Profeminismi, harvojen aate

Tästäkin blogista graduineen tuttu Jouni Varanka kertoo Kepa-lehdessä profeminismin periaatteista. Jounilla näyttää olevan suunnilleen sama tavoite kuin minullakin: "Unelmani on, että voisin sanoa olevani ammattifeministi, tasa-arvosetä"

Profeministiksi tuleminen kuulostaa vaikealta: "Varanka kuitenkin sanoo, ettei profeminismiä voi löytää, vaan se on pitkällinen prosessi, jossa tulee vastaan monia tunnetiloja - ja jatkuvasti tasapainoillaan oman vallankäytön kieltämisen ja syyllisyyden välissä."

"Varankan mukaan on tärkeää osoittaa, etteivät kaikki miehet kannata esimerkiksi prostituutiota." Enhän minäkään kannata prostituutiota. On väärin, että miehet joutuvat maksamaan seksistä siinä missä naiset saavat ilmaiseksi.

Profeminismi ei vedä massoja puoleensa: "Ryhmä on jaksanut toimia, vaikka aktiiveja onkin vain vajaat kymmenen. Varanka selittää, että kyseessä on globaali ilmiö. "Esimerkiksi Yhdysvaltain kansallinen profeministinen järjestö on toiminut 70-luvun lopulta asti, ja heilläkin on parhaimmillaan ollut vain pari tuhatta jäsentä.""

"Suomalaista miestutkimusta Varanka kritisoi siitä, että se on perinteisesti keskittynyt "kurjuustutkimukseen", eli huono-osaisiin miehiin. Miesten valtaverkostoja ja vallankäyttöä ei sitten olekaan tutkittu oikeastaan yhtään. "Populaariin keskusteluun tämä heijastuu vieläkin sellaisena miesraukat -asenteena. Alistamista ja vallankäyttöä ei taas esitetä niin selvästi miehiin liittyvänä." Käsittääkseni feministit ja naistenlehdet vertaavat aina naisten asemaa ylempitasoisiin miehiin, eivät koskaan alempitasoisiin miehiin. Keillä miehillä muka oikein on valtaverkostoja?

Tässä lapsellisille lastenhuonemallia 70-luvulta.

Leijuva ukko ja Google-ehdotus.

Vuoden huonoimmat domainnimet ovat tässä ja tässä.