Sosiaalinen vaihto

Sosiaalista vaihtoa voidaan havaita kaikkialla, kunhan ensin herkistymme tuolle käsitteelle - ei pelkästään markkinasuhteissa, vaan myöskin ystävyydessä ja jopa rakkaudessa. Sosiaalinen vaihto eroaa tärkeillä tavoin taloudellisesta vaihdosta. Sosiaalisessa vaihdossa toinen henkilö tekee toiselle palveluksen ja vaikkakin yleisenä odotuksena on jonkinlainen vastapalvelus tulevaisuudessa, vastapalveluksen tarkkaa luonnetta ei ole sovittu etukäteen. Koska sosiaalisessa vaihdossa ei ole mitään tapaa sopia soveliaasta vastapalveluksesta, vaaditaan luottamusta siihen, että toinen osapuoli täyttää oman osansa vaihdosta.

Sosiaalinen attraktio on se voima, joka saa ihmiset luomaan sosiaalisia suhteita heidän omasta tahdostaan. Yksilö attraktoituu toiseen, jos hän arvelee suhteen olevan jollakin tapaa hänelle palkitseva. Kapeammassa merkityksessään sosiaalinen attraktio merkitsee positiivisten tunteiden omaamista tiettyä henkilöä kohtaan, laajemmassa merkityksessään sosiaalinen attraktio viittaa toisen henkilön puoleensavetävyyteen mistä syytä tahansa. Henkilö, joka on attraktoitunut toisiin on myöskin kiinnostunut tekemään itsestään attraktiivisen heille. Sosiaalisen attraktion prosessi johtaa siten sosiaaliseen vaihtoon.

Ne henkilöt, jotka hallitsevat niitä palveluksia, mitä muut tarvitsevat, saavat itselleen valtaa. Tämä periaate sopii sekä hyvin intiimeihin että hyvin etäisiin tapahtumiin. Tytöllä, johon poika on ihastunut on valtaa suhteessa poikaan. Henkilöllä jolla on mahdollisuus tyydyttää toisten perustarpeita on valtaa saada vaatimuksensa lävitse.

Yksilöillä ja ryhmillä on tavoitteenaan pyrkiä kohti tasapainoa vuorovaikutuksessa. Heidän tavoitteenaan on kuitenkin hankkia korkeampi status kuin muilla ja siten prosessi johtaa samalla epätasapainoon toisella elämänalueella. Sosiaalisilla suhteilla onkin taipumuksena siirtyä samanaikaisesti kohti vastavuoroisuutta ja vaihdon epätasapainoa. Esimerkki: Poika joka on ihastunut tyttöön pyrkii tekemään itsensä attraktiiviseksi tytölle tarjoamalla hänelle palkitsevia kokemuksia tekemällä treffeillä pikemminkin sitä, mistä tyttö pitää kun mistä hän itse pitää. Attraktiosta tulee noin molemminpuolista, mutta vastavuoroisuus on saavutettu vaihdon epätasapainolla. Tytön seura kelpaa sellaisenaan, mutta pojan ei, mikä tekee tytöstä ylemmässä asemassa olevan. Vastavuoroinen attraktio, joka kuuluu suurimpaan osaan intiimeitä suhteita - avioliitoista ystävyyteen, kuten myöskin lyhyempiaikaisiin suhteisiin, on seurausta epätasapainoa kompensoivista panostuksista suhteen yhden osapuolen taholta. Henkilö joka tarjoaa palveluja, joille on kysyntää, velvoittaa muut vastavuoroisuuteen. Tarjoamalla yksipuolisia palveluja henkilö tai ryhmä kerää itselleen pääomaa, johon on mahdollista turvata palvelun arvon asettamissa rajoissa. (Peter Blau 1964, Exchange And Power In Social Life.)