "työnantajan" asemassa. Samalla tavalla työhönottotilanteessa työntekijä on alempitasoinen ja työnantaja ylempitasoinen.

Elleissä naiset ovat taas katkeria "helppo nakki"-nimityksestä ja ajattelevat, että käyttämällä miehistä samaa nimitystä he pääsevät tasavertaiseen asemaan, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Nimittelyllä ei ole merkitystä niin kauan kuin naiset tosiasiassa suosivat miehisiä versioita helpoista nakeista. Teot ratkaisevat. Sitten kun "pihtaavat" ATM-neitsyet nousevat naisten suosikeiksi, voidaan miehistäkin käyttää menestyksellisesti "helppo nakki"-nimitystä. Tietääkö muuten joku seuraavaan brobleemaan oikean vastauksen: Kun mies menee iskemään naista ja nainen tokaisee: "Pidät sä mua helppona nakkina vai?", niin mitä siihen pitää vastata?

Kevyesti pohtii eri yhteiskuntamalleja: 1) Tasa-arvo niin, että kaikille mahdollisimman yhtä paljon samaa, 2) Kummallekin sukupuolelle sitä mitä he näyttävät eniten tarvitsevan 3) Kullekin valinnan mukaan, mutta tasapuolisesti. Minulla käyvät oikeastaan kaikki noista malleista, kunhan lopputulos ei erityisemmin syrji alempitasoisia miehiä. Kuka pystyy esittämään sellaisen mallin jossa alempitasoiset miehet eivät ole pohjasakkaa lähes kaikilla elämän osa-alueilla?

"Eih" arvelee, että pyrin luomaan jonkinlaista ihmisluonnon vastaista järjestelmää, joka toisi etua omalle viiteryhmälleni. Samalla tavalla sanottiin orjuuden vastustajille tai naisten vapautusliikkeen edustajille ennen muinoin. Oli täysin ihmisluonnon vastaista, että orjat olisivat vapaita ja että naiset saisivat äänestää tai että he olisivat vallassa. Tasa-arvo on tosiaan ihmisluonnon vastaista, mutta se on oikeudenmukaista ja nyky-yhteiskunta on hyväksynyt tuon oikeudenmukaisuuden periaatteen. Enää puuttuu vain toteutus. Jos transhumanistien unelmat toteutuvat ja kehitetään ihmisenkaltainen superälykäs tietokone ja annetaan tasa-arvon toteutus tuolle koneelle, niin millainen yhteiskunnasta tulisi?

Asuntomessut ja Jani Sievinen

Isosisko on tohkeissaan siitä, että naismurhan syyksi tarjotaan mustasukkaisuutta. Mustasukkaisuus on hänen mielestään vähättelevä ja myyttinen väkivallan selitysmalli. Jaa-a, jos mustasukkaisuus kerran on aika selkeä syy väkivallalle, niin miksi sitä ei saisi sanoa ääneen? Eikö mustasukkaisuus sitten ole rakkauteen liittyvä "luonnollinen" omistushalun ylilyönti? Eikö "aiheellinen" mustasukkaisuusväkivalta ole sitten ymmärrettävämpää ja oikeutetumpaa kuin vaikkapa silkasta ilkeydestä tehty väkivalta? Saako toisia ihmisiä tehdä niin mustasukkaiseksi kuin mahdollista ihan vapaasti ja jos saa niin miksi ihmeessä?

Asuntomessujen taloissa oli paljon erilaisia oleskelutiloja. Oli yläkerran terassia, alakerran terassia, pihaterassia, rantasaunan terassia, makuuhuoneen parveketta, olohuonetta olohuoneen vieressä jne. Tiukan budjetin käytännöllisyyttä ei juurikaan näkynyt. Arvelen, että noissa hienoimmissa taloissa asuvat ne, joilla on vähiten aikaa olla kotonaan. Eniten hyötyä noista taloista olisi pitkäaikaistyöttömille. Jotkut ratkaisut ihmetyttivät, kuten makuuhuoneesta olohuoneeseen avatuva suuri ikkuna ja ikkunoidut vessan ovet. Ilmisesti estottomille ostajille ainoastaan. Betoninen rantasauna ei ole mielestäni kodikkuuden huippu. Heidi Willmania pällistellessäni tuli sellainen olo, että tasoni ei riittäisi hänelle puhumiseen ilman väärässä paikassa olemisen tunnetta. Enkä oikein edes luota Heidin asiantuntemukseen Harjun Betonin laattojen suhteen.

Suomen naisten unelmamies - Jani Sievinen - kertoo jälleen kerran kotityöfilosofiastaan Me Naiset-lehdessä: "...Susanna on luontaisesti ottanut siivouksen, järjestyksenpidon ja ruuanlaiton hoitaakseen...mutta en kuole pöydän ääreen, jos ei ruoka odota valmiina. Kerran treenileirillä laitoin ruuan koko uintiporukalle, vaikka ei se helposti sujunut. Silloin soitin Suomeen Susannalle ja kyselin, miten kummassa hän selviää tällaisen katraan hoitamisesta." Susanna kertoo puolestaan, miten hän jaksaa yksin puurtaa kodinhoidon eteen: "Kyllä Jani muistaa meitä kiittääkin ja sanoo usein, että yhtä siistiä kotia saa kaukaa hakea." No, kyllä noin kauniilla kiitoksella vaimo jaksaa taas hoitaa kotia yksin seuraavat viisi vuotta.

Kadonneen bloggaajan arvoitus

Dägä Dägä on hiukan kyllästynyt TrioErektuksen samoina pysyviin aiheisiin. Samanlaisia kommentteja on näkynyt useissa muissakin blogeissa. Omasta puolestani voin sanoa, että nyysseilyaikoinani yritin kiinnostua puoliväkisin politiikasta, yhteiskunnallisista asioista, uskontoihin liittyvistä keskusteluista ja evoluutio vastaan kreationismi väittelyistä, muuta mikään niistä ei innostanut minua niin kuin käsittelemäni ihmissuhdeasiat. Minä olen kirjoitellut näistä asioista ehkäpä noin viitisen vuotta ja olen silti pitkän linjan Erektuslaisten noviisi. Yritän kyllä laajentaa ja monipuolistaa kirjoitteluani kykyjeni mukaan. No, tulevaisuus näyttää, tapahtuko mitään kehitystä mihinkään suuntaan.

Mielelläni näkisin Erektuslaistyyppisen uuden ryhmän, joka kirjoittaisi uusista mielenkiintoisista asioista, mutta kuten sanoin, siihen luultavasti tarvittaisiin joukko pitkän kirjoituskokemuksen ja suuren innostuksen omaavia ihmisiä. Sinällään en oikein ymmärrä kirjoituksia, joissa neuvotaan tyyliin: "Juu, kyllä me uskotaan, että sinä pidät ja tiedät kaiken junanvetureista. Me ei vaan jakseta lukea niistä sen enempää. Kirjoita välillä jostain muusta." Eikö bloggaamisen idea ole juuri siinä, että jokainen kirjoittaa omista mielenkiinnon kohteistaan ja lukijat sitten valitsevat heitä kiinnostavat blogit luettavikseen? Jos blogeja olisi vain yksi tai muutama tai niiden perustaminen olisi vaikeaa, niin silloin ymmärtäisin paremmin toisten bloggaajien ohjeistamisen aiheiden mukaan.

Dägä Dägä kirjoittaa myös Top-listasta. Minä arvelen, että lista vetää uusia bloggaajia puoleensa pajon tehokkaammin kuin että listaa ei olisi. Sen verran kaikista löytyy kilpailuhenkeä. Seurauksena tulee tietenkin Blog ASS. Oma blogien tilausperusteeni on yksinkertaisesti se, että tilaan niitä blogeja, joita luen päivittäin tai usein. Voin kuvitella, että ennen toplistaa oli olemassa koulukunta, joka väitti, että blogeilla ei ole olemassa markkina-arvoa. Eihän millään voi vertailla kahta blogia, joista toinen kirjoittaa hammastikuista ja toinen Barbeista. Sitten oli olemassa toinen koulukunta: Blogimarkkina-arvoteoreetikot. He väittivät, että blogeilla on markkina-arvo ja että toiset blogit ovat suositumpia kuin toiset, mutta heidät naurettiin kumoon. Eihän blogeilla voi olla markkina-arvoa, blogit ovat yksilöpyksilöitä. Eikä jonkin Pinserin vertaamisessa johonkin roskablogiin ole mitään mieltä, koska suurin osa blogeista on melko keskimääräisiä. Blogien markkina-arvoteoria kuulostaa ihan huuhaalta.

Mitä on tapahtunut Perhonen-blogille? Onko bloggaaminen hengenvaarallista? Pitääkö minun nyt varoa jokaista lausahdustanikin. Lähettävätkö Naistutkijat ja Feministiliitto lynkkausporukan perääni, joka hakkaa minut käsilaukuillaan? No, onneksi feministeistä voi kirjoittaa mitä vain ilman että he suuttuvat. Huh, onneksi en perustanut sitä motoristeja ivaavaa blogia niin kuin alunperin ajattelin...

Markkina-arvoon perustuvaa ihmissuhdeneuvontaa

Ruoste kyselee ihmissuhdekeskustelijoiden henkilöprofiileita; keskustelijoitten ikää, kokemusta ja niiden vaikutuksia kirjoitusmotiiveihin. No, tämän blogin eräs perusajatuksista on edistää henkilöistä riippumatonta asioiden käsittelyä, joten en ole oikein innostunut ajatuksesta. Oleellisinta on ajatusten oikeellisuus, ei se, kuka tai millä motiivilla hän ne sanoo. Motiivien pohtiminen olisi ehkäpä enemmänkin hidaste kuin ediste. Omasta ihmissuhdetietouspohjasta voin sanoa sen verran, että olen lukenut ´kaikki´ihmissuhdekirjat, ´kaikki´netin ihmissuhdekeskustelut, ´kaikki´ naistenlehtien ihmissuhdeartikkelit ja sen lisäksi kirjoittanut aiheesta noin kilometrin verran. Nuo eivät tietenkään todista mitään, mutta antavat kuitenkin jotain pohjaa kirjoittelulle.

Ruosteelle blogini tuo mieleen enemmänkin jonkin keskustelupalstan tai teinitytön vieraskirjan kuin blogin. On totta, että olen tavallaan siirtänyt kommenttiosaston avulla ihmissuhdekeskustelupanokseni netissä pääasiassa blogini ympärillä pyöriväksi, johonka samat kiinnostuksen kohteet omaavat lukijat voivat sitten osallistua halutessaan omalla panoksellaan. Joissakin blogeissa kommenttiosasto on hyvin pienessä sivuroolissa, mutta tässä blogista sieltä löytää puolet merkityksellisestä sisällöstä. Koen itseni enemmänkin osallistuvaksi moderaattoriksi kuin solistiksi. Blogia aloittaessani en arvannut, että kommenttiosastosta tulisi noin laadukas kuin mitä se on ollut. Se on ollut iloinen yllätys.

Nainen kysyy Elleissä, oliko antaminen ensimmäisillä treffeillä virhe suhteen tulevaisuutta ajatellen? Luultavasti oli, koska se alentaa naisen parisuhdemarkkina-arvoa, mihin ei useinkaan ole varaa, koska naisten rimat ovat muutenkin niin korkealla. Yhtä hyvin korkeushyppääjä voisi tunkea taskunsa täyteen rautakuulia ja kysyä sitten, vaikuttaako se hänen riman yli pääsemiseensä? Jos naisella on markkina-arvossaan löysää, niin on sama milloin hän antaa, mutta jos kyseessä on rajatapaus, niin antaminen ekoilla treffeillä voi kaataa veneen.

Toinen nainen ihmettelee Elleissä karua kohtaloaan miesten etsinnässä: "Haluaisin mieluimmin lähinnä itseni ikäisen aika voimakastahtoisen normaalin miehen, akateeminen ei tarvitse olla, MUTTA... niitä ei ole. Ei kertakaikkiaan. Yhden illan panoja en tahdo. Mikä minussa voi olla vikana kun aina ehdokkaan pilkahtaessa, hän onkin nopeasti paennut." Kaikki tätä blogia lukeneet voivat nyt huutaa yhteen ääneen oikean vastauksen: Markkina-arvosi ei riitä!

Sokrates ja nainen keskustelevat suvaitsevaisuudesta

Sokrates: Mitä mieltä olet suvaitsevaisuudesta?
Nainen: - Oi, maailmassa on liian paljon suvaitsemattomattomuutta!
Sokrates: - Millaista suvaitsemattomuutta olet havainnut?
Nainen: - No, homoihin suhtaudutaan hyvin suvaitsemattomasti. Varsinkin keski-ikäiset miehet kuvittelevat, että homot yrittävät iskeä heitä ja että homoilla on vain seksi mielessään. Homot ovat ihan tavallisia ihmisiä siinä kuin muutkin.
Sokrates: - Mitä sinä itse ajattelet ajattelet keski-ikäisistä miehistä baareissa?
Nainen: - Nehän ovat ihan kauheita! Niillä on vain seksi ja naisten iskeminen mielessään.
Sokrates: - Suhtaudutaanko homoihin muulla tavoin suvaitsemattomasti?
Nainen: - Juu, keski-ikäiset miehet kuvittelevat, että homot vain tiirailevat heidän pyllyjään. Hih, kaikenlaisia pelkoja ihmisillä voi ollakin!
Sokrates: - Miten mieltä sinä olet keski-ikäisistä miehistä kaduilla ja lenkkipoluilla?
Nainen: - Ne ovat ihan ällöjä! Eivät muuta tee, kuin tuijottelevat naisten perseitä!
Sokrates: - Mitä muuta suvaitsemattomuutta olet havainnut?
Nainen: - No, ikärasismia. Varsinkin keski-ikäisiä naisia syrjitään työmarkkinoilla. He ovat iästään huolimatta ihan yhtä kelpo tavaraa kuin muutkin.
Sokrates: - Mitä mieltä olet siitä, kun keski-ikäiset miehet yrittävät iskeä nuoria tyttöjä?
Nainen: - Voiko karseampaa näkyä olla? Eivätkö he tajua, että ei tuon ikäisestä tavarasta ole enää mihinkään?
Sokrates: Jos sinun pitäisi nimetä kaksi asiaa, joita inhoat, niin mitkä ne olisivat?
Nainen: Suvaitsemattomuus ja keski-ikäisten miesten seksihalut.

Tosimiehet ja olympia-aate

Sinikka Mönkäre Ilta-Sanomissa: "- On vastenmielistä puhua, että olympialaisten yhteydessä bordellien määrää pitäisi lisätä. Tämä on käsittämätön asia ja täysin vastoin olympia-aatetta." Ai jaa, tuo onkin ihan uusi perustelu prostituution vastustamiseksi. Tuleeko tuosta perustelusta sitten uusi muoti? ("Naisten ei tarvitse mennä armeijaan, koska se olisi olympia-aatteen vastaista.") Enkä oikein edes ymmärrä, miten se on olympia-aatetta vastaan. Täysi hööki päällä, armoton ähkintä ja voittaja korjaa potin. Pisimmälle, korkeammalle vai miten se nyt menikään.

Anyara-aforismeistä löytyy huolestuttavia viisauksia, kuten tämä: "Varo miestä, joka moittii naiskirjailijoita, hänen peniksensä on pikkuruinen, eikä hän osaa tavata." Täytyy varmaan lopettaa naisblogistien ivaaminen. Sitten löytyy paradoksaalisia totuuksia, kuten tämä: "On mielenkiintoista todeta, että monet naiset eivät näe olevansa syrjittyjä; parempaa todistetta heidän syrjinnästään ei ole." Nykyäänhän kaikki naiset tietävät olevansa syrjittyjä, vaikka eivät ole.

Tosimiehillekin löytyy oma sivusto. Tässä hiukan tosimiehen ominaisuuksia lueteltuina:- vetää hinttareita turpaan, - vetää ruotsinkielisiä turpaan, koska TosiMies tietää, että ne ovat hinttareita kaikki, - haisee reilusti hielle, eikä kemikaaleille, - vaihtaa kalsarinsa korkeintaan kerran viikossa, - ei ajele karvojaan, - pitää naisensa nyrkin ja hellan väissä,- pettää naistaan aina mahdollisuuden tullen, - ei kulje julkisilla,- ei käytä sateenvarjoa, - ei osallistu lastensa kasvatukseen muuten kuin kurittamalla ruumiillisesti, - kiroilee jatkuvasti. - käy suihkussa korkeintaan kerran viikossa, - ei syö rehuja pihvin kanssa, eikä muulloinkaan jne. Sivulla voi myöskin suorittaa testin: Oletko tosimies?

Mantrojen hoentaa

Kevyesti kyselee kommentissaan molemmille sukupuolille reilua protokollaa. Onko ongelmista valittaminen miehille epämieluisaa ja epämiehekästä niin, että mies ei voi koskaan valittamalla tulla onnelliseksi, vaikka saisikin niin tahtonsa lävitse?

Demokratia on valittajien yhteiskuntamalli. Se joka valittaa kovimmin ja kerää suurimman valittajien joukon tuekseen saa asiansa hoidettua. Oletteko nähneet suuria alempitasoisten miesten massoja valittamassa keuhkojensa täydeltä? Ette. Valittaminen ja valittamalla saadut asiat eivät tee heitä onnelliseksi. Yhteiskunnan pitäisi vain huomata, että heillä ei mene hyvin, vaikka he eivät valitakaan. Mutta yhteiskunta ei tietenkään huomaa, koska se ajattelee, että sillä joka ei valita, menee ihan hyvin. Minä valitan alempitasoisten miesten puolesta, mutta se tuskin riittää mihinkään.

Reiluun protokollaan on hyvin vaikea päästä, koska naisiin kohdistuu suurempi kysyntä kuin miehiin. Naiset ulosmittaavat tuosta suuremmasta kysynnästä seuraavan hyödyn itselleen. Tuon hyödyn saamisen kätkemiseksi on kehitetty feministinen diskurssi, joka sisältää hatusta vedettyjä arvoja, jotka esitetään luonnonlain kaltaisina faktoina, joilla naiset voivat tarvittaessa perustella ansiottomia etujaan.

Kevätsipulikukkia kyselee TrioErektuksen ihannenaista ja antaa seuraavat vaihtoehdot: "a) hiljainen lammas, joka tekee kiltisti ja valittamatta juuri niin kuin mies käskee (tyyppiesimerkki thaimaalainen tuontinainen) b) fiksu, kaunis ja varakas uraohjus, joka ei aio perustaa perhettä vai c) kovista esittävä, ylivahva karhunainen, joka mielistelee miehiä ja katsoo muita naisia kieroon?" Jaa-a. B ja C vaihtoehdot edustavat selvästikin tyypillistä suomalaista naista. A vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta, mutta joku kompahan tässä täytyy olla. Juu, niinpä tietenkin. Jos valitsen A:n, niin minut haukutaan ihmisarvoa tallaavan naiskaupan uhrien hyväksikäyttäjäksi. Elikkä valitsen B:n ja C:n.

Elleissä kysellään ihmissuhdemantrojen perään. Kuinka paljon ihmissuhdeongelmien vakiovastauksissa on perää? Kun joku nainen valittaa miehessään olevan jotain vikaa(mieheni piereskelee, on liian lyhyt, ei osaa laulaa jne.), niin joku muistaa aina antaa ihmissuhdepalstojen vakioneuvon: "Tee aikuisen naisen kypsä ratkaisu ja jätä se sika!" Toinen yleinen mantra on "Jos pettää kerran, niin pettää toisenkin kerran". Mikähän tuonkin hokeman pointti on? Hyvin monet pettävät sen ensimmäisenkin kerran. "Jos ei ole vielä pettänyt, niin pettää kuitenkin", "Jos ei petä, niin ainakin miettii sitä", "Jos ei petä, eikä edes mieti sitä, niin mitä sellaisella miehellä tekee?"

Subjektiivisia arvioita blogien ulkonäöstä ja käytettävyydestä

Blogit ovat luettavuudeltaan paljon keskivertonettisivuja parempia. Blogeissa sisältö on useimmiten kuningas. Mielestäni tärkeintä blogissa on helppo luettavuus ja toiseksi tärkeitä helppo käytettävyys. Sitten tulevat värien käyttö ja tyylilliset seikat. Voisi olla myöskin hyvästä, jos blogi olisi tekijänsä ja asiansa näköinen.

Seuraavassa subjektiivia ja pintapuolisia arvioita joistakin silmääni osuneista blogeista:

Pinseri: Logo on hyvä, aika arkisen näköinen, linkkiosasto kaipaisi uudelleen suunnittelua.
Visa Kopu: Yksinkertainen, luettava ja toimiva. Linkkiväritys voisi olla toinen.
Tommipommi: Ääriminimalistinen, luettavuudeltaan hyvä. Menee yksittäisenä blogina, mutta olisi aika surullista, jos kaikki blogit olisivat tuon näköisiä.
Kobaia: Menettelee, mutta väreille ja yleisilmeelle voisi tehdä jotain.
Myrsky: Varsin tyylikäs blogi.
Perhonen: Kaipaisi hiukan piristystä eri väreistä.
Kasa: Tyylikäs ja harkittu
sinulle jota en tunne: Ison fontin ansiosta helpoimmin luettavimpia blogeja. Pidän väreistä.
Absum: Jotenkin raskaanoloinen.
Tiramisu: Teksin taustaväri turhan tumma. Linkkiosasto kaipaisi säätöä.
Maalainen: Suoraan sanottuna ruma. Huonohko luettava. Ehdotan blogipohjan vaihtoa.
Intter Netin leetoin portaali: Linkkipalkit sekalaiset ja tummanharmaa ei ole kovin iloinen väri.
Jar: Yksinkertainen ja tehokas. Eräs luettavimmista blogeista. Blogin nimi on huonoimmasta päästä.
Benrope: Epäselvä luettava. Teksti ei erotu. Musta pohja on vaativa alusta.
Karamelli: Aika rasittavan näköinen pitkän päälle
Laak.info: Eräs onnistuneimmista ulkonäöistä kaikin puolin, mutta toisaalta eräs huonoimmista blogin nimistä.
Tuulikannel: Tyylikäs, vaikka violetti ei yleensä sovi paljon mihinkään.
Ihmelammas: Niin karseat värit, kun olla voi.
Luksus: Luettavuus ja käytettävyys huonot.

Tasa-arvoa ja markkinahumua

Markkina-arvoteoria ei saa vieläkään tuulta alleen. Osasyynä lienee blogosfäärissä vaikuttavien markkina-arvoteoreetikkojen innottomuus selittää asiaa triljoonatta kertaa, vaikka selitykselle olisi syytäkin, kuten sinulle jota en tunne huomauttaa. Jonkinlaisen kuvan markkina-arvoteoriasta saa lukemalla vaikkapa Google groupsista tämän keskusteluketjun. Kannattaa muistaa, että jokaisella markkina-arvoteoreetikolla tuntuu olevan hiukan omanlaisensa teoria, vaikka he ovatkin perusasioista jokseenkin samaa mieltä.

Provokaatiolle ja Portille naisten maahan pienenä vinkkinä se, että blogeissa saattaa esiintyä toisinaan ns. huumoria, jota tosin voi olla ymmärrettävän vaikea havaita, jos ei ole kovin hyvin perehtynyt sisäpiirin aikaisempiin keskusteluihin.

Feministit ja Isosisko ovat olleet kauhuissaan siitä epätasa-arvoisesta ajatuksesta, että varusmiespalveluksesta saisi lisäpisteitä pääsykokeissa. Myöskin ajatus opintoviikkojen myöntämisestä varusmiespalveluksen vastineeksi on otettu kauhulla vastaan. Onko tasa-arvo nyt mennyttä? Onneksi apu on löytynyt Kanadasta asti. Ikka Kokkarinen on ollut tarkkana ja ratkaissut feministejä piinavan tasa-arvo-ongelman: Naisethan voivat itsekin mennä armeijaan ja saada samat etuudet! Mitään tasa-arvo-ongelmaa ei siis ole. Kiitän Ilkkaa kaikkien Suomen feministien puolesta tasa-arvon hyväksi tehdystä työstä.

Naisautonkuljettajien ongelmien ydin lienee siinä, että liikenne - samalla tavoin kuin monet pallopelit - vaatii visuaalista monien liikkuvien objektien suunnan ja tulevien positioiden määrittelyä, jossa kyvyssä miehet ovat keskimäärin aika ylivertaisia. Naiset kompensoivat turvallisuusmielessä tuota kyvyn puutettaan ylivarovaisuudella, mikä tekee heistä usein ns. "tupeksijoita". Hyvä ajosuoritus koostuu monista eri osa-alueista. Naiset ovat keskimäärin hyviä vain tietynlaisen turvallisemman ajamisen osa-alueella, mikä taas ylivarovaisesta ja hitaammasta ajotyylistä tullessaan heikentää muita osa-alueita, kuten yhteispeliä ja sujuvuutta.

Sekalaista kommentointia

Valkoinen tausta, mustat kirjaimet vitsailee blogini kustannuksella. Millainen blogi, sellaiset haut. Sama haku löytyy - ei niin yllättäen - myös Provokaatiosta.

Portti naisten maahan ei oikein löydä ymmärrystä markkina-arvoteorialle. Olen käsitellyt tuota subjektia niin paljon, että vaihdanpa yllättäen aivan toiseen aiheeseen ja kerron vanhan Grimmin veljesten sadun Lumikista ja kuudesta kääpiöstä: Olipa kerran eräässä kaukaisessa maassa Mökki, jossa Lumikki ja kuusi kääpiötä asuivat onnellisina. Eräänä päivänä Lumikki alkoi pohtimaan suhteellisuusteoriaa: "Voiko olla mahdollista, että kovassa vauhdissa aika hidastuu? Jos minä juoksisin oikein kovaa bussipysäkille, niin silloinhan minä myöhästyisin puoli kahdeksan bussista. Ja onko valonnopeus muka suurin mahdollinen nopeus? Jos minä ajaisin kääpiö Kätevän valmistamalla mopolla valonnopeutta ja painaisin sitten lisää kaasua, niin silloinhan minä menisin valoa lujempaa. Kyllä suhteellisuusteoriassa täytyy olla jokin vika." Silloin eräs kääpiöistä, kääpiö Älykäs, mökin vääräleuka, kurottautuu täytee mittaansa ja tokaisee: "Vika ei välttämättä ole teoriassa."

Laak.info ihmettelee, miksi monet haluavat pukea vauvansa sopiviin vauvaväreihin sukupuolen mukaan. Syynä lienevät sosiaalisesti ristiriitoja herättämättömät valinnat ja biologiset vaistot, jotka ohjaavat kasvattamaan tytöstä naisellisen ja pojasta miehekkään. Tytön tulee olla söpö ja pojan reipas. Vaistojaan vastaan ei kannata harata ainakaan tuossa asiassa. Käytännön hyvä syy on se, että sivulliset tietävät vauvan sukupuolen ilman, että asiaa tarvitsee selitellä jokaiselle erikseen.

Iltalehti kertoo, että ruotsalainen liikenne-ekspertti on haukkunut naisten ajotaidot pataluhaksi. No, tuonhan kaikki autoilevat tietävät muutenkin. Naisilla ei ole liikenteessä tarvittaa yhteispelikykyä, he eivät osaa lukea tilanteita, eivätkä pysty ennakoimaan tilanteita. Norjalainen tutkimus kertoo, että naisilla on vaikeuksia käyttää vaihteita samalla kun seuraavat liikennettä(purukumin syönti noitten lisäksi johtaisi luultavasti jo lähes varmaan kolariin).

Ihmissuhdekommunismi vai ihmissuhdeanarkokapitalismi?

Yhteiskunnan ihmissuhdejärjestelmien ääripäät ovat IhmissuhdeKommunismi ja ihmissuhdeanarkokapitalismi. Nuo mallit ovat lähinnä teoreettisia päämääriä. Kommunismi pyrkii jakamaan pari-ja seksisuhteet mahdollisimman tasan yhteiskunnan jäsenten kesken ajatuksenaan, että nuo suhteet kuuluvat jokaisen perustavanlaatuisiin ihmisoikeuksiin. Anarkokapitalismiin kuuluu vapaa kilpailu, jossa pari- ja seksisuhteet ovat vapaasti kilpailtavissa, eikä sellainen malli, jossa muodostuu valtavia haaremeita jättäen suurimman osan toisesta sukupuolesta niiden ulkopuolelle ole sen väärempi kuin muutkaan jakaumat. Me elämme välimallin yhteiskunnassa.

Yhteiskunnassa tehtävät moninaiset päätökset vaikuttavat siihen, onko järjestelmä lähempänä kommunismia vaiko anarkokapitalismia. Ovatko pari- ja seksisuhteet jokaiselle kuuluva ihmisoikeus, vai voidaanko suuri osa ihmisistä vain jättää noista suhteista paitsi? Tulisiko sellaista yhteiskuntamallia edistää, jossa pari- ja seksisuhteet jakautuvat tasaisemmin? Minusta ei ole oikein, että yhteiskunnassa tehdään sellaisia päätöksiä, jotka jakavat nuo suhteet yhä epätasaisemmin kansalaisten kesken. On vaikeaa olla onnellinen ilman noita suhteita ja tutkimusten mukaan noitten suhteitten puute vähentää merkittävästi miesten elinikää, mikä sekin on epätasa-arvoa lisäävä asia.

Ennen vanhaan järjestelmä tuki paremmin tasaisempaa suhteiden jakautumista. Yksiavioisuus oli standardi, aviorikos oli kirjattuna lakiin, eikä ehkäisypillereitä ollut. Ehkäisypillerit ovat tehneet Ylempitasoisten miesten elämästä paratiisin samalla kuin alempitasoiset miehet riutuvat parisuhteiden puutteessa. Naisille irtoseksisuhde-elämästä ylempitasoisten miesten kanssa on tehty houkuttelevampi vaihtoehto kuin sitoutumisesta edes kohtuullisen tasoiseen mieheen. Ironista on, että tuollainen elämäntyyli ei onnellista naisia perustavanlaatuisesti, kuten tutkimukset suomalaisten naisten koko ajan lisääntyvästä huonovointisuudesta kertovat.

Miksi yhteiskunnallisten päätösten vaikutuksia suhteiden jakautumiseen ei oteta huomioon päätöksiä tehdessä? Taloudellisen jaon oikeudenmukaisuus otetaan huomioon viimeistä piirtoa myöten, vaikka suhteiden jakautumisella on ihmisten onnellistumisen kannalta ihan yhtä suuri vaikutus. Minä arvelen, että koska suhteiden puuttesta kärsivät ovat alempitasoisia miehiä - joita inhotaan tai joista ei haluta kuulla - niin naiset eivät halua laittaa tikkua ristiin heidän eteensä tai edes myöntää ongelman olemassaoloa. Sitävastoin naiset haluavat ajaa sellaisia taloudellisia tasa-jakoja, että he eivät olisi missään riippuvuussuhteissa alempitasoisiin miehiin ja siten käytännössä olisivat mahdollisimman vähän tekemisissä heidän kanssaan.

Rahanjaossa pyritään ainakin osittaiskommunismiin, jossa kukaan ei jää ilman. Ei kenellekään sanota, että "jos et pysty töitä hankkimaan, niin ole sitten ilman rahaa". Keinot suhteiden tasaisempaan jakamiseen laeilla, porkkanoilla ja lähes kaikella yhteiskunnallisella päätöksenteolla ovat aina olemassa, jos löytyy tahtoa. Uskon, että tuota tahtoa löytyy, kunhan vain ongelma tiedostetaan yleisellä tasolla.

Riippumattomuuden yhteiskunta

Tommipommi käsittelee kirjoituksessaan 20.7 narsismia, oikeutta rakkauteen ja riippumattomuutta. Onko osa ihmisen perusolemusta olla riippuvainen ja sitoutunut johonkin? Nykyihminen on koko ajan varpaillaan vaihtaakseen parempaan. Vaihdetaan paikkakuntaa tai maata työn perässä, vaihdetaan puolisoa, vaihdetaan uskontoa jne. Kaikki on vaihdettavissa. Ennen vanhaan vannottiin oman kylän, maan ja uskonnon nimiin ja puoliso oli ja pysyi. Ihminen rakensi elämänsä pysyville perustuksille.

Pystyäkseen keskittymään kunnolla johonkin, ihminen tarvitsee elämälleen ankkureita. Muuten hän ajelehtii laineilla etsien yhä uusia satamia ja etsiminen vie hänen tarmonsa. Urheilujoukkueista on tullut korvikkeita vanhan ajan pysyville kyläyhteisöille. Huonoja korvikkeita tosin, sillä ostopelaajistahan nuo joukkueet koostuvat. Ihmisen on vaikea saada itsestään irti tarvittavia voimavaroja, ellei hän taistele jonkun tärkeän aatteen tai yhteisön sitoutuneena jäsenenä.

Lapsia ei nykyään enää kasvateta niinkään sitoutuneiksi yhteisön hyväksi toimijoiksi, vaan narsistisiksi nautiskelijoiksi. Jos lapsi haluaa jotain, niin hänen on se saatava, vaikka jatkuvalla kinuamisella. Lapsen kieltämisen koetaan olevan väärin, sillä lapsi voi saada trauman. Pokemonien ja Digimonien ylikansalliset markkinaoperaatiot hallitsevat lasten mieliä. Pokemonit on saatava, koska kaikilla muillakin on sellaiset. Sanovatko ketkään vanhemmat, että "ei, meille ei osteta Pokemoneja"? Lapsi pitäisi kasvattaa johdonmukaisesti kykeneväksi hallitsemaan mielitekojaan pitkän aikavälin edun hyväksi tai lapsesta tulee todennäköisesti tyydyttämättömänä mielihyvästä toiseen kimaava oman lyhyen aikavälin edun tavoittelija. Onko sillä toisaalta väliä, jos lapsesta tulee tuollainen - sellaisiahan ne muutkin lapset ovat?

Monissa muissa maissa kuin Suomessa suku on monelle elämän pysyvä ankkuri. On sukuyhteisöä ja suvun kunniaa. Suomessa jokainen vastaa omista teoistaan, eikä kunniaa voi menettää juuri muilta kuin itseltään. Sukuyhteyden puuttuminen aiheuttaa suuren osan yksinäisyysongelmista. Sukulaiset tapaavat toisiaan ehkäpä kerran vuodessa ilman mitään sitoutumista tai velvotteita. "Onhan sitä käytävä katsomassa, kun se on kerran sukuakin." Mustalaisyhteisöt muodostavat siinä mielessä poikkeuksen. Eräs mustalaisyhteisöjen hyvä piirre on vanhemman henkilön kunnioitus. Vanhetessaan henkilön arvo nousee, jolloinka hänen kunnioituskäyränsä menee koko ajan ylöspäin. Valkosuomalaisille ikä on menettänyt merkityksensä arvostuksen lähteenä. Ikääntyneistä tuleekin yhä useammin täysin hyödyttömiä ja arvottomia epähenkilöitä. Alaspäin menevä arvostuskäyrä ei ole kauhean kannustava.

Markkina-arvojen sovelluksia

Mistä tietää, kuka mies on alempitasoinen ja kuka ylempitasoinen? Lumi pohtii tuota kysymystä omassa blogissaan. Miksi monien ihmisten ja varsinkin miesten markkina-arvoa on vaikea määritellä? Markkina-arvon määrittelyn vaikeus johtuu pitkälti siitä, että ihmismarkkinat toimivat huonosti. Ihmisillä ei ole yleensä tarvittavaa mainostusta ja muuta markkinointia laajalle ostajajoukolle. Ostajaehdokkaan pitäisi tietää, että tuote on myytävänä, minkä laatuinen tuote on ja mihin hintaan se on ostettavissa. Jos markkinoilla myytävää ihmistä mainostettaisiin kaikille Suomen potentiaalisille ostajille kaikki ominaisuudet selvittäen, niin tuotteesta saataisiin optimaalinen hinta. Tuotetetta voi olla vaikea saada kaupaksi, jos sitä esitellään vain paikallisbaarissa ilman onnistunutta myyntipuhetta.

Naisten on vaikeampi hyväksyä markkina-arvon käsitettä ihmisistä puhuttaessa, koska naisten maailma näyttää niin erilaiselta pariutumismarkkinoita ajatellen. Naisten ympärillä pyörii jos jonkin tasoista ehdottelijaa. Naisten ymmärrysvaikeudet johtuvat siitä, että naisten seksimarkkina-arvo on niin korkea ja siitä, että liian korkeamarkkina-arvoisen miehen valinta johtaa naisen vain hyväksikäytetyksi yhden yön patjaksi. Naisten näkökulmasta markkinat eivät ole ollenkaan niin selkeät kuin miesten näkökulmasta. "Sen oikean" löytäminen muutettuna markkina-arvokielelle tarkoittaa sitä, että naisen pitää välttää väärän markkina-arvon omaavia miehiä. Liian tasottomilta miehiltä nainen ei saa yhtä paljon, mitä antaa ja liian tasokkaat taas vaihtavat parempaan tai kohtelevat naista huonosti ja välinpitämättömästi.

Miehille markkina-arvon olemassaolo iskee sitävastoin kuin leka päähän. Varsinkin niitä miehiä päähän, jotka ovat oppineet naistenlehdistä opit sopivan kumppanin etsimiseen. Baarissa miestä ei hylätä hänen sopimattomuutensa takia. Mies hylätään usein jo ensi vilkaisulla, koska hän ei täytä vaadittuja kriteereitä tai sitten keskustelussa miehen kanssa, jossa selvitellään tämän todellinen karisma ja ulkoiset ominaisuudet ammatista statukseen.

Markkina-arvon käsitettä himmentää myös se, että välillä ostajalla tuntuu olevan paljon valuuttaa ja välillä vähän, mikä saa samatkin ostettavat kohteet näyttämään eri arvoisilta ei aikoihin. Kun naisella menee lujaa ja hän on kavereittensa kanssa pintaliitopaikassa, niin kukaan mies ei tunnu kelvolliselta, koska oma markkina-arvo tuntuu riittävän mihinkä vain. Varsinkin naisille tulee karkkikauppaefekti, kun on niin paljon hyvää valittavaa ja vain yhden voi ottaa. Yhden valitsemalla poissulkee toisen. Naisten markkina-arvojen väliset erot ovat myöskin pienemmät kuin miehillä varsinkin samanikäisissä kaveriporukoissa, jotenka markkina-arvon merkitys hämärtyy entisestään. Naisille markkina-arvon merkityksen käsittäminen on ymmärrettävistä syistä paljon vaikeampaa kuin miehille.

Naiset pakotetaan valehtelemaan

Iltalehti Otsikoi: "Sosiaaliset paineet pakottavat naisen valehtelemaan kokemuksistaan." Tutkijat ovat vuosikausia ihmetelleet, mikseivät naisten ja miesten ilmoittamat seksipartnerien määrät täsmää toisiinsa. Nyt on selvinnyt, että siihen - niin kuin melkein kaikkeen muuhunkin - on syynä naisten kokema vääryys. Naiset yksinkertaisesti pakotetaan valehtelemaan vapaaehtoisissa tutkimuksissa, joissa kysytään seksikumppanien määrää. Jos mies joutuu valehtelemaan saadakseen seksiä, niin kyseessä ei ole mikään pakko, vaan se, että mies on yksinkertaisesti valehteleva sika.

Tarja Halonen bailasi innokkaana James Brownin kanssa. Muistelen lukeneeni jokunen vuosi sitten, että Jameksella oli tapana vaatia henkilökuntaansa kuuluvilta naisilta seksiä, eli käytännössä suorittaa eräänlainen auktoriteettiasemaan perustuva raiskaus. No, tärkeintähän kuitenkin on, että Tarja pääsi joraamaan karismaattisen miehen kanssa. Turha sitä on menneitä muistella.

Jyrki Lehtola kirjoittaa Iltalehdessä suomalaisesta perusmiestyypistä, reppu ja ressukkamiehestä, joka pakenee velvollisuuksiaan ja vastuitaan ja lähtee kiertelemään maailmaa elämyksien toivossa. Kuvaako reissumieheily sitten eksyneen suomalaismiehen pakoilua, vaiko miehen eksyneisyyttä miesrooliensa viidakossa, on vaikea sanoa. Reissumiehen rooli on kuitenkin eräitä niitä harvoista jäljellä olevista perusmiehisistä tavoista elää, jossa yksinäinen miessielu voi kokea toteuttavansa miehuuttaan.

Iltalehden yleisönosastossa todetaan prostituutiosta: "Edes murhia ei voi pelkillä laeilla täysin poistaa, mutta ei se tarkoita että meidän pitäisi hyväksyä asioita jotka näinkin törkeästi riistävät ihmisarvoa, kuten naiskauppa." Juu, se on näköjään feministisen diskurssin propaganda saanut ujutettua sanastonsa yleiseen käyttöön: Mitähän tuo "naiskauppa riistää törkeästi ihmisarvoa" oikein tarkoittaa?

Ellit vastaan nyyssit

Miksi Ellit toimii ihmissuhdekeskusteluryhmänä paremmin kuin nyyssit, vaikka nyyssien käytettävyys(nyyssienlukijalla) on paljon parempi? Miksi Ellit vetää naisia puoleensa siinä missä nyyssit karkottavat heidät? Miksi kaiken sortin epäoleellinen jankkaaminen on yleisempää nyysseissä yleensäkin, vaikka käytettävissä onkin killfile häiritsevien kirjoittajien poistamiseksi näkyvistä?

Nyyssien ihmissuhdekeskusteluissa on mukana paljon omilla nimillään kirjoittavia, mikä tekee sen, että he eivät keskimäärin avaudu kovin innokkaasti omista ihmissuhteistaan, mikä taas tekee keskustelusta analyysipainotteista kokemuspainotteisuuden sijaan. Analyysipainotteisuus on tyypillisempää miehille, jolloinka keskustelusta tulee miehiä suosivaa ja monien naisten mielestä liian "kovaa". Keskimäärin naisten tavoite on hakea ihmissuhdekeskusteluista hyväksityksi tulemisen ja kaveruuden kokemuksia. Heitä ei niinkään kiinnosta "absoluuttinen totuus". Naiset haluavat kuulla lohdutuksen sanoja, eivät sitä, että "olet läski ja saadaksesi miehiä sinun pitää laihduttaa".

Nimillään kirjoittavien, suhteellisen rajatun kirjoittajajoukon ja pitkien kirjoitushistorioiden takia nyyssien ihmissuhdekeskusteluista tulee helposti hyvin personoituja asiakeskeisyyden sijaan. Tuollaisessa keskustelussa miehillä on mahdollisuus käyttää valtaa suhteessa naisiin niin, että se tuntuu naisista henkilökohtaiselta häirinnältä. Siinä missä miehet ovat tottuneet sapelien kalisteluun, niin harvat naiset pystyvät käsittelemään hyökkäykset ja loukkauksiksi tulkitsemansa asiat persoonansa ulkopuolella. Vain kovapintaisimmat jäävät, mikä tekee keskustelun muutenkin pienestä naisotoksesta vääristyneen ja koko ihmissuhdekeskustelusta vääristyneen "todellisiin" ihmissuhdeongelmiin verrattuna.

Elleissä kirjoitetaan nimimerkeillä ja kirjoittajia on varsin runsaasti kaikilta tasoilta. Keskustelut eivät personoidu siinä määrin kuin nyysseissä ja tilaa jää naisten toistensa kehumiselle ja lohduttelulle. Lopputuloksena kohtuullisen suuri osa keskusteluista on tasokkaita, mielenkiintoisesti ja laaja-alaisesti ihmissuhdekenttää tarkastelevia. Miehille ei jää samanlaista mahdollisuutta käyttää naisista häiriköinniltä tuntuvaa valtaa, koska nimimerkkejä on paljon ja ne eivät yksilöidy niin helposti joihinkin henkilöihin.

Näkökulmia tasa-arvoon

Fiksuustesti poiki näköjään keskustelua vanhoista hyvistä tasa-arvokysymyksistä. Koska joillekin uusille lukijoille jotkut tasa-arvopointtini ovat jääneet epäselviksi, niin muistellaanpa niitä hiukan.

Vaarallisten töitten teettäminen miehillä on erityisesti siinä mielessä epäeettistä, että miestä, päinvastoin kuin naista, arvioidaan hyvin pitkälti sen suhteen, kuinka rohkeasti hän asettuu vaaroille alttiiksi. Miesten valinnanmahdollisuus vaarallisten töitten tekemättä jättämiseen ei ole kovin aito, koska kieltäytyminen tekee hänestä epämiehen. Miehen voi olla vaikkapa vaikea sanoa vaimolleen, että "korjaa tuo vuotava katto itse, kun minä en uskalla." Naiset eivät valitse pelkääviä miehiä, jotenka he käytännössä pakottavat miehet tekemään vaarallisia töitä preferoidessaan rohkeita miehiä. Yhteiskunnan tulisi puuttua tuohon painostusmuotoon siirtämällä puolet naisista vaarallisiin tehtäviin. Prostituutiotakin vastustetaan sillä, että se aiheuttaa naisille henkisiä vammoja. Vaaralliset työt aiheuttavat miehille fyysisiä vammoja ja jopa kuoleman. Kuolema on pahempi kuin henkinen vamma.

Seksin ja suhteiden tasa-arvoisempaa jakautumista kaikkien kesken edistäisin 1+1 suhdeperiaatteella, jolloinka ylempitasoiset miehet pakotettaisiin lakien avulla luopumaan ylimääräisistä naisistaan. Aviorikos voitaisiin ottaa uudestaan rikosnimikkeeksi(En oikein ymmärrä, miksi se on poistettu alunperinkään, sillä sehän aiheuttaa valtavia kärsimyksiä). Toisten aviopuolisoihin sekaantuminen tulisi myöskin tehdä rangaistavaksi. Kakkosvaihtoehto olisi bordellien perustaminen niin, että naisilta ja ylempitasoisilta miehiltä kerättäisiin vero, jolla subventoitaisiin alempitasoisten miesten bordellikäyntejä. Sopiva kertakäynnin hinta olisi leffalipun hinta, koska tunnetusti alempitasoisilla miehillä ei ole paljoa rahaa.

Miesten ennenaikaisia kuolemia ei saisi selittää miesten omalla käytöksellä. Ei naistenkaan alhaisempia palkkoja selitetä naisten omalla käytöksellä, vaan naisten epätasa-arvoisella kohtelulla, vaikka syy onkin osaltaan naisten hakeutumisissa matalapalkka-aloille. Ei teoreettisella tasa-arvolla ole mitään arvoa. Käytännön tasa-arvo ratkaisee. Eivät naisetkaan pitäisi siitä, jos heille sanottaisiin, että "teoriassahan teillä on ihan samat palkka- ja etenemismahdollisuudet kuin miehilläkin. Ero on vain käytännössä."

Aborttia mietittäessä tilanne on usein se, että nainen on kahden vaiheilla: Tekisikö abortin vai ei. Jos tuollaisessa tilanteessa isällä on selkeä mielipide suuntaan tai toiseen, niin silloin isän mielipiteen pitäisi ratkaista päätös. Siinä ei ole mitään järkeä, että "arpa" saa ratkaista aborttipäätöksen mieluummin kuin isä, jolle päätös voisi olla koko elämän kannalta ensiarvoisen tärkeä.

Ihmissuhteet testi: Oletko fiksu mies?

Seuraavat kysymykset selvittävät, oletko fiksu mies. Valitse kuhunkin kysymykseen parhaiten itseäsi kuvaava vaihtoehto.

1. Pitäisikö armeijan olla tasa-arvon nimissä pakollinen myöskin naisille?
a) Ei. Miehen velvollisuus on puolustaa naisia.
b) No, olisi varmaan ja voihan tuollaisen ajatuksen heittää joskus huumorilla ilmaan, mutta on parempi pitää naiset tyytyväisinä ja sanoa ei.
c) Tottakai.

2. Pitäisikö isällä olla enemmän sananvaltaa aborttipäätöksen teossa, koska vastuukin lapsista kuuluu molemmille vanhemmille?
a) Ei, koska abortti on naiselle niin suuri päätös, että hänen tulee saada päättää siitä yksin.
b) No, pitäisi varmaan, mutta sitä ei kyllä kannata naisille yrittää selittää, tai voi pesän saanti vähentyä.
c) Ilman muuta.

3. Onko prostituutio lähinnä yksi valintamahdollisuus lisää naisille?
a) Ei. Prostituutio on naisia halventavaa ja naiskauppaa vastaan tulisi taistella kaikin voimin.
b) Onhan se, mutta siitä on syytä olla hiljaa naisseurassa, jotta mahdollisuudet sekstailuun säilyisivät.
c) Tietenkin.

4. Pitäisikö tasa-arvoon kuulua alempitasoisten miesten seksimahdollisuuksien parantaminen?
a) Ei. Jos mies ei pysty naista iskemään, niin olkoon sitten ilman.
b) Pitäisi tietenkin, mutta sitä ei kannata sanoa ääneen tai pian on itsekin alempitasoinen.
c) Totta Mooses. Milloin ne vaikeat kysymykset tulevat?

5. Pitäisikö lakeja muuttaa tekemällä naisille tyypillisistä, kärsimystä aiheuttavista tai muuten rikollisista teoista rangaistavia(esim. nalkuttaminen, prostituutio) niin, että vankien sukupuolijakauma tasottuisi?
a) Ei. Miehet tekevät lähes kaikki rikokset, joten he joutavat istumaan vankilassa
b) No, olisihan se tasa-arvoista, varsinkin kun ottaa sen, miten paljon kärsimystä nalkutus aiheuttaa, mutta hulluhan minä olisin, jos tuollaisen sammakon suustani päästäisin.
c) Toki. Älä kysele tyhmiä.

6. Suurin osa työtapaturmista sattuu miehille. Pitäisikö naisille varata puolet vaarallisista töistä?
a) Naisen paikka ei ole vaarallisissa töissä. Tosi miehet hoitavat vaaralliset hommat.
b) Kyllä varmaan, jos tasa-arvoa haetaan, mutta esittäkööt muut miehet tuon ajatuksen. Minä en halua vaarantaa saantimahdollisuuksiani.
c) Sehän on selvä kuin pläkki.

7.) Pitäisikö tasa-arvon vuoksi paljon suurempi osa terveydenhuollon resursseista kohdistaa miehiin, koska miehet kuolevat aikaisemmin?
a) Ei. Miesten ennenaikaiset kuolemat ovat heidän omaa syytään.
b) Juu kyllä, mutta minä en suotu tuota sanomaan ääneen, sillä naiset kannattaa pitää tyytyväisinä.
c) Kyllä. Tämä oli helpoin tietokilpailu mihin olen koskaan osallistunut. Sainko täydet pisteet?

Vastaukset kommenttiosastolla.

Sukupuoliroolit televisiossa

Kauniitten ja rohkeitten ja muitten vastaavien sarjojen roolitus vastaa naisten päiväunien ihanteita. Pääosamiehet, kuten Ridge ja Thorny ovat moraaliltaan ja yksiavioisuussitoutuneisuudeltaan valioyksilöitä. Siis aivan päinvastaisia miehiä, kuin millaisia heidän markkina-arvoteorian ennusteen mukaan pitäisi olla. Ridge kuvataan viriilinä miehenä, jonka ympärillä parveilee muotiyrityksen malleja, mutta koska Ridgen moraali on niin korkea, niin ainut valinnan mahdollisuus hänelle on: Brooke vai Taylor? Kun Ridge sitoutuu, niin hänet saa kammettua pois tolaltaan ja uskottomaksi vain katalilla juonilla.

Siinä missä miehistä annettu kuva on täysin epävastaava todellisuuden kanssa, niin naiset sitävastoin ovat varsin arkisia kaunista ulkonäköään lukuunottamatta, jotta tavallinen nainen pystyisi samaistumaan heihin. Päinvastoin kuin todellisessa elämässä, sarjojen naiset eivät ole koskaan huolestuneita omasta ulkonäöstään. Sarjojen naiset vain ovat kauniita ilman ongelmia. Sarjoja katsova nainen oppii äkkiä sarjojen sanoman ja alkaa uskoa siihen itsekin: Miesten uskollisuus ja yksiavioisuus ovat ihan vain miehestä kiinni - miehen markkina-arvolla ei ole vaikutusta miehen käyttäytymiseen.

Monissa sarjoissa, kuten Melroce Placessa, sukupuoliroolit on paljolti käännetty päälaelleen. Naiset ovat agressiivisia, juonittelevia ja kilpailullisia, kun taas miehissä on enemmän empatiaa. Ulkonäöltään näyttelijät sen sijaan ovat täysin perinteisten roolien mukaiset: Naiset hyvin naisellisia ja miehet miehekkäitä. Naisten naisellinen ulkonäkö antaa heille mahdollisuuden käyttäytyä miehisellä tavalla ilman, että heistä tulee kammottavia. Samalla tavalla miesten miehisyys antaa heille mahdollisuuden empatiaan ilman, että heistä tulisi nössöjä.

Mainoksissa minua häiritsee se, että paksun höpsön roolit menevät aina miehille. Se antaa miehistä sellaisen virheellisen kuvan, että he ovat paksuja höpsöjä. Esimerkiksi taannoisessa mainoksessa, jossa isä kuunteli lapsen laulua kännykkä kourassaan koulun juhlassa välittäen laulun nuhaiselle äidille. Tai mainoksessa, jossa paksu höpsö mies vetelee tussilla viivoja seinään ja mainos sanoo, että tuo on normaalia käytöstä kolme vuotiaalle. Vaadin paksuja höpsöjä naisia mainoksiin hölmöilemään, jotta minäkin pääsen nauramaan.

Lapsettomuus valintana

No niin, nyt on sitten Minttukin nähty televisiossa. Mintun esiintyminen ja argumentointi oli varsin onnistunutta. Mintun tyyli vastasi aika hyvin hänen kirjoituksistaan saamaani kuvaa. Olemus oli yhdellä sanalla kuvattuna pelottava, kuten kirjoituksensakin. Verrattuna muihin "ylifiksuihin" keskustelijoihin, Minttu oli terävä ja hyvin asiat tiivistävä. Muut keskustelijat asettivat sanansa niin, ettei kukaan varmasti loukkaannu, siinä missä Minttu sai ainakin kerran aikaan pienen hiljaisuuden haastavilla vertauksillaan. Yhteenveto: Hyvä televisioesiintyjä, erosi piristävästi poliittisella epäkorrektiudellaan ja tiivistetyllä argumentoinnillaan(molemmat osittain netistä imettyinä?). Vaikutti livamaailmaan siirrettynä älykkäältä, mitä ei välttämättä täällä netissä havaitse, koska vertailuympäristö on vaativampi. Jään odottelemaan avoliittopäiväkirjan ilmestymistä.

Lapsettomuudessa valintana on luonnollisesti ongelmana se, että se voi olla vain harvojen naisten "herkkua". Jo nykyään vähälapsisuus on tehnyt Suomen väestörakenteen kestämättömäksi pitkällä tähtäimellä. Jos lasten määrä laskee edelleen, on mielenkiintoista nähdä, miten yhteiskunta tukee tai patistaa naisia lasten tekemisen pariin. Luultavasti kannustamalla naisia ottamalla rahaa alempitasoisilta miehiltä ja antamalla sitä synnyttäjille. Helpointa olisi tietenkin vain kieltää ehkäisy ja abortit, sekä edistää kiihkouskonnollisuutta.

Pitäisikö jokaisen synnyttämistä aikovan olla hyvin vankassa parisuhteessa ja miettiä projektiaan 20 vuotta eteenpäin, jotta hän voisi saattaa lapsen maailmaan turvallisin mielin? Jos noin toimittaisiin, niin jo nyt alhainen syntyvyys romahtaisi olemattomaksi. Toisaalta, monista sattumalapsista, parisuhteettomista lapsista ja muista epämääräisissä olosuhteissa kasvaneista lapsista kasvaa useimmiten ihan normaaleja aikuisia. Ennen vanhaan, monissa muissa maissa ja uskonnollisissa piireissä on käytäntönä vain synnyttää mahdollisimman paljon lapsia miettimättä syntymisympäristöä. Luultavasti on vain parasta kehittää yhteiskunnan tukirakenteita vanhempikanditaattien liiallisen kelpoisuuden arvioinnin sijaan. Kelpoisuudessa kun voi olla vikana pienet, mutta merkitykselliset kasvatusperiaatteet.

Maailmanlaajuisesti ajatellen liika lapsellisuus on suurempi ongelma kuin lapsettomuus. Maapallolla olisi luultavasti monta ongelmaa vähemmän pohdittavina, jos ihmisiä ei olisi niin paljoa. Yksilön, yhteiskunnan ja maailmanlaajuinen etu ovat usein ristiriidassa keskenään, niin kuin tässäkin asiassa. Kenen etu tulisi asettaa etusijalle?

Kuka meistä on sinkku?

Nykyään on paljon sinkkusarjoja, bailaavia sinkkuja ja epätoivoisia sinkkuja. Voiko sinkku sanaa käyttää kaikista yksineläjistä tai onko tuota sanaa järkevä käyttää kaikista yksineläjistä ja voiko ihmisellä olla epämääräisiä suhteita niin, että hän pysyy sinkkuna? Vanhan ajan ihmisluokittelut eronneineen ja leskineen eivät vastaa nykypäivän vaatimuksia. Olisi keksittävä uudet käyttökelpoisemmat luokittelut.

Mikä on sinkun ja vanhanpiian/pojan välinen ero? Milloin sinkku muuttuu vanhaksipiiaksi vai voiko hän olla sitä alunperinkin. Voiko 18-vuotias olla vanhapiika? Voiko 72-vuotias olla sinkku? Minä määrittelisin sinkun niin, että kyseessä on yksin tai sekalaisissa suhteissa elävä n. 18-40-vuotias henkilö, jolla on aktiivista sosiaalista elämää ja yritystä saada kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Jos yritys ja toivo ovat menneet, niin kyseessä on vanhapiika/poika. Naisissa on määritelmäni mukaan enemmän sinkkuja ja miehissä enemmän vanhoja poikia, koska naisilla on miehiä enemmän toivoa ja sitä myöten yritystä.

Sinkut elävät sinkkuelämää, mikä tarkoittaa nautintokeskeistä elämää perhe-elämän vastuukeskeisyyden sijaan. Sinkku ottaa nautintonsa sieltä mistä saa, hylkää huonot kokemukset taaksensa ja suuntaa kohti uusia seikkailuja. Sinkun elämän huippuhetki on perjantai-illan pohjien otto, jolloinka koko maailma on hänelle avoin. Tuskan hetkiä ovat sunnuntait ja juhlapyhät, jolloinka yksinäisyys lyö lävitse ja haikailu oman kullan perään alkaa.

Ikiliikkujasinkut pyrkivät suhteeseen, mutta eivät viihdy suhteissa, jolloinka he pyrkivät takaisin sinkuiksi jne. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Sinkkuelämän suurin varjopuoli on se, että sitä ei voi jatkaa loputtomiin. Jossain vaiheessa tulee stoppi ja silloin on syytä olla hyvä kumppani etsittynä. Valitettavasti monet pitkän linjan sinkut ovat nukkuneet parhaat markkina-arvovuotensa ohitse, jolloinka valittavaksi jää enää tähteitä - verrattuna sinkkuvuosien huippuyksilöihin. Markkina-arvonsa voi ulosmitata sinkkuiluun ja huvituksiin tai pitemmän linjan satsauksena perheeseen ja jälkeläisiin. Jotkut harvat pystyvät yhdistämään nuo kaksi asiaa menestyksellisesti.

Millaisen lapsen haluaisitte?

Jos teillä olisi lapsi ja teillä olisi mahdollisuus kasvattaa tuosta lapsesta mieleisenne, niin millainen tuosta lapsestanne tulisi? Tähän kysymykseen on tietenkin helppo vastata, että "tulkoon millainen tulee, rakastan häntä joka tapauksessa", mutta sellainen vastaus ei ole kovin mielenkiintoinen keskustelun kannalta. Reunaehdoksi asetan myöskin sen, että lapsesta on tultava "tavallinen", ei supersuoriutuja.

Jos lapsi olisi tyttö, niin kasvattaisitteko hänestä monilapsisen perheen kotiäidin vaiko ehkäpä lapsettoman uranaisen? Harrastaisiko hän paljon seksisuhteita, vai tyytyisikö kenties vain yhteen mieheen? Olisiko hän innokas feministi vai kanatyyppinen miesten mielistelijä? Ottaisiko hän miehekseen tylsän insinöörin vai sytyttävän, mutta vähemmän säntillisen muusikon? Katsoisiko hän miehiä kunnioittavasti, vai pitäisikö hän heitä potentiaalisina sikoina?

Jos lapsi olisi poika, niin kasvattaisitteko hänestä mitään kaihtamattoman menestyjän, vaiko filosofisen ajattelijan? Olisiko pojalla sadoittain naissuhteita, vaiko pelkästään vaimo? Olisiko poika naisten perässä juokseva hurmuri, vaiko työhön ja tulevaisuuteen keskittyvä puurtaja? Kuinka tärkeänä pitäisitte sitä, että pojasta ei tulisi naisten kanssa menestymätöntä alempitasoista miestä? Olisiko naisia seksiin käyttävä mies parempi kuin naiseton alempitasoinen mies? Olisiko poika kiltti ja naisia arvostava, vaikkakin huonosti naisten kanssa pärjäävä, vaiko lähinnä omaa tyydytystään hakeva menevä mies?

Kun arvostelemme miehiä ja naisia, niin meidän tulee muistaa, että heistä on tullut sellaisia, millaisiksi heidät on kasvatettu. Onko oikein kasvattaa pojasta alempitasoinen kiltti mies tai ylempitasoinen naisia omien halujensa tyydyttämiseen käyttävä mies? Onko tärkeää se, miten omalla pojalla menee, vaiko se, miten hän sopeutuu yhteisöllisyyden hyväksi toimimiseen? Millaiset lapset minä sitten kasvattaisin? Tytöstä kasvattaisin sen tylsän, mutta hyvätuloisen insinöörin vaimon, jolla olisi runsaasti lapsia. Pojasta kasvattaisin naisten parissa menestyvän miehen. Kasvatusmetodini olisivat siis evolutiivisesti aika optimaalisia, mutta eivät välttämättä tyttöäni maksimaalisesti onnellistavia tai poikani kohtaamia naisia onnellistavia. Voidaan siis ajatella, että jälkeläisten määrän maksimoivat kasvatusstrategiat eivät ole naisten onnellistumisen kannalta edullisia.

Blogien kommentointia

Sinulle jota en tunne valittelee, että mistään ei löydä yhtä älyllisesti rajoitteista sakkia, kuin festareilta. Hän oli yrittänyt opettaa jollekin häiskälle kottipeliä, mutta häiskä ei tiennyt, onko Kuningas suurempi kuin Jätkä(tässä vaiheessä tämän blogin keskivertolukija alkaa raapia otsanahkaansa ja tuumaa puoliääneen: "Kumpi niistä sitten on suurempi?). En ole kauhean yllättynyt. Jos joku haluaa laittaa vielä festareista paremmaksi, niin minun suositukseni on kokeilla armeijaa. Jaahas, niinpä tietenkin, Tiramisunkin voi löytää festareilta.

Asiaan hiukan liittyen, miksi ihmeessä heviblogien, kuten hevikankaan pitää olla mustalle pohjalle niin epämääräisesti syherrettyjä, että niitä on lähes mahdoton lukea hermojaan menettämättä? Onko maailman heviliitto antanut määräyksen ,että: "Jos kirjoitatte blogia, niin pohjan pitää olla musta ja kirjoituksen epäselvää söherrystä". Onko noissa piireissä epäcoolia pitää blogia, josta voi saada jotain selvää? Vai kuuluvatko noiden blogien pitäjät siihen festarikävijöiden mainittuun osaan, joiden sanomisista ei ole mitään tarvettakaan saada selvää?

Lumi kirjoittaa: "Minusta Ilkka, Markku, Tommi ja kumppanit eivät ole parisuhteissa MAT:n vuoksi vaan pikemminkin siitä huolimatta. MAT:n perusteesien lausuminen kovalla äänellä ( samaan aikaan pukeutuneena säkkiin ja ripotellen tuhkaa päälleen & itseruoskintaa harjoittaen ) ei johdata ketään parisuhteen virvoittavien vetten ääreen." Jos ihminen osaa arvioida markkina-arvonsa realistisesti ja kykenee sitten valitsemaan itselleen markkina-arvoaan vastaavan kumppanin tai jos ihminen tarvittaessa kykenee nostamaan markkina-arvoaan tarpeellisilla toimilla ennen kumppanin valintaa, niin silloin Markkina-arvoteoriasta on ollut hyötyä. Mitä noitten Erektuslaisten menneitä tapahtumia muistelen, niin sieltä voi löytää toimintaa kummallakin noista markkina-arvoteorian suosittelemista tavoista: Sekä markkina-arvonsa hyväksymistä, että itsensä kehittämistä kelpaavammaksi.

Portti naisten maahan arvelee, että markkina-arvo riippuu katsojasta. Toki vaikkapa riippuliitimellä voi olla aivan eri arvo eri katsojille. Toinen ei maksaisi sellaisesta penniäkään, kun taas toinen maksaa siitä käyvän hinnan. Markkina-arvo määräytyy saadun hinnan mukaan. Ihmisen hinta parisuhdemarkkinoilla koostuu niistä yleisesti hyvinä ja tavoiteltavina pidettävistä ominaisuuksista, joita "saadulla" kumppanilla on, kuten tervejärkisyys, hyvähampaisuus, hyväryhtisyys, varakkuus, huumorintajuisuus, ahkeruus, hyväihoisuus, hyväitsetuntoisuus jne.

Lisää juttua Markkina-arvoteoriasta

Portti naisten maahan kysyy, miksi henkilö voi tuntea vastenmielisyyttä korkeamarkkina-arvoisempia kumppaniehdokkaita kohtaan? Mieleeni tulee pari mahdollista selitystä: 1) Naisten käsitys omasta markkina-arvostaan muodostuu toisinaan siitä, kuin tasokkaita kiinnostuneen oloisia miehiä hänen ympärillään pyörii. Tasokkaiden kiinnostuneen oloisten miesten pörrätessä ympärillä naiselle tulee sellainen(realistinen tai kuviteltu) olo, että koska noin tasokkaat miehet ovat minusta kiinnostuneet, niin silloinhan minulla on oikeasti mahdollisuudet vielä parempaan, jolloinka kukaan noista miehistä ei tunnu riittävän hyvältä, vaikka ihan tietoisella järjellä ajateltuina noiden miesten pitäisi olla riittävän tasokkaita. 2) Kumppanin valinnassa on oleellista valita omaa markkina-arvoaan vastaava henkilö, jotta itse ei joutuisi huonon kohtelun kohteeksi suhteessa. Useimmilla nuorilla naisilla olisi mahdollisuus saada tasokas mies, jos he suostuisivat tekemään kaikki kotityöt ja katsomaan miehen syrjähypyt läpi sormien. Vastenmielisyys korkeamarkkina-arvoisempaa kumppaniehdokasta kohtaan voi tulla siitä, että ihminen alitajuisesti ymmärtää, että suhdeongelmien tai jätetyksi tulemisen riski on liian suuri saaliin suuruuteen verrattuna.

Kuka tarvitsee markkina-arvoteoriaa? Monet sanovat, että he vain tapasivat ihanan kumppanin, eivätkä he ole tarvinneet markkina-arvoteoriaa mihinkään. Ihmiset, joilla on korkea markkina-arvo ja realistinen käsitys markkina-arvostaan, eivät tosiaankaan tarvitse sitä välttämättä mihinkään. Miljardööri, joka on ostamassa asuntoa, ei juurikaan välitä asuntojen hinnasta - hän vain ottaa sen asunnon, joka häntä miellyttää. Markkina-arvon tuntemisesta voi olla hyötyä niille, joilla on huono markkina-arvo tai epärealistinen käsitys markkina-arvostaan. Nykynaisille tyypillistä on epärealistisen korkea käsitys markkina-arvostaan tai se, että he luulevat seksimarkkina-arvoaan yhtäsuureksi parisuhdemarkkina-arvonsa kanssa, mistä seuraa toistuvia jätetyksi tulemisia ja huonosti suhteessa kohdelluksi tulemisia, jotka taas johtavat ennen pitkään katkeroitumiseen.

Miehille tyypillinen tilanne on huono markkina-arvo, siihen liittyvä kokemattomuus, virheelliset haavekuvat ja ymmärtämättömyys niiden tarvittavien ominaisuuksien päälle, joita naiset todella arvostavat. Miehille heidän oikea markkina-arvonsa selviää aika kätevästi menemällä naisten pariin, tekemällä iskuyrityksiä ja katsomalla, mihin eväät riittävät. Osa miehistä on kuitenkin ujoja, joille ei kerry tarvittavaa iskukokemusta ja tietoa siitä, mihin omat rahkeet todella riittävät. Kokemattomuus nostaa kynnystä lähestyä naisia ja laskee markkina-arvoa edelleen. Ujo mies alkaa elämään kuvitelmissaan, että "kyllä hän varmaan kelpaisi, jos hän vain uskaltaisi". Lisää sumua kasvoille tuo naisten levittämä propaganda siitä, että he arvostavat kilttejä ja siistejä miehiä ja halveksivat väkivaltaisia, uskottomia pukkeja. Ujo mies ei ymmärrä, miten tärkeää itseluottamus ja karisma on naisille miehessä.

Miehen pitää naisille kelvatakseen ymmärtää, että hänen markkina-arvonsa tulee olla kohtuullisen hyvä ja jotta hänen olisi mahdollisuuksia parantaa tuota markkina-arvoaan, hänen tulisi tietää, mistä oleellisista ominaisuuksista tuo markkina-arvo koostuu. Mies oppii 5 minuuttia markkina-arvokirjoituksia lukemalla enemmän oleellisia asioita naisille kelpaamiseen liittyen, kuin mitä hän oppisi lukemalla sata vuotta naisten lehtiä tai kuuntelemalla sata vuotta naisten ohjeita omista preferensseistään. Kokematon mies ihmettelee, miten ihmeessä hän on ilman naista, kun taas kaikilla hänen tietämillään pukeilla, väkivaltaisilla miehillä ja sovinistisioilla on ainakin ollut nainen. Eivät naistenlehdet tai naiset kerro tuosta asiasta koskaan totuutta. Kiltteys, uskollisuus, hakkaamattomuus, naisten kunnioittaminen tai kotitöihin panostaminen ei auta juuri yhtään naisten hankinnassa. Nössö ei kelpaa kenellekään.

Markkina-arvoteoria on pop

Parisuhdemarkkina-arvoteoriaa on käsitelty ja pohdittu useissa eri blogeissa sekä nyysseissä. Mikä on Markkina-arvoteorian anti verrattuna perinteisempiin suhdeselitysmalleihin? Miksi perinteiset selitysmallit soveltuvat huonosti moniin markkina-arvoteorin kattamiin tilanteisiin?

Mitä parempi markkina-arvo henkilöllä on, sitä tasokkaamman kumppanin hän pystyy itselleen hankkimaan ja sitä enemmän hänellä on liikkumavaraa suhteessa. Esimerkiksi ammattijääkiekoilija korkeamarkkina-arvoisena pystyy hankkimaan tasokkaan tyttöystävän ja sen lisäksi pystyy "vaatimaan", että vaimo tekee kaikki kotityöt, muuttaa miehensä mukana paikkakunnalta toiselle, katsoo syrjähypyt läpi sormien jne. Joku vähemmän tasokas mies pystyy saavuttamaan joko a) tasokkaan tyttöystävän tai b) liikkumavaran suhteessa, mutta ei molempia.

Suhteitten kariutumiset johtuvat toisinaan markkina-arvojen tai markkina-arvokäsitysten muutoksista. Kun naisesta tulee missi, kuten Lolasta tai Vanessasta, niin hänelle avautuvat nousseen markkina-arvon myötä mahdollisuudet aivan eri tasoisiin miehiin, kuin mitä heidän edellinen poikaystävänsä oli. Samalla tavalla hyvin nuori kaunis tyttö, joka on aloittanut suhteen "naapurinpojan" kanssa, havahtuu täysi-ikäisyyden ja baarielämän myötä korkeaan markkina-arvoonsa, joka antaa hänelle mahdollisuuden sitouttaa paljon jännittävämpi ja sytyttävämpi mies, kuin mitä naapurinpoika on.

Perinteiset selitysmallit eivät ota huomioon markkina-arvoa, tai ehkä sen julkituonti on vain poliittisesti epäkorrektia. Markkina-arvoselityksen mahdottomuuden sijaan on keksittävä muita selityksiä: Kasvoimme erillemme, meillä ei yhtäkkiä ollutkaan enää mitään yhteistä, kaikki asiat kumppanissani alkoivat ärsyttää. Ihmissuhdekeskusteluja lukiessaan huomaa, miten vaikeaa naisille on perustella kiltin, tylsän ja kunnollisen miehen jättämistä. Hakkaavan ja ryyppäävän sian jättäminen on paljon helpompaa, koska sellaisen miehen jättämiseen on olemassa korrektit selitykset.

Markkina-arvoteoria on monille vaikea käsittää, koska he luulevat, että sen soveltaminen perustuu lähinnä vain tietoiseen pohdintaan. Tosiasiassa ihmiset arvottavat kaikki tapaamansa potentiaaliset suhdekumppanit alitajuisesti sekunnin murto-osissa. Nuo alitajunnan laskelmat näyttäytyvät tietoisuudessa erilaisina tunteina. Alitajuinen markkina-arvolaskenta on se pohja, josta ihmisen käyttäytymistä ohjaava tunteet kumpuavat. Markkina-arvoteoria tuo julki tietoisuuteen tuon tunteiden syntymekanismin. "Ahaa, minusta tuo ihminen tuntuu tylsältä ja vastenmieliseltä. Alitajuntani on siis laskenut, että hänen markkina-arvonsa on minulle liian alhainen ja viestittää siitä tietoisuuteeni tunteiden avulla. Kiitos alitajunta, kuinka ystävällistä."

Pikku pähkinöitä purtavaksi

1. Miksi jääkaapin takaosa maalataan usein mustaksi?

2. Olet soutelemassa järvellä. Sinulla on mukana veneessä tykinkuula. Heität sen järveen. Nouseeko veden pinta, laskeeko se vai pysyykö ennallaan?

3. Merellä neljä alusta kulkee yhtä lujaa, samaan suuntaan ja yhtä kaukana toisistaan. Yksi aluksista on hävittäjä, toinen miinanraivaaja ja kolmas lentotukialus. Millainen on neljäs alus?

4. Olutsäiliöstä, joka on kuution muotoinen ja jonka jokainen sivu on 5 kilometriä pitkä(iso säiliö siis) hörpitään olutta 200 tuopin(0,5 litraa) sekuntivauhdilla. Kuinka pitkäksi aikaa säiliössä riittää olutta? Vastaus kysymykseen mieluummin arvioituna, kuin laskettuna.

5. Kaikkihan tietävät, että peili kääntää kirjaimet eri suuntaan vasemmasta oikeaksi. Miksi peili ei käännä kirjaimia ylösalaisin?

6. Ennen muinoin USA ja Kanada arvostivat toistensa dollareita alakanttiin. USAssa Kanadan dollarista sai 90 senttiä ja Kanadassa USAn dollarista sai 90 senttiä. Maiden rajan vieressä, mutta eri puolella rajaa oli kaksi saluunaa, joissa olut maksoi 10 senttiä. Saluunassa USAn puolella oli oluesta pitävä mies. Hän osti oluen USAn dollarilla ja pyysi vaihdossa Kanadan dollarin. Hän joi oluen ja käveli sitten Kanadan puolelle, maksoi uuden oluen Kanadan dollarillaan ja pyysi vaihdossa USAn dollarin. Lopulta mies oli ympäripäissään ja taskussa oli edelleenkin yksi USAn dollari kuten juomista aloitettaessa. Kuka maksoi herran oluet?

7. Miksi lähes kaikissa numeroissa on kolmonen?

8. Kuinka mies voi harrastaa turvaseksiä kolmen naisen kanssa, jos hänellä on vain kaksi kondomia?

Elättinaiset

Uusi ja lupaavan kypsän oloinen blogi Portti naisten maahan pohtii kysymystä naisten elättiydestä: "Elättinaisia toki on olemassa, se ei ole myytti. Myytti on se, että hyvin usein ei viitata siihen osaan naisista, jotka ovat elättejä vaan kaikkiin naisiin. Ikään kuin naisissa olisi sisään rakennettu odotus siitä, että mies elättää ja että juuri siihen tarkoitukseen he hakevat miestä." Oleellista tasa-arvossa ja elättiydessä on saada yhtäläiset mahdollisuudet kummallekin sukupuolelle. Kaikki naiset eivät halua olla prostituoituja, eivät halua jäädä pois asepalveluksesta tai ruveta eläteiksi, mutta jos joku nainen haluaa joitakin noista asioista, niin hänellä on niihin paljon paremmat mahdollisuudet kuin miehillä keskimäärin. Se on epätasa-arvoista.

"Joskus köyhä mies nai rikkaan naisen. Kumpi silloin elätti ja ketä? Elättäjänaisia oli tietenkin vähemmän kuin elättäjämiehiä, mutta onko tuo ihmekään yhteiskunnassa, jossa katsotaan, että naisen ei oikeastaan ole hyvä elättää itseään. Jos nainen kasvaa pienestä pitäen siihen, että miehet elättävät, onko se ihme, jos hän aikuisena todellakin odottaa miehen elättävän itseään?" Ei se ole todellakaan ihme, enkä minä siitä naisia syytäkään, vaan epätasa-arvoista järjestelmää, joka sallii sen käytännössä lähinnä vain naisille. Ihan samalla tavalla minä ja muut miehet käyttäisimme hyväksi epätasa-arvoisia etuja, jos niitä meille suotaisiin. Miehille pitäisi olla yhtälailla mahdollisuuksia mennä naimisiin sydänsairaiden mummojen kanssa.

"Oletan ja toivon, että kotiäidit olisi laskettu ulos elättinaisten kategoriasta. He eivät tietenkään käy ansiotöissä, mutta tekevät oman osansa perheen eteen, varsinkin, jos lapsia on useita. Kyllä lasten- ja kodinhoito työstä käy ja varsin arvokkaasta työstä vieläpä." Tottakai kodinhoito käy arvokkaasta työstä. Miehillä pitäisi vain olla samanlaiset mahdollisuudet jäädä kotiin tuosta vaan ja sanoa vaimolle: "Minä jään nyt koti-isäksi, hanki sinä perheelle elanto."

"Olen kuullut myös sellaisen urbaanin legendan, että mies haluaisi elättää naista tunteakseen olevansa mies. Että mies voisi hermostua ja vapista, jos kumppani ansaitsee enemmän. Sellaisessa tilanteessa lienee naisen syy, jos suostuu vähänkin elätettäväksi?" Ei tietenkään. Työttömällä miehellä pitäisi vain olla samanlainen mahdollisuus antaa naisensa tuntea itsensä naiseksi palkkatyössään ja jäädä itse pölyhuiskua heiluttelemaan.

Prostituution puurot ja vellit

Hesarin pääkirjoitusosastolla Anneli Sundberg käsittelee prostituutiota tavalla, jossa syyt ja seuraukset menevät sekaisin: "Tuskin Suomessa ihan pian vallitsee tilanne, jossa äiti kysyy ylioppilasjuhlassa tyttäreltään: "Pyritkö oikeustieteelliseen vai rupeatko prostituoiduksi?" Ei varmaan vallitsekaan. Kuinka pian Suomessa vallitsee tilanne, jossa isä kysyy pojaltaan vastaavasti, ryhtyykö poika ylinopeuksien ajajaksi tai kannabiksen myyjäksi? Ei kai kukaan vanhempi kysele lapsiltaan ryhtymistä rikolliseen, moraalittomaan ja laajasti tuomittavaan toimintaan. Jos nopeusrajoitukset olisivat korkeammat ja kannabiksen myynti olisi sallittua niin isä saatttaisi kysyäkin nuo kysymykset. Jos prostituutio olisi hyväksytty, moraaliseksi luokiteltu ja laillinen ammatti, niin vasta silloin siitä olisi käytännössä vaihtoehtoiseksi ammattivaihtoehdoksi.

"Toistaiseksi ei missään ole todistettu, että prostituutio lisäisi naisten arvostusta ja valinnanvapautta yhteiskunnassa. Kuka nyt kauppatavaraan kovin syvällisiä tunteita tuhlaisi – eräitä merkkiautoja ehkä lukuun ottamatta." Miten niin ei ole todistettu? Tottakai uudet valinnanmahdollisuudet lisäävät valinnavapautta. Pitääkö se jotenkin erikseen todistaakin? Arvostuksella Anneli tarkoittaa ilmeisestikin naisten hintaa. Se on totta, että jos prostituutiosta tulisi hyväksyttyä ja halpaa, niin naisten hinta laskisi. Se olisi kuitenkin ihan hyvä tasa-arvon kannalta, sillä naisten hinta on tällä hetkellä paljon miesten hintaa korkeampi.

"Miehet eivät ilmeisesti käsitä, kuinka loukkaavaksi nainen saattaa kokea härskit hintatarjoukset." Toki käsittävät, mutta ei seksin puutteessaan jaksa välittää. Toisaalta, loukkaavuus ei tule tarjouksesta sinänsä, vaan liian alhaisesta tarjoushinnasta. Menepä tarjoamaan tosissasi jollekin taulumaalarille 1 euro hänen vaivalla maalaamastaan taulusta, niin hän loukkaantuu suuresti.

"Silti olisi kiinnostavaa nähdä, miten nuoret miehet reagoisivat, jos heidän hintaansa tavan takaa kyselisi joku jo kukkeimmat päivänsä ohittanut, turpea, röyhkeä ja juopunut nainen, joka pärskyttäisi sylkikuplia heidän silmilleen ja hamuilisi lompakkoaan. Kokisiko mies sen nöyryyttäväksi ja ihmisarvoaan alentavaksi? Löisikö hän?" Onpas surkeita kysymyksiä. Tuonhan voisi käydä vaikka itsekin empiirisesti testaamassa. Voin kyllä vastatakin: Löisikö mies? Miksi ihmeessä, mieshän olisi imarreltu. Kokisiko mies sen alentavaksi? Ei tietenkään, vaan kohteliaisuudeksi. Miten mies reagoisi? Mies olisi ilosta mykkänä, koska saisi seksiä ja rahaa samalla kertaa.

"Luultavasti seksipalvelujen osto olisi kielletty ajat sitten, jos kuka tahansa mies voisi koska tahansa joutua kohdelluksi prostituoituna." Tämähän on jo vuoden huumoripläjäys. Anneli käsittelee prostituutiota täysin feministisen diskurssin tahallaan tai täysin ymmärrystä vailla.

Lööpeissä on ollut viime päivinä juttua 16-vuotiaasta prostituoidusta tytöstä. Noita juttuja lukiessa mieleen nousee taas kysymys vapaan tahdon olemassaolosta. Tyttöä pidetään lähes viattomana uhrina, jonka paha parittaja on vääryydellä houkutellut prostituutioon. Onko noitten kaikkien kirjoitusten tarkoitus tehdä hyvin selväksi, että naisilla ei ole vapaata tahtoa, älyä, eikä järkeä? Miksi parittajalla on ollut vapaa tahto, mutta tytöllä ei?

Ihmissuhdeblogit

Blogimaailmaan on tullut lupaavilta vaikuttavia, naisten kirjoittamia, ihmissuhdeaiheita käsitteleviä blogeja, kuten Afroditen vapaa maailma ja Naiskansalaisen Diary. Vanhempia samoja aiheita käsitteleviä mielenkiintoisia blogeja ovat ainakin Siiveniskuja, Parisuhde ja Tiramisu. Mitä eroja noilla naisten kirjoittamilla ihmissuhdeaiheitakin käsittelevillä blogeilla on verrattuna vaikkapa Trio Erektuksen ydinryhmän samoja aiheita käsitteleviin blogeihin?

Ensinnäkin, mitä olen suoraan lukenut tai rivien välistä tulkinnut, niin noitten naisblogien kirjoittajat ovat kaikki varsin älykkäitä ja vähintäänkin kohtuullisen kauniita. Ainakin vähintään keskitasoa kummallakin saralla ja sitäkautta varsin hyvin sijoittautuneita markkina-arvoasteikolla. Trio Erektuksenkin porukka on keskimääräistä älykkäämpää(kuten ilmeisestikin lähes kaikki blogiyhteisön kirjoittajat), mutta ulkonäöltään ja markkina-arvoltaan sekalaisempaa porukkaa. Naisblogien kirjoittajat kertovat ihmissuhteista suurelta osin omiin kokemuksiinsa perustuen, siinä missä Erektuslaiset pyrkivät käsittelemään asioita pääasiassa yleisemmällä tasolla.

Kaikkia ovat varmaan kuulleet sanonnan: "Suutarin lapsilla ei ole kenkiä". Mitä itse olen maailmaa tarkkaillut, niin tuo sanonta osuu hyvin usein kohdalleen. Jos tuo sanonta pitää paikkansa blogikirjoittajien asiantuntemukseenkin liittyen, niin naisblogien kirjoittajat todellakin ovat ihmissuhdealan "suutareita", sillä heillä ei ole "kenkiä" ihmissuhderintamalla - päinvastoin kuin Erektuslaisilla, joille ongelmat ovat olemassa lähinnä vain teoreettisella tasolla.

Kumman henkilön luo menisitte kalastusoppiin? A) Naisen, jolla on hieno virveli, hieno kalastuvene ja jolla on iso kala koukussaan tämän tästä, mutta joka ei saa sitä koskaan nostettua kuiville? Naisen, joka joko pyytää niin isoja kaloja, että vapa katkeaa tai joka valittaa sitä, että pienemmissä kaloissa ei riitä syötäväksi asti ja joka vain mielessään toivoo hartaasti, että tulisi jonain päivänä niin viisaaksi, että pystyisi kelpuuttamaan nuo pienemmätkin kalat? vai B) Miehen, jolla on mato-onki ja soutuvene ja joka vetää tyytyväisenä silliä sillin perään?

Vapaa tahto?

Filosofit ja teologit ovat miettineet vuosituhansia kysymystä ihmisen vapaasta tahdosta? Samaa asiaa pohditaan myöskin härnäämö-blogissa. Tuosta kysymyksestä voi tehdä monimutkaisen, mutta asia itsessäänhän on varsin simppeli, joten käsitellään nyt tuo asia pois päiväjärjestyksestä, jotta filosofit ja teologit voisivat keskittyä seuraavat parituhatta vuotta johonkin toiseen yhtä polttavaan ongelmaan.

Oleellista vapaan tahdon kysymyksessä on keskittyä mielekkäisiin kysymyksiin. Mielettömiä, mutta mielekkäiltä vaikuttavia kysymyksiä pohtiessa aika kuluu, mutta valmista ei tule. Oleellisia kysymyksiä ovat lähinnä a) "Voiko ihminen toimia omia halujaan vastaan ja missä määrin ja b) Voiko ihminen toimia omia kuviteltuja etujaan(laajasti käsitettynä) vastaan ja missä määrin? Vastaus kysymykseen A on "jossain määriin, mutta paljon kuviteltua pienemmässä määrin" ja vastaus kysymykseen B on "teoriassa kyllä, mutta käytännössä lähes olemattomissa määrin."

Vapaan tahdon tila - ymmärrettynä niin, että tuolla käsitteellä on mielekäs merkitys - on se, jossa ihminen pohtii asioita tietoisesti ne tunne ja viettivaikuttimistaan mahdollisimman hyvin irrottaen. Ihminen voi pohtia vaikka: "a)Söisinkö jäätelöä, b)söisinkö paskaa vai c)enkö syö mitään" Jos ihmisellä olisi vapaa tahto, niin hän voisi valita noista minkä vaihtoehdon tahansa. Vaihtoehdossa A hän noudattaisi nälkäviettiään, vaihtoehdossa B hän toimisi etuaan vastaan ja vaihtoehdossa C hän ohittaisi nälkäviettinsä ja toimisi omaksi edukseen edistääkseen laihdutustaan.

Erona eläimeen ihmisellä on vapaan tahdon mahdollisuutena toimia viettejään vastaan, jos nuo vietit johtavat huonoon lopputulokseen pitkällä tähtäimellä. Tuon vapaan tahdon mahdollisuuden suuruus riippuu ihmisen tahdon voimakkuuden suuruudesta verrattuna hänen viettinsä voimakkuuteen. Jos ihmisen on impulsiivinen, voimakasviettinen ja heikkotahtoinen, niin hänellä ei juurikaan ole vapaata tahtoa. Maailmassa ei olisi juurikaan lihavia ihmisiä, jos ihmisillä olisi vapaa tahto. Ihminen voi siis toimia jossain määrin vapaan tahdon mukaan omaa viettiään vastaan, mutta ei käytännössä juuri ollenkaan omaa kuviteltua etuaan vastaan. Ihmisellä on siis hiukan vapaata tahtoa, mutta kuitenkin paljon vähemmän, kuin mitä yleisesti luullaan ja miten lainsäädäntöteknisesti on päätetty.

Bimbot ja kanat

Lumi kirjoittaa blogissaan: "On myös eri asia olla naiivi kuin olla bimbo, ainakin minusta. Minun vokabuläärissäni bimbon kirjoihin pääsee ensinnäkin sellainen nainen, joka käyttää kaikkein kehnoimpia keinoja taktikoidessaan miesten parissa. Tarkoitan nyt ( iästä riippumatta ) naista, jonka mielestä pikkutyttömäinen hupakkous ja räpsyripset ovat naisellisuuden ainoa ja todellinen ilmentymä." En tiedä missä mielessä Lumi käyttää sanaa "kehno", mutta minun mielestäni räpsyripset ja hupakkous on kaikkein tehokkain tapa vaikuttaa miehiin.

Miesten suuri haave on tuntea itsensä vahvaksi ja järkeväksi naiseensa verrattuna. Räpsyripsisyys, hupakkous ja muut vastaavat ominaisuudet naisessa viestivät miehelle, että nainen ei yritä kilpailla miehen kanssa vahvuudessa ja järkevyydessä, mikä taktiikkana tehoaa miehiin ylivoimaisesti parhaiten. Nainen voi olla kana luonnostaan tai omaksumansa strategian ansiosta. Kaikista eniten miehiin pystyvät tekemään vaikutuksen sinällään älykkään naiset, jotka ovat omaksuneet kanamaisen tyyliin, kuten Marilyn Monroe, Goldie Hawn tai oikeastaan miltei kaikki huippunäyttelijättäret.

Modernit suomalaiset naiset eivät halua olla kanoja. Se on heidän mielestään naisia alentavaa käytöstä. Miesten tulisi arvostaa heidän itsenäisyyttään, koulutettuuttaan ja älykkyyttään. Valitettavasti miehet eivät arvosta noita ominaisuuksia, jos ne eivät ole liittyneinä sopivassa määrin omaksuttuun bimbon tai kanan rooliin. Miehet saattavat toki sanoa, että he arvostavat koulutettuja, itsenäisiä ja älykkäitä naisia, mutta he tekevät sen lähinnä mielistelläkseen. Tai kyllä miehet tarkoittavat sitä oikeastikin, mutta tuosta sanomisesta jä pois mielessä ajateltu sivulausejatko: "...kunhan nuo naiset eivät yritä päteä tuolla kolutettuudellaan ja älyllään, vaan suostuvat olemaan kanoja ja bimboja".

Naiset halveksivat bimboja ja kanoja ja useimmiten myös kuvittelevat, että miehet yhtyvät heidän halveksuntaansa. Kuvittelu siitä, että miehetkin halveksivat bimboja tulee tietenkin siitä, että kun nainen tokaisee jossakin juhlissa närkästyneenä, että: "Tuokin nainen on aivan kauhea kana, liehittelee joka miestä ja nauraa heidän tyhmille jutuilleen", niin mies hymisee itsekseen jotain hyväksyvään sävyyn, mikä saa naisen kuvittelemaan, että mies on asiasta samaa mieltä. Naisten halveksunta kanoja kohtaan johtuu tietenkin siitä, että kanoilla on mahdollisesta tyhmyydestään huolimatta taito ja halu saada miehet kiinnostumaan itsestään. Ja minäkuvan kannalta on tietenkin parempi leimata kanat ja bimbot tyhmiksi, kuin hyväksyä omat miehiin vaikuttamisen keinot huonoiksi.

Epälineaarisuusteoria

Batcat esittelee oman epälineaarisuusteoriansa vaihtoehdoksi parisuhdemarkkina-arvoteorialle. Ensiksi Batcat kertoo taustainformaationa syitä markkina-arvoteorian hylkäämiselleen: "Oma taitoni herättää kiinnostusta oli viimeisimpänä sinkkukautenani aivan sietämättömän korkea, mutta siltikään en ollut enimmän aikaa tyytyväinen. Iskemään kun tulivat enimmäkseen ihmiset, joista en ollut vähääkään kiinnostunut. Jälkeenpäin ajatellen se ei ollut edes suuri ihme. Hyvin usein tein bilettämäänlähtöpäätöksen hyvin lyhyellä varoitusajalla ja biletysvaatteiksi haalin pikavauhtia jotain silloisen kaverini vaatekaapista löytynyttä. Eikä kaverini maku tosiaankaan ollut läheskään sama kuin omani. Saatoin myös lähteä bilettämään täysin arkivaatteissa." Tuossa ei ole mitään yllättävää. Havaitut ilmiöt ovat minulle varsin tuttuja baarielämästä.

Ensinnäkin, kaikki naiset joutuvat baareissa lähes yksinomaan ei-toivottujen iskuyritysten kohteiksi. Siihen ovat osaltaan vaikuttamassa "tuntemattoman miehen syndrooma" ja naisten baareissa käyttämät pinnallisemmat ja tiukemmat kriteerit. Tuntematon baarissa iskemään tuleva mies vaikuttaa naisista alempitasoiselta kuin oikeasti onkaan, koska a) tuntemattomuus alentaa miehen tasoa naisen silmissä ja b) iskemisyritys alentaa miehen tasoa samalla tavoin. Tietenkin kaikki tuo näennäinen tason alenema on hiukan omituista, koska baarissa ollaan useimmiten toisille tuntemattomia ja pyritään iskemään naisia. Naiset eivät kuitenkaan pyri korjaamaan tuota taso-arviovääristymää, vaan toimivat sen aiheuttamien tunnesignaalien mukaan, mikä aiheuttaa luonnollisesti sen, että juuri kukaan iskemään tuleva mies ei vaikuta riittävän kelvolliselta. Sitten poistutaan baarista todeten: "Ei siellä ollut ketään hyviä miehiä".

Naiset käyttävät iskutilanteissa myöskin erilaisia kriteereitä, kuin tutustuessaan potentiaalisiin kumppaneihin pitemmän kaavan mukaan. Pitemmän kaavan mukaan tutustuessaan naiset arvostavat "oikeita" pitkäaikaisessa parisuhteessa merkityksellisiä ominaisuuksia, kuten sitä, miten mies toimii arkitilanteissa. Tutustuessaan miehiin baarissa, nainen etsii vaistonsa ohjaamana parhaan geeniperimän omaavaa siittäjää sen kunnollisen ja markkina-arvoltaan soveliaan miehen sijaan. Siinä missä gigolot rulettavat baareissa, niin heillä ei pitemmässä kaavan mukaisessa tutustumisessa olisi useinkaan mahdollisuuksia samoihin naisiin, koska heidän moniavioinen luonteenlaatunsa tulisi vääjäämättä ennenpitkään ilmi. Jos tapaatte naisen, joka sanoo, että: "Baareista ei löydy ketään ja jos löytyy, niin ne jotka löytyvät, ovat kelvottomia renttuja", niin voitte minun puolestani hymyillä vienosti.

Batcat korostaa epälineaarisuusteoriassaan mieltymysten merkitystä markkina-arvon sijaan: "Ratkaisevia toisessa vaiheessa ovat yleensä toisen mieltymykset, mielenkiinnon kohteet ja arvomaailma." Nuo ovat oleellisia asioita kumppania valitessa, mutta arvelisin niiden merkityksen olevan 20% luokkaa, siinä missä markkina-arvon merkityksellisyyden osuus on 80%. Otetaan esimerkiksi autot: Vanhan Porchen ja ison Volvon markkina-arvo voi olla sama, vaikka Porche olisikin perheelliselle käytännössä varsin arvoton ostos. Tällaiset vertailut saman markkina-arvon, mutta täysin erilaisen käyttöarvon omaavista autoista edustavat harvinaista ääritapausta. Ylivoimainen enemmistö autoista on "tavallisia" perheautoja, joilla on hiukan toisistaan poikkeavampia ominaisuuksia. Joku kiihtyy paremmin, toisella on kiiltävämmät pellit, kolmannella on mukava ajaa jne. Silloin kun valitaan autoa tavallisten perheautojen joukosta, niin ylivoimaisesti tärkein seikka on auton markina-arvo miellyttävyyden tai käytännöllisyystekijöiden sijaan. Jos ihmisellä olisi mahdollisuus valita mikä tahansa alle 15 000 euroa maksava auto, niin hän ottaisi itselleen lähelle tuon maksimin maksavan auton, vaikka 5000 euroa maksavissa autoissa löytyisikin paremmin hänen mieltymyksiinsä sopiva punainen ja ralliraidoilla varustettu yksilö. Ja vaikka hän haluaisikin nimenomaan punaisen ja ralliraidoilla varustetun auton, niin siltikin hän ottaisi tuollaisista autoista sen kalleimman mahdollisen. Mieltymykset ovat merkityksellisiä ja joissain melko harvoissa tapauksessa ratkaisevan merkityksellisiä, mutta eivät kuitenkaan kokonaisuus huomioiden likikään niin merkityksellisiä kuin markkina-arvo.

Kiltit miehet

Millainen on kiltti mies? Siitä keskustellaan jälleen kerran Elleissä. Onko kiltti mies nössö, saamaton, flegmaattinen, riitelemätön, lyömätön, heikkotahtoinen, asioistaan puhumaton ja katsooko hän koko ajan vaimoonsa miettien, mitähän vaimo haluaisi hänen tekevän seuraavaksi?

Kiltillä miehellä voi olla tietenkin monenlaisia kiltteyteen liittymättömiä ominaisuuksia, kuten ahkerruus tai laiskuus. Oleellista kuitenkin on, että kiltti mies on tottelevainen ja kuuliainen vaimoaan kohtaan pyrkien toteuttamaan tämän jokaisen toiveen riitelemättä, vastaan hangoittelematta ja omista haluistaan tinkien. Eikö tuollainen kumppani tai ystävä sitten kuulosta ihanteelliselta? Ihminen, joka toteuttaa toiveitasi omista haluistaan tinkien? En ole kuullut miesten valittavan, että heidän vaimonsa olisi liian kiltti. Mikä kilteissä miehissä sitten on vikana?

Kilteissä miehissä on vikana naisten näkökulmasta se, että naiset haluvat toisaalta miehen, joka toteuttaa heidän toiveensa ja toisaalta johtajauroksen, joka ei toteuta toiveita, vaan vaatii muita toteuttamaan hänen toiveensa. Mies ei voi olla yhtä aikaa kiltti ja johtajauros. Ongelma on hiukan samankaltainen kuin että nainen vaatisi, että miehen on oltava yhtä aikaa sekä pitkä että pätkä. Se ei tietenkään ole mahdollista.

Koska naiset eivät voi olla täysin tyytyväisiä kiltteihin miehiin tai johtajauroksiin, niin he yrittävät saada suhteissaan johtajauroksia käyttäytymään kiltimmin ja kilttejä miehiä vastusta antavammin. Kiltteydessä on naisten näkökulmasta lähinnä se vika, että kiltteys ei ole seksuaalisesti sytyttävää. Usein kuvio meneekin naisilla niin, että ensin otetaan sytyttävä johtajauros ja kun hän ei tottele, niin "kasvetaan" kiltin miehen ottamiseen, joka taas osottautuu liian kiltiksi, jolloinka lohtua haetaan johtajaurokselta jne. Ei ole helppoa olla mies.