sunnuntaina, toukokuuta 11, 2008

Väitteet ja todellisuus

Tulvan väite:
Tyypillistä miesasiamiesten häiriköintiä on jatkuva ja massiivinen kirjoittelu erilaisille sähköpostilistoille ja netin keskustelufoorumeille. Tähän eivät riitä miesaktivistien omat foorumit: esimerkiksi Malmi ja Laasanen terrorisoivat kuluvana keväänä valtakunnallista Naistutkimus-sähköpostilistaa, jolle kuuluu tuhat ihmistä. Henry Laasanen tuuttasi listalle herkeämättä kirjansa Naisten seksuaalinen valta ufo-teorioita.
Olen seurannut naistutkimuksen sähköpostilistaa jo vuosia. Listalle olen lähettänyt yhteensä 12 viestiä, jotka kaikki tänä keväänä (aikavälillä 16.2.2008-6.4.2008). Omat viestini ovat olleet pieni osa listalla käydystä keskusteluista. Pääasiassa viestit ovat vastauksia minulle listalla esitettyihin kysymyksiin. Kaikki lähettämäni viestit löytyvät kokonaisuudessaan kommenttiosastolta.

Mielestäni viestini eivät edusta laadultaan "häiriköintiä" tai "terrorisointia", eivätkä määrältään "massiivista" tai "herkeämätöntä tuuttaamista".

Tulvan muita virheitä:

1. Tulva väittää, että miesasiamiesten mukaan miesten tasa-arvottomuuden syy on naisissa.

Väite on virheellinen. Miesten ongelmiin voi olla monenlaisia syitä, mutta miesasiamiesten pääväite on se, että miesten ongelmia ei huomioida tasa-arvopolitiikassa. Se on suurelta osin feministisen ideologian dominoivan aseman syy. Feministisen ideologian kannattajilla (miehillä tai naisilla) on hegemoninen asema tasa-arvotutkimuksessa ja tasa-arvoinstituutioissa. Silloin miesten ongelmat jäävät tasa-arvon ulkopuolelle.

2. Tulva nimittää Miessakit ry:tä taantumuksellisten miesaktivistien käsissä olevaksi yhdistykseksi.

Väite on virheellinen. Miessakit ei edes ole miesten intressejä ajava järjestö, vaan lähinnä miesten ongelmien ratkaisemiseen keskittynyt järjestö (esim. lyömätön linja, maahanmuuttajamiesten auttaminen) ja osaamisensa alueella miesasiantuntemusta edustava järjestö. Miessakkien henkilökunnassa ei edes ole mukana kovinkaan tasa-arvohenkisesti orientoituneita henkilöitä.

3. Tulva kirjoittaa, että ”Monet yhteisöt ovat haavoittuvaisia sellaiselle, että Hannu T. Sepposen, Pasi Malmin ja Henry Laasasen kaltaiset, enemmistön karsastamat kiihkeät miesaktivistit tunkevat väkisin mukaan toimintaan ja pilaavat koko porukan maineen.”

Minä en ainakaan ole pyrkinyt mihinkään yhteisön toimintaan mukaan. Toiseksi, en ole juuri koskaan elämässäni ollut kiihkeä.

4. Anders Ahlback on huolestunut siitä, että melkein kuka tahansa pääsee esiintymään mediassa miestutkijana olemattomin tieteellisin meriitein, vaikka ei edustaisikaan miestutkimuksen valtavirtaa.

Miestutkimuksen valtavirralla Ahlback tarkoittaa ilmeisesti kriittistä miestutkimusta, jonka parissa ei tutkita juuri ollenkaan miesten ongelmia. Siten minä ja Pasi Malmi edustamme todellakin marginaalia, koska tutkimme – vastoin valtavirtaa – miesten ongelmia. Koska olemme Malmin kanssa ilmeisesti ainoat miesten ongelmia tutkivat henkilöt Suomessa, on varsin luonnollista, että meidän tutkimuksistamme ollaan kiinnostuneita mediassa. Ajatus siitä, että median pitäisi kuunnella nimenomaan valtavirran miestutkijoita kuulostaa oudolta. Sellainen jättäisi jo muutenkin vähälle huomiolle jäävät miesten ongelmat kokonaan käsittelemättä.

5. Osmo Tammisaloa ja Jussi Niemelää käsitellään jutussa kuin he olisivat miesaktivisteja tai miesasiamiehiä.

Kumpikaan herroista ei käsitykseni mukaan ole miesaktivisti, ellei sellaiseksi tulemiseksi riitä naistutkimuksen epätieteellisyyden arvostelu.

6. ”Osa miesaktivisteista, kuten Henry Laasanen ja Pasi Malmi esiintyvät myös kernaasti tutkijoina, vaikka he ovat tiedemaailmassa täysin marginaalissa.”

Minä ja Malmi teemme väitöskirjoja miesten ongelmista. Esiinnymme kernaasti tutkijoina, koska tutkimme asiaa. Millä nimikkeellä meidän pitäisi oikein esiintyä? Totta kai olemme marginaalissa, koska kukaan muu ei tutki miesten ongelmia. Eikö yhteiskuntatieteen tehtävä ole juuri ole tutkia vähälle huomiolle jääneitä elämänalueita, eikä sitä, mitä kaikki muutkin tutkivat?

7. Arto Jokinen sanoo, että ”Oudointa miesaktivistien väitteissä on, että olisi naisten tai feministien syytä, että jotkut miehet syrjäytyvät”.

Väite on väärä. Miesaktivistien mukaan tasa-arvopolitiikka ei huomioi riittävällä painoarvolla syrjäytyneiden miesten asemaa. Eivätkä miesaktivistit väitä, että syrjäytyminen sinällään olisi triviaalisti redusoitavissa feminismin tai naisten syyksi. Miesten syrjäytymisen puutteellisesta huomioimisesta voidaan kuitenkin syyttää feminismin dominoivaa asemaa tasa-arvoinstituutioissa.

8. ”Onkin rasittavaa, että monet mieshäiriköt pyrkivät vuorovaikutukseen feministien kanssa”.

Tasa-arvopolitiikassa vallitsee feministinen hegemonia. Jos miesten ongelmia haluaa saada kuulluksi tasa-arvopolitiikassa, on väistämättä pyrittävä vuorovaikutukseen feministien kanssa.

9. ”Miesaktivistit eivät itse tee mitään syrjäytyneiden miesten puolesta”.

Suomessa on tasa-arvopolitiikka, jonka tehtävänä on auttaa miehiä niillä elämänalueilla, jossa miesten asema on huonompi. Miesaktivistit toimivat siten, että miesten syrjäytyminen huomioitaisiin asianmukaisesti tasa-arvopolitiikassa.

10. Suomalaisella miesaktivistien masinoimalla feminismin vastaisella keskustelulla ei välttämättä ole mitään yhteyttä siihen, mitä tasa-arvopolitiikassa faktisesti tapahtuu. Mediakeskustelu ja tasa-arvopolitiikka ovat - onneksi - eri asioita.

On aivan totta, että tasa-arvopolitiikassa ei huomioida niitä miesten ongelmia juuri lainkaan, joiden puolesta miesaktivistit puhuvat mediassa. Vain feministisen ideologian hegemonista asemaa kannattava kirjoittaja voi pitää sitä ”onnekkaana” asioiden tilana.

11. "Tässä on kyseessä vanhakantaisen sukupuolikäsityksen viimeinen kuolinkouristus”, sanoo Arto Jokinen.

Miesten tasa-arvo-ongelmien huomioimisen puolustaminen on aivan uusi ajatus. Vanhakantainen maskuliinisuus perustuu naisten suojelemisen ja herramiesmäisyyden odotukselle. Miesten tasa-arvo-ongelmista puhuminen on - päinvastoin kuin Jokinen esittää - irrottautumista maskuliinisesta rooliodotuksesta.

59 kommenttia:

Henry Laasanen kirjoitti...

Kaikki viestini Naistutkimuksen sähköpostilistalle (uusimmasta vanhimpaan, yhteensä 12 kappaletta)

Sun, 6 Apr

--- Kaarina Kailo wrote:

> Oletko Henry halunut
> provosoida esiintymällä kuvassa paljasrintaisen
> seksipommin kanssa?

Kuva ja haastattelu löytyvät täältä
http://nsvalta.blogspot.com/2008/03/kaleva-ja-hesari.html

Kuvaaja oli järjestänyt kuvauspaikaksi korjaamon,
jossa kalenteri oli. Minä sanoin vain, että ok.

City-lehdessä olin kuvassa pumpattavan Barbaran
kanssa, Suur-Jyväskylä halusi kuvata mallinuken
vieressä. Jostain syystä toimittajilla ja kuvaajilla
on pakkomielteenä saada vähäpukeinen nainen kuvaan
mukaan, vaikka itse kyllä ehdottelin muuta.

Kyllähän minä mielelläni tietenkin esiintyisin OIKEAN
paljasrintaisen blondin kanssa - kukapa mies ei
esiintyisi. En minä näe siinä mitään häirintää, muuten
kuin että muut naiset tulevat kateellisiksi liian
seksikkäiden naisten kuvien näkemisestä, mikä
tietenkin on häiritsevää.

Eli Jyrki Lehtolaa lainatakseni mielestäni kyse on
samasta ilmiöstä kuin Kanervan tapauksessa:
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200804037468879_ko.shtml

"Kanervan virhe ei ollut aktiivinen libido, nuoret
naiset, ehdottelevat tekstiviestit tai että
herranjumala, sehän on eduskunnan kännykkä, toi on
melkein kansanmurha.

Kanervan virhe oli hakea kontaktia nuoriin naisiin,
jotka eivät täyttäneet moderneja
korrektisuusvaatimuksia siitä, millainen nuoren naisen
tulee olla. Ulkoministeri Kanerva sai potkut, koska
häntä miellyttivät vääränlaiset naiset.

Jos Kanerva olisi runolliseen tapaan kysellyt
puutarhakuulumisia vaikkapa kirjailija Riikka
Pulkkiselta, puolet Suomen toimittajista ei
parhaillaan viettäisi aikaansa Alexander Stubbin
nettisivuilla.

Näin ei käynyt, ja meillä annettiin ulkoministerille
potkut, koska Johanna Tukiainen ei täyttänyt
humanistisen tiedekunnan asettamia normeja siitä,
millainen naisen tulee olla."

Thu, 3 Apr

--- Janne Vainio wrote:

> Seksikulttuurin osalta taas perusongelmana näyttäisi
> tosiaankin olevan
> (kuten Kontula tässä erittelee) pikemminkin itse
> seksikulttuuri - jonka
> ilmeisesti monet vielä nykyäänkin HALUAVAT OLEVAN
> ainakin jonkinlaisella
> symbolisella tasolla "rajojen koettelun" kulttuuria.

Yksinkertaisesti sanottuna, romanttinen naisen
hurmaaminen ja seksuaalinen häirintä ovat liian
lähellä toisiaan. Romantiikan eräs ikivanha kaava on
se, että mies sitkeästi jahtaa naista, kunnes nainen
lopulta suostuu. Seksuaalista häirintää tuollaisesta
jahtaamisesta tekee se, että mies on jo alunperin
väärä, kuten ruma vanha mies.

Naiset jostain syystä attraktoituvat siihen, että mies
ei anna periksi ensimmäiseen ei:hin, vaan jatkaa
kiinnostuksen osoituksiaan. Naiset myös attraktoituvat
siihen, että mies (oikealla tavalla ja oikeassa
paikassa) ottaa fyysistä kontaktia: hivelee
käsivartta, suutelee yllättäin, "leikkihuijaa" naisen
suutelemaan kanssaan tms.

Jos pelimiesten oppaita tarkastellaan, niin yleisten
neuvojen mukaan miehen tulee 1) olla dominoiva.
Naiset eivät pidä alistuvasta käytöksestä. 2) Pitää
ottaa fyysinen kontakti oikealla tavalla. 3) Pitää
olla rohkea ja sitkeä, jos tilanne näyttää lupaavalta.

Pelimiesten opit toimivatkin aika hyvin, jos mies on
riittävän taitava lähestymään naisia ja lukemaan
tilannetta oikein. Silloin nainen ei koe tilannetta
häiritsevänä ja pelimies osaa jatkaa, kun naisen "ei"
tarkoittaa "ehkä", eli käskyä jatkaa sitkeämmin.

Pelimiesoppien hallitseminen ja tilanteen lukeminen on
kuitenkin erittäin vaikeaa ja toiset eivät opi sitä
koskaan.

Ongelma tulee vastaan miehelle myös silloin, jos mies
esim. on liian vanha ja ruma. Silloin mies
seksuaalisiin suhteisiin päästäkseen joutuu tekemään
paljon aloitteita, jotka jo lähtökohtaisesti ovat
etenkin nuorista naisista häiritseviä ja ällöttäviä.
Mutta muuta vähemmän häiritsevää tapaa seksin
hankkimiseksi ei ole olemassa, kuin vonkaaminen kerta
toisensa jälkeen.

Eli heittäisin pallon takaisin naisille. Mitä jos
naiset harkitsisivat seksuaalikulttuurin muuttamista
siten, että romantiikka ja seksuaalinen häirintä eivät
ole noin lähellä toisiaan. Jos seksuaalikulttuuri
olisi erilainen siten, että miehen seksinsaanti ei
korreloisi sitkeiden alotteiden tekemisen kanssa, niin
häirintäongelma saattaisi poistua.

Eli miesten näkökulmas ongelma on seuraava
1) Jos teet paljon rohkeita aloitteita sitkeasti, saat
paljon seksiä.
2) Jos teet vähän ujoja aloitteita ja luovutat
helpolla ensimäiseen ei:hin, niin saat vähän seksiä.

Mon, 31 Mar

--- Pääsihteeri wrote:

> Naisasialiitto Unioni on vastaajien kanssa yhtä
> mieltä siitä, että
> eduskunnan pitää olla esimerkkinä, niin että
> seksuaalisen häirinnän kohdalla
> nollatoleranssista tulee ohjenuora kaikkialla.

Osaako joku kertoa, mitä nollatoleranssi pitää
sisällään, kun puhutaan seksuaalista aloitteista?

Eli tarkoitan sitä, millaisia konkreettisia ohjeita
Naisasialiitto unionilla on miehille, jotta miehet
eivät syyllistyisi nollatoleranssin rikkomiseen.
Kaipaan siis hyvin selkeitä esimerkkejä esimerkiksi
siitä, miten/missä/kuka/kenelle saa tehdä seksuaalisen
aloitteen niin, että kyseessä ei ole seksuaalinen
häirintä.

Eli esim:
- Saako vanha mies ehdotella nuoremmalle naiselle,
paljon itseään kauniimmalle naiselle tms?
- Saako ehdotuksia tehdä
työpaikalla/ulkona/kirjastossa/baarissa/netissä tms?
- Missä ehdotuksia ei saa tehdä?
- Kuinka monelle naiselle ehdotuksia saa tehdä?
- Miten ehdotukset pitäisi tehdä?
- Saako ehdottaa suoraan seksiä vai pitääkö pyytää
ensin treffeille tms?

Henry Laasanen

Fri, 14 Mar

--- milla ahola wrote:

http://uts.cc.utexas.edu/%7Erjensen/freelance/resistingmasculinity.htm
"I have been involved in feminist politics and
scholarship for more than a dozen years. I have known
a lot of feminists, many of them radical and many of
them lesbians. One thing is true of all the feminists
I have known: None of them hated men.

These women want to hold men accountable for their
behavior. They often are critical of patterns in male
behavior, especially sexual behavior. They want to
change society to eliminate men's violence. But none
of them hated me. None of them hated men.

Why not? Because feminism is about the liberation of
women, not hating men."


Väitteet siitä, että feminismiin "ei sisälly
miesvihaa" vaikuttavat virheellisiltä - ainakin mikäli
tätä kirjoitusta on uskominen:

http://www.stockholmstjejjour.nu/texter/Lesbiskhet_som_feministisk_strategi.pdf

Joku on ilmeisesti suomentanut osan kirjoitusesta
seuraavalle sivulle, josta (sieltä täältä poimitut)
lainaukset ovat peräisin:

http://feminismi.axspace.com/

"Feminismi pähkinänkuoressa

Nykyisin, kun kaikki ilmoittavat olevansa feministejä,
käsite feminismi on vesittynyt sellaiseksi, että se ei
enää tarkoita käytännössä mitään. Siksi on aiheellista
tuoda esille, mitä sanalla feminismi varsinaisesti
tarkoitetaan silloin, kun on kyse feminististä, joka
tekee ammattimaisesti työtä naisjärjestöissä,
tasa-arvoelimissä, tasa-arvovirkamiehenä tai
naistutkimuksen parissa. Ruotsissa ja Suomessa on
lähes yksinomaisena suuntauksena feminismin
elämäntyökseen ottaneissa piireissä
radikaalifeministinen suuntaus.

- ME OLEMME SODASSA. Miehet ovat vihollisemme, ja
heteroseksi tekee naisista pettureita omassa
asiassaan. En käytä tässä vertauskuvallista kieltä,
tarkoitan mitä sanon kirjaimellisesti

- Lesbous on feministis-strateginen ilmiö, ensi
sijassa poliittisen solidaarisuuden ilmentymä, ei
seksin ilmentymä. Naiset, jotka harjoittavat seksiä
miesten kanssa ja jotka ovat naimisissa miesten
kanssa, eivät ole lesboja poliittisessa merkityksessä,
vaan vihollisen yhteystoimintamiehiä.

- Heteroseksuaalisuus sitoo naiset miehiin, ja se on
siksi vahingollista feminismille, koska se erottaa
naiset toisistaan; fyysisesti, tunteiden tasolla ja
ideologisesti.

- Heteronaiset puolustavat usein liittoutumistaan
miesten kanssa "poikkeusargumentilla", että juuri
heidän aviomiehensä on toisenlainen. Mutta Penelope
toteaa: ”Toivoisin, että saisin aina yhden dollarin
feministiltä, joka on kyseenalaistanut minun
separatismini, että juuri "hänen miehensä" on
"erilainen". Ja sen jälkeen kun hänestä on tullut
lesbo, tunnustanut minulle, että hänen miehensä oli
raiskaaja, vaimonhakkaaja ja väkivaltainen
naistenvihaaja.

- Lesbot ovat feminismille sama, mitä Kommunistinen
puolue oli ammattiyhdistysliikkeelle. Taktisesti,
kaikkien feministien pitää taistella kuolemaansa asti
lesbouden puolesta lesbouden strategisen tärkeyden
vuoksi."

Henry Laasanen

Wed, 27 Feb

Vaughania käsittelevästä keskustelusta kiinnostuneena
etsin netistä hänen lahjataloutta käsittelevän
tekstinsä: "Theory of The Gift Economy":

http://www.gift-economy.com/theory.html

Sieltä löytyi seuraava tekstinpätkä:

"Exchange creates and requires scarcity. If everyone
were giving to everyone else, there would be no need
to exchange."

Voisiko Kailo tai joku muu selittää, miten
lahjatalouden periaatteita tulisi soveltaa
pariutumismarkkinoiden kontekstissa?

Ainakin Mocsnyn mukaan lahjatalous-paradigman
soveltaminen pariutumismarkkinoilla voi olla vaikeaa,
jos lahjoja ei haluta edes ottaa vastaan: "Jos olet
todella rohkea, osta laatikko herkullisia donitseja ja
tarjoa niitä joillekin naisille. Katso kuinka moni
nainen ottaa tarjouksesi vastaan. Sitten tarjoa
vartalosi samojen naisten käytettäväksi. Huomioi
naisten innokkuuden lasku."

Tue, 26 Feb

Väkivallan sukupuolijakaumasta kiinnostuneiden
kannattaa tutustua erityisesti tähän lähdelistaan:

http://www.csulb.edu/~mfiebert/assault.htm

REFERENCES EXAMINING ASSAULTS BY WOMEN ON THEIR
SPOUSES OR MALE PARTNERS: AN ANNOTATED BIBLIOGRAPHY

Martin S. Fiebert
Department of Psychology
California State University, Long Beach

SUMMARY: This bibliography examines 209 scholarly
investigations: 161 empirical studies and 48 reviews
and/or analyses, which demonstrate that women are as
physically aggressive, or more aggressive, than men in
their relationships with their spouses or male
partners. The aggregate sample size in the reviewed
studies exceeds 201,500.

Mon, 25 Feb

Vastailen seuraavassa useimmassa eri viestissä
esitettyihin kysymyksiin. Aluksi muutama sanojen
määrittely kirjan sanastosta:

Seksi: viittaa aktiviteetteihin, joiden tavoitteena on
orgasmi tai sukupuolielinten kiihottaminen
(Baumeister 2000).

Markkina-arvoteoria (MAT): on teoria siitä, että
jotkut ovat kysytympiä seksuaalisten suhteiden
partnereita kuin toiset, sekä siitä, mitä seurauksia
tällä ilmiöllä on. Markkina-arvoteorian
avulla pyritään selittämään ja ennustamaan
pariutumiseen liittyviä ilmiöitä.

” > Jos noudatetaan Maussin teoriaa "treffeillä
> maksamisen" voisi vaihtaa
> "seuraavilla treffeillä maksamiseen", tai ylipäätään
> mihin tahansa
> lahjaan tai palvelukseen, joka on suunnilleen
> samanarvoinen (tai
> hiukan arvokkaampi) kuin "treffeillä maksaminen".

No, voihan sen käytännössä vaihtaa tuohonkin tai
jättää vastavuoroisuuden kokonaan väliin. Lahjan
antajan näkökulmasta voidaan kuitenkin havaita yleinen
intressi odotuksesta suhteen muuttumisesta
seksuaaliseksi. Jos nainen korvaa treffit maksamalla
seuraavan aterian ja juttu jää siihen, niin tarinan
loppu on hiukan omituinen. Yleensähän juttu joko
etenee suhteen suuntaan tai loppuu treffeihin, jolloin
taloudellinen menetys jää miehen etsintäkustannusten
piikkiin - ellei naisen seura jo sellaisenaan ollut
aterian arvoinen.

> Markkina-arvoteoria
> kuitenkin perustuu yksioikoiseen "resurssit
> vaihdetaan seksiin eikä
> mihinkään muuhun" -rakennelmaan.

Käsitetarkennuksena sen verran, että
markkina-arvoteorialla viittaan tuossa ylempänä
antamaani määritelmään. Kirja kokonaisuudessaan
käsittelee tosiaan sellaista vaihdon kontekstia, jossa
seksi (kuten se on yllä määritelty) on mukana
vaihdettavana resurssina. Sosiaalista vaihtoahan voi
olla paljon muunlaistakin. Kannattaa huomioida, että
kirjassa painopiste on kuitenkin muussakin
selittämisessä kuin vaihtosuhteissa, kuten
”Sukupuolirooliteoriassa”, eli miten sukupuoliroolit
ovat vaihtoteoreettisesti tarkastellen muodostuneet ja
miten niitä siinä valossa olisi mahdollista muuttaa
tai selitys sille, ”Miksi nimenomaan naisia
huoritellaan ja miehiä ei” jne.

> Keitä ovat ne naiset ja
> miehet, jotka käyvät treffeillä ja olettavat, että
> mies maksaa laskun?

Kirjanihan käsittelee länsimaisia seksuaalisen
vallankumouksen jälkeisiä yhteiskuntia, joten eri
maissa voi olla eri käytäntöjä. Käsitykseni mukaan
esim. Yhdysvalloissa miesten maksuvelvollisuuden
odotus on aika vahva. Suomessa maksuvelvollisuus on
heikompi (esim. minun tyttöystäväni maksaa
ravintolasyömisemme useammin, koska hän on meistä
rikkaampi). Tein kirjassa jaon ”feministisiin
naisiin”, jotka maksavat itse ja ”traditionaalisiin
naisiin”, jotka odottavat, että mies maksaa (en tiedä
missä suhteessa kummankin ryhmän naisia on tai kuinka
paljon määritelmien välillä olevia naisia on).
Tarkemmin naisten käsityksiin miesten
maksuvelvollisuudesta voi esim. tutustua seuraavasta
suomalaisesta nettikeskustelusta, jota olen kirjaan
lainannut:

http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/keskustelu/t1588225

tai esim. tutkimuksesta:

Belk, R. W. & Coon, G. (1993). Gift-giving as agapic
love: An alternative to the exchange
paradigm based on dating experiences. Journal of
Consumer Research, 20 (December),
393–417.

> En ole kuitenkaan
> vakuuttunut tavasta, jolla Henryn ymmärtää
> sukupuolten välistä valtaa ennen
> kaikkea siksi, että Henry puhuu monoliittisilla
> käsitteillä 'miehet' ja
> 'naiset'.

Edellä mainittu markkina-arvoteoria pyrkii kuvaamaan,
miten seksuaalinen valta on jakaantunut eri yksilöiden
kesken. Esittämäni teorian perusteella naisten
seksuaalisella vallalla on myös rakenteellinen
”kollektiivinen” ulottuvuus, joka ilmenee miehille
asetettuna maskuliinisena sukupuolirooliodotuksena.
Siten naisten seksuaalinen valta on myös
kollektiivinen käsite, vaikka yksittäisten naisten
hallitseman seksuaalisen vallan määrässä on
huomattavia eroja.

> En ole lukenut Henryn kirjaa, mutta koska
> keskustelua tässä käydään, kysyn
> Henryltä, kuinka paljon olet ottanut huomioon
> naisten keskinäiset erot ja
> miesten keskinäiset erot muutenkin kuin
> "hyvännäköinen" ja ei-niin
> vetävännäköinen nainen
> ja varakas vs. köyhä mies (vai miten se meni)
> -akselilla.

Ensiksi voidaan sanoa, että markkina-arvoteorian
mukaan toiset henkilöt ovat kysytympiä partnereita
kuin toiset. Se mistä tuo kysyntäero johtuu, on
empiirisen tutkimuksen selvittävä asia.

Niiden tutkimusten mukaan, joita olen lukenut, olen
pyrkinyt selittämään kirjassa markkina-arvoon
vaikuttavia tekijöitä, jotka ovat ainakin osittain
kulttuurisidonnaisia. Niistä voi toki olla eri mieltä
ja moni varmaan onkin. Parinvalintapreferenssin
tutkiminen on erinomaisen mutkikas ala, koska
kyselytutkimuksilla on hankala saada luotettavaa
tietoa. Olen selittänyt siihen liittyviä ongelmia
kirjassa tarkemmin. Eli...

Naisten markkina-arvohuippu saavutetaan yhden
tutkimuksen mukaan 18-vuotiaana. Silloin nainen on
kelvollinen partneri lähes kaikenikäisille miehille,
eli kysyntä on maksimaalisen suurta. Yleisesti ottaen
huippu sattuu naisilla 20-ikävuoden molemmin puolin ja
määrittyy naisen kauneuden mukaan, joka taas riippuu
paljolti siitä, minkä näköiseksi nainen on sattunut
syntymään. Siihen kun lisätään normaalipaino ja
kuntoilua, niin eväät lähelle markkina-arvohierarkian
huippua on kartoitettu. Naisilla markkina-arvo alkaa
laskemaan siitä eteenpäin kiihtyvällä vauhdilla iän
karttuessa. Huonona puolena naisten markkina-arvon
määräytymisessä on tietenkin se, että markkina-arvon
laskulle ei oikein voi tehdä juuri mitään, koska kyse
on suurelta osin geenien määräämästä ulkonäöstä ja
iästä. Hyviä puolia on useita: 1) Naisen markkina-arvo
voi olla nuoressa aikuisuudessa erittäin korkea ilman,
että naisen tarvitsee tehdä sen eteen juuri mitään
työtä. 2) Suurimmalla osalla naisista on korkea
markkina-arvo nuoressa aikuisuudessa. 3) Naisten
markkina-arvot ovat keskimäärin varsin korkeita
verrattuna miesten markkina-arvoihin lähemmäs
60-ikävuoteen asti, jos kyse on pelkästä naisen
halusta seksiin.

Miesten markkina-arvot ovat vähemmän riippuvaisia
iästä. Eräs markkina-arvopohja on kuitenkin
17-vuotiaana, jolloin yhden tutkimuksen mukaan
potentiaalisia partnereita on vain 0,4 yhtä miestä
kohden. Se johtuu siitä, että samanikäiset naiset
pariutuvat usein selvästi vanhempien miesten kanssa.
Toisin sanoen moni nuori mies on vääjäämättä pakotettu
naisettomaan nuoruuteen. Keskeisin miehen
markkina-arvoon vaikuttava tekijä on sosiaalinen
status jossakin hierarkiassa (esim. rocktähti,
urheilutähti, joukkomurhaaja). Huonoin vaihtoehto on
usein olla tavis. Toinen tärkeä kriteeri on miehen
ulkonäkö. Kolmantena on varallisuus, mutta sen
merkitys on voimakkaan kulttuurisidonnainen: maissa
jossa naiset ovat köyhiä, varallisuus on usein tärkein
kriteeri miehelle, mutta maissa joissa naisilla on
paljon varallisuutta (kuten Suomessa), varallisuuden
merkitys jää paljon vähäisemmäksi, ellei mies ole
poikkeuksellisen rikas. Neljäs miehen markkina-arvoon
vaikuttava tekijä ovat ”kyvyt romanttisten tunteiden
herättämiseksi naisissa”. Eli ”auervaarat”,
pelimiehet, rentut. Ongelmallista lähinnä on, jos
miehellä ole juuri ollenkaan tuollaisia kykyjä, kuten
esim. introverteilla nörteillä ei usein ole.
Tuollaiset miehet ovat todennäköisimpiä syrjäytyjiä
naissuhteista. Viides - hiukan erilainen tekijä - on
miehen halu sitoutua. Sitoutumishalukkuus sinänsä ei
auta mitään, mutta jos se yhdistyy muihin
resursseihin, niin silloin se voi olla naisille hyvin
merkityksellinen. Huonoimpia asioita miehen
naissuhteisiin pääsyn kannalta ovat ujous, nössöys,
alistuvuus ja introverttiys, jotka estävät
naissuhteisiin pääsyn usein kokonaan. Muita puutteita
on usein mahdollista kompensoida paremmin toisilla.

Hyvä puoli miehen markkina-arvon määräytymisessä on
se, että 1) se ei ole kauhean paljon iästä
riippuvainen, 2) sille on ainakin periaatteessa
tehtävissä jotakin, mikä antaa toivoa paremmasta.
Huonona puolena on se, että 3) lähtötasoltaan
tavismiehen markkina-arvo on aika lähellä nollaa,
mistä sen merkittävä nosto vaatii usein suuria
investointikustannuksia, mikä saattaa kykyjen
puuttuessa osoittautua usein mahdottomaksi 4) Jos
”naisteniskentä” ei suju mieheltä luonnostaan, niin
voi olla, että hänen on hyvin vaikea muuttaa
persoonaansa tarvittavan kaltaiseksi. 5) Miesten
markkina-arvo ovat keskimäärin paljon naisten
markkina-arvoja alhaisemmat, mikä johtaa suuriin
seksuaalisten suhteiden etsintäkustannuksiin ja
psykologisiin kustannuksiin aloitteiden tekemisestä
seuraavina torjuntoina.

Henry Laasanen

Sun, 24 Feb

--- Kaarina Kailo wrote:

> Lahjatalous-
> filosofiassa, homo donans, a antaa b:lle ja b c:lle
> ilman
> darwinistis-markkinahenkisen
> vaihtokauppamentaliteetin barbaarista
> ihmisyyttä. Monessa kulttuurissa sitä vielä
> harrastetaan hoivan ja
> huolenpidon kierrätyksen nimissä. Tutustukaa
> alkuperäiskansojen
> filosofiaan -- eivät kaikki ole näitä pudotuspeli
> henkisiä
> mammonanperässäjuoksevia vallantavoittelijoita ja
> omanedun puolustajia tai
> idols-kandidaatteja, joiksi markkinavetoinen
> televisio kuvaa ihmisyyden.

Lahjanvaihdon romantisointi ja alkuperäiskansoihin
viittaaminen ei vaikutu kovin perustellulta valinnalta
tässä yhteydessä. Jos tarkkoja ollaan, oma
viitekehykseni - sosiaalisen vaihdon teoria - perustuu
juuri lahjavaihdon periaatteisiin, jossa lahjan
saajalle muodostuu vastavuoroinen odotus palkita
lahjan antaja. Se voidaan havaita esim. kun miehet
maksavat treffeillä. Lahjan antaminen ei silloin ole
osoitus altruismista vaan tapa käyttää valtaa lahjan
antamisen kohteeseen.

Lainaus:

"Sosiaalisessa vaihdossa toinen henkilö tekee toiselle
palveluksen, ja vaikkakin yleisenä odotuksena
on jonkinlainen vastapalvelus tulevaisuudessa,
vastapalveluksen tarkkaa luonnetta ei ole sovittu
etukäteen. Koska sosiaalisessa vaihdossa ei ole
mitään tapaa sopia soveliaasta vastapalveluksesta,
vaaditaan luottamusta siihen, että toinen osapuoli
täyttää oman osansa vaihdosta. (Blau 1964,
88–97.) Sosiaalisen vaihdon kohteena eivät ole
hyödykkeet vaan lahjat. Lahja voidaan nähdä
”itsekkäänä anteliaisuuden osoituksena” siksi, että se
luo vastaanottajalle tarpeen antaa takaisin jotakin,
mitä lahjan antaja arvostaa. Yksinkertaisesti
sanottuna sosiaalisen vaihdon teoriassa lahjan
antaminen ei ole ilmaisu altruismista vaan tapa
käyttää valtaa toiseen
henkilöön. (Rijt & Macy 2006.)

Aiheesta on kirjoittanut kattavasti jo Marcel Mauss
1923:

http://en.wikipedia.org/wiki/The_Gift_%28book%29
http://en.wikipedia.org/wiki/Marcel_Mauss

"In his classic work The Gift, Mauss argued that gifts
are never "free". Rather, human history is full of
examples that gifts give rise to reciprocal exchange.
The famous question that drove his inquiry into the
anthropology of the gift was: "What power resides in
the object given that causes its recipient to pay it
back?" (1990:3). The answer is simple: the gift is a
"total prestation", imbued with "spiritual
mechanisms", engaging the honour of both giver and
receiver"

Henry Laasanen

Thu, 21 Feb

Tässä on kirjan sisällysluettelo


1. Johdanto
KIRJAN LÄHTÖKOHDAT
MIESTEN JA NAISTEN SUURIN ERO
TÄMÄN KIRJAN YMMÄRTÄMINEN VOI OLLA VAIKEAMPAA NAISILLE


2. Seksuaalisuutta ja yhteiskuntaa käsitteleviä
teorioita
SOSIAALINEN KONSTRUKTIONISMI
FEMINISTISET TEORIAT
EVOLUUTIOTEOREETTISET MALLIT
SOSIAALISEN VAIHDON TEORIA
Sosiaalinen vaihto ja valta
Evoluutioteoreettisen ja sosiaalisen vaihdon
näkökulmien yhdistäminen

3. Seksuaalinen halu ja parinvalintapreferenssit
SEKSUAALINEN HALU
Seksuaalisen halun sukupuolierot
Miesten seksuaalisen niukkuuden maailma
Naisten seksihalujen ominaispiirteitä
PARINVALINTAPREFERENSSIT
Miehet pitävät kauniista ja nuorekkaista naisista
Naiset pitävät menestyneistä miehistä

4. Pariutumismarkkinat
NAISET MYYJINÄ, MIEHET OSTAJINA
LUKUMÄÄRÄSUHDE (SEX RATIO)
Todellinen lukumääräsuhde
MONIAVIOISUUS
Funktionaalinen moniavioisuus
Valtio aviomiehen korvikkeena
SEKSUAALINEN MARKKINA-ARVOTEORIA (MAT)
Ideaalinen ja optimaalinen partneri
Humanistien romanttinen malli
Ovatko miehet sitoutumiskyvyttömiä sikoja?
MIESTEN SEKSUAALINEN TASOLUOKITTELUTEORIA
Ylempitasoiset miehet (YTM)
Alempitasoiset miehet (ATM)
Suomalaisten alempitasoisten miesten nettipäiväkirjat
PARIUTUMISEN SUORAT MARKKINAPAIKAT
Baarit
Nettideittailu
MAAJUSSILLE MORSIAN

5. Seksuaalinen valta
NAISTEN SEKSUAALINEN VALTA
Aikaisempia naisten seksuaalista valtaa tarkastelevia
kirjoittajia
Esther Vilar
Matthew Fitzgerald
Warren Farrell
Daniel Mocsny (Danimal)
Naisten seksuaalinen resurssi
Kauneus
Seksiobjektina olemisen hyödyt ja haitat
Naisten seksuaalisen vallan teoreettinen perusta
Naisten seksuaalisuuden tukahduttaminen
Seksuaalinen vapautuminen
Naisten seksuaalisuuden arvoa alentava kilpailu
Onko lesboilla seksuaalista valtaa?
MIESTEN SEKSUAALINEN VALTA
Miesten seksuaalinen palkitsemisvalta
Miesten seksuaalisuuden arvo
Onko Hjallis Harkimolla seksuaalista valtaa?
Seksihuijaus
Sitoutumisresurssi
Miesten seksuaalinen rankaisuvalta
Seksuaalinen häirintä
Raiskaus
SEKSUAALINEN VALTA FEMINISTISISSÄ TEORIOISSA
Radikaalifeministit
Liberaalifeministit
SEKSUAALINEN VALTA PARISUHTEESSA
Kieltäytyjät ja pyllistäjät
MIKSI JULKKISTEN JA TAVISTEN LIITOT EIVÄT KESTÄ?

6. Naisten seksuaalisen vallan yhteiskunnalliset
ulottuvuudet
MIKSI NAISET EIVÄT TEE ALOITTEITA?
Aloitteellisuuden kustannukset
MIKSI MIESTEN ON MAKSETTAVA TREFFEILLÄ?
Suomalaisten naisten käsityksiä miesten
maksuvelvollisuudesta
PELIMIESTEN OPPAAT
Käyttäydy kuin sinulla olisi valtaa
PORNO JA ROMANTIIKKA
Porno
Romantiikka
Pornon ja romantiikan vertailua
YLÖSPÄIN AVIOITUMINEN
KAKSOISPALKKATEORIA
Suuri palkka on tärkeämpi miehille
AVIOLIITTO JA PROSTITUUTIO
NAISTEN ELÄMÄNSTRATEGIAT
Vaimostrategia
Blondistrategia
Feminististrategia
Glamourfeminististrategia
Onko miehille tarjolla samat elämänstrategiat?
NAISTEN SEKSUAALINEN VALTA TYÖELÄMÄSSÄ
SUKUPUOLIROOLITEORIA
Sukupuoliroolien muuttaminen
Maskuliiniseen rooliodotukseen sisältyvät kustannukset

Velvollisuus vaarallisten tehtävien tekemiseen
SEKSUAALIMORAALI
Kaksoismoraali
Huorittelu
Vanhat likaiset miehet
NAISTEN SEKSUAALISEN VALLAN KOLLEKTIIVINEN KÄYTTÖ
Huonosti käyttäytyvien miesten sukupuutto
Kotityötasa-arvo
Patriarkaatin murtaminen
NAISTEN SEKSUAALINEN VALTA JA SUKUPUOLTEN VÄLINEN
TASA-ARVO
Hallitsevan tasa-arvoparadigman puutteet naisten
seksuaalisen vallan huomioimisessa
Tasa-arvotutkimuksen feministinen perusta

7. Yhteenveto
NAISILLA ON ENEMMÄN SEKSUAALISTA VALTAA
MIKSI NAISTEN SEKSUAALINEN VALTA ON PUUTTUNUT
AIKAISEMMASTA YHTEISKUNTATEORIASTA?
NAISTEN TARJOAMAN SEKSIN EPÄTASAINEN JAKAUTUMINEN
MIESTEN KESKEN
PARINVALINTAPREFERENSSIEN MUOKKAAMISEEN SISÄLTYVÄ
POTENTIAALI
PALKKATASA-ARVO ON ONGELMALLINEN KÄSITE
NAISTEN SEKSUAALINEN VALTA TULISI HUOMIOIDA
TASA-ARVOKESKUSTELUISSA
LOPUKSI
Sanasto
Lähteet
Viitteet

Henry
http://nsvalta.blogspot.com/

Mon, 18 Feb

Yksityisviestissä eräs listalaisista kysyi minulta,
mihin tieteellisiin julkaisuihin kirjani "Naisten
seksuaalinen valta" oikein perustuu. Seuraavassa
pikainen selvitys keskeisimmistä lähteistä, joihin
kannattaa tutustua, varsinkin jos kiinnostusta
tieteellisen kritiikin esittämiseen löytyy.

Tärkeimmät lähteet ovat

Baumeister, R. F. & Tice, D. (2001). The social
dimension of sex. New York: Allyn &
Bacon.

ja

Baumeister, R. F. & Vohs, K. (2004). Sexual economics:
Sex as female resource for social exchange in
heterosexual interactions. Personality and Social
Psychology Review, 8 (4),
339–363.

joista jälkimmäinen löytyy seuraavalta sivulta pdf:nä.

http://www.psy.fsu.edu/~baumeistertice/pubs.html

lisäksi tuolta sivulta löytyy muita kirjan keskeisiä
artikkeleita kiinnostuneille luettavaksi, kuten

Baumeister, R. F. (2000). Gender differences in erotic
plasticity: The female sex drive as
socially flexible and responsive. Psychological
Bulletin, 126 (3), 347–374.

Baumeister, R. F., Catanese, K. & Vohs, K. (2001). Is
there a gender difference in strength
of sex drive? Theoretical views, conceptual
distinctions, and a review of relevant
evidence. Personality and Social Psychology Review, 5
(3), 242–273.

Baumeister, R. F. & Twenge, J. M. (2002). Cultural
suppression of female sexuality. Review
of General Psychology, 6 (2), 166–203.

Toinen tärkeä lähde on Buss ja Schmitt ym. lab, jonka
julkaisuja on luettavissa seuraavalla sivulla, esim:

http://homepage.psy.utexas.edu/homepage/Group/BussLAB/publications.htm

Buss, D. M. (1989a). Sex differences in human mate
preferences: Evolutionary hypotheses
tested in 37 cultures. Behavioral and Brain Sciences,
12, 1–49.

Buss, D. (1994). Evolution of desire. Strategies of
human mating. New York: Basic Books.

Buss, D. (1996). Sexual conflict: evolutionary
insights into feminism and the “battle of
the sexes”. In D. Buss and N. Malamuth (eds.) Sex,
power, conflict: Evolutionary and
feminist perspectives. New York: Oxford University
Press. 296–315.

Buss, D. M., & Schmitt, D. P. (1993). Sexual
Strategies Theory: A contextual evolutionary analysis
of human mating. Psychological Review, 100, 204-232.

Schmitt, D. P. & Buss, D. M. (1996). Strategic
self-promotion and competitor derogation:
Sex and context effects on the perceived effectiveness
of mate attraction tactics. Journal
of Personality and Social Psychology, 70 (6),
1185–1204.

Schmitt, D. P, Shackelford, T. K., et al. (2003).
Universal sex differences in the desire
for sexual variety: Tests from 52 nations, 6
continents, and 13 islands. Journal of
Personality and Social Psychology, 85, 85–104.

Hiukan vanhempi mutta keskeinen lähde on Symonsin
kirja:

Symons, D. (1979). The evolution of human sexuality.
New York: Oxford University Press.

Erikseen voidaan mainita:

Okami, P. & Shackelford, T. K. (2001). Human sex
differences in sexual psychology and
behavior. Annual Review of Sex Research, 12, 186–241.

Rhoads, S. E. (2004). Taking sex differences
seriously. San Francisco: Encounter Books.

Tärkeässä asemassa on myös Townsendin tuotanto,
erityisesti hänen kirjansa “What men want - What women
want”

Townsend, J. M. & Levy, G. D. (1990a). Effects of
potential partners’ costume and physical
attractiveness on sexuality and partner selection.
Journal of Psychology, 124, 371–389.

Townsend, J. M. & Levy, G. D. (1990b). Effects of
potential partners’ physical attractiveness
and socioeconomic status on sexuality and partner
selection: Sex differences in reported
preferences of university students. Archives of Sexual
Behavior, 19, 149–164.

Townsend, J. M. & Roberts, L. W. (1993). Gender
differences in mate selection among law
students: Divergence and convergence of criteria.
Journal of Psychology, 29, 507–528.

Townsend, J. M. (1998). What women want – What men
want. New York: Oxford
University Press.

Townsend, J. M. (2005). Sex, sex differences and the
new polygyny. Behavioral and Brain
Sciences, 28 (2), 295–296.

Tärkeässä asemassa on myös Kenrickin tuotanto:

Kenrick, D., Groth, G., Trost, M. & Sadalla, E.
(1993). Integrating evolutionary and
social exchange perspectives on relationships: Effects
of gender, self-appraisal,
and involvement level on mate selection criteria.
Journal of Personality and Social
Psychology, 64, 951–969.

Kenrick, D. T. & Gutierres, S. E. (1980). Contrast
effects and judgments of physical
attractiveness: When beauty becomes a social problem.
Journal of Personality and
Social Psychology, 38, 131– 141.

Kenrick, D. T., Gutierres, S. E. & Goldberg, L. (1989)
Influence of popular erotica on
judgements of strangers and mates. Journal of
Experimental Social Psychology, 25,
159–167.

Kenrick, D. T. & Keefe, R. C. (1992). Age preferences
in mates reflect sex differences in
human reproductive strategies. Behavioral and Brain
Sciences, 15, 75–133.

Kenrick, D. T. Neuberg, S. L., Zierk, K. L. & Krones,
J. M. (1994). Evolution and social
cognition: Contrast effects as a function of sex,
dominance and physical attractiveness.
Personality and Social Psychology Bulletin, 20,
210–217.

Kenrick, D. T. & Trost, M. R. (1987). A biosocial
theory of heterosexual relationships. In
K. Kelley (ed.) Females, males, and sexuality:
Theories and research. Albany, NY: State
University of New York Press. 59–100.

Kenrick, D. T. & Trost, M. R. (1989). Reproductive
exchange model of heterosexual
relationships: Putting proximate economics in ultimate
perspective. In C. Hendrick
(ed.) Review of Personality and Social Psychology, 10,
92–118. Newbury Park, CA:
Sage.

Kenrick, D. T. & Trost, M, R. & Sheets, V. L. (1996).
Power, harassment, and trophy
mates: The feminist advantages of an evolutionary
perspective. In D. Buss and N.
Malamuth (eds.) Sex, power, conflict: Evolutionary and
feminist perspectives. New
York: Oxford University Press. 29–53.

Kirjan viitekehys rakentuu vahvimmin Molmin kirjan
varaan:

Molm, L. (1997). Coercive power in social exchange.
New York: Cambridge University
Press.

Taloudellisempaa ulottuvuutta edustavat keskeisinä
lähteinä Posner ja teos ”The sexual
organization of the city.”

Posner, R. (1992). Sex and reason. Cambridge: Harward
University Press.

Youm, Y. & Paik, A. (2004). The sex market and its
implication for family formation.
In E. O. Laumann, S. Ellingson, J. Mahay, A. Paik and
Y. Youm (eds.) The sexual
organization of the city. Chicago: University of
Chicago Press.165–193.

Erikseen voidaan myös mainita

Edlund, L. (2005). Sex and the city. Scandinavian
Journal of Economics, 107 (1), 25–44.

Edlund, L. & Korn, E. (2001). A theory of
prostitution. Journal of Political Economy, 110
(1), 181–214.

Henry Laasanen

Mon, 18 Feb

--- Jaakko Tapani Meriläinen


> Haastattelun ja Laasasen blogin perusteella
> tulkitsin hänen
> analyysinsä seksuaalisesta vallasta perustuvan
> keskeisesti ajatukseen
> miehen halusta naisen halua vahvempana,
> alkuperäisempänä ja
> biologisempana. Täten naiset, jotka ovat
> kykeneväisiä tilannesidonnaiseen
> pihtaamiseen, luovat alistussuhteen, jossa miehet
> joutuvat antamaan heille
> rahaa, lapsia tai sitkeää ahdistelua seksin
> vastineeksi. Bloginsa
> FAQ-osiossa Laasanen tarjoaa tämän keskeisen
> ajatuksensa
> teoreettiseksi tueksi viitteen paperiin, jossa
> esitetään eri maiden
> yliopisto-opiskelijoille suunnatulla
> kyselytutkimuksella voitavan tuottaa
> kulttuuririippumatonta ja kulttuurin kokonaan
> ylittävää tietoa ihmisen
> pariutumisen eikun seksuaalisuuden
> esidiskursiivisesta perusolemuksesta.
> Tämä perusolemus siis käytännössä koostuu siitä,
> että miehet haluavat
> naisia useammin seksiä jo kolmansilla treffeillä.
>
> Mennäänkö meillä Suomessa oikeasti kohti sitä, että
> näiden tyyppien kanssa
> pitää alkaa "keskustella" ja jos mennään, niin
> riittääkö tämä taso?

Kannattaa lukea esim.

Baumeister, R.F., Catanese, K.R., & Vohs, K.D. (2001).
Is There a Gender Difference in Strength of Sex Drive?
Theoretical Views, Conceptual Distinctions, and a
Review of Relevant Evidence. Personality and Social
Psychology Review, 5, 242-273.

Josta seuraavat lainaukset:

"All the evidence we have reviewed points toward the
conclusion that men desire sex more than women.
Although some of the findings were more
methodologically rigorous than others, the unanimous
convergence across all measures and findings increases
confidence. We did not find a single study, on any of
nearly a dozen different measures, that found women
had a stronger sex drive than men. We think that the
combined quantity, quality, diversity, and convergence
of the evidence render the conclusion indisputable"

"Hence many male–female romantic interactions will
take the form of the man offering the woman some
resources (commitment, flattery, food, entertainment,
money, companionship) to induce her to commence a
sexual relationship."

Sat, 16 Feb

Aiheesta kiinnostuneille kertomus julkaisupäivän
tapahtumista blogissani.
http://nsvalta.blogspot.com/2008/02/julkaisupivn-tapahtumia-sosiologinrtin.html

Haastatteluni YleX:n arkistossa.
http://areena.yle.fi/hae?pid=198810

Ja ilmeisesti ensi keskiviikkona tulee Radio Ylen 1
ohjelmassa "Kaapin paikka" haastatteluni, jossa kirjan
keskeisiä teorioita pyritään avaamaan melko selkeässä
muodossa. Haastattelu menee luultavasti myös
nettiarkistoon, jossa se on myöhemmin kuunneltavissa.

Henry Laasanen
(Kirjan kirjoittaja)

Anonyymi kirjoitti...

Jostain syystä en ole lainkaan yllättynyt Tulvan väitteeseen sisältyvästä törkeästä valehtelusta. Kun kerran oma, pohjimmiltaan varsin tasa-arvoinen yhteiskuntamme näyttäytyy monien feministien silmissä naisiin kohdistuvan järjestelmällisen sorron tyyssijana, ei vajaan kahden kuukauden aikana lähetettyjen 12 viestin leimaaminen "herkeämättömäksi tuuttaamiseksi" tuottanut varmastikaan minkäänlaisia ongelmia.

Kuten jo aiemmin totesin: Napalmia vituille! Jo riittää feminismi!

Anonyymi kirjoitti...

Tulvan artikkelissa on masentavan paljon virheitä, virheellisiä tulkintoja ja todellisuudesta irtaantumista. Lisäksi loukkaavia adjektiiveja heiteltiin suurinpiirtein satunnaisesti. Esimerkiksi "taantumuksellinen" -sana oli täysin tarpeeton, eikä sen käyttöä voi ymmärtää muuksi kuin loukkaavassa merkityksessä sekaan heitetyksi.

Jos tämä artikkeli edustaa suomalaisen feminismin ja naistutkimuksen popularisoinnin huippua, niin henk. kohtaisesti en uskaltaisi päästää feministiä yksinään edes maitokauppaan, saati sitten päättämään jostain yhteiskunnallisesti tärkeästä asiasta.

Naisasialiike näyttää tosiaankin toteuttaneen vanhaa maksiimia, jonka mukaan on parempi olla hiljaa ja näyttää tyhmältä, kuin avata suunsa ja poistaa kaikki epäilykset. Tämä lienee ollut taustalla kaikilla niillä edellisillä kerroilla kun feminististen dogmien vastaisia kirjoja, julkaisuja tai haastatteluja on tarkoituksellisesti vaiettu kuoliaaksi.

Kaikesta huolimatta pitkään jatkuneen mykkäkoulun päättyminen on hyvä asia. Ehkä oikeaa keskusteluakin päästään käymään jopa ihan lähitulevaisuudessa. Tosin sen varmistaminen, että kumpikin osapuoli kykenee ymmärtämään vastapuolta vaatii mitä ilmeisimmin lujasti töitä.

Anonyymi kirjoitti...

Aika ihmeellisiä tulkintoja tuossa Tulvassa tosiaan, ei kai nyt miesten asian ajaminen sinällään ole naisvihaa. Onkohan tässä nyt taas kyseessä tämä omien ajattelutapojen projisointi vastustajaan? Eli kun (ainakin näitä vauhkoimpia) feministejä itseään motivoi pitkälti miesviha, jonka he naamioivat tasa-arvon tavoitteluksi, he automaattisesti olettavat että miesaktivisteilla on sama periaate. Siksi seuraa tuollainen kiukunpurkaus aina kun joku kehtaa ottaa puheeksi miesnäkökulman - feministisen tulkinnan mukaanhan se on suora hyökkäys heitä vastaan, vaikka vastapuoli ei ole sitä sellaiseksi tarkoittanut.

Jos haluaisi olla ilkeä, voisi sanoa että onhan se näille nykyfeministeille katkera paikka, kun eivät enää pääse taistelemaan todellista silmin havaittavaa sortoa vastaan niin kuin joskus feminismin alkutaipaleella tehtiin. Kun ei ehtinyt kunnon rähinöihin mukaan ja aatteen palo on silti kova, on pakko repiä ne sankarityöt sieltä mistä saa - nysvätä kaiken maailman piilomerkitysten kanssa ja ylitulkita naisvihaa ja sovinismia aina, kun mies jossain avaa suunsa.

Toisaalta feminismiin pätee se, mitä Jussi Halla-aho kirjoitti joskus (muistaakseni) kommunismista. Kyseessä on aate, joka on syntynyt kannattajiensa sorretun aseman parantamiseksi eli sen oleellisin sisältö on taistelu sortajaa vastaan. Tästä syystä aate ei tarjoa oikein mitään mallia sille, mitä pitäisi tehdä kun alistettu asema on korjattu ja sortajat kukistettu, ja siksi taistelua on väkisin jatkettava näkemällä sortaja edelleen "piilotettuna rakenteisiin" ja tulkitsemalla yhä mitättömämmät asiat sorroksi. Eli käytännössä potkitaan maassa makaavaa puolikuollutta vastustajaa, ja joko uskotaan tai ainakin uskotellaan muille että raato on edelleen voimissaan ja aloittaa taas sortamisen heti jos potkimisessa pitää vähänkin taukoa.

Tai sitten kyseessä on paljon feminismiä vanhempi perinaisellinen ajatus siitä, että mies on älykäs ja hyvä keskustelija vain silloin kun on naisen kanssa täsmälleen samaa mieltä, ja kaikki muu on vittuilua. ;)

Anonyymi kirjoitti...

" Toiseksi, en ole juuri koskaan elämässäni ollut kiihkeä."

Et edes sängyssä? Naiset tykkäävät semmosesta :)

Anonyymi kirjoitti...

TJPS: Teit minuun vaikutuksen postauksellasi. Vielä on siis toivoa viisauden palaamisesta ihmiskunnalle..

- Vortac

Anonyymi kirjoitti...

Vortac, kiitän. Silläkin uhalla, että menee selkääntaputteluksi. :)

(Vaikka perimmäinen ajatushan tosiaan oli lainattu, mutta mainitsin sentään lähteen...)

Henry Laasanen kirjoitti...

"" Toiseksi, en ole juuri koskaan elämässäni ollut kiihkeä."

Et edes sängyssä? Naiset tykkäävät semmosesta :)"

Mää oon lahna. :-(

Anonyymi kirjoitti...

Eikö napalmia vittuun -heitolle voisi hakea jotain muitakin vaihtoehtoja. Esimerkiksi joku happoa naamaan tai saksitaan klitoris.

Anonyymi kirjoitti...

homo: hyviä vaihtoehtoja molemmat, käytännön tasollakin toimiviksi testattuja. Muita mahdollisuuksia voisivat olla "ummellaan vittu umpeen" ja "tyrkätään alas parvekkeelta".

Mikko Ellilä kirjoitti...

Ei pidä alentua feministien tasolle. Jos joku hullu miesvihaajafeministi laittaa kirjoituksensa otsikoksi "Tulta munille!", tasa-arvon kannattajien pitää vain kritisoida feministiä tästä sairaasta seksuaalisia väkivaltafantasioita sisältävästä diskurssista. Tasa-arvon kannattajien ei pidä itse mennä mukaan samaan sairaaseen diskurssiin.

Natsit olivat sitä mieltä, että kaikki juutalaiset pitää tappaa. Järkevät juutalaiset eivät kuitenkaan itse sanoneet, että kaikki saksalaiset pitäisi tappaa. Ne juutalaiset, joiden mielestä kaikki saksalaiset pitäisi tappaa, olivat vajonneet henkisesti ja moraalisesti natsien tasolle.

Tasa-arvon kannattajien pitää vastustaa feminismiä, joka on sairas miesvihamielinen ideologia. Tasa-arvon kannattaminen ei mitenkään merkitse sitä, että naisiin pitäisi kohdistaa samoja väkivaltafantasioita, joita mielisairaat feministit kohdistavat miehiin.

Kaikki järkevät ihmiset kannattavat tasa-arvoa eli sitä, että kaikilla aikuisilla ihmisillä on samat oikeudet ja velvollisuudet. Kaikki järkevät ihmiset vastustavat vihanlietsontaa yhtä lailla miehiä kuin naisia kohtaan.

Anonyymi kirjoitti...

Mikko Ellilä kirjoitti:
"Tulta munille!", tasa-arvon kannattajien pitää vain kritisoida feministiä tästä sairaasta seksuaalisia väkivaltafantasioita sisältävästä diskurssista. "

Ei feminismissä ole mistään
seksuaalisista väkivaltafantasioista kysymys, (tuskin he sitä luovaa ja
kehittävää sm-seksiä kovin paljon harjoittavat). Feminismissä on kyse miesten arvotuksesta sen mukaan kuinka paljon heissä on perinteisiä "naiselle ovia avaavia" piirteitä.

Feministin mielestä on siis
hienoa, että sankarillinen
naisenpelastajamies pääsee
heidän luo, ujo mies ei saa seksiä ja kaikki on kiertelyä ja kaartelua tämän syvään juntatun toiveen ympärillä. Ja se toive toteutuu tässä yhteiskunnassa koko ajan.

Nyt on hyökätty pikkuisen
feminismiä vastaan, mutta feministit eivät suinkaan ole menettäneet otettaan, vaikka kirjoittavatkin pöljyyksiä omiin
erikoislehtiinsä. Aseella osoittelu on samaa kun jos osoitellaan aseella naisia ja heidän sukuelimiään. Provosoin feminismin vastaisia sivustoja vastaiskuun, miehet kirveen kanssa heilumaan pillun ympärille.


BMAD

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen kyllä tässä Ellilän kannalla, parempi olla alentumatta tuolle "tulta munille"-tasolle. Nämä napalmijutut voivat tietysti olla vain parodiaa ja huumoria, mutta harmi kyllä monilla (niin feministeillä kuin suurella yleisölläkin) on tällaisten asioiden suhteen aika vähän huumorintajua. Eli tavoitteiden saavuttamisen kannalta lienee viisaampi olla provosoimatta ja pysyä asialinjalla, se näyttää ulkopuolistenkin suhteen paremmalta - eikä tule sellaista tunnetta, että kahta eri aatetta edustavat höyrypäät siinä heittävät solvauksia toisilleen. :)

Anonyymi kirjoitti...

"Minä olen kyllä tässä Ellilän kannalla, parempi olla alentumatta tuolle "tulta munille"-tasolle. "

Eräs tuttuni on graafinen
suunnittelija. Voisin pyytää häntä
tekemään sellaisen naisen räjäytys videon, jossa räjähteet ja sähkölanka olisivat naisen vitussa.
Taustalla samanlainen varoitusääni kuin rakennustyömaalla ennen
posahdusta ja jotain pahaenteistä musiikkia.

Lopputulos voisi kuitenkin olla se, että kun h-hetki tulisi,
nainen ei räjähtäisi edes
sukuelinten osalta vaan
nousisi ylös kerroten kuinka hyvä olo hänellä on ja kuinka hävetti olla feministi 25
vuotta...

BMAD

Anonyymi kirjoitti...

"Minä ja Malmi teemme väitöskirjoja miesten ongelmista. Esiinnymme kernaasti tutkijoina, koska tutkimme asiaa. Millä nimikkeellä meidän pitäisi oikein esiintyä?"

Tutkija on ammattinimike, jota akateemisten käytäntöjen mukaan saavat käyttää vain ne, jotka saavat tutkimustyöstään palkkaa. Jotkut professorit ovat jopa sitä mieltä, että vasta väittelleet voivat kutsua itseään tutkijoiksi.

Vaikka aktiiviliikkujana urheilen lähes joka päivä ja harjoittelen maratoonia, en silti voi kutsua itseäni urheilijaksi, koska se ei ole ammattini enkä saa siitä elantoa.

Marginaalissa ololla ei ole merkitystä sen kannalta, voiko kutsua itseään tutkijaksi vai ei.

Malmi ansaitsee elantonsa it-alalla. Hän voi käyttää sieltä tulevaa nimikettä tai hallintotieteiden lisensiaattia. Henryllä on kaikki oikeus käyttää maisteri-nimikettä.

Yhteiskuntatieteilijä on taasen tutkijan tarkennus. Eli jos et saa palkkaa tai apurahaa tutkimustyöstäsi, sinun ei pidä kutsua itseäsi yhteiskuntatieteilijäksi.

Jatko-opiskelijaksi itseään saa kutsua, jos tiedekunta on virallisesti hyväksynyt suorittamaan jatkotutkintoa.

Apurahaa nauttivat voivat käyttää nimikettä apurahatutkija.

Mortimer kirjoitti...

Mikko Ellilä: "Ei pidä alentua feministien tasolle. Jos joku hullu miesvihaajafeministi laittaa kirjoituksensa otsikoksi "Tulta munille!", tasa-arvon kannattajien pitää vain kritisoida feministiä tästä sairaasta seksuaalisia väkivaltafantasioita" sisältävästä diskurssista. Tasa-arvon kannattajien ei pidä itse mennä mukaan samaan sairaaseen diskurssiin."

Samaa mieltä. Muuten saamme taas kohta lukea Tulvasta, miten Taantumuksellinen ja väkivaltainen Laasanen kavereineen suunnittelee naisiin kohdistuvaa viharikosten sarjaa, jolle on vaikea löytää vertaistaan.

Ottaen huomioon miten erittäin maltillisesta ja rakentavasta keskustelusta (Malmi, Laasanen..), tarkoitushakuisesti tulkittiin taantumukselliseksi, niin ei ole epäilystäkään että tilaisuus jäisi käyttämättä. Parempi pitää vain oma pesä puhtaana.

Anonyymi kirjoitti...

"Tutkija on ammattinimike, jota akateemisten käytäntöjen mukaan saavat käyttää vain ne, jotka saavat tutkimustyöstään palkkaa."

Höpöhöpö

Suomessa yliopistollinen tutkijanura on suunniteltu jaettavaksi neliportaiseksi. Ensimmäiselle portaalle kuuluvat väitöskirjaa tekevät nuoremmat tutkijat, toiselle väitelleet tutkijatohtorit, kolmannelle yliopistonlehtorit, ja neljännelle professorit ja tutkimusjohtajat.

Tutkimuksen rahoitus voi tulla tutkijan edustaman laitoksen rahoituksesta, tai sitä voi erikseen hakea jostain rahastosta. Joskus myös yritykset rahoittavat tutkimusta.

lähde: Wikipedia

sdasfafasd kirjoitti...

Tulee hyvin esille miten feministit nämä asiat kokevat. Kun joku puhuu miesten asioista minuutin se on feministeille pitkä piinaava tunti pahoinvointia, joka muistetaan ja siitä ollaan katkeria vuosikausiksi eteenpäin. Vastaavasti yksi viesti miehiin liittyen saattaa helposti tuntua vähintään kymmeneltä, ja se on niin hirveää kun ne noin brutaalisti hyökkää. Luonnollisesti vahva tunne kelpaa faktasta, ne 12 viestiä tuntuivat vähintään 120:lta.

Mikään ei suututa feministiä niin kuin omilla aivoillaan tasa-arvosta ajattelevat, jotka eivät ole ensiksi tulleet häneltä kysymään mitä tasa-arvosta sopii sanoa.
Monopoli tasa-arvoon ei kuulu feminismille, eikä se toisaalta kuulu millekään miesjärjestöllekään. Tasa-arvoasiat ovat sellaisia että ne pitää saada sovittua aikuisten kesken ilman mitään feminismin kaltaisia takapiruja.

Henry Laasanen kirjoitti...

"Yhteiskuntatieteilijä on taasen tutkijan tarkennus. Eli jos et saa palkkaa tai apurahaa tutkimustyöstäsi, sinun ei pidä kutsua itseäsi yhteiskuntatieteilijäksi."

Yleensä olen kysyttäessä sanonut titteliksi juuri yhteiskuntatieteilijän. Googletuksen perusteella yhteiskuntatieteilijä on samantyyppinen käsite kuin "humanisti", kattaen koko alan aina opiskelijoista alkaen.

Voisin kai nimittää itseäni myös kirjailijaksi - tosin kirjailijakin on vapaa ammattinimike, eli kuka tahansa saa sanoa itseään kirjailijaksi.

Vapaita ammattinimikkeitä saa ilmeisesti käyttää miten lystää, ei minua ole ainakaan yliopistolla opastettu, mitä titteliä pitäisi käyttää. Yleisön kannalta oleellista on kai suunnilleen tietää, minkä asiantuntemuksen perusteella kommentteja annetaan mediassa. Siten oudolta tuntuisi, jos Malmi esiteltäisiin it-työntekijänä, joka kertoo miesten syrjinnästä.

Anonyymi kirjoitti...

Aika avuton tulkinta lahjakulttuurista, hyvä Laasanen! Lahjakulttuurissa on myös altruistinen vastavuoroisuus, joka puuttuu kokonaan teoriastasi. Tarkastele vaikka internetin vertaisverkko-toimintaa.

Toisekseen teoriasi määrittyy ainoastaan miehen halun mukaan- naisen halu puuttuu siitä kokonaan.

Kolmanneksi käsittelet tilastoja aika oudolla tavalla:
jos suurin osa miehistä ansaitsee enemmän kuin naiset, niin eikö se ole aika ilmeinen syy siihen,e ttä naiset aviopuolisto ovat isotuloisempia?

Huokaus. Voi hyvänen aika näitä humanisteja.

Anonyymi kirjoitti...

"Jatko-opiskelijaksi itseään saa kutsua, jos tiedekunta on virallisesti hyväksynyt suorittamaan jatkotutkintoa."

Tämä kiinnostaa mua kovin kun olen lukenut ko. Laasasen gradun ja ihmetellyt millä hemmetin eväillä se on mennyt läpi...
Oletko jatko-opiskelijana? Onko sinulla rahoitus? Kuka on ohjaajasi?

Maisterin tittelin omaava voi myös käyttää itsestään jatko-opiskelijan tai tohtori-opiskelijan nimikkeitä jos hänellä on jatko-opinto-oikeus ja rahoitus tai hän on tohtorikoulutusohjelmassa, ja tutkijan nimikettä, jos hänellä on työsuhde jossa hän nauttii palkkaa.

On aika ihmeellistä kyllä jos it-alan työntekijä kutsuu itseään tutkijaksi. Olkoon (suunnitteilla oleva) tutkijanura kuinka neliportainen se ei kyllä millään oikeuta väärään tittelöintiin. Tutkijan nimike perustuu akateemisen vertaisarvioinnin läpäisyyn.

Ihan samalla tavallahan voisin muuten itse kutsua itseäni IT-ammattilaiseksi, koska olen kiinnostunut tekniikasta ja minulla on melkoisen intohimoinen viha-rakkaussuhde v-moottoreihin.

POlle

Anonyymi kirjoitti...

"Suomessa yliopistollinen tutkijanura on suunniteltu jaettavaksi neliportaiseksi. Ensimmäiselle portaalle kuuluvat väitöskirjaa tekevät nuoremmat tutkijat, toiselle väitelleet tutkijatohtorit, kolmannelle yliopistonlehtorit, ja neljännelle professorit ja tutkimusjohtajat."

Helsingin yliopisto, Suomen suurin ja kaunein, ei muuten käytä enää tutkijan nimikettä. Jatkotutkintoa suorittavat yliopiston palveluksessa (=saavat yliopistolta palkkaa) ovat tohtorikoulutettavia.

Wikipediassa mainitut nuoremmat tutkijat viittaavat vain niihin, jotka saavat yliopistosta palkkaa.

"Tutkimuksen rahoitus voi tulla tutkijan edustaman laitoksen rahoituksesta, tai sitä voi erikseen hakea jostain rahastosta. Joskus myös yritykset rahoittavat tutkimusta."

Laitoksen ja yritysten rahoitus kiertää yliopiston kautta, jolloin tutkimustyötä tekevä on yliopiston palveluksessa.

Myös rahastojen rahoitus voi tulla yliopiston kautta tai sitten henkilökohtaisena apurahana.

Anonyymi kirjoitti...

"Yleisön kannalta oleellista on kai suunnilleen tietää, minkä asiantuntemuksen perusteella kommentteja annetaan mediassa."

Niinpä. Tämä taisi olla Tulvan yksi pointti.

Miksi et käytä jatko-opiskelijan nimikettä, jos siis sinulla on myönnetty oikeus suorittaa jatko-opintoja? Myös Malmi voisi ihan legitiimisti esiintyä jatko-opiskelijana.

Henry Laasanen kirjoitti...

Tavallaanhan edustan sukupuolen tutkimusta feminismille vastakkaisesta näkökulmasta. Itseasiassa tutkimuskohteeni on suunnilleen sama kuin mitä Jyväskylän yliopiston naistutkimuksen laitoksella, mutta sukupuolet käännettyinä.

Toisin sanoen minun edustamalleni miesnäkökulmaiselle sukupuolen tutkimukselle ei ole edes olemassa laitosta. Väitöskirjassani pyrin mm. kritisoimaan sitä, että miesnäkökulmaista sukupuolentutkimusta ei ole ollenkaan.

Se on tietenkin hankala tilanne rahoituksen kannalta. Mielestäni se ei kuitenkaan tee esim. naistutkijoista "parempia tutkijoita" siksi, että heillä on valmis pöytä katettuna.

Henry Laasanen kirjoitti...

Minä en ole titteliäni sen tarkemmin ajatellut, yleensä olen ollut yhteiskuntatieteilijä, toisinaan sosiologi, jatko-opiskelija, seksimarkkinatutkija, tasa-arvotutkija, YTM tai vain tutkija.

Noista tuo yhteiskuntatieteilijä on kyllä mielestäni kuvaavin.

Anonyymi kirjoitti...

"Ei pidä alentua feministien tasolle."

Aivan. Ei pidä provosoitua, kun provosoidaan. Osoittaahan tämä jo kaikille omilla aivoillaan ajattelemaan kykeneville muutenkin, millä tasolla feministit operoivat: valheiden, väärinymmärrysten, solvausten ja uhkailujen tasolla. He tekevät sen ihan itse.

Paniikki on selvästi mitä suurin, kun feministien valta-asema on, hyvästä syystä, joutunut kyseenalaiseksi tasa-arvopolitiikassa ja -keskustelussa. Samaa asiapitoista ja kriittistä linjaa pitää vain jatkaa, kyllä se tulee vielä tuottamaan lisää tuloksia.

"Tutkijan nimike perustuu akateemisen vertaisarvioinnin läpäisyyn."

Ja naistutkimuksessa kykyyn suoltaa skeidaa ja miesvihamielista roskaa. Pelkkä titteli ei tee kenestäkään yhtään mitään, niin kauan kuin naistutkimuksen kaltaisen pseudotieteen piirissäkin sellaisia jaetaan.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä on "altruistinen vastavuoroisuus"? Eikö altruismi nimenomaan tarkoita sitä, ettei odoteta vastavuoroisuutta? Ja vertaisverkoissahan (Bittorrent) protokolla on nimenomaan kehitetty niin, että mitä enemmän annat, sitä enemmän saat (tit-for-tat), eli kyse ei ole altruismista.

"Vaikka aktiiviliikkujana urheilen lähes joka päivä ja harjoittelen maratoonia, en silti voi kutsua itseäni urheilijaksi, koska se ei ole ammattini enkä saa siitä elantoa."

Höpö höpö. Sekä urheilijoiden että tutkijoiden ammattilaistuminen on historiallisesti varsin tuore ilmiö. Olympiakomitean säännöt jopa kielsivät vielä vuoteen 1988 asti ammattilaisten osallistumisen (vaikka sääntöä tietysti kierrettiin jatkuvasti).

Anonyymi kirjoitti...

"Minä en ole titteliäni sen tarkemmin ajatellut, yleensä olen ollut yhteiskuntatieteilijä, toisinaan sosiologi, jatko-opiskelija, seksimarkkinatutkija, tasa-arvotutkija, YTM tai vain tutkija.

Noista tuo yhteiskuntatieteilijä on kyllä mielestäni kuvaavin."

Oletko saanut tiedekunnalta oikeuden suorittaa jatkotutkinnon?

Voit kutsua itseäsi vaikka akateemikoksi, mutta sitten on varauduttava siihen kritiikkiin, jota nyt olet saanut. Sen takia kannattaa miettiä tarkkaan, millä tittelillä esiintyy.

Anonyymi kirjoitti...

"Voit kutsua itseäsi vaikka akateemikoksi, mutta sitten on varauduttava siihen kritiikkiin, jota nyt olet saanut. Sen takia kannattaa miettiä tarkkaan, millä tittelillä esiintyy."

Niinpä niin, tämä on sitä painavinta kritiikkiä, johon feministit pystyvät: titteleiden palvontaa.

Ottaen huomioon, ettei naistutkimuksessa mitään titteliä suorittanutta oteta vakavasti missään, paitsi silloin kun on viran puolesta pakko, niin aika epätoivoista on.

Anonyymi kirjoitti...

Tiukimpia titteleiden käytössä ovat muuten professorit, tieteenalasta riippumatta. Vain eläkevirkaan nimitetty professori saa käyttää nimikettä 'professori'. Muut professorit ovat joko 'professori (mvs)' tai 'professori (ma)'.

Että silleen.

Nyt sitten odotan, että panet tämänkin femakoiden syyksi.

Anonyymi kirjoitti...

Henry on tutkija, ollut puhumassa tutkijaseminaarissakin. Se että mies on vasta tehnyt akateemisista töistä vasta gradun, ja vastaanotto on nyt jo näin keskustelua herättävä, kertoo myös tieteellisestä merkittävyydestä .

Kai yhteiskuntatieteen nimenomaan pitäisi pystyä vuorovaikutukseen muun yhteiskunnan kanssa ja nostamaan esiin vaiettuja ongelmia?

Jape kirjoitti...

Anonyymi: "Voit kutsua itseäsi vaikka akateemikoksi, mutta sitten on varauduttava siihen kritiikkiin, jota nyt olet saanut. Sen takia kannattaa miettiä tarkkaan, millä tittelillä esiintyy."

Jaa jaa, jos sinun kritiikkisi keskittyy titteleihin, niin aika ohuella jäällä liikut. Eikö sinulla ole mitään sanottavaa itse asiaan, vai eikö sieltä löydykkään kritisoitavaa?

Minä olen "vain" insinööri, mutta teen paljon työssäni tutkimusta. Voisin siis ihan hyvin kutsua itseäni tutkijaksi, jos haluaisin.

Toisaalta olen myös pienyrittäjä, joten voisin kustsua itseäni nimikkeellä "President" kun kansaivälisyys on nykyään pop. Tai miten olisi vaikkapa "Chief Executive Officer (CEO)"?

Toisaalta ole myös hallituksen puheenjohtaja, niin ehkäpä voisin tilanteesta riippuen kutsua itseäni "Chairman of the Board"?

Eli minusta tittelit ei ole niin tärkeitä vaan se mitä ja miten tekee... :)

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä tittelit tässä merkitsevät: se tarkoittaa, että muutkin kuin itse on sitä mieltä, että tekee oikeata tutkimusta.

Eli: kiertelemättä, kun Henry sanot:
Minä en ole titteliäni sen tarkemmin ajatellut, yleensä olen ollut yhteiskuntatieteilijä, toisinaan sosiologi, jatko-opiskelija, seksimarkkinatutkija, tasa-arvotutkija, YTM tai vain tutkija.
Noista tuo yhteiskuntatieteilijä on kyllä mielestäni kuvaavin

Niin ei sitä titteliä yliopistossa nyt ihan mutu-tuntumalla "ajatella" itselle.

POllen kysymys siis kiinnostaa myös:
"Tämä kiinnostaa mua kovin kun olen lukenut ko. Laasasen gradun ja ihmetellyt millä hemmetin eväillä se on mennyt läpi...
Oletko virallisena jatko-opiskelijana? Onko sinulla rahoitus? Kuka on ohjaajasi?"


Leeto

Jape kirjoitti...

Leeto: "Kyllä tittelit tässä merkitsevät: se tarkoittaa, että muutkin kuin itse on sitä mieltä, että tekee oikeata tutkimusta."

Ihan siitä huolimatta mitä mieltä sinä olet, katson, että olen tutkija. Lisäksi katson, että olen samanaikaisesti lisäksi vielä President, Chief Executive Officer, Chairman of the Board ja tasa-arvon kannattaja.

Anonyymi kirjoitti...

Ei pidä alentua feministien tasolle. Jos joku hullu miesvihaajafeministi laittaa kirjoituksensa otsikoksi "Tulta munille!", tasa-arvon kannattajien pitää vain kritisoida feministiä tästä sairaasta seksuaalisia väkivaltafantasioita sisältävästä diskurssista. Tasa-arvon kannattajien ei pidä itse mennä mukaan samaan sairaaseen diskurssiin.

Tasa-arvon kannattajien pitää vastustaa feminismiä, joka on sairas miesvihamielinen ideologia. Tasa-arvon kannattaminen ei mitenkään merkitse sitä, että naisiin pitäisi kohdistaa samoja väkivaltafantasioita, joita mielisairaat feministit kohdistavat miehiin.


Juuri näin. Amen.
Toki, sikäli sukupuolet kääntäen vastaava retoriikka on joskus esimerkin vuoksi paikallaan, jotta feminismin hulluus kävisi vieläkin selkeämmäksi kaikille. Tosin siitä esimerkistä on sen antamisen jälkeen saman tien sanouduttava irti.

Tuo Moilanen muuten on todella hämärä tyyppi - tarkoitan siis todella feministi. Taannoin Image-kehdessä Anne Moilanen suitsutti glooriaa Virginie Despentesin romaanille "King Kong -tyttö" (ko. kirjailija debytoi romaanilla "Pane mua"): "On ehkä kauneinta maailmassa kun nainen kirjoittaa väkivaltaisesti."

Anonyymi kirjoitti...

Bloggauksen varsinaisesta aiheesta sen verran, että feministit ideologialleen tyypillisesti siis valehtelevat, tai sitten suhteellisuudentaju on todella pahasti hakusessa. Tai sekä-että.

Se jälleen siitä "kriittisyydestä".

Mielenkiintoista, joskaan ei yllättävää, että puhe käännetään titteleihin.

Anonyymi kirjoitti...

Argh sanoi...
"Jos tämä (Tulvan) artikkeli edustaa suomalaisen feminismin ja naistutkimuksen popularisoinnin huippua, niin ..."

Niin, kyllä se valitettavasti edustaa. Kukaan feministiksi tunnustautuva tai naistutkija ei ole koskaan julkisesti esittänyt mitään kritiikkiä Unionin tai Tulvan julkilausumiin tai kirjoituksiin. Tulva on pikemminkin juhlittu, palkittu ja varauksettomasti naisaktivistien keskuudessa kannatettu plätty.

Anonyymi kirjoitti...

"Niin ei sitä titteliä yliopistossa nyt ihan mutu-tuntumalla "ajatella" itselle."

Ei ajatella ei. Minulla on professorin pätevyys ja teen samoja töitä kuin professorit. En kuitenkaan voi kutsua itseäni professoriksi, koska tiedeyhteisö ei ole minua siihen asemaan nostanut.

Vielä kerran Henry, oletko saanut tiedekunnalta oikeuden suorittaa jatkotutkinnon?

Henry Laasanen kirjoitti...

"Vielä kerran Henry, oletko saanut tiedekunnalta oikeuden suorittaa jatkotutkinnon?"

Olen.

Anonyymi kirjoitti...

Sitten sinulla on oikeus kutsua itseäsi jatko-opiskelijaksi.

Jos olet palkattuna tutkijakoulussa, saat käyttää sitä titteliä, mitä tutkijakoulu käyttää. Nimike löytyy työsopimuksestasi.

Henry Laasanen kirjoitti...

Eivät ne kuule mediassa paljon kysele tarkempia titteleitä, kun menee esim. radio-haastatteluihin, eli ei se titteli ole niinkään oma käyttämä kuin median käyttämä. Kuten toisessa ketjussa sanottiin, kaikki yliopiston suunnalta tulevat ovat mediassa tutkijoita, mikä on sinällään kuvaava termi.

Toisaalta jos lehtijutuissa, kuten monissa kirjani Naisten seksuaalinen valta pohjalta tehdyissä jutuissa, ei ole paikkansa pitäviä lauseita kuin siteeksi, niin ei se käytetty titteli jaksa paljoa kiinnostaa.

Anonyymi kirjoitti...

"Eivät ne kuule mediassa paljon kysele tarkempia titteleitä, kun menee esim. radio-haastatteluihin, eli ei se titteli ole niinkään oma käyttämä kuin median käyttämä.Eivät ne kuule mediassa paljon kysele tarkempia titteleitä, kun menee esim. radio-haastatteluihin, eli ei se titteli ole niinkään oma käyttämä kuin median käyttämä."

Se on kuule sinun vastuulla kertoa ennen haastattelua, mikä on tittelisi. Älä piiloudu median selän taakse.

Muutama vuosi sitten henkilöä X tituleerattiin mediassa professorina. Hän oli aikaisemmin ollut määräaikaisena professorina, mutta se pesti oli jo loppunut. Professori Y suuttui tästä nimikkeen väärinkäytöstä ja valitti siitä yliopiston johdolle, koska X esiintyi yliopiston Z proffessorina. Lopulta X otti lusikan käteen ja teki selväksi medialle ennen haastattelua, mikä hänen todellinen asemansa on.

Henry Laasanen kirjoitti...

"Se on kuule sinun vastuulla kertoa ennen haastattelua, mikä on tittelisi. Älä piiloudu median selän taakse."

Noita puhelinhaastatteluja tuli yhdessä vaiheessa aika paljon, esim. kun itse olin Lidlin kassajonossa. Ei siinä kuule paljon titteleitä ollut aikaa määritellä.

Tutkija on henkilö, joka tutkii. Minä tutkin, eli minun todellinen päivittäinen tekemiseni on tutkiminen. Lopputulos on ihan sama riippumatta siitä, saanko palkkaa, apurahaa tai yhtään mitään. Kuulostaa absurdilta olettaa, että maksullisuus tekisi tutkimuksesta parempaa.

Jos se jotakuta suututtaa, että minua kutsutaan mediassa tutkijaksi, niin ihan vapaasti vaan suuttumaan "nimekkeen väärinkäytöstä". Yliopiston johdollekin saa valittaa jos haluaa.

Jape kirjoitti...

"Se on kuule sinun vastuulla kertoa ennen haastattelua, mikä on tittelisi. Älä piiloudu median selän taakse."

Edelleen joku änkyräanonyymi on kiinnostuneempi titteleistä, kuin itse asiasta. Tittelit pois, niin pääsätään asiaan.

Mikko Moilanen kirjoitti...

Näyttää siltä, että Henry kirjoittaa niin paljon asiaa, että feministit yrittävät kerätä vasta-argumentteja asioiden ulkopuolelta.

Henry on tutkija.

Arawn kirjoitti...

Noissa titteleissä on kyllä se, että jos niitä saa vapaasti hatusta vedellä, ne menettävät "arvonsa". Jos kuka vain voi olla tutkija, sehän merkitsee, että tutkijan sana ei paina sen enempää kuin kenenkään muunkaan.

Anonyymi kirjoitti...

"se tarkoittaa, että muutkin kuin itse on sitä mieltä, että tekee oikeata tutkimusta."

Ei se naistutkimuksen kohdalla ainakaan sitä tarkoita. Tietysti viran puolesta niille pseudotieteilijöille hymistellään, mutta todellisuudessa heitä ei ota kukaan järkevä ihminen vakavasti.

Anonyymi kirjoitti...

"Se on kuule sinun vastuulla kertoa ennen haastattelua, mikä on tittelisi."

Älä viitsi esittää tyhmää. Ei toimittajia tuollainen kiinnosta. Ne voivat kirjoittaa ihan mitä sattuu, onhan se nähty.

Henry Laasanen kirjoitti...

"Jos kuka vain voi olla tutkija, sehän merkitsee, että tutkijan sana ei paina sen enempää kuin kenenkään muunkaan."

Eikös se ideaali ole, että katsotaan, kenellä on parhaiten perustellut argumentit. Se pätee erityisesti tasa-arvon kaltaisiin asioihin, jotka eivät ole mitään ydinfysiikkaa.

Kyllä kai kuka tahansa voi olla tutkija, mutta siinä tapauksessa pitää kuitenkin olla tutkinut jotakin ja esittää tieteellisesti perustellut argumentit tulostensa tueksi.

Vai pitäisikö asian olle niin, että kun naistutkimuksen professori sanoo mitä tasa-arvo on niin, niin naistutkimuksen professorin sanan pitää painaa enemmän kuin esim. YTM:n sanan.

Sehän tässä on ongelman ydin alunperinkin, kun ideologisten tittelinhaltijoiden sanaa uskotaan enemmän kuin järjen ääntä. Ilmeisesti Kotroa ja Sepposta ei kannata kuunnella ollenkaan, koska hehän ovat runoilija ja toimittaja. Maksalaatikkomaisterista puhumaatakaan.

Anonyymi kirjoitti...

"tutkijan sana ei paina sen enempää kuin kenenkään muunkaan."

Ei sen automaattisesti pidäkään painaa. Kyllä tässä maassa riittää "asiantuntijoita", joiden lausuntoja pidetään suuressa arvossa, ainakin mediassa, vaikka niissä ei olisi päätä, eikä häntää. Lausuntoja on arvioitava kriittisesti ja niiden sisällön on ratkaistava se, misää arvossa niitä pidetään, ei niiden esittäjän tittelin tai aseman.

Jape kirjoitti...

Arawn, kuka tässä vapaasti hatusta on titteleitä vedellyt?

Mielestäni henkilö, joka tekee tutkimusta ja tutkimuksellista työtä, voi aivan hyvin käyttää itsestään titteliä tutkija ihan riippumatta siitä onko hänellä joku akateeminen tutkinto takanan vai ei.

Eräs feministi katsoi oikeaksi vedellä hatusta "tittleitä" ja kutsui tietokirjailijaa maksalaatikko- ja tikkaritieteilijäksi - menikö tämä oikein?

Arawn kirjoitti...

Henry: "Eikös se ideaali ole, että katsotaan, kenellä on parhaiten perustellut argumentit. Se pätee erityisesti tasa-arvon kaltaisiin asioihin, jotka eivät ole mitään ydinfysiikkaa."

Totta kai se on ideaali, mutta monien asioiden suhteen ei maallikoilla ole kylliksi tietämystä, jotta he voisivat arvioida niitä argumentteja ja tutkimuksia. Tasa-arvo on toki sellainen, jossa tämä on mahdollista, mutta useiden luonnontiedettä liippavien juttujen kohdalla näin ei ole. Tämän vuoksi olisi suotavaa, että maallikko voisi kuitenkin luottaa "tutkija" -nimikettä käyttävän ihmisen oikeasti tutkineen käsittelemäänsä alaa nykytieteen sääntöjen ja periaatteiden mukaan.

Jape: "Mielestäni henkilö, joka tekee tutkimusta ja tutkimuksellista työtä, voi aivan hyvin käyttää itsestään titteliä tutkija ihan riippumatta siitä onko hänellä joku akateeminen tutkinto takanan vai ei."

Periaatteessa olen samaa mieltä, mutta karsastan kyllä sanan käyttöä gradutasolla. Ehkä tämä johtuu siitäkin, että itse olen kai piakkoin gradua vääntämässä enkä todellakaan koe itseäni "tutkijaksi". Kyllä tutkija on kovemman tason ammattilainen kuin minä. Väitöskirjan tekijää voisin jo kutsua tutkijaksi.

"Eräs feministi katsoi oikeaksi vedellä hatusta "tittleitä" ja kutsui tietokirjailijaa maksalaatikko- ja tikkaritieteilijäksi - menikö tämä oikein?"

Henkilöön menevää morkkaamistahan tuo on.

Anonyymi kirjoitti...

"Tämän vuoksi olisi suotavaa, että maallikko voisi kuitenkin luottaa "tutkija" -nimikettä käyttävän ihmisen oikeasti tutkineen käsittelemäänsä alaa nykytieteen sääntöjen ja periaatteiden mukaan."

Silloin naistutkimuksen tekijöistä ei pidä puhua tutkijoina.

"Ehkä tämä johtuu siitäkin, että itse olen kai piakkoin gradua vääntämässä enkä todellakaan koe itseäni "tutkijaksi". Kyllä tutkija on kovemman tason ammattilainen kuin minä. Väitöskirjan tekijää voisin jo kutsua tutkijaksi."

Tutkijoiden urapolkua ollaan uudistamassa niin, että väitöskirjan valmistelu on ensimmäinen taso. Väitöskirjaa valmisteleva henkilö voi siis kutsua itseään tutkijaksi, jos haluaa.

Mutta tämä on täysin yhdentekevää, koska toimittajat repivät ammattinimikkeet ja muut nimitykset ihan omasta päästään. Niinpä jokainen jotain tutkiva on tutkija. Jokainen Pohjois-Amerikassa käynyt suomalainen jääkiekkoilija on automaattisesti NHL-tähti. Ja jokainen julkisuudessa ollut blondi, missi, laulaja tai mikä vaan on kohublondi, kohumissi, kohulaulaja ja niin edelleen.

Anonyymi kirjoitti...

Kiva seurata kun kritiikkinä esitetään ikivanhaa ajatusta käyttäen : Auktoriteetti totuutena väitettä, eikä totuus auktoriteettina.
Mutta kun ei voi muuten vastata argumentteihin niin odotettua tuo on. Pelkohan tässä puhuu, halutaan Henryn uskottavuus tuhota, ettei ihmiset kuuntele TOTUUTTA.

Anonyymi kirjoitti...

Jos argumentti voittaa auktoriteetin eikä väitteen esittäjän tittelillä ole merkitystä, miksi Henry sitten itsepintaisesti pitää kiinni tutkija-nimikkeestä eikä kutsu itseään jatko-opiskelijaksi, joka on alempi titteli kuin tutkija?

Anonyymi kirjoitti...

Einstein oli patenttitoimistossa työssä keksiessään suhteellisuusteorian idean. Freud toimi käytännön psykiatrina julkaistessaan ensimmäiset psykoanalyysiä koskevat teoksensa. Darwin oli Beaglella näytteidenkerääjän pestillä juuri valmistuneena kandidaattina kun keksi evoluutioteorian.

Teorian paikkansapitävyyttä ei voi päätellä sen esittäjän oppiarvosta eikä ammatista.

Jossain on sanottu, että Henry Laasanen tienaa leipänsä postinkantajana. Se on hyvä ja kunniallinen homma. Jos tieto pitää paikkansa, Laasasen pitäisi ylpeästi käyttää postinkantajan titteliä.

Kumpi saa sympatiapisteesi:

1) Veronmaksajien varoilla tusinatutkimusta tuottava ”tutkija”. Teoria ei saa poiketa valtavirrasta ja apurahoista päättävien tahojen näkemyksiä on ehdottomasti nuoleskeltava. Valta-asemassa olevia professoreita on nöyristeltävä ja vähemmän oppineita on halveksittava. Muun kuin oman alan tohtorin kanssa ei kannata alentua keskustelemaan.
2) Postikusti, joka uskaltaa esittää valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä ja haastaa tutkimusestablishmentin tietäen, ettei apurahoja tällä pelillä varmasti tipu ja leipä on tienattava ehkä jatkossakin lehtiä jakamalla. Establishmentin vahvin argumentti postikustin teorioita vastaan on teorian esittäjän postikustius, ei teorioiden ominaisuudet.

Trofim-setä

Anonyymi kirjoitti...

jorma kirjoitti...

"se tarkoittaa, että muutkin kuin itse on sitä mieltä, että tekee oikeata tutkimusta."

Ei se naistutkimuksen kohdalla ainakaan sitä tarkoita. Tietysti viran puolesta niille pseudotieteilijöille hymistellään, mutta todellisuudessa heitä ei ota kukaan järkevä ihminen vakavasti.


Onko miestutkimus parempaa kuin naistutkimus? Miestutkimus otetaan vakavasti, naistutkimus ei, niinkö? Kiinnostaisi tietää millä perusteella tuon selität.

Jape kirjoitti...

Arwis "Onko miestutkimus parempaa kuin naistutkimus? Miestutkimus otetaan vakavasti, naistutkimus ei, niinkö? "

Käytännössä suomessa ei ole aitoa miestutkimusta olemassakaan, ainakaan Yliopiston oppiaineena/tutkimusalana. On vain kriittistä miestutkimusta joka on alisteista naistutkimukselle ja tuota kriittistä miestutkimusta tehdään feministilasit päässä.

On totta, että Suomeen on perustettu miestutkimuksen seura, mutta valtaosa sen jäsenistä on profeministimiehiä tai muuten vaan feministi sympatiseeraajia.

Muuten aito feministisistä hörhövaikutteista vapaa miestutkimus Suomessa on muutamien yksittäisten miestutkijoiden tutkimusalana.

Naistutkimusta, eikä sen puoleen tuota kriittistä miestutkimusta, ota kukaan vakavasti. Kumpikin on pseudotieteellistä hömppää.

Anonyymi kirjoitti...

"Jos argumentti voittaa auktoriteetin eikä väitteen esittäjän tittelillä ole merkitystä, miksi Henry sitten itsepintaisesti pitää kiinni tutkija-nimikkeestä eikä kutsu itseään jatko-opiskelijaksi, joka on alempi titteli kuin tutkija?"

Kukaan ei ole väittänyt että näin olisi. Feministit itse ovat todistaneet oikeaksi sen, että auktoriteetti voittaa, siksi onkin tärkeää, että Henry käyttää titteliä jonka avulla ihmiset kuuntelevat.