Mahdollisuuksien merkitys elämässä menestymiseen
Amerikan siteeratuimmassa sosiologisessa artikkelissa Robert K. Merton väittää, että ihmisten biologiset, persoonalliset tai arvoihin liittyvät eroavuudet eivät selitä eroa rikollisten ja kunnon ihmisten välillä. Rosabeth Kanter puolestaan väittää, että miesten ja naisten välisiä eroja kunnianhimoisuudessa työn suhteen ei voida selittää heidän välisillä eroillaan. Kanter ei usko sukupuolierojen olemassaoloon, vaan selittää naisten kunnianhimottomuuden tai ihmissuhteisiin keskittymisen olevan seurausta heidän rajoittuneista mahdollisuuksistaan. Loic Wacquantin käsityksen mukaan gheton asukkaat ovat pohjimmiltaan samanlaisia kunnon ihmisiä kuin muutkin. He vain joutuvat ottamaan elämästään irti sen, minkä niissä puutteellisissa oloissa suinkin kykenevät.
Sosiologeilla näyttää muutenkin olevan tapana selittää epätasaiset lopputulemat ideologisen egalitarisminsa kautta epäreiluista sosiaalista eduista johtuviksi.
Viisikymmentä vuotta sitten Amerikan japanilaiset olivat vähiten valtaa omaava ryhmä Amerikassa. Sukupolvea myöhemmin he olivat siirtyneet lähellä huippua palkka- ja statushierarkiassa.
Maanomistajat toivat Missisipiin 1900-luvun vaihteessa muutamia satoja kiinalaisia sadon poimijoiksi, jossa heidän asemansa oli yhtä alhainen kuin alueella asuvalla mustalla väestönosalla. Muutamien vuosien kuluessa yhtään kiinalaista ei kuitenkaan ollut enää satoa poimimassa, vaan he elättivät itsensä mustaa väestönosaa palvelevina kauppiaina.
Jack Katz on puolestaan tutkinut rikollista identiteettiä ja huomannut, että rikollisuus ei useinkaan noudata utilitaristisen logiikan kaavaa. Rikollisten motiivina on hänen mukaansa usein pakonomainen tarve rikkoa sääntöjä, alistaa uhria ja hakea jännitystä rikollisista tilanteista. Miehisyyden korostamisen tarve on monien rikosten kulmakivi. Rikoksista saatu hyöty jää usein minimaaliseksi ja vankilatuomion todennäköisyys kasvaa suureksi. Mitä rikolliset sitten toimillaan hakevat? Katzin mukaan he haluavat osoittaa olevansa kovia jätkiä. Mahdollisuuksien puute voi toki olla epätaloudellisen rikollisuudenkin, kuten huumeiden käytön takana. Puutteellisiin mahdollisuuksiin voi kuitenkin vastata muutenkin kuin käyttämällä huumeita, joten selitysmallina mahdollisuuksien puute on parhaimmillaankin epätäydellinen. Mikä tärkeintä, mahdollisuuksien puute ei riitä selittämään rikosten tekemisestä saatua iloa. Sosiaaliselle tieteelle on usein ominaista nähdä rikolliset turhautuneina työväenluokan edustajina, mutta Katzin tutkimuksen valossa tuollaiselle yksinkertaistukselle ei näyttäisi olevan perusteita. ( David Rubinstein. Culture, Structure and Agency.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti