Parisuhdepelien moraali

Tylsyyden multihuipennuksesta alkoi parisuhdepelien moraaliakin sivuava keskustelu:

Yksi syy (ei siis tekosyy, joita taannoin luettelin), miksi en voi lähestyä naista, on se ettei minulla ole mitään perusteita tehdä niin. Jos nainen on kiinnostava, niin olen luultavasti ihastunut häneen; Kuitenkin tuo kiinnostavuus tulee ainoastaan mielikuvistani ja naisen ulkonäöstä; Ulkonäöllä ei tietenkään voi perustella lähestymisyritystä, sillä eihän tässä nyt tietenkään pinnallisia sikoja haluta olla. Mielikuvat taasen ovat pelkkiä mielikuvia, eikä niillä ole mitään totuuspohjaa. Tietysti toista ihmistä lähestytään siksi, että toinen on kiinnostava, mutta toisen kiinnostavuuden määrittelemiseksi pitää ensin tuntea tuota henkilöä vähäsen. Siis olen umpikujassa: Minulla ei ole "oikeutta" lähestyä yhtään ketään omasta mielestäni.

Tuosta pätkästä käy ilmi eräs ATM:n perusongelma: Haitalliset skeemat naisteniskentään liittyen. Omia vaikuttimia ja niiden moraalisuutta pohditaan liikaa ja lopputuloksena omat mahdolliset iskuyritykset nähdään lopulta aina moraalittomina, mitä ne vallitsevassa diskurssissa ja tiukasti tarkastellen kyllä ovatkin. Samalla kun ATM pohtii tuollaisia pitkälle meneviä pohdintoja, öyhöttäjä ajattelee: "Onpas hyvännäköinen kinkku - tahtoo pillua." Ja sitten öyhöttäjä hommaa itselleen pillua ja sekä öyhöttäjä ja tyttö ovat tyytyväisiä.

Sinisen kirjan marginaali kirjoittaa asiasta seuraavasti:

Minä siis valitsen tietoisesti itselleni huonoimman vaihtoehdon, joka on vetäytyminen pelistä kokonaan. Näin juuri siksi, että kuvatunlaiseen tilanteeseen ei kerta kaikkiaan ole ratkaisua, jolla ei jollain tasolla päätyisi tuottamaan vahinkoa jollekulle, eikä minun käsityksessäni itsestäni ole sijaa tietoisesti valitulle moraalittomalle toiminnalle.

Hyvä. Nyt tullaan moraalikysymysten alueelle. Voidaan kysyä, onko ihmisen hyväksyttävä sellainen moraali, joka estää häntä saavuttamasta omia päämääriään parisuhdepeleissä? Kuvitellaan tilanne, että mies halua naissuhteita mahdollisimman monen naisen kanssa ilman sitoutumista. Jos tuollainen mies toimii vallitsevan moraalin mukaan ja kertoo rehellisesti ja tiedostavasti halunsa, niin hän ei saa noita monia naissuhteita. Miksi tuon miehen pitäisi hyväksyä moraali, joka sopii muille, mutta ei hänelle itselleen?

Nainen joka hakee sitoutumista kannattaa vallitsevaa moraalia, jossa aikeet kerrotaan rehellisesti. Hän kannattaa sitä siksi, että hänelle tuollaisesta moraalista on vain hyötyä - ei hän voita mitään valehtelemalla. Vallitsevaa moraalia pidetään yllä naisten markkina-arvoedun voimin. Naisilla on tavara jota halutaan ja siksi he voivat määritellä säännöt.

Parisuhdepelien moraalista tulisi ymmärtää, että kyseessä on vallassa olijoiden yksipuolisesti sanelema moraali. Kyse ei ole mistään jumalallisesta sanasta, vaan ihan periaikaisesta vallan tuomasta edusta. Pitäisikö sitten miehen, joka on muutenkin alistettu toimija parisuhdemarkkinoilla kunnioittaa tuollaista vallanpitäjien sanelemaan moraalia ja tuntea huonoa omaatuntoa sen rikkomisesta. Mielestäni ei. Ja vielä vähemmän siksi, että mitään miettimättömät öyhöttäjät tai tiedostomattomat pelimiehet (vrt. Poikamies) hallitsevat kenttää osaltaan siksi, että ATM:en kuuliaisiin päihin on istutettu vallanpitäjien (naisten) toimesta toiminnan lamauttava moraali, joka edustaa lähinnä rakenteellista vähäosaia sortavaa väkivallan muotoa.

Ja jos jonkun moraalin haluaa parisuhdepeleihin ottaa mukaan, niin "älä tee toiselle mitään sellaista, jota et soisi itsellesi tehtävän" on ihan hyvä moraaliohje. Jos siis suot sen, että naiset voivat huijata sinut suhteisiin ilman sitoutumisaikomusta, niin sinähän voit tehdä sen saman sitten naisillekin. Ikivanhan moraaliohjeen pyhittämänä.