tiistaina, maaliskuuta 24, 2009

Naistutkimuksen gradupalkinto 2008

Naistutkimuksen gradupalkinto 2008

Iida Riekko: "Minäkin olen täällä löyhkäämässä" : Etnisyyden ja ruumiillisuuden representaatiot Veronica Pimenoffin romaanissa Maa ilman vettä:
Olen tulkinnut romaanin päähenkilöt allegorisiksi hahmoiksi, jotka edustavat kotimaitaan ja -mantereitaan. Näihin henkilöhahmoihin kiteytyy ominaisuuksia, jotka tavataan hahmottaa stereotyyppisiksi Euroopalle ja Afrikalle. Etnisyys representoituu paitsi Kristiinan ja Sofia Elenan tyypitellyissä luonteenpiirteissä ja käyttäytymismalleissa myös heidän ulkonäkönsä kuvauksessa. Kristiina kuvataan korostetun vaaleana ja Sofia Elena korostetun mustana, minkä voi tulkita kommentoivan imperialistiseen diskurssiin liittyvää binaarista ajattelua. Myös romaanin miehet ovat tulkittavissa allegorisiksi hahmoiksi: Kristiinan mies Otto edustaa vaimonsa tavoin vaurasta Eurooppaa, amerikkalainen pohatta Mark Hunter Yhdysvaltoja ja sen mahtia ja Kristiinan nuoruudenrakastettu Abdel läntistä kuvitelmaa eksoottisesta Orientista.

Ruumiillisuus korostuu romaanissa seksuaalisuuden, sairauden ja väkivallan kuvauksissa. Kristiina on seksuaalinen toteuttaja, jonka kokemus omasta ruumiista määräytyy pitkältä eroottisten kokemusten perusteella. Sofia Elenaa taas ei kuvata seksuaalisena hahmona, vaan hänen kehonsa kuvausta hallitsee sairaus. Koska Sofia Elena on allegorinen hahmo, hänen ruumiinsa voi rinnastaa mantereeseen ja sitä riuduttava sairaus prosesseihin, jotka tunkeutuvat yhteiskuntien rakenteisiin ja nakertavat niitä sisältäpäin: hallitsemattomaan kansainväliseen muuttoliikkeeseen, rikollisuuteen ja terrorismiin.

sivu 57:
Kristiinan ura- ja tiedeorientoituneita piirteitä voi tarkastella vertauskuvina koko länsimaiselle (luonnon)tiedetraditiolle arvoineen ja pyrkimyksineen. Esimerkiksi Kristiinan himo sammakoihin on tulkittavissa allegoriaksi sille, kuinka jotkut länsimaiset toimijat pyrkivät taloudelliseen hyötyyn, vaikka se merkitsisi muiden mannerten luonnonvarojen riistämistä.

sivu 65:
Kristiina hyödyntää fyysistä viehättävyyttään ja viettelevyyttään vallankäytön keinona. Sekä mennessään tapaamaan Markia saadakseen himoitsemansa kivisammakon että mennessään tapaamaan Antoniota saadakseen salakuljetetut myrkkysammakot Kristiina kaunistautuu huolellisesti, ja kertoja kuvailee yksityiskohtaisesti ulkomuotoaan. Kristiina tuntuu ajattelevan, että näyttämällä naiselliselta ja viettelevältä hän voi saada tahtonsa läpi.

2 kommenttia:

Jorma kirjoitti...

Tuubaa.

Karhuvaari kirjoitti...

"Elena on allegorinen hahmo, hänen ruumiinsa voi rinnastaa mantereeseen ja sitä riuduttava sairaus prosesseihin, jotka tunkeutuvat yhteiskuntien rakenteisiin ja nakertavat niitä sisältäpäin:"

Vähän harmittaa etten itse keksinyt.