Radikaalifeminismi - lisääntyminen ja äitiys

Radikaalifeministien mielestä naisten sorto on perustavanlaatuisinta sortoa. Se on laajimmalle levinnyttä ja aihettaa eniten kärsimystä uhreilleen, vaikka kärsimys voi mennä toisinaan ohi huomaamatta sekä uhrien ja sortajien seksististen ennakkoluulojen takia.

Shulamith Firestone esitti, että kun lisääntymisen biologisista esteistä päästään eroon, miesten ja naisten välinen ero häviää. Firestone uskoi, että tuolloin kaikki sukupuoliroolit häviäisivät. Jos naisten ei tarvitsisi lisääntyä, pääasiallinen syy heidän pitämisessään kotona katoaisi. Firestone visioi androgyynisestä kulttuurista.

Firestonelle raskaus edusti barbariaa ja synnytys oli kuin "olisi paskantanut kurpitsan".

Marge Piercyn mielestä biologinen vanhemmuus ei ole välttämätöntä hyvälle vanhemmuudelle. Piercyn utopiassa perhe eliminoidaan biologisena ja taloudellisena yksikkönä.

Monien radikaalifeministien mielestä olisi kuitenkin virhe naisilta luopua yksinoikeudestaan synnyttää, koska silloin naiset luopuisivat ainoasta resurssistaan, joka pitää miehet heistä riippuvaisina. Lisääntymisteknologia vain lujittaisi miesten valtaa naisten ylitse.

Mary O´Brien ja Adrienne Rich uskoivat, että miehet ovat mustasukkaisia ja pelokkaita suhteessa naisten lisääntymisvaltaan. Mustasukkaisuus syntyy siitä tietoisuudesta, että kaikki elämä maapallolla on syntynyt naisesta.

Andrea Dworkinin mukaan on kaksi mallia, jotka selittävät, mitä on olla naisena patriarkaatissa: 1) Bordellimalli ja 2) Lisääntymisfarmimalli.

Toiset radikaalifeministit ovat esittäneet voimakkaita mielipiteitä äitiyttä vastaan, kun taas toiset ovat sitä mieltä, että puolustuksena patriarkaattia vastaan naisten ei pitäisi pidättäytyä äitiydestä.

Ann Oakleyn mukaan sellaista asiaa kuin äidinvaisto ei ole olemassa. Äidit eivät synny, ne kasvatetaan. Väite siitä, että lapset tarvitsevat biologisia äitejään on kaikkein eniten naisia alistava myytti. Oakleyn mukaan biologinen äiteys on kulttuurinen konstruktio.