Halusivatko naiset tosiaan mennä töihin?

Angry Harry kirjoittaa naisten "alistetusta" asemasta 100 vuotta sitten:

Meille on pitkään syötetty propagandaa siitä, että naiset on alistettu jäämään kotiin. Tosiasiassa, työ on viime aikoihin asti ollut suurimmalta osaltaan todella epämiellyttävä kokemus. Suurin osa miehistä lähihistoriassa on työskennellyt sietämättömissä olosuhteissa kaivoksissa, myrkyllisillä rakennustyömailla, maaseudulla ilman koneapua, tehtaissa 16 tuntia putkeen ja armeijassa joskus vuosia poissa kotoa.

Työpaikoillaan miehet olivat alistettuina pomoilleen enemmän kuin heidän vaimonsa kotona. Työelämä ei ollut mukava paikka olla. USAssa vain 6% naisista kävi töissä vuonna 1900. Vuonna 1936 kysyttiin Gallup, pitäisikö naisten käydä töissä, jos heidän miehensä pystyvät elättämään heidät ja ylivoimainen enemmistö niin miehistä kuin naisistakin sanoi ei. Vuosien 1860 ja 1930 välillä työssäkäyvien naisten osuus laski 75 prosentista 10 prosenttiin ja sitä pidettiin huimana edistysaskeleena naisille.

Kuningatar Victoria vuonna 1870: "Feministeille tulisi antaa kunnon piiskaus. Kun naiset epäseksualisoivat itsensä tasa-arvoisiksi miesten kanssa, heistä tulee vihattavia ja inhottavia olentoja, jotka eivät ansaitse miesten suojelua."

Feministit jaksavat muistuttaa, kuinka naiset pakotettiin jättämään työnsä raskaaksi tultuaan viisikymmentä vuotta sitten. Voitteko kuitenkin kuvitella, mitä yhteiskunnalle olisi tapahtunut, jos miljoonat miehet olisivat jääneet työttömiksi noina aikoina ja toisissa perheissä molemmat olisivat olleet töissä? Yhteiskunta olisi ollut täynnä rikollisuutta ja väkivaltaa.

Vuonna 1853 naisten ja lasten työskentelytunnit oli rajattu aamukuuden ja iltakuuden väliin. Miesten työnteolle ei ollut rajoitteita, mutta miehiä sai pakottaa tekemään pitempiä työpäiviä.

Miehen raiskaus ei ole rikos Skotlannissa.