Asiantuntijoiden mukaan naisilla ja erityisesti nuorilla on yhä useammin vaikeuksia tunnistaa joutuneensa seksuaaliväkivaltarikoksen uhriksi.Hoh hoijaa. Eli jos "uhri" ei ymmärrä olevansa uhri, niin soitetaan paikalle lauma feministejä vakuuttamaan, että "kyllä sinä olet uhri". Miksi täysissä järjissä oleva henkilön tulisi olla minkäänlainen uhri, jos hän ei edes koe olevansa uhri?
Men Circumcised as Adults.
The greatest disadvantage of circumcision is the awful loss of sensitivity when the foreskin is removed. . . . On a scale of 10, the intact penis experiences pleasure that is at least 11 or 12; the circumcised penis is lucky to get to 3.
The sexual differences between a circumcised and uncircumcised penis is . . . like wearing a condom or wearing a glove. . . . Sight without color would be a good analogy. . . . Only being able to see in black and white, for example, rather than seeing in full color would be like experiencing an orgasm with a foreskin and without. There are feelings you’ll just never have without a foreskin.
62 kommenttia:
- Teot kohdistuvat myös hyvin nuoriin tyttöihin. Usein takana on suunnitelmallisuutta, tyttö juotetaan huonoon kuntoon ja sitten poikaporukka vuorotellen raiskaa hänet, Valkama sanoo.
- Pahimmissa tapauksissa rikokset on jopa videoitu ja laitettu nettiin levitykseen.
Paskapuhetta. Minä en usko, että tällaista tapahtuu Suomessa.
Tuollainenko tapausko se on, kun nainen ei tiedä joutuneensa rikoksen uhriksi?
Ei saa olla noin ilkeä, pitää järjenköyhempien feministienkin jostain leipänsä ansaita. Eihän se ole helppoa kun joutuu aina tosissaan miettimään miten patriarkaalinen sorto ilmenee suomalaisten naisten elämässä ja miten hirveää jälkeä se saa aikaan. Ei ole ihme, että näistä mielikuvitussessioista tulee sitten sekametelisoppaa ja irrallisten ja ristiriitaisten hajatelmien freak-show.
Ei ole helppoa, ei. Varmaan hankaluudessa samaa luokkaa kuin saada 15 vuotias teini jälleen uskomaan, että joulupukki on oikeasti olemassa. Kyllä siinä pitää käyttää sanojen uudelleenmäärittelyä, väsytystä, toistelua, uhkailua jne. Eivätkä nekään tekniikat aina tahdo riittää.
- Kun kaikki on "normaalia" ja porno niin arkipäiväistynyt, erityisesti nuorten on vaikea tunnistaa, millainen seksuaalisuus on loukkaavaa, Näre sanoo.
- Tytöt eivät osaa vetää rajoja, milloin kyse on miellyttävästä asiasta ja milloin joku asia alkaa satuttaa.
Tämä on ihan uskomatonta, tytöt tarvii isot tytöt kertomaan mistä heidän pitää tänään loukkaantua, koska isot tytöt inhoavat miehiä. Kyllä feminismillä on hyvät lihavat päivät edessä jos tämä taktiikka lyö läpi.
Muistuipa tässä juuri lämpimästi mieleen, kun 14/15-vuotiaana nuorisoteatterin johtotähti (30-vuotias mies) juotti hyvän ystäväni humalaan, ja pani ilman kortsua ja ilman lupaa kotonaan. Ystävä naureskeli seuraavana päivänä koulussa, että olipas villiä, kun mentiin porukalla hakemaan jälkiehkäisy terveyskeskuksesta. Kukaan meistä ei tajunnut (silloin), mitä oli tapahtunut ja että se oli väärin ja laitonta.
Oireet hyväksikäytöstä tulivat paljon myöhemmin, ja enää ei naurata. Minua kuvottaa ja kaduttaa, että en ymmärtänyt, en osannut ajatella, enkä tehdä mitään ystäväni hyväksi.
Ei sen ikäiset ymmärrä tai tajua, eikä meitä ollut kukaan suojelemassa kuin me itse - ja eihän se hyvin mennyt, ei. Vanhemmat eivät tienneet mitään, eikä kukaan muukaan aikuinen. Ja nyt tulen tänne lukemaan, mitä arvon herrat ovat aiheesta kirjoittaneet, ja tuntuu niin pahalta, niin helvetin pahalta.
Kukaan ei tajunnut, ketään ei kiinnostanut, kun minä ja ystäväni olimme nuoria ja vedätettävissä, mutta voi jumalauta, jos vain voin nuorempia tyttöjä suojella nyt ja kertoa, niin sen teen ja hyvä, että tekevät muutkin.
hävetkää.
Olen itsekin osallistunut vastaavaan toimitukseen - ryypättiin kotibileissä ja pantiin kavereiden kolmistaan yhtä halukasta muijaa, lieni ehkä 18-vuotias. Ei siis mikään alaikäinen.
Ei se siitä valittanut, mutta jälkeen päin ajatellen jos olisi nostanut raiskaussyytteen tjsp. niin heikoilla oltaisiin oltu, sellaista se toimitus oli. Ja sivullisten toimesta videoitiin tietysti ja laitettiin nettiin.
Paneminen on mulle vaan niin arvokas asia, kaikista tärkein ja rakkain asia elämässä. Pitää uskoa niihin asioihin joita pitää tärkeinä ja uskaltaa elää elämäänsä.
Olen seksin takia valmis saamaan turpiini, sukupuolitaudin, menemään vankilaan tai menettämään rahaa. Vaikka tappamaan. Ne ovat pieni hinta siitä mielihyvästä. Pillu on tärkeintä.
Oireet hyväksikäytöstä tulivat paljon myöhemmin, ja enää ei naurata. Minua kuvottaa ja kaduttaa, että en ymmärtänyt, en osannut ajatella, enkä tehdä mitään ystäväni hyväksi.
Viitannet siis 'henkisiin' oireisiin? Mistä arvelet niiden johtuneen? Johtuivatko ne esimerkiksi 30-vuotiaan miehen sinänsä ulkopuolisen silmin hyvin arveluttavasta käytöksestä vai oliko kyseessä vielä tapahtuman jälkeen sitä naureskelleen ystäväsi kohtaaminen muiden ihmisten ennakkoluulojen ja moralismin kanssa? Molempia näkee.
Edellinen viesti oli Annikille.
Lisättäköön vielä, että tietenkin rikoksen kohteeksi voi päätyä henkilö tahtomattaankin ja vaikka ei pitäisi itse tapahtunutta mitenkään pahana asiana. Sen sijaan olen samaa mieltä niiden kanssa, joiden mielestä uhri voi olla vain omasta perspektiivistään. Tähän osittain liittyivät Annikille esittämäni kysymykset.
Ai niin, piti vielä ilmaisemani herbertin viestin kuvaaman valmiuden vahingoittaa toisia vastenmielisyys, mikäli se on totta. Kuvaus henkii myös ongelmien attribuoimista itsen ulkopuolelle: sen sijaan, että lähdettäisiin liikkeelle itsen muuttamisesta kysyntää vastaavaksi (jos tietyn hyödykkeen saaminen on niin tärkeää), lähdetään toisten pakottamisesta, pelottelusta ja huiputtamisesta höystettynä oman itsen vahingoittamisella.
linnulle: syyt niistä oireista on mitkä on mainittu, enkä sen enempää aio ystäväni henkilökohtaisia asioita repiä auki ja levitellä netissä. Se ei ole mikään kuriositeetti, eikä ihastuttava mahdollisuus teoreettiselle pohdiskelulle, vaan oikea todettu trauma ja kipeä asia.
Eikä ollut ensimmäinen, eikä viimeinen tyttö siitä teatterista, joita se mies oli ahdistellut ja tehnyt tekosiaan. Se sentään on mukavaa, että rikokset (niin, se oli rikos, eikä vain arveluttavaa toimintaa) ovat jo vanhentuneet, eikä mitään voi enää tehdä. Muuten tunnusmerkit olisivat täyttyneet kirkkaasti, mikä onkin aika harvinaista, ja sitä poliisi harmittelikin.
Mutta jos ainoa kiinnostava seikka tässä oli pohdiskella, että tulikohan ne oireet edes siitä, vai mikähän siinä oikeesti oli kyseessä, niin en voi mitään. Oma on sokeutenne.
Vanhemmat eivät tienneet mitään, eikä kukaan muukaan aikuinen.
Miksi? Voisi kuvitella, että tytön isä ei taatusti olisi jättänyt asiaa siihen?
14/15-vuotiaana nuorisoteatterin johtotähti (30-vuotias mies) juotti hyvän ystäväni humalaan, ja pani ilman kortsua ja ilman lupaa kotonaan.
Kyseessä oli siis voimassa olevan lain mukaan selkeä rikos, johon mainitsemasi 30-vuotias henkilö syyllistyi.
hävetkää.
Häpeämisen sijaan alan olla yhä enemmän sitä mieltä, että naisten täysi-ikäisyyden rajaa on nostettava ainakin 22:een, ja sp-yhteyden suojaikärajaa 20:een.
HS:n Ryhmäterapia-blogihan otsikoi asian niin, että Nainen ei tunnista itseään raiskauksen uhriksi.
Onko todellakin niin, että nainen ei tiedä onko hänet raiskattu vai ei, mutta feministeille paljastuu puhelinkeskustelussa varsin nopeasti, että "törkeä raiskaushan tässä on ilmiselvästi kyseessä"
"Naiset ovat nerokkaita keksiessään tapoja syyttää itseään tapahtuneesta"
Feministeillä on ainakin tähän syyttämisosuuteen takuuvarma lääke.
Tähän kaikkeen Sari Näre puolestaan löytää syyksi tietysti pornon. Ehkä kyetään määrittelemään prosenttilukukin, millä H&M:n joulunalun alusvaatekampanja on lisännyt raiskauksia.
On hiukan pelottavaa, jos kovan linjan feministit tarjoavat tällaisessa tilanteessa apua. Jos naisella on paha olo ja hän soittaa oloaan purkaakseen (RAY:n rahoittamaan) raiskauskriisikeskukseen, on varsin mahdollista, että jokin naiselle ei-miellyttävä yhdyntäkokemus nousee esiin ja myös miesvihan & feminismin siemenen kylvämiseen hetki on otollinen. Totuuden tietäminen tällaisessa tilanteessa on vaikeaa, koska feminismillä on asioista oma patenttitotuutensa.
Ongelmahan on kuitenkin todellinen. Jollakin tavoin olisi voitava helpommin ja luotettavammin tunnistaa todelliset raiskaukset, mutta väärät ja valheelliset raiskaussyytökset olisi voitava vähintään yhtä luotettavasti ehkäistä. Feminismistä ei tässä asiassa ole apua.
Minulle on ihan sama, mistä tässä asiassa on apua, mutta se on ihan totta, etteivät nuoret tytöt (eivätkä pojat) tiedä, missä omat ja muiden rajat kulkee. Mistä ne sen tietäisivät?
Juurihan kerroin mitä minun nuoruudessani (10 vuotta sitten) on sattunut. Enkä ymmärrä missä vaiheessa lapsi muka maagisesti muuttuu kaikkitietäväksi aikuiseksi ellei juuri nuorena. Ja nuorena näyttää ja käyttäytyy kuin aikuinen ja on silti lapsi. Siitähän siinä on kyse, ja siksi nuoria pitää suojella.
Kaverin isä (tai äiti) ei tiennyt, koska niille ei kerrottu. Ja vanhemmille ei kerrottu, koska niihin ei ollut mitään yhteyttä, eikä luottamusta. Kaikki mitä meille tapahtui, pysyi visusti salassa. Asiasta ei tiennyt muut kuin hyväksikäytetty tyttö itse ja me kaverit. Miksi? Koska nuoret ovat luonnostaan tyhmiä, naiiveja ja kokemattomia. Aikuisista piti irtaantua, eikä takaisin perheen turviin ollut enää menemistä. Niin me kuviteltiin, ja huonosti kävi.
Miten te ette tiedä, millaista nuorten elämä on?
Tottakai nuoret tytöt syyttävät itseään tapahtuneesta eivätkä kehtaa tunnustaa vanhemmilleen mihin ovat joutuneet. Mitä kiltimpi ja vastuuntuntoisempi tyttö, sen pahempi kynnys on tunnustaa. Kotonahan nimenomaan varoitellaan ettei saa eksyä huonoon seuraan eikä olla humalassa eikä menettää kontrollia. Nuoret kokevat luonnollisesti itsensä erittäin syylliseksi tapahtuneeseen ja mieluummin tarinoidaan kaveriporukalla kaikki parhain päin seuraavana päivänä. Valitettavasti kipeät asiat, vaikka niitä kuinka kieltäytyisi ajattelemasta, jäävät silti mielen syövereihin ja voivat pulpahtaa jonain päivänä esiin aiheuttaen paljon vakavampia oireita kuin mitä tapahtuma-ajankohtana perin juurin käsitelty juttu olisi saanut aikaan.
Luulen, että itse en vastaavassa tilanteessa olisi tunnustanut vanhemmilleni, hädin tuskin edes itselleni.
Missä vaihessa naisten holhottavuuden ikäraja tulee vastaan? Samanlaisia argumentteja esitettiin Keskisen raiskaustapauksessa 18-vuotiaasta tytöstä.
Eivätkö tytöt siis tosiaan tiedä, että jos setä tarjoaa viinaa, niin setä haluaa päästä panemaan? Jonkun pitäisi paljastaa tuo tytöille. Missä ovat seksuaalivalistajat.
Ja tosiaan jos naiset eivät kykene oppimaan edes tuota yksinkertaista asiaa, niin miten naisille voi antaa vastuuta yhtään mistään asioista. Feministit väittävät toisaalta, että naiset kykenevät vaikka mihin blaa blaa blaa. Toisaalta sitten sanotaan, että naiset ovat viattomia uhreja, jotka ovat kykenemättömiä käyttämään järkeään.
Otatteko vastuun omista teoistanne vai pitääkö teidät laittaa holhoukseen?
Henry: Alle 18-vuotiaathan ovat holhouksessa ja esim. Annikki puhui alle 18-vuotiaasta.
Mahtoikohan annikki nyt sotkea yhden kommentoijan kysymyksen toisten vastaavien motiiveihin?
Jos et tahdo puhua asiasta enempää se on ymmärrettävää, mutta ei tietenkään palvele kenenkään ymmärrystä eikä argumenttiasi. Sokeudesta voidaan luonnollisesti puhua vasta, kun kaikilla on toisiaan vastaavat tiedot.
Se ei ole mikään kuriositeetti, eikä ihastuttava mahdollisuus teoreettiselle pohdiskelulle, vaan oikea todettu trauma ja kipeä asia.
Kipeät asiat ovat yhtä ihastuttava mahdollisuus pohdinnalle kuin mikä tahansa, joskus ihastuttavampikin. Se on totta: mikään ei ole pyhää. Tunnen oman osani elämän kaltoin kohtelemista enkä kaipaa hysteerikkojen moralisointia, vaan keskustelua. Keskustelijoitahan me olemme, vai kuinka?
Teoriaa en ole oikeastaan koskaan rakentamassa, vaan ymmärtämässä yksittäistapauksia. Jos trauma on todettu, kuka sen totesi? Ystäväsi ilman toisten suggestiota? Jos näin on, hyvä niin.
Eikä ollut ensimmäinen, eikä viimeinen tyttö siitä teatterista, joita se mies oli ahdistellut ja tehnyt tekosiaan. Se sentään on mukavaa, että rikokset (niin, se oli rikos, eikä vain arveluttavaa toimintaa) ovat jo vanhentuneet, eikä mitään voi enää tehdä. Muuten tunnusmerkit olisivat täyttyneet kirkkaasti, mikä onkin aika harvinaista, ja sitä poliisi harmittelikin.
Minusta arveluttava toiminta on kyseenalaisempaa kuin rikos. Rikos kertoo vain yhteiskunnasta ja sen väkivallasta. Arveluttava toiminta taas avaa eettisen kysymyksen ja pohdinnan motiiveista. Miehen toiminnan leimaaminen rikokseksi päästää hänet pälkähästä.
Mutta jos ainoa kiinnostava seikka tässä oli pohdiskella, että tulikohan ne oireet edes siitä, vai mikähän siinä oikeesti oli kyseessä, niin en voi mitään. Oma on sokeutenne.
Ihana asenne oppimista kohtaan...
Henry hämmästeli:
Eivätkö tytöt siis tosiaan tiedä, että jos setä tarjoaa viinaa, niin setä haluaa päästä panemaan? Jonkun pitäisi paljastaa tuo tytöille. Missä ovat seksuaalivalistajat.
Mikä saa sedän luulemaan, että jos hän tarjoaa viinaa, hän vain tarjoaa viinaa?
Annikki ihmetteli:
Minulle on ihan sama, mistä tässä asiassa on apua, mutta se on ihan totta, etteivät nuoret tytöt (eivätkä pojat) tiedä, missä omat ja muiden rajat kulkee. Mistä ne sen tietäisivät?
Tuskin ainakaan aikuisista mallia ottamalla. Yksilöiden rajoja, vastuita, velvollisuuksia ja etiikkaa sekoittamaton olento on harvinainen eläin. Kyse on jälleen nimenomaisesti siitä, että pitäisi katsoa kiinnostuksenkohdetta ensin sen sijaan että 'teoriaa'.
Omat asiani voin mölistä netissä, ja olen mölissytkin, mutta ei ole lupaa kertoa sen tarkemmin rakkaan ja kultaisen ystäväni menneisyydestä.
Täällähän ihmeteltiin ensialkuun, että ei voi olla totta, ettei tytöt tiedä, mikä on raiskaus ja mikä ei. Ja minä tiedän omasta kokemuksesta, että juuri näin se on. Mistä nuoret sen tietäisivät? Kaveriporukoissa on ihan tavallista tarjota juotavia muille, eikä siinä kukaan odota yhtään mitään ja kaikilla on hauskaa.
Ei se ole mikään tyhjästä repäisty sanonta, että nuoret ovat viattomia, koska sitähän ne juuri nimenomaan ovat. Juuri perheen turvasta ulos pöllähtäneitä isoja lapsia.
Jos pyöritään teatteriporukoissa, näytellään yhdessä ja pidetään hauskoja juhlia aikuisten ja nuorten kesken, niin ei 14-vuotias voi mistään ymmärtää, että se ystävällinen setä käyttää hyväkseen heti kuin tilaisuus koittaa.
Meidän teini-iässä seksuaalivalistus ja kaikki muukin ohjaaminen oli juuri laman jäljiltä ajettu alas, eikä vastannut ajan tarpeita missään muodossa. Jos siellä mainitaan ehkä kondomi ja muutama yleisin sukupuolitauti, eikä edes sitä, että hoitamatono klamydia voi vahingoittaa tyttöjen munatorvet niin ettei voi enää saada lapsia myöhemmin, niin turha kuvitella, että siellä mistään alkoholilla houkuttelevista aikuisista puhutaan yhtään mitään. Saati sitten ahdistelusta ylipäätään.
Huhu vain kertoi, että poikien liikunnanopettaja tarjosi kaikille kympit, jotka lähtivät hänen kanssaan saunaan. Eipä siihenkään puututtu, pojat eivät uskaltaneet siitä muuten puhua kuin laskea leikkiä, vaikka kauheaahan se oli. Ei siinä vastuu ole nuorilla, vaan aikuisilla.
TSL, ihan hyviä pointteja muuten, mutta: Miehen toiminnan leimaaminen rikokseksi päästää hänet pälkähästä.
Kyseesä ei ole leimaaminen, vaan lain mukaan rikos, jos tyttö oli alle 16-vuotias. Tässä tapauksessa eettisesti ajatellen lieventäviä asiahaarojakaan tuskin oli, koska kyseinen 30-vuotias henkilö todennäköisesti tiesi tytön olevan alle 16-vuotias. Eettisessä mielessä asia olisi kinkkisempi, jos tyttö olisi esim. valehdellut ikänsä väärennetyillä papereilla tms, mutta lain mukaan rikos se olisi silti.
Henry muistutti osuvasti Vesa Keskisen tapauksesta, jossa "tyttö" oli 18-vuotias. Argumentit kuulostavat kieltämättä kovin samoilta. Olen ilmeisesti löytänyt ensimmäisen asian, josta olen Kaarina Hazardin ja muiden feministien kanssa (heidän argumenteistaan päätellen) samaa mieltä: Naisten täysi-ikäisyyden ikärajaa on nostettava. Olenkohan sittenkin eräänlainen feministi?
Kun kaikki on "normaalia" ja porno niin arkipäiväistynyt, erityisesti nuorten on vaikea tunnistaa, millainen seksuaalisuus on loukkaavaa, Näre sanoo.
Luonnollisestikaan sillä, että tyttöjen alkoholinkäyttö on femakkojen "sinulla on oikeus polttaa vaikka raskaana crackiä" -propagandan vaikutuksesta täysin riistäytynyt käsistä, ei ole asialle mitään vaikutusta.
Kaveriporukoissa on ihan tavallista tarjota juotavia muille, eikä siinä kukaan odota yhtään mitään ja kaikilla on hauskaa.
Pikkutyttöjen ei pidä juoda viinaa. Toistan: pikkutyttöjen ei pidä juoda viinaa. Kenenkään ei pitäisi, mutta kaikkein vähiten pikkutyttöjen. Kas, kun tuollainen viisitoistavuotias pikkutyttö juo viinaa, niin siinä voi mennä henki, tai siinä voi joutua kaveriporukan puukottamaksi tai raiskaamaksi ollessaan avuttomassa tilassa. Mikä siinä on femakoille niin vaikeaa käsittää, että viina on vaarallista ainetta, josta voi tulla ikäviä seurauksia, ja että naisten vapautuminen viinanjuonnin suhteen on sellaista väärää vapautumista, jota ilman pikkutytöt ja isotkin naiset itsekin voisivat paremmin?
Kun nuoret eivät kerran tajua mistään mitään, niin on mitä tyhmintä levittää "tytöt aikuistuvat poikia nopeammin" ja "tytöt kehittyvät poikia nopeammin" kaltaista ajatusmallia. Siihen päälle nykyisenkaltainen ajattelu, jossa ei saa sanoa mm. "ei kannata kävellä sammumispisteessä yksin minihame päällä" tai "älä puhu vieraille" tai "älä vastaanota vierailta ihmisiä juomia" tai "sinulla on oikeus kävellä missä vaan miten päin vain", niin meiltä hupenee kokoajan välineet joilla suojella nuoria.
Nuoret eivät ole viattomia, itse asiassa nuoret ovat hyvinkin raakoja toisilleen. Tietämättömyys voi tehdä nuorista helpompia kohteita mutta toisaalta se voi tehdä heistä erittäin häikäilemättömiä.
Annikki sanoi:
Omat asiani voin mölistä netissä, ja olen mölissytkin, mutta ei ole lupaa kertoa sen tarkemmin rakkaan ja kultaisen ystäväni menneisyydestä.
Ymmärrän oikein hyvin ja niin sen pitääkin mennä. =:)
Täällähän ihmeteltiin ensialkuun, että ei voi olla totta, ettei tytöt tiedä, mikä on raiskaus ja mikä ei. Ja minä tiedän omasta kokemuksesta, että juuri näin se on. Mistä nuoret sen tietäisivät? Kaveriporukoissa on ihan tavallista tarjota juotavia muille, eikä siinä kukaan odota yhtään mitään ja kaikilla on hauskaa.
Jep, en yhdy noihin äänenpainoihin alkuunkaan ja surettaa toki niiden nuorten puolesta, jotka tuohon lankeavat. Sellaisia olen itsekin nuorempana tuntenut ja tunnen ehkä vieläkin, vaikka kyllä melko itsenäisiä kai keskimäärin ovatkin. Mitä nuorten viattomuuteen ja tuvasta pöllähtäneisyyteen tulee, meitä on moneksi ja monessa yhteydessä. Kuvauksesi ei olisi osunut esimerkiksi itseeni silloin kun olin kyseisessä iässä. Lisäksi en ole järin toiveikkain mielin aikuistenkaan pöllähtämättömyyden ja itsenäisyyden suhteen.
aateeämmä:
Rikos on rikos, enkä henkilökohtaisesti pane sille juurikaan painoa, paitsi valtaosan ihmisiä käytännöllisen ohjailun nimissä, silloin kun yksilön perusoikeuksia omaan itseensä ei kunnioiteta. Laki ja etiikka eivät liity minulla toisiinsa millään positiivisella tavalla.
Jos Hazard on tuota mieltä, en ole, feministinäkään, hänen kanssaan samaa mieltä. Kun lainsäädäntö ymmärretään pragmaattisesti, se ei silti saa tuottaa esimerkiksi ihmisoikeuksien kanssa ristiriidassa olevia ja puolueellisia lakeja, jotka perustuvat vaikkapa eri sukupuolten erilaisuuteen. Tietenkään moni radikaalifeministi ei olisi jonkin libertarismin tapaiseni kanssa lainkaan samaa mieltä. Kuitenkin itse tunnistan arvoistani huolimatta liberaalifeministien (huolimatta omaan pirtaani sopimattomasta legalismista) tehneen käytännössä kaiken yhteiskunnallisen jäljen jättäneen työn sukupuolten välisen tasa-arvon eteen. Sitä eivät tehneet libertaristit eivätkä radikaalit.
Panulle: ei siinä ole mitään vaikeaa ymmärtää.
paitsi, jos on 14-vuotias ja se kuuluu nuorisokulttuuriin, josta poikkeava auttamatta pudotetaan ulos. Nuoret tekevät mitä hyvänsä tullakseen hyväksytyiksi ja tullakseen isoiksi. Typeräähän se ryyppääminen on, mutta sitä se on, ja aikuiset antavat erinomaista esimerkkiä omalla törttöilyllään. Ryyppääminen on koko kansan harrastus ja siitä on nuorille turha paasata ja kiellellä. Eivät ne yksin ja omasta päästään ole sitä(kään) keksineet.
Vastuuta ei vain voi sälyttää lapsen harteille, ei millään verukkeella. Sen ikäisten aivot eivät edes ole vielä valmiit, ja tekevät tyhmiä ratkaisuja.
Russ esitti:
Kun nuoret eivät kerran tajua mistään mitään, niin on mitä tyhmintä levittää "tytöt aikuistuvat poikia nopeammin" ja "tytöt kehittyvät poikia nopeammin" kaltaista ajatusmallia. Siihen päälle nykyisenkaltainen ajattelu, jossa ei saa sanoa mm. "ei kannata kävellä sammumispisteessä yksin minihame päällä" tai "älä puhu vieraille" tai "älä vastaanota vierailta ihmisiä juomia" tai "sinulla on oikeus kävellä missä vaan miten päin vain", niin meiltä hupenee kokoajan välineet joilla suojella nuoria.
Ei tarvitse muistaa kuin yksi sääntö: toisiin ei kajota. Yleensä ihmisen työmuistissa on huonossakin tapauksessa tilaa ainakin kolmelle samanaikaiselle prosessille, ja yleensä 4-6:lle. Jos toistokaan ei tepsi, uhrattakoon kolmannes kognitiivisista resursseista tämän säännön pitämiseen mielessä.
Ei ihmisen mitään ajattelumallia pitäisi toisen rauhaan jättämiseen tarvita. Asetun ristiriitaan itseni kanssa suhtautumalla melko myönteisesti kaikkeen toisten ihmisten fyysiseen koskemattomuuteen kajoavan rikollisuuden koviin rangaistuksiin.
Nuoret eivät ole viattomia, itse asiassa nuoret ovat hyvinkin raakoja toisilleen. Tietämättömyys voi tehdä nuorista helpompia kohteita mutta toisaalta se voi tehdä heistä erittäin häikäilemättömiä.
Minusta tämä on sanomattakin selvää. Kyse on ihmisistä, jotka voivat iästä riippumatta olla samaan tapaan säikähtyneitä kuin vastaa maailmaan ilmaantunut vauva.
En malta olla jatkamatta. Virke Annikilta:
paitsi, jos on 14-vuotias ja se kuuluu nuorisokulttuuriin, josta poikkeava auttamatta pudotetaan ulos.
Oman seuransa valitseminen ansaitsisikin enemmän avointa tukea ja kannustusta 'yhteiskunnalta' ja kanssaihmisiltä. En tiedä jääväänkö itseni, mutta omasta kokemuksesta tiedän sen olevan mahdollista ja hyvä asia. Minusta omiin kokemuksiin vetoaminen yleisessä keskustelussa tahtoo jäävätä ihmisen...
Olisi tärkeää suhtautua nuoriin, etenkin pieniin tyttöihin, reilulla opettaja-oppilas otteella eikä toistella "oikun meidän likka on jo aikuismainen ja kyllähän ne nuoret nyt aikaisemmin kehittyykin ihan normaalia että, se kyntää kavereittensa kanssa ojanpohjia 13 vuotiaana, miten voimavaraistettua!".
Ongelma on vain siinä että jos sinä kasvatat siitä tytöstä kuuliaista ja hillittyä, joka ei juo vaikka muut joisi, niin siinähän on itse maksimisaatana eli sukupuoliroolien uusiminen kyseessä.
Käsi ylös kuka haluaa nähdä patriarkaalista armeijakuria perheessä jossa tytär ei pääse 17 vuotiaana, treffeille ennen kuin se kloppi on käynyt kolmannen asteen kuulustelun isän kanssa?.
Ajatus siitä että ydinperheessä kasvatetaan rikkinäisiä ihmisiä, koska siellä kasvatetaan "sukupuolirooleihin", on todella karmiva esimerkki siitä miten käy kun ulkopuoliset itseään hyvinä pitävät tahot yrittävät vaikuttaa kasvatukseen. Hillityt, varovaiset ja kuuliaiset tytöt ovat paremmin turvassa kuin ne voimavaraistetut ryyppääjät joiden perään ei katsella, vaan ihaillaan kuinka Lissu makaa voimavaraistettuna ojan pohjalla.
Tiedän että kärjistän.
Ajatus siitä että ydinperheessä kasvatetaan rikkinäisiä ihmisiä, koska siellä kasvatetaan "sukupuolirooleihin", on todella karmiva esimerkki siitä miten käy kun ulkopuoliset itseään hyvinä pitävät tahot yrittävät vaikuttaa kasvatukseen. Hillityt, varovaiset ja kuuliaiset tytöt ovat paremmin turvassa kuin ne voimavaraistetut ryyppääjät joiden perään ei katsella, vaan ihaillaan kuinka Lissu makaa voimavaraistettuna ojan pohjalla.
Kokemuksemme ovat selvästi kovin erilaisia. Minusta on tuttavapiirissäni näyttänyt siltä, että rakastavassa ja siedettävän tasapainoisessa kodissa, jossa painotetaan asioista keskustelemista ja suvaitsevaista otetta vaikkapa seksuaalisuuteen, kasvaneet tytöt (ja pojat) ovat kasvaneet ensin harkitsevaisiksi ja aloitteelliksi (ja 'voimavaraistetuiksi') nuoriksi ja sitten aikuisiksi. Omalla kohdallani täyttyy tuo keskustelun vaatimus, mutta ei samalla tavalla monipuolinen kotiympäristön suvaitsevaisuus. Avoimuuden (kja 'voimavaraistamisen') puutteet on täytynyt paikata itse myöhemmällä iällä. Kuinka tämän nyt ymmärrettävimmin ilmaisisi.
Yksikään 'voimavaraistettu' Lissu ei ole valitellut minulle satunnaisen (nimenomaan satunnaisen) nuoruutensa ojanpohjakokemuksen seuraamuksia, mutta hankalammista oloista ja keskustelukyvyttömistä perheistä lähtöisin olevat ovat.
annikki,
Kirjoitin seuraavasti: "Onko todellakin niin, että nainen ei tiedä onko hänet raiskattu vai ei, mutta feministeille paljastuu puhelinkeskustelussa varsin nopeasti, että "törkeä raiskaushan tässä on ilmiselvästi kyseessä"
Puhuin siis naisista.
En puhunut siis tytöistä/lapsista.
14/15 -vuotias on tyttö/lapsi.
Ero on mielestäni oleellinen, joskin viime aikoina naisten täysi-ikäisyyden ikäraja on kieltämättä alkanut olla vahvasti hakusessa.
Ihmisillä on oma ilmeisen vaihteleva etiikkansa, ja sen vaihtelun vuoksi onkin keksitty asia nimeltä laki, joka koskee (ainakin toivottavasti) kollektiivisesti kaikkia samalla tavalla syyttömyysolettama huomioiden.
On ok, jos on olemassa palveleva puhelin, johon lapsi voi ottaa yhteyttä, jos jostain syystä vanhemmille ei voi kertoa (niin surulliselta kuin se kuulostaakin). Ennen hutkimista pitää kuitenkin sitten tutkia - se syyttömyysolettama huomioiden. Raiskaus on vakava rikos, eikä raiskaussyytös ole todellakaan pikkuasia. Toivottavasti palvelevassa puhelimessa ei ole päivystämässä kovan linjan feministejä, koska silloin mennään kohtalaisen varmasti ojasta allikkoon.
Vaikka tämä I-feministien kotisivuilta poimittu artikkeli sijoittuukin USA:han, niin kannattaa tutustua: False Rape Charges Hurt Real Victims. Samaa asiaa myös tässä: False Rape Accusations May Be More Common Than Thought.
Artikkelin kirjoittaja on nainen nimeltään Wendy McElroy, the editor of ifeminists.com and a research fellow for The Independent Institute in Oakland, Calif. She is the author and editor of many books and articles, including the new book, "Liberty for Women: Freedom and Feminism in the 21st Century"
Hänen havaintojensa mukaan mm:
The highest level of evidence and credible testimony should be required before ruining a man's life in that manner. Feminists should demand such a high level of proof. Otherwise, it is the man who appears to be the victim no matter how many times the accusation is repeated.
Politically correct feminists claim false rape accusations are rare and account for only 2 percent of all reports. Men's rights sites point to research that places the rate as high as 41 percent. These are wildly disparate figures that cannot be reconciled.
Elsewhere, the two percent figure appears without citation or with only a vague attribution to "FBI" sources. Although the figure shows up in legislation such as the Violence Against Women Act, legal scholar Michelle Anderson of Villanova University Law School reported in 2004, "no study has ever been published which sets forth an evidentiary basis for the two percent false rape complaint thesis."
"Forty-one percent of all reports are false." This claim comes from a study conducted by Eugene J. Kanin of Purdue University. Kanin examined 109 rape complaints registered in a Midwestern city from 1978 to 1987.
Of these, 45 were ultimately classified by the police as "false." Also based on police records, Kanin determined that 50 percent of the rapes reported at two major universities were "false."
Although Kanin offers solid research, I would need to see more studies with different populations before accepting the figure of 50 percent as prevalent; to me, the figure seems high.
But even a skeptic like me must credit a DNA exclusion rate of 20 percent that remained constant over several years when conducted by FBI labs. This is especially true when 20 percent more were found to be questionable.
False accusations are not rare. They are common.
Googlesta löytyy lisää.
Mitenkään raiskausta rikoksena väheksymättä väittäisin, että aika rankkaa on varmaankin olla myös (keskimäärin) 7 vuotta jenkkivankilassa raiskauksesta tuomittuna - syyttömänä, ennen kuin DNA-testit todistivat syyttömyyden.
Olen aiemminkin sanonut, että raiskaus on sen verran vakava rikos, että sillä valheellisesti syyttävä ansaitsee mielestäni törkeän raiskauksen veroisen tuomion.
Tulta syöksevä lintu
Minä en tarkoittanut että ydinperheissä ei keskusteltaisi asioista, tai ei olisi tasapainoista ympäristöä. Tarkoitin sitä että ydinperheistä joissa kasvatetaan poikia ja tyttöjä, tehdään edistyksellisten mielestä oletusarvoisesti jotenkin väärin, koska tytöstä ei saa kasvattaa tyttöä eikä pojasta poikaa. Sellainen ajatus on outo että ydinperheissä kasvatetaan rikkinäisiä ihmisiä sen vuoksi että sukupuoli otetaan kasvatuksessa huomioon, feminismin mielestä se että ihmisiä kasvatetaan sukupuoleensa on ongelma, joten tietenkin ydinperhe poni ja traktori -leluineen on lapsellisen helppo kohde.
Rakastava ja tasapainoinen kodin pitää ehdottomasti olla, siitä ei ole mitään epäselvää. Rakkaus tarkoittaa etenkin niitä rajoja.
Olen törmännyt samaan että keskustelukyvyttömistä perheistä tulevilla, on hieman hankaluuksia, heitä pitää vähän painostaa että heidät saa puhumaan.
Tekaistujen syytösten ongelma on siinä että niitä vastaan käydään sellaisilla draamauruilla että tekaistuista syytöksistä puhuja, voi ihan hyvin tuntea olevansa 1/8 raiskaajan puolella. Viimeksi eilen luin 18 vuotiaan feministin kirjoituksia, siitä että hän ei usko "syytön kunnes toisin todistetaan" -tapaan, ainoastaan siksi koska hänen naisen intuitionsa sanoo että EI NE VALEHTELE.
Sellainen ajatus on outo että ydinperheissä kasvatetaan rikkinäisiä ihmisiä sen vuoksi että sukupuoli otetaan kasvatuksessa huomioon, feminismin mielestä se että ihmisiä kasvatetaan sukupuoleensa on ongelma, joten tietenkin ydinperhe poni ja traktori -leluineen on lapsellisen helppo kohde.
Feminismiäkin on tässä suhteessa moneksi. Voitaisiin leimata vaikkapa siten, että radikaalifeminismin joukosta löytyy paljonkin näkemyksiä, joiden mukaan sukupuolet ovat väistämättömän erilaiset ja että tämä tulee ottaa kaikessa yhteiskunnallisessa ja yksityisessä elämässä huomioon. Liberaalilla ja libertaristisella puolella tavataan olla vastakkaista mieltä, vähintään pragmaattisesti.
Minusta sukupuolirooleihin kasvattaminen on ongelma joka panee stigman ja ennakkoluulot kiertämään. Ei mieheyttä, naiseutta, poikuutta tai tyttöyttä kieltää ja kammoksua tarvitse, mutta ei sitä soisi erityisesti tuettavankaan. Ei myöskään ajatusta siitä, että ihmiskunta jakautuu kahden essentiaalisen sukupuolen välille muuten kuin osittain lisääntymistä silmällä pitäen, mikä sekin on muuttumassa ihmisen teknologisen innovaation vuoksi.
radikaalifeminismin joukosta löytyy paljonkin näkemyksiä, joiden mukaan sukupuolet ovat väistämättömän erilaiset ja että tämä tulee ottaa kaikessa yhteiskunnallisessa ja yksityisessä elämässä huomioon.
Niin, sukupuolella on merkitystä silloin, kun siitä on naisille hyötyä; tämä lienee ns. rusinapullafeminimsin doktriini ja haukotuttavan tuttua nykyisessä valtavirtafeminismissä.
ihmiskunta jakautuu kahden essentiaalisen sukupuolen välille muuten kuin osittain lisääntymistä silmällä pitäen, mikä sekin on muuttumassa ihmisen teknologisen innovaation vuoksi.
Anteeksi, mutta mitä vittua oikein tarkoitat? Jonkinlaisia feministisiä synnytyslaitoksia, joissa saadaan ihmisalkio aikaiseksi kahdesta munasolusta, eikä niitä perhanan siittiöitäkään vihdoinkin enää tarvita edes keinohedelmöityksessä? Tiedän, että feministien piirissä asialla on jo spekuloitu, mutta itse käyttäisin asiasta aivan toisenlaista nimitystä kuin "innovaatio".
aateeämmä:
Anteeksi, mutta mitä vittua oikein tarkoitat? Jonkinlaisia feministisiä synnytyslaitoksia, joissa saadaan ihmisalkio aikaiseksi kahdesta munasolusta, eikä niitä perhanan siittiöitäkään vihdoinkin enää tarvita edes keinohedelmöityksessä? Tiedän, että feministien piirissä asialla on jo spekuloitu, mutta itse käyttäisin asiasta aivan toisenlaista nimitystä kuin "innovaatio".
Ihan mitä ikinä ihmiset kykenevät aikaansaamaan oman elämänsä haltuunottamiseksi. Teknologiset innovaatiot ilman muuta haastavat moraaliset konventiot ja silittävät konservatiiveja vastakarvaan. Vanha ja hyväksi todettuhan voi aivan hyvin elää uuden innovaation rinnalla. Cambridgen sosiaaliantropologian professori Marilyn Strathern ja ehkä myös Donna Haraway ovat ansiokkaasti pohtineet tällaisten teknologioiden, lainsäädännön ja käsitysten sukupuolesta muutoksia ja murroksia.
Tarvitseeko siittiöt ja munasolut välttämättä liittää äitiyteen ja isyyteen? Onko biologisella vanhemmuudella mitään muuta virkaa kuin itsestään selvä munasolun tai siittiöiden tuottaminen ja geneettinen efekti? Ei sen mitään muuta tarvitse merkitä. Stigmatisointi on kauhistelijan vastuulla.
Blogit ovat aika mielenkiintoisia; Juuri kun luulen löytäneeni naisten ajattelu- ja logiikkakyvyn pohjan, löytyy tällainen miehiä kylmällä ruoskalla sivaltava rusinapulla-ajattelua pursuava typerryttävän karmiva esimerkki siitä miten naiset nyt vain katsovat oikeudekseen saada KAIKKI OIKEUDET ilman MITÄÄN velvollisuuksia.
Kuinka 13-vuotias voi samanaikaisesti olla 'miehiä edellä aivotoiminnaltaan', että minihametta sammumispisteessä pusikoissa käyttävä pissis on jo sitten hivenen tämänkin logiikattomuuden selittämättömissä.
- Vortac
Pillu on pillua, ei se käyttämällä kulu. Jos on riittävän kypsä kännäämään kivan taiteilijasedän kanssa, on selvästi kyllin kypsä kantamaan kupan ja hiivasienen nuoren naisen ylpeydellä.
Vai ei? Alaikäiset Pissa-Pirkot ja Lortto-Liisat heti huostaan ja vanhemmat vankilaan, jos penskat tavataan yhdeksän aikaan ulkosalla yksikseen - puhumattakaan humalatilasta.
Voin myöntyä kuolemanrangaistukseen makkaranpiiloitusta näitten tajunnanvajaiden tyttörukkien kanssa makkaranpiiloitusta harrastaville, mikäli sillä saa katukuvasta nämä varhaiskypsät pillunpidikkeet siideriä lipittämästä.
Pitkälliset empiiriiset kokeet ovat osoittaneet, että suomalaisilla naisilla on luontainen erityistaipumuts sekoilla nuorempina ja kahdenkymmenen virstanpylvään ohitettuaan sitten keksiä itselleen kyyneleet-tirauttavia traumoja nuoruutensa toilailuista. Täten tyttölasten täysi-ikäisyyden rajaa on ehdottomasti nostettava - vaikka sen 7-8 vuotta, jonka nämä elävät mies-vastineitaan pitempään keskiarvollisesti...
TSL,
En ole varma siitä ymmärsitkö pointtini ja mitä todella tarkoitit, mutta itse tarkoitin seuraavaa:
Radikaaleissa feministisissä piireissä ollaan oltu innoissaan lääketieteellisen "teknologian innovaatiosta", jossa ihmisalkio saataisiin alulle geeni- ja kromosomitekniikalla kikkailemalla kahdesta munasolusta - ei siis siittiöstä ja munasolusta. Tekniikka ei ole vielä valmis, mutta feministeille sen pointti on siinä, että munasolun hedelmöittämiseksi on tähän asti tarvittu aina myös siittiö. Uuden "teknologisen innovaation" myötä tätä välttämätöntä pahaa ei enää tarvittaisi. Ja todellinen superjackpot femakoille tuleekin siinä, että tälla tavoin aikaansaatu ihmisalkio on sukupuoleltaan aina tyttö! Eli tuo kaamea miessukupuoli poistuisi siis ajan myötä "luonnollisesti". Olen itse lukenut suomalaisen feministin kommentin, jossa hän mainitsi miespuolisuuden olevan muutenkin vain sikiön kehitysvammaan rinnastettava kromosomihäiriö.
Yritin kaivaa sen keskustelun, jossa asialla taannoin spekuloitiin, mutta tähän hätään en löytänyt. Saattoi olla silmään osunut kommentti (nyt suljettuna olevalta) Miessakkien foorumilta, jossa eräs (omien puheidensa mukaan) naistutkimustakin harrastava radikaalifeministi kävi aika ajoin häiriköimässä. Jonkinlaisen linkin uskoakseni samaa teknologiaa käsittelevään asiaan kuitenkin löysin:
http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/3643847.stm
En tiedä alkuunkaan kaikkea mitä tapahtuu hedelmöittymisen ja syntymän välillä (ehkä sinä tiedät?), mutta uskon sen olevan jotakin merkittävää, kun miehen ja naisen sukusoluista saa alkunsa ja kasvaa elävä ihminen. Kutsu sitä sitten stigmatisoinniksi tai ihan miksi haluat, mutta jossakin kulkee mielestäni raja, varsinkin kun feministien todelliset perimmäiset motiivit ovat tiedossa.
Jos todella olet tästä asiasta sitä mieltä, että: "Ihan mitä ikinä ihmiset kykenevät aikaansaamaan oman elämänsä haltuunottamiseksi. Teknologiset innovaatiot ilman muuta haastavat moraaliset konventiot ja silittävät konservatiiveja vastakarvaan. Vanha ja hyväksi todettuhan voi aivan hyvin elää uuden innovaation rinnalla.", niin en voi kuin todeta, että ihmisten etiikka on näköjään todellakin niin erilaista, että onneksi on keksitty asia nimeltä lainsäädäntö. Lainsäädäntöhän on feministeille monella tavoin kiusallinen asia (Panu kirjoitti aiheesta osuvasti hiljattain), joten feministien taktiikkanahan onkin feminisoida lainsäädäntöä.
Itsestäni tuntuisi väärältä ja surulliselta jo sekin, jos kyseisellä tekniikalla ryhdyttäisiin esimerkiksi tuottamaan jostakin seurakoirarodusta pelkkiä tyttökoiria, koska niillä on söpömmät luppakorvat ja sirompi kallo. Ja nyt kyse oli siis ihmisistä, vaikka radikaalifeministit sanovatkin, että: "Man är djur!"
Annikki: oletko nyt aivan varma että homma tapahtui vuonna 1996 tai sen jälkeen? Siinä tapauksessa sinua ja kaveriasi on kustu silmään, takaisin vain poliisin puheille, syyteoikeus ei ole vielä vanhentunut.
Kiitos lisäselvityksestä ja asiallisesta kommentoinnista aateeämmä!
Tekniikka ei ole vielä valmis, mutta feministeille sen pointti on siinä, että munasolun hedelmöittämiseksi on tähän asti tarvittu aina myös siittiö. Uuden "teknologisen innovaation" myötä tätä välttämätöntä pahaa ei enää tarvittaisi. Ja todellinen superjackpot femakoille tuleekin siinä, että tälla tavoin aikaansaatu ihmisalkio on sukupuoleltaan aina tyttö! Eli tuo kaamea miessukupuoli poistuisi siis ajan myötä "luonnollisesti". Olen itse lukenut suomalaisen feministin kommentin, jossa hän mainitsi miespuolisuuden olevan muutenkin vain sikiön kehitysvammaan rinnastettava kromosomihäiriö.
Jos näin olisi, sitten näin olisi. Siirtymävaiheeseen (melkoinen science fiction -visio) liittyisi luultavasti biologisen miessukupuolen syrjintää ja medikalisaatiota. Muulla tavoinhan luonnollisesta poistumasta ei olisi mitään haittaa, mikäli se koituisi seuraamuksena siitä, että kaikki maailman biologiset naiset valitsisivat olla saamatta lapsia biologisten miesten kanssa. En tosin hetkeäkään usko, että ihminen on poliittisesti niin valveutunut, että tämä voisi tapahtua vakaiden yhteiskunnallisten olojen säilyessä. Puhumattakaan kaikesta poliittisesta (ja siis myös uskonnollispoliittisesta) partisaanitoiminnasta, kuten terrorismista ja vihan lietsomisesta ihmisten tottumuksia ja tietämättöömyyttä hyväksikäyttäen. Tie muuksi kuin marginaali-ilmiöksi olisi pitkä ja ohdakkeinen ja vaatisi radikaalidiskurssin hylkäämistä, jotta teknologia sanastoineen saadaan käytännössä upotettua toistaiseksi kilpailevien diskurssien maailmankuviin.
Lisäksi kaikella tällaisella yksinomaisella tukeutumisella teknologiaan on se ikävä puoli, ettei mikään turvaa jatkuvuutta teollisuuteen ja muuhun tieteen ja teknologian infrastruktuuriin kohdistuvan katastrofin sattuessa. Silloin vanha konsti on korvaamaton. On tietysti aivan eri asia pitävätkö ihmiset lajin jatkuvuutta arvona sinänsä.
Mainitsemaasi antiemansipationistia en pidä feministinä. Minulle feminismi merkitsee sukupuolten epätasa-arvoa ylläpitävien sosiaalisten ja yhteiskunnallisten rakenteiden purkamista ja yleiseen mielipideilmastoon positiivisesti vaikuttamista.
Kiitos myös linkistä. En ole varma olenko uutisen lukenut, mutta siinä painotettiin teknologian toistaiseksi heikkoa tulostasoa. Wikipediasta löytyy luonnollisesti tietoa partenogeneesin ajatuksesta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Partenogeneesi
Englannikielisessä artikkelissa mainitaan myös gynogeneesi, jossa siittiön läsnäoloa tarvitaan, mutta se ei kontribuoi geneettistä materiaalia.
Poliittinen populismi, mielestäni se sopii muistaa kauhukuvia maalailtaessa, paitsi yliarvioi oman historiallispoliittisen merkityksensä ja aliarvioi simplistisesti käyttämiensä tieteellisten lähteiden kuvaaman todellisuuden monimuotoisuuden (rakastan lauseenvastikkeita, sori), kuten jo nuo wikiartikkelit vihjaavat.
En tiedä alkuunkaan kaikkea mitä tapahtuu hedelmöittymisen ja syntymän välillä (ehkä sinä tiedät?), mutta uskon sen olevan jotakin merkittävää, kun miehen ja naisen sukusoluista saa alkunsa ja kasvaa elävä ihminen. Kutsu sitä sitten stigmatisoinniksi tai ihan miksi haluat, mutta jossakin kulkee mielestäni raja, varsinkin kun feministien todelliset perimmäiset motiivit ovat tiedossa.
Ovatko ne todella tiedossasi? Omani tässä vastauksessani jo esitin. Feminismiä on tosiaan moneksi ja vaikka kaikki feministeiksi itseään kutsuvat taitavat pyrkiä edistämään naisen asemaa, minusta feministiksi kutsutuksi tuleminen edellyttää pitäytymistä tasa-arvon ihanteessa. Täten koen mielekkääksi sulkea feminismistä ulos kummankin sukupuolen erityisasemaa vaativat ja jopa sukupuoliessentialistiset elementit.
että ihmisten etiikka on näköjään todellakin niin erilaista, että onneksi on keksitty asia nimeltä lainsäädäntö. Lainsäädäntöhän on feministeille monella tavoin kiusallinen asia (Panu kirjoitti aiheesta osuvasti hiljattain), joten feministien taktiikkanahan onkin feminisoida lainsäädäntöä.
Tämä onkin liberaalidemokratian ja ihmisoikeuksien lähtökohta: sovitella avoimessa keskustelussa rajustikin poikkeavia etuja territoriaalisesti ja resurssien puitteissa rajallisessa
maailmassa. Perinpohjaisen pragmaattista. Liberalismin filosofinen pohja on huomattavasti vähäisemmässä roolissa kuin esimerkiksi liberalismin kommunitaristinen kritiikki tahtoo väittää. Näkyy esimerkiksi hiljaittain edesmenneen Richard Rortyn kirjoituksissa.
Tähänkin totean, että feministejä on moneksi. Eräässä karkeassa erottelussa, jota olen muutenkin viljellyt, voitaneen sanoa, että liberaalin perinteen feminismi pyrkii tasa-arvoistamaan yhteiskuntaa ja puolueellinen lainsäädäntö kytkeytyy tavalla tai toisella radikaaliin kulttuurifeminismiin. Feminismistä ärsyyntynyt voi eroavaisuuksiin huomiota kiinnittämällä hahmottaa, missä ongelman ydin sijaitsee, koko liikkeen tuomitsemisen sijaan.
Itsestäni tuntuisi väärältä ja surulliselta jo sekin, jos kyseisellä tekniikalla ryhdyttäisiin esimerkiksi tuottamaan jostakin seurakoirarodusta pelkkiä tyttökoiria, koska niillä on söpömmät luppakorvat ja sirompi kallo. Ja nyt kyse oli siis ihmisistä, vaikka radikaalifeministit sanovatkin, että: "Man är djur!"
Minusta se on ok, jos asiasta ovat päättäneet koirayksilöt itse. Ylhäältä ohjattu rodunjalostus ja siihen littyvä estetiikka on kammotus.
Tähänkin totean, että feministejä on moneksi. Eräässä karkeassa erottelussa, jota olen muutenkin viljellyt, voitaneen sanoa, että liberaalin perinteen feminismi pyrkii tasa-arvoistamaan yhteiskuntaa ja puolueellinen lainsäädäntö kytkeytyy tavalla tai toisella radikaaliin kulttuurifeminismiin. Feminismistä ärsyyntynyt voi eroavaisuuksiin huomiota kiinnittämällä hahmottaa, missä ongelman ydin sijaitsee, koko liikkeen tuomitsemisen sijaan.
Feministinen liike (erityisesti suffragetit) on alkuaikoinaan ollut hyvin tarpeellinen naisten aseman parantamisessa. Nykyään feministisestä liikkeestä tuntuisi olevan epätasa-arvon vastaisessa taistelussa enemmän haittaa kuin hyötyä.
On selvää, että on useita feminismin muotoja. On kuitenkin yhtä selvää, että näillä sisällöltään erilaisilla muodoilla on sama nimi, feminismi. Kuten itsekin toteat, feministinen liike koostuu näistä yksittäisistä ryhmistä.
On kiinnostavaa miettiä, miksi samaa nimeä, joskin joskus sivistyneessä keskustelussa välillä etuliitteellä varustettuna, käytetään näin laajasta joukosta hyvin erilaisia ideologioita. Ideologiat ovat erilaisia paitsi teoreettisesti myös käytännön tasolla.
Ensimmäisenä tietysti mietityttää, minkä nimen taakse erilaiset ryhmät ovat liittyneet. Nimi tulee suoraan latinan sanasta femina, nainen. Tämä paljastaa, että kuten totesit, kaikkien feminististen liikkeiden ensisijainen tavoite on parantaa naisten asemaa. Muut tavoitteet ovat tälle tavoitteelle alisteisia.
On pantava merkille, että puhekielessä erilaiset ryhmät käyttävät kuitenkin itsestään aina samaa lyhyempää muotoa, feminismi. Mitä seurauksia yhden nimen käyttämisestä sitten on? Mitä tapahtuu, kun feminististä liikettä katsotaan yhtenä kokonaisuutena? Liittoutumiselle löytyy ilmiselvä syy: joukkovoima.
Kautta aikojen erilaiset ryhmittymät ovat liittyneet yhteen, koska yhdessä heillä on enemmän voimaa kuin yksittäisinä ryhminä. Siten liittouma saavuttaa yhteiset päämäärät paremmin. Tässä ei tietenkään ole moraalisesti mitään arveluttavaa.
Tarkastellaan seuraavaksi liikkeen sisällä olevan ryhmän toimintaa. Oletetaan, että jonkin yksittäisen ryhmän toiminta on ristiriidassa liikkeen julkisuudessa asettaman tavoitteen kanssa. Miten liikkeen tulisi suhtautua tähän ryhmään?
Tätä on helpompi tarkastella esimerkin kautta. Suomessa tehtiin laittomaksi kuuluminen tiettyihin rikollisjärjestöiksi luokiteltuihin moottoripyöräklubeihin. Koska ryhmään kuuluminen tuo ryhmälle voimaa, on estettävä ryhmää ulkoistamasta moraalittomia tekojaan tietyille ryhmään kuuluville yksilöille.
Jos ryhmän jäsen osallistuu X ryhmän R tavoitteiden vastaisiin tekoihin T ryhmän R nimissä, ryhmällä on muutama vaihtoehto. Ryhmä voi ryhtyä kurinpitotoimenpiteiisin, viime kädessä sulkea X:n ryhmän ulkopuolelle.
Joskus T on erityisen näkyvää tai niitä toteuttavia jäseniä erityisen paljon. Silloin ympäröivässä yhteisössä T:n ymmärretään edustavan R:n yleistä kantaa. Tällöin R:n T:tä vastustavien jäsenten tulee selvästi erottautua T:tä kannattavista jäsenistä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi eroamalla R:stä ja perustamalla uusi ryhmä, johon T:tä kannattavat jäsenet eivät pääse jäseniksi.
Jos ryhmä päättää hiljaisesti hyväksyä T:n, ryhmä joutuu vastaamaan siitä. Viime kädessä ryhmään kuulumisesta seuraa suoraan, että jokainen ryhmän jäsen on vastuussa T:n kannattamisesta riippumatta siitä mitä tämä jäsen retorisesti väittää.
Kannattaa huomata, että on yhdentekevää onko ryhmän jäsen itse tietoinen siitä, että kyseessä on strateginen menettely. On tai ei, jokaisen jäsenen kannattaa retorisesti tietysti kieltää noudattavansa tällaista strategiaa.
On ryhmän ulkopuolisten tehtävä rangaista tällaisia ryhmiä ja niiden jäseniä. Siksi rikollisjärjestöihin kuulumisesta on tehty laitonta.
Tässä valossa on ilmiselvää, miksi yleinen mielipide on feminismin vastainen. Koska feministit kuuluvat yhteen yhteiskunnalliseen liikkeeseen, eikä feminismin puitteissa tehtyjä epätasa-arvoisia tekoja ole liikkeen puitteissa tuomittu, feminismin ei liikkeenä voi sanoa kannattavan tasa-arvoa.
Lisäksi jokainen feministi on erityisessä vastuussa jokaisesta feminismin nimissä tehdystä karkeimmastakin tasa-arvon vastaisesta teosta ja rikoksesta. Vastuu onsuora seuraus siitä, että henkilö nimittää itseään feministiksi.
Jos henkilö haluaa kannattaa tasa-arvoa, riittää nimittää itseään tasa-arvon kannattajaksi. Ei ole mitään perusteltua syytä ilmoittautua jäseneksi liikkeeseen, jonka nimissä tehdään pieniäkään tasa-arvon vastaisia tekoja.
Toivon, että mahdollisessa vastauksessasi esität mahdolliset vasta-argumentit selvällä suomen kielellä ja sisältäen riittävästi esimerkkejä että vähemmänkin filosofiaa opiskelleena ymmärrän vastauksesi.
Kuten totesin jo aluksi, tästä feminismin kritiikistä huolimatta kannatan tasa-arvoa. Vaikka minut onkin useaan otteeseen leimattu sovinistiksi.
Mikko. En ole varma onnistunko selittämään asiat aivan niin selvästi kuin toivoisit, mutta yritän selittää tähän hätään parhaani mukaan ja voin yrittää täsmentää kantaani, mikäli epäonnistun. Silloin tällöin 'selvä suomen kieli' saattaa mutkistaa esitystä.
Nykyään feministisestä liikkeestä tuntuisi olevan epätasa-arvon vastaisessa taistelussa enemmän haittaa kuin hyötyä.
En tohtisi olla tätä mieltä, etenkään kun feminismistä ei ole sen enempää poliittisesti kuin filosofisestikaan mieltä puhua yhtenä liikkeenä. Ns. 'feminismin' sisällä dissataan useinkin toisia yhteistä hanketta eri tavoin lähestyviä feministiryhmiä. Viittaus "feminismiin" on hyvin väljä ja palvelee mielestäni vain tunnistus-, ei kritiikki, tarkoitusta. Minusta 'liikkeen' lähtökohtainen sanoma on kuitenkin relevantti niin kauan kuin epäkohtia riittää. Sama pätee muihin vähemmistöihin, joille ihmisoikeuksien tarjoama liberalistinen minimi, esimerkiksi fyysinen koskemattomuus ja vapaus päättää omasta työstä ja vapaa-ajasta, ei käytännössä toteudu.
On luultavasti osittain totta, että pelkän "feminismin" käyttöä tukee kokemus joukkovoimasta. Toisaalta haluaisin painottaa eri ryhmittymien ja ajattelijoiden liikkeen sisällä käymää kamppailua kyseisen termin 'omistamisesta': pelkka "feminismi" on voimakkaampi sana, ja vähemmän leimaava, kuin vaikkapa "radikaalifeministi". Voimme kuvitella "radikaalifeministin", joka tahtoo tämän pelkän "feminismin" omaksumalla väittää, että hänen erityinen näkökulmansa feminismiin on ainoa ja oikea verrattuna vaikkapa kuvitteelliseen "liberaalifeminismiin". Samanlaista poliittista kamppailua harjoitettaneen minkä hyvänsä poliittisen liikkeen sisällä, mikäli tilaa toimintasuunnitelmasta ja teoriasta kiistelylle vain löytyy. Ja väljistä kansalaisliikkeistä sitä löytyy eritoten.
Hieman pitkästi ilmaistu, mutta periaatteessa yksinkertainen asia.
Tässä valossa on ilmiselvää, miksi yleinen mielipide on feminismin vastainen. Koska feministit kuuluvat yhteen yhteiskunnalliseen liikkeeseen, eikä feminismin puitteissa tehtyjä epätasa-arvoisia tekoja ole liikkeen puitteissa tuomittu, feminismin ei liikkeenä voi sanoa kannattavan tasa-arvoa.
Vaikea hypätä ideologiasta suoraan ryhmäkäyttäytymisen pohdintaan. Jos esimerkkisi jotakin kuvaa, se kuvaa ihmisten tietämättömyyteen pohjautuvaa toimintaa. Tietäväisyyteen ja kaikkien kuuntelemiseen pohjaavaa toimintaa kannustavana henkilönä ratkaisuni tietenkin olisi, että kaikkien osapuolten on pitäydyttävä sanktioista kunnes olosuhteet tunnetaan läpikotaisin. Mutta siitä meille on tuskin hyötyä, vai kuinka?
Lisäksi kritisoit nähdäkseni pikemminkin toiminnan poliittisessa ryhmittymässä epätäydellisyyttä lähtökohtaisen filosofian toteuttamisessa kuin itse filosofiaa. Poliittisesti affilioituneen henkilön toimista ei voi mielestäni syyttää filosofiaa tai ihannetta, vaikka niin esimerkiksi poliittisten puolueiden tai jalkapallofanien kohdalla tehdäänkin. Tämän ohella en katso voitavan luoda analogioita yksilöiden ja ryhmän kattamien toisten yksilöiden välille. Tietenkin ihmiset niitä mielessään luovat, mutta pidän sitä erehdyksenä: vain yksilöt tekevät tekoja, eivät ryhmät. Perspektiivi täytyy pitää kurissa.
Olen monessa suhteessa kanssasi samaa mieltä siitä, että tasa-arvon kannattajaksi ilmoittautumisen tulisi riittää. Käytyjen keskustelujen historia kuitenkin osoittaa, että se ei riitä, vaan tasa-arvon merkityksestä ollaan kinasteltu luultavasti yhtä kauan kuin käsite on kuvioissa pyörinyt. Jokainen kavennus puolueellistaa sanomaa, mutta samalla tuo sen lähemmäs yksittäisten ihmisten kokemusta (jos joku nyt tahtoisi syyttää minua itseäni perspektiivin kadottamisesta, se olisi täysin mahdollista, koska ainakin retorisesti kuvittelen sosiaaliselle järjestäytymiselle yksilön 'yläpuolisia' 'tasoja'). Tässä on tietysti vaarana niin feminismin kuin esimerkiksi alkuperäiskansojen oikeuksienkin kohdalla se, että aletaan haikailla puolueellista lainsäädäntöä, joka voi esimerkiksi ihmisoikeuksien kyseeseen tullessa kusta kintuille (tai "backfire"). Esimerkiksi alkuperäiskansojen joukko-oikeuksien pakottaminen ihmisoikeuksien yksilön oikeuksiin pohjaavaan kaanoniin johtaa suoraan tulkintaristiriitoihin ja päätöksentekomekanismin lamaantumiseen kansainvälisessä laissa. Tämä on paitsi turhaa, koska liberaalit oikeudet takaavat jo sinänsä kaikki alkuperäiskansoille vaaditut oikeudet, niin myös vahingollista, koska liberaalien oikeuksien kaanon on ainoa kansainvälinen mekanismi, joka pystyy yksilön oikeuksien nimessä vastustamaan kansallisvaltion arbitraatiota alkuperäiskansan jäseneksi identifioituneen henkilön puolesta. Samalla tapaa tulisi olla varovainen strategisen puolueellisuuden sallimisen kansallisvaltion sisäisen lain puitteissa. Esimerkiksi sukupuolikiintiöt essentialisoivat sukupuolet itseisarvoisen erilaisiksi pikemminkin kuin tyytyisivät takaamaan jokaiselle yksilölle saman mahdollisuuden kilpailla hyödykkeistä ilman rajoituksia.
Vaikka syrjittyjen ryhmien positiivinen tukeminen ja subsidiointi on hyvä asia, on esteisyyksien käytännöllinen karsiminen ohjelmassa ensimmäisenä. Siis minun niin sanottuihin negatiivisiin eli minimioikeuksiin pohjaavassa etiikassani. Varmaankin tähän liittyy sekin, että viittasin väljästi itseeni libertaarisesti orientoituneena feministinä. Vaikka kyse on kohdallani ennen kaikkea uskosta tasa-arvoon, tahdon ottaa feminismin leiman poliittisesti ja poleemisesti ylleni, koska asia on mielestäni erityisen painottamisen arvoinen. Eikä vetoni ole vain taktinen, vaan todella uskon feminismin tavoitteisiin siten kuin sen ymmärrän. Tahdon myös suojella ihannetta sisältä käsin sellaiselta liikkeen nimissä tapahtuvalta toiminnalta, jonka näen korruptiona. Minusta se ei leimaa liikettä, mutta huomaan, että monen mielestä niin on. Siis sen aikaisemmin mainitun tietämättömyyden nimissä.
Ehkä olemme periaatteessa samalla asialla, ainakin tuon tasa-arvon suhteen, mutta eroamme valitsemassamme politiikan tekemisen tavassa.
TSL, (kaikkia kappaleitasi en valitettavasti ymmärtänyt)
Siirtymävaiheeseen (melkoinen science fiction -visio) liittyisi luultavasti biologisen miessukupuolen syrjintää ja medikalisaatiota.
Syrjintävaihe on ollut jo käynnissä kotvan aikaa, jos jostain syystä et olisi sattunut huomaamaan. Ja vaikka kyseessä onkin toistaiseksi vain visio, niin eikö ihan riittävä pointti ole siinä, että sellaista visiota itseään feministeiksi tituleeraavat henkilöt mielessään hellivät?
En ole varma olenko uutisen lukenut, mutta siinä painotettiin teknologian toistaiseksi heikkoa tulostasoa.
Totta. Toisaalta tuo hätäisesti löytämäni artikkeli on yli 3 vuotta vanha, joten en tiedä miten innovaatio on nopea teknologinen kehitys huomioiden edistynyt.
Ovatko ne todella tiedossasi?
Ovat. Täytyyhän minun puhetta uskoa. Ja tähän kysymys: Mikä omasta mielestäsi voisi olla motiivi sille, että feministiksi itseään tituleraavia ihmisiä viehättää ajatus siitä, että:
- Naiset voivat lisääntyä keskenään tarvitsematta enää siittiösoluja?
- Alkio on sukupuoleltaan aina tyttö?
Voivathan tälläkin hetkellä lesboparit hankkia itselleen hedelmöityshoidon avulla jälkikasvua (vaikka siihen siittiösolu tarvitaankin). Mikä on siis se lisäarvo, jonka tämä uusi "teknologinen innovaatio" mielestäsi toisi?
Ja muistutan vielä siitä, että biologisen miessukupuolen kutsuminen kromosomihäiriöksi ja/tai kehitysvammaksi on tullut kommenttina ainakin kahden eri feministiksi itseään tituleeraavan sukupuolirasistin näppäimistöltä, ja mukaan on kerrottu vieläpä kromosomitekniset perustelut (joissakin tietyissä asioissa se ah niin inhottava biologia tuntuu femisnistejä silti kiinnostavan)!
Sellaista sovinistia puolestaan ei taida edes löytyä, joka kutsuisi biologista naissukupuolisuutta yksiselitteisesti kehitysvammaksi.
Toivottavasti ymmärrät, miten helvetin pahalta ja loukkaavalta se tuntuu. Tasa-arvoa (tietenkin täysin valheellisesti) edistäväksi aatteeksi väitetyn ideologian edustajiksi itseään tituleeraavat rasistipaskiaiset väittävät minua kehitysvammaiseksi vain biologisen sukupuoleni vuoksi. Onhan minulla hiukan epätasainen hammasrivi ja oikea jalka aavistuksen vasenta suurempi, mutta silti.
Tähänkin totean, että feministejä on moneksi.
Voi itku. Onneksi Mikko jo tähän kohtalaisen tyhjentävästi tarttui. Tästä aiheesta on pelkästään Panun ja Henryn palstoilla kirjoitettu varmasti palstakilometrejä. Totean lyhyesti vain sen, että esimerkiksi sosiaalidemokraateilla ja taistolaiskommunisteilla on selvä ero. Niinpä ne ovatkin jo kauan sitten järjestyneet omiksi puolueikseen, joilla on toisistaan selkeästi poikkevat nimet.
Feminismistä ärsyyntynyt voi eroavaisuuksiin huomiota kiinnittämällä hahmottaa, missä ongelman ydin sijaitsee, koko liikkeen tuomitsemisen sijaan.
Eivätkö feministit voisi ihan itse huomiota kiinnittämällä hahmottaa oman ideologiansa ongelman ydintä? Eivätpä tietenkään. Syynä on tietysti se, että kaikista puheista huolimatta he mitä ilmeisimmin eivät edes miellä oman ideologiansa ongelman ydintä todelliseksi ongelmaksi.
Ongelma on hahmotettu ihan riittävän hyvin feminismistä ärsyyntyneiden piirissä. Nyt alkaisi pikkuhiljaa olla jo feministien oma vuoro. Feministien feminismiksi kutsuma ideologia on kasvattanut nuo latvakakkoset sukupuolinatsirasistit. Feminismin nimen alla ovat feministit sallineet näin tapahtua. Ja ne "maltillisetkin" toisaalta avoimesti nyökytellen myöntävät (mm. TV-lähetyksessä), että toisaalta se radikaali siipi on kuitenkin saanut aikaan "tuloksia".
Kyllä nyt vaan on niin, että on ihan tasan tarkkaan feministien oma homma siivota itse aiheuttamansa sotku ja jätökset sekä ottaa vastuu, niin käsittämättömän vaikeaa kuin se tuntuu feministeille olevankin.
Olet eittämättä oikeassa niistä keinoista joita feminismin olisi soveliasta. Ne eivät olleet kuitenkaan kritiikkini kohteena joten en ota niihin enempää kantaa.
Olemme ilmeisesti yhtä mieltä siitä, että feminismin puitteissa ei ole mitään yhtä filosofiaa. Koska ei ole yhteistä filosofiaa, ylätason käsitteestä feminismi voidaan puhua vain yhteiskunnallisena liikkeenä. Siksi sitä on järkevää tarkastella vain ryhmäkäyttäytymisen muotona.
vain yksilöt tekevät tekoja, eivät ryhmät.
Tietenkin. Mutta ryhmä voidaan luokitella ryhmän jäsenten tekojen perusteella. Luokittelun seurauksena ryhmän jäsenyyttä voidaan pitää moraalisesti (ja myös lain mukaan) tuomittavana. Esimerkiksi mainitsemani rikollisjärjestöksi luokiteltu moottoripyöräkerho.
Vaikka kyse on kohdallani ennen kaikkea uskosta tasa-arvoon, tahdon ottaa feminismin leiman poliittisesti ja poleemisesti ylleni, koska asia on mielestäni erityisen painottamisen arvoinen.
Tulkitsen tämän lauseen niin, että haluat kuulua joukkoliikkeesen nimeltä feminismi. Se tarkoittaa, että kannatat kaikkea mitä tahansa sen puitteissa tehdäänkään.
Eikä vetoni ole vain taktinen, vaan todella uskon feminismin tavoitteisiin siten kuin sen ymmärrän.
Kuten aiemmin totesit, ei ole mitään yhtenäistä filosofiaa. Siksi ei myöskään ole olemassa mitään yhteisiä tavoitteita johon kaikki sitoutuisivat -- lukuunottamatta ehkä naisten aseman parantamista keinolla millä hyvänsä. Uskosi ei vaikuta tekojesi seuraukseen mitenkään.
Aateeämmä, feministien pitäisi siis sekä "ottaa vastuu" että irtisanoutua feminismistä? Yhtä aikaa pitäisi sekä koettaa edustaa ääneen "liikkeen" sisäistä kriittistä ääntä että irtisanoutua koko "liikkeestä"? Vaatimukset ovat keskenään ristiriidassa. Minä valitsen sen, että kutsun itseäni feministiksi ja kritisoin milloin huomaan toisten feministeiksi ilmoittautuvien toimivan mielestäni epätasa-arvoisesti.
Aateeämmä, feministien pitäisi siis sekä "ottaa vastuu" että irtisanoutua feminismistä? Yhtä aikaa pitäisi sekä koettaa edustaa ääneen "liikkeen" sisäistä kriittistä ääntä että irtisanoutua koko "liikkeestä"? Vaatimukset ovat keskenään ristiriidassa. Minä valitsen sen, että kutsun itseäni feministiksi ja kritisoin milloin huomaan toisten feministeiksi ilmoittautuvien toimivan mielestäni epätasa-arvoisesti.
Eufemia, rikoksia tekevään mutta ei vielä rikolliseksi luokiteltuun moottoripyöräjengiin kuuluvan kannattaa erottaa rikoksia tekevä ryhmästä. Ei riitä, että työskentelee rikollisen aineksen kitkemiseksi. Pitää myös saavuttaa tuloksia kohtuullisessa ajassa. Kun moottoripyöräjengi on luokiteltu rikolliseksi, ei auta kuin erota jengistä.
C'mon E, olet paljon älykkäämpi kuin tuo kommenttisi antaisi ymmärtää.
Syrjintävaihe on ollut jo käynnissä kotvan aikaa, jos jostain syystä et olisi sattunut huomaamaan. Ja vaikka kyseessä onkin toistaiseksi vain visio, niin eikö ihan riittävä pointti ole siinä, että sellaista visiota itseään feministeiksi tituleeraavat henkilöt mielessään hellivät?
Syrjinnän elementtejä takuulla löytyy, kuten esimerkiksi tuossa Mikolle osoitetussa vastauksessa mainitsemissani sukupuolikiintiöissä. Sanottakoon kuitenkin, että niiden nimissä puolueellisuutta on ainakin jonkin verran molempiin suuntiin. En ole samaa mieltä siitä, että miehiä syrjittäisiin edes tässä, saati sitten monissa muissa yhteiskunnissa yhtä taajaan kuin naiseksi leimattuja yksilöitä. Yksi luutuneimpia miehen syrjinnän muotoja on mielestäni asevelvollisuus, joka on puolelle ihmisistä vapaaehtoinen. En kuitenkaan toivoisi naisille pakollisen asepalveluksen kärsimystä osakseen. Tasa-arvoa edistetetään vapauden, ei vankeuden suuntaan.
Ovat. Täytyyhän minun puhetta uskoa. Ja tähän kysymys: Mikä omasta mielestäsi voisi olla motiivi sille, että feministiksi itseään tituleraavia ihmisiä viehättää ajatus siitä, että:
- Naiset voivat lisääntyä keskenään tarvitsematta enää siittiösoluja?
- Alkio on sukupuoleltaan aina tyttö?
Epäilen, että monessa tapauksessa kyseessä on mielestäni hieman lyhytnäköinen pyrkimys ohittaa sosiaalisesti vahvistettu epätasa-arvoisuus ja tyypilliset ’miehen’ ja ’naisen’ piirteet biologisin keinoin. Mielestäni tämä ei ole feminismiä. Feminismi koskee olemassaolevia väärinkäytöksiä ja rajoitteita. Feministi voi tietenkin vaatia itselleen ja muille oikeutta tehdä omalla kehollaan mitä lystää ja synnyttää sillä kenet haluaa. Ja miksei kyseessä voisi olla yksilön esteettinen preferenssi?
Voivathan tälläkin hetkellä lesboparit hankkia itselleen hedelmöityshoidon avulla jälkikasvua (vaikka siihen siittiösolu tarvitaankin). Mikä on siis se lisäarvo, jonka tämä uusi "teknologinen innovaatio" mielestäsi toisi?
Totta puhuen, se ei kuulu kenellekään muulle kuin asianomaiselle henkilölle. Syy saa olla mitä tahansa taivaan ja maan väliltä. Eettinen keskustelu alkaa siitä, missä se aiheuttaa vahinkoa kanssaihmisille (tähän ei lueta mukaan mahdollisuutta, että teko johtaa siihen, että ulkopuoliset henkilöt aiheuttavat yksilön päätöksen johdosta vahinkoa).
Ja muistutan vielä siitä, että biologisen miessukupuolen kutsuminen kromosomihäiriöksi ja/tai kehitysvammaksi on tullut kommenttina ainakin kahden eri feministiksi itseään tituleeraavan sukupuolirasistin näppäimistöltä, ja mukaan on kerrottu vieläpä kromosomitekniset perustelut (joissakin tietyissä asioissa se ah niin inhottava biologia tuntuu femisnistejä silti kiinnostavan)!
En puolusta tätä, enkä muutakaan itsensä kanssa sujut olevan henkilön medikalisaatiota tai psykiatrisaatiota, ja tällä kohden olen hyvin jyrkkä. En usko luonnevikoihin, ne ovat aina ulkopuolelta määritelty stigma. Jos nyt joku päättäisi kärjistää ns. rikollisesti psykopaattisiin yksilöihin, se ongelma on ratkaistavissa rikoslain pohjalta. Psykiatriaa siihen ei tarvita.
Toivottavasti ymmärrät, miten helvetin pahalta ja loukkaavalta se tuntuu. Tasa-arvoa (tietenkin täysin valheellisesti) edistäväksi aatteeksi väitetyn ideologian edustajiksi itseään tituleeraavat rasistipaskiaiset väittävät minua kehitysvammaiseksi vain biologisen sukupuoleni vuoksi.
Ei siitä tarvitse ’ideologialle’ (itse puhuisin mieluummin käytännöllisestä poliittisesta hankkeesta tietyn ihanteen (tasa-arvo) toteuttamiseksi) vihastua. Minusta kuvailemasi poliittinen viesti on uhkaava ja yhtä stigmatisoiva kuin feministien leimaaminen miksi ikinä sitä nyt on keskustelun kuluessa leimattu. Ei tarvitse olla sillä tapaa avuton, ettei muka osaisi itse ja omalla järjellään erotella jyviä akanoista ja pureskella tarjottuja argumentteja ja tavoitteita. En millään ymmärrä, miten feminismiin täytyisi sisältyä tuollaisen sukupuoliessentialismin ja toisten ihmisten mollaamisen. Ei täydy.
Totean lyhyesti vain sen, että esimerkiksi sosiaalidemokraateilla ja taistolaiskommunisteilla on selvä ero. Niinpä ne ovatkin jo kauan sitten järjestyneet omiksi puolueikseen, joilla on toisistaan selkeästi poikkevat nimet.
Nimi ei todista yhtään mitään. Niidenkin kohdalla on kiinnitettävä huomio nimeomaiseen politiikkaan. Riitän itse vihjauksesi kumoavaksi esimerkiksi: kutsun itseäni feministiksi (kuten Mikolle selvitin), mutta en jaa monia feminismille tarjottuja piirteitä. Tietänen mitä ajattelen ja tuntenen poliittiset tarkoitusperäni.
Eivätkö feministit voisi ihan itse huomiota kiinnittämällä hahmottaa oman ideologiansa ongelman ydintä? Eivätpä tietenkään. Syynä on tietysti se, että kaikista puheista huolimatta he mitä ilmeisimmin eivät edes miellä oman ideologiansa ongelman ydintä todelliseksi ongelmaksi.
En näe lähtökohtaisen tasa-arvon ihanteen ongelmaa, enkä myöskään sen poliittisesti tapauskohtaisen ajamisen ongelmaa. Sen sijaan en ole lainkaan samaa mieltä monien feministien valitsemien poliittisten keinojen osalta. Kuten Mikolle totesin, tämä pätee mihin hyvänsä poliittisiin liikkeisiin. Tavoitteet voidaan jakaa, mutta keinoista ja implikaatioista olla hyvinkin eri mieltä. Tahdon pitää oman feminismini perusasioihin ja ahdistellun yksilön (liian usein nainen) liberaatioon keskittyvänä.
Ja ne "maltillisetkin" toisaalta avoimesti nyökytellen myöntävät (mm. TV-lähetyksessä), että toisaalta se radikaali siipi on kuitenkin saanut aikaan "tuloksia".
Kuten jo totesin, minusta valtaosa tuloksista on maltillisten ja yhteiskunnallisesti painottuneiden liberaalien feministijärjestöjen aikaansaannosta. Radikaalit, kulttuurifeministit tai jonkin sortin libertaarit (kuten minä), saavat paljon vähemmän aikaan. Minusta se radikaalifeminismi, josta puhut on yhtä hyvin kuin kuka tahansa tervetullut keskusteluun ja uskon radikaalien vaikuttaneen mielipideilmastoon niin hyvässä (populistinen ja mieleen jäävä toiminta) kuin pahassakin (sukupuoliessentialistinen lainsäädäntö). En kuitenkaan toivoisi millekään militantille ryhmittymälle valtaa ryhmään vapaaehtoisesti kuulumattomien ylitse.
Kyllä nyt vaan on niin, että on ihan tasan tarkkaan feministien oma homma siivota itse aiheuttamansa sotku ja jätökset sekä ottaa vastuu, niin käsittämättömän vaikeaa kuin se tuntuu feministeille olevankin.
Mitä muuta yhteiskunta nyt sitten ilman feministejäkään on kuin toisten sonnan lapioimista?
Eufemia,
Ilmaisin asian näköjään puuttellsesti tai muuten epäselvästi. Vastuun ottaminen tarkoittaisi mielestäni joko sitä, että
a) irtisanoutuu asiasta nimeltä feminismi, tai sitten
b) käynnistää voimakas ja julkinen hyökkäys ja polemiikki feminismin sisällä vaikuttavista epäterveistä aineksista. "Hyökkäyksen" julkisena tavoitteena olisi se, että kaikki muut kuin ns. I-feministit potkaistaan pois feminismin sateenvarjon alta, ja aina kun jokin tällainen ei-I-feministinen henkilö (olipa tämä sitten vaikkapa ministeri) avaa suunsa julkisuudessa tai vaikkapa netin keskustelupalstalla, niin ne "oikeat feministit"(?) rientävät voimakkaasti ilmoittamaan, että kyseinen henkilö ei edusta tasa-arvoa ja feminismiä millään tavalla.
Sitä odotellessani minulla ei ole mitään syytä muuttaa sitä, mitä tässäkin ketjussa olen tullut kirjoittaneeksi.
Mikko:
Luokittelun seurauksena ryhmän jäsenyyttä voidaan pitää moraalisesti (ja myös lain mukaan) tuomittavana. Esimerkiksi mainitsemani rikollisjärjestöksi luokiteltu moottoripyöräkerho.
Minä taas vastustan tällaista leimaamista. Puhun etiikasta. Moraalista vähät välitän. Lain pragmaattisen liberalistisen roolinkin luonnostelin jo.
Tulkitsen tämän lauseen niin, että haluat kuulua joukkoliikkeesen nimeltä feminismi. Se tarkoittaa, että kannatat kaikkea mitä tahansa sen puitteissa tehdäänkään.
Olen feministi täsmälleen siinä merkityksessä kuin itse määrittelen, eikä henkilööni liity sen puitteissa piiruakaan muuta. Sanon suoraan mitä vastustan ja mitä kannatan. Tulkinnalle ei jää varaa. Eli vastaus on "ei".
Uskosi ei vaikuta tekojesi seuraukseen mitenkään.
Tarkoitusperäni määrittelevät tekojeni koko eettisen ulottuvuuden. Muusta en ota vastuuta.
Mikko, lasket liikaa huonon analogiasi varaan.
aateeämmä:
Mikäli en sitä ole kyllin selvästi ilmaissut, allekirjoitan tarjoamasi vaihtoehdon b). En kylläkään tahdo omaksua tarjoamaasi joukkovoimaista ja väkivaltaista retoriikkaa. Puhun hankkeen edestä siten kuin sen ymmärrän.
Aateeämmä, minäkin symppaan vaihtoehtoasi b. Puhun niin kovaan ääneen kuin mihin ääneni kantaa ja niissä paikoissa, missä koen sen hyödyllisimmäksi. Julkisesti ilman muuta, viimeksi julkisessa kyldyyrikeskustelussa toissapäivänä. Muut yhtyvät puheisiini kun niin haluavat.
Korotan vielä, että en "kannata" leimaamista. Kuvailin vain prosessia jolla se syntyy.
Olen feministi täsmälleen siinä merkityksessä kuin itse määrittelen, eikä henkilööni liity sen puitteissa piiruakaan muuta. Sanon suoraan mitä vastustan ja mitä kannatan. Tulkinnalle ei jää varaa. Eli vastaus on "ei".
Voit päättää itse mitä olet tunnustuksellisesti. Minä puhun siitä mitä olet epäsuorasti, joukkoliikkeeseen kuulumisen seurauksena. Kun teot (liikkeeseen kuuluminen on teko) ja sanat (oma filosofiasi) ovat ristiriidassa, henkilön tulkitaan kannattavan niitä asioita joita teot ilmaisevat. Retoriikka on merkityksetöntä.
Joka tapauksessa minulle on sama oletko feministi vai et. Itse en mitenkään pelkää tai vastusta feminismiä tai kannata leimaamista. Yhtä selvää kuin kuvaamani feminismin ylilyöntien seuraus tulee olemaan feminismin vastainen "backlash", jossa naiset joutuvat heikompaan asemaan kuin jos tavoitteena olisi puhtaasti tasa-arvo.
Eufemia, pystytkö perustelemaan?
Voit päättää itse mitä olet tunnustuksellisesti. Minä puhun siitä mitä olet epäsuorasti, joukkoliikkeeseen kuulumisen seurauksena. Kun teot (liikkeeseen kuuluminen on teko) ja sanat (oma filosofiasi) ovat ristiriidassa, henkilön tulkitaan kannattavan niitä asioita joita teot ilmaisevat. Retoriikka on merkityksetöntä.
En voi kuin olla eri mieltä. Olemme kaikki yksilöitä ja toimimme paikallisesti ja tietoisina tekemisistämme. Silloin kun joku toinen käyttää tekemisiämme omaksi edukseen, ei teko ole omamme. Järjestelmää ei ole, ei mitään ylitse yksilötoimijan. Toisin sanoen ja empiirisesti todennettavasti: laajatkin verkostot ovat kauttaaltaan paikallisia.
Yhtä selvää kuin kuvaamani feminismin ylilyöntien seuraus tulee olemaan feminismin vastainen "backlash", jossa naiset joutuvat heikompaan asemaan kuin jos tavoitteena olisi puhtaasti tasa-arvo.
Näkökulmastani olemme sentään siinä olennaisemmassa kohdassa samaa mieltä.
Mikko, pystyn. Moottoripyöräjengi sisäänpääsyrituaaleineen ja tiukkoine hierarkoineen, ja maailmanlaajuinen liikehdintä, jota yhdistää nimitys "feminismi", ovat yhteismitattomia asioita. Loput voit lukea linkin takaa otsikon "Apples and oranges" alta.
TSL,
Totta puhuen, se ei kuulu kenellekään muulle kuin asianomaiselle henkilölle. Syy saa olla mitä tahansa taivaan ja maan väliltä.
Et siis halunnut vastata kysymykseen. Kyse oli alunperin siitä, että epäilit johtopäätöstäni feministeiksi itseään kutsuvien sukupuolirasistien motiiveista.
Ei siitä tarvitse ’ideologialle’ (itse puhuisin mieluummin käytännöllisestä poliittisesta hankkeesta tietyn ihanteen (tasa-arvo) toteuttamiseksi) vihastua.
Vaikka ei tarvitsisikaan, niin oma etiikkani puolestaan kehoittaa minua näin tekemään.
Nimi ei todista yhtään mitään.
Tietysti ja totta kai se todistaa.
- Eero Heinäluomalle ei tulisi mieleenkään kutsua itseään kommunistiksi.
- Eero Heinäluoma ei haluaisi, että kukaan kutsuu häntä kommunistiksi.
- Eero Heinäluoma ei halua, että kukaan kuvittelisi hänen ajavan samoja tarkoitusperiä kuin kommunistitkin
- Eero Heinäluomaa ei kutsuta kommunistiksi.
- Kukaan tuskin väittää Eero Heinäluoman olevan kommunistien asialla.
- Komunistit eivät hyväksyisi sitä, että Eero Heinäluoma kutsuisi itseään kommunistiksi.
- Eero Heinäluoma kutsuu itseään sosiaalidemokraatiksi
- Kaikki tietävät, että Eero Heinäluoma on SDP:stä, eikä kommunistisesta puolueesta
- Eero Heinäluomaa vaaleissa äänestäneet ihmiset äänestivät samalla SDP:tä eivätkä kommunisteja.
- SDP:tä kannattavat ihmiset suuttuisivat, jos heitä kutsuttaisiin kommunisteiksi
- Kommunistit saattaisivat suuttua yhtä paljon, jos heitä kutsuttaisiin demareiksi.
Minusta kuvailemasi poliittinen viesti on uhkaava ja yhtä stigmatisoiva kuin feministien leimaaminen miksi ikinä sitä nyt on keskustelun kuluessa leimattu.
Feministit ovat toiminnallaan leimanneet ihan itse itsensä.
Ei tarvitse olla sillä tapaa avuton, ettei muka osaisi itse ja omalla järjellään erotella jyviä akanoista ja pureskella tarjottuja argumentteja ja tavoitteita.
Osaan hyvin erotella esimerkiksi Eufemian ja Susanna Rahkosen tai Kaarina Kailon. En tosin tiedä miten hyvin esimerkiksi Eufemian kaltainen fiksu ihminen sietää sitä, mitä hänen diggaamansa ideologian nimissä tehdään ja puhutaan.
En millään ymmärrä, miten feminismiin täytyisi sisältyä tuollaisen sukupuoliessentialismin ja toisten ihmisten mollaamisen. Ei täydy.
Tehkää sitten asialle oikeasti jotain.
Mitä muuta yhteiskunta nyt sitten ilman feministejäkään on kuin toisten sonnan lapioimista?Outo kysymys. Sitäkö yhteiskunta sinulle on? Vastaan vain, että varmasti hiukan parempi, sen jälkeen kun feminismin nimen alla valtaa käyttävä epäterve aines on marginalisoitu asemaan, jossa sitä ei noteerata mitenkään; korkeintaan sille vain naureskellaan säälivästi.
TSL, totean lopuksi, että lue Mikon kommentit vielä uudestaan. Oma ilmaisuni ei ilmeisesti ole riittävän akateemista, että ymmärtäisimme toisiamme riittävän hyvin.
En voi kuin olla eri mieltä. Olemme kaikki yksilöitä ja toimimme paikallisesti ja tietoisina tekemisistämme. Silloin kun joku toinen käyttää tekemisiämme omaksi edukseen, ei teko ole omamme. Järjestelmää ei ole, ei mitään ylitse yksilötoimijan. Toisin sanoen ja empiirisesti todennettavasti: laajatkin verkostot ovat kauttaaltaan paikallisia.
Tässä filosofiamme eroavat selvästi. Yritän pohjata oman filosofiani ensisijaisesti moderniin aivotutkimuksen ja toissijaisesti psykologiaan siinä määrin missä se ei ole ristiriidassa aivotutkimuksen kanssa.
Erityisesti pohjaan filosofiani siihen aivotutkimuksen haaraan, jossa alkaisi enenevässä määrin vaikuttaa selvältä, että "tietoisuuden" lisäksi käyttäytymiseemme vaikuttaa useita muitakin kognitiivisia prosesseja. Syy on se, että aivot eivät ole mikään yhtenäinen kokonaisuus vaan joukko evoluution eri vaiheissa tuottamia kerrostumia.
Tästä syystä filosofiasi pohjalla oleva oletus "olemme kaikki yksilöitä ja toimimme paikallisesti ja tietoisina tekemisistämme." ei ole mielestäni perusteltu.
Riippumatta siitä olenko oikeassa, voidaan myös esittää, että ihmisen tekojen seuraukset ovat aina kaoottiset. Kaikkia seurauksia ei voi koskaan ymmärtää tekohetkellä.
Yksilö voi kuitenkin jälkeenpäin tarkastella tekojensa seurauksia ja löytää niissä säännönmukaisuuksia. Kun tarkastelun seurauksena havaitsee oman filosofian kanssa ristiriitaisia seurauksia, yksilö voi muokata omaa käyttäytymistään enemmän oman filosofiansa mukaiseksi. Jälkirationalisointi ja defenssien tarve vähenee.
Tämä on normaalin ihmisen toiminnan ihanne. Tietysti korkeampiakin tiedostamisen tasoja on.
Näkökulmastani olemme sentään siinä olennaisemmassa kohdassa samaa mieltä.
Jep. Minusta "backlash" on todella sääli. Siinä vaiheessa puolustan tietysti taas häviöllä olevaa osapuolta, silloin naisia.
Et siis halunnut vastata kysymykseen.
Halusin. Ilmaisin heti oman arvioni syistä samassa yhteydessä.
Tehkää sitten asialle oikeasti jotain.
Outo pyyntö. Parhaani ja vastaanoton mukaan, ottaen huomioon myös sen, että elämässäni paljon muutakin tähdellistä kuin feminismi, jonka puolesta puhun tarpeen ja tilaisuuden mukaan. Varmasti jokainen epätasa-arvoisuudesta huolissaan oleva tekee. En kuitenkaan omaksu vastuuta toisten tekemisistä.
Sitäkö yhteiskunta sinulle on?
Aika pitkälti, mutta parempaan on mahdollisuus päästä. Minulle tämä sisältää feminismiin sisältyvän tasa-arvon vaatimuksen toteuttamisen. Jos ongelmakohtia ei olisi, ei olisi maltillista aktivismiakaan. Ja radikaaliliike ei yksinään pitkälle pääse.
Olen pyrkinyt lukemaan Mikon kommentit ja vastaamaan niihin. Tämä keskustelu on kuitenkin melko kookas ja aika valitettavan rajallista.
Yritän pohjata oman filosofiani ensisijaisesti moderniin aivotutkimuksen ja toissijaisesti psykologiaan siinä määrin missä se ei ole ristiriidassa aivotutkimuksen kanssa.
Tällä kohden näkemyksemme eivät ehkä devioi, sillä moderni aivotutkimus neurotieteenä tutkii ihmisiä yksittäisinä organismeina eikä voi olettaa minkään sortin joukkosubjektia.
Riippumatta siitä olenko oikeassa, voidaan myös esittää, että ihmisen tekojen seuraukset ovat aina kaoottiset. Kaikkia seurauksia ei voi koskaan ymmärtää tekohetkellä.
En oikeastaan tiedä, mitä 'kaaos' voisi tarkoittaa. Jos oikeasti puhut jostakin fraktaalisuuden tapaisesta, en ole vakuuttunut voiko sitä yhdistää ihmisen käyttäytymisen kuvaamiseen muuten kuin metaforana (jollaisia toki käytämme toimintamme ja tietomme järjestämiseen).
Minusta "backlash" on todella sääli. Siinä vaiheessa puolustan tietysti taas häviöllä olevaa osapuolta, silloin naisia.
Metodista vastarannan pragmatismia? ;)
... elämässäni paljon muutakin tähdellistä kuin feminismi, jonka puolesta puhun tarpeen ja tilaisuuden mukaan. Varmasti jokainen epätasa-arvoisuudesta huolissaan oleva tekee.
TSL, vastaan vielä tähän, koska tämän osuuden uskon ymmärtäneeni. Olen itsekin huolissani epätasa-arvosta, ja siksi puhunkin antifeminismin puolesta tarpeen ja tilaisuuden mukaan. Ja varmasti jokainen muukin epätasa-arvoisuudesta huolissaan oleva näin tekee :)
aateeämmä:
Voi sen noinkin sanoa.
En oikeastaan tiedä, mitä 'kaaos' voisi tarkoittaa. Jos oikeasti puhut jostakin fraktaalisuuden tapaisesta, en ole vakuuttunut voiko sitä yhdistää ihmisen käyttäytymisen kuvaamiseen muuten kuin metaforana (jollaisia toki käytämme toimintamme ja tietomme järjestämiseen).
Otan takaisin, se oli epäselvästi ilmaistu. Tarkoitin vain, että tekojen kaikkia seurauksia ei välttämättä voi ennustaa tekohetkellä. Siksi niistä ei ole vastuussa.
Siitä huolimatta vastuuntuntoinen ihminen ottaa myöhemmin selvää mitä vaikutuksia teoilla oli, ja muokkaa käyttäytymistään jatkossa joko lopettamalla teot tai huolehtimalla ettei näitä ikäviä sivuvaikutuksia synny.
Metodista vastarannan pragmatismia? ;)
Hauskasti luonnehdittu. Jotain tuon suuntaista.
Eufemia,
Voisitko vielä vääntää minullekin sen, mikä Mikon analogiassa ei mielestäsi toiminut? Omasta mielestäni siinä on paljon toimivia elementtejä.
rikoksia tekevään mutta ei vielä rikolliseksi luokiteltuun moottoripyöräjengiin kuuluvan kannattaa erottaa rikoksia tekevä ryhmästä. Ei riitä, että työskentelee rikollisen aineksen kitkemiseksi. Pitää myös saavuttaa tuloksia kohtuullisessa ajassa. Kun moottoripyöräjengi on luokiteltu rikolliseksi, ei auta kuin erota jengistä.
Jos nyt siis rinnastetaan tuo MP-kerho feminismiin (tai otetaan MP-kerhon tilalle jokin muu yhteisö, jonka toiminnassa ns. suuri yleisö alkaa havaita epäterveitä aineksia siinä määrin, että se leimaa koko yhteisön), niin eikö silloin yksilönkin kannalta ole helpompaa ilmoittaa, ettei enää kuulu kyseiseen jengiin, jos epäterve aines on saanut pilata yhteisön maineen?
Ainakin maineen korjaaminen siinä vaiheessa tuntuu melkoisen toivottamalta urakalta kenelle hyvänsä, varsinkin, jos epäterve aines on päässyt liikkeessä todellista valtaa ja julkisia puheenvuoroja käyttävään asemaan?
Eikö tällöin olisi paitsi helpompaa, myös tehokkaampaa ja toimivampaa jossakin seminaarissa ilmoittaa, että esim: "En enää voi kutsua itseäni feministiksi, koska feminismin nimissä toimii nykyään niin paljon epätasa-arvoa kannattavia aineksia. Jatkossa ilmoitan vain, että en ole feministi ja kannatan tasa-arvoa"?
Arvostan ja kunnioitan toki käyttämääsi puheenvuoroa kyldyyriseminaarissa, vaikka en sitä ollutkaan kuulemassa. Jostakin syystä vain epäilen, että feminismin sisäiset kritisoivat puheenvuorot eivät juurikaan (ainakaan Pravdan) uutiskynnystä ylitä, eivätkä tällöin myöskään juurikaan maternalistista valtavirtafeminismiä hetkauta, koska vapaaehtoisesti se tuskin saavuttamastaan valta-asemasta luopuu.
No: feminismi ei ole järjestö. Siihen ei liitytä, sitä tunnustetaan jos halutaan, ja koska sanan merkityksestä on niin monta näkemystä, on syytä kysyä mitä tällä tunnustamisella kulloinkin tarkoitetaan. Kyse ei ole järjestön poliittisen linjan muutoksista vaan siitä, mitä jollain sanalla halutaan tarkoittaa.
Mielestäni siis kuvauksesi ontuu. Minulla on hyvin selvä käsitys siitä, mitä feminismi tarkoittaa. Käsitykseni on enemmän tai vähemmän ristiriidassa monen muun feministiksi julistautuvan käsitysten kanssa. Jos heidän hölmöilyjensä vuoksi lakkaan kutsumasta itseäni feministiksi, annan samalla heille oikeuden määritellä mitä tuolla sanalla tarkoitetaan. Feminismin kunniakkaan historian tähden en tahdo tehdä niin.
Teen toisen rinnastuksen. Silläkin on puutteensa, mutta minusta se on selvästi Mikon esittämää parempi. Oletetaan kristitty, joka rakastaa rauhaa ja jolla on syvä, ketään tuomitsematon kristillinen vakaumus. Pitäisikö hänen mielestäsi lakata kutsumasta itseään kristityksi kaikenlaisten ällösvitsaasäästä-homonvihaaja-polvirukoilijoiden vuoksi? Entä jos jälkimmäiset päätyisivät edustamaan suuren yleisön kuvaa kristillisyydestä?
Lähetä kommentti