lauantaina, maaliskuuta 20, 2004

Alempitasoisten miesten ideologia

Man-listalla on ollut keskustelua alempitasoisten miesten ideologiasta. Tässä otteita keskustelusta itse itseäni lainaten.

Minä en sinällään vastusta useimpia feministien tärkeimmistä tavoitteista. Haluan vain, että alempitasoisten miesten sorrettu asema otetaan myöskin huomioon tasa-arvoa käsiteltäessä. Olen käsittänyt asian niin, että Suomi on sitoutunut tasa-arvon käsitteeseen politiikassaan. Minä väitän, että nämä minun ajatukseni toteutuessaan johtaisivat suurempaan tasa-arvoon kuin mihin feministien ajatukset toteutuessaan johtaisivat.

Jos kuvitellaan, että puolella miehistä olisi vaimo ja rakastajatar, niin toiselle puoliskolle miehiä ei jäisi naista ollenkaan. Ei ole tasa-arvomielessä oikein, että rajallinen hyödyke jakaantuu epätasaisesti, koska kyse on kuitenkin miehen elämän tärkeimmästä peruspilarista ja koko elämän perustarkoituksesta. Sitä, että joillakin miehillä on enemmän kuin yksi nainen, ei voi tasa-arvon näkökulmasta perustella oikein mitenkään.

En kuitenkaan kannata pakkoparitusta, vaan erilaisia keppejä ja porkkanoita. Esim, kun alempitasoiselle miehelle laittaa miljoonan takataskuun, hänelle yllättäen alkaa löytymäänkin rakastuneita naisia. Eräs mahdollisuus olisi verottaa ylempitasoisia miehiä sekä naisia ja siirtää rahat alempitasoisille miehille. Toki tuollaista veromallia vastaan voi argumentoida monellakin tavalla, mutta tuskin kuitenkaan niin, etteikö se olisi tasa-arvoisempi kuin nykyinen malli. Ja jos ehdotukseni kerran on tasa-arvoistava ja feministit kannattavat tasa-arvoa, niin loogisestihan silloin feministit kannattavat ehdotustani tai ainakin harkitsevat sitä vakavasti.

En varsinaisesti syytä feministejä, vaan vetoan siihen, että feministit kannattavat tasa-arvoa. Jos he kannattavat tasa-arvoa, niin silloinhan he kannattavat myöskin sellaisia muutoksia, jotka karsivat naisten etuja. Jos he taas vain näyttelevät kannattavansa tasa-arvoa, niin he joutuvat näissä keskusteluissa myöntämään sen. Ja jos feministit joutuvat myöntämään, että he eivät oikeasti kannata minkään sortin tasa-arvoa, vaan pelkästään naisten kuviteltuja etuja, ollaan jo paljon paremmassa asemissa, missä eturyhmäpolitiikat ovat toisiaan vastaaan. Niin kauan kuin yhteiskunnassa on illuusio siitä, että femistit kannattavat tasa-arvoa, miesten asemaa on vaikea parantaa juuri mitenkään.

Janne Vainio:
"Näen lähtökohtaisesti vaarallisina kaikki "luokkakantaiset" yritykset nimetä jokin tietty erityinen "sorrettu ryhmä" ylitse muiden...poliittisessa keskustelussa pitäisi mielestäni välttää sen laatuista retoriikkaa, että jotkut ovat luusereita."
Asioista on mahdoton puhua, jos niitä ei nimetä. Alempitasoisten miesten ahdinko johtuu juuri siitä, että ihmiset eivät tiedä heidän olemassaolostaan. Jos alempitasoisten miesten asemaa ei nosteta pöydälle, heidän asemansa vain huononee entisestään "haaremisoituvassa" yhteiskunnassamme.

Míelestäni miehen pitäisi pystyä nimenomaan myöntämään olevansa luuseri. Nykyinen tilannehan vaatii sen, että miehen pitää esittää jotain muuta kuin luuseria, vaikka kaikki tietävät hänen olevan luuseri. Luuseriudesta voi vitsailla, mutta sitä ei voi sanoa vakavasti ääneen. Miehen pitäisi voida olla luuseri naisrintamalla ilman, että miehen tarvitsee sitä hävetä. Naiset voivat olla huonommassa asemassa vaikkapa palkka-asioissa niin, että heistä tulee myötätuntoa saavia uhreja tai vihaisia tasa-arvon perään huutelijoita, eikä hävettäviä luusereita. Suhdeasioiden luusereittenkin pitäisi päästä samaan asemaan ja häpeästään eroon.

Ei kommentteja: