Vaihtamallako parempaan?
Minulla oli orastava 30:n kriisi, koska elämä mieheni kanssa tuntui niin harmalta ja näköalattomalta. Mies ei kuitenkaan vastannut kaikilta osin tulevaisuudenhaaveitani, jonka takia erosimme aloitteestani. Halusin kovin löytää juuri minulle tarkoitetun ihmisen, jonka kanssa voisin jakaa haaveeni. Tuosta on aikaa jo muutamia vuosia ja olen todella masentunut. Kaikissa tapailemissani miehissä on ollut jotain vikaa. Sitoutumiskammoisia, juoppoja, pettäjiä, narsisteja jne... Kaiken kokemani jälkeen entinen avomieheni tuntuu oikealta Mr.Perfectiltä. En vain silloin tuntenut samoin. Myöhäistä se olisikin, hänellähän on jo perhe.
Minulle kävi täsmälleen samoin kuin sinulle!! Kolmenkympin kriisi iski päälle ja jätin sinäänsä hyvän miehen kun alkoi ahdistaa ja mikään ei enää tuntunut miltään. Pistin kaiken uusiksi. Nyt elelen yksinäni rivitalon pätkässä ja kaikki on muuten ok, mutta sitä kunnon miestä ei tunnu löytyvän. Olen seurustellut vuoden verran erään miehen kanssa ja vaikeata on ollut alusta saakka. Ei ole unelmamies tämäkään herra... voisi sanoa että paljon enemmän on huonoja puolia kuin exässä. Sitoutumiskammoinen on ainakin eikä osaa oikein ottaa muita huomioon.
13 kommenttia:
Oho, täälläkin toistettu totuus että suositut miehet pitävät aina mahdollisimman montaa naista ei toteutunutkaan... Mites elättekään tämän tiedon kanssa?
Vakavat kakkossuhteethan ovat vain tiellä mahdollisimman lukuisten naissuhteiden hankinnassa. Kahden naisen loukku vapautui nyt 1 + n suhteiseksi.
"Mulle on käynyt osittain samalla lailla kuin ap:lle. Seurustelin alle kolmekyppisenä todellisen "anopin unelman" kanssa, mies oli komea, fiksu, korkeasti koulutettu, kiltti, kunnollinen, luotettava jne. Ulkoisesti siis todellinen helmi. En kuitenkaan voinut jatkaa hänen kanssaan, sillä elämä hänen kanssaan olisi ollut liian yllätyksetöntä ja ennalta arvattavaa. Itse halusin vielä ennen ns. aikuistumista reissata ja opiskella ulkomailla, kokea, nähdä, tuntea ja maistaa. Tämä mies oli suoraan sanottuna kuin tynnyrissä kasvanut, hän ei ollut koskaan matkustanut ja aina tehnyt kaiken todella perinteisesti. Jälkeenpäin olen ajatellut, että olisi ollut hyvä jos olisimme tavanneet kymmenen vuotta myöhemmin, kun kaikki nuoruuden seikkailut ovat takana ja muutenkin arvostaa hieman tasaisempaa elämää. Mutta eihän niitä anopin unelmia enää yli kolmekymppisenä mistään löydä, he ovat kiltisti kotona vaimojensa ja lastensa luona! :) Nuorempana sitä muutenkin dumppasi ihan kunnollisia miehiä aivan naurettavista syistä, suunnilleen sellaisista ettei sukkien väri miellyttänyt. Jälkeenpäin ajatellen en edes antanut mahdollisuutta monelle kunnolliselle kaverille, joka osoitti kiinnostusta. "
On tää patriarkaatti kauheaa.
russin viimeisintä lainaten: "Itse halusin vielä ennen ns. aikuistumista reissata ja opiskella ulkomailla, kokea, nähdä, tuntea ja maistaa."
tämä onkin jännä juttu: kun nainen haluaa kokea jännittäviä asioita hänen täytyy jättää tylsä mies ja pariutua (/paritella) jännittävän miehen kanssa. miksei yksinkertaisesti vain voisi tehdä jännittäviä asioita pysyen samalla sen tylsän miehensä kanssa parisuhteessa? jos mies ei halua esim matkustella niin ei ole lainkaan kiellettyä matkustaa yksin tai vaikka naiskavereidensa kanssa. vai elävätkö naiset tosiaan niin vahvasti suhteidensa kautta, että koko kumppani täytyy aina vaihtaa toiseen kun mieli tai arvostukset elämässä muuttuvat? surullinen tämä kertakäyttökulttuuri.
Erittäin hyvä huomio.
Uskon että sillä on jotain sen kanssa tekemistä, että nainen ei itsekään tiedä mitä haluaa, joten hän ei osaa sitä itse järkätä saati aktiivisesti näyttää miehelleen mitä tehdään. Joten hän etsii toisenlaisen miehen, joka sitten tekee jotain jännittävää, jonka perässä saa sitten kulkea jännittävillä matkoilla.
Ties vaikka hänen jättämä mies, innostuisi myöhemmin esim.vuorikiipeilystä tai koko perhe pääsisi mönkijäsafarille. Ulkomaanmatkankin voi tilata oli sukupuoli mikä tahansa, miksi nainen ei tosiaan itse sitä ulkomaanmatkaa tilannut ja näyttänyt miehelle toiveitaan.
ne on ne sukupuoliroolit.. olen tavannut harmikseni todella vanhanaikaisia asenteita naisystävissäni, jopa erittäin pätevissä ja voimakastahtoisissa uranaisissa. eli mitä parisuhteeseen tulee, nämä naiset haluavat että mies päättää, on aloitteellinen ja aktiivinen, ns. "perheen pää". samat naiset voivat olla työpaikoillaan executive-asemassa, vastata suurista tehtäväkokonaisuuksista ja alaismääristä (eikä asema ole pudonnut lahjana heidän syliinsä vaan sen eteen on tehty päättäväisesti töitä). miksei sitten kotona - tai muuten privaattielämän puolella - voida ottaa yhtään ohjia omiin käsiin? sama pätee nimittäin näiden naisten kohdalla myös miehiin tutustumiseen parisuhdemielessä; miehen on aina tehtävä aloite ja vietävä juttua eteenpäin, naisen osa on stressata minulle puhelimessa että soittaakohan se vielä vai eikö se soita. :|
Miten se voi sukupuolirooli olla kun nainen on päässyt keittiöstä töihin. Puhuisin enemmänkin jostakin valikoivasta roolista, nainen näyttelee ne osat mitkä hänelle sopii.
En nyt oikein näe mitään syytä miksi huolisi itselleen naisen jonka elämänrytmi on täysin erilainen kuin oma. Jos itse haluaisin vielä matkustella/pitää hauskaa, niin tokihan sen naisenkin pitäisi haluta tehdä noita asioita kanssani. Ei naista nyt sentään pelkästään sängyn lämmittäjäksi ja ruokailukaveriksi hankita..
russ, luulen että kyse on juuri sukupuoliroolien osittaisesta hälvenemisestä. ammatillinen rooli ei ehkä ole niin henkilökohtainen kuin parisuhderooli, joten edellinen voi olla helpompi muuttaa (kun huomataan siitä saatavat - esim rahalliset - hyödyt). tai voihan kai niinkin päin olla, että nainen on aidoimmillaan päättäväinen justiina ja heikon naisen rooli on vain hyötymistarkoituksessa omaksuttua silmänlumetta. mitä hyötyä heikkouden teeskentelystä sitten naisille olisi, sitä en käsitä. (kaikki eduthan on jo saavutettavissa pihtaamalla.) jos tämä on kuitenkin russin käsitys, pidän sitä ilahduttavan tasa-arvoisena näkemyksenä; sen mukaanhan nainen on pohjimmiltaan yhtä vahva kuin mies niin henkiseltä kuin tahtoelämältäänkin. ehkä sitten raamatun arvot ("nainen on heikompi astia") on sisäistetty tapakulttuuriimme vain niin hyvin, että naisten on vieläkin niistä vaikea luopua.
voi linker-parka, entä jos naisesi suhteen aloittamisen jälkeen menee ja muuttuu? joko siten että mielenkiinnon kohteet vaihtuvat tai esim fyysiset syyt (sairaudet, vammat..) estävät teitä yhteisesti kiinnostaneet asiat? tai entä jos itse muutut mutta naisesi ei? täytyykö puolisoiden tosiaan olla samanlaisia?
pitkissä, "onnistuneissa" parisuhteista on usein mukana sellainen tekijä, että molemmilla puoliskoilla on omakin elämänsä - siis ne jutut joita voi aina itsenäisesti harrastaa ja saada niistä iloa ja voimaa. sellainen voi olla hyvinkin tärkeää, aina kun ei jaksa tuijottaa pelkkää parisuhdettaan. välillä puolisostaan voi myös ajautua vähän kauemmaksi; joku sanoisi sitä rakkauden lopuksi, minä kausivaihteluksi. parisuhde on mielestäni hyvä nähdä prosessina: kaikki tavoitekeskeisyys (yhteisine harrastuksineen, toisen muuttamisineen..) on turhaa pyristelyä tai ainakin saavutukset ovat vain hetkellisiä suhteen prosessiluonteen vuoksi. eli selkokielellä, hetken saattaa olla tyydyttynyt saatuaan toisen muutettua mieleisekseen, mutta kehitystäpä ei voi pysäyttää siihen vaan muuttuminen jatkuu omalla painollaan. samaan aikaan itsekin muuttuu ja alkaakin ehkä haluta toisenlaista muutosta myös siinä toisessa ihmisessä.
naisena minulla on ollut paha taipumus tehdä suhteesta itselleni projekti, jota yritän ohjailla oikkujeni mukaan (vrt. lastenkasvatus: voisikohan miehenkasvatusvaisto olla biologiani kaikuja?). elämä tuli paljon helpommaksi ja suhdekin parani heti kun lopetin kaikki muutosyritykset, myös henkisen painostuksen. tulin onnellisemmaksi, kiitollisemmaksi puolisostani, lisäksi energiaa vapautui muihin harrastuksiin. omaa tilaa ja harrastuksia minulla on tosin aina ollut, mikä onkin tasapainottanut (parisuhde)elämää - ei ole kaikki ns. yhden korren varassa.
Kirjoitin nimenomaan siten, että "täysin erilaisia". Pidän kyllä itsestäänselvänä että kummallakin on väkisin omat harrastuksensa, joissa sitten ollaan erillään. En ajatellut ollenkaan mitään 24/7-seurustelua, mutta kyllä hauskanpito kuuluu elämääni kuitenkin sen verran että on yllättävän tärkeä kriteeri se että nainenkin pitää siitä. Olisi myöskin hyvin ikävää jos en naisesta saisi matkakumppania (kaverit seurustelevat, sukulaisia en kestä kovinkaan pitkään), onneksi tosin ilmeisesti matkustamista vieroksuvia naisia on hyvin vähän. (Olen hieman matkakuumeessa koko ajan kun en ole kovinkaan pitkälle ikinä matkustanut)
En ikinä tule haluamaan myöskään muuttaa ketään ihmistä mieleisekseni, ja inhoan myöskin kun muut yrittävät muuttaa minua. Tiedän miltä se tuntuu, sillä luonteeni on joissakin asioissa sellainen jossa paineita muutokseen on kahdeltakin suunnalta. (Pitäisi esim. kuulemma olla absolutisti, samaan aikaan pitäisi kait juoda enemmän)
Aiheeseen sopinee mainiosti Susanna Sievisen kirja Prinsessa ja puoli valtakuntaa. En sen tarkemmin puutu IL:n juttuun tai kirjaan, sillä kaiken - kolmekymppisten unelmoinneista, erosta ja uuden haikailuista sekä prinsessoista, joita he ovat - tiivistää tyhjentävästi jutussa mainittu prinsessojen elämän kulku:
Prinsessan elämä etenee häiden, lasten ja riitojen kautta eroon.
Tuohon voi loppuun lisätä: ..eroon ja katkeroituneeseen yksinäisyyteen.
"Ei naista nyt sentään pelkästään sängyn lämmittäjäksi ja ruokailukaveriksi hankita"
No, ei tosiaan. Enneminkin siivoojaksi ja seksileluksi. Ruokansa saa kyllä luvan maksaa itse.
http://www.iltasanomat.fi/naiset/uutinen.asp?id=1434415
Tämäkin artikkeli vahvistaa selkeästi, kuinka "suositut" miehet porskuttaa haaremissa. Aikuinen nainen tulee hupskeikkaa raskaaksi baaritutullensa, ei seurustelua, känniääliöseksiä? Tuntuu vaan, että hankkiutui raskaaksi tietoisesti tai alitajuisesti YTM:lle, prinsessan vaaleanpunaiset lasit silmillään. Tulos ei vaan ollut toivotun lainen, vaan mies jatkaa "kiireistä" elämää. Äiti jatkaa haaveilua, että mies asettuisi aloillensa, eikä tajua, että oli vaan pano muiden muassa.
Artikkelista pistää vahvasti vielä vallitseva asenne, että vakituista isää ei tarvita hänen mielestään kasvatukseen. Nyky yhteiskunta tarjoaakin naisille turvallisen verkoston ja taloudellisen huolenpidon pusata mukuloita sen syvempiä miettimättä tulevaisuutta. Kuinka monen ATM:n veroeuroja tarvitaan tämänkin tapauksen kasvatukseen tuottavaksi yhteiskunnan jäseneksi.
Nyt YTM pääsi pälkähästä todennäköisesti ilman taloudellisia seuraamuksia ja pystyy edelleen sitomaan vapaita naisia markinoilta. Yksi yh-lisää rasittamassa yhteiskuntaa ja poissa varteenotettavana vaihtoehtona vaimoksi. Naisten asenne vielä vahvistaa pelimiehien käyttäytymistä palkinnoin.
-eräs
Lähetä kommentti