Väkivaltaiset kasvatusmetodit

Blogistanissa on nuossut esiin ikuisuuskeskustelu fyysisen väkivallan käyttämisen oikeutuksesta kasvatukseen. Asiasta kirjoittaa mm. Tiedemies. Oma mielipiteeni asiasta on ensinnäkin se, että pelkkään teoreettiseen puoleen keskittyvät pohdiskelut eivät vie juurikaan asiaa suuntaan tai toiseen, vaan kaivavat helposti yhä syvempiä poteroita väkivaltaisen kasvatuksen totaalikieltäjien ja sallivampien välille.

Oleellisin kysymys on ehkäpä väkivaltaisen kasvatuksen vaikutukset lapseen. Aika usein näkee sen suuntaisia mielipiteitä, että kaikenlainen väkivalta aiheuttaa lapsissa traumoja tms. ja että tuollaisista lapsista ei kasva henkisesti tasapainoisia. Mikä taas johtaa loogisesti siihen loppupäätelmään, että vanhan kansan ihmisistä miltei kaikki ovat henkisesti epätasapainossa. Kuitenkaan mitään tutkimuksia erilaisten lievästi väkivaltaisten kasvatuskeinojen vaikutuksista erilaisiin lapsiin ei ole olemassa, eikä sellaisten tekeminen ole varmaan mahdollistakaan. Ja toisaalta, jos väkivaltaisella kasvatuksella kasvaa lapsi A ja väkivallattomalla kasvatuksella lapsi B, niin millä perusteilla voidaan väittää, että toinen lapsi on parempi tai terveempi kuin toinen, vaikka he olisivat erilaisia?

Myös vanhemmissa ja lapsissa on eroja. Jos kykenevä vanhempi helpon lapsen kanssa(tai lapseton henkilö) opastaa kyvytöntä vanhempaa vaikean lapsen kanssa siten, että "lapsen kasvatus onnistuu aivan mainiosti ilman väkivaltaa", niin onko tuollaisilla neuvoilla uskottavuutta? Monilla vanhemmilla on kuitenkin lyhyt pinna, eikä kärsivälliyyttä tai kykyä ojentaa vaikeaa lasta väkivallattomasti. Tai jos he yrittävät sitä, niin sitten he eivät saa lasta kuriin ja lopputulos on huonompi kuin väkivallattomalla kasvatuksella? Voisiko sanoa, että lievästi väkivaltainen kasvatus voi olla onnistunut käytännön valinta lapsesta ja vanhemmasta riippuen ja johtaa lopulta väkivallatonta kasvatusta parempaan lopputulokseen? Jos ei, niin miten tuo asian voi todistaa? Onko kyse lähinnä uskon asiasta?

Kenellä on monopoli määritellä, millainen lapsesta pitäisi tulla? Pitääkö lapsesta tulla menestyvä, maksimaalisen lisääntymiskykyinen, onnellinen, hyvä muita kohtaan vaiko jotain muuta?

Uusintalinkki aiheeseen, Britanniassa lievästi väkivaltainen kasvatus on sallittua. Tuleeko Britannian lapsista suomalaisia lapsia henkisesti epätasapainoisempia?

Lastensuojelun keskusliitto puhuu kekseliäästä kasvatuksesta.

Ilta-Sanomien nettikysely aiheesta.

Poliittisesti epäkorrekti kirjoittaa:

Miksi siis kahvikupin ääressä keskustelu on oikeampaa tai arvokkaampaa elämää, kuin IRC:ssä tai jonkun blogin kommenttipalstalla keskustelu? Miksi ajatustenvaihto koneen välityksellä ei ole "oikeaa elämää"?

Itsekin olen pohtinut, miksi "kone-elämästä" tulee huono omatunto, vaikka itsestä se tuntuisikin useimmiten mukavimmalta tavalta viettää aikaa? Minä en saa helposti yhtä paljon irti sosiaalisesta elämästä kuin nettailusta. Monille ihmisille on vaikea uskoa, että tällainen kommunikaatiotapa on hauskaa. Ja kun useimmat eivät usko, niin itsekin alkaa epäilemään omaa hauskuuttaan netin parissa.