Sukupuolten yhtäläisiin mahdollisuuksiin vaikuttaa seitsemän pääasiallista tekijää, jotka aiheuttavat nuoriin naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa syrjintää koulutukseen pääsyssä: (1) sosiaalisesti heikossa asemassa olevien perheiden taloudelliset näkökohdat, jotka suosivat poikien kouluttamista; (2) sukupuoleen perustuvat ennakkoluulot opiskelualan valinnassa; (3) sukupuoleen perustuvat objektiiviset syyt, jotka estävät opiskelujen loppuun suorittamisen; (4) sukupuoleen perustuvat syyt, jotka estävät nuoria naisia nostamasta ammattitaidon tasoaan lisäkoulutuksen avulla; (5) koulutettuihin naisiin yhteiskunnassa kohdistuvat ennakkoluulot; (6) korkea-asteen koulutuksen saaneiden naisten heikompi ammatillinen tunnustaminen; (7) uskonnosta johtuvat ennakkoluulot, jotka estävät naisia käyttämästä täysipainoisesti mahdollisuuksiaan yhteiskunnassa tietyissä maissa.
Vuonna 2004 Euroopan unionin jäsenvaltioissa korkea-asteen oppilaitoksissa opiskelevista tytöistä kahdeksan kymmenestä suoritti opiskelunsa loppuun. Se on enemmän kuin pojilla, joilla vastaava luku oli vain kolme neljäsosaa opiskelijoiden kokonaismäärästä. Tämä osoittaa, että tytöt ja nuoret naiset eivät ole vähemmän motivoituneita tai vähempään kykeneviä kuin pojat ja nuoret miehet, kun kyse on kouluttautumisesta. Siitä huolimatta opintojaan jatkavien tai akateemiselle uralle antautuvien tyttöjen ja nuorten naisten osuus pienenee. Yliopistotasoisessa koulutuksessa naisten ja miesten prosentuaalinen suhde on 59:41, mutta silti vain 43 prosenttia tohtorin arvon saavuttaneista ja vain 15 prosenttia professorin arvon saaneista on naisia. Näistä luvuista näkyy, että elinikäisessä oppimisessa vallitsee selvä sukupuolten välinen epätasa-arvo.
Lisäksi on olemassa yleinen uskomus, jonka mukaan "tyypilliset" naisten työt ovat huonommin palkattuja. Tämä stereotypia koskee esimerkiksi sairaanhoitajan ja peruskoulun opettajan ammattia. Monissa ammateissa esiintyy tällaista sukupuolten eriarvoista kohtelua.
lauantaina, tammikuuta 31, 2009
Naisten ja tyttöjen syrjintä koulutuksessa
EUROOPAN PARLAMENTTI: Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta 23.6.2006 naisten ja tyttöjen syrjinnästä koulutuksessa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
"Vuonna 2004 Euroopan unionin jäsenvaltioissa korkea-asteen oppilaitoksissa opiskelevista tytöistä kahdeksan kymmenestä suoritti opiskelunsa loppuun. Se on enemmän kuin pojilla, joilla vastaava luku oli vain kolme neljäsosaa opiskelijoiden kokonaismäärästä."
Siis tytöistä 80% suoritti opiskelunsa loppuun siinä, missä pojista VAIN 75%?
No eihän tuo ole ero eikä mikään.
"--mutta silti vain 43 prosenttia tohtorin arvon saavuttaneista ja vain 15 prosenttia professorin arvon saaneista on naisia. Näistä luvuista näkyy, että elinikäisessä oppimisessa vallitsee selvä sukupuolten välinen epätasa-arvo."
Eikö todellista tasa-arvoa ole se, että miehet ja naiset pääsevät molemmat yhtä esteettömästi ammattiin kuin ammattiin halujensa ja kykyjensä mukaan? En lainkaan ymmärrä tätä tasa-arvokäsitystä, joka tähtää suhteellisten prosenttiosuuksien väkisintasaamiseen sinällään, huomioimatta yhtään kohdeväestön varsinaista soveltuvuutta ja pätevyyttä.
Se, että sukupuolijakauma ei mene 50/50, ei tarkoita kategorisesti sitä, että kyseessä olisi tasa-arvo-ongelma tai syrjinnän merkki. Kyseessä kun saattaa olla puhtaasti keskimääräinen eroavaisuus miesten ja naisten luontaisissa kiinnostuksenkohteissa.
Kuinkakohan pitkälle tässä "sukupuolijakaumaterrorissa" aiotaan tosissaan mennä?
Aava, samaa mieltä.
" Monet naiset, jotka keskeyttävät opintonsa saadessaan lapsia, luopuvat kokonaan ajatuksesta jatkaa opintojaan."
Mikähän tässä on ongelman ydin? Väärät valinnat?
Vaikka Euroopan unionin jäsenvaltioissa nuorten naisten ja tyttöjen pääsyä koulutukseen ei ole laissa rajoitettu, esteitä ilmaantuu siellä, missä uskonnolliset traditiot ja ahdasmielisyys vallitsevat ja missä sukupuolten eriarvoisuuden perinne on syvälle juurtunut. Tällaista on nähtävissä erityisen selvästi Euroopan maaseudulla, voimakkaasti uskonnollisilla alueilla ja maissa, joissa yhdenvertaisuuskysymykseen on vielä kiinnitettävä riittävästi huomiota.
Maaseudun lisäksi mahtanee listaan päästä mukaan. mm. lukuisat Euroopan muslimighetot.
Kokonaisista maista puhuttaessa tarkoitetaan kai Saharan puoleista Afrikkaa ja Lähi-itää, joista löytyy, yllätys yllätys, muslimaista kulttuureineen.
"Akateeminen" ala, jossa naisten osuus on käsittääkseni 100 % on esimerkiksi Helsingin yliopiston käsityönopettajakoulutus. Ensinnäkin ihmetyttää se, miksi sukankutomisen opettaminen on tiedettä ja toiseksi nämä 100 % naisalat vääristävät tilastoja kummasti.
Ne alat joilla yhteiskunnassa on todellista merkitystä eli tekniikan, oikeustieteen ja talousalan tutkinnot, ovat ensimmäistä lukuunottamatta melko hyvin tasapainossa.
Myös se, että lastentarhanopettajaksi tarvitaan nykyään akateeminen loppututkinto, kertoo yhteiskunnan nyrjähtäneestä asenteesta. On sitä mummelit ennenkin pilttilaumaa hoitaneet ilman akateemista taustaa ja ihan täysipäisiä aikuisia niistä on kasvanut. Nykyisistä mukeloista en menisi sanomaan samaa.
Tarvitaanko lastentarhankoulutuksessa akateeminen pätevyys siksi, että lapsia pystyttäisiin paremmin indoktrinoimaan vasemmiston lempiteemoille kuten "kansainvälisyyskasvatukselle" (=suomalaisvihamielisyydelle) ja monikultturismille? Ei tarvitse kuin vilkasta lastentarhanopettajien curriculumiin, niin tietää millaista mindfuckia lapsillekin tullaan tarjoamaan.
Itse suhtaudun vähän skeptisesti siihen, että onko edes oikeustieteellinen yhteiskunnassa todella tärkeä ala. Toki nykyisellään se on nostettu tärkeäksi, kun juristit ovat päässeet kaalimaan vartijoiksi tavalla saamalla yhteiskunnan ryhtymään niin innolla mukaan touhuihinsa, joissa häviäminen voi tulla sietämättömän kalliiksi. Minusta voi kuitenkin vähintään osittain pitää tätä juristeriaa samantapaisena dogmaattisena oppijärjestelmänä kuin feminismi, joka varmasti tekee itsestään suunnilleen maailman tärkeimpiä asioita, jos se vain päästetään siihen asemaan. Kummassakaan tapauksessa ei kyse ole kuitenkaan mistään varsinaisesta tuottavasta työstä, vaan paperisaasteen suoltamisesta.
Olisi myös mielenkiintoista mennä jollain aikamatkustamisella muutama tuhat vuotta eteenpäin, jotta näkisi tuleeko jossain vaiheessa vihdoin joku stoppi tälle poliitikkojen lempiharrastukselle, eli jatkuvalle uusien lakien suoltamiselle. Luulisi, että ainakin suurvalloissa lakien määrä - ja vielä yhdistettynä johonkin ennakkotapauksiin - paisuisi niin tolkuttoman laajaksi, että homma alkaa kaatua omaan mahdottomuuteensa, ellei lakien karsintaankin aleta vähitellen panostaa.
Hieman asiaa sivuavasti minusta on myös mielenkiintoista kuinka niin usein unohdetaan esimerkiksi toimivan vesi- ja viemärijärjestelmän merkitys ihmisten terveydentilanteen kannalta. Nuo yhdistettynä halpoihin rokotteisiin ja antibiootteihin, jääkaappeihin yms kuitenkin tuovat pääosan eliniän kohoamisesta, eikä suinkaan joku dementikkomummojen kädestäpitely tai elämänsä parhaat päivät nähdeinen sydenten ohitusleikkaukset.
Homo
Homo, hyvin puhuttu.
Itse olen sitä mieltä, että lakeja ei tarvittaisi miljoonia, vaan muutama hyvin toimiva ja yksilöitä SUOJELEVA (ei ahdistava) peruslaki riittäisi vallan mainiosti. Murha olisi vieläkin laitonta jne, mutta kaikenmaailman 'naisrauha'-lait voisi työntää sinne mistä ne tulivatkin.
Ei kaikkea yksilön elämässä tarvitse säädellä valtion ja hallituksen kautta niin pikkutarkasti ettei ihminen kohta pysty enää hengittämäänkään kunnolla.
Koko USAn perustuslain ideahan oli juuri se, että hallitus ei pääse kasvamaan isoksi ja mahtavaksi, vaan se pysyisi pienenä sivutekijänä, joka sitten vain lähinnä suojelisi yksilöitä, mutta muuten se ei pääsisi puuttumaan ihmisten päätöksiin, valintoihin, asenteisiin, arvoihin jne.
Nykyisin taas lait suunnilleen määräävät jo ihmisten arvojakin. Alkaa tosiaan mennä vähän liian pitkälle.
- Vortac
Naisen epäilleen puukottaneen miestään Porissa
Vanhemmat roikottivat 6-vuotiasta parvekkeelta
Nainen varasti kaupoista tavaraa lastenvaunuissa
"Vuonna 2004 Euroopan unionin jäsenvaltioissa korkea-asteen oppilaitoksissa opiskelevista tytöistä kahdeksan kymmenestä suoritti opiskelunsa loppuun. Se on enemmän kuin pojilla, joilla vastaava luku oli vain kolme neljäsosaa opiskelijoiden kokonaismäärästä. Tämä osoittaa, että tytöt ja nuoret naiset eivät ole vähemmän motivoituneita tai vähempään kykeneviä kuin pojat ja nuoret miehet, kun kyse on kouluttautumisesta."
Tämä osoittaa, että jos jotain epätasa-arvoa on, se kohdistuu poikiin. Siitä ei vain haluta puhua mitään.
"Siitä huolimatta opintojaan jatkavien tai akateemiselle uralle antautuvien tyttöjen ja nuorten naisten osuus pienenee. Yliopistotasoisessa koulutuksessa naisten ja miesten prosentuaalinen suhde on 59:41, mutta silti vain 43 prosenttia tohtorin arvon saavuttaneista"
Suomessajkin tästä vaahdottiin vuosikausia ja pidettiin naisten pienempää osuutta tohtoreista valtavana tasa-arvo-ongelmana. Nyt, kiitos valtaisan tutkintotehtailun ja ylikouluttamisen, naistohtoreita valmistuu enemmän kuin koskaan, ja selvästi enemmän kuin miestohtoreita. Yhtäkkiä epäsuhta sukupuolten edustuksessa onkin lakannut olemasta tasa-arv-ongelma.
Tämä osoittaa, että jos jotain epätasa-arvoa on, se kohdistuu poikiin. Siitä ei vain haluta puhua mitään.
Ja sekin on tasa-arvo-ongelma. Jos mistään ei voi puhua totuudenmukaisesti, mitään ei voida korjata, koska kukaan ei tiedä näistä ongelmista varsinkaan totuutta.
- Vortac
Lähetä kommentti