"Jos feminismi ei pysty uudistumaan, siitä uhkaa tulla tasa-arvon jarru, ei sen moottori."
Vastauksessaan Arno Kotron ansiokkaaseen kirjoitukseen (HS 15. 6.) Anne Moilanen (HS 18. 6.) peräänkuulutti "fiksuja miesasiamiehiä". Vaikka Moilanen kehui kirjoitusta "historiallisen sovinnolliseksi", häneltä itseltään sovittelevuutta ei näytä löytyvän.
Kirjoituksen sävyä olennaisempaa on kuitenkin Moilasen huolestuttava sanoma.
Kun Kotro kirjoituksessaan kritisoi tasa-arvokeskustelun yleistä tyyliä ja miesten tasa-arvoongelmien vähättelyä, Moilanen ehdottaa uuden miesliikkeen perustamista ongelmien korjaamiseksi.
Feministit kuitenkin painottavat ajavansa sukupuolten välistä tasa-arvoa – siis myös miesten. Moilanen itsekin yhtyy Kotron kantaan, että naisten ja miesten tasa-arvopyrkimykset ovat yhteisiä. Mihin siis tarvitaan kahta eri leiriä?
Tasa-arvon on tarkoitus raivata tilaa, ettei kenenkään tarvitsisi rajoittaa vaikkapa identiteettiään ja ammatinvalintojaan sukupuoltaan määrittävien ennakkoluulojen mukaan.
On epäjohdonmukaista kritisoida vain toista sukupuolta koskevia stereotypioita, koska perinteiset naisten ja miesten roolit ovat muodostuneet toisistaan riippuen, vastakkainasettelussa toisiinsa nähden. Esimerkiksi naisten ajatteleminen luonnollisina hoivaajina sisältää ennakkoluulon, että miehet ovat hoitotehtävissä kelvottomampia.
On ristiriitaista ajaa vain yhden sukupuolen tasa-arvoa. Feminismi ampuu itseään nilkkaan, jos se rajoittuu ajamaan vain naisten etua. Se on paitsi epätasa-arvoista myös vahingollista sekä miehille että naisille.
Kotro otti kaivatun askeleen pois iänikuisesta ennakkoluulosta, että miehet ajavat miesten etua, naiset naisten. Samaa olisi toivonut Moilaseltakin.
Erityisen räikeä mutta hyssytellen hyväksytty epäkohta on Kotronkin esiin nostama, vain miehiä koskeva asevelvollisuus.
Tällaisen käytännön taustalla piilevien sukupuolikäsitysten ruotiminen olisi kaikille tasa-arvon kannattajille välttämätön ja kiireellinen tehtävä. Etenkin, kun kyse on lainvoimaisesta syrjinnästä – toisin kuin suuressa osassa tasa-arvo-ongelmia.
Miksi keskustelu tasa-arvosta on niin vaikeaa? Yhden ongelman Moilanenkin nostaa esiin: aihe herättää henkilökohtaisuudessaan syviä tunteita.
Naisten on myös vaikea havaita miehiä rajoittavia rooleja ja päinvastoin. Molemminpuolinen ymmärtämättömyys johtaa helposti ylilyönteihin ja väheksyntään sekä hyväntahtoisenkin kritiikin tulkitsemiseen hyökkäykseksi.
Tasa-arvokeskustelua vaivaa lisäksi takertuminen ajatukseen sukupuolesta täsmälleen kahteen ryhmään jakautuneena. Jako on historiallisesti ymmärrettävä, mutta kaikki tyynni kestämätön. Ulkopuolelle jää koko joukko ihmisiä, jotka eivät koe kuuluvansa kumpaakaan ryhmään.
Jako on myös tasa-arvon kehittymiselle haitallista, koska tavoitteena on tilanne, jossa ihmiset nähtäisiin lähtökohtaisesti yksilöinä, joilla on vapaus toteuttaa itseään nimenomaan näistä stereotypioista huolimatta.
On luonnollista, että feminismin huomio oli liikkeen alussa juuri naisiin kohdistuvissa lukuisissa eriarvoisuuksissa. Tilanne on kuitenkin onneksi – kiitos juuri naisasialiikkeen – muuttunut.
Irtautuminen aikansa eläneistä perusoletuksista ja vastakkainasetteluista on nykyfeminismin keskeisiä haasteita. On oltava avoimia sillekin tosiasialle, että myös miehet kokevat syrjintää. Samoin on luovuttava tasa-arvon määrittämisestä perinteisen mies–naisjaon ehdoilla.
Jos feminismi ei pysty uudistumaan, siitä uhkaa tulla tasa-arvon jarru, ei sen moottori.
Onkin vaikeaa nähdä perusteluja Moilasen asenteelle, kun hän totesi feministien "tunnustavan laajalti" myös miehiä koskevat sukupuoliongelmat, mutta niiden ratkaisemisen olevan miesten omalla kontolla. Mitä "tunnustaminen" oikein tarkoittaa? Että tiedostetaan, mutta ei tehdä mitään?
Feministit valittelevat usein miesten vähäistä osallistumista tasa-arvokeskusteluun. Nyt Moilanen vastasi Kotron kädenojennukseen kehottamalla häntä etsimään apua miesten joukosta tai hoitamaan asian itse.
Tällainen asenne vie takaisin kohti sitä miesten ja naisten vastakkainasettelua, josta feminismissä on aktiivisesti pyritty eroon.
MALIN GRAHN
filosofian tohtorikoulutettava
Helsingin yliopisto
TONI KANNISTO
filosofian tohtorikoulutettava
Tampereen yliopisto
keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2008
HS Digilehti, Mielipideosasto 25.6.2008
Feministien ei tule ajaa vain naisten etua
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
37 kommenttia:
Tuohon otsikkoon voisi jo sanoa, että feminismi tasa-arvoideologiana on naisliikkeen tasa-arvoideologia. Naisliikkeen tavoite on puolestaan ajaa naisten etua. Onkin käytännössä lähes mahdotonta, että naisliike toimisi etujensa vastaisesti.
Useimmat tasa-arvo-ongelmat ovat enemmän tai vähemmän nollasummaisia. Jos miesten osuutta korkeakouluissa lisätään, se on naisilta pois. Jos huoltajuuspäätöksissä annetaan huoltajuus useammin isälle, se on naisilta pois. Jos miesten terveydenhuoltoon käytetään nykyistä suurempi osa varoista, se on naisilta pois.
On mahdotonta nähdä, että feministit ryhtyisivät korjaamaan tuon kaltaisia epäkohtia, jotka huonontaisivat naisten asemaa. Tietenkin feministit voivat tukea joitakin marginaalisia hankkeita miesten hyväski, silloin kun ne eivät ole naisten edun vastaisia, kuten esim. päihdevalituksen lisäämistä miehille, kuten TANE ehdottaa.
"Jos miesten osuutta korkeakouluissa lisätään, se on naisilta pois."
Jos osuutta lisätään, se on naisilta pois. Jos miesten määrää lisätään samalla kun lisätään korkeakoulupaikkoja, se ei ole naisilta pois. Kumpaa kannatat, miesten osuuden vai määrän lisäämistä?
Määrän tai osuuden lisääminen ei sinänsä ratkaise korkeakoulutuksen suurinta ongelmaa, joka on koulutusalojen sukupuolittuneisuus. Tärkeintä olisi saada tasattua tietyt mies- tai naisvoittoiset koulutusalat.
Nyt alkaa näkyä, että asiallisesta keskustelusta on ollut hyötyä, vaikkakin hitaasti. Pikku hiljaa aletaan yleisesti tajuta ja myöntää, että feminismi ei mitenkään itsestään selvästi tarkoita tasa-arvon ajamista. Tämä on jo selvää edistystä.
Edistystä näkyy myös siinä, että nykyisen asevelvollisuusjärjestelmän ongelmallisuus tasa-arvon kannalta alkaa jo olla yleisesti tiedostettua. Eikä vielä puoli vuotta sitten olisi uskonut lukevansa Hesarista (edes mielipidesivuilta) lausetta "Jos feminismi ei pysty uudistumaan, siitä uhkaa tulla tasa-arvon jarru, ei sen moottori."
Nyt ei pidä saivarrella vaan ilosta hihkuen ottaa vastaan tälläiset kirjoitukset. Parempaan päin, parempaan päin!
"Kumpaa kannatat, miesten osuuden vai määrän lisäämistä?"
Miesten osuuden lisäämistä, koska se on tasa-arvopolitiikkaa. Miesten määrän ja siten koulutuspaikkojen lisääminen on pikemmin koulutuspolitiikan asia. Tietenkin sitäkin voidaan tehdä, mutta koulutuspolitiikka ei ole oikein minun alaani.
"Määrän tai osuuden lisääminen ei sinänsä ratkaise korkeakoulutuksen suurinta ongelmaa, joka on koulutusalojen sukupuolittuneisuus. Tärkeintä olisi saada tasattua tietyt mies- tai naisvoittoiset koulutusalat."
En ole oikein koskaan ymmärtänyt, miksi segregaatio eri aloilla olisi erityisen korostettava tasa-arvo-ongelma. Varsinkin kun huomioidaan se näkökohta, että miehet ja naiset tarvitsevat pariutumismarkkinoilla erilaista seksuaalista pääomaa. Jotta tietyt alat tulisivat miehille houkutteleviksi, naisten parinvalintapreferenssejä pitäisi muuttaa. Muuten alhaisen markkina-arvon tarjoavan ammatin valinta miehelle on seksuaalinen itsemyrha.
Nyt alkaa näkyä, että asiallisesta keskustelusta on ollut hyötyä, vaikkakin hitaasti. Pikku hiljaa aletaan yleisesti tajuta ja myöntää, että feminismi ei mitenkään itsestään selvästi tarkoita tasa-arvon ajamista. Tämä on jo selvää edistystä.
Pato murtuu lopultakin ja hautaa alleen feministit, nuo pahat, pahat, pahat, huonot ja hirveät ihmiset. Tämän vaikutelman minäkin olen saanut.
Malin Grahn, eli toinen Hesarin yleisönosaston kirjoittajista, kirjoitti jutun myös tähän "Tulta munille" Tulva -lehden numeroon.
Ei taida päätoimittaja enää tämän jälkeen hyväksyä Malinin kirjoituksia Tulvaan : )
"En ole oikein koskaan ymmärtänyt, miksi segregaatio eri aloilla olisi erityisen korostettava tasa-arvo-ongelma."
Olen ymmärtänyt, että miesopettajien vähäinen määrä olisi yksi tekijä poikien huonossa koulumenestyksessä, joka on tasa-arvo-ongelma.
"Varsinkin kun huomioidaan se näkökohta, että miehet ja naiset tarvitsevat pariutumismarkkinoilla erilaista seksuaalista pääomaa."
Olinkin unohtanut, että kaikki palautuu pesän saamiseen. Kaikki tasa-arvo-ongelmat poistuisivat, jos naiset antaisivat ATM:lle.
"Malin Grahn, eli toinen Hesarin yleisönosaston kirjoittajista, kirjoitti jutun myös tähän "Tulta munille" Tulva -lehden numeroon.
Ei taida päätoimittaja enää tämän jälkeen hyväksyä Malinin kirjoituksia Tulvaan : )"
Tai sitten feministien keskuudessa voidaan käydä kriittistä keskustelua feminismistä.
"Jotta tietyt alat tulisivat miehille houkutteleviksi, naisten parinvalintapreferenssejä pitäisi muuttaa jne."
Ja tämän sinä saat aikaan miten?
Älä nyt hyvä mies vaan lähde tähän kirjoitukseen tuollaisia vastineita laittamaan, ainakaan printtimediaan .
Ennen kuin alatte kuvitella, että Grahnin ja Kanniston kirjoitus edustaa jotain henryläisyyttä, lukekaa ajatuksella tämä kohta,
"Tasa-arvokeskustelua vaivaa lisäksi takertuminen ajatukseen sukupuolesta täsmälleen kahteen ryhmään jakautuneena. Jako on historiallisesti ymmärrettävä, mutta kaikki tyynni kestämätön. Ulkopuolelle jää koko joukko ihmisiä, jotka eivät koe kuuluvansa kumpaakaan ryhmään."
Bingo!
Queer.
"Ja tämän sinä saat aikaan miten?"
Eipä välttämättä millään, ellei usko sosiaalisten konstruktioiden voimaan. Ja koska voi olla, että naisten parinvalintapreferenssejä on vaikea muuttaa, siitä seuraa, että miehen ei kannata mennä matalan statuksen feminiinisiksi mielletyille matalapalkka-aloille, koska sillä on negatiiviset seuraukset miehen markkina-arvon kannalta.
Siten sukupuolisegregaation näyttää mahdottomalta tavoitteelta jo tuosta näkökulmasta katsottuna.
"Tasa-arvokeskustelua vaivaa lisäksi takertuminen ajatukseen sukupuolesta täsmälleen kahteen ryhmään jakautuneena. Jako on historiallisesti ymmärrettävä, mutta kaikki tyynni kestämätön. Ulkopuolelle jää koko joukko ihmisiä, jotka eivät koe kuuluvansa kumpaakaan ryhmään."
Onko tuolla "koe kuuluvansa ryhmään" mitään merkitystä. Tasa-arvopolitiikassahan toimitaan biologisen sukupuolen perustella. Eli jos naisten asemaa työelämässä parannetaan, niin silloinhan sillä ei ole väliä, kokeeko henkilö olevansa nainen vai ei.
"Tasa-arvopolitiikassahan toimitaan biologisen sukupuolen perustella."
Juuri tätä queer-feministit ovat tasa-arvopolitiikassa kritisoineet.
""Tasa-arvopolitiikassahan toimitaan biologisen sukupuolen perustella."
Juuri tätä queer-feministit ovat tasa-arvopolitiikassa kritisoineet."
Kai nyt joku ryhmäjako täytyy olla, koska tasa-arvoa on vaikea edistää, jos kaikki ovat esim. "ihmisten ryhmää". Vai miten Queer-feministit asian ajattelevat?
pojat eivät tarvitse miesopettajia. Voi olla että tietyntyyppiset oppilaat tarvitsisivat tietyntyyppisiä opettajia, ja koska nykyinen opettajakoulutusvalinta ei onnistu tuollaisia tietyntyyppisiä opettajia valikoimaan hakijajoukosta, niin pääsykokeessa on vikaa.
se että ne tietyntyyppiset oppilaat ovat pääosin poikia ja heidän tarvitsemansa tietyntyyppiset opettajat pääosin miehiä, ei tee asiasta sukupuolikysymystä.
ja jos taas kouluihin tarvitaan miehen mallia, eli biologisia miehiä esittämään miehen roolia, niin pitää karsia naisten lisäksi myös naismaiset tai muuten epätyypilliset haluttuun "miehen malliin" sopimattomat miesopettajat.
kirjoituksessa annetaan ymmärtää että tasa-arvoa ajetaan, ja että feminismi tarkoittaisi yksilöiden tasa-arvoa. Minun on vaikea tälläista uskoa koskaan.
Ei minun ole menemistä feministiselle itsepuolustuskurssille. Turha minun on hakea feministien luomia neuvonta ja apupalveluita tai tukea naisyrittäjyyden tukemiseksi. ei niitä miehille anneta. kollektiivisesti olen ilmeisesti jo näissä asioissa voitolla, että voin lohduttautua siihen, että vaikka henkilökohtaisesti en miehuudestani etuja saakaan, niin ainakin keskimäärin minun sukupuoleni on itsepuolustuksessa ja yrittämisessä voitolla. hurraa.
persoonallisuustyypit eivät ole jakautuneet tasaisesti sukupuolten välille. eivätkä persoonallisuustyypit ole jakautuneet tasaisesti eri aloille. koska naisissa on paljon empaattisia hoivaajia ja koska empaattiset hoivaajat ovat enemmistönä hoiva-aloilla, niin ei ole ylläri, että hoiva-alalla naiset on enemmistönä.
veikkaisinpa että persoonallisuuteen vaikuttaa hieman myös biologiset syyt. geneettiset ja hormonaaliset. jos halutaan että hoiva-aloilla on enemmän miehiä niin paras tapa on tehdä miehistä hoivahenkisempiä. yksi tapa olisi antaa miehille naishormoneja, niin eiköhän persoonallisuustyypitkin vähän tasoittuisi sopivammiksi hoivatyöhön.
Kai nyt joku ryhmäjako täytyy olla, koska tasa-arvoa on vaikea edistää, jos kaikki ovat esim. "ihmisten ryhmää". Vai miten Queer-feministit asian ajattelevat?
Uskovatko muuten nämä 'homo-feministit' todella siihen, että sukupuolia olisi enemmän kuin kaksi?
Siis todella, syvällä sydämessään, ulkoaopeteltujen fraasien tuolla puolen.. kun he illalla menevät nukkumaan ja laittavat silmänsä kiinni omassa yksityisyydessään, kenenkään näkemättä - ovatko he TODELLA sitä mieltä, että on muitakin sukupuolia kuin mies ja nainen?
ROOLEJA toki on vaikka millä mitalla, mutta näiden roolien esittäjät ovat SUKUPUOLELTAAN kylläkin jakautunut kahteen osioon;
Aktiiviseen, ulospäinsuuntautuneeseen Yang-puoliskoon, joka pitää sisällään elämän siemenen ja voi tarjota, työntää ja levittää sitä, ja passiiviseen, sisäänpäinkäpertyvään Yin-puoliskoon, joka voi vastaanottaa, vetää ja antaa sen kasvaa itsessään kokonaiseksi ihmiseksi.
Yin-puolisko ei voi kehittää elämän siementä yksin, eikä Yang-puolisko voi siitä siemenestä itsekseen kasvattaa toimivaa, aitoa ihmistä.
Mikähän olisi energialtaan se kolmas sukupuoli? On siis työntävä ja vetävä, antava ja ottava, ulospäin suuntautunut ja sisäänpäin käpertyvä, energioiltaan siis laajeneva ja tiivistyvä.
Kuvailkaapa sitä kolmatta sukupuolta näillä samoilla termeillä ja funktionaalisuus-kuvauksilla, mikä merkitys sillä on ihmisen kehon siemenestä kokonaiseksi sielun käyttövälineeksi kasvamisessa ja siten siis lisääntymisessä? Miten se tähän kaikkeen nivoutuu, kun kaksi sukupuolta riittää aivan mainiosti?
Millaiset sukuelimet tällä kolmannella sukupuolella on? Mihin suuntaan sen energia suuntautuu, kun ulos- ja sisäänpäin-suunnat ovat jo varatut?
Tällä tavoin asiaa miettiessä käy selväksi kahden sukupuolen perusteellinen todellisuus, ja kolmannen sukupuolen mielettömyys ajatuksenakin.
Voi olla ihmisiä, joilla on silvotut sukuelimet, vääristyneet seksuaalipreferenssit, ylimääräisiä sukuelimiä (geenimutaatioita yms.), mutta energialtaan tällaisetkin ihmiset ovat joko Yin- tai Yang-sukupuolta. Oikeastaan hermafrodiittien voisi sanoa edustavan hivenen erilaista kansaa tai ihmisryhmää, joka silti jakautuu energialtaan kahteen eri sukupuoleen. Olisikin mielenkiintoista tutkia asiaa tarkemmin, ja voida havaita, että millä tavoin Yin-energisen ja Yang-energisen hermafrodiitin käyttäytymistavat ja mieltymykset eroavat, samoin vaikkapa kasvojen ulkonäkö, maskuliinisuus-aste, hormonituotanto jne.
- Vortac
"Jotta tietyt alat tulisivat miehille houkutteleviksi, naisten parinvalintapreferenssejä pitäisi muuttaa jne."
Ja tämän sinä saat aikaan miten?
Älä nyt hyvä mies vaan lähde tähän kirjoitukseen tuollaisia vastineita laittamaan, ainakaan printtimediaan .
Jaaha taisi nyt lukea vain tuon viimeisen kohdan - "naisten parinvalintapreferenssejä pitäisi muuttaa", eikä aivan täysin prosessoinut koko laajempaa pointtia asiassa.
Mutta vaikka olisikin toisin, miksi ihmeessä totuutta ei saisi sanoa sellaisena kuin se on, myös printtimediassa? (etenkin sielläpäin!)
Henry nähdäkseni tarkoitti, että tietyt alat eivät yksinkertaisesti houkuta miehiä niinkauan kuin naisten parinvalintapreferenssit ovat niin pinnalliset ja materialistiset kuin ne nykyisin ovat - hoivaduunilla ei saa karvareuhkaa, lääkärin ammatilla kylläkin.
Eli herkkyys, hoivaamishalu, feminiinisyyden ilmentäminen, sekä etenkin aito hyvyys ovat mieheltä suorastaan kiellettyjä ominaisuuksia, jos mies meinaa saada pimpparautaa - naiset eivät halua miehen ilmentävän näitä asioita, he haluavat niissä yksinoikeuden naisille - eivätkä tällaiset ominaisuudet miehessä ole millään tavoin naisia kiihottavia asioita (toisin kuin naiset suureen ääneen väittävät, tosin).
Joten, ymmärtänet nyt Henryn pointin siitä, miksi tietyt alat eivät ole miehille houkuttelevia, ennenkuin naiset muuttavat parinvalintapreferenssejään. ('naisten preferenssejä pitäisi muuttaa' on tosin muotoiltuna noin hieman sen kuuloinen, kuin se pitäisi ulkoapäin rukata toisenlaiseksi, kun oikeastaan hivenen toisin muotoiltuna tuosta saa paremmin esiin sen, mitä Henry luultavastikin mielestäni ennemminkin tarkoitti, eli 'naisten pitäisi puuttaa preferenssejään'..)
- Vortac
Ja sitten itse päivän aiheeseen. Kyllä, tuo kirjoitus on melkoisen hyvä, ja on hienoa, että tämänsuuntaista kirjoittelua on alkanut feministisen synkän diskurssin lomasta pilkistää halkeamista kuin pienet kukkaset vanhenneen asfaltin läpi.
Totuus on tuo kukkameri, joka sen valheen asfaltin paikalla tulee vielä kerran loistamaan. Pala kerrallaan, kukka kukalta asfaltti halkeilee ja rypistyy kunnes lopulta murtuu täysin ja häviää totuuden tieltä.
Silti, tuossa kirjoituksessa (oh, anteeksi jos yhtäkkiä hätkähdytin miellyttävästä unenomaisesta euforiasta, jonka tuo aiempi tekstipätkä ehkä kirvoitti aikaiseksi) oli muutamia hivenen häiritseviä kohtia, mutta niitä on osittain täällä jo kritisoitu, joten menköön nyt tällä kertaa - ehkäpä nekin rypyt siloittuvat sitten siitä aikanaan, kun heiluri pääsee todelliseen vauhtiinsa.
- Vortac
Vortac, kyllähän sukupuolia on kolme: nainen, YTM ja ATM.
Määrän tai osuuden lisääminen ei sinänsä ratkaise korkeakoulutuksen suurinta ongelmaa, joka on koulutusalojen sukupuolittuneisuus. Tärkeintä olisi saada tasattua tietyt mies- tai naisvoittoiset koulutusalat.
Pitääkö hoiva-aloista kiinnostumattomat miehet väkisin tunkea hoiva-aloille? Pitääkö tekniikasta kiinnostumattomille naisille väkisin sitä tyrkyttää? Nykyaikainen yhteiskunta perustuu tehokkaaseen työnjakoon. Kun ihmiset tekevät sitä mikä heitä eniten kiinnostaa, saadaan paras tulos.
Panu: Hehe. Se on lähinnä rooli-, oikeus/velvollisuus/etuisuus/yms-, arvo-, ja seksijakauma ennemminkin kuin sukupuolijakauma.
Toki voisin mainita, että se on myös sellainen jakauma, että mikä chakra ihmisillä toimii voimakkaimmin/vähemmän voimakkaasti jne., mutta eipä taitaisi maksaa vaivaa. Sen verran ehkä voin mainita, että YTM:illä yleensä alimmat chakrat hohkaavat voimakkaimmillaan ja aktiivisimmillaan ylempien kustannuksella, ATM:illä toisinpäin.
- Vortac
Ei tietenkään pitäisi provosoitua, mutta aina noita ei jaksa
"Olen ymmärtänyt, että miesopettajien vähäinen määrä olisi yksi tekijä poikien huonossa koulumenestyksessä, joka on tasa-arvo-ongelma."
Miesopettajien määrän lisäystä palkitut ja arvostetut feministit (vaikkapa tri E Lahelma) ovat vastustaneet, jostakin syystä feministien mielestä nimen omaan siinä asiassa segregaatio ei ole merkityksellistä, vaikka jos jossakin, niin juuri siinä asialla saattaisi ollakin merkitystä.
"Olinkin unohtanut, että kaikki palautuu pesän saamiseen. Kaikki tasa-arvo-ongelmat poistuisivat, jos naiset antaisivat ATM:lle."
Kaikki? Onko joku väittänyt että kaikki? Eivät tietenkään kaikki, mutta on asioita joihin seksuaalinen pääoma ja markkina-arvo vaikuttaa selkeästi. Tyypillistä (pro)femakon vesitysyritys-poisselitys-paskaretoriikkaa. Elefantinpaskaa.
"Tai sitten feministien keskuudessa voidaan käydä kriittistä keskustelua feminismistä."
Tai sitten he eivät edes ole feministejä. Tai sitten vasta nyt jotkut uskaltavat käydä valtavirtaa vastaan. Tai sitten suollat vaan tyypilliseen tapaasi scheissea.
"Bingo!
Queer."
Haha.
Trolli.
Pornoakatemia.
feminatsi Pia Livia Hekanaho.
Pseudotiede
"Feminismi ampuu itseään nilkkaan, jos se rajoittuu ajamaan vain naisten etua. Se on paitsi epätasa-arvoista myös vahingollista sekä miehille että naisille."
Tätä feminismi nimenomaan on: pelkkää naisten edun ajamista. Olisi syytä ihmisten tämä ymmärtää.
Tasa-arvon kannattaja ei voisi koskaan kutsua itseään feministiksi, sillä se viittaa jo sanana yksinomaan naissukupuoleen, joten se on täysin kelvoton kuvaamaan sukupuolten, siis myös miesten, välisen tasa-arvon kannattajaa.
"Määrän tai osuuden lisääminen ei sinänsä ratkaise korkeakoulutuksen suurinta ongelmaa, joka on koulutusalojen sukupuolittuneisuus."
Kyllä miesten selvästi pienempi osuus korkeakouluopiskelussa on suurempi ongelma kuin mikään väitetty opiskelualojen sukupuolittuneisuus, joka on seurausta opiskelemaan hakeneiden omista valinnoista.
"Jos feminismi ei pysty uudistumaan, siitä uhkaa tulla tasa-arvon jarru, ei sen moottori."
Feminismi on jo nyt tasa-arvon toteutumisen suurin yksittäinen este.
"miesopettajien vähäinen määrä olisi yksi tekijä poikien huonossa koulumenestyksessä, joka on tasa-arvo-ongelma."
Onko se niin? Jospa miehiä sitten pitäisi houkutella (ilman pakkoa tai kiintiöitä) enemmän opettajiksi.
"Jako on historiallisesti ymmärrettävä, mutta kaikki tyynni kestämätön."
Biologiakielto elää ja voi hyvin.
Mukava nähdä kerrankin feminisimin lunastavan julkisesti lupauksensa siitä sisäisestä kritiikistä. Tuo Grahn edustaa sen linjan feminismiä, jota haluaisin nähdä useammankin feministin edustavan. Järjissään oleva ihminen ja sen näkee jo itseasiassa ulospäinkin.
Asiasta toiseen. Moilasesta ollaan puhuttu aika paljon. Moilasesta on tullut ikään kuin pääpahis tasa-arvon tiellä. Luulen että oikeasti Moilanen on aika harmiton. Suomessa on miesten aseman kannalta paljon vaarallisempia, kuten vaikka Marita Saxén tai vaikkapa Pia Puu Oksanen. Noilla kahdella on huolestuttavan paljon vaikutusvaltaa ja todennäköisesti ovat huomattavasti suuremmassa määrin misandrisia kuin Moilanen. Samaa voisi kai sanoa eräistä "poliittisen lesbouden" valinneista yliopistotutkijoista.
Moilanen on todennäköisesti kuitenkin suht. järjissään oleva ihminen. Moilanen näyttää naiselta ja todennäköisesti arvostaa kuitenkin aika normaalia elämää. En usko että Moilanen pillastuisi jos vaikka kehut kampausta tai tarjoat juotavaa, kuten eräät kotikaupunkini "tutkijat" joiden mukaan se on seksuaalista häirintää.
Onhan se paha suustaan, eikä missään nimessä miesasian kannalta suosiollinen tapaus, mutta juuri noihin Saxéniin tai PPO:een verrattuna aiaka harmiton. "Haukkuva koira ei pure".
"Asiasta toiseen. Moilasesta ollaan puhuttu aika paljon. Moilasesta on tullut ikään kuin pääpahis tasa-arvon tiellä. Luulen että oikeasti Moilanen on aika harmiton."
Niin, harmiton tai pikemminkin pelastus miesliikkeelle, eli miesliikkeen paras pelaaja, joka jaksaa pitää keskustelua yllä. Muutenhan joutusimme mutisemaan itseksemme.
Vortac:
”ROOLEJA toki on vaikka millä mitalla, mutta näiden roolien esittäjät ovat SUKUPUOLELTAAN kylläkin jakautunut kahteen osioon;
Aktiiviseen, ulospäinsuuntautuneeseen Yang-puoliskoon, joka pitää sisällään elämän siemenen ja voi tarjota, työntää ja levittää sitä, ja passiiviseen, sisäänpäinkäpertyvään Yin-puoliskoon, joka voi vastaanottaa, vetää ja antaa sen kasvaa itsessään kokonaiseksi ihmiseksi.”
Olet sitten lähtenyt kehittämään ihan omaa taolaista herätysliikettä? Ei siinä mitään. Uskonnot uudistuvat kautta aikojen.
Mutta eikös tällainen binäärilogiikka ole klassisten ajatusten aika rankkaa uudelleentulkintaa? Kahdesta ”bitistä” nimenomaan niitä yhdistelemällä kun on saatu aikaan vaikka mitä niin Yi Jingissä kuin digitaalisessa signaalinkäsittelyssäkin.
Eikö pelkkä yin tai pelkkä yang ole sama kuin wuji, tyhjyys? Vasta sitten, kun päästään taijiin, yinin ja yangin päättymättömään vuorovaikutukseen, syntyy kaikki, mikä on mitään. Ihmisyksilö ei ole yinin tai yangin, vaan niiden jatkuvan muutoksen ilmentymä. Toinen ei ole siemen ja toinen vastaanottava, vaan molemmissa on toisensa siemen. Idea ei ole siinä, että toinen on luonteeltaan laajeneva ja toinen tiivistyvä, vaan että molemmat tekevät niitä vuorollaan, ottavat vuorollaan vastaan toisensa siemenen. Ajatustapa muuten saattaa juontaa juurensa Kiinan poliittiseen historiaan, jossa luonnollisena tilana oli opittu pitämään sitä, miten valtakunnan ydinalue vuoroin laajeni, vuoroin supistui.
Tässä mielessä queer-ajattelun kannattajat ovat oikeilla jäljillä. Tosin länsimaisesta dualismista eli Platonin ja kirkkoisien opeista perusajattelunsa lainaava feministinen paradigma on kaksine (tai kolmine) sukupuolineen väärä lähtökohta.
Mutta ehkä jotkut feministeiksi itseään kutsuvat, ainakin nuoremman väen edustajat, tämän jollakin tasolla tiedostavat, kun taiji-symboli näyttäisi heidän keskuudessaan olevan suosittu. Samaten kai tästä syystä ATK-nörtit viehättyvät itämaisesta ajattelusta, noudattaahan se samoja periaatteita kuin sähkövirta.
Vakavammin ottaen: Luulen että edellä sanotusta johtuen länsimaiseen dualismiin perustuva ajattelu ei ainakaan muutamaan sateen tai tuhanteen vuoteen saavuta merkittävää jalansijaa Itä-Aasiassa. Ovathan kiinalaiset varsinkin viime vuosina osoittaneet näkemyksensä sosialismista tai kommunismista kovin erilaiseksi kuin länsimaiset (venäläiset mukaan lukien). Samaten feminismi, jos se joskus saa Kauko-Idän kulttuureissa merkityksellisen aatteen aseman, on arvattavasti kovin erilaista kuin läntinen vastineensa.
Ja miksikä ei taiji-ideologiasta olisi löydettävissä toimiva siemen tasa-arvoajattelun pohjaksi, kun yksilöä ei nähdä kaksijakoisen (tai kolmijakoisen) sukupuolijärjestelmän staattisena tuotteena, vaan alati muuttuvana prosessina, jossa erilaiset vaikutteet ja piirteet vuorollaan voimistuvat ja supistuvat.
Henry sanoi: Ja koska voi olla, että naisten parinvalintapreferenssejä on vaikea muuttaa, siitä seuraa, että miehen ei kannata mennä matalan statuksen feminiinisiksi mielletyille matalapalkka-aloille, koska sillä on negatiiviset seuraukset miehen markkina-arvon kannalta.
Eli naisten tulisi aina vain ethdä matalapalkka-alan hommia, jpotta miehet saisivat pesää.
Tämä on siis Henryn tasa-arvo- ja palkkaero-ohjelma. Kiitos että sen nyt kirjoitit auki noin selvästi.
Greta
"Eli naisten tulisi aina vain ethdä matalapalkka-alan hommia, jpotta miehet saisivat pesää.
Tämä on siis Henryn tasa-arvo- ja palkkaero-ohjelma. Kiitos että sen nyt kirjoitit auki noin selvästi."
Ei vaan, kuten kirjassakin esitin, jos naiset alkavat käyttää kollektiivista seksuaalista valtaansa ja suosimaan matalapalkka-aloilla työskenteleviä miehiä seksuaalisten suhteiden partnereina, voidaan ennustaa, että miehet menevät matalapalkka-aloille. Naisilla olisi siten valta murtaa patriarkaatti halutessaan.
Henry, kun sanoit "Ei vaan, kuten kirjassakin esitin, jos naiset alkavat käyttää kollektiivista seksuaalista valtaansa ja suosimaan matalapalkka-aloilla työskenteleviä miehiä seksuaalisten suhteiden partnereina, voidaan ennustaa, että miehet menevät matalapalkka-aloille. Naisilla olisi siten valta murtaa patriarkaatti halutessaan."
Heh, oletko ajatellut,
A) miten argumenttisi suhteutuu siihen, että suurin osa naisista tienaa vähemmän kuin mies, joten kuinka naisten olisi edes mahdollista suosia "kollektiivisesti" matalapalkkamiehiä? Tämä on tilastollinen mahdottomuus.
Toisaalta, itse ja käytännöllisesti kaikki tuttavani olemme JO naimisissa ns. matalapalkkamiesten kanssa, ja elätämme perhettä yhdessä (se on suomalainen tapa). Ne varakkaat miehet ovat ihan muualla kuin tavallisten ihmisten (lue naisten) elinpiirissä.
B) ei ole olemassa sellaista entiteettiä kuin "naisten kollektiivinen seksuaalinen valta" muualla kuin unelmissasi - korjaan, teoriassasi.
Teoria yleensä kuvaa sitä, mitä todellisuudesa tapahtuu, tiiviisti ja pelkistetysti. Tässä tapauksessa tämä on jotain muuta, enemmänkin jokinlainen utooppinen kuva.
Voi olla, että miehet haluavat panna kollektiivisesti kaikkia liikkuvia naisia kokoajan ja yhtäaikaa, mutta nainen menee naimisiin yhden miehen kanssa kerrallaan. Ja yleensä riippumatta hänen tulotasostaan. Suomessa kun harvemmin on sellaisia tulotasoja kuin Hugh Hefnereillä - Ameriikassa.
kerttu
kerttu: naisten kollektiivinen seksuaalinen valta on olemassa niin kornilta kuin se kuulostaakin.
Se ilmenee siten, että xxl-kokoisella 23-vuotiaalla seksiä rahasta tarjoavalla suomalaisella tytöllä on kysyntää, mutta samalla lailla mainostava 23-vuotias lihaksikas mies ei löydä seksiseuraa ilmaiseksikaan.
naisten kollektiivista seksuaalista valtaa muuttavat raha-arvoksi muunmuassa prostituoidut ja heidän kauttaan käsittääkseni jotkut rikolliset parittajamiehet, jotka väkivalloin ottavat käyttöönsä tämän naisten kollektiivisen seksuaalisen vallan.
ja uskoisin, että jos matalapalkkaisuus olisi erityinen etu miehelle seksi- ja aviokumppanin hankinnassa niin näille aloille olisi enemmän miespyrkijöitä. vaikka tokikin rahan arvostus olisi silti suuri miehillä ja kovapalkkaisuutta miehet yhä arvostaisivat.
omassa tuttavapiirissäni palkkaa hankkii molemmat vanhemmat, mutta aviomies yleensä silti tienaa enemmän. tämä ei johdu siitä, että työnantajat antaisivat kikkelilisää, vaan siitä, että miehet ovat valinneet kovapalkkaisempia ammatteja tai tekevät töitä ja ylitöitä kun lapset ovat pieniä. pienet lapset kun omassa tuttavapiirissäni tuntuvat kovasti preferoivan heitä imettäneen äitinsä hoivaa ja seuraa.
nainen menee naimisiin yhden miehen kanssa kerrallaan, mutta kun yhteen lasketaan, niin nainen menee yleensä vanhemman miehen kanssa naimisiin, miehen kanssa joka tienaa enemmän kuin nainen itse.
miten tämä käytännössä tapahtuu: no kun kaksikymppinen opiskelijamies lähestyy kolmekymppistä uranaista baarissa, niin nainen pitää ikää ja opiskelijuutta ongelmana. kun kaksikymppinen opiskelijanainen lähestyy kolmekymppistä uramiestä baarissa, niin ikä eikä opiskelijuus olekaan enää ongelma.
trallalaa.
...nainen menee naimisiin yhden miehen kanssa kerrallaan. Ja yleensä riippumatta hänen tulotasostaan
Käytännössä kakissa yhteiskunnissa köyhistä miehistä suhteettoman suuri osa on naimattomia. Tuskin naiset tietoisesti euroja jahtaavat, mutta ei se nyt ihan sattumaakaan ole, että lääkäri oli HS:n taannoisessa kyselyssä halutuin puoliso.
Heh, oletko ajatellut,
A) miten argumenttisi suhteutuu siihen, että suurin osa naisista tienaa vähemmän kuin mies, joten kuinka naisten olisi edes mahdollista suosia "kollektiivisesti" matalapalkkamiehiä? Tämä on tilastollinen mahdottomuus.
Aivan Kerttu. Sukupuolivalinta naisilla (ja miehillä) myös operoi pikemmin poliittisella ja yhteiskuntaluokan tasolla, kuin silkan statuksen perusteella jonkin paperilätsän tai palkkalapun perusteella. Mutta mitä enemmän tähän kulttuuritekijöitä ladataan, sitä järkevämmäksi Henryn teoria menee, joten ollaanpa ihan *hys hys*...
Toisaalta, itse ja käytännöllisesti kaikki tuttavani olemme JO naimisissa ns. matalapalkkamiesten kanssa, ja elätämme perhettä yhdessä (se on suomalainen tapa). Ne varakkaat miehet ovat ihan muualla kuin tavallisten ihmisten (lue naisten) elinpiirissä.
Kyllä Kerttu, Suomessa nuo asiat onkin jo melko kunnossa, jonnekin eteläiseen Eurooppaan verrattuna. Silti mm. Espanjassa on jo vuosikausia ollut käytössä vanhempainrahojen korvamerkintä, mikä on meidän junttilassamme silkka telaketjujen märkä uni vielä ainakin 50+ vuotta.
B) ei ole olemassa sellaista entiteettiä kuin "naisten kollektiivinen seksuaalinen valta" muualla kuin unelmissasi - korjaan, teoriassasi.
Jos edes jollain tasolla yhtenäiset sukupuolivalinnan preferenssit voidaan osoittaa pelittävän, niin onko se determinismin viatonta toteutumista vaiko (mieli)valtaa, ja millä tasoilla: henkilökohtaisella, kokemuksellisella, yhteiskunnallis-rakenteellisella ym?
Ajatus naisten vallasta ilkeiden miesten suosimisena kumppaneina on kyllä hyvä ja viime aikoijen tutkimusten viittaama myös, ainakin teinareilla. Jos alistutaan siihen, että etenkin nuoremmat naiset haluaa äksöniä eikä nörttiolmeja, niin eikö kyse ole nimenomaan kollektiivisen paineen alaisesta asiasta, eikä vain yksilömoraalista ja ilkeyden romantisoimisesta?
Jos tytöt ja naiset kollektiivisesti sanktioisivat juuri pahismiesten kanssa vehtaavat neidot, niin olisiko tällä vaikutusta miesten käyttäytymiseen?
Itse uskon, että patriarkaatti ei kuole jollain tasolla koskaan, vaan muuttaa muotoaan ja jonkin positiivisemman muodon säilyttämiseksi pitää tehdä jatkuvasti töitä. Täysin vapaa, individualistinen sukupuolivalintakaan ei ole ratkaisu, koska ihmiset noudattavat sukupuolivalinnassa aina enemmän tai vähemmän kaksoistrategioita – haetaan paitsi kivaa ja fiksua kumppania, myös ilkeää junttia ja kiihottavia narttuja.
Pahispoikien suosiminen päätyy uutisiin, koska teinityttöjen seksuaaliset kokeilut ajoittuvat kokeneiden, muutamaa vuotta vanhempien poikien syleihin. Siinä iässä kun pojat kehittyvät tyttöjä hitaammin ja tyttöjen välinen sukupuolivalinta, ns. "idolikuume" on juuri kiihkeimmillään.
Vlaitettavasti lajimme taitaa olla juuri tuollainen saippuasarjamuotista tehty – pronssikaudella eliniänodote oli n. 19 vuotta joten ihmiset olivat juuri yhtä dillejä kuin pop-evopsykologiset tutkimukset olettaakin. Siinä iässä on turha ollut kivikautuisille mirreille ohjeistaa, miten tuhmat pojat ei saa saada namua.
Tuhmimmat tytöt ovat saaneet tenavia ja tuhmien poikien suosimistaipumus on yleistynyt – eikä se kenenkään vika ole. Vastaus tähän vääristymään olisi lähinnä eugeniikka – ei naisten, biologisten vahtikoiranarttujemme, biologiset valintamekanismit muuten mihinkään valikoidu.
Toinen vaihtoehto on se että naiset alkaa "suosia" nössömiehiä lainsäädännöllä: kuten hyeenalaumassa, vain KAIKKEIN nössöimmät nörttiolmit kelpuutetaan paritteluun wehrsmachtin synnytysklinikoilla.
Teoria yleensä kuvaa sitä, mitä todellisuudesa tapahtuu, tiiviisti ja pelkistetysti. Tässä tapauksessa tämä on jotain muuta, enemmänkin jokinlainen utooppinen kuva.
Joka toimii aika monella tasolla, kuten tilastolliset analyysit osoittavat hyvin monista kulttuureista. Kannattaa kritisoida Laasasen teesiä mieluiten sitten, kun kirja on luettu. Se olisi tuore veto, suhteessa teoksen aiempiin arvioijiin. Ovh 15 euroa, ei paha. ;-)
paras kysymys tietnekin liittyy tympeään nature/nurture-kiistaan – eli kuinka paljon naisten sukupuolivalinnan muutosten kautta voidaan mielekkäästi vaikuttaa:
A: miesten käyttäytymiseen
B: naisten parinhakukulttuuriin
Geeneihinhän vaikuttaa vain kohta A, mikä on SYYTÄ MUISTAA.
Voi olla, että miehet haluavat panna kollektiivisesti kaikkia liikkuvia naisia kokoajan ja yhtäaikaa, mutta nainen menee naimisiin yhden miehen kanssa kerrallaan. Ja yleensä riippumatta hänen tulotasostaan. Suomessa kun harvemmin on sellaisia tulotasoja kuin Hugh Hefnereillä - Ameriikassa.
Katsos Kerttu, teoria menee niin, että naisilla on keskimäärin enemmän vlainnanavaraa kuin miheillä, joten äitiroolin paineisiin yhdistettynä rikkaampi, muuten aika samankaltainen setä sopii paremmin suunnitelmiin.
Henryn teorian suurin heikkous lienee juuri sosiokulttuuristen naisiin vaikuttavien tekijöiden täysin hävytön cherry picking, kuten parinvalinnan ja naisten TULEVAN tulotason arviointiin liityvät kulttuurissosiaaliset mekanismit.
Äitiys kun ei ole pelkkä "biologinen ominaisuus" joka nussii naisten aivot r-r-r-rahaa maanisesti himoitseviksi kassakoneiksi, vaan avioparterin valinta on HYVIN olennainen seikka tälläkin hetkellä useimmissa maialman maissa naisen tulevaisuuden kannalta.
"Rakkausavioliitothan" ovat lähes tyystin länsimaissa kukoistaneen seemiläiskristillisen kulttuurin ominaisuus, järjestetyt avioliitot ovat normi kaikkialla maailmassa. Nainen pyritään naittamaan rikkaaseen perheeseen klaanisysteemin laajentamiseksi ja SUVUN rahatilanteen parantamiseksi tytön naittamisen kautta.
Minua ihan oikeasti vituttaa kovin raskaasti se taso, jolla tätä "seksuaalinen valta"-keskustelua on käyty. Suomessakin rakenteelliset palkkaerot varmasti vaikuttavat osaltaan siihen, että naiset päätyvät rikkaampien miesten kanssa naimisiin. Yksinhuoltajilla myös menee aika heikosti edelleen, ja tämä TIEDOSTETAAN – miehen harvemmin tarvitsee miettiä elättääkö naista jos suhde menee pilville – senkuin lähtee lätkimään ja ksuettaa elatusmaksuissa ja rosikseen mennessä juo rahansa kusena pönttöön.
Nainen on edelleen se, joka lapset päätyy hoitamaan ja tämän joka vitun ikinen nainen tietää pennusta lähtien. Rikkaamman miehen kun oletetaan olevan myös luotettavampi, jostain damn syystä. Niin ja hyvä tapa saada siskoja kateelliseksi.
kerttu
Missä Hannu?
Lähetä kommentti