tiistaina, heinäkuuta 24, 2007

Ryhmäterapiaa Pravdasta

Mitä miehisyys on?
Herkkyytensä ja hellätunteisuutensa (muille kuin lapsillensa tai vaimollensa) näyttävä mies on vähemmän Mies: miehekkäitä tunteenilmauksia ovat aggressiot ja voimankäytöt. Epätasa-arvosta kärsivät yhtälailla siis miehetkin. Ihmiskeskeinen mies saattaa olla epävarma miehisyydestään. Mitä se miehisyys siis oikeastaan on? Kuka rohkaisisi miehiä luottamaan miehuuteensa, jotta he uskaltaisivat olla herkkiä ja heikkojakin?
No, naiset voisivat rohkaista miehiä olemaan herkkiä valitsemalla seksikumppaneikseen herkkiä miehiä.
Naisethan ovat jo murtautuneet sukupuolirajojen läpi miehiä rohkeammin ja levittäytyneet ennen miehille varatuille alueille, niin kulttuurin kuin työelämän alueilla.
Miehet eivät rankaise rooleja murtavia naisia jättämällä heidät ilman seksiä.

Mies ei halua seksiä.
Asiantuntijavastaus: Seksin puute on ongelma vain, jos seksiä pitää olla. Vaikka onkin tärkeää pohtia syitä siihen, miksi seksiä ei ole, on yhtä tärkeää asettaa kriittiseen tarkasteluun myös se, miksi se on niin tärkeää.
WTF?!
Ehkä hän mieluummin itse pukisi ylleen niitä “viehkeitä varusteita” kuin katselee sinua niissä, tai hänellä on muita epätavallisia mieltymyksiä, joista ei ole kehdannut puhua. Ehkä hän suuntautuu seksuaalisesti enemmän miehiin päin, eikä ole koskaan tullut myöntäneeksi asiaa itselleen.
WTF!?
Pidä mielessä, että ihmisellä on aina oikeus olla harrastamatta seksiä, jota ei halua, mutta seksiin ei ole kenelläkään oikeutta muuta kuin itsensä kanssa.
Eli vaimon on vain tyydyttävä seksittömyyteen mukisematta?
Kuten alussa sanoin, ongelmaa voi lähteä purkamaan toisestakin päästä, eli miettimällä sitä, miksi oikeastaan seksin pitäisi olla tyydyttävän parisuhteen edellytys.
WTF?!?
Herää kysymys, miksi sellaisten asioiden jatkuvuuden pitäisikään olla seksistä kiinni? Olisiko mahdollista säilyttää nämä asiat muuttamalla suhteen luonnetta siten, että seksi ei enää kuulu siihen? Purkaa avoliitto ja adoptoida toisenne sisaruksiksi?
OMG!?!

25 kommenttia:

Eufemia kirjoitti...

No mutta jos muuten hyvistä väleistä huolimatta seksuaaliset halut ovat niin erilaiset, ettei parisuhteesta sen vuoksi tule mitään, niin miksi pitää kiinni parisuhteesta - ja miksi luopua hyvästä ihmissuhteesta?

Minusta tuo sisaruksiksiadoptoimisneuvo on ihan kohtalainen, joskaan se ei varmaan virallisesti onnistu, eli adoption on oltava epävirallinen. Olisihan naurettavaa luopua tärkeästä ihmisestä vain siksi, että seksuaaliset halut eivät kohtaa. Ja toisaalta kuulostaa melko huonolta ajatukselta tukahduttaa oma seksuaalisuutensa sitoutumalla jakamaan se vain sellaisen ihmisen kanssa, jolla halu ei riitä. Itsekin suosittelisin neuvotteluja suhteen luonteesta. Lähtökohtanahan on oltava se, ettei kummankaan halu tai haluttomuus ole väärin eikä toista voi pakottaa haluamaan.

Anonyymi kirjoitti...

Jotain rajaa tähän feministihöpötykseen. Parisuhteessa seksi on aivan olennainen asia. Se erottaa parisuhteen ystävyys-, tuttavuus- tai sukulaisuussuhteista. Seksuaaliset tarpeet ovat ihan luonnollinen osa ihmistä. Jos niitä ei pääse tyydyttämään, seuraukset voivat olla kohtalokkaat henkilön henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille. Jos parisuhde ei enää mahdollista näiden tarpeiden tyydyttämistä, on aika nostaa kytkintä.

Toki, jos se onnistuu, voi entiseen kumppaniin säilyttää ystävyyssuhteen, mutta on ihan huu-haa puhetta, että ihmisten pitäisi jatkaa elämää seksittömässä parisuhteessa ja teeskennellä olevansa tyytyväisiä, vaikka heidän tarpeensa eivät tulisikaan tyydytetyiksi ja vaikka he kokisivat olonsa tästä syystä onnettomiksi. Se ei ole hyväksi kenellekään.

Taitaa olla niin, että tämä Hesarin Profemakko "asiantuntija", Timo-setä, kuvasi vastauksessaan omaa elämäänsä ja ratkaisujaan.

Eufemia kirjoitti...

Missä kohtaa noita siteerattuja neuvoja kehotettiin tukahduttamaan omat seksuaaliset halut toisen haluttomuuden vuoksi?

Scribe of Salmacis kirjoitti...

Parisuhteessa seksi on aivan olennainen asia. Se erottaa parisuhteen ystävyys-, tuttavuus- tai sukulaisuussuhteista.

En näe miksi välttämättä erottaisi, mihinkään suuntaan.

Seksuaaliset tarpeet ovat ihan luonnollinen osa ihmistä.

Se ei kuitenkaan johda mihinkään johtopäätöksiin muiden kuin oman itsen suhteen. Kyseessä on vain toteama. Mitä tämä luonto sitten onkaan - luultavasti se kuuluisa tikanpojan puuhun ajanut -, se ei liene peruste käytökselle. Selitys korkeintaan. Vai onko tämä jonkin sortin mimeesin etiikkaa?

Anonyymi kirjoitti...

"En näe miksi välttämättä erottaisi, mihinkään suuntaan."

Sinä siis nait ystäviesi, tuttaviesi ja sukulaistesi kanssa? Selvä. Se tosin merkitsee sitä, että ystävistä tai tuttavista on tullut rakastajia. Sukulaisten kesken kyse on insestistä.

"Se ei kuitenkaan johda mihinkään johtopäätöksiin muiden kuin oman itsen suhteen. Kyseessä on vain toteama. Mitä tämä luonto sitten onkaan - luultavasti se kuuluisa tikanpojan puuhun ajanut -, se ei liene peruste käytökselle. Selitys korkeintaan. Vai onko tämä jonkin sortin mimeesin etiikkaa?"

Liirum, laarum, lässyn, lässyn. Parisuhteessa on pohjimmiltaan kyse seksistä. Jos suhde ei sitä enää tarjoa, se ei ole parisuhde. Ystävyyssuhde perustuu muille asioille, parisuhde ei.

Anonyymi kirjoitti...

"En näe miksi välttämättä erottaisi, mihinkään suuntaan."

Sinä siis nait ystäviesi, tuttaviesi ja sukulaistesi kanssa? Se tekee ystävistä ja tuttavista rakastajia. Sukulaisten kesken kyseessä on insesti.

"Se ei kuitenkaan johda mihinkään johtopäätöksiin muiden kuin oman itsen suhteen. Kyseessä on vain toteama. Mitä tämä luonto sitten onkaan - luultavasti se kuuluisa tikanpojan puuhun ajanut -, se ei liene peruste käytökselle. Selitys korkeintaan. Vai onko tämä jonkin sortin mimeesin etiikkaa?"

Parisuhteen perusta on seksi. Jos suhde ei seksuaalisia tarpeita enää tyydytä, se voi muuttua ystävyyssuhteeksi. Parisuhde se ei kuitenkaan enää ole.

Eufemia kirjoitti...

En malta olla vastaamatta tuohon liirumlaarumiin...

Itse asiassa tiedän, että sisarukseksiadoptointi ei virallisesti onnistu, koska olen muinoin harkinnut asiaa silloisen poikaystäväni kanssa. En siksi, että olisimme halunneet muuttaa suhteemme tyypilliseksi sisarussuhteeksi, vaan juuri siksi, että insestinen sisarussuhde kuulosti hyvältä.

Niin, ja ainakin minä nain ystävieni ja joskus tuttavienikin kanssa. Sukulaisten kanssa en ole ainakaan vielä tullut naineeksi kun tuo adoptioprojekti osoittautui mahdottomaksi. Parisuhdetta en ole halunnut enää aikoihin, koko konsepti tuntuu tympeältä. Oi anonyymi, liirum laarun lässyn lässyn, elämme kovin erilaisissa maailmoissa.

Scribe of Salmacis kirjoitti...

Sinä siis nait ystäviesi, tuttaviesi ja sukulaistesi kanssa? Selvä. Se tosin merkitsee sitä, että ystävistä tai tuttavista on tullut rakastajia. Sukulaisten kesken kyse on insestistä.

En näe sille mitään eettistä tai moraalista estettä. Olen kuitenkin ennakkoluuloinen ja takapajuinen sukulaisten suhteen. Parisuhteeseen en perinteisessä mielessä usko. Uskon vain yksilökohtaisiin suhteisiin, joita ei tarvitse muuksi edes väittää eikä millään leimalla siunata. "Ystävyys" on ainoa leima jota en karsasta.

Parisuhteessa on pohjimmiltaan kyse seksistä.

Mikähän on se jumalkompleksi, joka saa ihmiset unohtamaan omistusliitteen?

Anonyymi kirjoitti...

"Mikähän on se jumalkompleksi, joka saa ihmiset unohtamaan omistusliitteen?"

Ei ole unohtunut. Parisuhde on määritelmällisesti suhde, jossa on pohjimmaltaan kysymys seksistä. Jos sinä haluat kutsua platonisia ystävyyssuhteitasi parisuhteiksi, niin siitä vaan, mutta älä ihmettele, jos sinua ei ymmärretä.

Anonyymi kirjoitti...

"Oi anonyymi, liirum laarun lässyn lässyn, elämme kovin erilaisissa maailmoissa."

En tiedä, missä sinä elät, mutta minä asun Suomessa. Täällä parisuhde tarkoittaa suhdetta, joka pitää sisällään seksiä sen osapuolten välillä. Se ei siis tarkoita sitä, millaista hyvänsä kahden ihmisen välistä suhdetta, vaan nimenomaan seksiä sisältävää suhdetta.

Platoniset suhteet ovat asia erikseen. Niitä voi sitten kutsua ystävyys-, kaveruus-, kumppanuus-, tai miksi tahansa suhteiksi, mutta parisuhteita ne eivät ole.

Niinpä "asiantuntija", joka kummaksuu sitä, että joku pitää seksiä tärkeänä asiana parisuhteessaan, on idiootti.

Eufemia kirjoitti...

Toisin sanoen sinä määräät, että 40 vuotta onnellisesti naimisissa olleet mies ja nainen, jotka eivät ole harrastaneet seksiä 15 vuoteen, ei elä parisuhteessa? Tai nuori mies, joka on joutunut lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, ja pelkää sen seurauksena seksiä julmetusti, ei voi luoda parisuhdetta ymmärtäväisen tytön kanssa, koska ei ehkä koskaan kykene seksiin tämä kanssa?

Melkoinen jumalkompleksi.

Scribe of Salmacis kirjoitti...

Tarkoitan sellaista proseduuria, että liität päätteen "-ni" tuon "parisuhteen" perään. Siis:

Parisuh[teeni] on määritelmällisesti suhde, jossa on pohjimmaltaan kysymys seksistä.

Enhän minä Platonia tähän mukaan tuonut? Jätetään kuolleet rauhaan - siihen minäkin uskon...

Anonyymi kirjoitti...

"Toisin sanoen sinä määräät, että 40 vuotta onnellisesti naimisissa olleet mies ja nainen, jotka eivät ole harrastaneet seksiä 15 vuoteen, ei elä parisuhteessa?"

Elävät, koska tuo suhde on ollut seksisuhde. Ja se voisi olla sitä edelleen. Jos toinen osapuoli kokee seksittömyyden ongelmaksi, hänellä on tähän täysi oikeus, sillä seksi on ollut tuon suhteen perusta. Siitähän parisuhteessa on pohjimmiltaan kyse.

"Tai nuori mies, joka on joutunut lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, ja pelkää sen seurauksena seksiä julmetusti, ei voi luoda parisuhdetta ymmärtäväisen tytön kanssa, koska ei ehkä koskaan kykene seksiin tämä kanssa?"

Jos ei ole seksiä, ei ole parisuhdetta. Hyvin yksinkertaista. Olkoot sitten vaikka ystävyyssuhde. Toki he voivat itse kutsua suhdettaan parisuhteeksi, jos haluavat, mutta silloin heidän on hyväksyttävä se, että muut olettavat heidän harrastavan seksiä keskenään. Sillä sitä se Suomessa tarkoittaa.

Se, että onko suhteessa paljon vai vähän seksiä on toissijaista. Olennaista on se, että seksi on jollain tapaa ja jossain määrin osa parisuhdetta.

Asiantuntija, joka tätä ihmettelee, ei tunne asiaa lainkaan.

Anonyymi kirjoitti...

"Toisin sanoen sinä määräät, että 40 vuotta onnellisesti naimisissa olleet mies ja nainen, jotka eivät ole harrastaneet seksiä 15 vuoteen, ei elä parisuhteessa?"

Elävät, koska suhde on ollut, ja voisi olla edelleenkin seksisuhde. Jos toinen heistä on tyytymätön suhteen seksittömyyteen, hänellä on oikeus olla tyytymätön.

Olennaista ei ole se, minkä verran tai milloin seksiä suhteessa on, vaan se, että seksi kuuluu suhteen perusteisiin.

"Tai nuori mies, joka on joutunut lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, ja pelkää sen seurauksena seksiä julmetusti, ei voi luoda parisuhdetta ymmärtäväisen tytön kanssa, koska ei ehkä koskaan kykene seksiin tämä kanssa?"

Ei seksiä, ei parisuhdetta. Hyvin yksinkertaista. Toki he voivat itse kutsua suhdettaan vaikka parisuhteeksi, mutta tällöin heidän on hyväksyttävä se, että kaikki muut olettavat heidän harjoittavan seksiä. Sillä Suomessa parisuhde tarkoittaa suhdetta, jonka osapuolet ovat seksuaalisessa kanssakäymisessä keskenään.

Jos "asiantuntija" tätä hämmästelee, hän ei tiedä itse asiasta mitään.

"Melkoinen jumalkompleksi."

Puhu vain omasta puolestasi.

Anonyymi kirjoitti...

"Tarkoitan sellaista proseduuria, että liität päätteen "-ni" tuon "parisuhteen" perään."

En muuten liitä. Kirjoitin parisuhteesta ihan yleisellä tasolla, ja kirjoitukseni pitävät paikkansa. Ei ole minun syyni, jos sinä et tiedä, mitä parisuhteella tarkoitetaan ja mitä se pitää sisällään.

"Enhän minä Platonia tähän mukaan tuonut? Jätetään kuolleet rauhaan - siihen minäkin uskon..."

Ihmissuhteita, joiden osapuolet eivät ole seksuaalisessa kanssakäymisessä keskenään, kutsutaan joskus platonisiksi suhteiksi. Olet ehkä joskus kuullut tästä?

Scribe of Salmacis kirjoitti...

Siihen, että niitä kutsutaan 'platonisiksi' suhteiksi on varmasti syynsä. Minä nimenomaan en puhunut platonisesta yhtään mitään, sillä jos olisin sanan maininnut, olisin tarkoittanut jotakin vallan muuta kuin mitä tarkoitin.

Sen sijaan olen yllättäen tullut judeokristillishegeliläiseen uskoon! - kansan kulttuurin kehityksen ruumiillistuma, kielitoimisto, on puhunut minulle yhdellä äänellä koko kollektiivisuudessaan!

Anonyymi kirjoitti...

"Sen sijaan olen yllättäen tullut judeokristillishegeliläiseen uskoon! - kansan kulttuurin kehityksen ruumiillistuma, kielitoimisto, on puhunut minulle yhdellä äänellä koko kollektiivisuudessaan!"

Taidat vain olla puutteessa.

Scribe of Salmacis kirjoitti...

=:DD Tyynysota!

Anonyymi kirjoitti...

"=:DD Tyynysota!"

Mäiskis!

Henry Laasanen kirjoitti...

"Parisuhde on puolisoiden välinen, tietoinen ja tiedostamaton, emotionaalisen ja seksuaalisen vuorovaikutuksen molemminpuolinen, systeeminen prosessi."

Anonyymi kirjoitti...

Mielestäni ei ole mitenkään välttämätöntä määritellä ihmisten välisiä suhteita muussa kuin lainopillisessa mielessä.

Tällaisia laissa selkeästi määriteltyjä suhteitahan ovat esimerkiksi sukulaisuus, avioliitto, avoliitto jne.

Sana "parisuhde" ymmärretään yleensä kahden ihmisen jatkuvaksi yhteiseloksi, johon sisältyy seksuaalista kanssakäymistä. Näin oletuksena. Käsite on väljä.

Olen kuullut sanaa "parisuhde" käytettävän myös melko erikoisista vuorovaikutussuhteista. Olkoonkin, että tämä voi olla hämmentävää, mutta olkoon se heidän oikeutensa. Itsepähän joutuvat sitten selittelemään jos viitsivät.

Pidän ihmissuhteita muutoin kuin lainopilliselta kannalta tarkasteltuna kahden tai useamman yksilön välisinä sopimuksina, joita ihmiset voivat kutsua ihan miksi itse tykkäävät.

Anonyymi kirjoitti...

"Pidän ihmissuhteita muutoin kuin lainopilliselta kannalta tarkasteltuna kahden tai useamman yksilön välisinä sopimuksina, joita ihmiset voivat kutsua ihan miksi itse tykkäävät."

Saahan sitä kutsua vaikka mustaa valkoiseksi, jos haluaa, mutta silloin pitää varautua siihen, että muut ymmärtävät asian toisin.

Väärinkäsitysten välttämiseksi on suotavaa, etteivät esimerkiksi kämppäkaverit ilmoita elävänsä parisuhteessa, jos keskinäistä sutinaa ei ole. Elleivät he sitten halua tarkoituksellisesti johtaa muita harhaan.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä väliä sillä on, mitä toiset luulevat parisuhteeksi ja mitä eivät?

Kuten Jari, olen myös sitä mieltä että vain perintöasioilla ja sellaisilla on väliä. Jos haluaa sellaista, menee naimisiin tai on sitten ilman.

Niin se menee ja hyvä niin. Jos aletaan luokitella joidenkin hämärien tunnesiteiden mukaan, joudutaan vai ongelmiin.

Anonyymi kirjoitti...

Taidat vain olla puutteessa [TSL].

Tokkopa. E:n kanssa samat suhdekäsitykset ja identtiset sanankäänteet "jumalkomplekseja" myöten viittaavat siihen että nimimerkit yhtyvät toisiinsa myös luonnossa.

(TSL, kannattaisko ainakin yrittää? *wink wink*)

Anonyymi kirjoitti...

Ihmisen mysteerin selvitessä ja ymmärryksen syventyessä siitä mitä ihminen on, voi tämän perin animalistisen näkökannan lisäksi löytyä muitakin selityksiä ja vaihtoehtoja.

Jos kahdella ihmisellä on syvä esoteerinen yhteys, heillä voi olla kaikissa merkityksissä nimenomaan parisuhde (suhde, jossain jotain erikoista, jota heillä ei koskaan voisi olla kenenkään muun kanssa), vaikka molemmat ilmentäisivät selibaattia eivätkä siten harrastaisi seksiä kenenkään kanssa.

Kun ihmiset löytävät syvemmän yhtymisen ihmeellisyyden, eläimellinen paneskelu alkaa tuntua kovin alhaiselta ja mitättömältä touhulta, josta saatava nautintokin jää hiekanjyvän asteelle galaksiin verrattuna.

Mutta nämä ihmiset ovat niin hukassa, että luulisin että lähinnä maailmanlaajuinen suurkatastrofi, joka tuhoaa koko ihmisten surkean rakennelmiston tältä planeetalta voi enää näitä apinaihmisiä herättää.

- Vortac