Neiti A: Kun niin kovin useat tuntuvat täällä haluavan uskoa naisen valitsevan kumppanin ensisijaisesti sosiaalisen statuksen ja "menestyksen" perusteella, tahtoisin tarjota keskusteluun pienen esimerkin omasta elämästäni. Minulla on kymmenen läheistä naispuolista ystävää. Heistä seitsemän seurustelee / on avo- tai avioliitossa miehen kanssa, jolla on jopa huomattavastikin alhaisempi koulutustaso kuin naisella itsellään. Tiedän hyvin, ettei koulutustaso suinkaan ole ainoa sosiaalisen statuksen mittari, mutta heijastelee kuitenkin melko vahvasti sitä, mitä moni tällä palstalla ymmärtää "menestykseksi". Olenko siis onnistunut haalimaan ystävikseni juuri ne seitsemän naista maailmassa, jotka eivät ole kumppanin valinnassa ensisijaisesti kiinnostuneita tämän yhteiskunnallisesta statuksesta? God knows I'm not.
Vastaus B: Sosiaalinen status ei todellakaan ole sama asia kuin koulutus. koulussa hikipinko ei saanut kauneinta naista. jos oli nörtti, ei saanut kuin turpaan. sama jatkuu oikeassa elämässä. koulutus voi auttaa nousemaan sosiaalisessa hierarkiassa, mutta ei se ole mikään tae mistään. henkilöllä, jolla on enemmän tuloja ja alaisia olla korkeampi omanarvontunto. mutta on myös paljon esimiehiä jotka pelkäävät alaisiaan. paljon todennäköisemmin golfia harrastava myyjä jolla on hyvä supliikki vie lukiokoulutuksella vie kauniit koulutetut naiset. helpoiten statuserot näkee kun pistää henkilöt samaan huoneeseen. kuka ottaa tilan haltuun? et edes kertonut mitä nuo ystäväsi ovat. jos he ovat ylipainoisia, heillä ei välttämättä ole vaihtoehtoja.
Vastaus C: Jos kaverisi ovat epäviehättäviä, heillä ei välttämättä ole ollut muuhun mahdollisuuksia.
Neiti A: Ystäväni eivät ole ylipainoisia (uskomatonta, että minun todella pitää kommentoida näin!). He ovat kaikella tapaa erittäin viehättäviä naisia, jotka nyt sattuvat arvostamaan ihmisessä jotain muuta, kuin hänen sosiaalista asemaansa.
perjantaina, elokuuta 17, 2007
Parinvalintapreferensseistä
Kommenttiosasto:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
16 kommenttia:
Jos kerran Henry päätät käyttää kirjoitustani jossain, voisit saman tien laittaa esille koko tekstini. Toisaalta tällainen todellisuuden murusesta luotu maailmankuva sopii kyllä täydellisesti tämän blogin linjaan.
Eiköhän täällä ole kaikille aika selvää, että naisillekin se tärkein parinvalintakriteeri on ulkonäkö, vaikka kyselyissä naiset sanovatkin että kaikkein tärkeintä on luotettavuus (heh, heh). Jos mies ei ole työtön luuseri ja osaa käyttäytyä, niin eipä nuo naiset taida paljoa sitä statusta katsella. Pl ehkä akateemiset naiset, jotka taas ihan hyvin voivat sanoa toista ja tehdä toista.
Itse ainakin myönnän että ulkonäkö on minulle ykkönen ja että olen huomannut että ulkonäöstä se oma naistensaantikin on pääasiassa ollut kiinni. Kuten olen 100x sanonut, mystisesti kaikki exääni vähemmän viehättävät naiset ihastuvat minuun, exääni viehättävämmät antavat pääosin pakit ja samannäköisten kanssa on taiteilua kumminkin puolin.
Ja mitä tulee sosiaaliseen statukseen, niin asiat jotka johtavat korkeaan sosiaaliseen statukseen, tuppaavat olemaan niitä asioita joita voidaan käyttää parinkumppanin hankitaan. Eli pitkäjänteisyyttä, älykkyyttä, sosiaalisuutta jne.
Naiset ovat siinä mielessä itse asiassa reilumpia pariutumisasioissa, että vaikka ulkonäkö onkin kaikkein tärkein asia kun puhutaan nuorten ihmisten pariutumisesta, niin jos naiseen pääsee tutustumaan, voi ehkä kuitenkin onnistua tekemään vaikutuksen jollakin muulla asialla (ei myöskään rahalla) ja saada melko hyvännäköisen naisen. Miestä taas kiinnostaa naisissa jokatapauksessa ulkonäkö ehdottomana kriteerinä, ja kuten Arawn toisessa ketjussa sanoikin , niin komeat miehet blokkaavat vähemmän viehettävät naiset jo ensinäkemältä.
Ja mitä tulee sosiaaliseen statukseen naistensaannissa niin mitä enemmän naiset sitä oikeasti painottavat, sen parempi minulle. Eipä vain ole vielä pahemmin näkynyt...tai siis naismenestykseni ei ole onnetonta, mutta eipä myöskään juurikaan parempaa kuin ennen saatuani rahaa, valtaa ja sosiaalista statusta. Eipä tuo valta pahemmin yökerhossa näy ja kun firmassa on vähän naisia töissä niin ei pääse hyötymään sihteereistäkään ;)
Jos mies on usein televisiossa/lehdissä kommentoimassa asioita tai antamassa lausuntoja, voittamassa pystejä tms, niin johan hän pelkästään siksi että on tuttu kasvo, aiheuttaa naisissa kiinnostusta. Sehän tiedetään että naiset kiinnostuvat helpommin tutummista ihmisistä kuin ventovieraista.
Vai kuinka paljon sitä rahaa ja valtaa pitää oikein saada, ennenkuin alkaa näkymään jossain? Johan tässä tulot ovat rutkasti mediaanitulojen yläpuolella, minulla on paljon valtaa työssäni, kuuluun pariin "herrakerhoon", mulla on paljon harrastuksia, tunnen paljon toimitusjohtajia yms. porukkaa mutta silti naisia tulee pääasiassa siksi, että teen enemmän aloitteita. Yleensä en edes kerro omaa asemaani työyhteisössä, tuntuvat naiset pitävän sitä enemmän leuhottamisena vaikka sen kuinka nätisti sanoisi.
Nyt voisin tietenkin aloittaa tälle blogille tavanomaisen valituksen edellisestä romanssistani. Onhan se perkele kumma kun petturimies kelpaa ja jopa alkoholistikin, mutta minun kaltaiseni kunnollinen menestyjä ei (Ellilälle vaan terveisiä, se "mielikuvitusnainen" vihelsi pelin poikki ja olen taas lähtöruudussa [mutta en niin paineisena kuin aikaisemmin ;) ]). Toisaalta mistäpä se olisi tiennyt, pettäisinkö ja alkaisinko juopottelemaan, tuollaiset asiat selviävät vasta suhteessa. Kun on täydellinen nainen, niin voi vaatia täydellistä pakettia.
Varmaan muutama nainen valittaa minusta aivan samaa...kaikenkarvaiset idiootit kelpaa, mutta tavisnainen ei...taitaapa mullakin kriteereissä olla pari jalkapallon menevää aukkoa...mutta hyvin ne ovat tähänmennessä toimineet. Tai siis eiväthän ole toimineet, kun olen taas vapaa, mutta eipä ole tähän mennessä tarvinnut heilua (omasta mielestäni) epäviehättävien naisten kanssa. Vali, vali, meni enemmän bloggaamiseksi kuin kommentoinniksi. Samapa tuo.
"Arawn toisessa ketjussa sanoikin , niin komeat miehet blokkaavat vähemmän viehettävät naiset jo ensinäkemältä."
Niin ja 95% kauniista naisista pilaa niidenkin maineen, jotka eivät blokkaa vähemmän viehättäviä miehiä ensinäkemältä ;)))
En tiedä uskooko kukaan, mutta mulle ulkonäkö ei oikeasti ole ykköskriteeri eikä välttämättä kakkonenkaan.
Tällaiset päättämässä asioistamme:
Äiti Amman mantra auttaa Tanja Saarelaa päätöksenteossa.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200708166470288_uu.shtml
Mitenköhän kauan tämä fasistisen pahuuden puolustelu jatkuu?
Panu oli täysin oikeassa alkuperäisissä havainnoissaan.
Nuoret naiset OVAT fasistisia, ja se tekee heistä pahoja.
- Vortac
No voi kiesus taas noita baarihuoria, piti vähän nyrkkejä heiluttaa kun tuli taas valkoiset ristiritarit sotkeutumaan tilanteesen. No toivottavasti oli iskujen arvoista, tuskinpa sai pillua ottamalla osumaa.
Omat mahkut meni tieten siinä kun poket repii päätltä poies. Ei paljoa itseä kiinnosta alkaa kähisemään kun on naista tarjolla, mutta aina joku päätä pitempi vitun lippisamis on valmis ottaan nyrkin naamaansa. Omapahan on asiansta, täältä kyllä pesee tarpeen tullen ja vähän linkoaakin. Omat kaverit oli tieten taas jossain hevon vitussa, joten joutui ihan yksin potkiin ammarit helvettiin ja sitten vielä vääntään ne alle. Mielummin oli jatkanut naisen kanssa hummailua mut ei nii ei.
- Syltty
Keskustelussa tulisi ottaa huomioon ensisijaisesti vastaajien ikä. Sosioekonominen status taitaa alkaa painamaan enemmän vasta vajaa kolmekymppisinä ja ylöspäin.
Ulkonäöstä on hyötyä huomattavasti myös miehelle, mutta se ei ole minimitekijä. Minimitekijät miesten naismenestyksessä liittyvät usein mm. "miehekkääseen" käyttäytymiseen, esim. aloitekykyyn ja itsevarmuuteen (myös seksuaalisuudessa). Joskus syntynee positiivisia luuppeja, jolloin hyvä ulkonäkö ja miellyttävän itsevarma käyttäytyminen ruokkivat toinen toisiaan.
Vaikuttaa myös siltä että toisin kuin miehet, naiset voivat "ihastua silmät kiinni", eli kosketus on heille usein jopa visuaalisuutta tärkeämpää. Niinpä oudonkin näköinen hyvä koskettelija (+supliikkimies) voi viedä voiton komeasta jääkalikasta.
Eräs asia mikä tässä "ulkonäkö merkkaa tai ei" keskustelussa mättää, on mittarin puute. Todella monet naiset pitävät käsittääkseni ulkonäöltään jostain Beckhamin tyyppisestä kiinteän kropan omaavasta suhteellisen keskimittaisesta kauniskasvosta. On kuitenkin naisia jotka preferoivat ns. pulleita nallekarhuja, samoin kuin naisia jotka preferoivat kunnon bodareita tai tosi hoikkia poikia. Monenlaisille ulkonäkövarianteille löytyy kysyntää, varsinkin kun otetaan huomioon erilaiset alakulttuurit. Vai huijaavatko kaikki "vähän vatsakkaista miehekkäistä miehistä", "hoikista androgyyneista" tms. pitävät naiset vain itseään, koska eivät voi saada metroseksuaalia Beckhamia jota oikeasti haluaisivat?
Itse väitän, että preferensseissä on todella suurta hajontaa ulkonäön suhteen, eikä tämä johdu pelkästään käytännön olosuhteista. Hajontaa saattaa supistaa varsinkin naisilla se, että on pakko peilata kumppanin arvoa ystävien ja muiden ihmisten mielipiteistä. Osin tästä syystä kaikki haluavat sänkyyn karseannäköisen rokkarin kanssa. Toisaalta kaveriporukan hyväksynnällä voidaan saada "valtavirrasta poikkeavia" makuja esiin, kuten alkuperäisen esimerkin kouluttamattomien miesten tapauksessa. Ihmiset voivat siis olla pinnallisia tärkeiksi katsomiensa piirteiden kohdalla.
Olen itse huomannut, että preferenssien hajontaa on TODELLA paljon. Minä olen todella tumma ja joitain naisia se viehättää, mutta suurinta osaa ei lainkaan. Sama myös hiusten ja vaatteiden suhteen, jotkut vaatimalla vaativat sen rokkipojan, kun taas toiset eivät moista kelpuuttaisi ikinä.
Näin se on. Yöelämässä pitäisi osata puolustaa itseään. Ei edes työväenlauluja saa laulaa nakkikopilla, kun joku pissis alkaa väittämään, että se on laitonta ja yllyttää jonkun tyypin sinun kimppuusi.
Ilmari: "Vai huijaavatko kaikki "vähän vatsakkaista miehekkäistä miehistä", "hoikista androgyyneista" tms. pitävät naiset vain itseään..."
Niinpä. Joillakin naispuolisilla kavereilla on ollut teininä se ohimenevä "poikabändi"-vaihe, jolloin suositaan söpöjä siloposkia - itselläni ei. Sen sijaan olin jo 12 vuotiaana viehättynyt sellaisiin "kirveellä veistetyn" näköisiin miehiin (tyyliin Clint Eastwood tai Schwarzenegger), ja sen näköiset miehet kyllä vieläkin hätkähdyttävät - bodatty kroppa ei tosin ole mikään edellytys, mutta liika laihuus on pahasta...
Kavereistani yksi suosii nykyään niitä nallekarhumiehiä (on ne minustakin viehättäviä, etenkin just se pieni vatsakkuus!), ja toinen kaveri tykkää selvästikin sellaisista nälkiintyneen näköisistä pitkätukista (en sitten millään käsitä)...
Naisten preferenssit miesten fyysisella ulkonäölle ovat vähemmän yhtenäisiä, miehet taas muodostavat konseksuksen hyvän ulkonäön suhteen.
Henry, tämä johtuu siitä, että naisen ulkonäkö kertoo naisen hedelmällisyydestä paljon enemmän kuin miehen ulkonäkö miehen sopivuudesta lasten isäksi.
Rautalankaa: miehet ovat geneettisesti oppineet pitämään hyvännäköisinä sellaisia naisia, jotka pystyvät parhaiten tulemaan raskaiksi ja synnyttämään terveitä lapsia ja imettämään niitä.
Ihmiskunnan geeniperimästä ovat darwinistisesti karsiutuneet pois sellaiset geenit, jotka saisivat miehet pitämään anorektisista naisista (anorektikot eivät pysty tulemaan raskaaksi tai synnyttämään terveitä lapsia) tai sairaalloisen lihavista naisista (lihavilla naisilla on suuri todennäköisyys kuolla sydänkohtaukseen raskauden tai synnytyksen vuoksi).
Miehen ulkonäkö ei kerro juuri mitään miehen kyvystä siittää terveitä lapsia (miehen oma terveys ei vaikuta siittiöiden laatuun) ja kasvattaa niitä isällisesti.
Ellilä, ei luonnonvalinta ole yhtä sukupolvea varten. Kaunis pari saa usein kauniita tyttöjä, jotka saavat laatumiehiä jne. On jopa tutkittu, että parit jotka ovat erikoisen kauniita saavat keskimäärin enemmän tyttöjä. Jos taas perhe on varakas, pari saa enemmän poikia, jotka saavat
perityllä statuksellaan laatunaisia jne.
korjaus: luonnonvalinta ---> seksuaalivalinta. Tarkoitin ettei seksuaalivalinta ole pelkästään seuraavan sukupolven tuottamiseksi laadusta tinkimättä.
Lähetä kommentti