Optimistit ja pessimistit

Marko Ahtisaari kirjoittaa blogissaan(pahoittelen suomennuksen laatua, mutta en pysynyt täysin kärryillä Markon tekstin pointtien suhteen) bloggaamisen oikeudenmukaisuudesta käsitellen Clay Shirkyn artikkelia. Markon mielestään alhainen kynnys blogin aloittamiseen on välttämätön, mutta ei riittävä edellytys tasapuolisuuden takaamiseksi. Blogihuipulla pysyminen on dynaamista kilpailua, jossa ei voi jäädä lepäämään laakereillaan. Blogimaailman uusien tulokkaiden ongelmaan olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. Vastustuskyky manipuloinnille on myöskin oikeudenmukaisen systeemin edellytys, mutta se ei riitä, sillä jokainen kykenee kuvittelemaan systeemin, jossa ei ole manipulointia, mutta joka on kauhea useimmille siihen osallistuville.

Tärkeä kysymys: "Mitkä periaatteet osoittaisivat, että blogimaailma olisi oikeudenmukainen institutionaalinen rakenne?" Metakysymys: "How would we justify these principles to each other?"

On olemassa yleinen käsitys, että pessimistit näkevät mukin puoliksi tyhjänä ja optimistit puoliksi täytenä. Mutta onko asia tosiaan noin? Miksi lasin puolityhjyys olisi huono ja pessimistinen asia? Jos lasi on puolityhjä, niin silloinhan se on ollut joskus täysi ja on syytä olla tyytyväinen jo juotuun puolikkaaseen. Puolitäydellä lasilla ei hohdokasta menneisyyttä täytenä lasia. Voi olla, että ainetta ei riitä enempää kuin puoleen lasiin tai että juojalla on rahat loppu. Se tekee juojasta hyvin masentuneen henkilön.

Traditionaalisen pessimistin on näinä iloisina aikoina yhä vaikeampi pysyä onnettomana. Onneksi on keksitty pessimistin muki.

Potilas menee ohitusleikkaukseen tatuoinnin "I love women" kanssa(jalassaan) ja kun hän tulee pois, jalassa on jäljellä tatuointi "I love men".

Bloggaaminen ja tietokoneen ääressä istuminen jäykistää nivelet, rappeuttaa lihakset ja voi aiheuttaa ongelmia arkipäivän välttämättömistä askareista selviämiseen. Apu on kuitenkin lähellä.